Lukiolaisten riemu on nyt ylimmillään, kun 12-vuotinen koulutaival on päättymässä. Julkaise paras otoksesi penkkarihumusta Twitterissä ja Instagramissa tunnisteella #ylepenkkarit tai lähetä se meille suoraan. Kuvat näkyvät tässä artikkelissa.
Penkinpainajaisista eli penkkareista alkaa abiturienttien lukuloma ylioppilaskirjoituksia varten.
Katso vastaava kuvakooste keväältä 2016 täältä.
Viimeaikainen meemimylly on pyörinyt Yhdysvalloissa. Se näkyy myös kevään abiturienttien tekemissä penkkarijulisteissa. Presidentti Donald Trumpin sanomiset olivat torstaina ahkerassa uusiokäytössä.
– Kuuluu genreen eli tekstilajiin haistattaa peet Trumpin kaltaisille hahmoille. Tässä yhteydessä sen voi tehdä rajusti ja turvallisesti. Samalla tietysti luodaan me-henkeä, arvioi kielentutkija Vesa Heikkinen tämän kevään julisteita.
Tässä Trump-julisteita eri puolita Suomea. Jutun lopusta löytyy runsaasti muita irvailun aiheita.
Medianomi Tarina Tommiska huomaa, että kuvataidepainotteisten lukioiden kädenjälki erottuu selkeästi joukosta.
– Tuollainen juliste on haastava tehdä, koska se on niin iso. Iskulause täytyy miettiä tosi tarkkaan, jotta se näkyy kauas. Julisteen pitää olla "siisti", Tommiska sanoo.
– Aiheet ovat hyvin ajankohtaisia. Tosin Trumpeja on niin monta, että voi olla haastavaa erottua joukosta. Idean on oltava tosi kirkas, tai hukkuu massaan, Tommiska jatkaa. Hän oli itse abiturientti vuonna 2012. Silloin esillä oli mm. samalle vuodelle ennustettu maailmanloppu.
Tamperelaisena Tommiska nostaa esiin erityisesti ankarasta norovirusepidemiasta kärsineen tamperelaislukion julisteen. Kalevan lukion abit tekivät uuden julisteen alle viikossa. Hän uskoo, että sanaparilla noro ja moro leikkivän julisteen viesti avautuu muuallakin Suomessa.
Vaikka ajankohtaisuus on julisteissa tärkeää, tutkija Vesa Heikkinen löytää kuvista myös kestosuosikkeja, kuten Teletapit, erilaiset tuotemerkit, televisio-ohjelmat ja Uuno Turhapuro.
– Tämä kertoo jotain olennaista penkkarijulisteiden tekstilajista: otetaan toisista yhteyksistä ja teksteistä tuttuja hahmoja, ideoita ja lauseita uusiokäyttöön. Käännetään merkityksiä nurin kurin ja päälaelleen. Se on samalla sekä kriittistä että hauskaa.
Tässä on lisää nokkelia julisteita eri puolilta Suomea.
Valokuvaaja Antti Pahkamäki antaa viisi vinkkiä, joilla kännykkäkuvista tulee räpsäisyä parempia. Neuvot opastavat erityisesti henkilökuvaukseen. Varmasti vinkit auttavat myös selfieiden otossa.
– Kännyköiden kamerat ovat kehittyneet valtavaa vauhtia ja niillä saa hyviä kuvia.
1. Tausta ei saisi olla liian levoton, muuten kohde ei erotu.
.
Antti Pahkamäki käyttää kuvauksissaan järjestelmäkameraa, jolloin hän pystyy säätämään aukkoa.
– Isolla aukolla kuvattaessa tausta jää epäselväksi. Silloin taustalla ei ole merkitystä. Jos kuvaa muulla tavoin, yksivärinen tausta on hyvä.
2. Valo on valokuvauksen a ja o. Ammattikuvaaja kehottaa hankkiutumaan luonnonvalon ääreen.
– Valo on kaikkien ratkaisevin. Lisäksi kannattaa muistaa, että kamera näkee eri tavoin kuin ihmissilmä. Joku kirkas lamppu ei kameran mukaan olekaan kovin kirkas. Luonnonvalo kannattaa hyödyntää, mutta toisaalta suoraa auringonvaloa pitää välttää.
Pahkamäki vinkkaa, että tavallisista kuvista voi erottua vaikkapa käyttämällä studiovaloja.
3. Kuvattavan tausta ei saisi tuoda tahatonta komiikkaa kuviin. Esimerkissä kohteen päästä pistää esiin pystysuora palkki.
Esimerkkikuvassa kohde on sijoitettu ikkunan ääreen. Ammattilainen neuvoo, että selkä ikkunaa vasten ei kannata ottaa kuvaa, sen sijaan ikkunaa vasten voi olla kyljittäin. Pehmeä valaistus syntyy kauempana ikkunasta, dramaattisempi vaikutelma taas aivan ikkunan ääressä.
4. Vältä heijastuksia. Niitä syntyy silmälaseista, ikkunalaseista ja peileistä ja ne voivat tehdä tepposet muuten hyvälle kuvalle.
Kohde on asetettu hyvin lähelle kuvaajaa ja kameraa. Zoomauksessa on vaaransa, silloin linssin lähellä oleva kohde näyttää isommalta ja leveämmältä. Tämän on moni selfietä ottanut jo huomannutkin.
– Jotkut zoomaavat kameralla. Toiset taas menevät lähelle kohdetta. Kun kohde on hyvin lähellä, linssi tarjoaa laajakulmanäkymän. Ehkä kaikki jo tiedostavat sen, mitä laajakulmanäkymä tarkoittaa, miettii Pahkamäki.
5. Mieti tavallisesta poikkeava ilme tai asento.
Kautta valokuvauksen historian ihmiset ovat törröttäneet kameran edessä pyhäilme päällä. Viime aikoina moni on näköjään rikkonut tätä perinnettä, sillä esimerkiksi somessa tai mainoksissa näkee ihmisiä suu auki, hurjassa virneessä, irvistämässä.
– Ehkä se on jo vähän nähty se semmoinen jäpittäminen. Massasta yritetään sitten erottua hassuttelemalla. Itse en allekirjoita ilmeilyä, tunnustaa Pahkamäki.
Valta vaihtuu Suomen lukioissa, kun abiturientit vetäytyvät keskittymään ylioppilaskokeisiin, vanhojen tansseja juhlivat kakkoset ottavat komennon.
Julkaise parhaat valokuvasi vanhojen päivän tunnelmista Twitterissä ja Instagramissa tunnisteella #ylevanhat tai lähetä se meille suoraan. Kuvat näkyvät tässä artikkelissa.
Katso viime vuoden 2016 vanhojen päivän tunnelmia täältä.
Kun abiturientit lähtivät torstaina penkkarien kautta lukulomille, tuli lukion kakkosluokkalaisisista koulun vanhimpia. Tänään he ovat juhlistaneet asemaansa pyörähtelemällä vanhojen tansseissa eri puolilla Suomea.
Yle keräsi sosiaalisessa mediassa vanhojentanssikuvia ympäri Suomen tunnisteella #ylevanhat. Kuvia tunnisteen alle tuli päivän mittaan runsaasti sekä Twitterissä että Instagramissa.
Kokosimme artikkeliin päivän kuvasadon parhaimmistoa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia vanhojenpäivän vietosta.
Kun Joni Virtanen 1980-luvulla pyöräili kameran jalusta jopparillaan pitkin öisiä metsiä, hänen perään uhattiin soittaa poliisit. Nuoren miehen epäiltiin kuljettavan varastettua tavaraa ja mittailevan salaa maita.
Myös hänen tekemää elektronista musiikkia kummasteltiin Keski-Pohjanmaalla 30 vuotta sitten.
– Nyt olen innoissani, että molemmista harrastuksistani on tullut yleisesti hyväksyttyjä ja suosittuja, kokkolalainen valokuvataiteilija Joni Virtanen virnistää.
Olen syntynyt ihmettelemään. valokuvataiteilija Joni Virtanen
Hän sanoo syntyneensä taivaanvahdiksi.
Lapsena Joni makasi lumihangessa ja seurasi revontulten liikkeitä tai lumihiutaleiden järjestäytynyttä kaaosta. Koulussa hän valitsi aina ikkunapaikan, jotta saattoi tarkkailla päivän aikana tapahtuvia muutoksia taivaalla.
– Olen syntynyt ihmettelemään. Lähtökohtaisesti taivas on kiinnostanut minua aina.
Huomasin pian tähtitieteen harrastusta aloittaessani, että täytyy oppia tarkkailemaan ja tulkitsemaan pilviä. Joni Virtanen
Vakavaksi harrastukseksi taivaan ja avaruuden ilmiöiden tarkkailu sekä niiden valokuvaaminen kehkeytyi Virtaselle vuonna 1986, kun hän lähti kauas kaupungin valoista katsomaan Halleyn komeettaa.
