Vaasan vaalipiirissä kulunut vaalikausi oli mullistusten kausi. Isoimpia yllätyksiä oli kun RKP ei päässyt hallitukseen ja perussuomalaisten kolmen kansanedustajan ryhmä hävisi kokonaan.

Iso osoitteeton äänipotti on luopujien takana. Nykyisistä kansanedustajista neljä ei lähde enää ehdolle. Maria Tolppanen (sd.), Harry Wallin (sd.), Vesa-Matti Saarakkala (sin.) ja Mats Nylund (r.) keräsivät yhteensä ääniä peräti 23 802.

Tällä hetkellä kansanedustajista viisi on keskustasta. RKP:stä ja SDP:stä molemmista on kolme, kokoomuksella ja sinisillä on kaksi kansanedustajaa ja kristillisdemokraateilla yksi.

Keskustassa kansanedustajia ja haastajia

Viime eduskuntavaalien ykköspuolue keskusta kyntää syvällä valtakunnallisissa puoluekannatusmittauksissa, mutta Vaasan vaalipiirin kohdalla keskustaväki ei näistä luvuista ole huolissaan. Etelä-ja Keski-Pohjanmaa ovat puolueen kärkialueita. Viime vaaleissa keskusta sai äänistä yli 27 prosenttia.

Valtakunnallisissa kannatusluvuissa näkyy puolueen hallitusvastuu, mutta Åbo Akademin politiikan tutkija Claus Stolpe arvelee, että keskusta on saamassa negatiivisen trendin käännettyä tai ainakin kannatuslukujen lasku olisi hidastumassa.

Kiinnostavaa keskustan kohdalla on se, että kaikki nykyiset kansanedustajat: Lasse Hautala, Mikko Savola, Antti Kurvinen, Tuomo Puumala ja Mika Lintilä ovat ehdolla.

Kovaa kampanjaa tekee kuitenkin aivan tämän viisikon takana lapualaislähtöinen rehtori Pasi Kivisaari. Kivisaari jäi viime vaaleissa paikkaa vaille. Hän keräsi silloin kuitenkin jo yli 5000 ääntä.

Kuka sitten tipahtaisi? Jos keskustan Etelä-Pohjanmaan piiristä kysytään niin ei kukaan, vaan puolue haluaa lisätä paikkamääränsä kuuteen. Stolpe uskoo, ettei lisäpaikkaa tule.

Viljelijöiden ääniä kalastelemassa

RKP on pohjalaisrannikon mahtipuolue. Sille vaalikausi oli viheliäinen heti alusta lähtien. RKP ei kelvannut Juha Sipilän hallitukseen ja se oli kova paukku hallituksessa siihen mennessä lähes 40 vuotta istuneelle puolueelle.

Oppositioasemassa RKP on ollut maltillinen. Vaasan keskussairaalan laajan päivystyksen kohdalla terästäydyttiin.

Nyt puolue haluaa tehdä paluun hallitukseen ja samalla myös nostaa Vaasan vaalipiirin kansanedustajiensä määrää ainakin yhdellä. Nyt kansanedustajia on kolme. Heistä Anna-Maja Henriksson ja Joakim Strand ovat ehdolla myös tänä keväänä. Tämä kaksikko keräsi vaalipiirissämme viime kerralla lähes puolet RKP:n äänistä, ja vahvalta tuntuu molempien asema tälläkin kertaa

Paikastaan luopuva Mats Nylund on ollut maanviljelijäväen edustaja ja hänen tilalleen on nyt tunkua. Tutkija Stolpe luettelee ehdokkaista pedersöreläisen maanviljelijän Niclas Sjöskogin, mustasaarelaisen RKP-nuorten puheenjohtajan Christoffer Ingon ja poliitikkosukua olevan närpiöläisyrittäjän Anders Norrbackin.

Samoilla apajilla ääniä kalastelee Vöyrin kunnanjohtaja Mikko Ollikainen. Ollikainen oli viime vaaleissa 17., joten jäi juuri vaille kansanedustajapaikkaa.

Perussuomalaiset uskoo itseensä

Isoin muutos sitten viime kauden on tapahtunut perussuomalaisten joukossa. He saivat läpi viime vaaleissa kolme kansanedustajaa, mutta kauden aikana Vesa-Matti Saarakkala ja Reijo Hongisto vaihtoivat leiriä sinisiin ja Maria Tolppanen löysi kesken kauden itsessään olleen demarin.

Perussuomalaiset keräsi vaalipiirissä kolmanneksi eniten ääniä eli 38 964 ja nyt heidän ehdokaslistallaan ei siis ole yhtään nykyistä kansanedustajaa.

Perussuomalaisilla on kuitenkin selvästi ollut nostetta, mutta vaikeaa voi kuitenkin olla kansanedustajan läpisaaminen. Vaikka esimerkiksi kaustislainen Mauri Peltokangas nauttii aikamoista some-suosiota videoillaan. Ykkösehdokkaan leimaa on lyöty vaasalaisen Jukka Mäkysen otsaan.

Risikkoon luotetaan

Kokoomuksessa luotto Paula Risikkoon on kova. Hän on eduskunnan puhemiehen roolissa ollut esillä myönteisessä valossa. Samaa ei voi sanoa vaalipiirin toisesta kokoomuskansanedustaja Susanna Koskesta. Hänkin tavoittelee jatkokautta, mutta moni on valmis lyömään vetoa sen puolesta, että Kosken visiitti eduskuntaan jäi yhteen kauteen.

Koskelle on sovitettu syntipukin viittaa, koska laajan päivystyksen status jäi Vaasan keskussairaalalta saamatta. Vaasalaisten pettymys Koskeen näkyi viime kuntavaaleissa. Ehkä tästä suivaantuneena Koski näyttäisi kosiskelevan nyt konservatiiveja maaseudulta.

Kokoomuksen tilannetta sekoittaa vaasalaisten ehdokkaiden suuri määrä. Stolpe kuvaa sitä jopa poikkeukselliseksi.

– Tänä vuonna on oikeastaan jonkinlainen ääritapaus, kun on kuitenkin neljä, viisi vahvaa. Jo kaksi voi aiheuttaa sen, että ne syövät toistensa äänet.

Ilmajokelais-vaasalainen Tommi Mäki saanee taakseen synnyinseudultaan ainakin jonkin verran äänestäjiä ja Vaasassa hän vetoaa nuorempiin äänestäjiin. Aika myöhäisessä vaiheessa pakkaa tuli sekoittamaan sanomalehti Pohjalaisen päätoimittaja Toni Viljanmaa, joka jättäytyi kampanjan ajaksi palkattomalle vapaalle tehtävästään.

Urpilaisen asema vahva

SDP paistattelee kannatusmittauksissa selkeässä johdossa. Viime vaalien äänikuningatar Jutta Urpilainen (11 627) halutaan kuningattarena pitää. Hänen vahva peruskannatuksensa riittänee jatkokaudelle.

Seinäjokelainen Harry Wallin ei enää jatka, joten hänen manttelinperijänsä on haussa. Stolpen mukaan Wallinia äänestivät nimenomaan ne, jotka halusivat äänestää häntä henkilönä. Puolue tuli vasta toisena. Seinäjoelta Wallinin ääniapajille on koittamassa sosiaali- ja terveysjohtaja Harri Jokiranta.

Viime kuntavaaleissa ison nousun tehnyt vaasalainen Kim Berg on ollut esillä niin sairaala- kuin Vaasa-Mustasaari -liitoksen kohdallakin. Kampanja Vaasan keskussairaalan laajasta päivystyksestä hyödytti Bergiä kuntavaaleissa, mutta kantaako se vielä eduskuntaankin?

Matias Mäkynen, nuoren polven demaripoliitikko pisti kampoihin viime vaaleissa muille ehdokkaille, mutta silloin ei natsannut.

Kristillisdemokraateilla on tällä hetkellä kansanedustajanaan Peter Östman ja hän hakee jatkokautta. Selkeää haastajaa ei Östman tälläkään kertaa saa.

Vihreillä on vire päällä

Vasemmistoliitto ja vihreät koittavat haastaa isompia puolueita sen minkä pystyvät. Valtakunnallisesti molemmat ovat olleet nosteessa viime vuodet. Ihan yhtä kova nousu ei ole ollut paikallisella kannatuksella.

Vihreillä on kuitenkin into päällä, koska kuntavaalit menivät hyvin. Eduskuntavaaleissa vihreitä äänesti 6136 henkilöä. Nousua edellisiin vaaleihin oli reilun prosenttiyksikön verran. Ehdokkaina on kuntavaaleissa hyvin pärjänneitä, muun muassa vaasalainen Laura Ala-Kokko.

Vasemmistoliitolla on myös kirittävää, sillä viime vaalien äänipotti oli 7238. Ehdolla on esimerkiksi niin ikään kuntavaaleissa hyvin pärjännyt Anneli Lehto.

On muistettava, että kansanedustajan läpipääsemiseksi vaadittiin viime vaaleissa hieman alle 13 000 ääntä. Sekä vasemmistoliiton että vihreiden pitäisi lähes kaksinkertaistaa äänimääränsä, jotta joku menisi läpi. On kiinnostavaa nähdä, meneekö vihreät tällä kertaa kannatuksessaan ohi vasemmistoliiton.

Siniset mukaan ensimmäistä kertaa

Sinisen tulevaisuuden kohdalla nämä vaalit ovat ensimmäiset. Puolue on vaalipiirissä vaaliliitossa kansalaispuolueen kanssa, joten ehdokkaita saatiin yhdessä kerättyä 16.

Pakkaa sekoittamaan astuu konkaripoliitikko Raimo Vistbacka. Hän taipui kyselyihin, ja lähti ehdokkaaksi. Vistbackan toivotaan keräävän muun muassa Saarakkalan ja perussuomalaisten ääniä, ja näin pitävän pientä puoluetta hengissä.

– Hän asettuu ehdolle, että puolue saisi kerättyä ne 12 000 -13 000 ääntä, jotka vaaditaan, että yksi ehdokas pääsee läpi. Vistbacka oli eduskunnassa viimeksi kahdeksan vuotta sitten, joten osa on ehkä hänet unohtanut, miettii Stolpe.

Aiheesta voi keskustella kello 17.00 saakka.

Juttua korjattu 25.3. klo 9:45: Vihreiden Henna Rantasaari ei ole ehdokkaana.

Lue lisää:

Analyysi: Savo-Karjalasta valitaan yksi edustaja vähemmän – miten asettuvat voimasuhteet useiden luopujien ja puolueen vaihtajien vaalipiirissä?

Analyysi: Demareilla valttikortit käsissään myös Hämeessä

Analyysi: Ennätysmäärä ehdokkaita tavoittelee kansanedustajanpaikkaa Keski-Suomesta

Analyysi: Lapin viimeisistä kansanedustajan paikoista on tulossa tiukka vääntö

Analyysi: Satakunnassa kaikki puolueet joutuvat jännittämään eduskuntavaaleissa – kolmen naisen läpimenoa pidetään lähes varmana

Runsaan 3 000 asukkaan Vetelin ysiluokkalaisista puolet rastitti juuri päättyneessä toisen asteen yhteisvalinnassa opinahjon, joka on kotoa 50 kilometrin päässä: Keski-Pohjanmaan ammattiopiston Kokkolassa.

Saman verran on matkaa Järviseudun ammatti-instituuttiin Lappajärvelle. Sinne on menossa muutama veteliläinen, kuten Osku Anttila, joka haluaa mieluummin pienempään kouluun kuin isoon oppilaitokseen Kokkolaan.

– Laitoin Lappajärven logistiikan opinnot ensimmäiselle sijalle. Se vain tuntui kiinnostavimmalta. Ehkä iskän jalanjälkiä seuraan myös.

Vetelissä ei ole ammatillisia opintoja, ja viime vuonna lakkautettiin myös lukio oppilaspulan vuoksi. Nuoret eivät tilannetta juuri surkuttele.

– No totta kai se on vähän hankalaa, mutta eipä me näille mitään mahdeta, kommentoi Osku Anttila.

Opetushallituksen mukaan vuonna 2017 neljäsosassa Suomen kuntia tilanne on sama kuin Vetelissä: 16-vuotias joutuu lähtemään muualle lukioon tai saamaan ammatillista opetusta.

Kuntaliiton mukaan lukiokoulutus on vielä melko hyvin nuorten saavutettavissa. Sen sijaan ammatillista koulutusta on jo jonkin aikaa joutunut hakemaan kauempaa.

Vaikka tilastot kertovat, että suurin osa 16-vuotiaista löytää ammatillisia opintoja 10 kilometrin päästä kotoaan, keskimääräisyys ei kerro kaikkea. Naapurikunnassa tarjottavat lastenhoitajaopinnot eivät auta sellaista, joka haluaa jollekin muulle alalle.

Lähin lukio veteliläiselle on 10 kilometrin päässä Kaustisella. Siellä toimii musiikkilukio, jossa on myös yleislinja. Yhteisvalinnassa neljäsosa Vetelin yseistä valitsi Kaustisen lukion.

Kun omaa lukiota ei enää ole, veteliläiset lukioon haluavat nuoret ovat valinneet Kaustisen lisäksi lukion noin 50 kilometrin päästä Kokkolasta, Vimpelistä sekä Evijärveltä.

Kulkeminen isossa osassa

Oppilaitoksen valinnassa sujuva kuljetus on tärkeä, tietää opinto-ohjaaja Aino Salo Vetelistä.

– Kokkolaan on järjestetty hyvä kuljetus ja se näkyy sikäläisen ammattiopiston suosiossa. Jos Lappajärvelle olisi myös olemassa kyyti, nykyistä useampi valitsisi varmasti sen vaihtoehdon.

Lappajärvi ei ole ainakaan vielä tarttunut ehdotukseen kyyditä veteliläisiä ammattiopintoihin. Kaksi veteliläistä ysiä taas on valinnut 50 kilometrin päässä olevan Vimpelin, joka on muutaman vuoden ajan tarjonnut lukioon tuleville nuorille kyydityksen.

Fanny Salmela on lähdössä lukioon Vimpeliin. Valintaa ohjasi oma harrastus.

– Mä pelaan siellä joukkueessa pesäpalloa ja matkustan sinne neljänä iltana viikossa muutenkin. Koulun valinta oli itsestään selvä.

Hän laskee, että koulun jälkeen voi jäädä Vimpeliin odottelemaan pesäpalloharjoitusten alkua ja sillä tavalla säästää matka-aikaa. Reissu kotoa Vimpeliin vie noin 40 minuuttia.

Harrastus on ohjannut myös Venla Rannilan valintoja. Hän valitsi ruotsinkielisen Vöyrin urheilulukion, jonne on noin 100 kilometrin matka. Rannila aikoo asua viikot Vöyrissä ja matkustaa kotiin viikonlopuiksi.

