Kotimaan sankarihaudat ovat kansainvälisesti harvinaisia. Suomi oli toisen maailmansodan aikana ainoa maa, joka toi rintamalla kaatuneet sotilaat kotimaan multiin. Jo talvisodan alkuvaiheista lähtien tuotiin vainajia kotiin, vaikka aiemmin kaatuneet haudattiin sotatoimialueelle.

– Paljon vainajien kotiin tuomisesta menee yhden henkilön tilille: Johannes Sillanpään, kertoo asiaan perehtynyt toimittaja Mikko Määttälä.

Karjalan Kannaksella toisessa armeijakunnassa esikuntapastorina ollut veteliläissyntyinen pappi Johannes Sillanpää alkoi järjestää niin, että melkein kaikki voitiin toimittaa kotimaan multiin.

Hänen vakaumuksensa oli, että isänmaan puolesta kuolleita voitiin kunnioittaa parhaiten tuomalla heidät kotiseurakunnan hautausmaalle. Mikko Määttälä

– Hänen vakaumuksensa oli, että isänmaan puolesta kuolleita voitiin kunnioittaa parhaiten tuomalla heidät kotiseurakunnan hautausmaalle. Hän myös ajatteli, että samalla omaisten surutyö on helpompaa, kun vainaja on lähellä. Tämä tapa siirtyi sitten muihinkin armeijakuntiin Kannaksella, kertoo Määttälä.

Johannes Sillanpää perusti evakuoimiskeskuksen (KEK) oman armeijakuntansa alueella kaatuneille. Sen kautta vainajia toimitettiin kotiseutujen multiin. Pääesikunta ei pitänyt tästä menettelystä. Talvisodan alussa pääesikunnasta tulikin määräyksiä, että vainajat pitää haudata taistelutantereen tuntumaan.

Varmaan osa sotilaspapistostakin oli häntä vastaan. Mikko Määttälä

– Varmaan osa sotilaspapistostakin oli häntä vastaan. Ennen sotaa ja sodan alkuvaiheessa papisto oli sitä mieltä, että kaatuneiden huolto ei kuulu papeille. Kuitenkin Sillanpään ansiosta papit saivat keskeisen roolin vainajien kotiin saattamisessa, kertoo Mikko Määttälä.

Hän ei tiedä, moniko kaatui ollessaan hakemassa jo kaatuneita taistelupaikoilta. Periaatehan kuului, että kaveria ei jätetä. Hakumatkoilla kaatuneet on myös haudattu sankarihautoihin.

Määttälän mukaan on ollut erilaisia näkemyksiä siitä, ketkä haudataan sankarihautaan, mutta esimerkiksi rintamalla itsemurhan tehneitä niihin ei ole haudattu.

Määttälän syntymäkunnassa Toholammilla Keski-Pohjanmaalla muisteltiin talvisodan ankaraa talvea.

– Kun maa oli routainen, tehtiin erikoisiakin ratkaisuja, jotta arkut saatiin hautoihin. Maaliskuussa 1940 haudattiin yhdeksän sankarivainajaa routaiseen maahan niin, että tehtiin ensin yksi hauta maan uumeniin, haudan pohjalle koverrettiin vaakasuoraan onkaloa, että saatiin arkut sopimaan.

Evankelis-luterilaisilla seurakunnilla on 622 sankarihautausmaata. Periaatteena on ollut sijoittaa ne arvokkaalle paikalle kirkon lähelle. Sankarihautausmaahan kuuluu oman muistoristin tai kiven lisäksi iso yhteinen monumentti, joka on usein tunnetun kuvanveistäjän tekemä.

Sankarihautausmaille on haudattuina tai kentälle jääneinä siunattuina noin 83000 vainajaa. Saman selvityksen mukaan noin 1600 sankarivainajaa lepää sukuhaudoissa.

Lisäksi on vielä joitakin kuntien ja ortodoksiseurakuntien ylläpitämiä sankarihautausmaita, jotka eivät ole mukana näissä luvuissa.

Verinäytteet, amputoidut raajat ja muu sairaalajäte on viime vuoteen saakka sijoitettu eli käytännössä haudattu kaatopaikoille. Vuonna 2016 voimaan tullut kaatopaikka-asetus kuitenkin muutti asiaa. Se rajoittaa orgaanisen jätteen, kuten tuon terveydenhuollossa syntyvän jätteen, sijoittamista tavanomaisen jätteen kaatopaikalle.

Monet jäteyhtiöt kuitenkin hakivat ja saivat poikkeusluvan toiminnan jatkamiseen. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella hakemuksia tuli yhdeksän, ja valtaosa yhtiöistä sai poikkeusluvan noin vuodeksi. Niistä useimmat ovat umpeutuneet.

Esimerkiksi Kokkolan ja Pietarsaaren seudun kymmenen kunnan alueella toimiva Ekorosk on loppusijoittanut poikkeusluvalla sairaalajätettä Storkohmon jäteasemalle eli kaatopaikan riskijäteosaan heinäkuuhun asti. Lupa umpeutui 30.6. 2017, ja tieto jatkohakemuksen kohtalosta on luvassa syksyllä.

Jätteen ajamisessa 500 kilometrin päähän ei ole mitään järkeä Käyttöpäällikkö Tommy Nordström jäteyhtiö Ekoroskista

Käyttöpäällikkö Tommy Nordström on pessimistinen jatkoajan suhteen, sillä hän tietää joidenkin yhtiöiden jo saaneen kielteisen päätöksen.

– Meillä olisi kapasiteettia ja nykyaikainen kaatopaikka. Kyse ei ole isoista määristä, joten on harmi, että asiasta tehdään näin hankalaa. Jätteen ajamisessa 500 kilometrin päähän ei ole mitään järkeä, sanoo Nordström.

Esimerkiksi sairaalajätteestä osa on sellaista, jota vastaanotetaan vain parissa polttolaitoksessa eteläisessä Suomessa. Jätteenkuljettajat ovat tuoneet Kokkolan jäteaseman penkkaan sairaalajätettä Nordströmin mukaan vuosittain 50 – 60 000 kiloa, pääasiassa keskussairaalasta Kokkolasta ja Malmilta Pietarsaaresta.

Kokkolassa riskijäte loppusijoitetaan omalle alueelleen, jonka suojaukset ovat Nordströmin mukaan asianmukaiset ja kattavat niin esimerkiksi asbestin kuin sairaalajätteenkin. Jäteaseman henkilökunta ei ole fyysisesti kosketuksissa jätteen kanssa eivätkä ulkopuoliset pääse siihen käsiksi. Jäte peitetään koneellisesti, kun alue alkaa täyttyä tarpeeksi.

Elokuun puolivälissä jäteaseman montussa oli näyteputkiloita, joissa potilaiden nimet ja henkilötunnukset olivat näkösällä. Ekoroskin käyttöpäällikkö muistuttaa kuitenkin, että alue on suojattu ja vartioitu eikä siellä liiku ulkopuolisia.

Kaikista hylkäyspäätöksistä valitettu

Ympäristöylitarkastaja Katriina Koivisto Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta myöntää tiukkuuden jatkoluvissa. Alun perin poikkeuslupia myönnettiin höllemmin muun muassa siksi, että ministeriöltä ei ollut päätöksenteon tueksi enempää tulkintaa. Ympäristöministeriön maaliskuussa 2017 julkaisema muistio antaa virastoille selkänojaa.

– Kaatopaikka-asetus on näiltä osin aika tiukka: tavoitteena on, että orgaaninen jäte ei enää päädy kaatopaikalle, vaan kiertoon. Sen taustalla on lisäksi kasvihuonepäästöjen rajoittaminen, sanoo Koivisto.

Poikkeuksia voidaan tehdä jätteen ominaisuuden perusteella tai siinä tapauksessa, että alueelle on tulossa jonkin jätejakeen käsittelyyn kapasiteettia. Esimerkiksi Jyväskylään on valmistumassa biokaasulaitos, johon jätejae saadaan pian toimitettua. Niinpä lyhyt jatkoaika on perusteltua.

Kaatopaikka-asetus on näiltä osin aika tiukka: tavoitteena on, että orgaaninen jäte ei enää päädy kaatopaikalle, vaan kiertoon Ympäristöylitarkastaja Katriina Koivisto Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta

Länsi- ja Sisä-Suomen avin alueella jatkohakemuksia on käsitelty neljä. Saarijärven Sammakkokangas sai hylkypäätöksen joulukuussa, tosin lyhyt poikkeus myönnettiin sellaiselle jätteelle, jonka käsittelyn mahdollistava polttolaitos oli tuolloin koekäyttövaiheessa.

Ilmajokisen Lakeuden Etapin hakemus hylättiin toukokuussa, ja Botniarosk Teuvalta sai vain lyhyen poikkeuksen hylsyjätteelle.

Samoin Mustankorkea Jyväskylässä sai heinäkuussa hylkäävän päätöksen. Lyhyt poikkeus myönnettiin kala- ja eläinperäiselle jätteelle, joka jatkossa käsitellään alueelle nousevassa biokaasulaitoksessa.

Kaikista neljästä päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.

Jätteen sijoittaminen omille nurkille ei ole peruste

Orgaanisen jätteen kaatopaikkakieltoa sovelletaan useampaan jätejakeeseen, josta terveydenhuollon erityisjäte eli niin sanottu sairaalajäte on yksi. Muita ovat esimerkiksi mekaanisessa käsittelyssä syntyvä jäte eli jätteen jäte, pvc ja välppäysjäte sekä rakentamisessa ja purkamisessa syntyvä jäte.