– Kiikaroidessani yötaivasta huomasin, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Siitä kokemuksesta avautui harrastus, jota en ikinä jätä.
Halojen, auringonpimennysten, Kuun, ohikiitävien komeettojen sekä ukkosten kuvaamisen lisäksi Virtanen on kuvannut paljon pilviä: helmiäispilviä, valaisevia yöpilviä ja cumulus- eli kumpupilviä.
– Huomasin pian tähtitieteen harrastusta aloittaessani, että täytyy oppia tarkkailemaan ja tulkitsemaan pilviä.
Virtasen mukaan parhaiten jopa yli sadan kilometrin korkeudessa syntyviä, valaisevia yöpilviä bongaa loppukesästä.
Tässä harrastuksessa kehittyy väkisin hyväksi sääennustajaksi. Joni Virtanen
– Niiden syntytapaa ei tarkalleen tiedetä, mutta niiden epäillään liittyvän tulivuorenpurkauksiin, meteoripölyyn tai ilmastonmuutokseen, Virtanen sanoo.
Virtasen mukaan on vielä osittain mysteeri, mikä juuri pohjoisella pallonpuoliskolla aiheuttaa yläilmakehiin valaisevia yöpilviä.
Kauniin värisiä helmiäispilviä syntyy yleensä loppuvuodesta, kun Norjan vuorten yli vyöryy lämmintä ilmaa. Törmätessään vuoristoon, läntiseen ilmavirtaukseen syntyy vuoristoaaltoja, jotka nostavat alemman ilmakehän kosteuden kylmään stratosfääriin. Siellä ilma härmistyy jääkiteiksi, jotka muodostavat rikki- ja typpihapon kanssa helmiäispilviä.
Joni Virtanen pakenee usein kaupungin valoja, keskelle hiljaista luontoa, milloin ihailemaan revontulimyrskyä, milloin kuuta tai pyrstötähteä.
– On todella ihmeellistä, kuinka syvän hiljaisessa luonnossa taivas voi olla niin aktiivinen. Joka kerta tuntuu kuin olisin voittanut pääpalkinnon ja luonto esittää upeimman näytelmänsä vain onnekkaille.
Jotkut tilanteet luonnossa ovat olleet niin vaikuttavia, että kuvaaminen on unohtunut. Yksi harvinainen ilmiö jäi tallentamatta: vihreä välähdys, jota Virtanen oli metsästänyt pitkään.
– Yritin etsiä uutta kuvakulmaa ja säädin kameraa. Ehdin kääntää katseeni ja samassa tilanne oli jo ohi.
Vihreän välähdyksen voi nähdä juuri ennen auringonlaskua tai -nousua. Harvinainen optinen ilmiö johtuu valon siroamisesta ilmakehässä.
Samaan aikaan helmipöllöt olivat aloittaneet soidinpulputtelun ja hirvet ääntelivät viereisessä kuusikossa. Joni Virtanen
Joni Virtasen mieleenpainuvin kuvauskokemus on vuodelta 1997 kun hän kuvasi kaverinsa kanssa Hale Bopp -komeettaa.
– Mentiin Ruotsalon Pirskeriin meren jäälle kuvaamaan. Komeetta oli todella selkeästi näkyvissä. Samaan aikaan helmipöllöt olivat aloittaneet soidinpulputtelun ja hirvet ääntelivät viereisessä kuusikossa. Siinä oli niin monta hienoa tekijää, jotka sai vielä jakaa hyvän ystävän kanssa.
Vaikka Virtanen on ottanut tuhansia kuvia taivaasta, kokee hän joka kerta saman innostuksen.
– Jokainen auringonlasku, kuun pinta tai helmiäispilvi on ainutkertainen. Niiden saaminen kuviin on sattumanvaraista. Se vie voimat, jos luontoa yrittää liikaa hallita. Luonto tyhjentää ihmisen roolistaan. Minusta tulee vain havainnoitsija, joka kuvaa maailmaa. Sen hyväksyminen on ollut vapauttavaa, Joni Virtanen sanoo.
Päivisin koti-isänä ja iltaisin Lasten ja nuorten kuvataidekoulussa sekä Kokkolan seudun opistossa opettava Joni Virtanen hyödyntää kuvauskeikkoja suunnitellessa muun muassa netin reaaliaikaisia sade- ja ukkostutkia. Esimerkiksi Ursan ylläpitämästä Taivaanvahti-palvelusta saa tietoa muualla Suomessa havaituista ilmiöistä.
– Tässä harrastuksessa kehittyy väkisin hyväksi sääennustajaksi.
Vaikuttavan ilmiön edessä hän kertoo olevansa onnellinen.
– Tuntuu, että saan nähdä ja kokea jotain ainutkertaista: ukkosrintaman voiman, revontulten huimat muodot ja värit, Linnunradan miljoonat tähdet tai pilvettömän taivaan avaruuden. Niissä kaikissa on omat tunnetilansa ja muistot. Ihminen taivaan ja maan välissä on näiden armoilla ja armosta, Joni Virtanen kuvaa.
Joni Virtasen SkyScapes-valokuvanäyttely ja Ilmakehä-työpaja Kokkolan luonnontieteellisessä museossa Kiepissä 9.2.–10.9.2017.
Lähteinä Ursan Taivaanvahti, Kieppi eli Kokkolan Luonnontieteellinen museo ja Wikipedia.
Kokkolalainen Niko Kupari on kärsinyt rajuista allergiaoireista kolmevuotiaasta asti. Mikään allergialääke ei ole auttanut koivulle allergisoitunutta poikaa täysin. Niko on joutunut pysyttelemään sisällä keväisin vähintään viikon verran.
Koivun siitepöly on aiheuttanut Nikolle hyvin vaikeita silmäoireita. Nikon äiti Annika Kupari kertoo, että päiväkodissa tilanne oli hankala, koska siellä ei poikaa voitu jättää sisälle muiden ulkoillessa. Koulussa sen sijaan Nikon tilanne on ymmärretty ja hän on saanut pysytellä välituntisin sisällä allergisoivimpaan aikaan.
Tänä keväänä Niko saattaa päästä siitepölyaikaan jo ulos, sillä hän saa parhaillaan uudenlaista lääkehoitoa.
Kuparin perheelle olisi ollut tarjolla tehokas pistoksin annettu siedätyshoito, mutta pistosmäärien runsaus arvelutti äitiä. Siedätyspistosta olisi pitänyt käydä sairaalassa saamassa neljän kuukauden ajan joka viikko.
Suomessa on parin vuoden ajan saanut siedätyshoitoa ilman pistoksia, liuoksen muodossa. Kielen alle suihkautettavaa lääkettä on käytetty Euroopassa jo kymmenen vuoden ajan, mutta vielä viime aikoihin asti sitä on tarjottu Suomessa lähinnä yliopistopaikkakunnilla.
Emme me sillä linjalla mene, että pitäisi ihan ilman lääkkeitä pärjätä. Annika Kupari
Kokkolassa asuva Kuparin perhe aloitti liuoshoidot oman paikkakunnan keskussairaalassa tammikuussa, sillä uusi hoitomuoto tuli sairaalan hoitovalikoimaan tämän vuoden alusta. Liuoshoito on vähitellen leviämässä myös muille pienemmille paikkakunnille Suomessa.
Erikoislääkäri Ewa Kosmala keskussairaalasta Kokkolasta kertoo, että kielenalushoitoa annetaan viiden kuukauden ajan vuodessa, tammikuusta toukokuuhun.
Hoito kestää kolme vuotta ja tulee maksamaan vajaat 2000 euroa. Rajoitetusti korvattavasta lääkkeestä joutuu potilas maksamaan itse suurimman osan.
Kuparin perhe kiittelee, että uudenlainen siedätyshoito vähentää sairaalakäyntejä. Vain ensimmäinen hoitokerta annetaan sairaalassa, loput kotona.
Lääkkeen pitäisi tehota jo ensimmäisen hoitojakson jälkeen, vaikkakin teho kasvaa kertojen myötä.
Hoidosta on yleensä vain vähän sivuvaikutuksia. erikoislääkäri Ewa Kosmala
– Emme me sillä linjalla mene, että pitäisi ihan ilman lääkkeitä pärjätä. Toivon, että Niko voisi olla keväällä ulkona ilman rajuja silmäoireita, ihan niin kuin muutkin lapset, miettii Nikon äiti Annika Kupari.
Erikoislääkäri Ewa Kosmala arvioi, että liuoksena annettava siedätyshoito auttaa noin 90 prosenttia potilaista. Sitä voidaan antaa yli viisivuotiaalle lapselle, jolla on todettu IgE-välitteinen koivuallergia sekä oireita.
– Hoidosta on yleensä vain vähän sivuvaikutuksia. Alussa voi olla suun alueella kutinaa ja turvotusta, mutta ne menevät ohi muutaman kerran jälkeen, rohkaisee Kosmala.