– Suhteellisen lähellä on vain kaksi lukiota, joissa pystyy suunnistamaan. Tämä tuntui niistä kivemmalta. Ruotsinkielisyys mietitytti aluksi, mutta siellä opiskelleet suomenkieliset ovat kertoneet, että siitä selviää kyllä ja kieltä oppii.

Niko Patana laittoi yhteisvalinnassa Kokkolan suomenkielisen lukion luonnontieteiden ja teknologian linjan ykkössijalle. Hän aikoo asua Kokkolassa.

– Ei kiinnosta aamulla puoli kuudelta herätä bussille ja tulla illalla kuudelta kotiin. Kokkolan lukio kiinnostaa, koska haluan opiskella tietotekniikkaa.

Karkaako lukiokoulutus?

Erityisasiantuntija Kyösti Värri Kuntaliitosta arvioi, että lukiokoulutus on vielä melko hyvin suomalaisen nuoren ulottuvilla.

Viranomaiset puhuvat koulutuksen saavutettavuudesta. Sillä termillä ilmaistuna 84,3 % nuorista asui vuonna 2017 noin 10 kilometrin päässä lukio-opinnoista. Korkeintaan 30 kilometrin päässä asui 98,1 % nuorista (Peruspalvelujen tila 2018, Valtiovarainministeriön julkaisuja - 13/2018).

Saavutettavuus kuitenkin vaihtelee maassa suuresti. Valtiovarainministeriön raportin mukaan esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa matkat lukio-opetusta saamaan voivat olla keskimääräistä pitemmät ja Etelä-Suomessa lyhyemmät.

Kuntaliiton erityisasiantuntija laskee, että lukio-opetuksen saavutettavuus voi romahtaa lähivuosina, jos kunnat eivät ala tutkia tarkkaan väestörakennetietoja ja tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä.

– Tilastot kertovat, että kunnista yli puolessa on viime vuosina syntynyt vähemmän kuin 50 lasta. Kun noin puolet nuorista menee ammatilliseen koulutukseen, enintään 25 uutta lukiolaista merkitsee suuria haasteita nykymuotoisen lukiokoulutuksen järjestämiselle.

Värri kehottaa kuntia tekemään ajoissa yhteistyötä ja pohtimaan yhdessä, kuinka koulutuksen säilyminen omassa seutukunnassa varmistetaan.

– Uhkana on, että keskinäinen kilpailu pienenevistä opiskelijamääristä johtaa hallitsemattomaan pudotuspeliin, jossa sekä opiskelijat että kunnat häviävät. Tai sitten kunnat järjestävät koulutuksen yhdessä eivätkä kilpaile keskenään vähäisistä opiskelijoista.

Kyösti Värri ottaa esimerkiksi Tyrnävän ja Oulun yhteistyön. Kunnat ovat organisoineet Tyrnävälle lukiokoulutuksen, jossa osa opista saadaan verkon kautta 30 kilometrin päästä Oulun lyseolta.

– Jos syntyvyys olisi vähentynyt tätä vauhtia 20 vuotta sitten, nyt olisi isoja ongelmia. Tällä hetkellä tekniikka on niin edistynyttä, että Tyrnävän kaltainen ratkaisu onnistuu helposti ja turvaa koulutuksen saavutettavuutta. Ei kannata enää ajatella, että opetus järjestetään täysin samalla tavalla Helsingin keskustassa ja Savukoskella.

Ammatillisiin on pitkä matka

Erityisasiantuntija Maarit Kallio-Savela Kuntaliitosta sanoo, että ammatillisen peruskoulutuksen saavutettavuus ei ole enää pitkään aikaan ollut edes yhtä hyvä kuin lukiokoulutuksen.

Vuonna 2015 enintään 10 kilometrin etäisyydellä vähintään yhden koulutusalan ammatillisesta koulutuksesta asui 78,1 prosenttia 16-vuotiaista. Keskimääräisyys ei kerro kaikkea tässäkään tapauksessa, sillä tuon matkan päässä Itä-Suomessa asui vain 64 prosenttia toisen asteen aloittajista (Aluehallintoviraston Patio-tietopalvelu).

– Saavutettavuus luo tässä melko kaunistellun kuvan ammatillisesta koulutuksesta. Jos nuori haluaa opiskella kokiksi, häntä ei auta yhtään, vaikka naapurikunnassa olisi tarjolla lastenhoitajaopintoja. Silti tilastot kertoisivat, että ammatillisen koulutuksen saavutettavuus olisi hyvä, koska jonkinlaisia opintoja olisi lähellä saatavissa.

Millaisia kokemuksia sinulla on opiskelupaikan valinnasta? Voit keskustella aiheesta kello 21:een saakka.

Pohjanmaan käräjäoikeus on antanut välituomion Kannuksessa joulukuussa tapahtuneesta henkirikoksesta. Oikeus määräsi alunperin taposta syytetyn kannuslaismiehen mielentilatutkimukseen. Syytetty pysyy vangittuna.

Oikeus katsoo miehen syyllistyneen törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen. Syyttäjä vaati hänelle yhdeksän vuoden vankeusrangaistusta taposta.

Hänen veljelleen syyttäjä vaati kahdesta kolmeen vuoden vankeusrangaistusta avunannosta tappoon. Syytetyt kiistivät syytteet. Päätekijä myönsi kuitenkin väkivallan.

Avunannosta syytetyn veljen osalta ratkaisu annetaan mielentilatutkimuksen jälkeen. Tuolloin päätetään myös vahingonkorvauksista. Uhrin omaiset vaativat 36 000 euron korvauksia.

Taposta syytetty mies oli esitutkinnassa kertonut kuulleensa ääniä tekohetkellä, mutta sanoi oikeudessa viitanneensa omiin ajatuksiinsa. Hän on ollut aiemmin psykiatrisessa hoidossa. Mies ei itse halunnut mielentilatutkimusta.

Välituomio: Pahoinpitely oli erityisen raaka ja julma

Kannuslainen nuori mies menehtyi pahoinpitelyn seurauksena joulukuussa. Oikeuden mukaan uhrin kuolinsyy on ollut alilämpöisyys, mutta kuolemaan ovat vaikuttaneet myös ruhjevammat ja alkoholi.

Todetut vammat eivät tyypillisesti aiheuta kuolemaa, mutta ne ja uhrin jättäminen ulos ovat oikeuden mukaan erittäin todennäköisesti vaikuttaneet menehtymiseen.

Pääsyytetty on oikeuden mukaan tunnustanut lyöneensä, potkineensa ja heitelleensä uhria ja jättäneensä tämän paikalle vahvasti loukkaantuneena. Nuorempi veli ei osallistunut aktiivisesti, mutta poistui myös paikalta pahoinpitelyn jälkeen.

Pahoinpitely on oikeuden mukaan tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla, sillä väkivalta on ollut voimakasta ja pitkäkestoista ja kohdistunut puolustuskyvyttömään uhriin.

Syyttäjä: Syytetty tiesi uhrin jäävän hengenvaaraan

Syyttäjän mukaan uhri oli hengissä vielä veljesten jättäessä hänet tapahtumapaikalle ja syytetty on tiennyt uhrin olevan hengenvaarassa tai joutuvan hengenvaaraan, jos ei saa apua.

Tapahtuma-aikaan ulkona oli muutama aste pakkasta.

Puolustus vetosi siihen, että veljekset olivat palanneet katsomaan, onko uhri päässyt liikkeelle. Isoveli oli lähettänyt nuoremman veljen kotiin ja lähestynyt tapahtumapaikkaa. Hän sanoo nähneensä lähettyvillä autoja ja arvioineensa, että uhrilla ei ole hätää.

Puolustus vetosi myös siihen, etteivät pahoinpitelyssä syntyneen kaltaiset vammat tyypillisesti aiheuta kuolemaa. Syytetty sanoi oikeudessa, ettei mitenkään voinut ajatella uhrin olevan niin huonossa kunnossa, että voisi kuolla.

Tämä ei syyttäjän mukaan ollut uskottavaa, varsinkin kun veljekset kokivat tarpeelliseksi palata tarkistamaan, onko uhri vielä paikalla.

Uhrin kohtalo oli selvinnyt syytetyille vasta maanantaina työpaikalla. Siellä työkaverit olivat kiinnittäneet huomiota taposta syytetyn turvoksissa olevaan käteen. Mies oli kertonut, että hänen kimppuunsa oli käyty ja tilanne oli johtanut tappeluun.

Kahvitauolla hän oli kuullut jonkun kuolleen rautatieasemalla ja mennyt shokkiin. Syytetty oli itse lähtenyt Kokkolaan poliisilaitokselle kertomaan tietojaan tapahtumista.

Mitä pikkujouluiltana tapahtui?

Uhri ja syytetyt olivat tapahtumapäivänä yhteisen työnantajansa pikkujouluissa. Tilaisuuksia oli kaksi, mutta samassa rakennuksessa.

Syytetty kertoi lähteneensä työnantajan juhlista syömään ja juomaan, saunomaan ja lopulta ravintoloihin. Illan päätteeksi veljekset olivat lähteneet baarista kävelemään ratapihan suuntaan.

Kun veljekset olivat ylittäneet raiteet, vanhempi veli oli kertomuksensa mukaan saanut voimakkaan iskun selkään ja kaatunut kivikkoon. Hän sanoo tunteneensa olonsa uhatuksi ja lyöneensä hyökkääjää.

Syyttäjän todistajat eivät pidä uskottavana, että uhri olisi käynyt kenenkään päälle. Hän oli selvästi syytettyä pienikokoisempi eikä todistajien mukaan alkoholin vaikutuksen alaisenakaan väkivaltainen.

Nuorempi veli ei pystynyt sanomaan, hyökkäsikö uhri ensin, sillä tapahtunut sattui hänen takanaan. Miehen muistikuvat illasta ovat kaikkiaan hatarat vahvan humalan takia. Syytetyn ja uhrin tappelua hän kuvaili oikeudessa "perustappeluksi".

Syyttäjän mukaan on mahdollista, että uhri on yrittänyt ottaa syytettyyn kontaktia esimerkiksi taputtamalla tätä olkapäälle, ja syytetty on tulkinnut tämän päällekäymiseksi.

Syyttäjän todistajat kuvailivat taposta syytettyä nopeasti kiihtyväksi ja impulsiiviseksi. Puolustuksen mukaan syytetyn aggressiivisuudesta tai väkivaltaisesta luonteesta ei ole mitään näyttöä.

Veljekset syytteessä miehen kuolemasta Kannuksessa – firman pikkujoulun jälkeen pahoinpidelty uhri paleltui kuoliaaksi

Kaustisen ensi kesän kansanmusiikkifestivaali henkii perinteisen pelimannimusiikin lisäksi kansainvälisyyttä, rytmiä ja savolaista menoa. Luvassa on 1 700 konserttia vajaan viikon aikana. Uutena ohjelmassa on viittomakielinen musiikki, sillä ohjelmaa on osin rakennettu kuuloalan järjestöjen kanssa.

– Festivaalilla on viittomakielen tulkkeja, viitottua ja viittomakielistä musiikkia sekä kehon rytmiikkaan perustuva kehonkielen tanssiworkshop. Esiintymässä on Suomen tunnetuin viittomakielinen rap-artisti Signmark, vertaistoiminnan suunnittelija Susanna Salokannel Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitosta luettelee.

Hän muistuttaa, että myös kuuro tai kuulovammainen aistii musiikkia esimerkiksi rytmin avulla. Kuuloelämystä voidaan helpottaa myös apuvälineillä, joita on käytettävänä myös festivaaleilla.

Kolme teemaa

Kaustisen musiikkifestivaali on ensi kesänä aiempia vuosia kansainvälisempi. Yksi tapahtuman teema on "Maailmalla – kansainvälisyys kansanmusiikissa ja kansantanssissa". Tämä teema tuo festivaalille muun muassa marokkolaisten naisten suggestiivista rituaalimusiikkia, jossa yhdistyvät runous ja tanssi.

– Naiset esittelevät Gnawa-perinnettä. Erikoista on, että tätä perinnettä naiset eivät ole saaneet esittää aiemmin julkisesti, festivaalin ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki kertoo.

Kansainvälisyyttä edustaa myös Olena "Uutai" Podluzhnaya. Tämä Siperian shamaanitar on nähty Englannin Talent-kisan semifinalistina.

– Nyt hän tuo Kaustiselle shownsa, jossa pääsee keskelle Siperian maisemaa. Olena soittaa huuliharppua, laulaa ja imitoi monenlaisia eläimiä.

Kansainvälisyyden lisäksi kansanmusiikkijuhlien teemoina ovat rytmi ja Savon maakunta.

– Savolaiset ovat koko viikon esillä erilaisin kokoonpanoin. Heillä on muun muassa kirkkokonsertti ja kaustislaisten pelimannien kanssa yhteistyössä konsertteja. Tänne tulee myös murretyöpajoja. Meininki Kuopion torilta tuodaan Keski-Pohjanmaan areenalle perjantaina, Hakamäki sanoo.

Kaustisen kansanmusiikkiviikko on perinteisesti pelimannien suurta juhlaa. Viime vuonna festivaalilla esiintyi 518 pelimanniryhmää, ja näillä näkymin tämä määrä ylitetään ensi kesänä. Festivaalivieraita 4 300 asukkaan kuntaan odotetaan yli 40 000.

Pohjanmaan käräjäoikeus on määrännyt Marttyyrikirkon ystävät -yhdistyksen sekä sen perustajan, kokkolalaisen rovasti Johan Candelinin omaisuutta takavarikkoon lähes 2,6 miljoonan euron arvosta.

Kokkolalaista kristillistä yhdistystä epäillään rahankeräysrikoksesta.

Takavarikko on voimassa toistaiseksi. Käräjäoikeuden on peruttava varojen hukkaamiskielto, jos syytettä ei nosteta neljässä kuukaudessa. Päätöksestä voi valittaa hovioikeuteen.

Yhdistyksen perustajaa, Johan Candelinia epäillään törkeästä veropetoksesta. Hän kiistää epäilyt.

Candelin on myös käräjäoikeudelle lähettämässään vastineessa pyytänyt, että omaisuuden turvaamistoimien ulkopuolelle jätettäisiin kaksi yhdistyksen pankkitiliä. Yhdistyksen toiminnan jatkaminen käy muuten vaikeaksi, perustelee Candelin.

Poliisin epäilee, että Marttyyrikirkon ystävät -yhdistys on syyllistynyt rahankeräysrikokseen 2014–2019 välisenä aikana. Esitutkinta on kesken, ja oikeus on määrännyt asiaan liittyvät asiakirjat salassa pidettäviksi toistaiseksi.

Yhdistys tukee nettisivujensa mukaan vainottuja kristittyjä rahallisesti.

Vuonna 1982 perustetun yhdistyksen toimintaa pyöritetään keräysvaroilla.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Österbottens Tidning.

Uutista muutettu 27.3.2019 klo 17.20: Muutettu lause Hän (Candelin) kiistää syytteet muotoon Hän kiistää epäilyt. Asia on vasta poliisin esitutkinnassa.