Sairaalajätteestäkin esimerkiksi vanhusten vaipat ja sidetarpeet voi Koiviston mukaan yleensä polttaa normaalissa jätteenpolttolaitoksessa. Esimerkiksi Vaasassa sijaitseva Westenergyn polttolaitos voisi ympäristölupansa puolesta ottaa vastaan osan terveydenhuollon jätteistä, kuten sidetarpeet, kipsisiteet, liinavaatteet, vaipat ja kertakäyttövaatteet.

Kauemmas kuljettamista vaativat vain pistävät, viiltävät ja kontaminoituneet materiaalit. Tartuntavaarallinen jäte on vielä asia erikseen.

Ympäristöylitarkastaja Katriina Koivisto muistuttaa, ettei lainsäädäntö anna mahdollisuutta poikkeuslupiin vain sillä perusteella, että jätteen pitäisi voida jäädä omalle alueelle. Itse asiassa ministeriön muistio muistuttaa, että tässä yhteydessä on tarkasteltava myös mahdollisuutta viedä jäte hyödynnettäväksi toiseen maahan. Tähänkin on Suomessa jo päädytty.

Ministeriö selvittää vaikutuksia

Erityisasiantuntija Kati Vaajasaari ympäristöministeriöstä myöntää, että kyseessä on osittain alueellinen ongelma, sillä kuljetusmatkat vaihtelevat suuresti.

Kokonaisuutena terveys- ja ympäristönsuojelua ajatellen orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on kuitenkin merkittävä askel parempaan: yhä isompi osa jätteestä päätyy kaatopaikan sijaan joko polttolaitoksissa energiana hyödynnettäväksi tai materiaalina kiertoon.

– Kaatopaikkasijoitus on aina se viimeinen keino, Vaajasaari sanoo.

Ministeriössä on myös käynnistetty hanke, jossa selvitetään orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon vaikutuksia.

Lohtajan metsästysseura sai havainnon karhusta maanantaina aamuviideltä Kannuksen Rekilässä. Paikka sijaitsee noin 10 kilometriä Kannuksen keskustasta Ojanteennevalla.

Karhun perään päästetty jämtlanninpystykorva ehti haukkua eläintä vain 15 minuuttia, kunnes ääni hiljeni. Kuollut koira löydettiin tutkapannan avulla.

Lohtajan metsästysseuran karhunpyynnin johtaja ja koiransa menettänyt Esko Erkkilä sanoo, että pyynti loppuu alueella tähän.

– Ei tuolla kukaan halua koiraansa päästää irti. Jahti keskeytyy Kannuksessa ja lähialueella. Nyt kysytään riistakeskuksesta, mitä asialle voidaan tehdä, kertoo Erkkilä.

Metsästäjien mukaan koiran vammat viittaavat siihen, että paikalla on ollut kaksi sutta. Esko Erkkilän mukaan myös kuolleen koiran tarkistamassa käynyt eläinlääkäri totesi, että asialla oli kaksi sutta.

Keski-Pohjanmaalla tällaiset tapaukset metsästystilanteissa ovat harvinaisia, sanoo lupa-alueen ylijohtaja, Toholammin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Honkonen.

Esko Erkkilä kertoo, että myös poliisi kävi tapahtumapaikalla. Poliisilta ei kuitenkaan saa tällaisessa tapauksessa pyyntilupaa susien metsästämiseen, koska susi kävi koiran kimppuun kaukana asutuksesta.

Karhunmetsästys alkoi koko maassa sunnuntaina. Keski-Pohjanmaalla ei ole vielä toistaiseksi kaadettu yhtään karhua. Lupia maakuntaan on myönnetty seitsemän.

Juttua päivitetty uusilla tiedoilla 13.12: lisätty tieto eläinlääkärin näkemyksestä ja poliisin käynnistä.

Toholammilla ryöstettiin keskustassa sijaitseva pitseria perjantai-iltana kello kymmenen aikaan. Naamioitunut tekijä sai teräaseella uhkaamalla saaliikseen pienen summan rahaa.

Tekijäksi epäilty nuori mies pakeni metsään, mutta ilmoittautui sunnuntai-iltana poliisille. Hänet kuljetettiin Kokkolan poliisivankilaan.

Poliisi otti kiinni viisi henkilöä tapahtuman vuoksi. Maanantaina pidätettynä oli kaksi henkilöä. Asiaa tutkitaan rikosnimikkeillä törkeä ryöstö ja törkeä huumausainerikos.

Olemme Kannuksessa Keski-Pohjanmaalla. Keskellä metsää, vetisen suon laidassa. Kesti tovin tulla tänne haastavassa metsä- ja louhikkomaastossa.

Vieressäni seisoo sammaleella, oksilla ja maastokuvioisilla kankailla naamioitu koju, josta törröttää ulos pari kuvausputkea. Tästä piilosta luonnossa kuvaajaksi itseään tituleeraava Tuomo Karsikas on napannut parin vuoden ajan kuvia yhdestä metsiemme suurpedosta, ahmasta.

Ahmoja on lähistöllä itse asiassa kaksi, uros ja naaras. Uros näyttäytyy kameralle helpommin, naaras taas pysyttelee usein metsänlaidassa. Nyt ahmoja ei näy, koska Tuomon mukaan kojulle on tullut vieras henkilö, jutun toimittaja.

Paljon kuvattavaa

Jo matkalla kuvauspaikalle Tuomo tarinoi innokkaasti, kuinka kojukuvaamisharrastus alkoi. Aluksi suolammelle tuotiin viljaa, jotta eläimet tulisivat syömään. Samalla luontokappaleista pystyi nappaamaan näyttäviä valokuvia.

Kuvauskohteena paikalla ovat vierailleet parittelevat kurjet ja valkoviklot. Taivaalla ovat liitäneet maakotka, merikotka ja useat haukat. Suolla ovat tarponeet myös hirvet, karhu ja susi. Ahmat ilmestyivät kulmille pari vuotta sitten.

Ahman siedätys

Aluksi ahmat olivat hyvin säikkyjä ja pysyttelivät satojen metrien etäisyydellä kuvauskojusta ja paikalle tuodusta haaskasta. Tuomo kuitenkin aloitti siedätyksen pala palalta.

Ensimmäisenä ahmojen kuonot haistoivat kuvauskojun sisällä olevassa lämmityslaitteessa palavan spriin. Hajuun totuteltiin vähitellen, kun Tuomo jätti pienen purkin spriitä auki kuvauskojun sisälle aina lähtiessään kotiin. Hän toi kojulle myös omia hikisiä vaatteitaan, jotta ihmisen tuoksu tulisi tutuksi.

Hajujen lisäksi Tuomo on siedättänyt ahmakaksikon ääniin ja valoihin. Apuna ovat toimineet päälle jätetty matkaradio ja liiketunnistimella toimiva led-valo. Tänä kesänä urosahmasta on tullut todella utelias ja kuvia on napattu kojusta jopa kahden metrin etäisyydeltä.

Lohi on ahman herkkua

Yhtäkkiä kesken haastattelun takana olevassa metsässä räsähtelee ja perään kuuluu tömähdys. Aivan kuin jotain suurempaa olisi tullut puusta alas.

Toimittajan sydän hyppää tässä vaiheessa kurkkuun, koska aavistan, että peto on tarkkailut meitä lähietäisyydeltä puun latvasta. Tuomo rauhoittelee tilannetta. Ahma on hänen mukaansa jo pötkinyt tiehensä ja näkymättömiin, metsässä kun ahmalle riittää kosolti hyviä piilopaikkoja.

Jatkamme haastattelua. Tuomo kertoo, että ahmojen suurta herkkua haaskalla on lohi. Toisaalta vahvojen leukaluitten jauhettavaksi ovat kelvanneet myös liikenteessä yliajetut eläimet, porsaan osat ja riistajätteet.

Tänä vuonna toukokuusta lähtien urosahma on kuljettanut haaskalta ruokaa useita kertoja metsänlaitaan, jossa naaras on odottanut kahdella jalalla seisten makupaloja. Naaras puolestaan on kuljettanut ruokaa eteenpäin metsään. Tuomo arvelee, että jossain lähialueella on pesä ja ahman poikasia. Poikasten näkeminen olisi lottovoitto, Tuomo haaveilee.

Ahmojen lukumäärästä vain arvioita

Ahmojen tarkkaa määrää Pohjanmaan lakeuksilla ei tiedetä. Petoyhdyshenkilöiden tekemien havaintojen perusteella ahmoja tai niiden jälkiä on nähty eniten vuoden 2016 aikana Kannus-Lestijärvi-akselilla sekä Jalasjärven läheisyydessä Etelä-Pohjanmaalla.

Tutkijaprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskus Lukesta kertoo, että pohjalaismaakuntien ja Suomenselän alueella asustaa arviolta kymmenen tai kymmeniä ahmoja, varmaa tietoa yksinkertaisesti ei ole. Koko Suomessa ahmoja on arviolta 220–250 yksilöä.

Tietoa ahmoista tarkoitus kerätä ensi talven aikana

Tulevana talvena Luonnonvarakeskus Lukella on tarkoitus hankkia lisää tietoa Suomenselän ja pohjalaismaakuntien ahmoista. Ilpo Kojola kertoo, että tarkoitus kerätä geneettistä aineistoa eli karva- ja ulostenäytteitä syöttien avulla. Ahmojen määrää voidaan tämän jälkeen arvioida geneettisen analyysin ja havaintoaineiston pohjalta.

