Uudenlaista aaltopuuteknologiaa hyödyntävä toholampilaisyritys kasvaa vauhdilla ja aloittaa teollisen massatuotannon tammi-helmikuussa.
Aalto Haitek palkkaa jopa 30 uutta tuotantotyöntekijää sekä kolme johtotason työntekijää. Puuelementtien tuotanto käynnistyy ensi vuoden alussa entisissä Valion juustolan tiloissa Toholammilla.
Työvoiman etsiminen on aloitettu yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Lisätyövoiman tarve on suuri, sillä yrityksen kapasiteetti kasvaa huimasti aiempaan verrattuna.
– Työntekijät pitää kouluttaa itse aika pitkälle, koska meillä on erikoista kone- ja laitekantaa, johon ei välttämättä löydy osaamista. Myös Toholammin ympäryskunnista löytyy varmasti työntekijöitä, uskoo Aalto Haitekin toimitusjohtaja Tiina Kapela.
Kuuntele juttu Aalto Haitekin tulevaisuuden visioista täältä.
Myrkytön keksintö kiinnostaa etenkin Aasiassa, esimerkiksi Japanin markkinoille on imua ja siihen yritys on kehitellyt ratkaisua.
Kansainvälisiltä markkinoilta haetaankin nyt lisenssitoimijoita, jotka voisivat valmistaa Aalto Haitekin tuotteita ulkomailla.
– Heidät koulutetaan Toholammilla ja sen jälkeen he voivat toimia omilla markkina-alueilla lisenssin turvin, kertoo Tiina Kapela.
Kotimaassa Aalto Haitekin teknologialla on rakennettu jo muutamia kohteita, muun muassa Mäntsälään Bed and Breakfast -paikka.
Helsingin Huopalahteen rakentuu parhaillaan asuinrakennuskokonaisuus eli työtila, kahvila ja puinen asuinrakennus. Ensimmäinen vaihe valmistuu pian ja toinen kokonaisuus lähtee tammikuussa matkaan Toholammilta Helsinkiin.
Marraskuussa yritys esitteli puurakentamistaan Tokiossa kodin- ja rakentamisen messuilla. Japanissa arvostetaan puurakentamista ja myös valtio tukee ja edistää puumateriaalien käyttöä.
Toholampisilla onkin haaveena hyödyntää japanilaista seetripuuta omassa tuotannossaan.
– Teknologia soveltuu melkein mihin vain puuhun. Seetripuuta onkin tulossa Toholammille testattavaksi, kertoo Kapela.
Kolmea nuorta miestä syytetään lähes tuhannen kissan ja kymmenien rusakoiden sekä metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen ampumisesta Pietarsaaren seudulla. Osa eläimistä jätettiin haavoittuneena luontoon.
Kuukausia jatkuneen salametsästyksen arvioidaan vaikuttaneen eläinkantoihin.
Syyttäjä vaatii miehille metsästysrikoksista muun muassa ehdollista vankeutta ja sakkoja. Kahta miestä syytetään törkeästä metsästysrikoksesta. Heille syyttäjä vaatii 10 kuukauden ja 7 kuukauden ehdollisia vankeusrangaistuksia.
Syyttäjän mukaan miehet ampuivat villiintyneitä kissoja sekä muita eläimiä autosta ja käyttivät tehokkaita lamppuja apuna, vaikka autojen ja valojen käyttö metsästyksessä on kielletty.
Salametsästys jatkui kuukausia. Teot tapahtuivat vuosina 2016 ja 2017.
Miehet myöntävät teot, mutta kiistävät syyllistyneensä törkeään metsästysrikokseen.
Talvisodan ensimmäisen suomalaisen sotavangin tarina julkaistaan kirjana 50 vuotta muistelmien syntymisen jälkeen.
Ruokolahdella syntynyt Veikko Salkio kirjoitti muistelmansa sotavankeudesta jo 1970-luvulla, mutta vasta nyt ne julkaistaan kirjana. Teoksen Pummangista Grjazovetsiin – Muistelmat talvisodan vankeudesta on toimittanut Pertti Hyttinen ja sen julkaisee Kustannusosuuskunta Länsirannikko.
Veikko Salkio joutui kahden rajavartijatoverinsa kanssa neuvostoliittolaisten sieppaamaksi Kalastajasaarennon Pummangissa marraskuussa 1939, kaksi päivää ennen sodan alkamista.
Kolmikko päätyi Murmanskin kautta Grjazovetsin vankileirille, noin 400 kilometriä Moskovasta koilliseen. Kaappauksen sanotaan olleen Mainilan laukausten kaltainen provokaatio, jolla Neuvostoliitto yritti oikeuttaa hyökkäyksen Suomeen.
Vapauteen miehet pääsivät huhtikuussa 1940.
Sopiva julkaisuajankohta
Kustannusyhtiö katsoi, että ajankohta kirjan julkaisuun on sopiva juuri nyt, kun lauantaina talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi 80 vuotta. Teoksesta on otettu 500 kappaleen painos.
– Toimittaja Pertti Hyttinen on työstänyt kirjaa useita vuosia. Aineiston kokoamisessa on ollut melkoinen urakka, kertoo Kustannusosuuskunta Länsirannikon hallituksen jäsen Elvi Löhönen.
Teos sisältää myös useita kirjeitä, joita Salkio sai pian vapautumisensa jälkeen ystäviltään ja työtovereiltaan.
Veikko Salkio teki myöhemmin elämäntyönsä luonnonsuojelun parissa ja Kokkolaan perustamassaan luonnontieteellisessä museo Kiepissä. Hän kuoli 94-vuotiaana vuonna 2006.
Haarakiila jää puoliväliin reittä. Jalkaterä lörpöttää. Sääri puristaa tai on makkaralla. Pahinta on, jos vyötärönauha rullaa sukkahousut yllättäin puolitankoon.
Jokainen sukkahousuja käyttävä on tehnyt hutiostoksia. Vaikka moni sukkahousuja inhoaakin, asuste pitää pintansa vuosikymmenestä toiseen.
Pelkästään Norlyn-merkin alla myydään Suomessa vuosittain miljoonia sukkahousupareja. Kun mukaan lasketaan muut merkit, päästään valtaviin määriin.
– On tosi rasittavaa, ettei sukkiksia voi sovittaa. Varsinkin, jos satsaa vähän kalliimpiin ja sitten ne eivät istukaan, sanoo tietokirjailija, stylisti Sohvi Nyman.
Hermo menee myös, jos sukkahousut hajoavat heti ensimmäisellä jalkaan vetäisyllä tai jos viimeistään lounastauolla säärtä koristaa silmäpako.
Mielikuva kertakäyttötuotteesta ei ole trendikäs vuonna 2019.
Kokkolalainen abiturientti Maija Forsell puki marraskuisena päivänä hameen, koska lukujärjestyksessä oli helppo ja lyhyt päivä. Salmiakkikuvioiset sukkahousut pääsivät jalkaan toista kertaa. Forsell kertoo omistavansa viidet sukkikset. Ostopäätökseen vaikuttaa vain ja ainoastaan se, että sukkahousujen pitää olla nätit. Salmiakkikuvioiset ihastuttivat heti.Kati Latva-Teikari / Yle
Sukkahousuille lisää käyttöikää
Orkla-konserniin kuuluvan Norlynin markkinointipäällikkö Anniina Vikman listaa kuusi vinkkiä, joilla estää sukkahousuja hajoamasta käsiin:
1. Uudet sukkahousut kannattaa ennen käyttöä kastella ja antaa kuivua. Pitkä paketissa olo kuivattaa elastaanikuidut, jolloin ne rikkoutuvat helpommin.
2. Jos kasteluun ei ole aikaa, sukkahousuja venytetään varovasti ennen pukemista. Vaikka elastaani ei saa kaipaamaansa kosteutta, kuidut kuitenkin saavat pituutta.
3. Erittäin ohuet sukkahousut on parasta pukea käsineet kädessä. Sormukset kannattaa aina riisua, kun rullaa sukkahousuja jalkaansa.
4. Kovettuneet ja karheat kantapäät ovat sukkahousujen surma. Myös varpaankynnet kannattaa pitää lyhyinä.
5. Sukkahousut kerätään käsiin. Kärkiosa asetellaan varovasti paikoilleen jalkaterään. Varpaille kannattaa jättää riittävästi tilaa. Housut rullataan ja vedetään varovasti ylös. Haarakiilan on oltava kunnolla paikoillaan ennen vyötärölle asti vetämistä.