Jos pahoihin oireisiin kyllästynyt allergikko haluaa vaivoistaan eroon liuoshoidolla, erikoislääkäri kehottaa ottamaan asian puheeksi omassa terveyskeskuksessa jo keväällä. Silloin ehtii erikoissairaanhoidon potilaaksi ennen seuraavaa tammikuuta, jolloin hoidot kannattaa aloittaa.
20.2.2017 kello 11:20 korjattu juttuun keskussairaalan nimi.
Jos kirsikka- tai luumupuu ei tee keväällä kukkia tavalliseen tapaan, se on voinut saada siipeensä talven vaihtelevista lämpötiloista. Varsinkin tänä talvena pakkaspäiviä on seurannut lämpöjakso, joka on kohta taas vaihtunut kylmyyteen.
Puutarhuri-yrittäjä Leif Blomqvist Pedersörestä Pohjanmaalta kertoo, että puun solut voivat vaurioitua heittelystä. Heittelehtiminen ei ole suotuisaa missään vaiheessa, mutta haitallisinta se on alkukeväästä.
– Jos lämpötila nousee maalis-huhtikuussa korkeaksi, mutta vaihtuu pian pakkaseksi, luumu- ja kirsikkapuut kärsivät. Ensin puu heräävät lämmön vaikutuksesta eloon ja paleltuvat sitten pakkasessa.
Koko puu ei tästä lämpökäsittelystä kuole, mutta kuluvan vuoden sato on mennyttä.
Omenapuu on kirsikkaa ja luumua kestävämpi puutarhan kasvatti. Se pystyy porskuttamaan mitä erilaisimmissa lämpötiloissa. Herkkyytensä silläkin on ja se on alkukevään valo.
Ensin puu heräävät lämmön vaikutuksesta eloon ja paleltuvat sitten pakkasessa. Leif Blomqvist
– Päivällä omenapuun runko lämpiää auringon vaikutuksesta jopa kuumaksi, mutta yöllä se taas jäähtyy rajusti. Se voi repäistä kuoren rikki. Omenapuu voi kitua rikkinäisen kuoren kanssa monta vuotta, mutta kuolee lopulta, varoittaa Leif Blomqvist.
Omenapuun voi suojata tältä lämpövaihtelulta värjäämällä puun etelänpuoleisen rungon valkoiseksi. Maaliksi käy veteen sekoitettu valkoinen maali tai liidusta tai kalkista ja vedestä sekoitettu velli.
Muutkaan puutarhakasvit eivät arvosta liian aikaista valohoitoa.
Siitä kärsivät myös nuoret alppiruusut. Ne haluavat suojaa auringolta ja kevättuulilta, jotka kuivattavat kasvia pahasti.
Omenapuu voi kitua rikkinäisen kuoren kanssa monta vuotta, mutta kuolee lopulta. Leif Blomqvist
Myös ruusut kannattaa suojata alkukevään valolta, sillä ruusujen juuret eivät kuitenkaan saa jäisestä maasta vettä. Ruusujen päälle voi laittaa säkkikankaisia suojia ja juurille talvehtimisturvetta, ehkä myös havuja.
Omenapuiden rungot kannattaa talvella suojata rusakoiden tai jäniksien ruokailulta. Suojaksi käy esimerkiksi kanaverkko. Verkko pitää virittää sen verran korkeaksi, etteivät eläimet pääse puuhun käsiksi lumihangen päältä.
Jos omenapuu ei keväällä lähde kasvamaan, puu on voinut saada typpilannoitetta liian myöhään syksyllä. Typestä virkistynyt puu ei ole ehtinyt tuleentua ennen talven tuloa, mikä voi olla kohtalokasta. Puulla on silloin lehdet oksillaan vielä, kun pakkaset tulevat.
Leif Blomqvist toteaakin että syksyllä ei anneta omenapuulle enää typpeä, vaan syysravinnetta ja sekin heinäkuun puolella.
Miljoonien suomalaisten muistiin on piirtynyt kuva Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo. M. Petäjä takeltelemassa kansainvälisen median edessä 28.2.2001. Kuusi suomalaista hiihtäjää oli kärähtänyt dopingista. Petäjä lausui suomalaiseen urheiluhistoriaan jäävät sanat:
– Me pyydämme anteeksi suomalaiselle urheilulle ja hiihtokansalle aiheuttamaamme katastrofaalisen suurta häpeää.
MM-hiihdot olivat päättyneet suomalaisten kannalta täydelliseen katastrofiin. Kisat oli rakennettu voimakkaalla rummutuksella tarinalle, jossa suomalaisten oli Mika Myllylän, Harri Kirvesniemen ja Jari Isometsän johdolla määrä kauhoa kaikkien aikojen mitalisaalis.
Suomalaisten usko huippu-urheiluun, jolla nuoren valtion identiteettiä ja itsetuntoa oli rakennettu, romahti kerralla.
– Sankareista tuli konnia kertaheitolla. Se kaikki tapahtui niin lyhyessä ajassa, Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen muistelee.
Suomalaiset olivat saavuttaneet kisoissa useita. Ensimmäinen kärähtäjä Jari Isometsä yritti vielä pelastaa muut ottamalla syyt Hemohes-kärystä omille niskoilleen. Lopulta selvisi, että kyseistä, vuoden verran kilellettyjen aineiden lisalla ollutta, ainetta oli käytetty laajemmin Suomen joukkueessa.
– Sitä tarinaa oli hypetetty ja rakennettu kotikisojen menestystä ajatellen. Kisat televisioitiin isosti ja kisojen aikana monien mieliin painui kuva, jossa Myllylä laskee mäkeä ja kova pakkashuuru lentää hänen takanaan, Itkonen muistuttaa.
Urheilusankaruutta tutkinut ja aiheesta useita kirjoja kirjoittanut Itkonen pitää Lahden kisoja eräänlaisena vedenjakana, käännekohtana, joka viimeistään murensi kansalaisten uskon huippu-urheilun puhtauteen.
– Aivan samalla tavalla kuin saippuakupla puhkeaa, myös sankaruus puhkesi hyvin nopeasti ja jouduttiin seuraamaan aivan toisenlaista näytelmää. Draaman kaari katkesi poikkeuksellisen nopeasti.
– Ehkä meidän suhteemme urheilusankareihin oli ollut hieman epäterve. Ja urheilupiirit ovat peitelleet monia asioita.
Vaimo kertoi, että lukion oppilaat seurasivat niin tiiviisti uutisointia, että heitä oli vaikea saada oppitunneille Hannu Itkonen
Sankareiden muuttumista konniksi seurasivat kaikki nekin, joita urheilu ei välttämättä kiinnostanut, iästä, asuinpaikasta tai kiinnostuksen kohteista riippumatta.
– Vaimo kertoi, että lukion oppilaat seurasivat niin tiiviisti uutisointia, että heitä oli vaikea saada oppitunneille, Itkonen muistelee.
Hemohes-nimiseen verenohennusnesteeseen päättyi myös monen sankarihiihtäjän ura. Hiihtourheilu, huippuhiihtäjät ja valmentaja Kari-Pekka Kyrö saivat kuraa niskaansa.
Sankaruuden ja konnuuden raja on kuin veteen piirretty viiva Hannu Itkonen
– Jokainen sukupolvi rakentaa omat sankarinsa, mutta tässä tapauksessa heistä tuli konnia. Pitää muistaa että sankaruuden ja konnuuden raja on kuin veteen piirretty viiva, Itkonen muistuttaa.
– Lahti vei monen sukupolven uskon urheilun puhtauteen.
Suomea juostiin maailmankartalle jo itsenäisyyden alkuhämärissä, jopa hieman ennen itsenäistymistä. Tarunhohtoiset juoksijat, mäkihyppääjät, keihäänheittäjät ja autourheilijat ovat nousseet omina aikoinaan myyttisiin mittoihin.
Lahden rajua pettymystä puitiin mediassa, oikeussaleissa ja baariparlamenteissa vuosikausia. Uusia sankaritarinoita kuitenkin syntyy.
Urheilu antaa valtavana viihdebisneksenä aihetta erinomaisen hyviin kertomuksiin Hannu Itkonen
– Urheilu antaa valtavana viihdebisneksenä aihetta erinomaisen hyviin kertomuksiin ja draaman käänteisiin sekä sankareiden ja konnien tarkasteluun, Itkonen muistuttaa.
Onko urheilufanittaminen muuttanut muotoaan sitten Lahden MM-kisojen?
– Urheilu edustaa nykyisin jälkimodernin yhteiskunnan yhteisöllisyyttä. Kun perinteiset yhteisöt ovat ohentuneet, urheilu tarjoaa verrattoman kentän osoittaa yhteisöllisyyttä. Lähdetään seuraamaan kori-, lentopallo- tai jääkiekkojoukkuetta vaikka ulkomaille. Ja kotimaassa harjoitetaan niinsanottua kuppilakarnevalismia.