Tässä vaiheessa se on varmaa, että vähintään kaksi uteliasta, leikkisää, nopealiikkeistä ja arvaamatonta ahmaa löytyy Kannuksesta. Ahmauros on esimerkiksi rikkonut yksitoista kertaa Tuomo Karsikkaan riistakameran.

Leikkisyyttä kuvaa myös tilanne, jossa viime talvena ahma lasketteli kuvauskojun takana mäkeä hangen päällä. Uteliaisuudesta puolestaan kertovat tilanteet, joissa ahma on käynyt tänä kesänä kolkuttelemassa kuvauskojun seiniä Tuomon ollessa sen sisällä.

Haastattelun lopuksi kysyn vielä, pelottaako Tuomoa olla näin lähellä suurpetoa. Tuomon kasvoille nousee veikeä ilme ja saan hilpeän vastauksen.

– Itseäni pahempaa ei ole täällä näkynyt, naurahtaa Tuomo.

Haastattelu päättyy ja harmittelen, että en itse saanut kuvaa ahmasta. Lähden kotimatkalle, mutta hetken kuluttua Tuomo soittaa vielä perääni. Riistakamerakuvista käy ilmi, että puusta tarkastelemisen lisäksi ahma on pyörinyt koko juttukeikan ajan hyvin lähellä meitä, mutta piilossa.

– Kyllä 13 sentin tuki litralta on sen verran merkittävä, ettei sitä jätetä hyödyntämättä, sanoo ruoka- ja puhdistuspalvelupäällikkö Sirpa Maliniemi Kannuksesta.

Keskipohjalaisessa 5500 asukkaan Kannuksessa maitoa kului viime vuonna kouluissa ja päiväkodeissa vajaat 20 000 litraa. Siitä 68 prosenttia oli ykkösmaitoa, jossa rasvaprosentti on siis yksi. Rasvattoman maidon osuus oli 32 prosenttia. Päiväkodeissa peräti 98 prosenttia juodusta maidosta on ollut ykkösmaitoa.

Nyt Kannuksenkin päiväkodeissa ja kouluissa juodaan vain rasvatonta. Elokuun alusta alkaen koulumaitotukea on myönnetty vain rasvattomalle maidolle ja piimälle, johon on lisätty D-vitamiinia, sekä niiden laktoosittomille ja luomuversioille. Tukea saa 2,5 desilitralle lasta kohden päivässä.

Kaikkialla muutos ei ole yhtä suuri, sillä kulutuksessa on alueellisia eroja. Koko maassa tukea maksettiin viime vuonna ykkösmaidolle noin 500 000 euroa ja rasvattomalle noin 2,8 miljoonaa euroa.

– Tästä näkee, että rasvaton maito on ollut jo määräävässä asemassa. Varmaan ykkösmaidon kulutus ainakin vähän vielä tippuukin, arvioi ylitarkastaja Jenni Anttila Maaseutuvirastosta.

Muutoksen vaikutus näkyy vasta myöhemmin syksyllä, sillä meijerit ja muut tuen saajat tekevät tukihakemuksensa jälkikäteen.

Anttila muistuttaa silti, että kunnat voivat yhä vapaasti päättää, mitä koulupöydissään tarjoavat.

Kouluissa juodaan yhä myös kulutusmaitoa, vaikka sen tuki poistui jo vuonna 2009.

Koulumaitotuki tulee EU:lta

Uudistuksessa koulumaitotuki myös pieneni 5 senttiä litralta. Luomumaidon tuki taas on selvästi suurempi kuin tavallisen: 31 senttiä litralta, sillä tavoitteena on lisätä luomun käyttöä.

Uudistuksessa myös juusto ja hapanmaitotuotteet jäivät pois tuettujen tuotteiden listalta. Samalla vanha kiloperusteinen tuki muutettiin litroiksi.

Koulumaitotuki tulee kokonaisuudessaan EU:lta. Ruuanvalmistusmaidot ovat tuen ulkopuolella; ruuanvalmistukseen käytetään myös kulutusmaitoa.

"Tankkimaidon makuun tottuneelle muutos voi olla iso"

Kannuksessa samoin kuin esimerkiksi Kokkolassa kaikki maidot ja piimät ovat nyt rasvattomia. Sen sijaan luomua ei valikoimaan otettu.

Ruoka- ja puhdistuspalvelupäällikkö Sirpa Maliniemi Kannuksesta ymmärtää uudistuksen terveyspyrkimykset: lasten rasvansaanti on lisääntynyt muutenkin.

– Tuskin rasvaa maidosta tarvitsee, energiaa tulee enemmänkin kuin on tarvis, sanoo Maliniemi. Hän sanoo ymmärtävänsä, että tankkimaidon makuun tottuneelle muutos voi olla iso. Sen kummempaa palautetta hänen korviinsa ei kuitenkaan ole tullut.

Kokkolan suomalaisen lukion ruokalassa maanantaina syöneistä nuorista kaikki eivät olleet huomanneetkaan maitovalikoiman muutosta.

Kevytmaitoa yleensä juova tyttö on havainnut ykkösmaidon katoamisen, mutta ei ole hämmentynyt:

– Maitoa kuin maitoa, ei haittaa

Samoilla linjoilla on yleensä ykkösmaitoa juova poika:

– Ei siinä paljon makueroa ole, kyllä sekin menee!

Huolta maidon juonnin vähenemisestä

Lukuvuonna 2015–2016 koko maassa juodusta koulumaidosta rasvatonta oli 68 prosenttia. Luvuissa ovat mukana peruskoulun lisäksi päivähoito ja esikoulu sekä toinen aste. Kevytmaidon osuus kulutuksesta niissä oli 16 ja ykkösmaidon 14 prosenttia.

Ohjaus näkyy kulutuksen muutoksena: kevytmaito putosi koulumaitotuen piiristä vuonna 2009. Tuolloin sen menekki pieneni selvästi ja rasvattoman maidon kulutuksessa tapahtui hyppäys, sanoo ravitsemusasiantuntija Katariina Lallukka Maito ja Terveys ry:stä.

Hänenkin mukaansa syksyn aikana nähdään, millaisen muutoksen tukipolitiikka koulujuomissa aiheuttaa. Lallukka toivoo, ettei maidon kokonaiskulutus pienene, vaikka tuki laskee ja vaihtoehdot vähenevät.

– Sääli että vaihtoehto jäi pois. Jos on kotona tottunut juomaan vaikka kevytmaitoa, voi olla että ykkösmaidon poistuttua lasiin tuleekin kaadettua joitain muuta.

Yhdistys seisoo virallisten ravintosuositusten takana, mutta Lallukka harmittelee silti vaihtoehtojen kaventumista:

– Ei ykkösmaitokaan kovin rasvainen ole, kun sitä ei hirveästi kittaa.

Maito ja Terveys ry on asiantuntijaorganisaatio ja kansanterveysjärjestö, joka muun muassa seuraa alan tutkimusta ja julkaisee aineistoa. Se nojaa valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin eikä ole sidoksissa tuotemerkkeihin.

Ylivieskan kirkon suunnittelukilpailun palkintolautakunta on valinnut 214 työstä 22 ehdotusta jatkokäsittelyyn. Suuri osa jatkoon päässeistä suunnitelmista on moderneja.

Palkintolautakunnan puheenjohtaja, kirkkoherra Timo Määttä kertoo, että lautakunta kävi ehdotuksia läpi monelta kannalta. Käytännön toimivuuden lisäksi punnittiin sitä, kuinka hyvin rakennus istuu maisemaan.

– Monessa ehdotuksessa on moderneja piirteitä. Tänä päivänä rakennetaan tämän päivän näkökulmasta.

Ylivieskan seurakunta on julkaissut ehdotukset verkkosivuillaan. Jo aiemmin ehdotuksiin pystyi tutustumaan kesällä järjestetyssä näyttelyssä. Näyttely houkutteli paikalle runsaasti ihmisiä. Vieraskirjaan nimensä kirjoitti 1735 kävijää.

– Etukäteenkin ajattelin, että näyttelyyn osallistuu varmasti useita ihmisiä. Iloinen yllätys kuitenkin oli, että väkeä oli liikkeellä näin paljon noin kuukauden aikana, Timo Määttä toteaa.

Ehdotuksista pyydettiin myös näyttelyssä käyneiden mielipiteitä. Modernin ja perinteisen rakentamisen vastakkainasettelu herätti ajatuksia.

– Monella oli mielessä vanha tuttu ja rakas kirkko. Sellaista palautetta tuli, että monet suunnitelmat koettiin liian moderneiksi, Määttä sanoo.

Moni kävijä oli myös tyytyväinen siitä, että suunnitelmiin pääsi tutustumaan avoimesti ja hyvissä ajoin.

Palkintolautakunta päättää lokakuun loppuun mennessä suunnittelukilpailun palkintosijoista. Sen jälkeen kirkkovaltuusto kokoontuu ja tekee lopullisen päätöksen tulevan kirkon ulkomuodosta. Vuonna 2019 voisivat käynnistyä varsinaiset rakennustyöt.

Ylivieskan seurakunnan sivuilla voi tutustua kaikkiin ehdotuksiin. Ylivieskan vanha kirkko tuhoutui tulipalossa täysin pääsiäisenä 2016.

Kokkolan Venetsialaisten turvallisuussuunnitelma päivitetään Turun joukkopuukotuksen vuoksi.

