Nainen aiheutti vastasyntyneen lapsensa kuoleman reilut kolme vuotta sitten. Nainen oli tuolloin 24-vuotias.

Hän oli salannut raskauden ja synnyttänyt lapsen kotinsa vessassa. Nainen ei hälyttänyt apua, vaikka vauvalla oli syntyessään hengitysvaikeuksia. Lapsi kuoli synnytyksen jälkeen.

Käräoikeuden mukaan vauva olisi voinut selvitä hengissä, jos nainen olisi pyytänyt ajoissa apua tai synnyttänyt sairaalassa. Käräjäoikeus katsoo kuitenkin, että puolen vuoden ehdollinen tuomio on riittävä, kun otetaan huomioon naisen kokema kärsimys vauvan kuolemasta.

Arvostettu Pietarsaaren poliklinikka lopettaa toimintansa maaliskuun loppuun mennessä, koska ylilääkäri siirtyy töihin Ruotsiin. Klinikka on toiminut paikkakunnalla 15 vuotta.

Sadat kivuista kärsivät potilaat ovat saaneet apua Pietarsaaresta. Potilaskäyntejä on ollut vuosittain 800–1300, potilaita kolmisen sataa.

Ensisijaisesti kipupoliklinikka yrittää löytää hoitopaikan noin sadalle potilaalle, joilla on kipustimulaattori. He tarvitsevat laitteen huoltoa ja ohjelmointia.

Muilla Pietarsaaren kipupotilailla on huonompi tilanne: he joutuvat todennäköisesti hakemaan kipuhoitoon pääsyä uudelleen alusta asti terveyskeskuksen kautta.

Parhaillaan Pietarsaaren kipupoli neuvottelee potilassiirroista Vaasan keskussairaalan kipuklinikan kanssa, mutta joidenkin hoito voi siirtyä Turkuun asti.

Vaasassa valmistaudutaan

Vaasan keskussairaalassa kipuklinikka valmistautuu vastaanottamaan Pietarsaaressa ilman hoitoa jääviä kipupotilaita.

Vaasassa on nyt kiinnitetty kivunhoitoon uusi anestesialääkäri ja kolme kipuhoitajaa. Heitä koulutetaan parhaillaan kipustimulaattorien asennuksiin ja huoltoon. Tähän saakka Vaasassa on ollut kipuhoidoissa vain puolipäiväinen anestesialääkäri parina päivänä viikossa ja hoitajia.

Kyllä tässä tulee sirtymäkausi ja varmasti kitkaa tulee olemaan. ylilääkäri Markku Virkkilä

Vaasan keskussairaalassa ennakoidaan, että siirtymävaihe ei kuitenkaan suju täysin ilman ongelmia. Anestesian ylilääkäri Markku Virkkilä arvioi, että kärsivällisyyttä tarvitaan puolin ja toisin.

– Kyllä tässä tulee sirtymäkausi ja varmasti kitkaa tulee olemaan. Tahtotila kuitenkin on, että me otamme heidät vastaan.

Virkkilän mukaan pohjalaismaakunnat menettävät paljon osaamista kivunhoidon saralla kun Pietarsaaren kipupoliklinikan ylilääkäri Thomas Ruland lähtee maaliskuun jälkeen Ruotsiin töihin.

"Tyhmää ja järjetöntä"

Kokkolalainen Kari Forsell on saanut selkäkipuihinsa avun Pietarsaaressa asennetusta kipustimulaattorista.

Forsellia harmittaa tasokkaan hoitopaikan lopetus:

– Tyhmää ja järjetöntä lopettaa tuollainen klinikka, jonne tulee potilaita ympäri Suomen! Potilaiden mielestä siellä oli todella hyvä olla ja ammattitaitoista väkeä töissä. Klinikka oli ensimmäinen paikka, jossa rupesin tuntemaan olevani ihminen, enkä mikään vanha ukko, jolle ei ole aikaa. Siellä kuunneltiin, suree Forsell.

Kari Forsell on kärsinyt selkäkivuista 1970-luvusta lähtien ja syönyt särkyihin voimakkaitakin lääkkeitä. Hän ei kuitenkaan halunnut lievittää kipuja huumaavilla lääkkeillä, vaan sai apua Pietarsaaren kipuolilta. Siellä hänelle asennettiin kipustimulaattori, joka pitää selkäkivut poissa. Uutena haittana ovat kovat polvikivut.

Hän saa tietää vasta runsaan kuukauden päästä, mistä hän jatkossa saa apua.

– En tiedä, mihin menen, Helsinkiin, Turkuun vai Vaasaan. Maaliskuussa se selviää.

Laasasen suksitehtaan tilat Vetelissä ovat edelleen olemassa. Tontilla näyttää kuitenkin autiolta nyt, kun tuotanto loppui 1991. Sisällä on muistona vain tuotantoon tarkoitettuja vanhoja koneita.

Leander Laasanen perusti tehtaan vuonna 1922. Puusuksien valmistaja osasi myös valmistaa puusta soittimia ja huonekaluja. Tehdas siirtyi aikanaan isältä poikakolmikolle Erkille, Reinolle ja Kullervolle.

Puuta kului ja suksia syntyi

Kullervo Laasanen kertoo, että aluksi tehtaassa valmistettiin puusuksia, 1970-luvusta lähtien myös muovisuksia. Parhaimmillaan suksia tehtiin 40 000 paria vuodessa.

Suksipuut ajettiin verstaan viereen ja siitä niitä ryhdyttiin sirkkaamaan suksiksi. Kullervo Laasanen

– Minun tehtäväni oli huoltaa koneita ja testata suksia. Toinen veljeni oli johtajana ja toinen hankki raaka-aineet lähialueilta kuten Toholammilta ja Perhosta. Suksipuut ajettiin verstaan viereen ja siitä niitä ryhdyttiin sirkkaamaan suksiksi (eli sahaamaan suksen muotoon). Tämän jälkeen ne laitettiin kuivaamoon kerran viikossa. Puuta kului 20 tuhatta kuutiojalkaa, muistelee Kullervo Laasanen.

Uudistuksia oudoksuttiin

Muovisuksien kehittäminen aloitettiin 1970 luvun alussa ja silloin ensimmäiset muovit niiden valmistukseen tilattiin ulkomailta.

– Me valmistimme muovisia suksia ihan ensimmäisten joukossa. Sitä en muista, oliko jo silloin isommilla suksitehtailla muoviset valmistuksessa. Aluksi oli sellainen meininki, ettei niitä tahdottu oikein hyväksyä, vaikka ne olivat heti paljon parempia kuin puusta valmistetut sukset.

Kullervo Laasanen muistelee, että puusuksien valmistus oli kuitenkin helpompaa kuin muovisten, koska muovisten kokeileminen käytännössä vaati paljon aikaa.

– Hiihdin aikoinani myös kilpaa ja samalla olin tehtaan koehiihtäjä. Olen aina käyttänyt omia suksiamme, enkä ole koskaan kokeillutkaan muiden firmojen suksia. Tietysti hiihdin omilla kun niitä kerran oli, naurahtaa Laasanen.

Laasanen hiihtää edelleenkin omavalmisteisilla suksilla.

– Hiihdän edelleen 5 –10 kilometrin lenkkejä. Pysyy kunto hyvänä.

Suksien kehitys jatkui ja kilpailu koveni

Muovisuksien yleistymisen jälkeen niiden tuotekehitys jatkui Laasasilla ja suksiin ryhdyttiin valmistamaan pitopohjia. Myös ne hämmensivät aluksi, eikä kukaan aluksi uskonut niihin. Pitopohjat kuitenkin todettiin hyviksi ja ne yleistyivät nopeasti.

– Pitopohjat tulivat mukaan 1980 luvulla. Pohjaan laitettavat "levyt" valmistettiin Oulussa. Ne toimivat joka kelillä, paitsi kun lämpötila nousi plussan puolelle. Pikkupakkasella ne olivat erittäin hyvät ja toimivat. Minä olen vieläkin hiihtänyt näillä suksilla.

Laasasen suksiverstaalla suksia valmistettiin lähes 70 vuotta. Suuret valmistajat ajoivat kuitenkin pienet ahtaalle ja Laasasetkin joutuivat lopettamaan valmistuksen kannattamattomana vuonna 1991.

Suksia meni aikoinaan kaupaksi esimerkiksi Kanadassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Kullervo Laasanen

– Pienet tehtaat eivät enää pärjänneet mukana, kun piti maksaa poolimaksuja. Maksu tarkoitti sitä, että hiihtäjälle piti maksaa, jos hiihti tietyllä merkillä eli jos sai hiihtäjille meidän sukset. Olisi pitänyt olla paljon rahaa. Käytännössä tämä tarkoitti, että kaikki ryhtyivät hiihtämään isojen tehtaiden suksilla.

Ulkomaille ja Puolustusvoimille

Huippuvuosina keskipohjalaisia suksia kuitenkin meni hyvin kaupaksi kotimaan lisäksi myös ulkomailla.

– Suksia meni aikoinaan kaupaksi esimerkiksi Kanadassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Kaikkiaan niitä oli kymmenkunta maata joihin niitä vietiin. Myös Suomen Puolustusvoimat oli aikoinaan hyvä ostaja ja armeijalle toimitettiin vuosittain 2000 paria valkoisia suksia, joita taitaa olla vieläkin armeijan varastoissa, hymyilee Kullervo Laasanen.

Klassikkosuksia esittelevällä sivustolla (www.woodenskis.com) esitellään muun muassa Laasasen tuotantoa ja historiaa. Sivuston mukaan 1970-luvusta lähtien Laasasen tuotannosta vain viisi prosenttia myytiin kotimaassa, loput esimerkiksi Kanadassa, USA:ssa ja Ruotsissa.

Peter Sandströmin romaania Laudatur kuvaillaan Runeberg-palkinnon perusteissa lennokkaan hauskaksi, aseistariisuvan haikeaksi ja kieleltään juurevan notkeaksi yllätysten romaaniksi.

Laudaturissa Peter-niminen runoilija-toimittaja on ulkopuolinen kahdella eri aikatasolla.