He ovat nuoria. He tekevät ahnaasti töitä ja pistävät rahan poikimaan sijoittamalla. He haluavat kerätä omaisuuden, jonka turvin voivat jättäytyä ansiotöistä pois jo paljon ennen virallista vanhuuseläkeikää.

He ovat firettäjiä. Nimi tulee Yhdysvalloista: FIRE eli Financial indepence, retire early. Taloudellinen itsenäisyys, eläkkeelle aikaisin.

Nordean tuoreen kyselyn mukaan yli puolet 18–25-vuotiaista sijoittajista tavoittelee eläköitymistä 35–40-vuotiaina.

Lähihoitajan töistä äskettäin kiinteistövälittäjäksi kouluttautunut 28-vuotias Antti Möttönen laskeskelee säästöjään ja osakesalkkunsa arvoa. Silti hän ei pidä itseään varsinaisesti firettäjänä.

Kokkolalaismies ei kerro summia, mutta veikkaa, että taloudellinen vapaus voisi parhaimmillaan koittaa jo 40-vuotiaana.

– Tiukkaa tekee, mutta ei se aivan mahdotontakaan ole. Jos kaikki menee hyvin, ei se monta vuotta neljäkymmenen päälle ainakaan mene, Möttönen uskoo.

Vaikka firettäjiä ei Suomessa ole vielä paljon, ilmiöstä on ehditty jo huolestua: veropohja kaventuu, yhteiskunta horjuu (Kauppalehti). Kuka tekee palkkatyöt, kun mukavuudenhaluinen nuoriso haluaa keski-ikäisinä vain laiskotella?

Dosentti Tuija Koivunen Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksesta näkee firetyksen taustalla mukavuudenhalua suuremman asian.

Nuorten usko työelämään ja yhteiskuntaan horjuu. Koivusen mukaan nuorille on maalailtu liiankin selväksi uhkakuva, ettei yhteiskunnalla ole mahdollista kustantaa heille kohtuullista eläkettä.

Selväksi on tehty myös se, että heitä odottaa sirpaleinen työura, joka koostuu monista ammateista, monta kertaa kouluttautumisesta ja monenlaisista työsuhteista.

– En ihmettele yhtään, jos nuoret ottavat tällä tavalla työelämän ongelmien ratkaisun omiin käsiinsä. Ilmiö on hieno osoitus nuorten kekseliäisyydestä. He käyttävät työtä vain välineenä saadakseen mitä haluavat, Koivunen miettii.

Moni työ on nykyään yhä intensiivisempää. Koivunen näkee firetyksen myös vastareaktiona.

– Jos oma lähipiiri on perinpohjaisesti omaistautunut työlleen, nuoret voivat kokea, että tuota en ainakaan halua. Elämässä pitää olla muutakin kuin työ.

Mistä on luovuttava?

Antti Möttönen ei siis ole tyylipuhdas firettäjä, koska saa nipistettyä palkastaan tällä hetkellä sivuun vain 10–20 prosenttia. Tehokkaimmilla firetyksestä innostuneilla säästöaste yltää vähintään puoleen tai jopa 70 prosenttiin nettopalkasta.

– Olen ollut vasta kolme kuukautta kiinteistövälittäjänä eli tavallaan yrittäjänä asiamiessopimuksella. Vasta-alkajana ansiot heittelevät, joten nyt en voi nipistää säännöllistä summaa sivuun. Viikon tili voi olla nolla tai mukava summa, Möttönen kertoo.

Sijoitusjohtaja Sirpa Ruotanen OP Private Keski-Pohjanmaasta kannattaa säästämistä ja sijoittamista, mutta 50–70 prosenttia palkasta kuulostaa hänen mielestään liian tiukalta.

– Siinä on pakko luopua asioista. Elämää jää kokematta ja ehkä perhekin sen takia perustamatta, Ruotanen miettii.

Antti Möttönen on perheellinen. Omakotitalosta on velkaa vielä vuosia. Vaimo on 8,5 kuukauden ikäisen pojan kanssa tällä hetkellä kotona.

Mies on lapsesta asti oppinut säästäväiseksi, eikä koe, että joutuisi säästämisen takia luopumaan mistään itselle tärkeästä. Sijoittamisen hän aloitti rahastoilla 18-vuotiaana, ja varsinaiset ensimmäiset osakkeensa hän osti parikymppisenä.

Tavoitteelliseksi homma muuttui muutama vuosi sitten.

– Kyse on priorisoinnista. En osta kaikkea, mitä tekee mieli. En aja uudella autolla, puhelimeni ei ole viimeistä mallia. Harrastan kalastusta, johon saisi upotettua helposti paljon rahaa, mutta pärjään vanhoilla välineilläni, Möttönen luettelee.

Paljonko vapaus maksaa?

Sijoitusjohtaja Sirpa Ruotanen siteeraa Kuluttajatutkimuksen laatimaa säällisen elämän viitebudjettia, jonka mukaan yksin elävä aikuinen tarvitsee Suomessa kuukausittain 1400 euroa voidakseen elää kohtuullista, perustarpeet tyydyttävää elämää.

– Bruttona tarvittaisiin vuodessa noin 24 000 euroa. Oletetaan, että tulot tulisivat sijoituksista ja niistä maksettaisiin 30 prosentin pääomavero. Osakemarkkinoilla voi pitkällä aikavälillä ottaa 7–8 prosenttia, joten tarvittaisiin yli 300 000 euron salkku, Ruotanen laskeskelee.

Antti Möttösen osakesalkku on laihemmassa kunnossa.

– Saa ottaa nollaa pois perästä ja etunumeroakin vaihtaa. Tykkään enemmän sijoittaa asuntoihin, koska ne tuottavat kassavirtaa.

Nuukana Markka-Möttösenä kaveripiirissään tunnettu nuorimies sijoittaa myös esimerkiksi kultaan ja hopeaan.

– Muutama vuosi sitten päätin, että haluan taloudellisen vapauden, joka turvaa sen, etten joudu tekemään työtä, josta en nauti. Enkä työskennellä palkan takia paikassa, jonka työilmapiirissä en viihdy, Möttönen kertoo.

Raha antaa vapauden valita, mitä tekee ja milloin. Työntekoa Möttönen ei aio lopettaa, mutta ei moiti heitä, joille se on tärkein tavoite.

– Jos joku haluaa häipyä loppuelämäkseen Bahamalle, se on ihan fine. Monen mielestä se tuntuu olevan jotenkin väärin, mutta jos olet itse tehnyt kovan duunin unelmasi eteen, niin anna palaa.

Työhön sitoutuminen muuttumassa?

Dosentti Tuija Koivunen Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksesta peukuttaa Möttösen tavoitetta.

– Kuulostaa hyvältä reaktiolta siinä mielessä, että ei olla valmiita hinnalla millä hyvänsä roikkumaan huonoilla työpaikoilla.

Firetys kertoo hänen mukaansa ajattelutavan muutoksesta.

– Perinteinen työhön sitoutumisen kysymys on usein ollut, että jatkaisitko töitä, jos voittaisit Loton päävoiton. Valtaosa suomalaista on yleensä vastannut, että kyllä mutta osa-aikaisena. Firettäjät eivät jatka, koska elämässä on muita arvoja ja asioita, joita ruvetaan tekemään, Koivunen kertoo.

Hän näkee sitoutumisen murenemisessa myös hyvää.

– Varsinkin miehille eläköityminen on usein kriisi, koska oma arvo, osaaminen ja sosiaaliset suhteet ovat liittyneet niin vahvasti työhön. Tämä voi olla terve vastareaktio niin hurjalle työhön sitoutumiselle.

Voit keskustella aiheesta torstaina kello 21:een saakka.

Ylivieskalaisen Päivärinnan koulun kakkosluokkalaiset opettelevat eläinten nimiä englanniksi laulujen ja leikkien avulla. Hippu Koski ja Hilla Hautamäki tietävät jo, että hevonen on horse ja sanoo neigh-neigh ja hiiri on mouse ja sanoo squeak-squeak.

Päivärinnan koulussa varhaista kielenopetusta on kokeiltu syksystä 2018. Tokaluokkalaisilla englantia on tunti viikossa. Lisäksi kieltä opiskellaan sopivissa saumoissa myös muilla tunneilla.

– Päivittäin on hyvä ottaa tervehdykset ja päiväykset englanniksi. Monesti kiinnostus lähtee oppilaistakin. Jos vaikka yllin tunnilla puhutaan jostakin eläimestä, lapset kysyvät, että mikä tuo on englanniksi. Siinä oppii samalla huomaamatta, luokanopettaja Saara Herrala kertoo.

Vuoden 2020 alusta ensimmäisen vieraan kielen tai toisen kotimaisen kielen opetus alkaa kaikilla ekaluokkalaisilla. Samalla heidän kouluviikkonsa pitenee tunnilla 20 tuntiin. Jatkossa lisätunti tulee myös toiselle luokalle.

Uudistus on historiallinen: tuntijakoon kajotaan ensimmäistä kertaa peruskoulun historiassa.

Pieni lapsi innostuu yleensä monista asioista. Hänen aivonsa ovat plastiset, ja on tärkeää, että aivojen sopukoihin saadaan erilaisia kielimaisemia. Luokanopettajakouluttaja Maarika Piispanen

Tavoitteena on tukea myöhempää kielen opiskelua, herättää kiinnostus ja rohkaista käyttämään kieltä pienelle lapselle sopivalla tavalla.

Opetuksen järjestäjä eli yleensä kunta päättää, mitä kieltä ensimmäisen luokan keväästä opiskellaan. Opettajana on joko luokanopettaja, kieltenopettaja tai molemmat yhdessä. Se vaatii kielenopettajalta tietoa alkuopetuksesta ja luokanopettajalta tietoa kielen oppimisesta.

– Opettamisessa on tärkeää opettajan oma innostuneisuus, eleet, ilmeet, jotka vievät oppimista eteenpäin. Pieni lapsi innostuu yleensä monista asioista. Hänen aivonsa ovat plastiset ja on tärkeää, että aivojen sopukoihin saadaan erilaisia kielimaisemia. Tässä vaiheessa kieli opitaan hyvinkin helposti, sanoo Kokkolan yliopistokeskuksen luokanopettajakouluttaja Maarika Piispanen.

Päivärinnan koulussa Ylivieskassa englannin opiskelu aloitettiin tervehdyksistä ja itsensä esittelystä. Sen jälkeen on käsitelty esimerkiksi värejä, numeroita, leikkikaluja, eläimiä, ruokia, sitä mitä syödään ja ostetaan kaupasta. Kirjoja tunnilla ei käytetä.

– Leikitään esimerkiksi kauppaleikkiä, parin etsintää, yritetään löytää sama hedelmä tai marja, pelataan muistipeliä, luokanopettaja Heli Lastikka listaa.

Ensimmäiseltä luokalta alkava kielenopetus poikkeaa kielikylpyopetuksesta lähinnä laajuudessa. Kielikylvyssä vierasta kieltä käytetään koko ajan, varhennetussa opetuksessa tunti viikossa. Molemmissa opetus perustuu toimintaan.

– Tämä ei ole puuhastelua, vaikka voi näyttää siltä. Tavoitteet nousevat opetussuunnitelmasta. Jokaisen opettajan pitää olla tietoinen siitä, miten jokainen peli ja leikki mahdollistaa myös oppiaineen arvioimisen, luokanopettajakouluttaja Merja Meriläinen Kokkolan yliopistokeskuksesta painottaa.

Opetushallituksen mukaan kunnat ovat varautuneet kieliuudistukseen vaihtelevasti. Varhennettua kielen opetusta on kokeiltu lähes 120 koulussa eri puolilla Suomea.

Lisäksi yliopistot ovat järjestäneet kieltenopettajille maksutonta Opetushallituksen rahoittamaa täydennyskoulutusta. Koulutuksia on pidetty Helsingissä, Jyväskylässä, Kokkolassa ja Vaasassa. Niihin on osallistunut 100–150 opettajaa.

Lisää koulutusta on luvassa, sillä Opetushallitus jakaa tänä keväänä valtionavustuksina varhaisen kielenopetuksen opettajien täydennyskoulutukseen yhteensä kaksi miljoonaa euroa.

Ylivieskalaiset Hilla Koski ja Hippu Hautamäki käyttävät englantia joskus myös kotona.

– Jos vaikka pikkusisko tuo jotakin, sanon sille "No", älä tuo,

– Niin mäkin, mutta mulla on pikkuveli. Kun se tuo jotain, mäkin oon silleen, että "No!"

Voit keskustella aiheesta maanantaina kello 22:een saakka.

Teollisuuskonserni Rolls-Roycen Suomen toimintojen myynti on saanut sinettinsä.

Rolls-Royce ilmoitti viime kesänä myyvänsä Marine-ryhmänsä norjalaiselle Kongsbergille. Omistajaa vaihtaa muun muassa Turussa sijaitseva etäohjattujen ja autonomisten alusten tutkimus- ja kehityskeskus sekä Rauman potkurilaitetuotanto ja Kokkolan vesijettitehdas.

Rolls-Royce toimii 50 maassa ja konsernilla 50 000 työntekijää. Suomessa työntekijöitä on noin 600 Kokkolassa, Raumalla ja Turussa.

Kongsberg toimii 25 maassa ja työntekijöitä on noin 7 000.

Mustaa parin sentin paksuista, melko leveää massaa tunkee ulos suuttimesta Lappeenrannassa Fazerin makeistehtaalla. Massaa puristetaan kapeaksi nauhaksi, ja samalla sen sisään ruiskutetaan salmiakkijauhetta. Minuutin kuluttua massasta on tullut pikimustia Tyrkisk peber -salmiakkimakeisia.

– Niitä valmistuu 15 kiloa minuutissa, kertoo Lappeenrannan makeistehtaan vt. johtaja Petri Pitkänen.

Muutaman kilometrin päässä Kaskein Marjan marja- ja likööritehtaalla tahti on rauhallisempi. Pari-kolme kertaa vuodessa siellä tehdään ja pullotetaan 25-prosenttista salmiakkilikööriä Salmaria. Käytännössä koko tuotanto lähtee Lappeenrannasta Alankomaihin eli Hollantiin.

– Meillä tulee joka viikko 20 uutta myyntipistettä Euroopassa, kertoo Salmarin toimitusjohtaja ja suurin osakas Taavi Suorsa.

Lappeenrannassa tehty Salmari-likööri valtaa markkinoita erityisesti Alankomaissa. Fazer ja Halva vievät tonnikaupalla salmiakkia Suomesta lähivaltioihin. Voisiko salmiakki olla Suomen seuraava suuri vientituote?