Poliisi ja Kokkolan kaupunki pohtivat ylimääräisessä kokouksessa, miten tapahtuman turvajärjestelyitä on tarve kiristää. Pohjanmaan poliisi aikoo siirtää poliiseja Vaasasta ja Seinäjoelta turvaamaan venetsialaisten juhlintaa Kokkolassa ja Pietarsaaressa. Poliisin ja kaupungin neuvotteluissa tiistaina päätettiin lisätä vielä järjestysmiesten määrä.

– Otamme Turun tapahtumat huomioon venetsialaisten turvallisuuussuunnittelussa. Sovimme tälle viikolle ylimääräisen kokouksen ja katsoimme mitä vielä voisimme tehdä turvallisemman tilaisuuden järjestämiseksi, kertoo ylikomisario Erkki Kerola Pohjanmaan poliisista.

– Turun tapahtumien kaltaisen hyökkäyksen torjuminen sen sijaan on äärimmäisen vaikeaa. Toki sillekin asialle jotain voidaan tehdä.

Yleisötapahtumien turvallisuutta kiristettiin Suomessa jo ennen Turun iskua. Kun viime vuonna ajoneuvoliikenne torin ympäristöön suljettiin puupuomeilla, nyt tielle parkkeerataan poikittain järeät rekat.

– Kaikki tämä nostaa tietenkin ilmaistapahtuman kustannuksia, tarvitsemme muun muassa aiempaa enemmän järjestysmiehiä, kertoo Sara Myntti Kokkolan matkailusta.

Kerola myöntää, että kaikille avoimen toritapahtuman valvonta on haastavaa.

– Luonnollisesti avoimen tilan valvonta on huomattavasti vaikeampaa kuin aidatun. Esimerkiksi normaalisti festivaaleilla tarkastetaan suunnilleen kaikkien laukut sisäänpääsyn yhteydessä.

Venetsialaisia eli huvilankauden päättäjäisiä juhlitaan Kokkolassa monin eri tavoin. Perjantai- ja lauantai-iltoina torilla järjestettävät ilmaiskonsertit keräävät tuhansia katsojia. Tämän vuoden esiintyjiä ovat muun muassa Yö, Pauli Hanhiniemi ja Pete Parkkonen.

Partiointia sosiaalisessa mediassa lisätty

Turun puukkoisku kuumensi maahanmuuttoon liittyvää keskustelua sosiaalisessa mediassa. Poliisin "somepartiot" tarkkailevat paikallista ilmapiiriä. Keski-Pohjanmaalla ei ole pakolaisten vastaanottokeskusta, ja poliisin näkökulmasta ylilyönnit ovatkin pysyneet ylikomisario Erkki Kerola mukaan vähäisinä.

– Poliisi sai keväällä hieman lisää resursseja ääriliikkeiden tarkkailuun ja viharikoksiin liittyvään tematiikkaan. Pohjanmaan poliisilaitoksella olemme lisänneet nettipoliisien määrää. Heidän tehtävänään on olla sosiaalisessa mediassa mukana keskustelussa ja hillitsemässä ylilyöntejä, kertoo ylikomisario Erkki Kerola.

Toiveet erittäin uhanalaisten raakkujen uudesta sukupolvesta ovat heränneet Ähtävänjoella Pohjanmaalla.

Viime syksynä Ely-keskus siirsi Ähtävänjoen alajuoksulta sata jokihelmisimpukkaa eli raakkua yläjuoksulle parempaan kasvupaikkaan. Siirto kannatti.

– Raakut näyttävät selvinneen talvesta hyvin, yhtään kuollutta ei ole löytynyt. Se oli meillekin yllätys, kuinka kelpokunnossa ne ovat, kertoo raakkujen siirrossa mukana ollut Ely-keskuksen tutkija Eero Mäenpää.

Kaksi vuotta tätä on yritetty ja aika alkaa käydä pian vähiin. Ely-keskuksen tutkija Eero Mäenpää

Syksyllä selviää, ovatko raakut kyenneet uudessa paikassa lisääntymään eli tuottamaan toukkia, jotka voitaisiin siirtää Norjaan kasvattamoon. Siellä toukista kasvatettaisiin pikkuraakkuja, jotka voitaisiin laskea takaisin Ähtävänjokeen.

– Jos sattuu normaali kesä, niin mahdollisuudet ovat korkealla. Kaksi vuotta tätä on yritetty ja aika alkaa käydä pian vähiin, kertoo Mäenpää.

Viimeiset hetket käsillä

Ähtävänjoen huonot olosuhteet eli kiintoaineet ja happamuus ovat tappaneet raakkuja kiihtyvään tahtiin. Vielä viisi vuotta sitten joessa eli vielä tuhansia raakkua, nyt enää satoja. 1980-luvun alussa Ähtävänjoessa eleli arviolta jopa 50 000 raakkua.

– Häviämistahti on ollut todella nopea. Nyt alkaa olla viimeiset hetket niiden pelastamiselle. Raakut häviävät Ähtävänjoesta, jos ihminen ei ole mukana auttamassa. Ja saa nähdä onnistuuko se sittenkään, miettii Mäenpää.

Hyviä uutisia on toisaalta kuultu myös Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalta, minne siirrettiin Ähtävänjoelta tervehtymään 150 raakkua viime syksynä.

– Vain kolme jokihelmisimpukkaa on kuollut koko aikana, mikä on yllättävän vähän. Ja jäljelle jääneet ovat kunnossa ja aktiivisia.

Ähtävänjoki on mukana Suomen kaikkien aikojen suurimmassa EU:n Life-hankeessa, josta ohjataan rahaa myös raakkujen pelastamiseen.

– Ei kannata mainosten uhriksi lyöttäytyä. Kyllä yksi aine riittää. Ne ovat banaanikärpäset niin pöljiä, että menevät siihen itsensä uhraamaan, sanoo erikoisneuvoja Marja-Liisa Pirkola Pohjois-Pohjanmaan Martoista.

Se yksi aine voi olla makea mehu, erityisesti aspartaamilla makeutettu light-versio. Makeus houkuttaa, ja aspartaami koituu pikkukärpäsen kohtaloksi.

Toinen vaihtoehto on käsitiskiaine vedellä laimennettuna. Tiskiaineen tehtävänä on rikkoa nesteen pintajännitys.

– Mehu ja tiskiaine, siinä on kaksi kotoista ainetta, jotka joka kodista varmasti löytyy, sanoo Pirkola.

Martan mielestä onkin turha ruveta kokeilemaan monimutkaisempia keinoja, saati valmisaineita. Netti on toki pullollaan ohjeita: useamman aineen yhdistelmiä, houkutushedelmän laittamista kulhossa rei'itetyn tuorekelmun alle, hedelmäkärpästen huijaamista suppilon avulla nestettä sisältävään astiaan ja niin edelleen.

Ei kannata kauheita myrkkyjä ruveta suihkuttelemaan kotona. Jos helpoilla keinoilla saa pois, niin aina parempi Terveystarkastaja Teija Pitkäkangas

Myös terveystarkastaja Teija Pitkäkangas Kokkolasta liputtaa yksinkertaisten konstien puolesta. Hän tarjoaa banaanikärpäsille käsitiskiainetta, omenaviinietikkaa ja vettä. Myös light-mehu saa häneltä kannatusta: aspartaami on banaanikärpäselle liikaa.

– Ei kannata kauheita myrkkyjä ruveta suihkuttelemaan kotona. Jos helpoilla keinoilla saa pois, niin aina parempi, sanoo Pitkäkangas.

Tarvittaessa Pitkäkangas tosin suihkuttaa banaanikärpäsiä ikkunanpesuaineella.

Hän muistuttaa erityisesti ongelman ehkäisystä: kypsät banaanit pitää hävittää, roskiskin tyhjentää ja roska-astia puhdistaa mahdollisimman nopeasti.

Banaanikärpänen on levinnyt kaikkialle, mutta Suomessa laji ei pysty talvehtimaan. Se on riippuvainen muualta tulevista ja myös hedelmien mukanaan tuomista yksilöistä. Niinpä banaanikärpäset ovat hetkellinen kiusa, eikä niistä ole muuta haittaa kuin esteettinen. Sen sijaan banaanikärpäsestä on pitkään ollut hyötyä tutkimukselle. Sen avulla on selvitetty myös ihmisen käyttäytymistä.

Hedelmäkärpäset ovat erikoisneuvoja Marja-Liisa Pirkolan mukaan juuri tämän vuodenajan vitsaus. Koulujen alettua koteihin ostetaan välipaloiksi esimerkiksi banaaneja ja viinirypäleitä. Kun niitä säilytetään lämpimässä, banaanikärpäset levittäytyvät keittiöön nopeasti. Pirkola suosittelee myös suojaamaan hedelmät talouspaperilla.

Jääkaappiin Pirkola ei banaaneja laittaisi – sen sijaan hän suosittelee liikojen hedelmien pakastamista ennen kuin ne kypsyvät pöydällä liiaksi.

– Kun banaanit alkavat olla kypsiä ja mustanpuhuvia, ne ovat oivia pakastaa. Kuorii ja laittaa pakastimeen paloina ja ottaa sieltä smoothieihin ja välipaloiksi.

Myös omenat ja päärynät kestävät Pirkolan mukaan hyvin pakastamisen. Sen sijaan sitrukset pakastus vetää vetisiksi.