Oliko Lahti 2001 urheilun kaikkien aikojen suurin pettymys?
– Se oli merkittävä, mutta en uskalla sanoa, oliko se kaikkien aikojen suurin urheilun kannalta. Se tapahtui kotikisoissa, perinteisessä yksilöurheilulajissa. Tultiin menestyksestä ja sankaruudesta konnien maailmaan.
Vaikka suomalaiset joutuivat Lahden käryjen aikaa kansainvälisestikin tikun nokkaa, se oli vain osa urheiluun liittyviä vaiettuja asioita. Urheilussa on aina pyritty parempiin suorituksiin jopa keinoja kaihtamatta.
– Jo Antiikissa ruumista voideltiin, että vastustaja ei saa kunnon painiotetta. Miekkailussa urheilija kytki itse virtapiirejä saadakseen paremmin osumia. Hiljattain tuli tietoon, että latuja ajettiin yöllä 1989, jonka suomalaiset tiesivät ja osasivat hyödyntää suksien voitelussa, Hannu Itkonen luettelee.
Hannu Itkonen muistuttaa, että entistä enemmän tiedetään, miten suorituskykyä voidaan parantaa. Se on omiaan synnyttämään alakulttuureita.
– Se mitä idässä on tehty valtiojohtoisesti, lännessä tehdään yritysmäisesti ja bisnesmäisessä hengessä. Ei kyse yksittäisten urheilijoiden kamppailusta vaan eri järjestelmien välisestä kilpailusta.
Urheilun seuraamisessa ja fanittamisessa on siirrytty hurmosmaisesta kansallistunteesta tilaan, jota tutkija Itkonen kuvaa "karnevalistiseksi".
– Kilpailua käydään urheilua tuottavien järjestelmien välillä. Monet urheilulajit ovat monikansallisia. Kansalaisuuksia voi saada hyvin nopeasti. Urheiluvalmennuksen tietämys on globaalia. Kansallisuuden merkitys on ohentunut. Fanittaminen on jotain muuta kuin kansallisuuteen liittyvä nationalistinen viritys. Nykyisin kyse on karnavalistisesta toiminnasta, Itkonen pohtii.
Entä miten itse aiot seurata Lahden kisoja?
– Seuraan varmaan jonkun verran, mutta tutkijan viileydellä. Ei suuria inotohimoja herätä.
Miten itse suhtaudut urheilusankaruuteen?
– Sankarituotanto on edelleen voimissaan. Uusia sankareita tehdään koko ajan. Jos suomalainen menestyy, hän saa paistatella mediassa ja sen jälkeen on paljon mukavampi lähteä sponsorineuvotteluihin.
Kansanedustaja Jutta Urpilainen kertoo ratkaisustaan Demokraatti-lehden kolumnissa ja perustelee päätöstään perhesyillä.
Hän sanoo jatkavansa työtään kansanedustajana, mutta vapaa-aikansa hän haluaa pyhittää perheelleen eli miehelle ja lapselle. Urpilainen kertoo kolumnissaan, että päätös oli vaikea.
– Velvollisuudentuntoni lasikattojen murtaja sanoo, että myös naisilla kaikkien töiden ja elämänurien tulee olla yhdistettävissä perhe-elämään, kertoo Urpilainen.
Myös maailmanpoliittinen tilanne huolestuttaa, Urpilainen myöntää kolumnissaan, mutta lopulta vaakakupissa painoi enemmän perhe. Urpilainen adoptoi viime keväänä lapsen puolisonsa kanssa.
– Aika tekee valinnasta poikkeuksellisen tärkeän, mutta sama aika on tarjolla minulle ja perheelleni vain kerran.
Entinen SDP:n puheenjohtaja on saanut paljon kannatusta kisaan lähtöön: Hän oli muun muassa demareiden puoluevaltuutettujen selvä suosikki presidenttikisaan, Uutissuomalaisen kyselyn perusteella.
Kokkolalainen Jutta Urpilainen on entinen SDP:n puheenjohtaja ja Jyrki Kataisen hallituksen valtiovarainministeri. Kansanedustajana hän on istunut neljä kautta.
Kelitiedotteet ja varoitukset Suomi - ryhmässä Facebookissa on tänä talvena ollut yksi kantava teema: peilijäiset tienpinnat, joita ei ole suolattu tai hiekoitettu ajoissa.
Ilmoituksia on sadellut useita päivässä. Autoilijoiden mukaan parannettavaa on ollut eri pätkillä esimerkiksi valtateillä 1-6, 8, 12-16, 18 ja 19 sekä pienemmillä teillä.
Ryhmän perustajajäsen Tiia Rajala kertoo, että runsaan parin tuhannen jäsenen ryhmästä ilmoituksia on tullut eri puolilta maata, mutta ei paljoa aivan pohjoisimmasta tai toisaalta eteläisimmästä osasta.
– Ehkä heillä on tiet kunnossa, naurahtaa Rajala, joka itse ajaa ammatikseen täysperävaunuyhdistelmää Pohjanmaalla, yleensä valtatie kolmella.
Ammattikuskit perustivat joulukuussa someryhmän siksi, että heidän mielestään tienpito ei ole oikealla tolalla.
Valtatie kahdeksalla Pohjanmaalla oli juuri sattunut kahden rekan kuolonkolari, jossa ilmeisesti yhtenä syynä oli liukkaus. Monet autoilijat kokivat, etteivät urakoitsijat reagoineet säiden muuttumiseen ajoissa. Autoilijoiden mielestä aurauksen ja liukkaudentorjunnan tasoa pitäisi valvoa nykyistä paremmin.
Facebook-ryhmän tarkoitus on kertoa kavereille, jos jollakin tieosuudella on syytä ajaa todella varovaisesti tai peräti miettiä kiertotien käyttöä liian liukkaan tai muuten vain huonon tien korvikkeeksi.
Ryhmän säännöissä todetaan, että somepäivityksen lisäksi ilmoitus on hyvä tehdä myös Liikenneviraston ylläpitämälle Tienkäyttäjän linjalle (numeroon 0200 2100), jolloin vinkki välittyy tieosuuden vastaavalle urakoitsijalle. Tämän toivotaan luovan tietynlaista painetta.
Valitettavasti yleensä se vaatii aina ensin jonkun hengen, ennen kuin asiat lähtevät luistamaan. Tiia Rajala
– Ajatushan tähän ryhmään lähti kuolonkolarin jälkeen. Me yritämme tällä tavalla osaltaan myös vähän painostaa, että siihen kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja lähdettäisiin valvomaan tienpitoa. Minä ymmärrän, että ELY-keskuksella on liian vähän valvojia. Me pyrimmekin siihen, että meiltä tulisi apua tämän ryhmän kautta, kertoo Tiia Rajala.
Facebook-ryhmään toivotaan mukaan kaikenlaisia autoilijoita eri puolilta Suomea.
– Ihan sama, millä härvelillä liikenteessä ollaan, niin joka ryhmästä toivotaan mukaan jäseniä. Sen takia käyttäjiä toivottaisiin lisää, että huonosta tieosuudesta tulisi tietoa päivän mittaan, ovatko olosuhteet huonot edelleen tunnin päästä, kahden tunnin päästä tai jopa vuorokauden päästä, perustelee Rajala.
Ammattiautoilijalla ei ole patenttiratkaisua tiestön hoito-ongelmiin. Ei ainakaan sellaista, joka noin vain onnistuisi.
– Rahaahan siihen tarvittaisiin. Homma ontuu siinä, että tarvitaan enemmän valvontaa. Nyt ei ole tarpeeksi ihmisiä valvomaan sitä, toteutuvatko urakat. Jostain syystä täällä täytyy aina tapahtua jotain, ennen kuin asioihin reagoidaan. Valitettavasti yleensä se vaatii aina ensin jonkun hengen, ennen kuin asiat lähtevät luistamaan, harmittelee someryhmän perustaja Tiia Rajala.
Autoilijoiden Facebook-päivitysten kautta suomalainen talvikeli on tänä talvena näyttäytynyt pääosin jäisenä ja liukkaana. Tienkäyttäjän linjalle soitetuista kaikista puheluista on kuitenkin välittynyt vaihtelevampi säänkuva.
Päivystäjän täytyy usein kertoa, että puhelu ei tosiaan tule sinne aura-auton koppiin, eivätkä voimasanat auta. liikennekeskuspäällikkö Tuomas Komulainen
Liikennekeskuspäällikkö Tuomas Komulainen kertoo, että Kelikeskuksen päivystäjille Tienkäyttäjän linjan kautta soitetut puhelut ovat koskeneet ongelmia aurauksessa, liukkauden torjunnassa ja polanteiden tasaamisessa. Sama toistuu joka talvi, eikä tänä vuonna mikään noista ongelmakohdista ole erityisen korostunut.
– Ehkä someryhmässä on paljon raskaan liikenteen kuskeja, jotka ajavat paljon pääteitä pitkin. Niillä ongelmat ovat toiset kuin pienemmillä teillä. Suomi on myös pitkä maa. Kun Oulun korkeudella on lunta, muualla voi olla vähälumista. Sään äkillinen vaihtelu lisää aina puheluita.
Tienkäyttäjän linjalle soitettujen puheluiden määrä on kasvanut viidessä–kuudessa vuodessa. Nyt vuosittain linjalle tulee noin 70 000 puhelua, kun vielä 2010 soittoja oli 50 000.
Liikennekeskuspäällikkö Tuomas Komulaisen mukaan kasvu saattaa johtua siitä, että numero alkaa olla tienkäyttäjien tiedossa. Puheluissa voi myös heijastua teiden korjausvelka eli se, että teiden kunnossa on enemmän ongelmia kuin ennen.
Pääosa soitoista on asiallisia. Joskus kuitenkin autoilija on tien kunnosta niin tuohduksissaan, että ei ymmärrä soittavansa vain ihmiselle, joka välittää tiedon eteenpäin.
– Jostain syystä soittajat eivät aina käsitä, että puhelimeen vastaava päivystäjä ei itse lähde ajamaan hiekka-autoa, vaan ainoastaan kirjaa ongelman. Päivystäjän täytyy usein kertoa, että puhelu ei tosiaan tule sinne aura-auton koppiin, eivätkä voimasanat auta, hymähtää Komulainen.
Yhtyeen keulahahmo Timo Rautiainen naureskelee viime aikojen useille comeback-uutisille ja heittää, että kohta kannattaa perustaa Comeback-festivaali. Niskalaukauksen paluu sinetöitiin jo loppusyksyllä 2015 ja siitä alkaen se on ollut festivaalijärjestäjien tiedossa, mutta pysynyt hyvin salassa.
– Tämänhän ei koskaan pitänyt tapahtua. Kun muistelee bändin loppuaikoja, niin oltiin täysin kypsytty touhuun. Niinpä ehdoton ”ei” kuvasi silloin täysin tuntoja. Ajettiin itsemme ahtaaseen nurkkaan. Lopulta tuntui kuin olisi tehnyt mittavan uran joulupukkina ennen kuin tajusi, että joulu oli menossa jo ohi ja että olisihan niitä muitakin rooleja.
Itsetuntoni kestää myöntää, että olin väärässä. Timo Rautiainen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus perustettiin vuonna 1996 ja bändi keikkaili ja teki musiikkia kahdeksan vuotta. Joulukuussa 2004 yhtye soitti viimeisen keikkansa Jyväskylässä ja jättäytyi keikkatauolle. Pari vuotta myöhemmin yhtye ilmoitti lopettavansa kokonaan.
– Olen jo sen ikäinen ihminen, että itsetuntoni kestää myöntää, että olin väärässä ”ei koskaan enää” –päätöksessä. Elämä on sen verran lyhyt, että ei kannata jäädä huonoihin päätöksiin. Tällä hetkellä tuntuu erittäin hyvältä meistä kaikista viidestä, tunnustaa Rautiainen.
Useasti jo kuopattujen artistien ja bändien paluuseen liitetään usein rahankeruu –motiivi. Rautiainen kiistää Niskalaukauksen heränneen eloon rahan takia.
– Tänä kesänä on liikkeellä myös niitä, jotka soittavat vain muutaman kesäkeikan. Me teemme uutta musiikkia ja pitkäsoittolevy ilmestyy loppuvuodesta ja keikkailu jatkuu ikään kuin toista erää niin pitkään kuin tällä vaarihevillä pystytään.
Uuden musiikin tekeminen oli Timolle edellytys yhtyeen paluulle ja hänestä olikin hienoa huomata, että Niskalauksen muu nelikko oli samaa mieltä uudesta startista.
Vielä puuttuu kahdeksan biisiä levyltä. Timo Rautiainen
Rahakysymykseen Rautiainen kehottaa palamaan loppuvuodesta, kun on nähty paljonko työtunteja on tehty ja paljonko rahaa oikeasti on tullut per ”topi”. Paluun eteen on jo tähän mennessä ehditty tekemään satoja työtunteja.
– Tässä vaiheessa meillä on valmiina kaksi biisiä, joista toinen on julkaistu juuri. Vielä puuttuu kahdeksan biisiä levyltä. Meillä on tapana tehdä ensin demoversio levystä, sillä kalliiseen studioon ei kannata mennä treenaamaan.
Pitkän tauon aikana raskaan sarjan muusikot ovat ikääntyneet ja kypsyneet, mutta Rautiainen korostaa, että 12 vuoden takainen lopettamispäätös ei johtunut toisiin kyllästymisestä vaan tekemiseen kyllästymisestä. Tauolla Rautiainen tekikin kaikkea muuta.
– Sain esittää monenlaista musiikkia, opiskella kansanmusiikia Kaustisella, tehdä tv-töitä ja jopa kesäteatteria. Kaiken tuon jälkeen menneisyys alkoi näyttäytyä toisessa valossa ja hyvätkin hetket alkoivat muistua mieleen.
Tauonkin aikana Niskalaukaus-veljien välit ovat säilyneet hyvinä ja musiikkia on tehty enemmän tai vähemmän yhdessä. Timo on esittänyt Niskalaukauksen joitakin biisejä koko tauon ajan kaikenlaisilla keikoilla. Niistä lähti itämään ajatus, että pitäisikö näitä esittää vielä alkuperäisinä sovituksina originaalin ryhmän eli vanhojen ystävien kanssa.
Rautiainen tunnustaa, että tärkeä syy paluulle oli soittokavereiden kaipaaminen. Ja kun keikkaelämän raskaat muistot pikkuhiljaa hälvenivät, hauskat muistot nousivat mieleen.
Huttuselta tulee demoja kuin Kalle Päätalolta kirjoja. Timo Rautiainen
– Viime kesänä heitettiin salakeikka Liiton miehet nimellä Lutakossa Petosalmen Jarkon synttäreillä. Tupa oli ääriään myöten täysi ja lavalla oli melkoinen epäsuhta, kun soitimme synkkää heviä ja hymyilimme suu messingillä, kun oli niin helkkarin hauskaa soittaa tietäen, että se ei lopu siihen.
Niskalaukauksen paluu-uutinen lipsahti julkisuuteen kuukausi sitten Radio Rockin suorassa lähetyksessä. Juontaja Jone Nikula kertoi Tuska-festivaalin ensi kesän ohjelmistosta, mainitsi HIMin ja Ville Valon tulevan 20-vuotiskeikalle ja jatkoi Trio Niskalaukauksen comebackista. Infon perään Jone vielä soitti Niskalaukauksen kappaleen. Sen soidessa Rautiainen soitti nopsaan Nikulalle, joka pahoitteli tahatonta lipsaustaan. Uutinen ei onneksi lähtenyt leviämään.
Olen luvannut tehdä levylle loppuvirren. Timo Rautiainen
Yhtä aikaa paluu-uutisen kanssa Niskalaukaus julkaisi ensimmäisen uuden singlensä Pitkän kaavan mukaan. Kappaleesta julkaistiin samalla myös video bändin Facebook-sivulla ja YouTubessa. Kesällä on tulossa toinen single loppusyksystä ilmestyvältä albumilta.
– Kitaristi Jari Huttuselta tulee demoja kuin Kalle Päätalolta kirjoja. Tavaraa tulee tietysti myös basisti-Nipalta (Nils Ursin) ja Petosalmen Jarkolta ja jonkun verran itseltänikin. Olen luvannut tehdä levylle loppuvirren ja hullu tavoitteeni on vastata koko levyn teksteistä.
Bändin viides jäsen Seppo Pohjolainen ei osallistu kappaleiden tekoon, mutta toimii Timon mukaan henkisenä johtajana ja katseen vangitsijana.
Trio Niskalaukauksen viittä albumia on myyty yhteensä yli 130 000. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat Lumessakahlaajat, Hyvä ihminen, Surupuku, Lintu ja Nyt on Mies! Vuonna 2002 yhtye palkittiin neljällä Emma-palkinnolla.
Timo Rautiainen ei selitä bändin taannoista suosiota säveltäjänkyvyillään, vaan yhtyeen oudolla kombinaatiolla, joka toi mediahuomion: raskasta musiikkia esitettiin suomen kielellä, jolla ei siihen mennessä ollut uskottavuuspisteitä.
– Tekstit olivat suomen kieltä, tietyllä tavalla vakavasti otettavia, vakavista aiheista ja niitä esitti perheellinen erityisopettaja, jonka pitäisi olla kunnollinen ihminen. Ja vielä varmasti mieleen jäävä äärimmäisen mauton nimi ryhmällä, analysoi Rautiainen.
Olen korkojen kanssa saanut sen mitä näillä lahjoilla kuuluu saada. Timo Rautiainen
Tulevana kesänä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus esiintyy kahdeksalla Suomen suurimmalla rock-festivaalilla. Kesäkuussa urakka alkaa Seinäjoen Provinssissa. Heinäkuussa ovat vuorossa Tuska Helsingissä, Joensuun Ilosaarirock, Laukaan John Smith, Tampereen Tammerfest ja Kuopion RockCock.
Bändin tulevaisuutta Timo Rautiainen ei aio murehtia. Hän vakuuttaa olevansa hirmu tyytyväinen - kävi Niskalaukauksen paluussa miten tahansa.
– Ihan varmasti olen korkojen kanssa saanut sen mitä näillä lahjoilla kuuluu saada tässä musiikkiskenessä Suomessa. Villeinkään lapsuuden tai nuoruuden unelma ei voinut olla koskaan niin hurja, mitä sitten käytännössä pääsi tekemään. Kaikki jatkossa on pelkästään saamapuolella.
Kokkolalaisessa Peltoniemen perheessä päädyttiin viime marraskuussa vaikeaan, mutta äiti Maria Peltoniemen mukaan ainoaan mahdolliseen ratkaisuun. Perheen 7.- ja 8.-luokkalaiset nuoret, Aadam ja Saaron, otettiin pois koulusta kotiopetukseen.
Saaron alkoi oireilla jo yli vuosi sitten pian sen jälkeen, kun hän aloitti yläkoulun Kokkolan Länsipuiston koulussa. Vielä silloin epämääräisiin oireisiin ei reagoitu sen enempää, mutta ongelmat pahenivat nopeasti viime syksynä.
Ei niitten oireitten keskellä edes pystynyt opiskelemaan. Aadam Peltoniemi
Saaronilla oli koko ajan jatkuvaa kuumetta, astman oireita, nivelkipuja ja joissakin koululuokissa häneltä lähti ääni. Samaan aikaan 7. luokan aloittanut Aadam sai myös koulussa oireita: Aadamin kurkkua poltti ja hän saattoi nukkua koulun jälkeen tuntikausia.
– En mä pystynyt olemaan koulussa, kun ei niitten oireitten keskellä edes pystynyt opiskelemaan, Aadam huokaa.
– Jos mä olin ollut pois koulusta kuumeen takia, ja sitten menin takaisin kouluun, niin olin heti taas sairas. Se sairastelu vaan jatkui aina, ja se on tosi raskasta, Saaron kertoo.
Sanoin, että huomenna ette mene enää kouluun. Se piti tehdään noin vaan kerrasta poikki. Maria Peltoniemi
Vanhemmille alkoi pikku hiljaa valjeta, että oireet voivat johtua koulun sisäilmasta. Myös useat Saaronin ja Aadamin luokkakaverit sairastelivat ja muutamia Länsipuiston opettajia on jouduttu siirtämään muihin kouluihin.
Maria Peltoniemi teki nopean ratkaisun marraskuussa.
– Aadam, joka on ollut aina aika terve poika, nukkui koulun jälkeen helposti kolme tuntia eikä häntä meinannut saada ylös ollenkaan. Sitten Saaronin kaula tuli harmaaksi. Silloin sanoin, että huomenna ette mene enää kouluun. Se piti tehdä noin vaan kerrasta poikki, Maria sanoo.
Äidin ajatuksena oli ainoastaan, että lapset pitää saada turvaan koulusta, jossa he oireilivat. Kotiopetuksesta hän ei tiennyt ennakkoon mitään, vaan kaikki on opittu matkan varrella.
– Tämähän ei ollut mikään sellainen päätös, että kiva juttu, vaan ensisijaisesti halusimme, että lapset ovat turvassa. Ajattelin, että kyllä kai sitä voi kotonakin lukea ja opiskella – katsotaan sitten, miten selvitään, Maria Peltoniemi kertaa ajatuksiaan.
Nyt perhe on sopinut koulun kanssa, että he pysyvät kotiopetuksesta huolimatta Wilma-järjestelmässä, jonka kautta he voivat olla yhteydessä opettajiin, saada tehtäviä ja muita tärkeitä tietoja. Myös koulukirjat saadaan koulusta.
Aadamille ja Saaronille kotiopetukseen joutuminen oli aluksi jopa pieni järkytys.
– Mä olin, että "what's up, ei hyvänen aika, että ei todellakaan", mutta kyllä se oli sitten pakko, Aadam sanoo.
– Onhan tämä kotona opiskelu aika raskasta ja melkein kaikki, mitä ajattelee, on vain koulu, koulu ja koulu. Ei tämä ole mitenkään kivaa olla kotikoulussa, Saaron kertoo.
Yksi iso muutos tapahtui nuorten sosiaalisessa elämässä, koska kotona ollessa koulukavereita ei näe.
– Onhan se aika haikeeta, Aadam vakavoituu. – Mutta pakko pärjätä. Onhan se kiva päästä sitten joskus kouluun taas.
Opettajien ammattijärjestö OAJ:n mukaan kunta rikkoo lakia, jos se ei voi tarjota lapsille turvallisia koulutiloja. Kotona koulua käyvien määrä on kasvanut valtakunnallisesti koko 2010-luvun, mutta sitä tilastot eivät kerro, moniko näistä johtuu koulujen sisäilmaongelmista.
OAJ:n Kokkolan paikallisyhdistyksen pääluottamusmies Timo Rajaniemi arvioi, että Kokkolassa ainakin reilu kymmenen lasta on joutunut tänä lukuvuonna joko vaihtamaan koulua tai jäämään kotiopetukseen sisäilmaongelmien takia. Osa on kuitenkin palannut takaisin kouluun, koska koki kotiopetuksen liian vaikeaksi.
Onhan se tosi surullista, että on joutunut ottamaan lapset pois koulusta. Maria Peltoniemi
Peltoniemen perheessä harkittiin siirron hakemista johonkin toiseen kouluun, mutta lopulta siihen ei vielä ryhdytty. Äidin pelkona on, että nuoret joutuisivat pahimmassa tapauksessa vain toiseen epäterveeseen kouluun.
– Toivon, että kaupunki järjestää niin, että lapset voisivat olla terveissä tiloissa opiskelemassa. Onhan se tosi surullista, että on joutunut ottamaan lapset pois koulusta. Ja kun kyse ei ole vain meidän lapsista. Eivät kaikki vanhemmat voi ottaa lapsiansa kotiopetukseen, Maria Peltoniemi huolehtii.
Nuorilla on sama toive.
– Totta kai haluaisin nopeasti jotkut tilat, jonne voisi mennä kouluun. Olen ehkä ajatellut mennä lukioonkin, niin toivoisin, että voisin käydä sitä koulussa, jossa ei ole sisäilmaongelmia, Saaron haaveilee.
Kokkolan kaupungilta kerrotaan, että jokaiselle sisäilmasta kärsivälle Länsipuiston oppilaalle järjestetään terveet koulunkäyntitilat, jos sitä kaupungilta pyydetään.
Sivistysjohtaja Peter Johnson kiistää tilaongelmat. Hänen mukaansa kaupungissa on viisi yläkoulua, joista löytyy kaikille turvalliset opiskelutilat.
Kaupunki tekee hiihtolomaviikolla lisätutkimuksia Länsipuiston koulun sisäilmaongelmien syistä, ja koulun alakerrassa aloitetellaan remonttia.
Ysiviikolla eli tällä talvilomaillaan yhtäaikaa kymmenellä alueella. Ensi viikolla ovat vuorossa Itä- ja Pohjois-Suomen koulut.
Talviloman kunniaksi kaikilla seuduilla järjestetään normaalia enemmän tapahtumia etenkin kouluikäisille, mutta myös koko perheelle. Väli-Suomen maakuntakeskusten matkailuneuvontojen ystävällisellä avulla kokosimme vinkkilistan monipuolisista ja ennen kaikkea ilmaisista lomaohjelmista. Yllättävän monissa on eläimiä tavalla tai toisella mukana alkaen Kille -hevosesta päättyen Instagram-kuvan ottamiseen dinosauruksen selässä.
Päijät-Hämeen pääkaupungissa Lahdessa on taatusti enemmän vipinää kuin missään muualla Suomessa. Hiihdon MM-kisat ovat houkutelleet kisakatsomoihin runsaasti väkeä ympäri Suomen. Ilman pääsylippujakin Lahden kisatunnelmaan toki pääsee mukaan, sillä esimerkiksi palkintojenjaot hoidetaan Lahden torilla, jonne on aina vapaa pääsy.
Talvilomaviikon maanantaina Lahden kisoissa ei kilpailla, mutta siitä huolimatta välipäivänä - torilla tavataan! Lahden kaupunki, Lahden nuorisopalvelut sekä Lahti2017 järjestävät Medal Awards Plazalla eli Lahden torilla kello 13-15 ilmaisen Nuorten Talvistartin.
Sen ohessa torilla voi tutustua pelastuslaitoksen kalustoon ja kokeilla mölkkyä. Sehän on Päijät-Hämeestä kotoisin oleva karjalaista kyykkää helpompi heittopeli.
Talvistartissa esiintyvät lahtelaiset rap-artistit Aste ja veljekset Ideaali & Jay Who? Räppäreiden lisäksi lavalla nähdään Draamapajan teatteria, Möysän nuorisoseuran tanssia sekä Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijoiden vetämää "kisahumppaa".
Keskiviikkona Lahden torilla PuusuksiTeam vie lomalaiset ajassa taaksepäin. Kello 11-14 torilla testataan ja tervataan puusuksia. Myös omia puusuksia voi tuoda tervattavaksi.
Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa voi Aulangon luonnonsuojelualueella liikkua vapaasti ja tutustua kivikarhuihin, joutseniin, huvimajoihin ja raunioihin. Aulangonvuoren 33 metrinen torni on talvisin kiinni, mutta sen juurella on vuonna 1934 rakennettu näköalatasanne, josta avautuu maisema Aulangonjärvelle päin.
Näköalatasanteen vierestä laskeutuvat kiviportaat Karhuluolalle, josta löytyy Robert Stigellin vuonna 1905 veistämä karhuperheveistos. Alueen keskellä sijaitsevat Joutsenlampi ja Metsälampi ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta peräisin olevia tekolampia.
Luonnonsuojelualueelta löytyy kaksi huvimajaa: uusgoottilainen Ruusulaakson paviljonki ja tiilirakenteinen Onnentemppeli. Aulangontien varressa sijaitsee graniittilinnake, joka toimii kesäteatterina. Rauhoitettua muinaisjäännöstä edustaa Hämeenlinnan varuskunnan entinen ruutikellari, jonka kivisen suojamuurin jäänteet ovat vieläkin nähtävissä
Aulangon Ulkoilumajalla on talvilomaviikolla tarjolla maksutonta ohjattua liikuntaa. Maanantaista perjantaihin järjestetään ohjattuja lumikenkäretkiä. Aamulla kenkäilevät aikuiset ja iltapäivällä perheet. Lumikenkäily on helppoa ja aiempaa kokemusta ei tarvita. Tarvittaessa majalta saa lainaan lumikengät.
Pirkanmaan sydämessä Tampereella on vielä talvilomaviikon ajan nähtävänä Lastenkulttuurikeskus Rullan kaikkien aikojen suosituin näyttely Dinolandia, Lapset ja aikuiset ovat saaneet ihmetellä kohta neljä kuukautta Parasaurolophusta ja Argentinosaurusta kumppaneineen.
Dinolandia on suunnattu ensisijaisesti 5–10 –vuotiaille ja näyttelyn ovat suunnitelleet 7-9 –vuotiaat lapset ammattilaisten kanssa. Dinolandiassa tutustutaan elämyksellisesti erilaisiin dinosauruksiin ja opitaan miten niistä saadaan tietoa. Näyttelyssä yhdistyy tieteellinen ja mielikuvituksellinen näkökulma yli 65 miljoonaa vuotta sitten elettyyn aikakauteen.
Suunnitteluvaiheessa selvisi, että lapset haluavat lentää lentoliskolla ja saada siitä kuvan, ihmetellä isointa dinosaurusta ikinä ja tutkia aitoja fossiileja. Kaikkia näitä pääsee kokeilemaan Dinolandiassa.
Dinolandian viimeisellä viikolla on monelaisia työpajoja. Tiistaina vessapaperirullista askarrellaan dinosauruksia. Keskiviikosta sunnuntaihin tehdään pahvista dinosauruksia.
Keskiviikkona ja torstaina dinosauruksiin perehdytään myös tieteellisesti. Mad Science Pirkanmaan Haukkaava hammas – työpajassa voi päätellä fossiloituneiden dinosaurusten hampaista mitä saurus elinaikanaan söi. Työpajassa pääsee tekemään myös dinosauruksen hammasjäljennöksen.
Jyväsjärven jäälle on jo vuosia tehty monipuolinen jäärata-alue, jolla voi harrastaa retkiluistelua, potkukelkkailua, lumikenkäilyä, kävelyä ja vaikka läskipyöräilyä. Kolme kilometriä pitkän radan vierellä kulkee 3,3, kilometriä pitkä jäälatu. Retkiluisteluradan leveys on kahdeksan metriä eli luistelijoille on tilaa reippaasti.
Jyväskylän talvilomaviikon huipentaa lauantaina 4.3. koko perheen ilmainen ulkoilutapahtuma Ränssin kievarissa Kuikassa. Tapahtumaan on ennakkoilmoittauduttava Ränssin kievarin nettisivulla.
Aamupäivällä Ränssin ohjelmassa on Poppi-hiihdot. Savu- ja rantasauna sekä avanto ja palju vapaassa käytössä kello 11 alkaen. Tapahtuma avataan virallisesti kello 12 ja sen jälkeen onkin tarjolla ohjelmaa joka makuun.
Lapsille löytyy napakelkka,kepparirata, liukumäki, kotieläimiä sekä mahdollisuus pilkkimiseen, lumikenkien ja Slack-line tasapainoliinojen kokeiluun. Rekiajelua on tarjolla moottorikelkan ja Kille-hevosen vetämänä. Tuukka ponin kanssa onnistuu talutusratsastus.
Säävarauksella on mahdollisuus kuumailmapallolentoon ja tavattavissa on myös näyttelijä Martta ”Ruttu” Viitamäki. Musiikkia tarjotaan karaoken muodossa pihalla ja yhteislaulujen muodossa tuvassa. Palo-, poliisi- ja ambulanssiautojen kanssa suosiosta kilpailee Risto Harvian autoharvinaisuus Mercedes Benz 300 Adenauer.
Pohjanmaan ytimessä Vaasassa järjestetään Suomi 100 -juhlavuoden ja Unelmien Liikuntavuoden kunniaksi sata maksutonta, matalan kynnyksen liikuntatapahtumaa. Niistä vastaavat vaasalaiset urheilu- ja liikuntaseurat, kaupunki sekä yhdistykset ja yksityiset toimijat.
Talvilomaviikon torstaina Vasa Skyttegille-Vaasan Ampujat tarjoavat nuorille ilmaista ilma-aseammuntaa kello 17-19. Sunnuntaina on tarjolla kaksi maksutonta tapahtumaa. Vaasan Kävelyklubi johdattaa halukkaat Vaasan torilta kymmenen kilometrin kävelylenkille. Urheiluhallilla puolestaan järjestetään kello 15.30-17 koko perheen liikunnallinen Hoppis-iltapäivä.
Laskiaistiistaina Vaasan Bragen ulkomuseolla, Hietalahdessa järjestetään perinteinen Hiihtolomarieha kello 11-14. Isoäiti karstaa ja kehrää villaa päätuvassa ja luvassa on myös lumileikkejä, talviluontopolku ja rautalankatyöpaja.
Etelä-Pohjanmaalla laskiaistiistain lystikkäin tapahtuma löytyy Härmän Kuntokeskuksesta Nippe-Norsun pulkkamäkitapahtumassa lasketelllaan omilla pulkillla ja liukureilla ja ajellaan ponilla. Nippe-Norsukin viillettää kärsä viuhuen pulkalla mäkeä alas. Ylihärmässä ei kitsastella, sillä tarjolla on ilmaista hernekeittoa, makkaraa ja mehua. Palokuntakin on paikalla kalustonsa kanssa.
Lauantaina 4. maaliskuuta sukset suihkivat perinteisessä Alavus-hiihdossa. Samassa yhteydessä toteutetaan koko perheen talvirieha Alavudenjärven rannalla. Alavuden Urheilukalastajat opastavat halukkaille talvikalastuksen niksejä kello 10-15. Kirkkojärvellä on käytössä retkiluistin-, hiihto-, kävely-, sekä potkukelkkailurata. Riehan erikoisuus on potkukelkkojen kokoontumisajot Rantapuiston rannassa. Kolme näyttävintä kelkkaa palkitaan iltapäivällä.
Harrin rannassa pääsee saunomaan ja avantouimaan kello 16-21. Alavuden avantouimarit tuovat testattavaksi myös uuden lämmitettävän paljun.
Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa talvilomaviikko alkaa maanantaina sään niin salliessa musiikkiluistelulla Halkokarissa. Luistelijoille on luvassa mehu- ja pullatarjoilu.
Tiistaina Lohtajan nuorisotilalla kisataan pelikonsoleilla lätkää. NHL-pleikkaturnaukseen ilmoittaudutaan paikan päällä. Nuorisotila avoinna klo 15-21.
Keskiviikkona Koivuhaan kirjastossa on lautapeli-ilta klo 16-19. Samana iltana kello 18 Halkokarin nuorisotilalla järjstetään pingiturnaus. Nuorisotila on auki klo 14-20 sekä ala- että yläkoululaisille.