6. Pesu aina pesupussissa.
Hyvin istuvat sukahousut laskeutuvat jalkaan niin reideltä kuin nilkaltakin.Kalle Niskala / Yle
Valitse kokoa isommat ja astetta tummemmat
Stylisti Sohvi Nyman rakastaa sukkahousuja. Hänen listaltaan löytyy vinkkejä kokoon ja väriin:
1. Naisilla on taipumus arvioida itsensä pienemmiksi kuin ovat, joten kannattaa ostaa hieman omaa kokoa isommat sukkahousut.
2. Vartalo rakastaa muotoilevia sukkahousuja. Olo on heti ryhdikäs, kun reidet eivät lölly. Napakat sukkikset tukevat myös vatsaa ja selkää.
3. Sääret näyttävät parhaimmilta ohuissa sukkahousuissa eli deniereiksi mielellään 15. Denier-määrä kertoo, paljonko 9000 metriä lankaa painaa grammoina. Mitä enemmän deniereitä, sen paksummat sukkahousut.
4. Kiiltävä imartelee juhlapukeutumisessa jalkoja. Hame myös laskeutuu hyvin, koska se ei tartu niin helposti kiiltävään pintaan.
5. Moni valitsee liian vaaleat sukkahousut. Paras väri on omaa ihonväriä hieman ruskeampi.
6. Sukkahousuilla voi säväyttää. Pikkujoulukauteen sopivat vaikkapa kultakimalteiset verkkosukkahousut. Niiden alle kannattaa pukea ihonväriset sukkahousut, ettei lookista tule joulukinkkufiilis.
Sanna Koskela innostui hameista ja sukkahousuista vasta aikuisena. – Oli työn takana löytää itselle hyvä ja istuva malli, mutta kun se löytyi, en enää muuta osta, hän sanoo. Kokkolalaisen lempparit ovat ohuehkot sukkahousut, mutta arkikäytössä muutkin käyvät. Kotona on kaksi isoa laatikkoa täynnä tummia ja vaaleita pareja. Verkkosukkahousuja löytyy, mutta kuvioita ei. Kati Latva-Teikari / Yle
Sukkahousujen ekologia ja teknologia
Valtaosa sukkahousuista on tekokuitua eli polyamidia ja elastaania. Raakaöljypohjainen tuotantoprosessi kuormittaa luontoa.
Ekologiset ja eettiset valinnat ohjaavat yhä enemmän kuluttajien ostopäätöksiä.
Markkinointipäällikkö Annina Vikmanin mukaan myös sukkahousujen käyttäjät kysyvät jo vastuullisuuden perään.
Orklan vastaus on esimerkiksi ensi vuonna lanseerattavat kierrätyskuitusukkahousut. Niiden tuotannosta syntyy 80 prosenttia vähemmän hiilidioksidipäästöjä perinteiseen polyamidiin verrattuna.
– Valmistusprosessissa pystytään säästämään yhtä lankakiloa kohden 159 litraa vettä.
Markkinoilla on jo olemassa kasvipohjaisia materiaaleja, mutta Vikmanin mukaan tuotantovolyymi ei vielä riitä vastaamaan kysyntään, eikä hinta ole vielä kaupallisella tasolla.
– Jos sukkahousuilta halutaan edelleen samat ominaisuudet kuin nyt, uudet materiaalit eivät vielä pysty korvaamaan kaikkia vanhoja, hän toteaa.
Valtaosa suomalaisnaisista suosii himmeäkiltoisia tai kiiltäviä sukkahousuja. Syksyllä mustat sukkahousut myyvät parhaiten.Kati Latva-Teikari / Yle
Markkinointipäällikkö näkee sukkahousujen kehityksessä valtavat mahdollisuudet. Yhdysvalloissa Spanx-yhtiö on 2019 lanseerannut sukkahousut käsivarsille.
Anniina Vikman uskoo myös älyteknologian tulevan osaksi asustetta. Voi olla, että sukkahousut pystyvät joskus mukautumaan täysin kantajansa ihonsävyyn tai vaikka viilentämään ihoa helteellä.
– Ehkä tulevaisuuden sukkahousut jopa mittaavat jalkojen verenkiertoa!
– Tämä alkaa olla jo niin huono tilanne, että se on ainakin koko tämän vuosikymmenen huonoimpia, sanoo Ely-keskuksen erikoistutkija Anssi Teppo.
Tilanne alkaa muistuttaa vuodenvaihdetta 2006–2007, jolloin viimeksi useissa paikoissa havaittiin kalakuolemia.
Ongelman perussyy on pohjalaismaakuntien happamassa maaperässä eli happamissa sulfaattimaissa ja näiden tehokkaassa kuivattamisessa. Pahin tilanne syntyy, kun kuivaa kesää seuraa sateinen syksy tai seuraavana vuonna kova kevättulva.
Nyt takana on kaksi kuivaa kesää ja sateinen syksy. Syyssateet huuhtovat kuivan kauden aikana muodostuneet happamat yhdisteet ja metallit vesistöihin.
Ainakin viiden ison joen pH vaarallisen alhainen
Herkille kalalajeille ja etenkin kalanpoikasille 5,5 pH-luvun alittavat lukemat ovat kriittisiä. Isoista joista Närpiönjoen, Kyrönjoen ja Lapuanjoen pH on laskenut n. 4,6–4,8 tuntumaan.
Perhonjoen pH on paikasta riippuen 4,7–5,5 välillä ja Lestijoen 5,2. Lapväärtinjoessa pH oli muita korkeampi, 5,7, samoin kuin Ähtävänjoessa, 5,3–5,7.
Suuressa osaa pieniä tai keskisuuria jokia Vaasan eteläpuolelta Kokkolan pohjoispuolelle jokivesien happamuus on ollut 4,5–5 välillä, pahiten happamissa joissa 4–4,5 välillä. Ojavesien pH on laskenut pienimmillään 3,2:een.
"Happamuus Pohjanmaan jokien suurin vesiensuojeluongelma"
Ely-keskuksen erikoistutkija Anssi Tepposanoo, että happamuus on Pohjanmaan jokivesien suurin vesiensuojeluongelma ja merkittävin syy siihen, että alueen jokien eliöstö on vähälajisempaa kuin muualla.
– Suurin syy on maiden tehokas kuivatus maatalouden ja osittain myös metsätalouden tarpeisiin. Kuivatus aiheuttaa happamien maiden hapettumista, jolloin muodostuu happoja ja happamia yhdisteitä sekä näihin liittyviä raskasmetalleja.
Suurimmat valumat tulevat paksuilta savikoilta, jotka on otettu maatalouskäyttöön. Happamuuden torjunta on vaikeaa, sillä pitäisi löytää keino, jossa yhdistyisivät taloudellisesti kannattava maatalous ja vesiensuojelu.
– Vuosien varrella on kokeiltu esimerkiksi säätösalaojitusta ja siitä hienostuneempia versioita. Tutkimus vie aikansa, eikä ongelmaan ole helppoa ratkaisua. Jos tähän olisi helppo ratkaisu, se olisi varmasti jo keksitty.
Keskipohjanmaa-lehteä ja lukuisia alueen paikallislehtiä julkaiseva KPK Yhtiö jatkaakin yt-neuvotteluja toistaiseksi.
Neuvottelujen oli määrä päättyä tiistaina, mutta toisin kävi.
Keskipohjanmaa-lehden toimituksen pääluottamusmies Jukka Anias kertoo tilanteen tulleen yllätyksenä.
– Olimme siinä luulossa, että nyt saadaan tietoa tuloksista, mutta päätöksiä ei tehtykään. Tunnelma on erittäin hämmentynyt, kertoo Anias.
Toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaan mukaan syynä neuvottelujen pitkittymiselle on se, että säästökohteet halutaan punnita perin pohjin. Nyt lasketaan esimerkiksi, paljonko säästettäisiin, jos maakuntalehti siirtyy kuusipäiväiseksi.
– Samalla mietitään myös, löydetäänkö muita säästökeinoja tai tulonlähteitä. Tällä tavalla 7-päiväisen lehden julkaiseminen voisi jatkua.
KPK Yhtiön hallitus kokoontuu keskiviikkona käsittelemään asiaa. Se haluaa varmistua, että tilanteessa tehdään oikeita päätöksiä.
15 työpaikkaa edelleen uhattuna
Säästövaateet pysyvät ennallaan eli jostain on karsittava 1,7 miljoonaa vuosittain. Neuvottelujen piirissä on edelleen 200 työntekijää ja enintään 15 työntekijää voi menettää työnsä.
Toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaa myöntää, että yt-neuvottelujen päättymispäivä ei ole tiedossa. Tavoitteena on saada ne päätökseen joulukuun aikana.