Kaupoissa viileys pitää kärpäset poissa

Kaupoissa hedelmäkärpäset eivät ole ongelma, vaikka tuoretuotteita on paljon. Terveystarkastaja Teija Pitkäkangas ei ole kuullut asian koskaan nousseen esiin kauppaoloissa. Kyse on todennäköisesti lämpötilasta: hedelmät varastoidaan kylmässä, missä hedelmäkärpäset eivät pääse lisääntymään. Laareihin hedelmät tuodaan vasta myyntivaiheessa, ja vaihtuvuuskin on suuri.

Myös myyntipäällikkö Antti Korpela Kokkolan Prismasta uskoo, että matala lämpötila ja myös ilmanvaihdon voimakas ilmavirta pitävät hevi-osastot puhtaina banaanikärpäsistä. Mitään muista konsteja torjumiseksi ei ole käytössä, eikä niitä ole jouduttu miettimäänkään.

Yle Radio Suomen lähetyksissä oli tänään torstaiaamuna teknisiä ongelmia. Ne johtuivat tietoliikenneyhteyksien viimeöisistä päivityksistä, joiden jälkeen kaikki ei palautunut suunnitellusti tavanomaiseksi.

Kanavat eivät kuitenkaan olleet missään mykkänä. Poikkeukset näkyivät siten, että Kokkolassa lähetettiin Pohjanmaan lähetystä, Kemissä Rovaniemen lähetystä ja Oulussa Kajaanin lähetystä. Lisäksi Turussa ja Porissa lähetysten musiikki tuli poikkeuksellisesti cd-levyiltä eikä tietokannasta kuten yleensä.

– Viimeksi jouduin jopa kysymään, mitä yksi sairaalan kyltti tarkoittaa. Infossa sanottiin, että enpä ole ensimmäinen, joka kysyy. Selvyyttä ei silti oikein löytynyt.

– Ennen oli sisätautipoliklinikka, nyt on medisiininen. Ei se kerro tavalliselle ihmisille mitään. Lääkäri ei kerro, epikriisiä ei ymmärrä. Ei tuolla pärjää, pitää olla tulkki, pudistelee päätään kokkolalainen Maire Hassel, sairaalan entinen sihteeri.

Hassel on yksi ikääntyneiden asiakasraadin 16 jäsenestä. Soitessa eli Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymässä toimii kolme asiakasraatia: lapsiperheiden, työikäisten ja ikääntyneiden raadit.

Suurinta osallistumisinto oli ikääntyneiden joukossa: 53 hakijasta piti karsia valtaosa. Raatiin haluttiin sekä miehiä että naisia, ja tavoitteena oli mahdollisimman laaja kirjo sekä kokemuksia että kotikuntia. Nyt vain Lestijärvi ja Halsua jäivät vaille edustajaa.

Raadin kokoontumiseen Hasselilla on tuotavanaan monta kokemusta: sekä omia että toisten terveisiä välitettäviksi. Kun kaikkien raatilaisten puheenvuorot on kuultu, on käyty läpi monta konkreettista asiaa: mitä tehdä, kun palvelutalon lääkäri on yksityinen, ja asiakas tarvitsee välillä julkisen puolen hoitoa eikä saanut sitä? Eikö keskussairaalassa enää olekaan kappelia? Miten voi olla, että omaiset joutuivat etsimällä etsimään lääkäriä kirjoittamaan kuolintodistuksen vainajalle?

– Kyllä se niin on, ettei vainajan tarvitse liikkua, vaan lääkärin, sivaltaa Hassel.

Kokemukset vaihtelevat ihmisen ja kotikunnan mukana

Kiitostakin raatilaisilta tulee, ja sekin on tarkoitus viedä eteenpäin.

– Liekö hyvää tuuria vai mitä, mutta minulla on sairaalan toiminnasta vain hyviä kokemuksia. Ja nykyäänkin saan avun kysymyksiini tekstiviestillä. Ehkä minulla on ollut onnea, pohtii kannuslainen Mauri Luoma.

Palveluohjauskeskusta kehutaan todella hyväksi. Kokkolassa terveyskeskuksen takaisinsoittopalvelu toimii loistavasti - entisellä Jyta-alueella eli jokilaaksoissa sitä taas ei ole. Myös kotisairaalatoiminta saa kiitosta: se on laajentunut elokuussa Kokkolasta Lestijokilaaksoon ja auttaa jopa kotisaattohoidossa. Muualla vielä odotellaan.

Hienoa, kun voi olla omalta pikkuosaltaan mukana! Ville Ojanperä, asiakasraadin jäsen Kokkolasta

Vilkkaassa keskustelussa käykin havainnollisesti esiin se, että pienissäkään sote-alueen kunnissa ei olla palvelujen suhteen samalla viivalla. Siinäkin asiakasraati toivottavasti auttaa, sanoo Väinö Syrjälä Perhosta.

– Tämä on lievä vastapaino sille, että kunta- ja lähidemokratia on mennyt niin paljon alaspäin. Toivottavasti tässä saa esiin kuntalaisten näkökulman – ei mielipiteenä, vaan asiana, sanoo entinen kunnallispolitiikan konkari Syrjälä.

– Kyllä tässä huomaa, että olemme periferiassa suhteessa Kokkolaan, sanoo puolestaan toholampilainen Raija Määttälä.

Toisaalta asiakassuhteessa on aina kyse yksilöistä ja yksittäisten ihmisten kokemuksista. Jo alkumetreillä on huomattu, että lähtökohtaisesti sama kokemus voi olla toiselle todella hyvä ja toiselle huono.

Hyvän kohtaamisen tarve nousi vahvasti esille

Ensimmäisessä tapaamisessa listattiin parannuskohteita ja kiitoksen aiheita. Silloin kirjavan listan kärkisijoille nousi tarve parantaa asiakkaan ja lääkärin kohtaamista.

Maire Hassel muistelee aikaa, jolloin käytännöt olivat hänen mukaansa toisenlaiset:

– Lääkäri saattoi istua potilaan sängyllä ja jopa koskettaa tätä! Vaikka tekniikkaa oli silloin vähemmän ja kiire oli silloinkin.

– Miten toimivat lääkärien ja hoitajien kehityskeskustelut? Väinö Syrjälä haluaa tietää.

Siitä ollaan yhtä mieltä, että läsnäolo on tärkeää kaikissa kohtaamisissa. Lääkäreille kaivataan asennekoulutusta, mutta moni komppaa Syrjälää, joka sanoo, että valtaosa lääkäreistä on kuitenkin hyviä.

– Palautteen antaminen on meille kaikille parasta oppia. Potilaan on kasvatettava myös itseään: asiakaspalvelu on lääkärin työtä, muistuttaa Maire Hassel.

– Monesti potilaalle sanotaan, että teidän pitää vaatia. Eivät tavalliset ihmiset, vanhemmat varsinkaan, rupea noin vain lääkärin kanssa väittelemään. Suomalainen pelkää poliisia, pappia ja rakennusmestariakin, sanoo Hassel.

– Mutta annetaan hyvääkin palautetta! jatkaa Annikki Korpijärvi.

Viestit menevät eteenpäin joskus jopa alle vuorokaudessa

Raadin keskustelun kirjaa aina joku, ja paikalle on tarkoitus tuoda jatkossa teemojen mukaisia asiantuntijoita. Terveiset menevät eteenpäin, vakuuttaa ennakoivien avopalvelujen palvelualuejohtaja Hanna Saarinen. Hän lupaa, että asioista puhutaan jo seuraavana aamuna hoivan ja huolenpidon johtoryhmässä.

Se on sama kuin ettei sanoisi, jos toisella on jotain hampaissa tai vessapaperia housunpuntissa. Se ei ole fiksua – asioista pitää sanoa! Se on huolenpitoa Palvelualuejohtaja Hanna Saarinen Soitesta

Saarinen sanoo, että raadin rooli palautteen antajana on valtavan suuri. Ongelmiin ei osata tarttua, jos ei niistä tiedetä.

– Se on sama kuin ettei sanoisi, jos toisella on jotain hampaissa tai vessapaperia housunpuntissa. Se ei ole fiksua – asioista pitää sanoa! Se on huolenpitoa.

Samalla hän muistuttaa, että Soite on vasta seitsemän kuukauden ikäinen ja hyviä käytäntöjä etsitään joka paikasta. Kehittämistyötä tehdään kunta kerrallaan.

Raadissa istuva Ville Ojanperä on uudesta toiminnasta innostunut. Samalla hän ihmettelee, miten suuremmat sote-alueet selviävät käytännössä - ja miten Keski-Pohjanmaan Soitea voidaan pitää liian pienenä.

– Tämä on juuri passelin kokoinen. Homma on osaavissa käsissä ja innostusta on valtavasti. Hienoa, kun voi olla omalta pikkuosaltaan mukana kehittämisessä! sanoo Ojanperä.

Syyttäjä on nostanut syytteet Pietarsaaren paloittelusurmajutussa.

Pedersöreläismiestä syytetään taposta ja hautarauhan rikkomisesta. Pohjanmaan syyttäjänviraston mukaan mies on esitutkinnassa myöntänyt aiheuttaneensa uhrin kuoleman ja paloitelleensa ruumiin.

Lisäksi toinen henkilö on saanut syytteen hautarauhan rikkomisesta. Hän on kiistänyt teon.

Asia käsitellään Pohjanmaan käräjäoikeudessa syyskuussa.

Pietarsaaren paloittelusurma paljastui helmikuussa, kun vuonna 1965 syntynyt pietarsaarelaismies surmattiin paikkakunnalla. Ruumis yritettiin hävittää paloittelemalla, mutta poliisi löysi ruumiin osia roskalaatikosta ja lähimaastosta.