Salmiakkiviinaa alankomaalaisille

Kokkolalainen Taavi Suorsa muutti Alankomaihin vuonna 2015. Suurena salmiakin ystävänä hän havaitsi nopeasti, että salmiakki on Alankomaissa oikestaan yhtä suosittua kuin Suomessa: kaupoissa oli myytävänä lukuisia erilaisia salmiakkimakeisia ja salmiakin makuisia alkoholeja.

– Ne alkoholit eivät olleet hyvän makuisia, halusin tehdä paremman, kertoo Suorsa.

Vuonna 2016 alkoi Salmarin tuotanto Lappeenrannassa ja kova työ tuotteen saamiseksi myyntiin alankomaalaisiin baareihin ja ravintoloihin. Marraskuussa 2018 likööriä valmistui 35 000 pullollista, mutta seuraavan pullotusjakson aikana toukokuussa 2019 tuotanto on jo 80 000 pullollista.

– Nyt sitä saa Alankomaissa noin 1 700 eri baarista tai ravintolasta, kertoo Suorsa.

Yhtiö laajentaa markkina-aluettaan pikku hiljaa. Tuotetta saa jo Alankomaiden lisäksi viidestä muusta Euroopan maasta.

Tuotantoa laajentaessaan Taavi Suorsa on törmännyt monta kertaa mielestään erikoiseen ilmiöön. Hän uskoo salmiakin vientiin Suomesta ulkomaille, mutta kukaan muu ei tahdo uskoa. Suorsan mukaan vallalla on edelleen tiukasti käsitys, että ulkomaalaiset eivät voisi oppia syömään salmiakkia tai lakritsia.

– Suomessa helposti tyrmätään omat ideat. Ajatellaan, että ei salmiakkiviennistä mitään tule, kun eihän ketkään muut tykkää salmiakista kuin suomalaiset. Se on harmi, pohtii Suorsa.

Suorsa on yrittänyt houkutella suomalaisia makeistehtaita Alankomaiden markkinoille. Valtiossa asuu reilun Uudenmaan kokoisella alueella liki 17 miljoonaa ihmistä, joiden intohimo on salmiakki. Siksi Suorsa näkisi Alankomaissa erinomaisen vientikohteen myös suomalaiselle salmiakille.

Kuluttajat haluavat entistä enemmän uusia elämyksiä, ja salmiakki on uusi elämys. Fazer makeisten toimitusjohtaja Nathalie Ahlström

Taavi Suorsa kertoo yrittäneensä tehdä yhteistyötä muun muassa Suomen valtion omistaman Business Finlandin kanssa. Sen tehtävä on auttaa ja rahoittaa suomalaisia yrityksiä toimimaan ulkomaisilla markkinoilla. Elintarvikkeiden ja juomien vientiä auttamaan on olemassa erityinen Food from Finland -ohjelma.

– Business Finland sanoi minulle, että ei kannata. Ei salmiakkia kukaan syö. Business Finlandin päätehtävä on kuitenkin auttaa suomalaisia yrityksiä viemään elintarvikkeita maailmalle. Tuolla tavallako sitä lähdetään valloittamaan maailmaan, kysyy Taavi Suorsa.

Vaikeata saada muut tykkäämään

Business Finlandin Food from Finland -ohjelmasta vastaava Esa Wrang kiertää jatkuvasti eri puolilla maapalloa markkinoimassa suomalaisia elintarvikkeita ja juomia.

Aiemmin hän teki pitkän päivätyön vientijohtajana sekä Raisio-konsernin että makeisyhtiö Leafin eli nykyisen Cloetan vientijohtajana, joten erityisesti makeisteollisuus on Wrangilla hyvin hallussa. Hän ei usko, että suomalainen salmiakkimakeinen voisi tulevaisuudessa olla nykyistä menestyvämpi vientituote.

Tämä johtuu Wrangin mukaan siitä, että lakritsilla on maailmalla kapeat markkinat. Useissa maissa lakritsia ei osteta ollenkaan.

– Salmiakki jakaa mielipiteitä vielä hurjemmin. Se on suomalainen erikoisuus, ja sillä on maailmalla äärimmäisen pienet markkinat, kertoo Wrang.

Wrangin mukaan salmiakkituotteita tai salmiakkiin viittaavia tuotteita myydään pääasiassa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Pohjois-Saksassa ja Alankomaissa. Lisäksi sitä syödään jonkin verran Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Italiassa.

– Salmiakki on vahva makuelämys. Vaatii pitkän perinteen, että se lyö läpi. Maailmanvalloitus ei ole mahdotonta, mutta se, että me opetettaisiin koko maailma syömään salmiakkia, niin meidän lapsemme ja lastenlapsemme ovat siinä vaiheessa jo eläkkeellä, tuumii Wrang.

Koko salmiakkivalmistuksesta vientiin menee noin neljännes. Halvan toimitusjohtaja Jean Karavokyros

Vaikka salmiakkimakeisten vienti ei saa Wrangia syttymään, niin mahdollisuuksia hän näkee alkoholia sisältäville salmaikkijuomille. Maailmalla on kasvua erityisesti käsityöläistuotteille ja pienten alkoholivalmistajien juomille.

– Jos sillä alueella pystytään tuottamaan uusia tuotteita tai makuja, joissa salmiakki on yksi osa, niin siinä minä näen enemmän mahdollisuuksia. Makeisia kuluttavat paljon lapset, joille väkevät maut voivat olla liian erikoisia. Alkoholi on kuitenkin aikuisten juttu.

Esimerkkinä onnistuneesta tuotekehittelystä Wrang mainitsee muun muassa suomalaisen Jymy-jäätelön, jonka salmiakin makuinen versio on päässyt levittäytymään maailmalle.

Salmiakkista lakritsia

Suomessa on kolme suurta makeisvalmistajaa: Fazer, Halva ja norjalaisen Orcla ASAn omistama Panda. Näistä Panda ei tee kovia salmiakkimakeisia lainkaan, vaan heidän tuotteensa ovat pääasiassa pehmeitä lakritsimakeisia. Niissä on muutama salmiakin makuinen tuote.

Pandalta Suomen viestintäjohtaja Nina Olin kertoo, että he eivät vie salmiakkilakritsia ulkomaille muuten kuin tax free -myyntiin.

– Vuosia sitten oli salmiakki-lakritsiversio myynnissä Pohjoismaissa. Sen myynti jäi kuitenkin vaatimattomaksi. Nyt salmiakkia sisältäviä suklaa-lakritsimakeisia viedään muun muassa Norjaan, kertoo Olin.

Lahtelainen Haganol on pelkästään salmiakkiin keskittynyt pieni makeistehdas, mutta vientiä ulkomaille ei ole käytännössä ollenkaan.

– Nestemäistä Apteekin salmiakki -mikseriä menee jonkin verran ulkomaille erityisesti hienostoravintoloihin, kertoo Haganolista Kirsti Sariola.

Isot salmiakkiviejät

Salmiakkimakeisia vievät Suomesta ulkomaille suuria määriä Fazer ja Halva.

Näistä Halva tekee makeisia Helsingin Pitäjänmäellä. Yhtiön toimitusjohtaja Jean Karavokyros kertoo, että Halva vie salmiakkia Tanskaan, Ruotsiin, Norjaan, Islantiin, Saksaan ja Alankomaihin.

– Siinä ne maat oikeastaan ovat, minne salmiakkia voi viedä, koska siihen rajoittuu salmikin kulutuksen alue.

Halva valmistaa vuodessa 1,2–1,3 miljoonaa kiloa erilaisia salmiakkituotteita ja salmiakin makuisia lakritsoita vuodessa.

– Koko salmiakkivalmistuksesta vientiin menee noin neljännes, kertoo Karavokyros.

Alankomaissa on Karavokyrosin mukaan erittäin kova kilpailu hinnalla, ja se on yksi vaikeimpia markkinoita Euroopassa. Toisaalta kuluttajia on paljon ja kysyntää runsaasti erilaisille salmiakki- ja lakritsituotteille.

– Alankomaihin viemme salmiakkisekoituksia ja salmiakkiruutuja. Vientiä sinne on ollut jo noin 20 vuoden ajan. Määrät ovat merkittäviä.

Tavallisista alankomaalaisista marketeista Halvan salmiakkia ei kuitenkaan helpolla löydä, sillä hyllyt notkuvat paikallisten tehtaiden tuotteita.

– Se on totta, ettei sitä niin merkittäviä määriä mene, että sitä olisi joka marketissa. Löytyy tietynkokoisista marketeista ja erikoismyymälöistä, kertoo Karavokyros.

Halvalle tärkeimpiä vientimaita ovatkin Ruotsi, Tanska. Siellä kilpailu hinnalla ei ole niin kova kuin Alankomaissa. Erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa salmiakkimarkkinat ovat kasvaneet selvästi 10 viime vuoden aikana.

Tonnikaupalla salmiakkia

Fazer tekee kaikki kovat ja pehmeät makeisensa Lappeenrannan tehtaallaan. Makeisten kysyntä on niin kova, että esimerkiksi suosittua Tyrkisk Peberiä tehdään maanantaista perjantaihin ympäri vuorokauden.

– Sitä valmistui viime vuonna 1,4 miljoonaa kiloa, kertoo Fazerin Lappeenrannan tehtaan vt. tehtaanjohtaja Petri Pitkänen.

Fazerin Lappeenrannan tehtaan tuotannosta neljännes on salmiakki- tai lakritsimakeisia. Niitä valmistuu vuodessa noin 3 miljoonaa kiloa.

Fazerin valmistamien salmiakkimakeisten päävientimaat ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Islanti ja Saksa. Lisäksi niitä näkee lentokentillä eri puolilla Eurooppaa. Päätuote Tyrkisk Peberistä reilusti yli puolet menee vientiin.

– Salmiakki on tosi iso tuote meille. Ei pelkästään Suomessa, vaan koko Pohjoismaat, kertoo Fazer makeisten toimitusjohtaja Nathalie Ahlström.

Ahlströmin mukaan Fazerin seuraava askel on avata salmiakki- ja lakritsimarkkinat Yhdysvaltoihin. Sinne yhtiö lähtee nyt huhtikuussa viemään tummaa suklaata, jonka joukossa on lakritsia.

Fazer yrittääkin saada uusia kuluttua lakritsin ja salmiakin pariin pikku hiljaa totuttamalla. Salmiakkia sisältävät suklaalevyt tulivat Norjaan ja Ruotsiin myyntiin helmikuussa.

– Kuluttajat haluavat entistä enemmän uusia elämyksiä, ja salmiakki on uusi elämys, sanoo Nathalie Ahlström.

Salmiakkia Fazer kokeilee myös keksiin ja vohveleihin.

– Yhdistämme salmiakkia eri tuotteisiin, ja sillä tavalla saadaan uusia kuluttajia.

Tässä onkin onnistuttu, sillä makeisten kulutus kasvaa koko ajan ja samalla on saatu myös uusia ostajia.

Lisääntyykö vienti?

Fazer makeisten toimitusjohtaja Nathalie Ahlström kertoo, että Fazer miettii hyvin tarkkaan, minne heidän kannattaa vienti aloittaa. Alankomaat ei ainakaan lähitulevaisuudessa tule olemaan Fazerin salmiakkimakeisten vientimaa.

Myös Halvan toimitusjohtaja Jean Karavokyros uskoo, että salmiakkimakeisten vientiä voitaisiin vielä kasvattaa.

– Totta kai parannettavaa vielä on. Ehdottomasti Suomella on potentiaalia.

Karavokyroksen havaintojen mukaan sekä Ruotsissa että Tanskassa erityisesti väkevien salmiakkien kysyntä on kasvanut.

Salmiakkilikööri etsii oikeaa hetkeä

Alankomaissa Salmarin toimitusjohtaja Taavi Suorsa raivaa väylää salmiakkijuomansa suosion kasvattamiseen.

Suorsa kertoo, että usein kysytään, miksei hän toimi Suomessa. Syy on loppujen lopuksi yksinkertainen. Maksavia asiakkaita on Euroopassa pienellä alueella reilusti enemmän kuin Suomessa.

– Yksistään Berliinissä on 5 000 baaria. Porukan määrä on täällä ihan käsittämätön.

Tosin kilpailukin on kovaa.

Koska Alankomaat on Suomen ohella merkittävä salmiakkimaa, voisi kuvitella, että suomalainen salmiakkilikööri kilpailee alankomaalaisten salmiakkiliköörien kanssa. Näin ei kuitenkaan ole.

Suorsan mukaan heidän suurin kilpailijansa on yrttilikööri Jägermeister.

Ravintolaillasta pitää Taavi Suorsan ajatuksin pystyä etsimään se hetki, kun ihmisillä tekee mieli ottaa shotti tai se hetki, kun yksi ihminen päättää tarjota väkevän viinan koko seurueelle.

– Me taistellaan siitä hetkestä. Maku on sivuseikka.

2.4.2019 kello 10.54: Korjattu viidennen kuvan tekstissä ollut nimi: koneen äärellä on Petri Pitkänen, ei Jere Lääveri.

Aurinko alkaa jo laskea, kun 13-vuotiaat kaverukset Senja Meriläinen ja Irina Ala-Kopsala päättävät lähteä ratsastamaan. Tytöt eivät kuitenkaan suuntaa hevostallille vaan maitotilalle: ratsuna on mustavalkoinen Omena-hieho.

– Parasta lehmällä ratsastamisessa on se, että sitä saa tehdä parhaan kaverin kanssa ja se semmoinen vauhdin hurma, Senja Meriläinen naurahtaa – ehkä vähän pilke silmäkulmassaan.

Irina Ala-Kopsala auttaa ystävänsä Omenan selkään. Lehmä ei ole moksiskaan, vaan pysyttelee rauhallisena paikoillaan vain päätään hieman pyöritellen.

Ratsastaja kopauttaa kevyesti jaloillaan Omenan kylkeen ja maiskauttaa menon merkiksi. Vauhdista ei ole tällä kertaa tietoakaan. Pellonlaidalla taitaa olla liian lumista ja liukasta, sillä sorkat lipsuvat kuin korkeilla korkkareilla konsanaan.

– Talvella, kun on paljon jäätä, ei yleensä hirveästi ratsastella. Se voi olla jopa vaarallista, Meriläinen huomauttaa.

Talveen mahtuu kuitenkin myös hyviä lehmäratsastuskelejä.

Koulutus alkoi luottamuksen etsimisellä

Toholammilla asuva Irina Ala-Kopsala on jo konkari lehmäratsastuksessa. Hän päätti kokeilla ratsastamista kotitilansa lehmällä, kun ei saanut omaa hevosta. Ensin hän perehtyi aiheeseen muun muassa nettivideoiden avulla.

Nyt hän on kouluttanut kahdeksan lehmäratsua ja houkutellut ystävänsäkin lajin pariin.

Lehmät ovatkin usein juuri lasten suosiossa, kuten sotkamolaisella maitotilalla kokoontuva lehmäjengi osoittaa. Lehmiä on opetettu jopa hyppäämään esteitä.