– Riippuu siitä, kuinka perusteellisia jatkoselvityksiä joudutaan tekemään. Epävarmuus ja jännityksen jatkuminen ovat tietysti joidenkin työntekijöiden kohdalla epämukavaa, sanoo Pihlajamaa.
Jo yksistään 10 vuoden aikana yhtiössä on käyty viidet yt-neuvottelut.
Suurin paine kohdistuu edelleen lehtien julkaisuun.
– Printtilehdissä ilmoittajia ja tilaajia ei ole tarpeeksi. Kulupuoli on kunnossa ja digitilauksia tulee lisää, mutta talous on saatava kuntoon, että voidaan varmistaa tulevaisuus, kommentoi toimitusjohtaja Pihlajamaa.
Yhtiössä työskentelee noin 250 henkilöä ja konsernin liikevaihto on arviolta 30 miljoonaa euroa.
Se julkaisee Keskipohjanmaa-lehteä, Haapavesi-lehteä, Kalajokilaaksoa, Kalajokiseutua, Kokkola-lehteä, Lestijokea, Nivala-lehteä, Perhonjokilaaksoa, Pietarsaaren Sanomia ja Selännettä.
Kuorma-autojen perävaunuja ja päällirakentaita Kokkolassa valmistaja Limetec on hakeutunut konkurssiin.
Yritys jätti konkurssihakemuksen käräjäoikeuteen maanantaina. Samalla työnsä menettää 70 työntekijää, vahvistaa yrityksen toimitusjohtaja Ida Saavalainen.
– Limetecillä on takana useampi tappiollinen vuosi, eikä suuntaa ole saatu käännettyä, kertoo toimitusjohtaja.
Yrityksen tilat sijaitsevat Kokkolan Indolassa, missä tavarankuljetustuotteita on suunniteltu ja valmistettu.
Suurin osa Limetecin tuotteista on mennyt Suomen lisäksi Ruotsiin ja Norjaan.
Yritys on perustettu vuonna 1994 ja se on osa kuljetusalan konserni Ahola Transportia.
Kokkolan edellisten kuntavaalien kaksi kovinta ääniharavaa Jutta Urpilainen (sd.) ja Tuomo Puumala (kesk.) hakevat eroa kaupunginvaltuuston jäsenyydestä.
Jutta Urpilainen aloitti vastikään työnsä EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavana komissaarina. Tuomo Puumala puolestaan kertoo, että hänen valtiosihteerin työnsä sopii huonosti valtuuston kokousaikatauluihin.
– Omat periaatteet eivät anna periksi siinä, että toimisin jäsenenä, kun en pysty uudessa työssä osallistumaan valtuuston kokouksiin täysipainoisesti.
Puumalan tilalle Keskustan valtuustoryhmään nousee Markus Anttila. SDP:n ryhmässä Jutta Urpilaisen tilalle tulee Tarja Harju-Karhula.
Tuomo Puumalan kaupunginvaltuuston kokouksessa vuona 2016.Juha Kemppainen / Yle
Jutta Urpilainen sai vuoden 2017 kuntavaaleissa 1120 ääntä, Tuomo Puumalan äänisaalis oli 784.
Molemmat ovat toimineet valtuutettuina vuoden 2000 kuntavaaleista lähtien. Puumala oli tuolloin vasta 18-vuotias.
– Mieli on kyllä vähän haikeakin. 20 vuotta tulee valtuutettuna pian täyteen. Olen saanut toimia paikallisesti tehtävissä kaikilla tasoilla, ja olen siitä todella kiitollinen. Paljon on saatu aikaan.
Puumala ei halua sulkea valtuuston ovea lopullisesti, vaan pitää paluuta mahdollisena joskus tulevaisuudessa, jos työtehtävät sen sallivat.
– Jos kannatusta riittää, ovi on edelleen auki myös sille, että tavoittelen paluuta eduskuntaan seuraavissa vaaleissa. Katsotaan, mihin tie johtaa.
Kokkolan kaupunginvaltuusto käsittelee Urpilaisen ja Puumalan eroanomuksia maanantaina.
Hammaslääkäri Tomas Påttilla on takanaan tavanomainen työpäivä Kokkolassa terveyskeskuksessa. Päivään on kuulunut seitsemän tuntia potilastyötä ja hoitoon liittyvää kirjallista työtä.
– Ei ole kyllä montaa minuuttia jäänyt hengähdysaikaa.
Pått ei kuitenkaan koe, että kiireinen päivä olisi erityisen kuormittava, jos aikataulu pitää, eikä päivän aikana synny kovin mutkikkaita tilanteita.
Hammaslääkäriliiton teettämä tutkimus kuitenkin paljastaa, että liki puolet kaikista hammaslääkäreistä kärsii jonkinlaisista työuupumusoireista. Neljäsosalla vastanneista oli kokemuksia kuormittavasta stressistä. Myös vakavaa uupumusta kokevien määrä on kasvanut aiemmasta.
Korvaukset puolitettiin
Lisääntynyt työn määrä kuormittaa hammaslääkäreitä terveyskeskuksissa.
Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla julkisessa hammashoidossa pelkästään aikuispotilaiden määrä on noussut tänä vuonna lähes tuhannella potilaalla. Samaan aikaan terveyskeskushammaslääkärien määrä on pysynyt samana.
Palvelualuejohtaja ja ylihammaslääkäri Martti Lilja valottaa, että jonoihin on syynä yksityisestä hammaslääkärikäynnistä saatavan Kela-korvauksen raju leikkaus viime hallituskaudella.
Aiemmin yksityisen hammaslääkärikäynnin kustannuksista sai Kela-korvausta noin 30 prosenttia, nyt enää viitisentoista.
– Kustannusten takia ihmiset hakeutuvat nyt mieluummin julkiseen hammashoitoon kuin yksityiselle, Lilja sanoo.
Keski-Pohjanmaalla vaikeuskerrointa kasvattaa myös se, että alueella ei ole perinteisesti ollut tapana käyttää yksityisten hammaslääkäreiden palveluita yhtä paljon kuin muualla maassa.
Toivoisi, että terveyskeskuksissa pystyttäisiin hyödyntämään yksityisen puolen resursseja esimerkiksi palveluseteleillä tai muulla ostopalvelulla. Matti Pöyry
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry näkisi mieluusti, että hammashoito saataisiin maassa parempaan tasapainoon. Painetta pois julkiselta puolelta ja työtä lisää yksityiselle.
– Toivoisi, että terveyskeskuksissa pystyttäisiin hyödyntämään yksityisen puolen resursseja esimerkiksi palveluseteleillä tai muulla ostopalvelulla.
Resurssien siirto saattaa kuitenkin törmätä rahapulaan.
Keskipohjalaisessa kuntayhtymä Soitessa työskentelevä hammaslääkäri Tomas Pått toimii myös luottamusmiehenä.Heini Holopainen / Yle
Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla purettiin vielä keväällä julkisen hammashoidon jonoja ostopalveluilla, mutta paikallisen sote-toimijan Soiten rahapula on nyt pakottanut luopumaan ostoista.
Jonoja on sen sijaan lyhennetty esimerkiksi kannustamalla omaa henkilökuntaa lisätöihin. Palvelualuejohtajan mukaan kiireettömän hoidon jonoja on saatu lyhenemään aiemmasta puolesta vuodesta 3–4 kuukauteen.
"Hyvää hoitoa"
Kokkolalainen Marita Känsäkoski odottaa pääsyä terveyskeskushammaslääkärin vastaanotolle.
Känsäkosken hammas lohkesi jokin aika sitten ja nyt pitäisi saada hammas kuntoon. Vaiva ei ollut kivulias, joten Känsäkoski ei pyrkinyt kiireelliseen hoitoon.
– Tänne lääkärille jonotin pari viikkoa. Sain aiemmin jo väliaikaisen paikan hampaaseen hammashygienistiltä.
Känsäkoski on vakituinen terveyskeskushammashoidon asiakas. Hän on mielestään saanut aina hyvää hoitoa, joten yksityinen lääkäri ei sinänsä ole kiinnostanut. Ainoastaan hoitoonpääsyn odottaminen on pannut miettimään toistakin vaihtoehtoa.
– Tietysti näitä aikoja joutuu aina odottamaan. Joten jos nyt tulisi vakavampi ongelma, pitäisi ehkä mennä yksityiselle. Hintaero ei varmaan olisi valtavan suuri.
Marita Känsäkoski on tyytyväinen julkisella puolella saamaansa hoitoon. Käynti yksityisellä hammaslääkärillä on silti käynyt mielessä, sillä terveyskeskusaikoja saa usein odottaa.Heini Holopainen / Yle
Palvelualuejohtaja ja ylihammaslääkäri Martti Lilja tietää, että Känsäkosken tapaan moni julkisen hammashoidon asiakas on hoitoonsa tyytyväinen ja palaa tuttuun hoitotuoliin siitä syystä.
– Positiivinen palaute potilaalta on työn parasta antia! Se saa henkilökunnan jaksamaan kiireestä huolimatta, Lilja sanoo.
Ristiriita tuo uupumusta
Pelkkä positiivinen palaute ei kuitenkaan riitä ylläpitämään hammaslääkärien työssäjaksamista.
Hammaslääkäriliiton tutkimuksessa hammaslääkärien jaksamisen on todettu vuosi vuodelta heikentyneen. Kovimmin arki on iskenyt nuoriin hammaslääkäreihin.
Kokkolalainen Tomas Pått on työskennellyt alalla pitkään ja pärjää työkuormansa kanssa. Rivakkaan työtahtiin on vuosien varrella täytynyt tottua. Hammaslääkäriliiton luottamusmiehenä hän on kuitenkin nähnyt myös nuorten kollegoidensa hädän.
– Nuoret turhautuvat siihen ristiriitaan, että he koulutuksessa oppimansa mukaisesti haluaisivat tehdä parasta mahdollista laatua, mutta kiire ja resurssipula estävät sen.
Keskipohjalaisessa Soitessa eli Tomas Påttin työyhteisössä tehtiin hiljattain työhyvinvointikysely. Siinä selvitettiin esimerkiksi, tuntuuko henkilökunnasta siltä, että työtä jaksaisi tehdä eläkeikään asti. Huolestuttavasti hammashoidon henkilökunnasta vain alle puolet vastasi, että jaksamista riittää.
Kuntayhtymä Soitessa on urakoitu, jotta jonotusajat hammaslääkärille lyhenisivät. Keväällä pystyttiin teettämään töitä ulkopuolisilla, mutta syksyllä pelkästään omin voimin.Heini Holopainen / Yle
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry tietää, että työpaineet ja liian iso työkuorma voivat pahimmillaan johtaa masennukseen. Väsynyt työntekijä voi myös kyynistyä, mikä potilastyössä on huono asia.
– Lääkäri voi kokea, ettei hänen työllään ole merkitystä tai että hän on vain koneen osa. Kuitenkin jokaista potilasta pitää hoitaa yksilönä ja silloin on tärkeää, että hammaslääkäri voi olla työssä sielullaan mukana.
Epäsuhta työn ja sen tekijöiden määrässä voi vaikuttaa myös työn jälkeen.
Pitkät potilasjonot tarkoittavat yksittäisen potilaan kohdalla sitä, että hoito venyy usean kuukauden jaksolle. Matti Pöyry ottaa esimerkiksi juurihoidon, jonka onnistumiselle ei tee hyvää se, että hoitokäyntien välit lasketaan kuukausissa.
Sote-uudistusta odotellessa
Moni odotti sote-uudistuksesta apua hammashoidon tilaan, mutta sai pettyä. Uudistusta saa vieläkin odotella.
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry ehdottaa väliaikaratkaisua. Viime hallituskaudella kahteen otteeseen leikattu yksityisen hammashoidon Kela-korvaus pitäisi palauttaa esimerkiksi 30 prosenttiin.
– Edes osittainen korvausten palauttaminen kannustaisi asiakkaita hakeutumaan yksityiseen hoitoon. Lisäksi terveyskeskuksiin voitaisiin ohjata valtionosuuksia ostopalveluiden ja palveluseteleiden käyttöä varten.
On alalle tulevien nuorten kannalta väärin, että he joutuvat akateemiseen liukuhihnatyöhön. Tomas Pått
Tomas Pått on surullinen siitä, että pohjimmiltaan hieno työ on käytännössä muuttunut aikapaineiden vuoksi. Edes entiset pitkät asiakassuhteet eivät enää pysy yllä.
– Paineet ulkopuolelta ovat aika kovat. On alalle tulevien nuorten kannalta väärin, että he joutuvat akateemiseen liukuhihnatyöhön. He eivät voi nauttia tästä hienosta työstä ja kehittää itseään. Se on surullista.
Jonoille ei näy loppua
Ylihammaslääkäri Martti Lilja katsoo nykyisiä hammashoidon jonoja kauemmaksi. Vaikka potilaita pystyttäisiinkin jossain vaiheessa hoitamaan oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, paine hammashoitoon vain kasvaa ja kasvaa jatkossa.
Ihmisillä on yhä vähemmän kokoproteeseja suussaan, ja se tarkoittaa yhä suurempaa joukkoa ikäihmisiä, joiden hampaita on hoidettava. Heillä on paljon sairauksia ja lääkityksiä, mikä tekee hammashoidosta monimutkaista.
Hammaslääkäri Tomas Pått toivoisikin, että omaishoitajat ja vanhustenkotien henkilökunta pystyisivät auttamaan ikäihmisiä hampaiden hoidossa, mikä auttaisi hammasongelmien ennaltaehkäisyssä.
Hammaslääkärit painottavat, että hoitojonoon joutumiseen voi kukin itse vaikuttaa: Huolellinen hampaiden hoito on parasta hammasongelmien ennaltaehkäisyä.Heini Holopainen / Yle
Molemmat hammaslääkärit muistuttavat, että hammashoidon jonoon joutumiseen voi itse vaikuttaa. Tärkeintä on ennaltaehkäisy eli kaksi päivittäistä pesukertaa ja liian sokerin välttely. Ja jos karkkia syödään, niin mieluiten vain karkkipäivinä.
– Näin joulun alla ihan ylivoimainen lahjavinkki on sähköhammasharja. Se tuo pesuun tarvittavaa boostia. Lisäksi hammaslangan käyttö auttaisi paljon, vinkkaa Lilja.
Hän toivoisi myös, että isät näyttäisivät esimerkkiä pojilleen siinä, kuinka tärkeää hampaiden harjaus on. Lilja on huomannut ikävän trendin, jossa pojat eivät lapsuudessaan omaksu säännöllisiä hammashoidon tapoja. Silloin hoito saattaa myöhemminkin jäädä heikommaksi.
– Toisaalta 18-vuotiaana pudotaan helposti pois säännöllisistä tarkastuksista, kun hammashoito julkisella puolella tulee maksulliseksi. Olisikin hyvä, jos maksuton hoito ulottuisi muutamaa ikäluokkaa nykyistä myöhäisemmäksi, vinkkaa Martti Lilja.
Pohjanmaan kokoomusnaiset julkaisi tiistaina piirihallituksensa kannanoton otsikolla “Härkälaumasta huulipunahallitukseen”.
Kannanotto osuu hetkeen, jolloin Suomen uusi hallitus naisvaltaisena herättää huomiota eri puolilla maailmaa. Se tulkittiinkin heti mediassa kritiikiksi Sanna Marinin (sd.) hallitukselle.
Pohjanmaan kokoomusnaisten puheenjohtaja Anna-Maija Renko pitää tulkintaa virheellisenä ja kiistää, että kannanotto - tai mielipidekirjoitus - olisi kritiikkiä hallituksen naisia tai naisvaltaisuutta kohtaan.
– Hämmästyn vähän, että viesti on kääntynyt näin, Renko sanoo.
Kannanotto on luettavissa kokonaisuudessaan artikkelin lopussa.
Ei järjestön kanta
Kokoomusnaisten valtakunnallinen järjestö irtisanoutui Pohjanmaan kokoomusnaisten kannanotosta. Järjestön puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Vikmanin mukaan kannanotto ei edusta järjestön virallista kantaa.
– Iloitsemme naisten poliittisesta johtajuudesta ja siitä, että Suomessa on myös naisenemmistöisiä hallituksia. Olemme ylpeitä siitä, että naisilla on mahdollisuudet nousta maan johtopaikoille. Asiat, osaaminen ja teot ratkaisevat, Vikman toteaa.
Vikman myös twiittasi kannanottonsa. Hänen twiittinsä yhteydessä asiasta käydään vilkasta keskustelua.
“On siirrytty härkälaumasta huulipunahallitukseen, mutta onko sekään se paras vaihtoehto?”
Räväkkä otsikko takasi Pohjanmaan kokoomusnaisten piirihallituksen rutiinikokouksesta lähetetylle viestille poikkeuksellisen mediahuomion. Tosin huomio ei ollut toivotunlainen.
– Sanavalinta olisi ehkä voinut olla parempi, sanoo puheenjohtaja Anna-Maija Renko.
Antti Rinteenhallituksessa oli 11 naista ja 8 miestä ministereinä, Marinin hallituksessa naisia on 12 ja miehiä 7. Rengon mukaan Pohjanmaan kokoomusnaisten kannanotto ei ole hallituskritiikkiä, vaan siinä on kyse mahdollisuuksien tasa-arvosta. Siitä, että on hyvä, että on sekä miehiä että naisia, erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä tekemässä päätöksiä.
– Tarkoitus oli rohkaista naisia lähtemään politiikkaan. Uusi hallitus antaa pohjan, että näin on. Jos on pelkkiä miehiä tai pelkkiä naisia, se ei ole hyvä asia.
Renko muistuttaa, että Pohjanmaan kokoomusnaisten piirihallitus tekee kannanoton joka kokouksessaan. Niitä on tehty liittyen päihdehuoltoon ja esimerkisi vanhustenhuoltoon.
Kannanottojen saama mediajulkisuus on kuitenkin ollut sen verran vähäistä, että nyt näkyvyyttä pyrittiin hakemaan otsikoinnilla ja sanavalinnoilla.
Räväkkä otsikko takasi piirihallituksen rutiinikokouksesta lähetetylle viestille poikkeuksellisen mediahuomion.
– Mehän käytämme värikästä kieltä, että saisimme kannanottojamme läpi. Tässä otsikointi oli varmaan turhan räväkkä.
Pohjanmaan kokoomusnaiset, piirihallitus 10.12.2019:
“Naisena politiikassa on hyvä olla, harrastuksenakin se toki vaatii aikaa, perehtymistä ja uuden opettelua, kiinnostusta aiheeseen. Hyvä kommunikointi on tärkeää yli puoluerajojen, sillä yhteisien asioiden äärellä toimitaan. On hyvä juttu, että naisia on lähtenyt politiikkaan paikallistasolta edeten aina maan johtaviin tehtäviin saakka. Politiikka on Suomessa monen muun maan tapaan ollut miesvoittoista aina viime vuosien vahvaan rynnistykseen asti. On siirrytty härkälaumasta huulipunahallitukseen, mutta onko sekään se paras vaihtoehto?
Viisaat johtajat palkkaavat alaisikseen itseään taitavampia henkilöitä, hyvät yritykset nimittävät hallituksiinsa parhaan kyseisen osaamisalan taitajan ja noudattavat Corporate Governance ohjeistamaa hallituksen monimuotoisuutta. Sukupuolten mahdollisuuksien tasa-arvon tulee mielestämme toimia molempiin suuntiin: liiallinen yksipuolisuus - myös sukupuolessa ei tuo riittävää katsantokantaa päätöksentekoon.”
Juttua korjattu 11.12. klo 13:55: Miesten ja naisten määrä Rinteen hallituksessa oli väärinpäin: oikea määrä on 11 naista ja 8 miestä.
Keski-Pohjanmaan ympäristöterveyslautakunta on hylännyt lihatalo Poutun oikaisuvaatimuksen aiheettomana. Pouttu vaati lautakuntaa kumoamaan päätöksen, joka kielsi yhtiötä käyttämästä kasviliha-termiä tuotteiden nimissä ja markkinoinnissa.
Toissijaisesti yhtiö vaati sille määrätyille toimenpiteille pidempää määräaikaa ja joka tapauksessa päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä siksi aikaa, että oikaisuvaatimus on käsitelty ja päätös on saanut lainvoiman.
Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto määräsi marraskuussa yhtiön muuttamaan markkinointia niin, että siinä ei käytetä harhaanjohtavaa kasviliha-sanaa tai muita kasviperäiseen lihaan viittaavia ilmaisuja.
Käytännössä Pouttu Oy joutuu luopumaan kasvistuotteidensa Muu Burgerpihvi- ja Muu kasvilihapulla -tuotemerkkien käytöstä markkinoinnissa.
Myös tuotepakkauksia pitää muuttaa niin, että ne eivät millään kielellä johda kuluttajaa harhaan ja niistä käy selvästi ilmi, että kyse on kasvistuottesta. Nimet eivät myöskään millään kielellä saa viitata lihaan.
Markkinointi piti muuttaa jo marraskuun loppupuolella, tuotteiden pakkausten muuttamiselle annettiin aikaa 8.1.2020 asti. Pouttu piti aikoja liian lyhyinä. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveyslautakunta taas pitää niitä kohtuullisina.
Aiheesta käytiin perusteellinen keskustelu.
– Kyllä tämä herätti paljonkin keskustelua ja pohdintaa, onhan kyse isosta asiasta. Se käytiin läpi perusteellisesti, kertoo terveysvalvonnanjohtaja, esittelijä Andréas Smeds.
Taustalla kilpailijan reaktio?
Pouttu väittää oikaisuvaatimuksessa, että sen tietojen mukaan ruokavirastolle tehdyn valvontapyynnön taustalla on kilpailijan vastareaktio uusiin tuotteisiin. Jos näin on, prosessin todelliset syyt eivät yhtiön mukaan liity elintarvikelakiin perustuvaan harhaanjohtavuuteen eikä päätökselle ole oikeudellisia perusteita.
Lautakunta toteaa, että ruokaviraston valvontapyynnössä ei yksilöidä asiasta valittanutta eikä sillä ole merkitystäkään.
Oikaisuvaatimuksessa väitetään myös, että ympäristöterveydenhuolto on käsitellyt asian puutteellisesti ja tulkinnut siihen liittyviä tosiseikkoja väärin. Päätöksen jälkeen on ilmennyt uutta tietoa, joka voi vaikuttaa päätökseen. Tällä yhtiö viittaa artikkeleihin, jotka osoittavat Poutun mielestä, että kasviliha ja kasvisliha ovat sanoina olemassa ja vakiintumassa.
Yhtiö toteaa myös, että kuluttajatietoisuus asiassa on jo korkea eikä Pouttu ole väittänyt millään tavalla, että kasvipohjaiset tuotteet sisältäisivät lihaa.
Yhtiön mukaan päätöksen tekijät eivät ole noudattaneet hyvää hallintoa eivätkä kohdelleet Pouttua tasapuolisesti tai puolueettomasti. Päätös on tehty alle kuukaudessa ja se on sisällöltään ristiriidassa sen kanssa, että sanoja burger ja pihvi käyttävät monet kilpailijat. Kieltomääräys on kuitenkin annettu vain yhdelle yritykselle.
Toisaalta kasviliha-sana on laajasti käytössä muualla maailmassa, mistä Pouttu on sen suomentanut.
Keski-Pohjanmaan ympäristöterveyslautakunta toteaa, että alueella ei ole toimivaltaa puuttua muualla Euroopassa tapahtuvan markkinoinnin lainmukaisuuteen. Toisaalta omalla alueella sillä ei ole tiedossa muita, jotka markkinoisivat lihakorvikkeita vastaavasti ja lainvastaiseksi. Niinpä syyte epätasapuolisuudesta on perusteeton.
Uudet nimet jo olemassa
Valtaosa lihatalo Poutun kasvituotepakkauksista menee hukkaan. Kasviliha-sanan sisältäviä pakkauksia oli tilattu iso erä, ja siitä saadaan käytettyä määräaikaan mennessä arviolta vain kymmenesosa.
Vuodenvaihteessa nimiksi vaihdetaan Muu-kasviburger ja -kasvipyörykkä. Tuoteperhe myös kasvaa, joten kaikkiaan viiden tuotteen pakkausmerkinnät ja pakkaukset menevät uusiksi.
Tappio voi nousta puoleen miljonaan.
Pouttu aikoo taistella oikeudesta kasviliha-termiin hallinto-oikeutta myöten. Yhtiö kiistää, että kyseessä olisi ollut markkinointikikka.
Suomen Yrittäjät on valinnut kokkolalaisen Faisa Eggen vuoden 2019 maahanmuuttajayrittäjäksi. Keniasta vuonna 2008 Suomeen saapuneen Eggen perustama kotihoitoyritys Amanihoiva Kotihoito Oy työllistää jo miltei kymmenen työntekijää.
Vuoden maahanmuuttajayrittäjä -kilpailussa korostettiin kannattavaa liiketoimintaa, kasvumahdollisuuksia, esimerkillisyyttä ja asennetta. Egge vakuutti tuomarit tarinallaan ja asenteellaan.
Palkinnonjakotilaisuudessa tuotiin esille myös Eggen menestyminen pienessä kaupungissa, jossa ei ole paljoa maahanmuuttajayrittäjiä.