Aiemmin poliisi tutki tapausta murhana, mutta syyteharkinnassa nimike muuttui tapoksi.

Kokkolalle maksettava korvaussumma tekee loven energiayhtiön talouteen. Tällä hetkellä yhtiö on täysin velaton.

– Velka pystyttäneen 20 vuodessa hoitamaan ilman että se näkyy merkittävästi asiakkaiden sähkön hinnassa. Ei ainakaan mitään sellaista korotusta ole tulossa, joka poikkeaisi kilpailijoiden toimenpiteistä, arvioi toimitusjohtaja Tuula Loikkainen.

Kokkolan ja energiayhtiö Korpelan Voiman välinen, vuosia kestänyt korvauskiista ratkesi kesäkuussa, kun välimiesoikeus määräsi Korpelan Voiman korvaamaan kaupungille 24 miljoonaa euroa.

Summa on hyvitys siitä, ettei Kokkola päässyt energiayhtymän jäseneksi, vaikka yhtiön jäsenkunnat Kälviä, Lohtaja ja Ullava liittyivät Kokkolaan.

Viisi miljoonaa löytyy energiayhtiön kassavaroista. Ensimmäinen miljoona on Kokkolan kaupungille jo lähtenyt. Loput 20 miljoonaa hoidetaan pankkilainana. Kokkola ei ole vielä päättänyt, mihin rahat käytetään.

Nyt energiayhtiö selvittää myös kolmen vesivoimalaitoksen myyntiä. Ne sijaitsevat Nivalassa, Ylivieskassa ja Kaustisella.

– Jos oikeanlainen ostaja löytyy, niin niistä ollaan valmiita luopumaan. Myynti nopeuttaisi lainan takaisinmaksua, toimitusjohtaja Loikkanen kertoo.

Kokkolan kaupunki olisi ollut valmis sopimaan asian muulla tavalla kuin rahalla. Se oli kiinnostunut esimerkiksi Korpelan Voiman jakeluverkon osasta sekä kuntayhtymän jäsenyydestä.

– Nämä eivät olleet meille sopivia vaihtoehtoja, kommentoi Tuula Loikkanen.

Porin lentokentän matkustuslentoja liikennöivä ruotsalainen lentöyhtiö Nextjet on pahoissa talousongelmissa, kertoo SVT.

Ruotsin viranomaiset ovat peruneet lentoyhtiön lupakirjan talousongelmiin vedoten. Kuljetushallituksen (Transportstyrelse) tarkastuksen mukaan yhtiö ei täytä EU:n asettamia taloudellisia vaatimuksia liikennöimiseen.

Satakunnan Kansa kertoi viime viikolla, että Nextjet teki viime vuonna 18 miljoonan kruunun, eli 1,9 miljoonan euron tappiot.

Nextjet on toistaiseksi lentänyt väliaikaisella luvalla, joka päättyy 17. marraskuuta. Yhtiöllä on siihen asti aikaa kohentaa taloustilannettaan.

Porin kaupunginvaltuusto hyväksyi helmikuun lopussa lentoliikenteen markkinointitukipaketin. Pori maksaa lentoyhteyksien ylläpidosta Nextjetille kolme ja puoli miljoonaa euroa markkinointitukea viiden vuoden ajan.

Yhtiö aloitti huhtikuussa Porista lennot Helsinkiin ja Tukholmaan. Nextjet lentää Tukholmasta myös Turkuun ja Kruunupyyhyn. Yhtiö liikennöi myös Turusta Maarianhaminaan sekä Oulusta Göteborgiin Luulajan ja Sundsvallin kautta ja Oulu-Luulaja-Tromssa yhteyttä Arctic Airlinkin operaattorina.

Artikkeliin lisätty kello 14.41 kaupungit, joihin Nextjet Suomessa lentää. Otsikkoa muutettu kello 15.08.

Pietarsaaren kaupunki teki alkuvuodesta periaatepäätöksen, jonka mukaan se tarjoaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille välttämättömimmän perusturvan eli asunnon ja ruokaan, lääkkeisiin ja vaatteisiin riittävän perustoimeentulon sekä akuutin sairaanhoidon. Lisäksi lapset saavat mennä kouluun.

Pietarsaaren linja noudattaa sosiaali- ja terveysministeriön samoihin aikoihin antamaa ohjeistusta laittomasti maassa olevien henkilöiden sosiaali- ja terveyshuollosta.

Turvapaikanhakijan oleskelu maassa muuttuu laittomaksi, kun turvapaikkahakemukseen tehty kielteinen ratkaisu saa lainvoiman tai kun on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös maasta poistamiseksi.

Tämä on kaikille hyvin hämmentävä ja vakava tilanne, jossa tietysti mietitään kaikkia eri tapoja, joilla saadaan kaikkien Suomessa asuvien turvallisuutta parannettua Kaupunginjohtaja Kristina Stenman

Turun joukkopuukotus synnytti hallitustasolla saakka pohdinnan siitä, miten laittomasti maassa olevat saataisiin palautettua aiempaa nopeammin lähtömaihinsa esimerkiksi rangaistuksia kiristämällä.

– Nämä lausunnot ovat olleet vielä aika niukkoja. Vielä ei osaa oikein sanoa, mitä nämä lausunnot konkreettisesti tarkoittaisivat, pohtii Pietarsaaren kaupunginjohtaja Kristina Stenman.

– Tämä on kaikille hyvin hämmentävä ja vakava tilanne, jossa tietysti mietitään kaikkia eri tapoja, joilla saadaan kaikkien Suomessa asuvien turvallisuutta parannettua.

Pietarsaaressa autettavia on ollut tämän vuoden aikana muutamia. Tilanne voi muuttua syksyllä, kun hallinto-oikeuksista alkaa purkautua iso joukko kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.

– Tässä vaiheessa ei ole syytä tehdä tarkistuksia ohjeistukseemme. Meillä on edelleen sama lainsäädäntö, sanoo Stenman.

Kunnat kaipaavat selkeämpiä ohjeita

Kristina Stenman muistuttaa, että turvapaikanhakija on laillisesti maassa siihen saakka kunnes hänet karkoitetaan pois.

– Meillä on kuitenkin henkilöitä, jotka ovat saaneet hallinto-oikeudelta eli alemmalta tuomioistuimelta kielteisen päätöksen ja valittaneet ja joutuneet silti tähän paperittomaan asemaan. Tämä on sellainen ryhmä, jonka tilanne on hankala. Siinä voi tulla jopa tilanne, että hallinto-oikeudelta tulee täytäntöönpanon keskeytys ja sitten palataan taas vastaanottojärjestelmän piiriin. Toivoisin ainakin, että linjat olisivat selkeät, sanoo Stenman.

Kristina Stenman on perehtynyt maahanmuuttoon koskeviin kysymyksiin. Hän siirtyi Pietarsaaren kaupunginjohtajan pöydän taakse sosiaali- ja terveysministeriön maahanmuuttojohtajan virasta.

Kuntapuolella ihmetellään tätä lain soveltamista. Kysymys on kuitenkin henkilöistä, jotka ovat Suomessa ja sitten heiltä keskeytetään valtion tarjoamat vastaanottopalvelut Kaupunginjohtaja Kristina Stenman

Kuntien suhtautuminen paperittomien auttamiseen vaihtelee, joissain kunnissa on tehty samankaltainen periaatepäätös kuin Pietarsaaressa.

– Kuntapuolella ihmetellään tätä lain soveltamista. Kysymys on kuitenkin henkilöistä, jotka ovat Suomessa ja sitten heiltä keskeytetään valtion tarjoamat vastaanottopalvelut. Kuntien vastuulle kuitenkin jäävät nämä välttämättömimmät palvelut. Tavallaan vastuuta siirretään taholta toiselle ja se ei ole kauhean johdonmukaista. Minusta meillä on hyvä ja toimiva järjestelmä vastaanottokeskusten puitteissa ja sitä voisi hyödyntää, sanoo Stenman.

– Nyt näissä Turun julmissa teoissa ei ollut kyse paperittomasta henkilöstä, vaan tekijä oli mediatietojen mukaan henkilö, jolla oli valitusprosessi käynnissä.

Laukaukset paukkuvat Lestijärven ampumaradalla Keski-Pohjanmaalla. Paikalla olijoilla on kuulosuojaimet päässään, kun 14-vuotias Niko Haka harjoittelee karhuradalla.

Pahvitauluista näkee, että ampuja on harjoitellut säännöllisesti. Luodinreiät löytyvät karhun sivukuvasta parikymmentä senttisen osuma-alueen sisältä tai aivan sen tuntumasta. Niko ei erehdy, vaikka maali myös liikkuu.

Karhuradan haasteellisin osio sujuu Nikolta edellistäkin paremmin. Karhua edestäpäin esittävä pahvikuva ampaisee Nikoa kohti yhdeksän metrin sekuntivauhdilla, mutta luodit osuvat siinäkin aivan maalialueen keskelle.

Lihasmuisti pitää herätellä

Riistakeskuksen viestintäsuunnittelija Tero Kuitunen toteaa, että ampumavarmuus tulee vain harjoittelemalla. Haulikolla osuminen perustuu pitkälti lihasmuistiin ja rutiiniin. Refleksit heräävät toistamalla liikesarjoja.

Hannu-Matti Haka on harjoitellut haulikkoammuntaa tiiviisti ennen lintumetsästyksen alkua. Rutiiniin kuuluu savikiekkojen ampuminen. Tänä kesänä ammuksia on kulunut toista tuhatta, ainakin satakunta viikossa.