Kirjan keski-ikäinen päähenkilö elää Turussa kiireettömiä turhautumisen päiviä, joista hän katsoo keskellä melodraamaa elävää nuorta itseään. Nykypäivän Peter vieraantuu vaimostaan, lapsistaan, työstään ja maailmanmenosta. Sama mies on 1980-luvun lopulla uusikaarlepyyläinen, siviilipalveluksesta palaava nuorukainen, jonka silmissä omat vanhemmat alkavat näyttäytyä muuna kuin siihen asti ovat näyttäytyneet.

Runeberg-raati kuvailee teosta tutkielmaksi aikojen päällekkäisyyksistä, kielestä, hiljaisuudesta ja ihmisen kosketuksesta toisiin ihmisiin.Palkintoperusteissa todetaan, että Laudaturissa ihminen piirtyy esiin riittämättömyydessään riittoisana. Teoksen lisäksi raati kiittelee Outi Mennaan ruotsinkielestä tekemää käännöstä.

Runeberg-palkinnon voittaja valittiin kahdeksan ehdokkaan joukosta. Kolmihenkisen raadin puheenjohtaja, kirjailija Tero Liukkonen kertoo, että raati keskusteli tavattoman paljon vuoden mittaisen karsintaprosessin aikana.

– Meillä oli useita vahvoja ehdokkaita. Kaikkein tärkeimmät kriteerit valinnalle olivat kirjallinen ja taiteellinen arvo ja mukaantempaavuus.

Turussa asuva Peter Sandström (s.1963) on kotoisin Uudestakaarlepyystä. Hän kirjoittaa usein itsensä oloisesta miehestä. Kriitikoiden kiittämä kirjailija on ollut aiemminkin ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi, vuonna 2012 novellikokoelmallaan Sinulle, joka et ole täällä. Laudatur oli viime vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas.

Runeberg-palkinnon summa on 10 000 euroa ja sen maksavat sanomalehti Uusimaa ja Porvoon kaupunki. Palkinto jaetaan vuosittain Porvoossa Runebergin päivänä 5.2. Viime vuoden Runeberg-palkinnon voitti Tapio Koivukari romaanillaan Unissasaarnaaja.

Keminmaalla asuvalla Juha Mäkimartilla on työmaata pari miljoonaa hehtaaria. Hän yrittää estää supikoiran leviämisen Suomen Lapista Ruotsiin.

Maiden rajalla on yli 200 riistakameraa, satoja pyyntiloukkuja ja pantasupia, joiden avulla metsästäjät eliminoivat sen lajitoverit. Yhteispohjoismaisen supikoirahankkeen kenttätyöntekijä Juha Mäkimartti kutsuu rajaa Salpalinjaksi (Suomi alkoi rakentaa Salpalinjaksi nimettyä puolustusvallia itärajalle vuodesta 1940 lähtien).

Pohjoismaisessa eläimistössä supikoira on vieraslaji, jonka juuret ovat Aasiassa. Laji istutettiin entisen Neuvostoliiton Euroopan puoleisiin osiin jo 1930-luvulla, mistä se on levinnyt myös Suomeen. Pesimäkantaa on ollut Etelä-Suomessa jo 1970-luvulta lähtien, Etelä-Lapin pesimä saavutti 2000-luvun alussa.

– Pohjoisessa supikoira on suhteellisen nuori ongelma. Mutta kun vuonna 2006 Ruotsissa tilastoitiin ensimmäinen pentuehavainto, Ruotsi reagoi heti, ja yhteispohjoismainen hanke supikoirakannan suitsimiseksi alkoi.

Voidaan sanoa, että tämä on ollut menestystarina – kiistatta onnistunut luonnonsuojeluhanke. Juha Mäkimartti

Jos Mäkimartti saisi päättää, hän hävittäisi supikoiran Suomesta kokonaan.

– Työtäni on pyrkiä estämään sen leviäminen muualle Skandinaviaan – tässä tapauksessa Ruotsiin ja edelleen Norjaan, Mäkimartti sanoo.

Yhteispohjoismaista yhteistyötä on tehty supien suitsimiseksi lähes kahdeksan vuotta. Ruotsissa supikoirapopulaatiota on onnistuttu kaventamaan, saaliiksi jää enää muutamia kymmeniä yksilöitä vuodessa.

– Norjaan supia ei ole päässyt kuin muutamia kappaleita. Ne ovat yhden käden sormilla laskettavissa.

Mäkimartti kehuu yhteistyössä Pohjois-Suomen riistakeskuksen, Metsähallituksen sekä muiden yhteistyötahojen kanssa menestyshankkeeksi.

– Olemme saaneet supikoirakantaa rajoitettua. Voidaan sanoa, että tämä on ollut menestystarina – kiistatta onnistunut luonnonsuojeluhanke.

Ruotsin puolella vastaavaa työtä Suomen Lapin kokoisella alueella, Norrbottenin maakunnassa, tekee 6–7 metsästäjää. Apunaan Mäkimartilla on Suomen Lapissa noin 150 vapaaehtoista metsästäjää.

Supikoira saattaa levittää tauteja

Pohjanmaan rannikolla nopeasti leviävää supikoirakantaa yritetään hillitä metsästyksellä, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Lisää innokkaita metsästäjiä kaivataan mukaan talkoisiin.

Kokkolassa ja Kruunupyyssä supikoiria on loukutettu tehostetusti kolmen vuoden ajan. Vuosittain saalismäärä on ollut sadanviidenkymmenen tienoilla. Koko Pohjanmaan rannikolla supikoiria loukutetaan tuhansia joka vuosi. Silti kanta ei ole huvennut, kertoo rannikon riistapäällikkö Stefan Pellas.

Syynä on paitsi pula supikoiran metsästäjistä myös lajin nopea lisääntyminen. Naaras synnyttää kerralla kymmenen, joskus jopa 20, poikasta. Supikoira saattaa levittää monia tauteja, muun muassa rabiesta ja kettusyyhyä. Lisäksi ne verottavat vesilintukantoja syömällä linnunmunia.

Puhtaita marjoja suoraan luonnosta, vielä

Tautiuhan lisäksi Mäkimartti on huolissaan Suomen puhtaasta luonnosta. Hän sanoo, että Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, missä supin kantamaa myyräekinokokki-loista ei ole tavattu luonnosta.

– Me pidämme itsestään selvyytenä, että marjoja voi syödä suoraan maasta ja vettä voi juoda Lapin puroista. Isossa osassa Keski-Eurooppaa luonnosta poimittuja marjoja ei voi syödä raakana, vaan ne tulee ensin keittää, pakastaminenkaan ei riitä.

Eviran tietojen mukaan myyräekinokki-loisen tarttuminen ihmiseen on harvinaista; ehkä joka sadas loisen munia niellyt ihminen saa taudin.

Me pidämme itsestään selvyytenä, että marjoja voi syödä suoraan maasta ja vettä voi juoda Lapin puroista. Juha Mäkimartti

Mäkimartti arvelee, että supien levittämät taudit on yksi syy, miksi mikään suojelutaho ei ole ilmoittautunut supikoiran ystäväksi.

Judaksen siunaus ja kirous

Yksi Juha Mäkimartin työkaluista, Judas-menetelmä, on tehokas tapa supikannan supistamisessa. Lapissa noin 10–15 supia on saanut kaulaansa gps-lähettimen, jonka avulla metsästäjät löytävät saaliinsa.

– Judas-menetelmässä gps-pannalla merkitty yksilö hakeutuu muiden supikoirien luo ja vapaaehtoisten metsästäjien kanssa me poistamme populaation.

Se on oikeastaan siunaus ja kirous tälle gps-Judakselle; se saa itse elää, mutta aina sen kumppani poistetaan. ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti

Kun lajitoverinsa olinpaikan paljastanut Judas-supi todetaan terveeksi, se vapautetaan taas luontoon etsimään uutta kumppania.

– Se on oikeastaan siunaus ja kirous tälle gps-Judakselle; se saa itse elää, mutta aina sen kumppani poistetaan, Mäkimartti lisää.

Toinen käytetty menetelmä, niin sanottu EVS-ennakkovaroitusjärjestämä (Early Warning System), paikantaa maastossa olevien riistakameroiden avulla supikoirapopulaatioita ja ohjaa metsästyksen alueelle.

– Se on aika brutaalia toimintaa.

Rottamainen raatokoira

Supikoira on saanut Lapissa lisänimen raatokoira, joka Mäkimartin mukaan kuvaa hyvin rottamaista, ihmisten läheisyydessä viihtyvää ja yhdyskuntajätteitä hyödyntävää haittaeläintä.

Supikoiralla ei oikeastaan ole elämässä muuta merkitystä kuin syödä ja lisääntyä. Juha Mäkimartti

– Se kun ei ole niin ihmisarka kuin kettu tai näätä. Se tulee asutuksen lähelle, marjapensaisiin ja tunkeutuu mansikkamaille. Supikoiralla ei oikeastaan ole elämässä muuta merkitystä kuin syödä ja lisääntyä. Siitä ei ole mitään muuta hyötyä, kuin häviävän pieni turkishyöty.

Supikoira on hyvä uimari

Vesistöjen äärelläkin viihtyvä supikoira on myös hyvä uimari. Sen on todettu rannikoilla uineen jopa 1,5 kilometrin matkoja saaresta toiseen. Esimerkiksi Kemiössä, Turun ja Hangon välisellä rannikkoseudulla epäillään kuovien katoamista supien syyksi.

– Siitähän kiistellään, kuinka haitallinen supi on alkuperäisille luonnon eläimille, kuten kahlaajille ja peltolinnuille.

Suomen Riistakeskuksen tietojen mukaan supikoiran vuosittainen saalismäärä liikkuu 100 000–170 000 yksilön välillä. Kanta on Etelä-Suomessa ja rannikkoseuduilla Lappia tiheämpää.

– Ongelmahan on siellä etelässä, kun niitä (supikoiria) on siellä kuin Vilikkilässä kissoja. Lahden ja Helsingin välisellä moottoritiellä niitä jää kuukaudessa kymmenittäin auton alle, ei siitä kukaan ole huolestunut. Mutta jos rottia jäisi saman verran autojen alle, niin tulisi mahdottomat myrkytykset.

Mäkimartti laskeskelee, että liikenne korjaa vuosittain noin 20 000 yksilöä.