Kokkolan Ullavassa asuva Senja Meriläinen löysi kesyn Omenan naapurustostaan enonsa maitotilalta. Lehmä oli jo entuudestaan tuttu, sillä tyttö oli taluttanut eläintä, kun se oli vielä pieni.

Koulutus alkoi maltilla: ensin lehmä vietiin pienempään tarhaan ja laitettiin kiinni.

– Sitten rupesin hankkimaan sen luottamusta. Ensimmäiseen kahteen viikkoon en edes yrittänyt mennä Omenan selkään. Sitten, kun Irina tuli meille, me molemmat mentiin sen selkään. Se sujui ihan hyvin, ja sitten uskallettiin mennä tuohon uloskin.

Senja Meriläinen on ratsastanut Omenalla nyt puolisen vuotta, ei kuitenkaan kovin aktiivisesti. Lenkkien pituus vaihtelee 500 metristä neljään kilometriin, sillä lehmän kuntoa pitää vielä kasvattaa.

Tytöt eivät hypi lehmien kanssa esteitä tai temppuile muutenkaan. Myöskään kilpailuihin tai näyttelyihin he eivät ole niitä viemässä.

Lehmäratsastuksen vaikutuksia ei ole tutkittu

Lehmäratsastus ei ole ihan joka tytön ja pojan laji, eikä siitä ole odotettavissa isoa harrastusta hevosurheilun tapaan. Lehmän fysiikkaan perehtyneet asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei lehmä sovellu ratsastukseen.

Eläinfysioterapiaan erikoistunut filosofian tohtori Heli Hyytiäinen Yliopistollisesta Eläinsairaalasta sanoo, että ratsastuksen vaikutusta lehmän tuki- ja liikuntaelimistöön ei ole tutkittu. Siksi on erittäin vaikea arvioida, kärsiikö lehmä ratsastuksesta tai voiko ongelmia ilmetä vasta pitkän ajan kuluessa.

– Tietenkin asiaan vaikuttavat lehmän ja ratsastajan koko, mutta näkisin kyllä, että lehmä ei lähtökohtaisesti ole ratsu. Sen ranka on hevosen rankaan nähden paljon liikkuvampi ja lihaksisto varsin erilainen. Lehmän painonkantokyky on mahdollisesti merkittävästikin hevosta heikompi, Hyytiäinen arvioi.

Hän näkee ongelmana myös sen, että lehmälle ei ole kehitetty satuloita. Hevosen satula ei käy lehmälle.

– Satula suojaa hevosenkin selkää monelta ratsastajan aiheuttamalta tekijältä, kuten esimerkiksi pistepaineelta. Ilman satulaa ratsastaminen voi olla riskaabelia hevosenkin selän hyvinvoinnin kannalta, saati sitten lehmän.

Varsinkaan esteitä Hyytiäinen ei laittaisi lehmää hyppäämään – ei siitäkään huolimatta, että vapaudessa lehmä loikkii hyvin ojien ja kaatuneiden puiden yli.

Eläinen hyvinvointikeskuksen johtava asiantuntija Satu Raussi on Hyytiäisen kanssa samoilla linjoilla. Hän ei usko, että lehmän selkä pidemmän päälle kestää varsinkaan aikuisen painoa.

– Lehmä on erittäin oppimiskykyinen eli siitä ratsuksi opettaminen ei varmasti jää kiinni. Epäilen kuitenkin, että ratsastus voi olla haitaksi lehmän fyysiselle hyvinvoinnille. Lisäksi lehmä on laumaeläin ja mieluiten kulkee oman lehmäryhmänsä mukana.

Tottelevaisuus toisenlaista kuin hevosella

Senja Meriläinen käy ratsastamassa säännöllisesti islanninhevosella. Hän tietää, että lehmän kanssa moni asia on toisin kuin hevosen kanssa.

– Hevoset tottelevat ja osaavat paljon paremmin kuin lehmät. Myös laukat onnistuvat paremmin hevosella, kun sillä on satula.

Tyttöjen lehmillä ei ole satulaa, sillä he eivät halua laittaa lehmälle sellaisia varusteita, joita sille ei ole tarkoitettu. Tytöille on tärkeää, että lehmä voi hyvin ja pysyy terveenä.

Liekö tottelemattomuutta tai kenties jääräpäisyyttä, mutta tällä ratsastuskerralla Omena halusi mennä omaan tahtiin ratsastajan ohjeista piittaamatta, ja siksi ratsukko menikin pellonlaitaa siksakkia.

– Sillä on nyt huono päivä. Silloin se lähtee eri suuntaan ja luimistelee, kun menen hakemaan sitä. Kun sillä on hyvä päivä, se tulee kutsusta luokse. Useasti sillä on kyllä hyvä päivä, ja se nauttii ratsastamisesta.

Nykyistä nopeammalla itäradalla olisi suuri merkitys Itä-Suomen alueelle. Tuore selvitys ehdottaa, että itärataa voitaisiin nopeuttaa uudella Helsingin, Porvoon ja Kouvolan välisellä oikoradalla.

Mihin oikorata vaikuttaisi? Kokosimme muutamia pääseikkoja aluekehittämisenkonsulttitoimisto MDI:n itäisen Suomen maakunnille sekä Kouvolan ja Porvoon kaupungille tekemästä selvityksestä.

Nopeat itäradat osana kestävää aluekehitystä -raportissa on analysoitu nopeampien itäratojen aluetaloudellista merkitystä saavutettavuuden, elinvoimaisuuden ja aluekehityksen näkökulmasta.

1) Selvästi nopeammat yhteydet Helsinkiin

Uusi oikorata mahdollistaisi kolmen tunnin yhteyden Kuopiosta ja Joensuusta Helsinkiin. Yhteydet nopeutuisivat tunnilla. Nykyisin Kuopion yhteys Helsinkiin on nopeimmillaan 4 tuntia 4 minuuttia ja Joensuun yhteys Helsinkiin nopeimmillaan 4 tuntia 17 minuuttia.

Kouvolasta Helsinkiin se mahdollistaisi alle tunnin yhteyden ja Mikkelistä Helsinkiin puolestaan kahden tunnin yhteyden. Myös aikaetäisyys Helsingin ja Pietarin välillä lyhenisi.

Nykyisin esimerkiksi Kokkolasta pääsee Helsinkiin nopeammin kuin Kuopiosta, vaikka sieltä on 50 kilometriä enemmän matkaa pääkaupunkiin. Yhteys Kokkolaan on 25–38 minuuttia nopeampi.

Tämä on aluetutkija Timo Aron mukaan hyvä esimerkki Itä-Suomen saavutettavuuden heikentymisestä verrattuna muihin suuralueisiin ja erityisesti pääradan yhteydessä olevaan Länsi-Suomeen.

2) Nopeammat yhteydet houkuttelisivat yrittäjiä ja asukkaita

Kaikkien alueen maakuntien ja kaupunkien menestymisen vuoksi nopeat ja sujuvat yhteydet olisivat erityisen tärkeitä. Yhteyksien nopeuttamisella jo 10–20 minuutilla saattaa olla iso merkitys paikkavalintaan esimerkiksi työssäkäyntiä ajatellen.

Sijaintipäätöksiä tekeville yrityksille sekä pääomaan liittyviä päätöksiä tekeville investoijille nopeat yhteydet ovat tärkeitä. Sillä on vaikutusta myös muuttoliikkeeseen.

– Nopeampi junarata ei tarkoita pelkästään sitä, että Itä-Suomen kaupungeista pääsee nopeammin Helsinkiin, vaan voi olla myös vastavirtoja, jotka ovat kiinnostuneita liikkumaan toiseen suuntaan, muistuttaa Aro.

Itäradan molempien haarojen vaikutusalueella sijaitsee seitsemän maakuntaa ja 16 kaupunkia. Alueella asuu tällä hetkellä joka kuudes suomalainen eli yhteensä noin 930 000 ihmistä.

3) Ilmastonmuutos ja työssäkäyntialueen laajentuminen

Nopeamman itäradan varrella olevien keskusten kiinteämpi yhteys muodostaisi laajemman työssäkäyntialueen. Tämä hyödyttäisi sekä kaupunki- että maaseutualueita.

Se myös tarjoaisi paremmat mahdollisuudet työllistyä omaa koulutusta, kokemusta ja kiinnostusta vastaavaan työhön.

Kaikista kulkumuodoista juna on henkilö- ja tavaraliikenteessä vähäpäästöisin ja ympäristöneutraalein vaihtoehto. Siksi ratayhteyksiin panostaminen on Timo Aron mukaan samalla myös ilmasto- ja tulevaisuusteko.

Raportissa ei selvitetty oikoradan rakentamisen kustannuksia tai kannattavuutta. Myös itäinen rantarata Porvoon ja Kotkan kautta itään oli rajattu selvityksen ulkopuolelle.

Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys itäradan vaikutuksista julkaistaan perjantaina.

Joni Törmälä kiinnostui tietokonepelaamisesta 12-vuotiaana. Hän huomasi heti olevansa hyvä pelaamaan formulaa. Sisäinen palo vaati pelaamaan yhä paremmin, ja kymmenen vuotta myöhemmin Törmälä huomasi olevansa yksi kansainvälisen Red Bull -tallin kuljettajista (Helsingin Uutiset).

Yksi maailman huipuista, kuten oikeissa formuloissa Kimi Räikkönen tai Valtteri Bottas.

– Olihan se mahtavaa, kun pääsi tehdastallin kuljettajaksi, ja sitten se oli vielä Red Bull, sanoo Joni Törmälä.

Pienen pojan unelma ei suinkaan toteutunut itsestään, ilman ponnisteluja. Törmälä on istunut tietokoneen edessä, ratin ja polkimien takana kymmeniätuhansia tunteja ja tehnyt valtavan määrän töitä unelmansa eteen. Kansainvälisten kontaktien luominen on ollut yksi suurimmista haasteista.

– En koe, että olisin jäänyt paitsi mistään, vaikka olen pelannut paljon ja käyttänyt aikaa urani eteen. Olen elänyt ihan tavallisen nuoruuden, sanoo Joni Törmälä.

Törmälä on raivannut tiensä e-formuloihin ilman valmentajaa ja manageria. Se on huikea saavutus, sillä tietokonepelaaminen on viime vuosina hiljalleen ammattimaistunut.

Vaatimustaso on noussut, valmentajat ovat tulleet mukaan ja urheilijat organisoituneet kuten perinteisessä urheilussa. Pelkällä pelaamisella ei pärjää, jos ei pidä itsestään huolta.

– Se nyt on vaan tosi, että e-urheilun huipulla marginaalit ovat niin pieniä, että elämänhallinnan on oltava kunnossa. Pitää syödä hyvin, liikkua ja levätä, sanoo e-urheiluvalmentaja Kristian Joutsenvuori Vaasasta.

Joni Tormäläkin on huomannut, että elämän pitää olla kokonaisuutena hallinnassa. Hän on määrätietoisesti kiinnittänyt puolen vuoden ajan huomiota ruokailuun, liikkumiseen ja lepoon.

– Ei tätä voi tehdä, jos ei ole muuta elämää. Nykyisin treenaan neljästä viiteen tuntiin päivässä. Jos on tulossa joku kilpailu, niin silloin treenataan jopa kahdeksan tuntia, sanoo Törmälä.

E-urheilijoiden valmentaminen on lapsenkengissä, mutta lisääntyy kovaa vauhtia. Varsinkin peleissä, joita pelataan joukkueina.

– Jos joukkueessa on esimerkiksi viisi pelaajaa, niin suoritusten parantamiseksi vaaditaan ulkopuoliset silmät: se kuudes pelaaja, joka näkee kuka, ketkä ja mikä on joukkueen heikoin lenkki. Näin voi tehdä asialle jotain, jotta joukkue kehittyy, sanoo Kristian Joutsenvuori.

E-formula on yksilölaji, joten siinä henkilökohtaisen valmentajan merkitys ei ole yhtä suuri kuin joukkuepeleissä, joissa valmentaja näkee kokonaisuuden paremmin kuin yksittäiset pelaajat.

– Pelaamisen lisäksi pelaajan pitää keskittyä myös omaan hyvinvointiinsa ja tehdä muitakin mieluisia asioita, jotta mieli nollaantuu. Liika pelaaminen vain rajoittaa pelisuorituksia, sanoo Kristian Joutsenvuori.

E-urheilun kasvuvauhti on kova. Suomessa on noin 50 ammattimaista e-urheilijaa, jotka hankkivat elantonsa pelaamalla. Osa saa tulonsa turnauksista, osalle maksetaan kuukausipalkkaa.

– Sopimus Red Bull -tallin kanssa kieltää kertomasta, minkä kokoinen kuukausittainen shekki on, sanoo Joni Törmälä.

Suomen Elektronisen urheilun liitossa on tällä hetkellä noin 40 jäsentä, yhdistyksiä ja yrityksiä.

– Perinteiset urheiluseuratkin ovat heränneet e-urheilun mahdollisuuksiin, sanoo Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtaja Joonas Kaipiainen.

Pelaamisen rahavirrasta on ollut julkisuudessa paljon puhetta. Monesti luodaan mielikuvaa miljoonista, mutta palkintosummat vaihtelevat ja harvoilla on kuukausipalkka.

– Tällä hetkellä e-urheilijoiden tulot ovat kuukaudessa 0–5000 euron välillä, sanoo Kaipiainen.

E-urheilussa ei välttämättä pärjää lahjakkain, sillä ankarasti harjoittelemalla voi kompensoida eroa lahjakkaan ja ei-lahjakkaan välillä.

– Kyllä se harjoittelu tekee mestarin, sanoo Joonas Kaipiainen.

E-urheilijat ovat pääsääntöisesti nuoria, ja kaikki haaveilevat jollain tavalla maailman valloituksesta.

– Jos joskus voittaisin e-formuloiden maailmanmestaruuden, niin se ois siistiä, sanoo Joni Törmälä.

Musiikkilegendojen marssi Kokkolan bisnestapahtuman vetonauloiksi jatkuu. 5.9. järjestettävän Kipinä-konferenssin pääpuhujaksi tulee Black Sabbathin kitaristi Tony Iommi.

– Mahtavaa, että hän suostui tulemaan, se on lottovoitto, iloitsee Kipinä Eventin toimitusjohtaja Erica Roiko.

Viime vuonna tapahtuman tähti oli Iron Maidenin Bruce Dickinson. Myös ensi vuodeksi haussa on samantyyppinen tähti.

Kipinän tavoitteena onkin Roikon mukaan olla rockhenkisin bisneskonferenssi Suomessa ja päästä merkittävyydessä jossain vaiheessa Slushin ja Nordic Business Forumin rinnalle.

Budjetti on viime vuoteen verrattuna moninkertainen: nyt puhutaan jo kuusinumeroisesta summasta. Yhteistyökumppaneita tarvitaankin aiempaa enemmän, ja myös lipunmyynnistä toivotaan tuloja. Päivän konferenssin tavoitteena on 2500 hengen yleisö.