Ei mennyt oikein hyvin. Puolet rikki ja puolet ohi. Sen näkee, ettei kunto ole kohdillaan. Toimi Kalliokoski

Ampumarutiinit ovat kesän harjoittelussa selvästi hioutuneet huippuunsa. Neonvärinen savikiekko räjähtää säpäleiksi joka kerta, kun Hannu-Matti Haka laukaisee haulikon Lestijärven ampumaradalla.

Toiston merkitys selviää myös silloin, kun Lestijärven riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Toimi Kalliokoski asettuu savikiekkopaikalle aseensa kanssa. Kalliokoski tunnustaa, että savikiekkoammunnoista on kulunut varmasti vuosi aikaa, mutta nyt taitoja voisi verestää.

Pienen harjoituskierroksen aluksi huteja tulee useita, mutta laukaus laukaukselta yhä useampi kiekko saa osumaa.

– Ei mennyt oikein hyvin. Puolet rikki ja puolet ohi. Sen näkee, ettei kunto ole kohdillaan. Täällä pitäisi ampua säännöllisesti, yksi tai kaksi sarjaa viikossa, niin kunto palautuisi kummasti.

Nuorilla riittää intoa

Yhdeksänvuotiaana metsästyskortin suorittanut Niko Haka laskee, että on tänä kesänä harjoitellut ampumaradalla noin 150 kertaa ennen kauden alkua.

Lestijärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jorma Tuikka arvioi, että juuri nuoret ovat kovimpia ampumaradan käyttäjiä. Intoa riittää myös harjoitteluun, kun harrastus on tuore. Omia taitoja halutaan kehittää, ja taitojen koheneminen tuottaa mielihyvää.

Nikon serkku Anniina Haka on hänkin suorittanut metsästyskortin varhain, 10–11 vuoden iässä. 15-vuotias Anniina on hionut taitojaan radalla ennen metsästyskauden alkua.

– Pyrin aika monta kertaa käymään ampumaradalla, että sitten on ampumataidot taas kohdillaan, kun menee metsään. Harjoittelen siksi, ettei tule niitä huonoja laukauksia, etteivät eläimet joudu kärsimään.

Nelisen vuotta metsästänyt Haka pitää eniten jäniksen metsästyksestä.

– Metsästyksessä pääsee lähelle luontoa ja saa olla ulkona. Parasta on jänismetsällä olo, sillä se on rauhallista ja rentoa ja saa olla koiran kanssa metsässä.

Ei ehkä yhtään laukausta vuosiin

Ampumakoe-asetuksen mukaisesti metsästäjän tulee suorittaa ampumakoe, jos hän aikoo ampua esimerkiksi hirveä tai karhua rihlatulla luotiaseella. Koe uusitaan kolmen vuoden välein.

Varsinkin hirveä metsästettäessä on mahdollista, että joku metsästäjä ei ole ampunut laukaustakaan ampumakokeiden välisenä aikana. Kun metsälle mennään isolla joukolla, saalis saattaa kulkea sattumalta juuri kaverin passipaikalle. Siksi Riistakeskuskin suosittaa ampumarataharjoittelua ennen metsälle menoa.

Kakki eivät käy joka vuosikaan, kun taas toiset harjoittelevat aktiivisesti. toiminnanohjaaja Jorma Tuikka, Lestijärven riistanhoitoyhdistys

Lestijärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jorma Tuikka tietää, että aina löytyy metsästäjiä, joilla ampuminen on jäänyt vähiin.

– Harjoittelu on hyvin vaihtelevaa, mutta kyllä se kiihtyy aina kauden alkaessa. Kakki eivät käy joka vuosikaan, kun taas toiset harjoittelevat aktiivisesti. Parannettavaa tietysti on.

"Laki liian järeä keino"

Mikään laki tai asetus ei patista metsästäjää ampumarataharjoituksiin. Riistakeskuksen Tero Kuitunen on sitä mieltä, että, vastuullinen metsästäjä käy harjoittelemassa, kohdistamassa aseensa ja muistelemassa turvallisen aseen käsittelyä. Muut saataisiin radalle pikemminkin ehkä kannustamalla, ei pakolla.

– Joissain metsästysseuroissa järjestetään kilpailuita ennen kauden alkua, se lisää harjoittelua. Parhaitenhan oppi menee perille tietysti vapaaehtoisesti. Laki olisi tässä kohtaa liian järeä keino.

Kuitunen huomauttaa, että suomalainen metsästäjä pärjää taidoillaan ja vastuullisuudellaan varmasti hyvin, kun täkäläistä metsästyskulttuuria vertaa kansainvälisesti. Esimerkiksi turvallisen aseenkäsittelyn perusteet opitaan lajia aloiteltaessa.

Kahvipullo ja makkarapaketti matkaan, kun tuonne saaren reunaan mennään, niin se päivä menee rattoisasti. puheenjohtaja Toimi Kalliokoski, Lestijärven riistanhoitoyhdistys

– Vahingoilta vältytään, kun pitää mielessä, ettei aseella osoitella turhaan. Ampujan on myös tunnistettava, mitä ampuu ja mitä taustalla on. Lisäksi sormi laitetaan liipasimelle vasta, kun oikea kohde on tähtäimessä.

Se luonto ja ne nuotiojutut!

Metsästäjä löytää metsään menolle myös muita syitä kuin saaliin.

Kymmeniä vuosia metsästänyt konkari Toimi Kalliokoski arvostaa luonnon läheisyyttä. Hän sanoo jopa, että aina ei tarvitse edes ampua, vaikka sorsametsälle mennäänkin.

– Viidentoista ikäisestä olen siellä sorsametsällä ollut. Kahvipullo ja makkarapaketti matkaan, kun tuonne saaren reunaan mennään, niin se päivä menee rattoisasti. Ei siellä tarvitse ampua, istuu vain ja katselee luontoa.

Kalliokoski odottaa innolla myös hirvenmetsästystä.

– Siellä on aina samat miehet vuodesta toiseen mukana ja semmoinen leppoisa huumori lentää. Jotenkin se tekee toisen osan siitä metsästyksestä. Jos jotain kommellusta sattuu, niin kavereilta kyllä kuulee, että mitä olet mennyt tekemään.

Saman riistanhoitoyhdistyksen Jorma Tuikka on yhtä mieltä hirviporukan merkityksestä.

– Porukka ja nuotiojutut ovat tärkeintä siinä puuhassa.

Vanhempi mies putosi kaupunginsalmi Suntiin sunnuntaina iltaseitsemältä Kokkolan keskustassa Torikadulla. Kaupunginsalmi on Kokkolan keskustaa halkova kanava, joka on leveydeltään yli seitsemän metriä, ja siinä on korkeahkot kivireunat. Kanava on kuitenkin paikoin matala.

Ohi kulkenut nuori mies huomasi tilanteen ja soitti hätäkeskukseen. Hän myös hyppäsi veteen ja kannatteli hädässä ollutta pinnalla, kunnes pelastuslaitos ehti paikalle. Veden lämpötila oli sunnuntaina hieman yli kymmenen astetta.

– Nuori mies toimi esimerkillisesti tapauksessa: hälytti apua ja hyppäsi perään, kiittelee päivystävä palomestari Joonas Nuolioja.

Lopulta pelastuslaitoksen pintapelastajat auttoivat tippuneen ylös. Operaatiossa tarvittiin myös tikkaita, sillä kivireunat Suntissa ovat Torikadun sillan kohdalla korkeat.

Vanhempi mies vietiin jatkohoitoon. Syy miehen veteen tippumiselle ei ole tiedossa.

Elokuun alusta alkaen koulumaitotukea saa vain rasvattomalle, D-vitaminoidulle maidolle ja piimälle sekä niiden laktoosittomille ja luomuversioille. Ykkösmaito siis poistui tuen piiristä, ja sen uskotaan poistuvan myös monen kunnan kouluista ja päiväkodeista.

Muutoksen vaikutukset näkyvät kunnolla vasta ajan kuluessa, mutta teollisuuskin uskoo rasvattoman maidon kulutuksen kasvavan entisestään. Jo aiemmin kouluissa ja päiväkodeissa juodusta maidosta valtaosa on ollut rasvatonta: esimerkiksi toissa lukuvuonna 68 prosenttia. Alueelliset erot ovat kuitenkin olleet suuria.

Valio on koko maassa selvästi suurin koulumaidon toimittaja. Se odottaa luomumaidon kysynnän kasvavan uudistuksen jälkeen, sillä luomumaidolle annettava tuki on 31 senttiä litralta, kun taas normaalin maidon tuki on vain 13 senttiä. Tavallisen maidon tuki laski 5 senttiä litralta.

Valio tuokin syyskuussa markkinoille rasvattoman, D-vitaminoidun luomumaidon, joka vastaa tukiehtojen vaatimuksia. Sitä pakataan myös 10 litran hanapakkauksiin.

Tilannetta seurataan herkällä korvalla. Maitoahan ei tehdä varastoon, vaan kyseessä on nopeasti kiertävä tuote Kategoriapäällikkö Mira Appelqvist, Valio

Samalla ykkösmaidon 10 ja 20 litran suurtalouspakkaukset poistuvat Valion valikoimasta.

Valkoisten juomien kategoriapäällikkö Mira Appelqvist sanoo, että suurin osa Valion ykkösmaidosta on tähänkin saakka myyty vähittäiskaupoissa: koulumaidon osuus ykkösmaidon menekistä on noin neljännes. Mieltymyksissä on myös alueellisia eroja: pohjoisessa ykkösmaito on ollut suositumpaa kuin etelässä.