Ongelmahan on siellä etelässä, kun niitä (supikoiria) on siellä kuin Vilikkilässä kissoja. Juha Mäkimartti

– Ja jos me ollenkaan ollaan niin taitavia metsästäjiä, että saataisiin puolet supikannasta kaadettua, niin supia olisi tämän laskentatavan mukaan Suomessa satoja tuhansia.

Juttua muutettu 6.2.2017 kello 10.02, Salpalinjan rakennusajankohta korjattu.

Entiseen teollisuushalliin rakennetun kirkon katto tuntuu nousevan ilmaan pimenevässä Kokkolan illassa.

Toistasataa ihmistä huojuu, heiluttaa käsiä, laulaa, hihkuu ja mumisee tuntemattomalla kielellä. Jotkut ovat vajonneet polvilleen. Bändi soittaa lavalla kuin hurmiossa.

Eturivissä pomppii ja huutaa nuori, hoikka mies, joka on pukeutunut vaaleaan paitaan ja tummaan liiviin. Hän laulaa ja tanssii: ”Kun Herran henki valtaa minun sydämen, tahdon tanssia kuin David…”

Lavalta nuorukainen saarnaa väkevästi.

– Mikä tarve tässä maassa on selville pasuunan äänille, jotka julistavat evankeliumia niin kuin se kirjoitettu on, jotka eivät ota mitään pois.

Kokkolan pasuuna on uuskarismaattisen Uskon sana –seurakunnan perustaja ja johtava pastori Patrick Tiainen, 23.

Visio seurakunnasta syntyi Keniassa

Tiaisen nuoruus ei ollut helppo. Pienikokoista poikaa kiusattiin koulussa niin, että hän vaipui masennukseen ja itsetuhoisuuteen.

Apu löytyi ylhäältä. Rippikoulussa Tiainen koki herätyksen ja löysi tarkoituksen elämälleen.

– Ymmärsin, että olen koko elämäni velkaa Jumalalle, sanoo Tiainen. – Rukoilin, että mitä tahansa hän haluaa minun tekevän, niin tahdon tehdä sen.

Armeijan jälkeen Tiainen lähti Keniaan, tutustui paikalliseen Word of Faith –yhteisöön ja opiskeli raamattukoulussa.

Keniassa hän sai näyn seurakunnan perustamisesta Suomeen. Maaliskuussa 2014, vain 20-vuotiaana, hän rekisteröi uskonnollisen yhdyskunnan nimeltä Uskon sana / Word of Faith Finland.

Uskon sana on yksi Suomen yli sadasta uuskarismaattisesta yhteisöstä. Se perustuu henkilökohtaiseen kääntymykseen, voimakkaisiin uskonkokemuksiin, konservatiiviseen raamatuntulkintaan ja Jeesuksen toisen tulemisen odotukseen.

Uskon sanalla on tiivis suhde Kenian Word of Faith –liikkeeseen. Tiainen kertoo, että he haluavat olla kenialaisten ”hengellisen sateenvarjon” alla ja maksavat ns. kymmenyksiä Keniaan.

Menestysteologiaa vai ei?

Kansainvälinen Word of Faith –liike liitetään yleensä niin sanottuun menestysteologiaan.

– Menestysteologia korostaa sitä, että oikea uskonelämä näkyy myös suoraan aineellisessa menestymisessä, hyvinvoinnissa ja terveydessä, sanoo uuskarismaattisuuteen perehtynyt tutkija Jussi Sohlberg Kirkon tutkimuskeskuksesta.

– Menestysteologiassa tarjotaan usein helppoja ratkaisuja ja usko nähdään vastauksena kaikkeen. Voittoisa uskonelämä, ihmeet ja merkit ovat myös osa menestysteologiaa, jatkaa Sohlberg.

Evankelis-luterilainen kirkko suhtautuu menestysteologiaan kriittisesti.

– Kirkon mukaan uskon laatua ei voi mitata tai arvottaa ulkonaisen onnistumisen ja menestyksen tai tietyntyyppisten karismaattisten kokemusten pohjalta, perustelee Sohlberg.

Jumala on antanut minulle uuden paremman työn, isomman asunnon ja uusia kalusteita. Jalka kasvoi tänään Jeesuksen nimessä samanmittaiseksi kuin toinen. Esirukoilija

Patrick Tiainen ei suoraan kytke Uskon sanaa menestysteologiaan ja haluaa karttaa ylilyöntejä, mutta näkee, että uskolla ja menestyksellä on yhteys.

– Tavoitteena on taivas, mutta uskon kautta tapahtuu hyviä asioita myös tässä elämässä, sanoo Tiainen.

– Menestys tarkoittaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista, ja uskon Jumalan haluavan, että ne tavoitteet saavutetaan.

Esirukoukset muun muassa sairastuneiden, työttömien ja talousongelmaisten puolesta ovat olennainen osa Uskon sanan toimintaa. Jumalanpalveluksessa todistetaan rukouksen voimasta.

– Masennus on väistynyt. Jumala on antanut minulle uuden paremman työn, isomman asunnon ja uusia kalusteita. Jalka kasvoi tänään Jeesuksen nimessä samanmittaiseksi kuin toinen, luettelee esirukoilija kirkon lavalla.

”Virta on nousemassa”

Patrick Tiainen ja hänen vaimonsa Maria nousevat autoon keskisuomalaisella parkkipaikalla. Takana on tilaisuus Uuraisilla, edessä odottavat herätyskokous Pyhäjoella ja rukousilta Tuusulassa. Viikoittain auton mittariin saattaa kertyä parhaimmillaan yli 2 000 kilometriä.

Tiaisten autoilu on osa Uskon sanan Suomi Jeesukselle –kiertuetta, joka vierailee kevään aikana kymmenillä paikkakunnilla.

– Haluamme mobilisoida eli innostaa ja varustaa jo olemassa olevia seurakuntia ja toisaalta haluamme nimenomaan tavoittaa uskosta osattomia ihmisiä. Tahdomme, että jokainen suomalainen saa kohdata Jumalan ja muuttaa elämänsä, sanoo Tiainen.

– Moni meistä kysyy, miksi me olemme täällä ja mihin olemme menossa. Ihmiset haluavat kokea toivon ja nähdä voiman, säestää Maria Tiainen.

Myöhemmin Patrik Tiainen saarnaa Tuusulan kirkossa.

– Virta on nousemassa. Jumala nostaa joka puolella ihmisiä, jotka toteavat, että tämä ei voi kerta kaikkiaan jatkua.

Taipuuko Suomi Jeesukselle?

Mutta onko suuren herätyksen tavoittelu realistista? Ei ole, vastaa tutkija Jussi Sohlberg.

– Vaikka Uskon sanan toimintatavat ovat moderneja ja dynaamisia, sen teologia on hyvin konservatiivista ja ristiriidassa nykysuomalaisten arvomaailman kanssa. Tällaiset liikkeet jäävät Suomessa pieniksi alakulttuureiksi.

Uskon sanan arvot ovat selkeän konservatiivisia. Homoseksuaalisuuden harjoittamista, homoliittoja, aborttia tai eutanasiaa ei hyväksytä.

– Se arvomaailma, minkä olemme omaksuneet, on todella, todella, todella suuressa kontrastissa siihen, mitä Suomessa yleisesti ajatellaan, myöntää Tiainen.

– Mutta samaan aikaan suomalaisissa lisääntyy kaipuu saada jotain muuta elämäänsä. Koko Suomen kansa on etsikkotilassa, hän jatkaa.

Tutkija Solhberg suhtautuu tähän epäilevästi.

– Kokemusperäisessä uskonnollisuudessa on vetovoimaa, mutta Suomen kaltaisissa maissa uskonnollisuus, joka asettaa jäsenilleen tiukkoja teologisia ja moraalisia kriteerejä, ei saa kovin laajaa kannatusta.

Tulot kymmenyksistä ja kolehdeista

Uskon sana haluaa laajentua. Tiainen kertoo, että kirkkokunnalla on yli 20 soluryhmää, Poriin on vastikään perustettu paikallisseurakunta ja Etelä-Pohjanmaalle on määrä ”istuttaa seurakunta” hyvinkin pian. Uskon sana on käynnistänyt myös raamattukoulun, jossa kasvatetaan liikkeelle työntekijöitä.

Talous pyörii vapaaehtoisin lahjoituksin, vakuuttaa Tiainen. Osa jäsenistä maksaa kymmenyksen omista tuloistaan seurakunnalle ja kokouksissa kerätään kolehteja.

– Kun ihmiset lukevat Jumalan sanaa, he näkevät sieltä sen periaatteen, että kun kuulun seurakuntaan, niin tehtäväni on myös taloudellisesti siunata sitä, sanoo Tiainen.

– Me olemme itse asiassa todella suuressa kasvusykkeessä. Olemme pystyneet palkkaamaan muutamia lisähenkilöitä ja menemme eteenpäin monella saralla.

Seurakuntaa johtavan Tiaisen palkanmaksu alkoi Uskon sanan toimittua runsaan vuoden. Maria Tiainen työskentelee pienen Word of Faith –shopin hoitajana ja raamattukoulun sihteerinä.

Tutkija Jussi Sohlbergin mukaan uuskarismaattisella kentällä ei ole viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Joitakin uusia seurakuntia on syntynyt maahanmuuttajien, lähinnä afrikkalaisten parissa. Useimmat seurakunnat ovat pieniä, muttaman kymmenen jäsenen yhteisöjä.

Keskiviikkona aamulla puoli seitsemän aikaan tehtiin havaintoja taivaalla liikkuneesta kirkkaasta valoilmiöstä. Tähtitieteellisen yhdistyksen URSA:n internetissä ylläpitämään Taivaanvahti-havaintojärjestelmään on kirjattu kuutisenkymmentä havaintoa ympäri Suomea. Taivaanvahdissa ilmiötä kuvataan "merkittäväksi tulipalloksi".

Yle Pohjanmaan tavoittama silminnäkijä kuvaili havaintoaan näin:

Vaasan Andromedan puheenjohtaja Kaj Höglundin mukaan kyseessä on todennäköisesti meteori.