Tapahtuman teema on ilmastonmuutos. Yrittäjyyden ympäristöystävälliset vaihtoehdot ovatkin esillä monessa puheenvuorossa. Kipinässä Clewatin toimitusjohtaja Janne Saarikko esittelee kokkolalaiskeksintöä, jolla puhdistetaan meriä muoviroskasta.

Tohtori Rajul Vasa taas esittelee luomaansa Vasa Conceptia, jolla etsitään uusia keinoja aivovamma- ja aivohalvauspotilaiden kuntoutukseen. Konseptin tunnetuin suomalainen käyttäjä on lasketteluonnettomuudessa vammautunut freestyle-laskija Pekka Hyysalo.

Muita puhujia ovat Liverpool-legenda Ian Rush, Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson, Sävelkellon keksijä Perttu Pölönen, Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg, Madventuresin Riku ja Tunna ja kuuro räppäri Signmark.

Pieni keskipohjalaiskaupunki kelpasi Iron Maidenin keulakuvalle Bruce Dickinsonille – Kokkolalaisyritys: "Aika ennenkuulumatonta"

Iron Maidenin Bruce Dickinson saapuu Kokkolaan syyskuussa – "Lähti lapasesta"

Sosiaalinen media kuhisi vuonna 2018 japanilaisesta Chanco-vauvasta, jonka pitkä ja tuuhea tukka ihastutti tytön Instagram-tilillä. Tukka poiki mallisopimuksen.

Chanco sai myös Suomessa mediahuomiota ja ihmettelyä, miten vauvalla voi olla niin paljon tukkaa. MTV Uutisten siteeraaman brittilääkärin mukaan geeniperimä ratkaisee, paljonko lapsella on tukkaa syntyessään.

Hiuksia riittää myös kokkolalaisvauvalla. Carmen Villaneuva-Paz silittelee viiden kuukauden ikäisen tyttärensä Dua Olivia Pazin sysimustaa tukkaa. Pikkuneidin hiuksista saisi helposti nutturan tai poninhännän.

Vauvatukka saa rauhassa kasvaa vähintään Dua Olivian yksivuotispäivään saakka. Sitten vanhemmat ehkä jo järjestävät bolivialaisen perinnejuhlan, johon lapsen tukka letitetään täyteen pikkulettejä.

– Jokainen vieras leikkaa itselleen yhden letin ja antaa sitä vastaan lahjan tai rahaa, Carmen Villaneuva-Paz kertoo.

Lopuksi lapsen pää ajellaan kaljuksi, että vauvatukan tilalle pääsee kasvamaan uudet, vahvat hiukset. 1–3 vuoden ikäisille tytöille ja pojille järjestettävä juhla on edelleen suosittu Boliviassa.

Dua Olivian hiukset teettävät äidille paljon töitä.

– Ne menevät helposti takkuun eli vaativat paljon harjaamista. Tukan peseminen ja kuivuminen kestää kauan.

Wash and go -meininki ei riitä myöskään 10-vuotiaan Briana Kentalan hiuksille. Kaustiselle Keniasta adoptoidun tytön afrohiukset tarvitsevat kosteutta ja vaativat melkoista kärsivällisyyttä äidiltä ja tyttäreltä.

Susanna Kentala pyöräyttää tyttärelleen usein twistit eli spiraalille pyöritetyt letit. Hiusten laittoon menee 3–4 tuntia.

– Afrikkalaisen perinteen mukaan homman pitäisi olla samalla leppoisaa äidin ja tyttären jutusteluaikaa, salaisuuksien kuiskuttelua. Meillä kyllä menee välillä tiuskailuksi. Molemmilla loppuu kärsivällisyys, Kentala naurahtaa.

Jos pesun jälkeen pienet korkkiruuvikiharat jättää auki, seuraavana aamuna odottaa tukkakatastrofi.

Hiukset menevät helposti niin takkuun, ettei niitä saa enää mitenkään auki.

– Viimeksi jouduttiin leikkaamaan takkujen takia. Tykkään hiuksistani, ne ovat kauniit. Saan niistä myös kehuja koulukavereilta, Briana Kentala kertoo.

Afrohiusten suuri kirjo

Etnisten hiusten käsittelyyn erikoistunut kampaamoyrittäjä Meron Laine HiusTrendistä Helsingistä muistaa, miltä tuntikausien hiustenselvittelysessiot äidin kanssa tuntuivat.

– Päänahkaan sattui kuin nuppineulat olisivat iskeneet koko ajan samaan paikkaan, Laine toteaa.

Etiopialaissyntyinen Laine ei saanut kasvattaa hiuksiaan ennen kuin oppi itse hoitamaan ne.

Herkkiä afrohiuksia yhdistää kiharan kuivuus. Pelkkä shampoopesu saa hiukset nitisemään ja natisemaan.

– Hoitoaineesta ei kannata koskaan tinkiä. Afrotukalle riittää pesu kerran viikossa ja kosteusnaamio. Moni käyttää öljyjä kostutukseen. Hiusten harjaus kosteana, ei kuivana tai saa pörrötukan, Laine luettelee.

Hän iloitsee, että nykyään on jo saatavissa kotimaisia afrohiusten hoitoaineita. Suomesta löytyy myös jonkin verran etnisten hiusten käsittelyyn erikoistuneita kampaamoita.

Laineen mukaan niitä ja oppia tarvittaisiin enemmän. Hän itse perusti ystävänsä kanssa AfroAkatemian, jonka nimissä käy luennoimassa.

– Toivoisimme, että etnisten hiusten käsittely saataisiin vihdoin alan opetussuunitelmaan, Laine sanoo.

Ei riitä, että erilaisia hiuslaatuja käydään koulutuksessa läpi, niitä pitää myös päästä konkreettisesti työstämään.

Laineen mukaan moni etsii hiustenhoito-ohjeita esimerkiksi YouTubesta.

– Siellä on paljon hyviä videoita, mutta ensin pitää tietää, minkälainen hius itsellä on ja sopivatko videon ohjeet omalle hiustyypille. Moni luulee, että esimerkiksi afrotukka tarkoittaa vain yhdenlaista hiusta. Oman hiuslaadun selvittämiseen kannattaa käyttää ammattilaisen apua.

Hiukset ovat naisen kruunu, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Vastaava ajatus löytyy bolivialaisesta perinteestä. Äiti on vieläkin vihainen, jos aikuiset sisarukset Carmen ja Iris Villaneuva-Paz leikkaavat hiuksiaan.

– Pakko on välillä leikata, varsinkin kesällä ne ovat niin kuumat, kertovat sisarukset, jotka muuttivat pikkutyttöinä Suomeen äitinsä kanssa Bolivian pääkaupungista Sucresta.

Sisarusten mukaan Boliviassa ihaillaan myös miesten pitkiä hiuksia.

– Vanhoissa perinteissä uskotaan, että miehet saavat pitkien hiuksiensa kautta itselleen auringon voimaa ja energiaa, kertoo Carmen Villaneuva-Paz.

Yllättävän samanlainen uskomus löytyy myös suomalaisesta perinteestä. Auringon asemesta voima saadaan tuulelta.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston perinnekokoelmista selviää, että miesten piti heittää irtohiuksensa tuulen vietäväksi, koska tuuleen heitetty hius teki miehestä taistelijan.

Kansanperinteen mukaan hiuksissa on taikavoimaa.

– Bolivialaisen uskomuksen mukaan miesten pitkät hiukset ovat kuin kuudes aisti eli hiusten kautta pystyy ennakoimaan asioita, Iris Villaneuva-Paz kertoo.

Myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistojen kätköistä löytyy tietoja, joiden mukaan tietäjät ja noidat käyttivät taikojensa tekoon hiuksia.

Köpelösti kävi, jos äiti noitui pojaltaan hiukset päästä: tämä menetti hiusten myötä myös tietäjänkykynsä.

Heli Siirilä haaveili pitkään maaseudulla asumisesta.

Vaasassa asunut projektipäällikkö tykästyi keskipohjalaiseen 4 000 asukkaan Kaustisen kuntaan ja löysi sieltä ilmaisen etätyötilan. Päätös oli helppo.

– Alussa ilmainen tila oli ratkaiseva seikka. Jos siitä olisi pitänyt maksaa, vaikkei vielä tiennyt, miten sopeutuu etätyöhön, kokeilu olisi tyrehtynyt.

Siirilä työskentelee projektipäällikkönä Vaasan yliopiston Levón-instituutissa. Hänen työvälineitään ovat sähköposti, läppäri, kännykkä ja nettikokoukset. Hän onkin tyyppiesimerkki yleistyneestä ilmiöstä.

Toissa vuoden työolobarometri kertoo, että jo 34 prosenttia teki etätöitä satunnaisesti. Viisi vuotta aiemmin luku oli 21 prosenttia. Suurinta etätyön suosio on julkisella sektorilla.

Etätyö on mahdollisuus pienillekin paikkakunnille

Keski-Pohjanmaan liiton tuore projektipäällikkö Maria Timo-Huhtala edistää nyt etätyön leviämistä alueella. Ajatuksen siihen hän sai tyhjästä liikekiinteistöstä Vetelissä. Sinne hän remontoi omalle yritykselleen pari vuotta sitten työtilan, johon mahtuu muitakin pienyrittäjiä.

– Meistä voi tulla etätyömaakunta! Paluumuuttajillekin ajatusta voisi myydä edullisilla ja useilla etätyötiloilla, hyvillä tietoliikenneyhteyksillä ja rauhallisella asuinympäristöllä, sanoo Timo-Huhtala.

Myös satunnaista työvoimaa voi hänen mukaansa koettaa houkutella alueelle.

Etätyön suosion kasvulle on selvät syyt: työn tekemisen murros, teknologian kehittyminen, hyvät yhteydet ja monen lisääntyvä tarve vaikuttaa omiin työoloihinsa.

– Se antaa pienillekin paikkakunnille mahdollisuuksia tarjota tiloja työn tekemiseen mistä päin vain. Silloin ihminen voi asua siellä, missä haluaa ja tehdä työn etänä kasvukeskuksiin.

Seuraa sitä kaipaaville, oma tila rauhaa etsiville

Etätyötilat ovat yleistyneet nopeasti parin vuoden aikana. Niitä voi vuokrata pidempiaikaiseen työskentelyyn tai vaikka vain hetkeksi.

– Myös entiset paikkakuntalaiset, jotka tulevat lomailemaan pariksi päiväksi ovat tiloja kyselleet, vaikka vain päiväksi tai pariksi. Etätyötiloilla voisi houkutella myös paluumuuttajia. Asiantuntijat, tietotyöläiset ja freelancerit voisivat työskennellä missä vain.

Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalta löytyy jo useasta kunnasta vuokrattavia tai ilmaisia työtiloja. Niitä tarjoavat sekä kunnat että yksityiset.

Yhteisöllisiin työtiloihin hakeutuvat yleensä yksin työskentelevät yrittäjät, jotka haluavat ympärilleen työyhteisön. Usein niissä on avokonttoritila, josta voi vuokrata pöydän ja tuolin.

Moni pitkään yksin työskennellyt hakee myös puuttuvaa työyhteisöä, mutta on yllättäen saattanut saada muutakin.

– Kohtaamista, kahviseuraa ja uusia näkökulmia – mutta sen ansiosta on syntynyt myös yrityksiä ja löytynyt uusia liikekumppaneita, luettelee Mari Timo-Huhtala.

Etätyöpisteistä voi toisaalta saada käyttöön rauhalliseen työskentelytilan. Etätöiden yleistyessä osa ihmisistä tarvitsee työpisteen kodin ulkopuolelta työrauhan takia.

Aloittelevalle yrittäjälle taas etätila tarjoaa edullisen vaihtoehdon aloittaa oma toimisto.

Keski-Pohjanmaallakin tiloille on kysyntää. Kuntien lisäksi yksityiset perustavat vanhoihin liikekiinteistöihin vuokrattavia työtiloja. Parissa vuodessa niitä on perustettu tai perusteilla jo moneen kuntaan.

Maaseudun rauha ja mahdollisuus luontoharrastuksen aloittamiseen ovat mahtavia lisiä Projektipäällikkö Heli Siirilä

Heli Siirilälle etätyötila tarjoaa mahdollisuuden viedä työt kodin ulkopuolelle.

– Ei tule jämähdettyä kotiin. Kun lähtee muualle, niin tapaa muitakin ihmisiä päivän aikana. Onhan täällä myös paremmat yhteydet.

Eniten maaseudulle muuton vaakakupissa painoivat hyvän arjen edellytykset.

– Peruspalvelut ovat lähellä: kauppa, kirjasto ja työyhteisö. Kulttuuritarjonta on huikeaa ja niistä piireistä löysin tärkeän yhteisön. Maaseudun rauha ja mahdollisuus luontoharrastuksen aloittamiseen ovat mahtavia lisiä.

Samu Hautala menee heinäkuussa kahdeksi viikoksi töihin Pietarsaaren Citymarketiin. Kyseessä on 15-vuotiaan Hautalan ensimmäinen työpaikka.

– Kyllä se tuntuu kivalta.

Hautala on ansainnut rahaa 11-vuotiaasta asti: muun muassa myynyt itse tekemiään leivonnaisia ja käsitöitä ja haravoinut. Aikuisena tähtäimessä on oma yritys.

– Olen aina tykännyt siitä, että tienaan itse rahat, sanoo Hautala.

Nuori mies sekä säästää että ostaa. Omilla ansioillaan hän on ostanut muun muassa kännykän ja tabletin.

Nuorten mahdollisuudet saada kesätöitä ovat parantuneet talouden nousun ansiosta jo pari kesää. Kesätyöt painottuvat kuitenkin täysi-ikäisyyden kynnykselle, arvioi SAK:n koulutus- ja työvoimapoliittinen asiantuntija Kirsi Rasinaho.

Kyllähän me nuoria tarvitaan. Jatkossa kilpaillaan työntekijöistä. KPO:n henkilöstöjohtaja Leif Lindberg

– Näppituntuma on, että alle 15-vuotiaiden on hankalampi löytää kesätöitä kuin ammatillisissa opinnoissa olevien tai lukiolaisten.

Samoin arvioi Palvelualojen ammattiliiton PAMin sopimuspäällikkö Mia Suominen. Tutustu työelämään ja tienaa -mallin kahden viikon kesäharjoittelu on nuorimmille paras väylä päästä työelämän makuun.

Se on avoin peruskoulu- ja lukioikäisille, ja peruskoululaisistakin onni potkaisee useammin vanhimpia eli ysiluokkalaisia. Aina näin ei silti ole.

– Paljon on kiinni nuoresta itsestään. En sanoisi, että ikä on se juttu, Suominen sanoo.

Hän muistuttaa, ettei liian aikaisin toisaalta tarvitsekaan kesätyöputkeen solahtaa:

– On hyvä käydä työelämässä, mutta takana on pitkä kouluputki, ja koulu on lapsen työtä. Kesälomakin on ansaittu: lapsi saa olla lapsi ja nuori saa olla nuori.