Kokonaisuudessa ykkösmaidon osalta muutos ei ole Valion näkökulmasta merkittävä. Toisaalta Appelqvist arvioi, että voi mennä kuukausiakin, ennen kuin kysyntä asettuu uomiinsa ja muutoksen vaikutukset näkyvät.

– Kukaan ei vielä tiedä, mihin tässä mennään.

Tehtaat pystyvät tekemään maitoa eri rasvaprosenteilla kysynnän mukaan. Ykkösmaidolle ei ole siis tarvetta löytää uutta kuluttajaryhmää, vaikka sen menekki pieneneekin koulumaitotuen uudistuttua. Toisaalta Valiolla ei vielä ole myöskään nähty merkkejä siitä, että ykkösmaidon tuotanto kannattaisi lopettaa.

Kysynnän kehitys on koko ajan tarkkailussa.

– Tilannetta seurataan herkällä korvalla. Maitoahan ei tehdä varastoon, vaan kyseessä on nopeasti kiertävä tuote, sanoo Mira Appelqvist Valiolta.

Sinänsä tuotanto on Appelqvistin mukaan aina virtaviivaisempaa, jos tuotteita on vähemmän. Kauppojen hyllyllekään ei mahdu rajattomasti erilaisia tuotteita.

Appelqvist ei ole myöskään huolissaan siitä, etteivätkö kasvavat lapset saisi Suomessa rasvaa tarpeeksi, vaikka ruokajuomaksi kouluun tulisikin pääasiassa rasvaton vaihtoehto. Sen sijaan hän on huolissaan siitä, jos oman suosikkivaihtoehdon puuttuminen lounaspöydästä saa lapsen tai nuoren siirtymään kokonaan muuhun juomaan.

Myyntijohtaja Mikko Poikolainen Arlan Foodservicestä luonnehtii Arlaa "ketteräksi haastajaksi" selkeälle markkinajohtajalle Valiolle. Myöskään hän ei pidä ykkösmaidon poistumista tai vähenemistä koulupöydistä yhtiön kannalta kovin isona asiana, kunhan se korvautuu jollain muulla maidolla. Myydyistä maitolitroista selkeästi suurin osa on rasvatonta maitoa, ja myös kevytmaitoa kuluu kouluissa yhä.

Arlakin tarkkailee herkällä korvalla kulutuksen kehitystä, ja ensimmäiseksi liipasimella voivat olla ykkösmaidon suurtalouspakkaukset: jos ykkösmaidon menekki vähenee merkittävästi, hanapakkaukset eivät kannata.

Kouluruokailu on hyvä tapa tuoda luomua esiin Myyntijohtaja Mikko Poikolainen, Arlan Foodservice

Sen sijaan luomumaidossa odotukset ovat toisen suuntaiset: lokakuuhun mennessä markkinoille tulee rasvaisempien rinnalle myös Arlalta rasvaton, D-vitaminoitu luomuversio. Sitä pakataan heti myös 10 litran pakkauksiin.

– Kouluruokailu on hyvä tapa tuoda luomua esiin, sanoo Poikolainen.

Luomumaidon tuotanto on vielä melko vähäistä, ja luomun tukemista Poikolainen pitää koulumaitotukiuudistuksen hyvänä puolena. Huolissaan hän taas on tuotteiden häviämisestä tukilistalta:

– Maidon kulutus on kaikkiaan hienoisessa laskussa, joten meijeriteollisuuden on tarkalla korvalla seurattava tilannetta: ettei maito katoa enempää päivittäisestä käytöstä etenkään kouluissa.

Myyntijohtaja uskoo, ettei koko kuva markkinoista luomun osalta piirry vielä edes syksyn aikana. Osa kunnista lähtee eturintamassa ja muut katsovat kokemuksia, Poikolainen uskoo.

Toholampinen Osuuskunta Maitokolmio ei ole koulumaitomarkkinoilla kovin suuri tekijä. Hankintarenkaat ostavat yleensä kokonaisuuksia, joissa on mukana kaikki maitotaloustuotteet. Rajallinen tuotepaketti hankaloittaa Maitokolmion mahdollisuuksia kilpailla noista hankinnoista. Ykkösmaito on muutenkin Maitokolmion valikoimassa toimitusjohtaja Juha Murto-Koiviston mukaan varsin marginaalinen tuote.

Entä jos virvoitusjuoma ottaa maidon markkinaa? Toimitusjohtaja Juha Murto-Koivisto, Maitokolmio

Murto-Koivisto katsoo kuitenkin, että koulumaitotuen ohjaaminen vain tietyille maidoille ei välttämättä tue lasten ja nuorten ravitsemusta. Perusmaitojen kulutus on laskenut ja näyttää yhä laskevan, ja suunta huolestuttaa:

– Mikä on se korvaava tuote? Kevytmaito 1,5 prosentin rasvapitoisuudella – onko se se kansanterveydellinnen ongelmamme vai onko se kuitenkin jokin muu? Entä jos virvoitusjuoma ottaa maidon markkinaa? pohtii Murto-Koivisto.

Maitomaakunnaksi kutsutulla Keski-Pohjanmaalla valkoisella juomalla on Murto-Koiviston mukaan vankka asema. Esimerkiksi Maitokolmion myynnissä koulujen loput ja loma-ajat eivät näy kulutuksen notkahduksena, kuten joillain meijereillä.

Myös kulutuksen suhde muuttuu Murto-Koiviston mukaan sijainnin mukana: mitä pohjoisemmaksi ja haja-asutusalueille mennään, sitä enemmän kasvaa sinisen ja punaisen maidon kulutus, ja rasvattoman vastaavasti pienenee.

Perjantaina Suomen ensi-iltansa saavan Sofia Coppolan Lumotut-elokuvan foley-äänet ovat suomalaista käsialaa. Kyseessä on Kokkolassa työskentelevän Heikki Kossin H5 Film Sound Oy:n työ. Kossin studio sijaitsee punatiilisessä rakennuksessa suurteollisuusalueen laidalla.

Foley-äänet ovat elokuvassa kuuluvia askelten, vaatteiden, esineiden ja vastaavien ääniä, jotka tehdään jälkikäteen.

Lumotut-elokuvan tähdet ovat Nicole Kidman, Kirsten Dunst ja Colin Farrell. Lumotut sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan aikaan, etelävaltiolaiseen tyttöjen sisäoppilaitokseen. Siellä suojattua elämää viettäneet naiset (Kidman, Dunst ja Elle Fanning) ottavat hoiviinsa haavoittuneen vihollissotilaan (Farrell).

Lumottuja luonnehditaan tiivistunnelmaiseksi jännityselokuvaksi. Se on Heikki Kossin mukaan myös melko hiljainen: kaikki tapahtuu yhden talon pihapiirissä ja näyttelijöitä on rajattu määrä. Trillerimäisyys syntyy pienistä asioista, joilla jännitteitä luodaan.

– Foleyn tekijän kannalta tilanne on kiitollinen: tietää, että kaikki äänet jotka tekee, myös kuuluvat, sanoo Kossi.

Karisma kantaa katseen

Kossi on tehnyt elokuvaääniä lähes 20 vuotta. Kokkolan studiolla on valmistunut foley-ääniä useisiin kansainvälisiin ja suomalaisiin elokuviin.

Lumotut-elokuvan tähdet saivat silti Kossin vaikuttumaan:

– Kun Nicole Kidman katsoo lähikuvassa kameraan eikä mikään liiku, silmäkulmakaan ei värähdä... Sitä sanotaan karismaksi. Sitä ei ole kaikilla, kaikki eivät saavuta sitä koskaan. Kirsten Dunstilla sama juttu. Se on puhuttelevaa.

Kossi pitää itseään onnekkaana päästyään tekemään foley-töitä tuontasoisille näyttelijöille. Hän muistuttaa oman työnsä olevan ääninäyttelemistä: hän siis jatkaa näyttelijän työtä dialogista eteenpäin. Se vaatii saman tunnetilan tavoittelemista, joka näyttelijällä on.

– Oman työn tekeminen on helpompaa, kun siellä on jo motiivit, nyanssit ja ne pienet hetket. Tunnemaailman käänteet ovat olemassa oikeissa paikoissa: silloin pääsee vähän pidemmälle ja syvemmälle, Kossi kuvailee.

Hameen helman heilahdus on keskustelun paikka

Lumotut-projekti on poikkeuksellinen myös sikäli, että Kossi pystyi viettämään päivän äänisuunnittelija Richard Beggsin kanssa käyden läpi elokuvan äänimaailmaa. Esimerkiksi 1800-luvun etelävaltioiden isot mekot ovat myös äänellinen elementti, mitä selittänee käsikirjoittaja-ohjaaja Sofia Coppolan kokemus myös puvustuksesta.

Foley-äänten tekemiseen oli amerikkalaisessa produktiossa myös kaksinkertainen aika suomalaiseen verrattuna: suunnitteluun ja tekemiseen käytettiin runsaat kaksikymmentä päivää, kun yleensä määrä jää puoleen siitä.

Heikki Kossin H5 Film Sound sai juuri valmiiksi Aki Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan foley-äänet. Tällä hetkellä Kokkolan suurteollisuusalueella tehdään Muumien joulua, ja seuraava iso projekti on saksalais-tanskalainen animaatio. Kossi on tehnyt foley-ääniä päätoimisesti tämän vuosituhannen alusta. Kokkolan studio täyttää ensi vuonna 10 vuotta.