– Faisa Egge on tuonut ihailtavalla tavalla vanhan kotimaansa kulttuurin valoisuutta ja positiivisuutta toimialalle, jossa tarvitaan yhä enemmän osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa. Eggen jo lapsena oppima ahkeruus sekä ihmisistä välittäminen ja iloinen asenne edustavat juuri sellaista asennetta, jota haluamme tuoda esille tällä kilpailulla, kertoi palkinnon myöntäneen työeläkeyhtiö Elon toimitusjohtaja Satu Huber.
Kilpailuun tuli liki sata ehdotusta. Tunnustukseen kuului 3 000 euron rahapalkinto
Faisa Egge on Kokkolassa myös vihreiden varavaltuutettu.
Amiskoutsi, hyvinvointivalmentaja, koulu-PT. Jo yli 50 lukiolla tai ammatillisella oppilaitoksella on oma personal trainer tai vastaava opiskelijoille yksilöllistä liikuntaneuvontaa antava henkilö. Syytä onkin, sillä tutkimusten mukaan joka viides lukiolainen ja joka kolmas ammattiin opiskeleva liikkuu aivan liian vähän eli alle kaksi tuntia viikossa.
Erityinen huoli on keskiraskaisiin ja raskaisiin töihin suuntaavista nuorista naisista. Esimerkiksi lähihoitajan, siistijän tai ajoneuvoasentajan työssä tarvitaan riittävää kuntoa. Tänään julkaistun liikkuva opiskelu -tutkimuksen mukaan vähän kestävyysliikuntaa harrastavista naisopiskelijoista vain yksi prosentti jaksaa kuntoa vaativassa ammatissa enää 50-vuotiaana, mikäli liikunnan määrä pysyy samana.
Toisaalta jo kahden tunnin lisä viikoittaiseen liikuntamäärään parantaisi työkyvyn ennustetta huomattavasti.
Personal trainereita jo monissa oppilaitoksissa
Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten hyvinvointivalmentajat ovat osa valtakunnallista liikkuva opiskelu -ohjelmaa. Vuonna 2017 toisella asteella kokeiluna alkanut ohjelma laajeni tämän vuoden alusta. Nyt mukana on 320 oppilaitosta. Se on yli 40 prosenttia Suomen lukioista ja ammattioppilaitoksista.
– Koulu-PT juttelee oppilaiden kanssa ja käy läpi hyvinvointiin liittyviä asioita: Kuinka paljon oppilas nukkuu, miten hän jaksaa koulussa ja harrastaako hän mitään. Jos näyttää siltä, että joku asia on huonosti, yritän ohjata oppilasta oikeille raiteille, tiivistää opettaja ja personal trainer Atte Lindberg Kokkolan suomalaisesta lukiosta.
Lindberg on kolmen kokkolalaislukion yhteinen personal trainer ja projektikoordinaattori. Hänen lisäkseen hyvinvointineuvontaa antaa kaksi muutakin opettajaa. Neuvonta on opiskelijoille vapaaehtoista ja maksutonta.
– Aika yleisesti oppilailla on käsitys, että pitäisi urheilla mahdollisimman paljon ja syödä mahdollisimman vähän. Se on asia, johon haluan puuttua ja kannustaa siihen, että saa syödä ruokaa ja se edesauttaa urheilua ja koulumenestystä.
Atte Lindberg on opettaja ja sivutoiminen personal trainer. Vaikeinta on saada liikuntaa vihaavat kiinnostumaan hyvinvoinnista ja tekemään jotain.Petra Haavisto / Yle
Vie kamera lenkille
Opiskelijakyselyn mukaan 75 prosenttia opiskelijoista haluaisi liikkua nykyistä enemmän. Liikunnan esteiksi opiskelijat kertoivat useimmin ajan puutteen ja sen, että liikkumiseen sopivat paikat sijaitsevat liian kaukana. Vain yhdeksän prosenttia opiskelijoista kertoi, ettei pidä liikunnasta tai liikkumisesta.
Yksi osa koulu-PT:n työtä on löytää jokaiselle sopiva liikuntamuoto. Kokkolassa on kokeiltu joogaa ja itsepuolustusta. Jatkossa ohjelmassa on ainakin tanssi, jousiammunta ja kuntosali. Oma tapa liikkua voi löytyä myös muuten.
– Jos valokuvaus kiinnostaa, voin ehdottaa, että ota kamera, mene kävelylle ja ota kuvia. Tai sitten lähteä koiran kanssa ulos. Tärkeintä on, että liikuntamuoto sopii itselle, Atte Lindberg muistuttaa.
Lukion toista luokkaa käyvä Ansa Puutio pitää lajikokeiluja hyvänä.
– Yläkouluiässä moni lopettaa vanhan harrastuksen eikä uutta välttämättä tule tilalle. Näin saa uuden mahdollisuuden.
Hiihtoa harrastava Ansa kokeili hapkidoa. Se ei kuitenkaan tällä kertaa sytyttänyt.
– Toisaalta ilman kokeilua en olisi edes tiennyt, että Kokkolassa on hapkidosali.
Suunnitelmissa on, että oppilaista tulisi liikuntatutoreita. Ansa Puutio on kiinnostunut. Kalle Niskala / Yle
Taukovoimistelua ja tasapainolautoja
Atte Lindbergin mukaan oppilaat ovat suhtautuneet myönteisesti mahdollisuuteen puhua personal trainerin kanssa. Vastaanotolle pääsee silloin, kun opettajan kalenterissa on aukkoja.
– Idea on, että alkuun tavataan kerran ja ensi vuoden puolella toisen kerran. Tai ainakin lähetetään viestiä ja kysytään miten menee.
Liikkuvaan opiskeluun kuuluu myös liikunnan lisääminen koulupäivän aikana. Kokkolassa oppitunneilla pidetään pieniä jumppatuokioita. Kouluille on lisäksi ostettu urheiluvälineitä kuten tasapainolautoja.
– Läksyjä voi tehdä vaikka tasapainolaudalla seisten. Pöytäfutis tai pingis aiheuttavat sen, ettei välitunnilla vain istuta. Suunnitelmissa on myös hankkia kouluille polkupyöriä, mies luettelee.
Yhteiskunnalta Lindberg toivoisi vielä enemmän valistusta hyvinvoinnista.
– Haluaisin, että oppilaat oppisivat suodattamaan terveyteen, ruokavalioon ja kaikkeen muuhun liittyvän tiedon ja keskittymään niissä tärkeimpiin asioihin. Tietoa tulee, mutta sitä on aivan liikaa tällä hetkellä. Oppilaiden on vaikea kohdentaa oikea ja väärä ja miten tehdä asioita. Meidän tehtävämme on auttaa siinä.
Tammikuussa rannassa kellui palloja, joista suurimmat olivat läpimitaltaan jopa lähes metrin mittaisia.
Tämänkertaiset pallot olivat selvästi pienempiä, kertoo Salo, joka ikuisti myös edelliset pallot.
– Suurimmat olivat ehkä pään kokoisia. Paljon oli appelsiinin, pesäpallon ja kananmunan kokoisia, kuvaa Salo.
Salo ja myös Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Patrick Eriksson arvioivat tammikuussa, että pallot ovat syntyneet, kun aallokko on liikuttanut pieniä kiviä pohjaa pitkin ja ne ovat alkaneet kerätä ympärilleen jäätä.
Toinen vaihtoehto on, että pintaan on muodostunut kelluvia jääkokkareita. ja ne ovat keränneet hiljalleen jäätä kunnes ovat kasvaneet niin isoiksi, että pyörivät pohjaa pitkin. Kyse voi olla myös näiden kahden syntytavan yhdistelmästä.
Ensimmäisen vaihtoehdon puolesta puhuu kuitenkin pallojen tasainen koko.
Pistosahalla selvyyttä
Viime talvena suuret jääpallot jäivät kuvaajan ulottumattomiin, mutta tällä kertaa Juha Salo ei tyytynyt spekuloimaan. Hän pelasti muutaman jääpallon pakastimeen.
Salo halusi selvittää, mitä jääpallon sisällä on, joten tänään maanantaina hän halkaisi yhden niistä. 20-25 -senttisen pallon halkaisemiseen tarvittiin pistosahaa.
– Aika kova homma se oli. Pallo oli umpijäätä ja yön yli pakasteessa ollessaan se oli vielä ehkä vähän kovettunutkin, Salo sanoo.
Jääpallon sisällä oli jäähän tarttuneena vähän hiekkaa. Ei siis mitään erikoista, Salo sanoo.