– Vahvasti näyttää siltä, että kyseessä on meteori, joka on tullut ilmakehään. Sen sammumispiste on yleensä hyvin korkealla ilmakehässä, joten on vaikea tässä vaiheessa sanoa, onko mitään tullut maahan asti. Olisi tietysti hienoa, jos löytyisi meteoriitti, Höglund sanoo.

Tähdenlento eli meteori on avaruudesta maahan tippuva pieni kivi, meteoroidi, joka palaa ilmakehässä muodostaen valoilmiön. Meteoroidista tulee meteoriitti, jos se selviää maan pinnalle asti.

Löytyminen epätodennäköistä

Maahan sataa taivaankappaleita koko ajan. Tietokirjailija Matts Andersénin mukaan jopa sata tuhatta kiloa joka vuorokausi. Meteoriitin löytyminen on kuitenkin epätodennäköistä.

– Edellisen kerran Suomesta on löytynyt meteoriitti 1970-luvun alussa. Vuoden aikana Suomeen tulee todennäköisesti useampia tulipalloja, mutta Suomi on laaja ja harvaanasuttu maa, joten meteoriittien löytyminen on hyvin harvinaista, Kaj Höglund sanoo.

Tulipallosta kerätään havaintoja Ursan Taivaanvahti-havaintojärjestelmässä.

Valio aikoo rakentaa Nivalaan uudenlaisen biolaitoksen. Yhtiön patentoiman keksinnön avulla lietelannasta syntyy vettä, lannoitteita ja biokaasua. Pilottilaitos olisi ensimmäinen laatuaan maailmassa.

Varsinaista rakennuspäätöstä ei ole vielä tehty, sillä lupaprosessi on kesken.

– Jos kaikki menee hyvin, 2018 vuoden lopulla laitoksen toiminta voisi alkaa, Valion alkutuotanto- ja maidonhankintajohtaja Juha Nousiainen kertoo.

Maidontuottajat mukana kehittelyssä

Valio alkoi kehitellä biolaitosta vajaat 5 vuotta sitten. Nivala valikoitui sijoituspaikaksi, koska kaupungissa on runsaasti maidontuottajia. 2000 lehmän tuottama lietelanta saadaan kerättyä Nivalassa 10-20 kilometrin säteeltä.

– Esisuunnittelussa on ollut mukana pieni joukko maidontuottajia. Heille on kerrottu ideasta jo aiemmin, ja aihe on herättänyt erittäin suurta kiinnostusta ja positiivista vastaanottoa, Juha Nousiainen sanoo.

Biolaitos voisi käsitellä noin 50 miljoonaa litraa lietelantaa vuodessa. Määrästä saadaan noin 12 miljoonaa kiloa tiivistä fosforilannoitetta, noin 5,5 miljoonaa kiloa typpilannoitetiivistettä ja 27,5 miljoonaa litraa puhdasta vettä.

Vuoden alusta voimaan tullut tupakkalaki on antanut kunnille mahdollisuuden korottaa tupakan myyntipisteiden valvontamaksua. Maksu peritään tupakkatuotteita ja nikotiininesteitä kauppaavilta vähittäismyyjiltä.

Suurimmassa osassa maata kunnat ja yhteistoiminta-alueet ovat nostaneet valvontamaksuja rajusti, lain sallimaan enimmäismäärään eli 500 euroon.

Tuetaan elinkeinoa

Tupakkalain taustalla on tavoite lopettaa tupakkatuotteiden käyttö Suomesta. Korkea valvontamaksu on yksi askel tällä polulla.

Moni kunta on nostanut maksun maksimiin, mutta osa kunnista ei. Käytännössä suurimmissa kunnissa ja eteläisessä Suomessa maksut ovat korkeimmat.

Luulen, että siellä on haluttu osaltaan tukea myös elinkeinoa, missä maksut ovat jääneet pieniksi. erityisasiantuntija Tarja Hartikainen

Kuntaliiton erityisasiantuntija Tarja Hartikainen arvioi, että alhaisten maksujen alueella, muun muassa Lapissa, on valvontamaksuja puntaroitu hiukan eri näkökulmasta:

– Luulen, että siellä on haluttu osaltaan tukea myös elinkeinoa, missä maksut ovat jääneet pieniksi. Siellä varmasti kysyntä on vähäisempää ja volyymit vähäisempiä. Ehkä tupakanmyynti ei siellä ole niin iso bisnes kuin tiheimmin asutuilla alueilla, joissa kysyntää ja tarjontaa on enemmän.

Pohjoisessa halvinta

Esimerkiksi Helsinki peri aiemmin 125 euroa myymälän ensimmäisestä tupakan myyntipisteestä ja 20 euroa myymälän jokaisesta muusta pisteestä. Nyt Helsinki perii 500 euroa myyntipistettä kohden. Sama summa veloitetaan myös muun muassa Vantaalla, Espoossa, Turussa, Lahdessa, Riihimäellä, Vaasassa, Seinäjoella ja Forssassa.

Halvimmalla pääsevät Lapin kauppiaat. Inari-Utsjoki sekä Koillis-Lapin yhteistoiminta-alue perivät myyntipistettä kohden ainoastaan 90 euroa.

Korkeinta mahdollista summaa eivät myöskään peri esimerkiksi Pietarsaari (150), Keski-Pohjanmaa (150), Jyväskylä (250), Länsirannikon ympäristöyksikkö (300) eivätkä Pohjois-Satakunnan ympäristöpalvelut (350 euroa).

Nousua odotettavissa

Tupakkalain antama liikkumavara maksujen suhteen on tuonut eriarvoisen tilanteen eri puolille Suomea.

Veikkaan, että alhaisimpia maksuja nostetaan. Maksut yhtenäistyvät. erityisasiantuntija Tarja Hartikainen

Päätösvalta on kunnilla, joissa ympäristöterveydenhuollon asiat hoidetaan joko omissa ympäristöterveydenhuollon yksiköissä tai yhteistoiminta-alueilla.

Jatkossa päätäntä valvontamaksuasioissa siirtyy maakuntatasolle eli päättäjien määrä putoaa nykyisestä noin kuudestakymmenestä kolmasosaan, vajaaseen kahteenkymmeneen.

Kuntaliiton asiantuntija Tarja Hartikainen ennustaa, että maksuhaitari kaventuu parin vuoden sisällä samalla kun maksut nousevat.

– Maksut tulevat varmaan yhtenäistymään maakunnissa. Jatkossa maksuille on tietenkin 18 eri mahdollisuutta (eli maakuntien määrä), mutta veikkaan, että alhaisimpia maksuja nostetaan. Maksut yhtenäistyvät, ennustaa Hartikainen.

"Ei siirry ruuan hintaan"

Päivittäistavaraliitto ry kritisoi viime vuoden puolella, että valvontamaksujen korotus kolahtaa lopulta ostajan nilkkaan sitä kautta, että kun myyjä ei voi vaikuttaa tupakan hintaan, lisämaksu maksatetaan ruuan hinnassa.

Tätä summaa ei voi siirtää kuluttajahintaan, kun viranomaiset määrittelevät tupakkatuotteiden hinnan. kauppias Antti Ahonen

Kokkolan K-Citymarketin kauppias Antti Ahonen tyrmää näkemyksen.

– Tätä summaa ei voi siirtää kuluttajahintaan, kun viranomaiset määrittelevät tupakkatuotteiden hinnan. Muiden tuotteiden hintoihin tätä ei tietenkään siirretä. Yrityksen tuloksesta se on pois.

Ahosen johtamassa hypermarketissa tupakkatuotteita saattoi vielä viime vuonna ostaa 18 kassapisteeltä. Kustannussyistä tupakkakassojen määrä karsittiin kahdeksaan.

– Se on kustannuskysymys. Viime vuonna kaikista myyntipisteistä maksettiin kaikkiaan 150 euroa valvontamaksua. Nyt lasku on 1250 euroa. Onhan se merkittävä korotus.

Kassoja vieläkin vähemmän?

Ahosen market sijaitsee kunnassa, jossa valvontamaksu on maltillisimmasta päästä eli 150 euroa myyntipistettä kohden. Suurimassa osassa maata maksu on 500 euroa.

Citymarket-kauppias uskoo, että kotikunnassa Kokkolassa maksu kohoaa jatkossa muun maan tasolle eli 500 euroon. Nykyisellä kassamäärällä valvontamaksun hinta olisi 4000 euroa. Silloin Ahosen pohdittavaksi tulee, karsitaanko tupakkaa myyvien kassojen määrää vielä yhdellä tai kahdella, kustannussyistä.

Puntaroitavana on myös asiakaspalvelu.

– Tupakan myynti ja käyttö ovat koko ajan vähentyneet. Riippuu kauppapaikasta, millaista roolia tupakka näyttelee. Meillä se ei hirveän iso rooli ole. Ei tupakan ostosta kuitenkaan voi tehdä liian vaikeata. Mutta kokonaisuutta pitää miettiä, ettei asiointi hidastu liikaa. Tupakan myyntihän tehdään samoissa kassapisteissä, missä muukin myynti, pohtii Ahonen.

Pohjoismaissa toimiva kiertotalousyhtiö Ekokem ottaa vastaan, käsittelee ja jatkojalostaa Suomessa kerättävän muovisen pakkausjätteen. Uusiomuovi myydään suomalaiselle muoviteollisuudelle, joka valmistaa esimerkiksi muovikasseja ja kastelukannuja.

Kierrätysmuovista valmistetaan esimerkiksi puisia lautoja korvaavia muoviprofiileja. Ekokemin kierrätysliiketoiminnan johtaja Kalle Saarimaa toteaa, että profiilit sopisivat hyvin vaikkapa terassin pohjarakenteeseen, mutta kuluttajat eivät tunne tuotetta vielä tarpeeksi hyvin. Tietenkin terassin näkyviin osiin voisi edelleen käyttää puuta, jos muovi oudoksuttaa.

Pitäisi erottaa neitseellinen muovi ja kierrätysmuovi toisistaan. kierrätysliiketoiminnan johtaja Kalle Saarimaa

"Muovilaudat" sopisivat Saarimaan mukaan kestävyyden puolesta vaikkapa meluvalleihin, mutta uusiomuoviset tuotteet taas eivät useinkaan voita tarjouskilpailuja, koska niiden hankintahinta ei ole materiaalien halvimmasta päästä. Jos taas lasketaan kustannukset koko elinkaarelta, hinta jää matalammaksi.

– Pitäisi erottaa neitseellinen muovi ja kierrätysmuovi toisistaan. Ajattelumalli on kieltämättä vaikea hahmottaa, kun muovituotteet on nähty ongelmallisina.

Saarimaa viittaa Suomen ympäristökeskuksen sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston muovikassitutkimukseen, jossa on vertailtu eri materiaaleista valmistettujen pussien hiilidioksidipäästöjä. Ympäristöystävällisimmäksi paljastui kierrätysmuovista valmistettu kassi, sen jälkeen tulivat kangaskassi, paperikassi, tavallinen muovipussi ja biohajoava pussi. Mukana vertailussa olivat myös kassien valmistusprosessit.

Luonnonsuojeluliittokin suosittaa

Jos kuluttajat hiukan empivät uusiomuovisten tuotteiden äärellä, mitä niistä sanoo Suomen luonnonsuojeluliitto?

Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen kommentoi, että kun ihmiskunta nyt näyttää yhä käyttävän muovista valmistettuja tuotteita, on hyvä, jos ne eivät päädy luontoon tai kaatopaikalle.

– Mahdollisimman tehokas kierrätys on tarpeen ja se, että muovia käytetään uudelleen. Tietenkin on myös hyvä, että puukuidusta ollaan kehittelemässä tuotteita, jotka korvaavat muovit. Suhtaudun kuitenkin myönteisesti uusiomuovisiin tuotteisiin ja toivoisin, että ne löytäisivät sijansa materiaalipaletissa.

Nissinen selventää, että ennen kaikkea pitäisi ehkäistä jätteen syntymistä. Siksi tuotteen pitkäikäisyys on valttia. Muovin hyviä ominaisuuksia ovat sen kestävyys ja muokattavuus. Muovi on myös kevyttä, jolloin esimerkiksi sen kuljetus ei kuormita ympäristöä yhtä lailla kuin raskaamman materiaalin siirtely.

Suhtaudun kuitenkin myönteisesti uusiomuovisiin tuotteisiin ja toivoisin, että ne löytäisivät sijansa materiaalipaletissa. suojelupäällikkö Jouni Nissinen

– En uskalla lähteä arvailemaan, onko esimerkiksi terassimateriaalina käytettävän muoviprofiilin ekologinen selkäreppu suurempi tai pienempi kuin puisen laudan. Laskutoimitus on monimutkainen, sillä on punnittava kuljetusta, puun painoa, pintakäsittelyä ja muun muassa puun eri vaiheita metsästä sahan kautta kauppaan. Muovin heikkous on tietenkin sen alkuperä, joka on fossiilisessa polttoaineessa.

Ruotsissa ollaan edellä

Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy on vuoden verran huolehtinut kuluttajapakkausten keräyksestä. Muoville on eri puolilla maata viitisensataa keräyspistettä, käytännössä puristimia.

Ringin toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskasen mukaan kotitalouksien pakkasumuovin keräystavoitteet ovat ensimmäisenä keräysvuonna jotakuinkin täyttyneet.

Suomalainen muoviteollisuus näkisi kuitenkin mielellään, että muovia kerättäisiin paljon nykyistä enemmän, kertoo muovijätteen Suomessa käsittelevän ja jatkojalostavan Ekokem OyJ:n kierrätysliiketoimintajohtaja Kalle Saarimaa.

– Suomessa saadaan keräyspisteisiin nyt puolen kilon verran muovista pakkausjätettä kotitalouksilta, kun taas kymmenisen vuotta sitten laajamittaisen keräyksen aloittaneessa Ruotsissa määrä on 5–6 kiloa asukasta kohden.

Kuluttajista osa lajittelee ja kierrättää joka tapauksessa, osa taas tekee sen, jos se on helppoa. Loput taas eivät vaivautuisi lajittelemaan, vaikka keräyspiste olisi lähelläkin, kierrätysliiketoiminnan johtaja Kalle Saarimaa

Saarimaan mukaan Suomessakin varmasti päästään keräyksessä vauhtiin, kunhan kuluttajat heräävät kierrätysideaan. Muovin lajittelu on kotitalouksissa vapaaehtoista.

– En ole huolissani siitä, että pakkausmuovia on näin alkuvaiheessa kertynyt oletettua vähemmän. Varmasti määrät kasvavat. Mikä on keino siihen? Joissain taloyhtiöissä on kokeiltu taloyhtiökohtaista muovinkeräystä. Se voisi toimia. Kuluttajista osa lajittelee ja kierrättää joka tapauksessa, osa taas tekee sen, jos se on helppoa. Loput taas eivät vaivautuisi lajittelemaan, vaikka keräyspiste olisi lähelläkin, analysoi Saarimaa.

Muovisen pakkausjätteen jatkojalostajan mielestä muovin kierrätyksen uusin haaste ovat yhä yleistyvät muoviset monikerrospakkaukset. Siinä pakkausvalmistaja on yhdistellyt erilaisia muovilaatuja saadakseen aikaan mahdollisimman ohuen pakkauksen.

– Jätteen jatkokäsittelyvaiheessa eri muovilaatujen erottaminen toisistaan on hankalaa ja monikerroslaadut on vaikea kierrättää tehokkaasti, kertoo Kalle Saarimaa Ekokemiltä.

Kiittääkö luonto autolla kuljetuksesta?

Kotitalouksien muovipakkausten keräyspisteitä on maassa nyt alun perin sovittu määrä, hiukan yli 500 kappaletta. Näistä kuitenkin runsaat 400 sijaitsee eteläisessä Suomessa eli Tampereen alapuolella. Siksi iso joukko suomalaisista asuu alueella, jossa lähimpään muovijätteen keräyspisteeseen on pitkä matka.

Kun muovin kierrätyksen tavoitteena on luonnon säästäminen, säästääkö muovisen pakkausjätteen keräys kuitenkaan luontoa, jos muovinyssäkkää joutuu kuljettamaan pitkien matkojen taakse autolla? Kysymykseen vastaa Rinki Oy:n toimitusjohtaja Juha-Matti Tanskanen.

– Kannattaa keskittää eri materiaalien kierrätys niin, että jos keräyspiste on kauempana, kerää lasit, kartongit, metallit, paperit ja muovit mukaan ja vie ne kaikki kerralla ja sillä tavalla minimoi oman vaivansa ja auton päästöt.

Kannattaa lajitella, mutta ei kannata pestä lämpimällä vedellä ja saippualla. toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen

Tanskanen myöntää, että jätteiden hamstraaminen tuo ongelmia, jos säilytystilat ovat kotona pienet.

Mitä luonto sanoo lämpimästä vedestä ja tiskiaineesta?

Muovinkeräyspisteisiin toivotaan puhtaita muovipakkauksia. Kannattaako muovipakkausten pesemiseen kuluttaa lämmintä vettä ja astianpesuainetta, Juha-Heikki Tanskanen?

– Kannattaa lajitella, mutta ei kannata pestä lämpimällä vedellä ja saippualla. Lähtökohtaisesti riittää se, että huuhtaisee sen pakkauksen viileällä vedellä sillä tavalla, että siitä saa ne enimmät pois. Yksi hyvä nyrkkisääntö on, että jos pesemällä pakkauksen saa siihen kuntoon, että sitä voi muutaman päivän säilyttää kotona ilman, että se alkaa haista, sen voi laittaa kierrätykseen.

Esimerkiksi jauhelihapakkaus pestään vain huuhtaisemalla. Pakkauksen ei tarvitse olla yhtä puhdas kuin pesukoneessa pesty astia.

Onko muovin keräyspisteitä tulossa lisää Suomeen?

– Ehdottomasti toivotaan, että pisteitä käytettäisiin nyt ahkerasti. Kotitalouspakkausten lajittelu ja kierrätys on alkuvaiheessa. Nyt katsotaan, miten lajittelu onnistuu, minkälaista tavaraa saadaan ja miten kierrätys onnistuu. Pitemmällä aikavälillä kun nähdään kertymät ja se, että koko ketju toimii, niin on syytä tehdä johtopäätöksiä siitä, että tarvitaanko pisteitä lisää.

Poliisi on kertonyt tiedotustilaisuudessa, että Pietarsaaressa on murhattu vuonna 1965 syntynyt paikkakuntalainen mies.

Epäiltynä on kaksi suomalaista. Uhri oli epäillyille tuttu. Poliisi ei kerro epäiltyjen sukupuolta.

Torstai-iltana löytyi jäteastioista Pietarsaaren Permossa murhatun miehen ruumiinosia toisen poliisioperaation yhteydessä. Rikoksen ajankohta on vielä epäselvä. Motiiviakaan ei tiedetä.

Tapauksen tekninen tutkinta jatkuu koirien avulla Vuohisillantiellä ja jäteyhtiö Ekoroskin tiloissa.

Pietarsaaressa käynnistyi torstaina iltapäivällä iso poliisioperaatio. Poliisi sulki Permon Vuohisillantien iltapäivällä ja operaatio jatkui pitkälle yöhön. Poliisi tiedotti asiasta illalla niukasti kello 21.21. Silloin poliisi arveli paikkatutkinnan vievän vielä useita tunteja. Tiedotteessa todettiin ainoastaan, että poliisi tutkii vakavaa rikosta.

Poliisin mukaan tapahtuma ei aiheuttanut alueen asukkaille vaaraa.

10.2.2017 kello 11:44 juttua on korjattu: Murhapaikka ei ole tiedossa, mutta tutkintaa on tehty Permossa.

– Jää on nyt niin mahtava, että tällainen keli sattuu vain kerran elämässä, hehkuttaa kokkolalainen retkiluistelija Sami Pesola.

– On harvinaista, että jää on niin kirkas ja lumeton, hän lisää.

Pesolan mielestään retkiluistelijalle otollisimmassa kelissä piilee aina se vaara, että seuraavaksi sataa lunta jään päälle. Pelastusviranomaisten huoli on toisenlainen.

Vaikka Kokkolan merivartioston tietoon ei ole tullut jäihin putoamisia tänä talvena, se kehottaa jäällä liikkujia varovaisuuteen.