Nyt 17-vuotias Leena Kaisa-Petäjä haki kesätöitä ensi kerran ysiluokalta päästyään. Se kaatui ikään. Viime kesänä hän sai kahden viikon kesäpestin ja leikkasi lisäksi taloyhtiön nurmikkoa.

Samanikäisellä Sanelma Möttösellä on jo useamman vuoden kesätyökokemus. Hän on siivonnut hoivakodissa kesäisin: ensin pari viikkoa, sitten kuukauden ja viime kesänä jo kahdeksan viikkoa.

Nuoret tunnistavat, että ikä vaikuttaa mahdollisuuksiin saada kesätöitä. Möttösen paikka löytyi suhteiden avulla.

– Uskon että kun menin eka kerran tuonne, ei mun ikäiset vielä olleet niin hyvissä työpaikoissa.

Kun on ekoissa työpaikoissaan, haluaa aina tehdä parhaansa. Lukiolainen Leena-Kaisa Petäjä

Petäjä ja Möttönen sanovat, että nuorena kesätöitä halutaan pääasiassa rahan takia. Myöhemmin myös kokemuksen arvo kasvaa. Sanelma Möttönen esimerkiksi on varmistunut siitä, että haluaa työhön, jossa voi hyödyntää sosiaalisuuttaan.

Myös Leena-Kaisa Petäjä sanoo päässeensä työn makuun ja oppineensa arvioimaan, mitä mihin haluaisi tai ei haluaisi. Omia kykyjä on niitäkin tullut puntaroitua.

Molempien mielestä nuorten työllistäminen kannattaa: nuori tuo työpaikalle erilaisen näkökulman, valoisuutta ja näytönhalua.

– Kun on ekoissa työpaikoissaan, haluaa aina tehdä parhaansa. Ja positivisuus ja iloisuus ovat kyllä plussia! sanoo Leena-Kaisa Petäjä.

Makupalat työelämästä auttaisivat nuorta valinnoissa

Nuorten vaikeus saada kesätyötä on harmillista sikäli, että jo yläkoulussa sekä valitaan aineita tulevia opintoja silmälläpitäen että tehdään alavalintoja.

– Edelleen opintojen keskeyttämisiä tulee, ja yksi syy niihin on väärä alavalinta, sanoo SAK:n Kirsi Rasinaho.

Hän ei toisaalta usko, että lyhyt kesätyöpesti useinkaan määrittäisi nuoren tulevaisuuden suunnan. Tärkeämpää olisi saada maistiaisia työelämästä.

– Nuori oppii kesätöissä pelisääntöjä: että töihin pitää mennä tiettyyn aikaan ja siellä pitää tehdä kaikenlaista – sellaistakin, mikä ei ole aina niin kivaakaan, luonnehtii Rasinaho.

Pietarsaarelainen Samu Hautala haki ensi kertaa kesätöitä viime vuonna jolloin täytti 14, mutta tuolloin ei tärpännyt. Hän kokee, että useimpiin paikkoihin pitäisi olla vähän vanhempi.

Nyt kesäpesti varmistui jo hyvissä ajoin. Hautala oli suoraan yhteydessä yritykseen sosiaalisen median kautta ja kyseli mahdollisuuksiaan. Hän uskoo, että henkilökohtainen kontakti auttoi ja suosittelee sitä muillekin.

Kahden viikon kesäharjoittelu on nuorimpien turva

Tutustu työelämään ja tienaa -ohjelma on ollut käytössä jo vuodesta 1992, markka-aikaan nimessä roikkui jatko "tienaa tonni". Vieläkin näistä kahden viikon kesäharjoitteluun otettavista puhutaan monella työpaikalla "tonnilaisina".

Tutustu työelämään ja tienaa -ohjelma koskee peruskoululaisten lisäksi lukiolaisia ja kymppiluokkalaisia, mutta nuorimmille se on varmimpia teitä kesätyöhön.

Yleisimmin nuoria palkkaavat tätä kautta yksityiset, erityisesti palveluala. Viime vuosina esimerkiksi SAK:n työpaikoista vajaat 20 prosenttia on ottanut ohjelman kautta töihin 13–15-vuotiaita. Määrä ei ole toisaalta viime vuosina juuri kasvanut.

Nuori saa suosituksen mukaan kahden viikon pestistä määritellyn kertakaikkisen palkan, tänä vuonna se on 350 euroa. Ammattiliitot ovat kuitenkin sopineet monelle alalle isommasta summasta.

"Haluaisin ostaa mopon ja tarvitsisin työtä"

Muun muassa suuret Kesko, S-ryhmä ja LIDL ovat mukana Tutustu työelämään ja tienaa -systeemissä. Ylivieskan, Kokkolan, Pietarsaaren ja Vaasan alueilla toimiva Osuuskauppa KPO palkkaa kesäksi 1100 nuorta: 450 varsinaiseen kesätyöhön ja 650 kesäharjoitteluun.

– Kyllähän me nuoria tarvitaan. Jatkossa kilpaillaan työntekijöistä, ja tällä voi tarjota kokemuksia työelämästä. Tarkoitus on kertoa siitä, millaista työtä meillä on, sanoo henkilöstöjohtaja Leif Lindberg.

Kesäharjoittelu poikiikin usein jatkoa.

– Viime vuoden Tutustu työelämään ja tienaa -nuorista moni on tänä vuonna meillä kesätöissä. Harjoittelu on hyvä tilaisuus nähdä nuori työssä, sanoo päivittäistavaraosaston myyntipäällikkö Noora Masar..

Nuorimmat KPO:lle kesäharjoitteluun tulevat ovat 14-vuotiaita, jotka ovat usein pedanneet kesäharjoitteluaan TET-jaksolla. Osan tavoite on hyvin konkreettinen.

– Joskus tulee niitä hakemuksia, joissa suoraan sanotaan, että haluaisin ostaa mopon ja tarvitsisin työtä, sanoo henkilöstöjohtaja Leif Lindberg.

Kesätyöt nähdään esimerkiksi palvelualoilla paitsi työhön kasvattamisena, myös alan markkinointina. PAMin marraskuisen kyselyn mukaan jopa 95 prosenttia kesäharjoittelussa olleista suosittelisi kaupan alaa kaverilleen.

– Se voi olla ensimmäinen kosketus työelämään, ja meistä hirveän moni muistaa ensimmäisen kesätyönsä, muistuttaa PAMin sopimuspäällikkö Mia Suominen.

Hänestä onkin äärimmäisen tärkeää avata alaa kesäharjoittelijoille monipuolisesti ja myös antaa vastuuta. Laki ei estä laittamasta alaikäistä vaikka kassalle, joskin kahden viikon pestissä se voi olla hankalaa. Silti nuorelle ei pidä antaa vaikutelmaa, että kaupan ala tarjoaisi vain hyllyttämistä.

KPO:n kesäharjoittelijat tekevät kaikkea samaa kuin myyjät muutenkin. He työskentelevät yhdessä vakituisten kanssa ja perehdytys tulee työn kautta.

Hakemuksia tulee satoja, Noora Masar neuvookin panostamaan kuvaukseen itsestään ja syistä, miksi haluaisi juuri tuohon työhön. Työpaikalla taas auttaa se kuuluisa reipas asenne.

– Kysytään, jutellaan, ei ujostella. Ja se into: näyttää että haluaa tehdä myyjän tehtäviä.

Kaikille hautausmaillekaan ei enää oteta alaikäisiä

Ensimmäisiä kesätyöpaikkoja ovat perinteisesti tarjonneet seurakunnat, ja moni onkin aloittanut työuransa hautausmailta. Nykyään sekään ei kaikkialla onnistu, vaan kesäpesteihin otetaan turvallisuussyistä vain täysikäisiä. Esimerkiksi Kokkolan kantakaupungissa näin on, koska työssä joutuu käyttämään koneita.

Myöskään esimerkiksi Kokkolan kaupungin 250 kesätyöpaikkaa eivät aukene peruskouluikäisille. Tänä vuonna nuorimmat palkattavat ovat 2002 syntyneitä. Osin kyse on esimerkiksi työturvallisuudesta, mutta myös kuntatalouden tiukkuus vaikuttaa, sanoo työllisyyspäällikkö Ilkka Rintala.

– Vakansseja on täyttämättä ja vyötä kiristetään kunnissa. Siihen ei kovin hyvin sovi työkasvatus, mikä on tietysti harmi. Olisi isomman keskustelun paikka, miten tätä työhön kasvattamista tehdään, Rintala pohtii.

Kaupunki myöntää myös kesätyöpaikkatukea työllistäjille, mutta senkin alaraja on 16 vuotta. Lisäksi Kokkola tarjoaa tänäkin kesänä työtä muutamalle kymmenelle tätäkin nuoremmalle, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa.

Tilanne ei ole huono, mutta voisi olla parempikin

Nuorten työllistyminen kesällä on käynyt hankalammaksi samalla, kun työelämä on muuttunut aiempaa vaativammaksi ja monet avustavat tehtävät ovat kadonneet. SAK:n Kirsi Rasinaho sanoo, että työn tempo on noussut ja esimerkiksi työturvallisuuden suhteen ollaan aiempaa tiukempia. Työnkuvatkin ovat muuttuneet.

– Esimerkiksi kioskeilla pitää pystyä myymään olutta, antamaan passeja, hoitamaan pelejä, Rasinaho ottaa esimerkiksi työstä, johon alaikäisellä ei ole asiaa.

Hän ei silti sano 13–15-vuotiaiden tilannetta huonoksi – lukuja tuon ikäisten kesätyöllistymisestä kun ei ole. Nykyistä parempi se kyllä voisi olla.

– Toivon, että ihan nuoriakin otettaisiin enemmän töihin, jotta he saisivat kokemusta ja työelämätaitoja. Näytöt auttavat myös työllistymistä myöhemmin. Toisaalta nuorilla on paljon uutta osaamista, jota voisi hyödyntää nykyistä paremmin, sanoo Rasinaho.

Ovatko kesätyöt auttaneet sinua alavalinnassa? Voit keskustella aiheesta tiistaina kello 21:een saakka.

Eikö kesätyötä ole löytynyt? Ei hätää, näillä aloilla paikkoja on vielä

Kokkolassa keskussairaalan laboratorion odotushuoneessa istuu kymmeniä ihmisiä odotuslapun kanssa. Kaikilla on sovittu näytteenottoaika, mutta ajat eivät pidä paikkaansa.

Näytteenotossa neljä työntekijää huhkivat minkä pystyvät, mutta kun kaksi ihmistä uupuu ringistä, työt eivät etene toivottuun tahtiin.

Aluelaboratorion johtaja Jukka Saarimies Nordlabista harmittelee, että odotusajat venyvät. Päällä on kuitenkin pahin sairausloma-aalto, mikä pahentaa työntekijävajetta entisestään.

– Ottaisimme tänne työntekijän heti töihin, jos sellainen vain löytyisi.

Ongelma ei koske pelkästään Keski-Pohjanmaan keskussairaalaa Kokkolassa, vaan koko maata. Avoimia laboratoriohoitajan työpaikkoja löytyy koko maasta aina Utsjoelta Ouluun, Lappeenrannasta Turkuun ja Lahdesta pääkaupunkiseudulle.

Erilliskoulutuskaan ei auta tarpeeksi nopeasti

Jukka Saarimies toteaa, että tällä hetkellä ammattikorkeakoulutasoisesta bioanalytiikan koulutusohjelmasta ei valmistu tarpeeksi laboratoriotyöntekijöitä. Pahin pula vaivaa tietysti pienempiä paikkakuntia, sillä osa valmistuneista ammattilaisista jää koulutuspaikkakunnalle töihin.

Pohjoisen Suomen julkisen terveydenhuollon laboratorioita pyörittävä Nordlab on yrittänyt ratkaista ongelmaa erilliskoulutuksella. Jo toista kertaa yritetään kasvattaa osaajamäärää täsmäkoulutuksella. Metropolia-ammattikorkeakoulun kanssa on meneillään erilliskoulutus, josta odotetaan valmistuvan kuusi laboratoriotyöntekijää parissa vuodessa.

– Heistä odotetaan apua myös Keski-Pohjanmaalle, mutta kolmevuotisesta koulutuksesta on vielä puolet jäljellä eli nopeasti ei apua saada.

Laboratoriohoitajaksi opiskellaan ammattikorkeakouluissa, joissa koulutetaan bioanalyytikkoja.

Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin – vastoin tahtoaan. Jollei hän saa turvaa ja palkintoa ihmissuhteista, elimistö reagoi tavoilla, jotka heikentävät terveyttä ja jopa lisäävät kuolemanriskiä, sanoo ylilääkäri ja professori Peter Strang.

Kokkolalaislähtöinen Strang haluaa herättää keskustelua yhteisöllisyyden merkityksestä niin terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa kuin kaikkien arjessa Hän listaa yksinolon riskejä: muun muassa psyykkinen pahoinvointi, kohonneet itsemurha- ja dementiariski sekä sydän- ja verisuonitaudit.

Siinä missä yksinäisyys laukaisee ihmisen sisäisen varoitusjärjestelmän, yhteisöllisyys toimii palkinnon tavoin.

– Ihminen kirjaimellisesti kylpee oksitosiinissa, endorfiineissa ja dopamiinissa. Siksi yhdessäolo tuntuu ihanalta – oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä tai kyläyhteisöstä, sanoo Peter Strang.

Yksinäisyyden terveyshaittoihin on herätty viime vuosina yhä laajemmin Suomessakin. Tutkijat ovat varoittaneet sen olevan pian suurempi terveysriski kuin ylipaino (Tekniikka & Talous).

Aiheesta on tehty yhä enemmän tutkimusta, joka osoittaa esimerkiksi, että yksinäisyys vastaa vaikutuksiltaan 15 tupakan polttamista päivässä (The Campaign to End Loneliness).

Yksinäisyyttä onkin luonnehdittu yksilön tragediaksi, mutta yhteiskunnan ongelmaksi, joka vie lopulta terveyden ja toimintakyvyn.

Yksinäisyys on nykyihmisen petoeläin

Terveysriskien pohja on Strangin mukaan kehitysbiologiassa. Esi-isämme rakensivat aikanaan kyliä suojautuakseen esimerkiksi villieläimiltä.

– Ihminen ei ole riittävän vahva eikä nopea leijonaa vastaan, mutta 20 miestä keihäineen on, Strang havainnollistaa.

Jos ihminen lähti kylästä liian kauas yksin, hänen elimistönsä reagoi uhkaan konkreettisesti. Samoin käy nykyäänkin, jos ihminen on tahtomattaan yksin.

– Vanhat geenit, uusi maailma. Keho erittää stressihormonia, mikä lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä pitkällä aikavälillä, vaikka tasot ovat matalat, sanoo Strang.