Olen ajatellut, jos niihin poraisi reikiä ja tekisi niistä uniikkeja jäälyhtyjä. Juha Salo
Pallon sisältö ei Saloa yllättänyt. Oikeastaan tätä hän odottikin. Sisällön myötä voi arvailla taas vähän lisää myös jääpallojen syntymisestä.
– Viimeksi talvella aprikoitiin, olisiko siinä ollut siemen tai kivi, jonka ympärille pallo alkaa kehittyä. Mutta ilmeisesti joku jäänpalanen on vaan alkanut kerätä jäätä ympärilleen siinä rannalla rullatessaan.
Salon pakasteessa on vielä jääpalloja. Niille pitäisi keksiä nyt mukavaa käyttöä.
– Olen ajatellut, jos niihin poraisi reikiä ja tekisi niistä uniikkeja jäälyhtyjä.
Jääilmiöitä ennenkin
Kananmunien kaltaisia jääpalloja kertyi taannoin myös Hailuotoon. Sikäläiselle harrastakuvaajalle ilmiö oli uusi, vaikka hän on asunut rannikolla 25 vuotta.
Vedenalaisvalokuvaaja Teemu Lakka Vääksystä puolestaan on seurannut pallojen muodostumista jo useana talvena lähivesistöissään.
Pallomeri ei ole takavuosien ainoa erikoinen ilmiö. Keväällä 2017 tuhannet ihmiset ajoivat merenrantaan ihastelemaan useiden metrien korkuisia jääröykkiöitä, jotka ilmestyivät ilmeisesti yhdessä yössä.
Sellaiset eivät jääasiantuntija Erikssonin mukaan kuitenkaan ole tavattomia, vaan esimerkiksi Hailuodon länsirannalla yleisiäkin. Röykkiöitä nähtiin ainakin Kokkolan pohjoispuolella muun muassa Lohtajan Ohtakarissa, Marinkaisissa sekä vielä pohjoisempana Himangalla ja Kalajoella.
Saariston sisällä ne kuitenkin ovat harvinaisempia.
Kaupungin sosiaalitoimen maksusitoumuksia on väärennetty Pietarsaaressa.
Kevään ja kesän aikana on paljastunut neljä tapausta, joissa kauppaketju Osuuskauppa KPO:n Prismasta on ostettu tavaraa ja ruokaa väärennetyillä sitoumuksilla.
Suurimmillaan väärennetyt sitoumukset ovat olleet 400 euron luokkaa. Väärinkäytösten vuoksi Pietarsaaren Prismassa ei ole voinut lähes puoleen vuoteen tehdä ostoksia sosiaalitoimen maksusitoumuksilla.
– Harmillisinta on se, että avuntarvitsijat ovat kärsijöinä, sanoo Prisman johtaja Harri Riikonen.
Uusi sitoumuslomake tulossa
Kaupungin sosiaalitoimi on valmistellut lomakejärjestelmän vaihtamista syksyn ajan. Ongelmaan pitäisi saada ratkaisu ennen joulua. Suunnitelmissa on siirtyä kohopaperilomakkeeseen, jota ei pysty kopioimaan.
Tähän mennessä Pietarsaaren kaupungin maksusitoumus on ollut paperinen lappu, jossa on kaupungin värillinen leima.
– Väärennettyä on ollut todella vaikea erottaa oikeasta nopeassa maksutilanteessa. Dokumenttien pitää olla sellaisia, joita ei kyetä kopioimaan tuosta vaan. Nämä väärennökset koituivat meidän tappioksi, kertoo Osuuskauppa KPO:n market-toimialajohtaja Antti Paananen.
Lisäksi Prisma on esittämässä kaupungille tilapäistä versiota ratkaisuksi. Siinä sosiaalitoimi voisi lähettää kaavakkeen kauppaketjulle sähköpostilla, jonka lunastamiseen ihmisen pitää todistaa henkilöllisyytensä.
Pietarsaaren aikuissosiaalityön yksikönpäällikkö Maria Aho kertoo sähköpostitse, että kaupunki on valmistellut lomakejärjestelmän vaihtamista syksyn ajan ja uusi systeemi on tulossa mahdollisimman pian.
– Kaupungin muissa kaupoissa meidän maksusitoumuksemme kuitenkin kelpaavat edelleen, kertoo Aho.
Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen viikon takainen video on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. Sitä on katsottu lähes 4 miljoonaa kertaa. Kommentteja on tullut niin Euroopasta kuin Kaukoidästä.
Video on lähtenyt laajaan lentoon: pelastuslaitoksen facebookista sitä on jaettu yli 34 000 kertaa ja se on kerännyt 3 000 kommenttia. Twitterissä se jaettiin vasta eilen.
Yleensä pelastuslaitos tavoittaa sosiaalisessa mediassa vuodessa noin 800 000 ihmistä.
"Notkea ja ketterä"
Palomestari Antti Kätevän mukaan video kertoo siitä, että pelastustoimessa tarvitaan muutakin kuin lihaksia.
– Palomiehen on oltava myös notkea ja ketterä.
Videossa muistutetaan, ettei vastaavaa kannata yrittää kotona. Kätevä sanoo, että olisi tietysti ollut hyvä, jos videon yhteyteen olisi saanut ujutettua myös vaikkapa muistutuksen siitä, että kannattaa tarkastaa joulun alla kodin palovaroittimet.
– Mutta se ei ehkä ole yhtä hauskaa tai kiinnostavaa, myöntää Kätevä.
Idea videoon napattiin itäeurooppalaisesta videosta, mutta veteliläispalomies valitsi vielä tiukemman välin, josta ahtautua.
Kepeät oivallukset ovat lisääntyneet
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEKin turvallisuusviestinnän asiantuntija Juha Hassila liputtaa irtiottojen puolesta, sillä viestintä monipuolistuu ja monenlaisille tyyleille on kysyntää.
Valistukselle on yhä paikkansa, mutta hauskat ja kepeät oivallukset ovat lisääntyneet.
– Ne parantavat alan imagoa, ja enemmänkin: tuleehan siinä esiin myös konkreettisesti esiin, että kaverit pystyvät toimimaan haastavissa olosuhteissa, sanoo Hassila.
Pelastuslaitosten ja muiden alan organisaatioiden aktiivisuus ja tyyli someviestinnässä vaihtelevat Suomessa vielä melkoisesti.
Paloautojen tervehdykseen apua alan opiskelijalta
Myös Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen joulutervehdys on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa. Videolla seitsemän paloautoa vilkuttelee valojaan musiikin tahdissa, ja sillä nähdään myös tulitaidetta.
Vuorokaudessa 90 000 katselukertaa kerännyt video on tuonut pelastuslaitokselle paljon palautetta – pelkästään positiivista.
Joulutervehdys kuvattiin joulukuisena aamuna ruuhka-aikaan pian väistyvän paloaseman edustalla, vilkasliikenteisen kadun varrella, mikä toi omat haasteensa editointiin.
Palomestari Antti Kätevä kertoo, että idean taustalla oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Media-alan opiskelija tarjoutui tekemään videon osana opintojaan.
– Meillä on kyllä moneen keinot ja osaaminen, mutta videon editoinnissa huomaa, että kokeneella tekijällä ja vasta-alkajalla on eroa, sanoo Kätevä.
Keskipohjanmaata ja useita paikallislehtiä julkaisevan KPK Yhtiöitten yt-neuvotteluissa selvittiin ennakoitua pienemmin leikkauksin ja irtisanomisin.
Yhtiö haki 1,7 miljoonan leikkauksia, mutta päätyi lopulta miljoonaan. Yt-neuvottelut saatiin päätökseen tiistaina.
Miljoona saatiin kasaan irtisanomisten lisäksi avustajien määrää vähentämällä. Lisäksi yhtiö karsii muun muassa Suomen Tietotoimiston eli STT:n palveluiden käyttöä.
Työnsä menettää yhdeksän työntekijää, alun perin uhattuna oli 15 työpaikkaa.
Keskipohjanmaa-lehden pääluottamusmies Jukka Anias on huojentunut, että neuvottelut saatiin lopulta päätökseen ja että lopputulema oli alkuperäistä suunnitelmaa parempi työntekijöiden kannalta.
– Mutta lopputulos ei lohduta tietenkään niitä yhdeksää irtisanottua, kommentoi Anias.
Valtaosa irtisanotuista on mediamyyjiä ja asiakaspalvelijoita. Toimittajia on joukossa kaksi. Neuvottelujen piirissä oli 200 henkilöä.
Keskipohjanmaan ilmestymispäiviä ei karsittu
KPK Yhtiöitten yt-neuvottelut saivat yllättäen kaksi viikkoa sitten jatkoa, kun yhtiön hallitus halusi puntaroida tarkkaan säästökohteita. Hallitus halusi selvittää, paljonko kertyisi säästöjä lehden 6-päiväiseksi siirtymisestä ja mitä muita säästökeinoja voisi löytyä.