On harvinaista, että jää on niin kirkas ja lumeton. Sami Pesola

Merellä jään paksuus on vaihdellut tänä talvena poikkeuksellisen paljon. Kovista pakkasista huolimatta jää on edelleen pettävän heikkoa saaristossa siltojen alla ja saarten välissä. Syynä on lämpötilojen raju vaihtelu.

Retkiluisteluharrastajan ja Suomen Ladun Kiilopään liikuntapalveluista vastaavan Petri Kulhan mukaan jäätilanne Keski-Pohjanmaan rannikolla on ollut hyvä retkiluistelulle. Hän on kuullut kavereiltaan Etelä-Suomesta samanlaista viestiä.

– Pitkä pakkasjakso ilman lunta tekee hyvän luistelujään.

Yksin ei saa jäälle lähteä. Petri Kulha

Hän nostaa lajin tärkeimmäksi turvallisuustekijäksi kaverin.

– Yksin ei saa jäälle lähteä. Lisäksi mukana on oltava jääsauva, jolla tunnustellaan jään paksuutta luistelun kuluessa, hän ohjeistaa.

Alumiininen pitkä sauva tekee yhdellä napakalla lyönnillä viisisenttiseen jäähän reiän.

Lisäksi retkiluisteluvarustukseen kuuluu kelluntareppu, jonne pakataan kuivat vaihtovaatteet vesitiiviisti. Heittoliina tai -köysi pakataan niin, että sen saa käteen ilman repun riisumista.

– Ja naskalit on ehdoton, ilman niitä ei lähdetä minnekään. Ja tietenkin hyvät eväät. Repusta löytyvä pullapussi pelastaa aika paljon huonoja jäitä, Petri Kulha nauraa.

Suositeltavia varusteita ovat myös kypärä, kartta ja kompassi sekä vesitiiviisti pakattu kännykkä.

Rannikon jää kiilasi tunturin ohi

Neljä retkiluistelijaa otti unelmakelistä kopin. Pesolan ja Kulhan lisäksi vajaalle kymmenen kilometrin matkalle kohti Tankarin majakkasaarta lähtivät Kaisu ja Leo Laakkonen.

Tänä talvena retkiluistelun aloittanut Kaisu Laakkonen sai järjestettyä työnsä niin, että pääsi arkipäivänä mukaan.

– Ei yhtään jännitä, kun on tuollaiset kokeneet ketut mukana, hän nauraa.

Kulhakin valitsi vapaapäivien viettotavaksi mieluummin rannikon jäät kuin Lapin tunturit. Sen verran ainutlaatuisista sääolosuhteista oli kyse.

Ei yhtään jännitä, kun on tuollaiset kokeneet ketut mukana. Kaisu Laakkonen

Ryhmä starttasi matkaan Öjan saariston uloimmasta kärjestä. Jää oli rannassa lumipeitteinen ja röpelöinen, mutta ulompana olisi luvassa sileää, lumetonta jäätä.

– Lähdetään kopsuttelemaan jäätä ja katsotaan päästäänkö Tankariin asti. Pidetään vähän väliä, ettei mennä samaan reikään, Sami Pesola ohjeistaa.

Vielä viikko sitten avovettä

Petri Kulha ja Sami Pesola olivat viimeksi noin kuukausi sitten luistelemassa samoilla seuduilla. Tammikuun luistelujäät vei kuitenkin myrsky. Nyt meri on jäätynyt saarten välissä uudestaan.

Pesolalle tuorein luistelureissu on edellispäivältä. Hän kävi toisen porukan kanssa parilla muulla mantereen edustan saarella. Kokkolan Mölleristä Poronluodon kautta Krunnin ulkosaareen tuli matkaa kymmenisen kilometriä.

– Viime viikonloppuna oli Poronluodon lähistöllä vielä avovettä, nyt oli tosi hyvät kelit. Lähellä mannerta jää oli aluksi vaikeaa ja paksua.

Koska jäät olivat niin mahtavat, jatkoimme parin kilometrin päässä sijaitsevalle ulkosaarelle. Sami Pesola

Luistelijat etenivät Poronluodon itärantaa pitkin saaren kärkeen ja edelleen ulommaksi kohti Krunnia.

– Koska jäät olivat niin mahtavat, jatkoimme parin kilometrin päässä sijaitsevalle ulkosaarelle.

Jää oli Pesolan arvion mukaan 10 senttistä. Poronluodon ja Krunnin välillä luistelijat törmäsivät kuitenkin tuuliavantoon eli tuulen auki pitämään reikään jäässä. Kaarevarajaisen tuuliavannon läpimitta voi olla muutamasta metristä satoihin metreihin.

– Huomasimme sen vasta parisenkymmentä metriä ennen sulaa. Vaikea niitä on kaukaa huomata. Saa olla tarkkana, Pesola lisää.

Yksi kapean railon ylitys

Luisteluretki Tankarin majakkasaareen sujui kolmelta mieheltä ja yhdeltä naiselta mainiosti.

– Yhden kapean railon ylitimme lähellä Tankaria, Kulha kertoo.

Reilun 10 kilometrin tuntivauhti siivitti luistelijat tunnissa Tankariin. Eväät syötiin majakkasaaren laavulla, missä luistelijoiden onneksi oli myös nuotiopuita.

– Upeinta oli vapauden tunne ja upea talvisää haloilmiöineen. Ja tietysti mukava retkiseura, Petri Kulha sanoo.

Potkurivalmistaja Rolls-Royce aloittaa yt-neuvottelut, jotka koskevat noin 55 henkilön vähentämistä Suomessa.

Tällä hetkellä Rolls-Royce työllistää Suomessa noin 570 ihmistä Raumalla, Kokkolassa ja Turussa.

Vähentämispaine kohdistuu erityisesti Raumalle, jossa Rolls-Roycella on lähes 500 työntekijää.

Tilaukset vähentyneet

Taustalla on yhtiön loppuvuodesta antama ilmoitus, että se vähentää maailmanlaajuisesti 800 työpaikkaa. Henkilökunnan vähentämisen taustalla on tilausten väheneminen.

– Päätös vähentää henkilökuntaa ei ole koskaan helppo, mutta toimintaamme on sopeutettava vallitsevaa markkinatilannetta vastaavaksi, Suomen toiminnoista vastaava toimitusjohtaja Olli Rantanen sanoo.

Yt-neuvottelut on tarkoitus saada loppuuna huhtikuun alkuun mennessä. Vähennyksistä suurin osa on irtisanomisia, mutta osittain aiotaan käyttää lomautuksia.

Tällä hetkellä Rolls-Royce työllistää Suomessa noin 570 henkilöä Raumalla, Kokkolassa ja Turussa.

– Näyttää siltä, että tästä vuodesta on tulossa vielä vaikeampi kuin viime vuodesta, toimitusjohtaja Rantanen kuvaa yhtiön hankalaa tilannetta.

Puolivuotias Kasper herää toisilta päiväuniltaan. Hyväntuulisen vauvan nyrkki hakeutuu suuhun. Jokohan tulisi hampaita?

– Kaksi hammasta on jo tuloillaan, sanoo kokkolalainen 28-vuotias Elina Mäkinen.

Elina on ykköstyypin diabeetikko. Hän on piikittänyt itseään 9-vuotiaasta lähtien. Verensokerin mittaaminen sormenpäästä ja insuliinipistoksen laittaminen vatsaan on hänelle maailman luonnollisin asia. Diabeteksen hoitamisen ja piikittämisen normaaliuden Elina haluaa opettaa myös pienelle pojalleen.

Vielä 40 vuotta sitten ykköstyypin diabeetikot eivät voineet haaveilla äitiydestä. Nykyään äärimmäisen harvoin lääkäri toteaa, että riski on liian suuri.

– Ainoastaan jos diabeetikolla on sepelvaltimotauti, vaikea silmän verkkokalvon sairaus tai munuaisten vajaatoimintaa, voi raskaus olla liian suuri riski, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Charlotta Frostdahl Keski-Pohjanmaan Keskussairaalasta.

En osaisi elää ilman, että menen ensimmäisenä aamulla mittaamaan ja pistämään. Elina Mäkinen

Esikoistaan odottanut Elina Mäkinen mittaili verensokeriaan niin tiuhaan, että sormenpäät mustuivat.

– En osaisi elää ilman, että menen ensimmäisenä aamulla mittaamaan ja pistämään. Raskaaksi tulon jälkeen olen hoitanut itseäni tosi paljon paremmin kuin aiemmin.

Raskausaikana Elina ahmi tietoa diabeetikon raskaudesta. Hän oli lukenut, että se ei aina mene odotetusti. Hän oli välillä huolesta soikeana vauvan puolesta, vaikka diabeteksen hoitotasapaino oli jo ennen raskautta hyvä.

– Raskaus toi uutta puhtia ja rupesin hoitamaan itseäni vieläkin paremmin. Tiesin, etten tee sitä vain itseni takia, vaan myös sisälläni kasvavan vauvan takia. Halusin hoitaa itseni parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Ensimmäiset 12 viikkoa

Diabetesäitien insuliinitasapainoa seurataan tarkasti, sillä äidin liian korkea verensokeri saa vauvankin tuottamaan insuliinia ja sikiön kasvamaan.

– Raskauden 12 ensimmäistä viikkoa ovat aikaa, jolloin sikiön elimet, kuten sydän ja maksa, kehittyvät. Siksi on tärkeää, että äidin insuliinitasapaino on raskauden alkuvaiheessa jo hyvä, Frostdahl sanoo.

Mahdollisimman hyvällä tasolla hän tarkoittaa alhaisempia ja tasaisia verensokeriarvoja. Varsinaista raja-arvoa ykköstyypin diabetesta sairastavan äidin insuliiniarvoille ei ole asetettu.

– Mutta pitkäaikaisia sokeriarvoja tarkastellessa on todettu, että jos insuliinitasapaino on ollut aiemminkin hyvä, kolmen kuukauden tasapaino ennen raskautta riittää, Frostdahl lisää.

Tiuhaa tarkkailua

Elina Mäkisen ensiraskaus ei ollut helppo. Ruoka ei maistunut, eikä pysynyt sisällä raskausviikolle 17 saakka. Ranteita ja selkää särki. Yöunet ovat olleet siitä lähtien kolmen–neljän tunnin pätkiä.