Ilmiö näkyy konkreettisimmillaan siinä, että kun iäkäs aviopuoliso kuolee, puoliso saattaa menehtyä muutaman kuukauden sisällä – usein juuri sydänkohtaukseen tai aivoverenkiertohäiriöön.

Yksinäisyyttä kokevien terveyshaittojen taustalla on toki usein myös elämäntapavalintoja: esimerkiksi alkoholin runsasta käyttöä, tupakointia ja epäterveellistä syömistä. Nekin pohjaavat Strangin mukaan samaan teoriaan: yksinäinen kompensoi muilla aineilla sitä vajausta, joka jää, kun sosiaalisia suhteita ei ole tarpeeksi.

Hyvää oloa lisäävät kaikki porukat, joissa viihdyt

Yhteisöllisyys lisää onnellisuutta niin paljon, että sen uskottiin olevan yksi tekijä Suomen sijoittuessa toista kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Yhteisöllisyyttä on pitkään pidetty yhtenä selittäjänä myös suomenruotsalaisten pitkäikäisyydelle.

Yhteiskunnan pitäisi Strangin mukaan tukea sitä, että myös ikäihmiset saavat kokea yhteisöllisyyttä. Kauan yhdessä ollut pariskunta varmasti valitsee mielellään kodin, mutta onko yksinäisen 90-vuotiaan valinta sama? Strang kysyy.

– Kotona asuminen on yksi vaihtoehto, mutta palvelutaloillakin on puolensa.

Vapaaehtoinen yksin olo on eri asia kuin terveyttä syövä yksinäisyys. Yksinäisyydessä paras mittari on ihmisen oma kokemus.

Hyvältä tuntuva yhdessäolo ei synny vain parisuhteesta tai perheestä, vaan sitä luo myös vaikkapa harrastusporukka.

Kääntäen: kaikki suhteet eivät ole parempia kuin yksinäisyys. Toimimattomasta suhteesta lähtemistä saatetaan silti venyttää, ja senkin selittää sama asia: yksin jääminen on ajatuksena kuin kylän ulkopuolella hiipivä leijona.

Strang löytää yhteisöllisyydestä neljä tasoa: ykköstaso on muutaman hengen ydinryhmä kuten perhe ja kakkonen laajempi ystäväpiiri, johon voi tukeutua.

Kolmostasolta löytyy se entinen kylä – nykyään vaikka kuoro, työpaikka, seurakunta tai muu porukka, jossa ihminen viihtyy. Neloseksi Strang monista poiketen nostaa internetin yhteisöt, jotka nekin ovat parempi kuin ei mitään.

Yksinäisyyden nujertamisessa hän kehottaa nojaamaan professori John Cacioppon neljään askeleeseen: lähde rohkeasti liikkeelle, tee toimintasuunnitelma, valitse itsellesi sopiva tähtäin – äläkä heti odota pahinta.

Toisaalta meillä on yhteinen vastuu, ja jonkun yksinäisyyden purku voi alkaa siitä, että istuu samaan lounaspöytään, Strang muistuttaa.

Yksinäinen tuntee kivun kovemmin

Professori Peter Strang on syöpälääkäri ja palliatiivisen hoidon uranuurtajia Ruotsissa. Hän on myös perehtynyt muihin syöpään liittyviin tekijöihin kuten kipuun, elämänlaatuun ja psykologisiin puoliin.

Yksinäisyys tuntuu myös silkkana kipuna. Peter Strang on istunut lukemattomia kertoja kivuista kärsivän syöpäpotilaan vierellä ja kysynyt, onko tällä kipuja. Vastaus on usein: "Ei juuri nyt, mutta muuten on".

Kokemus on magneettikuvausten perusteella aito.

– Tutkimukset osoittavat, että aivojen kipukeskus aktivoituu kun ihminen on tahtomattaan yksin. Kipu tuntuu silloin intensiivisempänä.

Samasta syystä pelkkä kädestä pitäminen tai itsensä loukanneen lapsen halaaminen vähentää kipua: kontakti toiseen ihmiseen vaikuttaa aivojen kipukeskukseen.

Miten yksinäisyyttä voisi torjua tai kampittaa? Kerro omat neuvosi keskustelussa kello 21:een saakka.

Pepe Forsberg etsiytyi jo bisnesaikoinaan luontoon purkamaan stressiä. Tuo tie veti yhä vahvemmin ja Forsbergista tuli yksi heistä, jotka tekevät kansallispuistoja tunnetuiksi. Tänä keväänä ilmestyy jo kolmas neljästä Suomen kansallispuistoja käsittelevästä oppaasta, jota hän on ollut tekemässä.

– Päätin keskittyä johonkin tosi olennaiseen asiaan, josta on hyötyä kaikille. Luonto ja kansallispuistot (Metsähallitus) yhdistävät ihmisiä, eivätkä juuri herätä negatiivisia tunteita.

Kiinnostus kansallispuistoja kohtaan onkin kasvanut viime vuosina. Se näkyy myös siinä, että kahdella Pepe Forsbergin perustamalla Facebook-sivustolla on yhteensä lähes 80 000 ihmistä ja kansallispuistoisssa kuvatut videot tavoittavat jo satoja tuhansia ihmisiä.

Reppukelpoisuus tavoitteena

Pepe Forsberg on tehnyt yhdessä Mikko Sorsan kanssa Kansallispuistot tutuiksi -kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa, Pohjois- ja Etelä-Suomen kansallispuistot. Tuoreimman osan Länsi-Suomesta ja neljännen työn alla olevan osan Itä-Suomesta hän toimittaa yksin.

Mobiiliosaaminen näkyy Forsbergin kirjoissa QR-koodin kautta. Kustakin kansallispuistosta löytyy materiaalipankki: kuvia, videoita, artikkeleita, julkisen liikenteen aikataulut ja säätietoja. Lisäksi sisältö päivittyy koko ajan.

Tuotekehittely näkyy siinäkin, että kirja on pienemmäksi rullattava ja muovitettu, joten sen voi ottaa reppuun mukaan kosteallakin säällä.

Jos nyt jotain pitäisi erikseen mainita

Länsi-Suomen kansallispuistoista Forsberg nostaa esiin muun muassa keskisuomalaisen Pyhä-Häkin kansallispuiston vanhan metsän ja Suomenselänalueen Salamajärven kansallispuiston erämaisen luonnon.

Kuhmoisten ja Jämsän rajalla Isojärven kansallispuistossa majavat taas muuttavat ihmisten polkujen reittejä joka vuosi.

– Kun rauhassa menee ja nöyrällä asenteella, on todennäköistä, että jossain kohdassa majavan häntä heilahtaa lävähtäen vedenpintaan merkkinä reviirin rajasta.

Tarinoiden äärellä

Pepe Forsberg on tutkinut myös kansallispuistojen historiaa. Esimerkiksi Lauhavuoren tarina löytyi Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjasta vuodelta 1907.

Isojoen ja Kauhajoen rajalla Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalla Lauhavuorella on kivimuuri, jonka on uskottu olleen osa jättiläisten kaupunkia. Kirjan mukaan paikalla oli jättiläisen aarre.

Itse jättiläiset karkotettiin kirkonkellojen avulla, mutta ne jättivät ison käärmeen vahtimaan kulta-aarrettaan. Nykyään paikka tunnetaan isona muinaisrantana, ja sieltä löytyy noin 800 metriä pitkä kiviaidanne.

Vau-efekti oli aivan käsittämätön! Pepe Forsberg

Kansallisarkistosta selvisi Forsbergille myös se, että vaikka Lauhavuoren juurella olevaa järveä kutsutaan nykyään Spitaalijärveksi, se on taudin sijaan saanut nimensä pitalikalasta eli mutu-nimisestä kivikalasta. Vanhaa Pitalijärvi-nimeä käytettiin vielä 1900-luvun alussa. Turismin lisäännyttyä nimi on muuttunut Spitaalijärveksi, karttoihin asti.

Forsbergin mukaan alueen markkinoinnissa on kerrottu, että tästä järvestä olisi viety vettä aina Venäjän ruhtinaille saakka, koska sillä olisi ollut tervehdyttäviä vaikutuksia. Nyt Forsberg on löytänyt tiedon, että Lauhavuoren huipulla on lähde, josta tämä vesi olisi ollut peräisin.

Suuntana Korvatunturi

Yksi vahvimmista kokemuksista Pepe Forsbergille on ollut Korvatunturin näkeminen, erityisesti Kemihaaran vanhan raja-aseman suunnasta.

– Vau-efekti oli aivan käsittämätön! Jos joku on sanonut "nähdä Napoli ja kuolla", niin Suomessa sen pitäisi olla "nähdä Korvatunturi ja mennä eteenpäin elämässä", innostuu Forsberg.

– Paikassa on niin paljon tarun hohtoa. Se on tosi kaunis keskellä kairaa.

Mobiilibisneksestä luontoon

Matkoilleen Pepe Forsberg lähtee luonnon keskeltä syrjäiseltä mökiltä Sievistä. Siellä ei esimerkiksi puhelin turhaan pirise, sillä edes kännykkäsignaali ei kanna. Nettiyhteydet sen sijaan toimivat. Niille on käyttöä muun muassa yhteydenpidossa Karibialle.

Ero miehen aiempaan elämään on iso. Forsberg työskenteli aikanaan mobiiliteknologian yrityksessä ja eteni lopulta pörssiyhtiön Euroopan johtajaksi saakka. Tuli 16-tuntisia työpäiviä ja vähintään kaksisataa matkapäivää vuodessa.

Forsberg on asunut pääosan elämästään ulkomailla, useissa Euroopan maissa ja Väli-Amerikassa. Lopulta mies päätti irrottautua kiireisestä elämäntavasta ja lähteä tyystin toisille urille.

Kommuunia tekemässä

Välivaiheessa Forsberg opetti kansainvälisessä koulussa Dominikaanisessa tasavallassa teknolgisia ja matemaattisia aineita. Ennen Suomeen paluutaan hän ehti perustaa sinne eräänlaisen kommuunin.

– Oli mahdollisuus tavata hyviä ihmisiä ja rakentaa sellainen yhteisasunnoksi käyvä rakennus.

Kommuuni on omavarainen: siellä kasvatetaan kaikki tarvittava ja loput vaihdetaan. Tilalla ei ole karjaa, mutta kananmunia ja lihaa vaihdetaan oman pihan tuotteisiin. Alue on hyvin rehevää, ja aamuisin on poimittavaksi kypsynyt satakunta tomaattia ja myös banaaneja ja avocadoja tulee.

Koulun vahvana tukena

Kommuunilla ja läheisellä kansainvälisellä koululla on tiivis yhteistyö. Kommuuniin keskittyy väkeä, joka kehittelee koululle ohjelmaa, mutta myös pelailee yhdessä ja soittelee kitaraa.

Enimmillään kommuunissa on asunut noin parikymmentä ihmistä. Forsbergin mukaan ihmisiä tulee ja menee. Nykyisin siellä asuu useita opettajia.

– Jos kommuunielämästä kiinnostuneilla on jotain annettavaa koululle, niin sinne voi tulla. Jos esimerkiksi osaa tehdä kompostin ja kertoa siitä oppilaille, niin tervetuloa!

Vaasan vaalipiirissäkin keskusta on suurin häviäjä. Vuosikymmenien ajan vaalipiirissä ykköspaikalla ollut keskusta menetti yhden paikan ja sen ääniosuus putosi edellisistä eduskuntavaaleista 7,4 prosenttiyksikköä.

Keskustan ohi kiilasi RKP, jonka kasvatti äänimääräänsä 0,5 prosenttiyksiköllä ja sai yhden lisäpaikan. Vaasan vaalipiirin äänikuningattareksi nousi RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson 14 470 äänellä.

– Tämä on enemmän kuin osasin odottaa. Hyvää vaalitulosta odotin, mutta tämä oli yllätys. Omasta äänisaalista olen todella nöyrä, sanoo Henriksson.

Muutokset puolueiden välillä olivat Vaasan vaalipiirissä vähäisiä. Edellisten vaalien tavoin perussuomalaiset sai läpi kolme ehdokasta, SDP ja kokoomus saivat kumpikin kaksi paikkaa ja kristillisdemokraatit yhden paikan.

Perussuomalaiset siivitti hyvään tulokseen kaustislainen Mauri Peltokangas, joka keräsi yli 13 000 ääntä. Hän on erittäin tyytyväinen puolueen paikkamäärään ja yllättynyt omasta äänivyörystään.

Sen sijaan hankalista hallitusneuvotteluista Peltokangas ei puhuisi.

– Täytyisi lähteä pohtimaan juurisyitä: kenen mielestä se on vaikeaa. Olemme sanoneet alusta asti, että olemme valmiit kaikkien kanssa yhteistyöhön, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Maahanmuuttokriitikkona profiloitunut Peltokangas ei halua olla vain yhden asian edustaja.

– Kaikki mitä nykypolitiikkaan kuuluu, kaikkia teemoja , ihan joka sektoria lähdetään ajamaan.

Useita uusia kansanedustajia

Pohjalaismaakunnista lähtee eduskuntaan monta ensikertalaista. Puolet Vaasan vaalipiirin valituista on Mauri Peltokankaan tavoin uusia kansanedustajia.

Keskustan Pasi Kivisaari onnistui päihittämään istuvat kansanedustajat ja tuli valituksi keskustan ehdokkaista suurimmalla äänimäärällä. Seinäjokelainen rehtori pääsi tuulettamaan omaa läpimenoaan, mutta harmitteli puolueen tulosta.

– Keskustan on nyt katsottava peiliin, totesi Kivisaari.

SDP:n uusi kansanedustaja on Kim Berg, joka on kunnostautunut Vaasan keskussairaalan päivystyskysymyksessä. Berg oli laajaa päivystystä Vaasaan vaatineen kansalaisaloitekampanjan keulahahmo.

Vaalikampanjassaan Berg on puhunut julkisten hyvinvointipalveluiden puolesta ja uskoo sillä olleen vaikutusta äänestäjiin.

– Varsinkin nyt, kun on kuultu ikäviä uutisia yksityiseltä hoivapalvelualalta, ovat nämä olleet ihmisille tärkeitä asioita.

Muita uusia kansanedustajia Vaasan vaalipiirissä ovat Mikko Ollikainen (r.) Anders Norrback (r.), Juha Mäenpää (ps.), Jukka Mäkynen (ps.) ja Janne Sankelo (kok.).

Vaasan vaalipiirin istuvista kansanedustajista putosivat Lasse Hautala (kesk.), Tuomo Puumala (kesk.), Susanna Koski (kok.) ja Reijo Hongisto (sin.)

Vaalipiirin edustajajoukko on moneen muuhun verrattuna hyvin miesvoittoinen. 16 kansanedustajasta vain kolme on naisia: Anna-Maja Henriksson, Jutta Urpilainen ja Paula Risikko.

Vaasan vaalipiirin kansanedustajat: