Aurinko alkaa jo laskea, kun 13-vuotiaat kaverukset Senja Meriläinen ja Irina Ala-Kopsala päättävät lähteä ratsastamaan. Tytöt eivät kuitenkaan suuntaa hevostallille vaan maitotilalle: ratsuna on mustavalkoinen Omena-hieho.
– Parasta lehmällä ratsastamisessa on se, että sitä saa tehdä parhaan kaverin kanssa ja se semmoinen vauhdin hurma, Senja Meriläinen naurahtaa – ehkä vähän pilke silmäkulmassaan.
Irina Ala-Kopsala auttaa ystävänsä Omenan selkään. Lehmä ei ole moksiskaan, vaan pysyttelee rauhallisena paikoillaan vain päätään hieman pyöritellen.
Ratsastaja kopauttaa kevyesti jaloillaan Omenan kylkeen ja maiskauttaa menon merkiksi. Vauhdista ei ole tällä kertaa tietoakaan. Pellonlaidalla taitaa olla liian lumista ja liukasta, sillä sorkat lipsuvat kuin korkeilla korkkareilla konsanaan.
– Talvella, kun on paljon jäätä, ei yleensä hirveästi ratsastella. Se voi olla jopa vaarallista, Meriläinen huomauttaa.
Talveen mahtuu kuitenkin myös hyviä lehmäratsastuskelejä.
Koulutus alkoi luottamuksen etsimisellä
Toholammilla asuva Irina Ala-Kopsala on jo konkari lehmäratsastuksessa. Hän päätti kokeilla ratsastamista kotitilansa lehmällä, kun ei saanut omaa hevosta. Ensin hän perehtyi aiheeseen muun muassa nettivideoiden avulla.
Nyt hän on kouluttanut kahdeksan lehmäratsua ja houkutellut ystävänsäkin lajin pariin.
Lehmät ovatkin usein juuri lasten suosiossa, kuten sotkamolaisella maitotilalla kokoontuva lehmäjengi osoittaa. Lehmiä on opetettu jopa hyppäämään esteitä.
Kokkolan Ullavassa asuva Senja Meriläinen löysi kesyn Omenan naapurustostaan enonsa maitotilalta. Lehmä oli jo entuudestaan tuttu, sillä tyttö oli taluttanut eläintä, kun se oli vielä pieni.
Koulutus alkoi maltilla: ensin lehmä vietiin pienempään tarhaan ja laitettiin kiinni.
– Sitten rupesin hankkimaan sen luottamusta. Ensimmäiseen kahteen viikkoon en edes yrittänyt mennä Omenan selkään. Sitten, kun Irina tuli meille, me molemmat mentiin sen selkään. Se sujui ihan hyvin, ja sitten uskallettiin mennä tuohon uloskin.
Senja Meriläinen on ratsastanut Omenalla nyt puolisen vuotta, ei kuitenkaan kovin aktiivisesti. Lenkkien pituus vaihtelee 500 metristä neljään kilometriin, sillä lehmän kuntoa pitää vielä kasvattaa.
Tytöt eivät hypi lehmien kanssa esteitä tai temppuile muutenkaan. Myöskään kilpailuihin tai näyttelyihin he eivät ole niitä viemässä.
Lehmäratsastuksen vaikutuksia ei ole tutkittu
Lehmäratsastus ei ole ihan joka tytön ja pojan laji, eikä siitä ole odotettavissa isoa harrastusta hevosurheilun tapaan. Lehmän fysiikkaan perehtyneet asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei lehmä sovellu ratsastukseen.
Eläinfysioterapiaan erikoistunut filosofian tohtori Heli Hyytiäinen Yliopistollisesta Eläinsairaalasta sanoo, että ratsastuksen vaikutusta lehmän tuki- ja liikuntaelimistöön ei ole tutkittu. Siksi on erittäin vaikea arvioida, kärsiikö lehmä ratsastuksesta tai voiko ongelmia ilmetä vasta pitkän ajan kuluessa.
– Tietenkin asiaan vaikuttavat lehmän ja ratsastajan koko, mutta näkisin kyllä, että lehmä ei lähtökohtaisesti ole ratsu. Sen ranka on hevosen rankaan nähden paljon liikkuvampi ja lihaksisto varsin erilainen. Lehmän painonkantokyky on mahdollisesti merkittävästikin hevosta heikompi, Hyytiäinen arvioi.
Hän näkee ongelmana myös sen, että lehmälle ei ole kehitetty satuloita. Hevosen satula ei käy lehmälle.
– Satula suojaa hevosenkin selkää monelta ratsastajan aiheuttamalta tekijältä, kuten esimerkiksi pistepaineelta. Ilman satulaa ratsastaminen voi olla riskaabelia hevosenkin selän hyvinvoinnin kannalta, saati sitten lehmän.
Varsinkaan esteitä Hyytiäinen ei laittaisi lehmää hyppäämään – ei siitäkään huolimatta, että vapaudessa lehmä loikkii hyvin ojien ja kaatuneiden puiden yli.
Eläinen hyvinvointikeskuksen johtava asiantuntija Satu Raussi on Hyytiäisen kanssa samoilla linjoilla. Hän ei usko, että lehmän selkä pidemmän päälle kestää varsinkaan aikuisen painoa.
– Lehmä on erittäin oppimiskykyinen eli siitä ratsuksi opettaminen ei varmasti jää kiinni. Epäilen kuitenkin, että ratsastus voi olla haitaksi lehmän fyysiselle hyvinvoinnille. Lisäksi lehmä on laumaeläin ja mieluiten kulkee oman lehmäryhmänsä mukana.
Tottelevaisuus toisenlaista kuin hevosella
Senja Meriläinen käy ratsastamassa säännöllisesti islanninhevosella. Hän tietää, että lehmän kanssa moni asia on toisin kuin hevosen kanssa.
– Hevoset tottelevat ja osaavat paljon paremmin kuin lehmät. Myös laukat onnistuvat paremmin hevosella, kun sillä on satula.
Tyttöjen lehmillä ei ole satulaa, sillä he eivät halua laittaa lehmälle sellaisia varusteita, joita sille ei ole tarkoitettu. Tytöille on tärkeää, että lehmä voi hyvin ja pysyy terveenä.
Liekö tottelemattomuutta tai kenties jääräpäisyyttä, mutta tällä ratsastuskerralla Omena halusi mennä omaan tahtiin ratsastajan ohjeista piittaamatta, ja siksi ratsukko menikin pellonlaitaa siksakkia.
– Sillä on nyt huono päivä. Silloin se lähtee eri suuntaan ja luimistelee, kun menen hakemaan sitä. Kun sillä on hyvä päivä, se tulee kutsusta luokse. Useasti sillä on kyllä hyvä päivä, ja se nauttii ratsastamisesta.