Vasaran pauke ja tuulettimen humina täyttää korjaamohallin. Hallinosturi piippaa.
Autoinsinööri Terhi Takkinen astelee hallin läpi, avaa oven ja menee siistiin työpisteeseensä, joka sijaitsee uusien myytävien autojen kanssa samassa tilassa.
Asiakas tuo auton kolarikorjaukseen.
– Haaveilin teknisestä alasta jo nuorena. Halusin automaalariksi, kertoo korjaamon työnjohtajana työskentelevä Takkinen.
Valmistuvien naisinsinöörien määrä on pysynyt vakiona pitkään. Tänä päivänä viisitoista prosenttia valmistuneista insinööreistä on naisia.
Insinööriliitossa on käsitys, että ne kodit, joissa vanhemmilla ei ole teknisen alan taustaa, eivät tue tyttöjään tekniselle alalle. Lisäksi varhaiskasvatus, koulutus ja opinto-ohjaus eivät suosi naisten tekniselle alalle suuntautumista.
– Tällaista viestiä olemme saanett meille opiskelemaan tulleilta naisilta. Ja, kun olemme jutelleet opinto-ohjaajien kanssa, niin he eivät tiedä paljoa teknisistä aloista, kertoo insinööriliiton puheenjohtaja Samu Salo.
Oman alan etsimistä
Terhi Takkinen muistaa, että peruskoulussa opinto-ohjaaja ehdotti hänelle hoitoalaan tutustumista, mutta teknisestä alasta ei puhuttu mitään.
Peruskoulun jälkeen Takkinen opiskelikin matkailua, kokeili henkilökohtaisena avustajana oloa ja työskenteli hampurilaisravintolan siivoojana. Oman alan etsimistä kesti viisi vuotta.
– Tajusin, että olen matemaattisesti lahjakas ja lähdin opiskelemaan insinööriksi. Autoalan valitsin, koska olen aina pitänyt autoista. Jo peruskoulussa haaveilin teknisestä alasta, Takkinen sanoo.
Opinto-ohjausta on viime vuosina vahvistettu. Jatko-opintoja käydään läpi kaikilta aloilta ja opiskelijoille pyritään tarjoamaan todentuntuinen kuva kaikista aloista. Tasa-arvo on opinto-ohjauksen perusta.
Ohjauksessa pyritään huomioimaan jokaisen yksilölliset toiveet ja rakentamaan oma yksilöllinen polku.
– Opetussuunnitelma velvoittaa kertomaan kaikista aloista tasapuolisesti. Joskus asiat ovat olleet toisin. Tänä päivänä resurssit myös vaihtelevat eri oppilaitoksissa ja se voi osaltaan selittää tunnetta ohjauksen riittämättömyydestä, kertoo Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja Anni Nurmi.
Kaikki aloja esitellään ja opiskelija itse päättää mikä suunnan valitsee.
– Jokaisella pitää olla mahdollisuus koulutettuun opinto-ohjaajaan, Nurmi sanoo.
Joskus opinto-ohjaajaa ei tarvita. Kokkolalainen lähihoitaja Matti Markkanen löysi ammatin perhepiiristä.
– Se oli kohtuullisen helppo valinta. Halusin tehdä samaa kuin äiti, kertoo Markkanen.
Kaikilla nuorilla ei ammatti löydy näin helposti. Silloin opinto-ohjaukselle on tarvetta.
Koko ammattien kirjo
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan opinto-ohjausta pitäisi tehostaa siinä mielessä, että kaikki alat ovat tärkeitä. Lisäksi oppilaita pitäisi opettaa löytämään omat vahvuudet.
– On ollut kurjaa kuunnella, kun omien lukiossa olevien lasten lasten mielestä vain juristi, ekonomi ja lääkäri ovat vain mahdollisia aloja, ja niistä käydään keskustelua. Pitäisi opettaa näkemään koko ammattien kirjo, sanoo Silja Paavola.
Lähihoitaja Matti Markkasen opinto-ohjaaja osasi vahvistaa hänen omaa näkemystä oikeaan suuntaan.
– Olen niin sosiaalinen, että ala on just oikea minulle.
Stereotyyppinen sukupuolijärjestelmä
Työelämän tasa-arvoa on tutkittu vuosikymmenet, sanoo tasa-arvosta väitellyt professori Kristiina Brunila Helsingin Yliopistosta.
Tulokset kertovat, että lapsia aletaan kasvattaa ja ohjata hyvin varhain stereotyyppisesti, tiettyyn sukupuolijärjestelmään.
– Esimerkiksi päiväkotien käytäntöjä on videoitu ja osoitettu, miten jo varhaiskasvattajat ohjaavat tyttöjä ja poikia hyvin eri tavoin, erilaiseen toimintaan, Brunila sanoo.
Kuvattujen videoiden katseleminen yhdessä kasvattajien kanssa on auttanut huomaamaan, että he ovat toimineet kulttuurissa valitsevien juurtuneiden käsitysten varassa ja toiminta on ollut tiedostamatonta.
Ei saa puhua enää suolakaivoksesta
SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola on samoilla linjoilla, miesten ja naisten alat ovat kulttuurisidonnainen ja sukupuolittunut asia. Sen huomaa hoitoalalla, kun asiaa tarkastellaan vähän laajemmin.
– Ranskassa Englannissa ja Kreikassa mieshoitajien määrä yhdestätoista kolmeentoista prosenttia työvoimasta. Suomessa se on parin prosentin luokkaa, sanoo Silja Paavola.
Lähihoitaja Matti Markkanen on kokenut, että ala on rakas, vaikka etenemismahdollisuudet ovat lähes olemattomat ilman lisäkoulutusta.
– Toivon, että palkkatasa-arvo tulisi vielä joskus hoitoalalle, sanoo Markkanen.
Silja Paavola toivoo, että tilanne muuttuu meilläkin tulevaisuudessa
– Työnkuvaa pitää selkeyttää ja imagoa kirkastaa. Lähihoitajien työtä ei saa enää verrata suolakaivokseen, Paavola sanoo.
Asia ja näkemys edellä
Terhi Takkisen työpaikka Autoliike Pörhö Oy on edelläkävijänä murtamassa näitä sukupuolirajoja.
Paikallisjohtaja Martti Kumpulainen kertoo, että kolarikorjaamon työnjohtaja Takkinen meni normaalin rekryprosessin läpi muiden hakijoiden kanssa.
– Asia edellä mentiin ja kokonaisnäkemys alasta ja koulutus tekivät vaikutuksen, Kumpulainen sanoo.
Takkinen on tuonut miesvaltaiselle alalle uudenlaista dynamiikkaa. Rikkomalla totuttuja raja-aitoja.
Muutos on jo näkyvissä monella alalla, esimerkiksi arkkitehdit, astrologit sekä taide- ja kulttuurialan asiantuntijat ovat nyt naisvaltaisempia aloja kuin aiemmin.
Työhön pitää saada imua
Professori Kristiina Brunilan mukaan koulutusjärjestelmässä ja työpaikoilla näkyy vahvasti, että nykyisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja ei välttämättä noudateta.
– Esimerkiksi opettajat eivät saa koulutusta siitä, mitä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö merkitsee eivätkä työpaikat ymmärrä huomioida tasa-arvosuunnittelua konkreettisena tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistamisen työvälineenä, sanoo Brunila.
SuPerin puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan työhön pitää saada imua.
– Työhön ohjautumisen pitää ja perustua vapaaehtoisuuteen, Paavola sanoo.
– Pitää saada tehdä sitä, mitä haluaa, sanoo myös Terhi Takkinen.