– Sain alkuraskaudessa ravitsemusterapeutilta ruokailuohjeita, mutta ei minun edes tehnyt mieli makeita, ennemmin suolaista.

Kasper kasvoi normaalisti. Elina Mäkinen kävi diabeetikoiden tapaan tiuhempaan kontrollissa kuin terveet äidit. Normaalien neuvolakäyntien lisäksi hän kävi ravitsemusterapeutin, diabeteshoitajan ja diabeteslääkärin luona.

– Kuukautta minua aiemmin raskaaksi tullut siskoni kysyikin kerran: Taasko sinä menet ultraan, Elina Mäkinen muistaa.

Silloin alkoi tunnelin päässä näkyä valoa. Elina Mäkinen

Frostdahlin mukaan ykköstyypin diabeetikon raskautta seurataan aina joko keskussairaalassa tai yliopistollisessa sairaalassa. Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa hoitovastuu on diabeteslääkärillä.

– Äitiyspoliklinikalla seurataan äidin yleistä vointia ja sikiön kasvua, hän täsmentää.

Raskausviikolla 18 Elina Mäkisen olo koheni, oksentelu loppui ja hän alkoi syödä normaalisti.

– Silloin alkoi tunnelin päässä näkyä valoa.

Puolet syntyy sektiolla

Kuukautta ennen laskettua aikaa Elina Mäkinen kävi synnytystavan suunnittelussa, jossa todettiin, ettei alatiesynnytykselle ole estettä.

Lääkärin mukaan yksi syy siihen, että noin puolet ykköstyypin diabetikoista synnyttää sektiolla on se, että vauvat tahtovat kasvaa isoksi. Lisäksi he ovat herkempiä kärsimään hapenpuutteesta.

Yritin kaikkia mahdollisia kotikonsteja, kävin lenkillä ja saunassa, mutta synnytys ei lähtenyt käyntiin. Elina Mäkinen

– Diabeetikkoäitien synnytys pyritään käynnistämään vähän etuajassa, koska tiedetään, että ihan loppuun asti mennyt raskaus lisää riskiä synnytyksen aikaisille komplikaatioille. Yleensä diabeetikot synnyttävät viimeistään kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, Frostdahl sanoo.

Elina Mäkisen synnytys yritettiin käynnistää lääkkeillä viikolla 38. Viikon ajan hän hyppäsi kodin ja sairaalan välillä, turhaan.

– Yritin kaikkia mahdollisia kotikonsteja, kävin lenkillä ja saunassa, mutta synnytys ei lähtenyt käyntiin.

Sairaalakassi oli valmiina ovella odottamassa, milloin tulee lähtö laitokselle.

– Sitten nuori naislääkäri sanoi, että ei kiusata enempää, vaan tehdään sektio. Viikolla 39 + 1 minulle tehtiin normaali suunniteltu sektio. Diabeetikot tulevat sairaalaan sektiota edeltävänä iltana ja aamulla minut leikattiin.

Elina Mäkinen muistaa kokemusta hyvällä.

– Olin saanut spinaalipuudutuksen ja noin vartin kuluttua kuului rääkäisy. Se oli elämäni hienoin hetki.

Lastenlääkärin kehut

Lastenlääkärin kommentti vauvan koosta ”Ei uskoisi diabeetikon vauvaksi" – oli tuoreelle äidille kiitos hyvin hoidetusta diabeteksesta.

– Kassu ei ollutkaan syntyessään mikään jötikkä. Hän painoi 4 020 grammaa. Synnytyksen jälkeen paino putosi sairaalassa 3 700 grammaan.

– Sain olla ylpeä itsestäni, että olin hoitanut diabetekseni hyvin. Loppu viimein vauvalla oli kaikki tosi hyvin. Vauva ei voinut huonosti missään vaiheessa, Elina Mäkinen sanoo.

Varsinkin jos äiti alkaa imettää, saa olla tarkka. erikoislääkäri Charlotta Frostdahl

Noin kolme tuntia synnytyksen jälkeen Elinan insuliinimäärät tipahtavat raskautta edeltäneelle tasolle.

Synnytyslääkäri Charlotta Frostdahl sanookin, että koska odottavan äidin insuliinin tarve kasvaa, joillakin reippaastikin, ovat ensimmäiset päivät vauvan syntymän jälkeen hankalia ja tarkkoja.

– Varsinkin jos äiti alkaa imettää, saa olla tarkka. Vauvan synnyttyä palataan raskautta edeltäviin verensokerirarvoihin.

Diabetes ei suoraan periydy äidiltä vauvalle.

– Merkittävällä osalla vastasyntyneistä diabeetikkoäitien vauvoista on matala verensokeri. He ovat tottuneet sikiöaikana normaalia korkeampaan verensokeriin. Joskus riittää seuranta lapsivuodeosastolla, osa tarvitsee ihan alkuun tiiviimpää seurantaa ja hoitoa lastenosastolla, mutta diabetes sinänsä ei periydy äidiltä vauvalle.

Vaasan kaupunginteatterin johtaja Erik Kiviniemi tunnustaa, että hän on hyvin syvällä valmisteilla olevan Umpihankeen-näytelmän aihepiirissä, hiihdossa. Mies on innokas lajin harrastaja. Sen lisäksi Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingkäryt vaikuttivat häneen syvästi.

– Nämä tapahtumat heilauttivat identiteettiä. Niissä oli jotain pysäyttävää. Jälkeenpäin aloin miettiä, että minusta nämä urheilijat maksoivat aivan liian kovan hinnan. Heidän tilanteensa oli aivan katastrofaalinen ja minä suren sitä, että niin kävi. Tämä sai aivan liian suuret mittasuhteet, kertoo syksyllä ensi-iltansa saavan näytelmän ohjaaja ja toinen kirjoittajista.

Vaasan kaupunginteatterin lavalla ei siis nähdä Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi (ohjaajan mielestä) tyypillistä sotadraamaa, vaan pysäyttävää urheiludraamaa moraalisine pohdintoineen.

Aihepiirin toivotaan vetävän kotisohvien sankareita teatterilavan äärelle.

Minusta nämä urheilijat maksoivat aivan liian kovan hinnan. teatterinjohtaja Erik Kiviniemi

– Näytelmä alkaa ajasta ennen kisoja. Siinä valotetaan, millaisia menestymisen paineita, valintoja ja tavoitteita urheilijoilla oli. Minusta me katsojat olemme vastuussa siitä, että meille ei kelpaa mikään neljäs tai viides sija, vaan meillä on aikamoisia vaatimuksia menestymisen suhteen. Tämä kuvio luo sitä draamaa eli kosketuspintaa myös yleisöön.

Alhosta huipulle

Erik Kiviniemi kirjoittaa tarinaa yhdessä dramaturgi Outi Rossin kanssa. Tarkoitus ei suinkaan ole toistaa uskollisesti yleisön tuntemia onnettomia tapahtumia, vaan etsiä niihin uusia näkökulmia. Ahdingosta noustaan myös takaisin hiihtomaailman kärkeen.

– Kiinnostavaa on se, kuinka Virpi Kuitunen pystyi nousemaan takaisin huipulle. Hänelle ja muille urheilijoille minä nostan hattua, ja heille me teemme kunniaa tässä.

Edesmenneellä hiihtäjällä, Mika Myllylällä, on teatterinjohtajan sydämessä aivan oma paikkansa. Kiviniemi onkin iloinen, että Myllylälle pystytetään patsas Haapajärvelle.

– Minusta hän on maailman paras hiihtäjä!

Kuka sitten esittää lavalla Myllylää tai Kuitusta, sitä ohjaaja-kirjoittaja ei vielä paljasta. Valinnat on toki jo tehty, sillä lukuharjoitukset alkavat keväällä. Varsinaiset harjoitukset starttaavat syyskuussa. Ensi-ilta on marraskuun 11. päivä.

Boliden Kokkolan pääluottamusmiehen mukaan epäilty työsyrjintärikos syntyi siinä yhteydessä, kun parikymmentä elektrolyysiosaston työntekijää marssi ulos kesken työpäivän kiinnittääkseen huomiota huonoon työilmapiiriin.

Ulosmarssipäivänä työnantaja ilmoitti, että ulosmarssijoille on luvassa varoitukset. pääluottamusmies Petri Partanen

Pääluottamismies Petri Partasen mukaan ammattiosaston järjestämään mielenilmaukseen osallistuneita työntekijöitä yritettiin uhkailemalla saada palaamaan takaisin töihin. Osallistujille jaettiin myös varoituksia.

– Ulosmarssipäivänä työnantaja ilmoitti, että ulosmarssijoille on luvassa varoitukset. Sanoin, että se ei ole oikea tapa toimia, jos pahasta mielestä marssimisesta annetaan varoituksia. Seuraavana päivänä varoituksia alettiin jakaa. Minä muistutin kirjallisesti työnantajaa työntekijöiden lakko-oikeudesta. Oikeus tulee kansainvälisestä ILO-sopimuksesta ja perustuslaista, joilla järjestäytymisvapaus on työntekijöille taattu, kertoo Partanen.

"Erittäin harvinaista"

SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto pitää näin kärjistynyttä tilannetta erittäin harvinaisena suomalaisessa työelämässä. Hänen mukaansa uhkailua esiintyy joskus, mutta poliisille asti asia menee erittäin harvoin.

– Yleensä työnantajat ymmärtävät, että lakkoilu on laillinen tapa ilmaista mielipide.

Boliden Kokkolan pääluottamusmies Petri Partanen valottaa taustoja:

Yleensä työnantajat ymmärtävät, että lakkoilu on laillinen tapa ilmaista mielipide. lakimies Anu-Tuija Lehto

– Kyseessä on monta vuotta jatkunut ilmapiiriä huonontanut asia. Työntekijät kokevat, että he eivät ole voineet vaikuttaa työnsä kehittämiseen. Työn kehittäminen on ollut yksipuolista. Voidaan käyttää jopa sanelupolitiikka-termiä tässä asiassa. Kun tällainen jatkuu monta vuotta, niin näin ikävä lopputulos syntyi.

Työntekijäpuoli on konsultoinut asiassa Metalliliittoa, jonka jäsen ammattiosasto 135 on. Liiton mukaan työnantajan käytös antaa aiheen rikosilmoituksen tekemiseen.