Lopulta hallitus päätti, että Keskipohjanmaa-lehti jatkaa sittenkin 7-päiväisenä. Työntekijät jo olettivat lehden muuttuvan kuusipäiväiseksi, mutta yhtiön hallitus halusi pitää paperilehdestä kiinni. Myöskään Kalajokilaakson ilmestymispäiviin ei tullut muutoksia.
Parin mittavan asiakastutkimuksen perusteella yhtiö päätti pitää ilmestymispäivät ennallaan, vaikka säästöjä ei kerrykään toivotusti.
– Ihan hyvä tulosparannus tälläkin saadaan ja onneksi työntekijöille seuraukset ovat lievemmät, kertoo KPK Yhtiöitten toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaa.
7-päiväisenä Pihlajamaa toivoo Keskipohjanmaa-lehden säilyvän vielä pitkään, mutta realiteetit ovat tiedossa.
– Jos tilaajamäärät jatkavat laskuaan, niin kohta asian tarkastelu voi olla taas edessä. Nyt panostetaan sisältöihin, markkinointiin ja myös kehitetään digipalveluita monipuolisesti. Ehkä niillä voidaan 7-päiväisyys turvata.
Se voi olla kerrostalon raskas ulko-ovi. Syy, jonka vuoksi vaikkapa rollaattorin kanssa liikkuva vanhus ei pääse ulos, jää kotiinsa ja kokee yksinäisyyttä.
Etsivää vanhustyötä on tehty ja tehdään eri puolilla maata, muun muassa Helsingissä, Espoossa ja Tampereella. Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieskassa työtä on tehty puolisen vuotta. Sinä aikana on löytynyt lähes 40 ikäihmistä, jotka kaipaavat ystävää.
– Heille on tarjottu arkeen ystävää. Ihmistä joka on läsnä, auttamassa ulos tai vain kahvikaverina. Palvelu lähtee aina ihmisen omista tarpeista, sanoo koordinaattori Sari Pelttari.
Muutamassa tapauksessa tarve on ollut jopa kotihoidolle.
Pelttarin yllätti se, että yhteydenottoja on tullut niin paljon, sillä usein korkein kynnys on myöntää avun tarve. Yksinäisyys itsessään taas ei yllätä pitkän uran Oulaskankaan päivystyksessä tehnyttä.
– Siellä tiesi jo esimerkiksi, että pitkät pyhät tuovat yksinäisiä päivystykseen. Silloin kolottaa vähän sieltä ja täältä ja sitten se ongelma onkin yksinäisyys.
Kaveria kaipaavat voivat löytyä pelastustoimenkin kautta
Ylivieskassa myös yhteistyö peruspalvelukuntayhtymä Kallion kanssa on tiivistä: sieltä voidaan ottaa yhteyttä, kun huomataan, että suurin ongelma on kaverin tarve.
Yhteydenotto tapahtuu aina vanhuksen suostumuksella.
Läheisestä huolestuneen avuksi otettiin lokakuussa Hoksauta minut -kortti. Se on kehitetty jo muutama vuosi sitten IkäArvokas-hankkeessa.
Kortteja löytyy esimerkiksi kirjastosta, apteekeista ja perusterveydenhuollon pisteistä. Sen voi täyttää joko omalta osaltaan tai vaikkapa naapurista, josta on huolissaan. Pelttari ottaa yhteyttä ihmiseen ja sitten katsotaan, miten edetään.
Ystävätoiminnassa on Ylivieskassa mukana noin 40 vapaaehtoista. Heillä on vaitiolovelvollisuus. Kaupungissa toimii myös vuoden jokaisena päivänä auki oleva Tuokiotupa, joka tavoittaa noin 12 000 kävijää vuosittain.
Vähäinen liikenne ja puutalojen lomassa kasvavat kauniit puut – näihin seikkoihin kuvauspaikkajärjestäjä Rick Schuler kiinnittää huomionsa. Hän verkkaisesti kävellen napsii järjestelmäkamerallaan kuvia Oulun perinteisen puutaloalue Karjasillan hiljaisista kaduista.
Schuler kollegoineen niin sanotusti scouttaa Suomesta mielenkiintoisia paikkoja, jotka voisivat toimia suurten elokuvatuotantojen kuvauspaikkoina.
Erityismaininnan Schulerilta saa Karjasillalla valo, joka haastatteluhetkellä kello 13.30 maalaa maiseman iltapäivän sinertävään hämärään.
– Valon merkitys korostuu täällä. Valo ja sen eri sävyt ovat avainasemassa elokuvanteossa, sanoo 30 vuotta kuvauspaikkoja ympäri maailman etsinyt Schuler.
Pohjois-Suomen elokuvakomission asiantuntija Reetta Turula seuraa ammattilaisten työtä tyytyväisenä vieressä. Kauniin luonnon ja kolkon teollisuusarkkitehtuurin yhdistelmät herättävät kuvauspaikkametsästäjien mielenkiinnon.
– Esimerkiksi Renforsin ranta Kajaanissa herätti jo etukäteen suurta kiinnostusta ryhmässä, Turula paljastaa.
Viikon kestävän matkan aikana ryhmä tutustuu Oulun ja Kajaanin lisäksi esimerkiksi Lappiin, Turkuun sekä pääkaupunkiseutuun.
Veroporkkana houkuttelee studioita Suomeen
Kansainvälistä kuvauspaikkametsästystä on tehty ennenkin esimerkiksi Oulussa viime vuoden elokuussa. Toistaiseksi vierailut eivät ole johtaneet suurtuotantojen saapumiseen kaupunkiin.
Nyt vierailussa on kuitenkin – ainakin isäntämaan näkökulmasta katsottuna – erityinen lataus, sillä vierailevat kuvauspaikka-ammattilaiset edustavat freelance-pohjalta useita Hollywoodin suurista elokuvastudioista.
Suomalaiselle ehkä karulta näyttävä Karjasillan asuinalue Oulussa voi näyttää location scouttaajalle käypältä kuvauspaikalta. Justin Harroldin kamera laulaa.Marko Pinola / Yle
Studiot ovat tehneet valkokankaalle kassamagneetteja, kuten Transformers-, A Star Is Born- ja Downtown Abbey-elokuvia.
Onko suuren tuotannon saapuminen Suomeen siis lähellä?
– Kyllä se on nyt lähellä, Länsi-Suomen elokuvakomission elokuvakomissaari Teija Raninen vastaa.
Syitä hyvään kehitykseen on Ranisen mukaan monia, mutta yksi on ylitse muiden. Pari vuotta sitten käyttöön otettu tuotantokannustin on merkittävä houkutin elokuvantekijöille, joille miljoonaluokan budjeteista huolimatta aika on rahaa.
Rick Schuler komppaa tuotantokannustinta. Hänen mukaansa verokannustimet ovat keskeisessä asemassa elokuvatuotantojen maailmassa, jossa trendinä on kuvata oikeissa, mieluiten eksoottisissa kuvauspaikoissa.
Talvi kuin Imperiumin vastaiskussa
Eksoottisesta puheen ollen ryhmä siirtyy Sotkamossa sijaitsevan Vuokatinvaaran lumisille rinteille.
Aavikolle sijoittuva elokuva ei estä sitä työstävää location manager Leann Emmertiä ihastelemasta tykkylumisia puita.
– Työhömme kuuluu löytää uniikkeja ja erikoisia kohteita. Tämä maisema todella näyttää erikoiselta, Emmert kehuu.
Leann Emmertin (oikealla) mielestä maailmasta ei löydy kovin montaa paikkaa, joissa olisi lumisia tykkypuita, kuten Vuokatinvaarassa. Keskellä location manager Dan Connolly, vasemmalla Pohjois-Suomen elokuvakomission asiantuntija Reetta Turula.Timo Sihvonen / Yle
Ennen ensimmäistä Suomen vierailuaan Emmertin kollega Dan Connolly kertoo katsoneensa klippejä Imperiumin vastaiskusta, joissa lumiset maisemat yltävät silmien kantamattomiin. Connolly kokee, että Suomessa voi tavoittaa jotain kyseisen elokuvan tunnelmasta.
– Tapa, jolla talvi muokkaa maisemaa täällä, on mielestäni kaikkein mielenkiintoisin asia Suomessa.
Mikä suomalainen paikka sopisi mielestäsi Hollywood-elokuvaan? Voit keskustella aiheesta kello 22 saakka!