Saman pöydän ääreen

Pääluottamismies arvioi, että tapahtumien jälkeen työilmapiiri elektrolyysiosastolla on pelokas. Töitä pitäisi kuitenkin pystyä jatkamaan.

– Pitää vain yrittää normaalisti jatkaa ja ottaa asiat asioina, eikä henkilökohtaisina, miettii Partanen.

Viime kädessä työnantaja on vastuussa työilmapiiristä. lakimies Anu-Tuija Lehto

SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto opastaa, että tulehtuneessa työilmapiirissä ainoa vaihtoehto on istua alas keskustelemaan. Jos ulkopuolisia tarvitaan neuvottelupöytään, yleensä liitot voivat tulla apuun. Myös työterveyshuolto ja työsuojelupiirikin voivat auttaa.

– Pitkään jatkunutta tilannetta on vaikea ratkaista. Yleensä, jos työilmapiiri on huono, mistään ei päästä yksimielisyyteen. Jos taas ilmapiiri on hyvä, isoistakin ongelmista päästään sopuun, tietää Lehto.

– Viime kädessä työnantaja on vastuussa työilmapiiristä. Jos työntekijöillä on olo, ettei heitä kuunnella, pitää tehdä selvitys siitä, mitä voitaisiin tehdä toisin.

Pääluottamusmies Petri Partanen myöntää, että tutkintapyynnön jättämisen jälkeen on tullut nukuttua huonosti:

– Mietin, että olisinko itse voinut tehdä jotain toisin. Mutta kyllä tämä on johtunut työnantajan politiikasta ja on vain seuraus siitä asiasta, summaa Partanen.

"Asia hoidetaan sisäisesti"

Boliden Kokkolan toimitusjohtaja Jarmo Herronen kommentoi iltapäivällä, että hänen mielestään työntekijäpuoli on antanut tilanteesta liian yksipuolisen kuvan, mutta hän ei siltikään halua kommentoida asiaa julkisesti.

Herronen kertoo, että asia hoidetaan sisäisesti. Hänen mukaansa työnantaja sai tiedon tutkintapyynnöstä median kautta maanantaina 13.2.

Juttua on täydennetty 13.2. kello 13:35 työnantajan kommenteilla.

Pohjanmaan käräjäoikeus määräsi maanantaina Pietarsaaren paloittelumurhasta epäillyt vangittavaksi. Epäillyt ovat vuonna 1971 syntynyt nainen ja vuonna 1974 syntynyt mies.

Heidän epäillään syyllistyneen murhaan ja hautarauhan rikkomiseen. Epäillyt ovat vangittuna Kokkolassa ja oikeudenkäyntiä käytiin videoyhteyden avulla.

Paloittelumurha paljastui Pietarsaaressa viime perjantaina. Paikkakunnalla surmattiin vuonna 1965 syntynyt pietarsaarelainen mies. Uhri oli epäillyille entuudestaan tuttu.

Torstaina Pietarsaaren Permossa jäteastioista löytyi murhatun miehen ruumiinosia. Poliisi käynnisti tapauksesta mittavan poliisioperaation Vuohisillantiellä. Ruumiinosien etsinnässä käytettiin apuna muun muassa poliisikoiraa.

Syyttäjä oli vaatinut syksyllä 2015 Toholammilla sattuneesta tapauksesta toholampilaismiehelle rangaistusta muun muassa murhan yrityksestä. Mies oli osoitellut poliisipartiota käsiaseella.

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus kaatoi toholampilaismiehen syytteet kahden poliisin murhayrityksestä.

Sen sijaan oikeus tuomitsi miehen laittomasta uhkauksesta, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja törkeästä ampuma-aserikoksesta puoleksitoista vuodeksi vankeuteen. Rangaistus on ehdollinen.

Poliisit olivat turvaamassa ambulanssin sairaanhoitajia, jotka olivat hakemassa miestä pakkohoitoon. Tässä yhteydessä mies osoitteli poliiseja aseella uhaten tappaa heidät ja heidän perheensä. Oikeuden mukaan ase oli lataamaton ja siten toimintakelvoton, joten murhayrityksen tahallisuus ei täyty.

Tuomittu joutuu maksamaan kummallekin poliisille vahingonkorvausta kärsimyksestä 2000 euroa.

Eläinhoitola Kotipesä -yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Puolimatka sai idean koirien sisälenkkipuistosta jo pari-kolme vuotta sitten, kun yksi lemmikkien hoitajista liukastui koiraa ulkoiluttaessaan.

Puolimatka laskeskeli, ettei Kotipesä-yhdistyksellä ole varoja hankkia riittävästi hiekoitushiekkaa, vaan tarvitaan jokin muu ratkaisu.

– Jos koiran hoitopaikka maksaa asiakkaalle 19 euroa päivässä, kissanhoito 12 euroa päivässä ja hiekka 300 euroa päivässä, pitää olla aika monta hoidettavaa hiekkamäärän rahoittamiseen.

Nyt Kotipesä on saanut myönteisen rahoituspäätöksen noin 400 metriä pitkän koirien juoksuputken rakentamiseen. Leader Aktion Österbottenin myöntämä tuki on noin 150 000 euroa.

Kaivon kohdalle istutetaan tietenkin pissapuita. Eläinhoitola Kotipesä ry:n puheenjohtaja Pekka Puolimatka

Hankkeen kokonaiskustannusarvio on Puolimatkan mukaan parisataatuhatta euroa. Luun muotoisen, noin 650 neliön kokoisen juoksu- ja terapiatilan on tarkoitus valmistua parissa vuodessa.

Maapohjaisen uudisrakennuksen kerrosala on 566 neliötä ja sisäkatto noin 2,5 metrin korkeudella.

Tila pidetään puhtaana juoksuradalle levitettävän purun avulla, josta kikkareet on helppo siivota.

– Ja kaivon kohdalle istutetaan tietenkin pissapuita, Pekka Puolimatka lisää.

Hyvinvointia ja lemmikkiterapiaa

Noin sadan hehtaarin kokoiselle kaupungin vuokratontille, Eläinhoitola Kotipesän "takapihalle" suunniteltu rakennus tarjoaa Puolimatkan mukaan myös hyvinvointia ihmisille. Terapiahuoneeksi kutsumaansa tilaan, luun toiseen päätyyn, voi tulla leikkimään oman lemmikin tai eläinhoitolan lemmikin kanssa.

– Perheet voivat paistaa terapiatilan keskelle suunnitellussa grillikatoksessa makkaraa tai leikkiä ja lenkkeillä lemmikkien kanssa. Myös siedätyshoidot jatkuvat terapiatilassa, Puolimatka visio.

Eläinhoitola Kotipesässä on käynyt useamman vuoden ajan eläinallergikkoja, jotka ottavat koiran tai kissan muutamaksi minuutiksi syliin tunnustellakseen allergiaoireitaan. Lisäksi Kotipesässä käy psykiatrisessa kuntoutuksessa olevia lapsia ja aikuisia, saamassa eläinterapiaa.

Nuoret rakentavat juoksuputken

Yhdeksän toimivuotensa aikana Kotipesä-yhdistys on työllistänyt yli 500 henkilöä. He ovat esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevia ja kaikkein vaikeimmin työllistyviä nuoria. Myös juoksuputki on tarkoitus toteuttaa 20 nuoren työttömän voimin.

– Tietenkin hankimme maansiirtoyrittäjän kaivamaan, eihän kukaan lapiohommiin lähde. Lisäksi tarvitaan paljon talkootyötä ja sponsoritukea, Puolimatka lisää.

Tälläkin hetkellä Kotipesässä on kolme-neljä työssä kuntoutujaa.

Olen ennenkin tehnyt sellaisia rakennuksia, joiden idea on syttynyt yöllä kello kaksi. rakennusmestari Mårten Kankkonen

Pekka Puolimatka kertoo juoksuputken olevan yksi hänen unelmistaan, joka näyttäisi nyt toteutuvan.

– Tai sanoisiko kuten poliitikot, yksi unelma, joka menee maaliin. Tämä on maailman ensimmäinen juoksuputki, Puolimatka hehkuttaa.

Kennelliiton viestintäkoordinaattorin Kati Vesalainen sanoo, ettei vastaavaa ole heidän tietojensa mukaan aiemmin Suomessa rakennettu.

Juoksuputken lupaprosessit ja hankerahoitus ovat vieneet aikaa, vaikka piirustukset ovat olleet valmiita jo useamman vuoden. Vuonna 2014 silloinen Kokkolan kaupungin arkkitehti Lassi Oikari piirsi luun muotoisen rakennuksen, jonka rakennusmestari Mårten Kankkonen hyväksyi.

– Olen ennenkin tehnyt sellaisia rakennuksia, joiden idea on syttynyt yöllä kello kaksi, Kankkonen lisää.

Eläinhoitola Kotipesä ry hoitaa maksusta lemmikkejä esimerkiksi omistajan matkan tai sairauden aikana. Kotipesä ottaa huostaansa myös rankkurin toimittamat lemmikit ja hoitaa kodittomien eläinten adoptointia.

Pietarsaaressa, Permon kaupunginosassa paljastui viime viikolla rikos, jossa miehen ja naisen epäillään surmanneen vuonna 1965-syntyneen miehen. Mies oli paloiteltu ja palat oli sijoitettu eri paikkoihin Pietarsaaren Vuohisillantien läheisyyteen.

Esitutkinnan aikana poliisi on ottanut kiinni neljä henkilöä, joista kaksi on vapautettu. Heitä ei poliisin mukaan ole syytä epäillä tapahtuneesta. Sen sijaan käräjäoikeus on vanginnut miehen ja naisen, joita epäillään todennäköisin syin pietarsaarelaismiehen murhasta.

Paloittelumurha paljastui Pietarsaaressa viime perjantaina, kun poliisi oli suorittamasta toista tehtävää. Uhri oli epäillyille entuudestaan tuttu.

Rikosvyyhti alkoi selvetä, kun jäteastioista löytyi murhatun miehen ruumiinosia. Poliisi käynnisti tapauksesta mittavan poliisioperaation Vuohisillantiellä. Ruumiinosien etsinnässä käytettiin apuna muun muassa poliisikoiraa.