Torstaina Isojärven nuorisotilalla keskitytään kankaanpainantaan. 3.-6. –luokkalaiset painavat kello 14-16 ja 13-17-vuotiaat kello 16.30-20. Painatukset tehdään omiin paitoihin, kasseihin tai kankaisiin.
Talvilomaviikko huipentuu Kokkolassa lauantaina Act against racism-nuorisovaihdon konserttin nuorisokeskus Vingellä ja sunnuntaina koko perheen ulkoilupäivään Lohtajan Houraatissa. Lapsille järjestetään hiijtokisat 4-14 –vuotiaisen sarjoissa ja ulkoilupäivän kruunaa mehu-, kahvi- ja makkaratarjoilu.
Kymenlaaksossa lomaviikolla pärisevät mopot Haminassa ja keittiömestareiden rokka maistuu Kotkassa. MC Kujansuu järjestää perinteiset pörinäkinkerit eli talviset mopokisat Haminassa lauantaina. Bastionipihalle rakentuvalla kisaradalla tarjotaan vauhdin hurmaa niin kisailijoille kuin katsojille kello 10.30-15. Mopokisassa on viisi sarjaa: vakiot, viritetyt, naiset, triket ja vesipyssyt.
Kotkan Kumparepuistossa perehdytään lauantaina perinteisen hiihdon teknikkaan. Suomen Ladun Hiihtoniilo Helena Kempas päivittää hiihtovinkit niin lapsille kuin aikuisillekin. Kumparepuistosta löytyy myös loistavat puitteet lasten ja vanhempien pulkkamäkeen.
Kymen Keittiömestarit tuovat Kumparepuistoon Suomi 100 rokkatykin ja kaikille tarjotaan ilmaiset hernerokat. Hiihtoniilon ja Kymen Keittiömestarien Rokkakiertueen päivämääräksi valikoitui 4. maaliskuuta, koska tasan 30 vuotta sitten 4.3.1987 kuoli professori Toivo Rautavaara. Hän kehitti ja tutki merkittävästi kasvisravinnon merkitystä ravinnossamme. Vaikka päivän rokka onkin perinteistä lihaversiota, niin paikalla annetaan asiantuntevia vihjeitä, kuinka syntyy Hiihtoniilon retkieväät kasvispohjalla.
Etelä-Savossa lumikenkäilyä arvostetaan kokonaisella puistolla. Punkaharjun lumikenkäpuistossa on kahdeksan vaikuttavaa reittivaihtoehtoa. Tarjolla on mm. maisemaan, sotahistoriaan ja aarnimetsään erikoistuneet reitit. Reitit on hyvin merkitty Lumikenkäpuisto –nauhoilla ja kartat löytyvät verkosta sekä OpenMetsä –mobiilisovelluksesta.
Suosituimmaksi reitiksi on osoittautunut 3-4,5 kilometriä pitkä Harjukierros. Suhteellisen helpon täyspitkän reitin kenkäilee kahdessa ja puolessa tunnissa. Reitti vaatii kävelijältä normaalin hyvän kunnon.
Punkaharjun luonnonsuojelualue ja vesistöjen ympäröimät harjut tarjoavat ihanteellisen maaston lumikenkäilyyn. Näköalapaikkoja on runsaasti. Valtionhotellin alue Keisarinnan huviloineen henkii tsaarinajan tunnelmaa.
Harjukierroksen voi aloittaa joko Tuunaansaaresta Punkaharjun Lomakeskuksen ja matkailukeskus Harjunportin alueelta tai reitin eteläpäästä Kruunupuiston hotellin alueelta.
Etelä-Karjalassa Lappeenrannassa laskiaistiistain 28.2. eksoottisin hahmo on Merenneito Riia. Hänet voi tavata keskustan uimahallin Vesipeuhupäivässä. Hyppytorniin merenneito ei kipua, mutta Lappeenrannan Uimareiden uimahyppyvalmentaja tulee halliin antamaan lomaleville uimareille vinkkejä onnistuneeseen uimahyppyyn.
Keskiviikkona 1.3. ulkoillaan Kisapuistossa koko perheen Talvitapahtumassa klo 17.30−19.45. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Kolmatta kertaa järjestettävässä tapahtumassa voi osallistua muun muassa Veiterän luistelutemppurataan tekojäällä, rusettiluisteluun liigahallissa sekä Lappeen Riennon hiihtokouluun hiihtoladulla. Talvitapahtuman eläimellistä antia edustaa tapaaminen Husky-koirien kanssa.
Perjantaina Lappeenrannan kaikkiin museoihin pääsee ilmaiseksi. Ohjelmallinen lomaviikko päättyy sunnuntaina koko perheen Jäärieha Satamatorilla ja Lasten liikuntamaahan Joutsenohallissa.
Maatilojen ahdingon syvyys on paljastunut Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Välitä viljelijästä -projektissa, joka alkoi vuoden alussa.
Jo toistasataa pahoista maksu- ja uupumusongelmista kärsivää on saanut apua ympäri maata. Heitä on ohjattu talousneuvontaan ja terapiaan ostopalvelusitoumuksilla.
Projektin vetäjä Pirjo Ristola luuli, että apua saadaan perille etukenossa, mutta toisin kävi.
Osa tilallisista rämpikin jo syvemmällä kuin arveltiin. Kiireellinen psyykkisen avun tarve tuli yllätyksenä.
Pöydällä oli pino avaamattomia laskuja, lainat olivat maksamatta ja parisuhde kriisissä. Projektin vetäjä Pirjo Ristola
– Tilakäynneillä löytyi muutamia viljelijöitä, jotka ohjattiin heti terapiaan. Monilla unettomuus ja uupumus olivat jatkuneet pitkään. Pöydällä oli pino avaamattomia laskuja, lainat olivat maksamatta tai parisuhde kriisissä. Töitä oli liikaa, talous heikoilla, eikä mihinkään jaksettu tarttua, kuvailee Ristola tapauksia.
Viime kevään traktorimarssien jälkeen hallitus myönsi maatalousyrittäjille 50 miljoonan euron kriisitukipaketin syksyllä. Summasta miljoona euroa ohjattiin Välitä viljelijästä -projektiin. Projektin vetäjän tämän hetkisen arvion mukaan summa on todennäköisesti riittämätön.
– Avuntarve näyttäisi olevan paljon suurempi, Ristola summaa.
Useilla tiloilla pitkään jatkuneet taloushuolet ovat kasaantuneet.
– Tilanne on monin tavoin pahempi kuin 90-luvun lamassa. Vaikka viljelijä maksaa lainanlyhennykset, saattaa laskuja olla rästissä edelleen satojen tuhansien eurojen edestä. 90-luvulla viljelijät velkaantuivat ylisuurien investointien ja rohkean luototuksen takia, nyt velkojen syynä on tuotannon kannattamattomuus, kertoo ProAgria Keski-Pohjanmaan talousneuvoja Juha Nivala.
Vaikka viljelijä maksaa lainanlyhennykset, saattaa laskuja olla rästissä vielä satojen tuhansien edestä. ProAgria Keski-Pohjanmaan talousneuvoja Juha Nivala
Nivalan työssä muutos on ollut huomattava. Viime vuonna hänen työajastaan enää 20 prosenttia meni sukupolvenvaihdoksiin ja peräti 80 prosenttia velkajärjestelyiden tekemiseen.
Usein velkaantuminen havaitaan liian myöhään.
– 90-luvulla pankit olivat perillä tilojen taloudellisista vaikeuksista. Nyt luotot voivat olla ajan tasalla, mutta laskuja on jäänyt rästiin kymmenillä tuhansilla euroilla. Siellä on rehu- ja lannoitemaksuja. Verohallinto on yleensä suurin karhuaja, luettelee Nivala.
Talousvaikeuksiin ajaudutaan tänä päivänä yhä useammin tuotannon kannattamattomuuden takia. Luonnonvarakeskuksen tilastot vahvistavat suunnan alamäeksi.
– Tilojen kannattavuus on laskenut jo viisi vuotta peräkkäin. Erityisesti kotieläintilat ovat heikoilla, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Jukka Tauriainen.
Kun tiloja katoaa, eikä naapurissa ole vertaista, ovat viljelijät yhä enemmän yksin. Välitä viljelijästä -projektin vetäjä Pirjo Ristola
Vuosi 2016 toi viljelijöille entistäkin laihemman tilipussin.
– Maatalousyrittäjälle jäi omaksi palkaksi keskimäärin 14 000 euroa tuet mukaan laskettuna. Isoilla kotieläintiloilla summa voi olla suurempi ja taas viljatilalla reippaasti pienempi, noin 3 000 euroa. Heikoimmillaan käteen ei jää mitään. Eikä tuottajahinnoissa näy nousua, huomauttaa Luken tutkija.
Viljelijöiden tukiverkko on maaseudulla harventunut tilojen hupenemisen tahtiin.
Viimeisten 20 vuoden aikana maatilojen määrä on Suomessa lähes puolittanut. Noin 100 000 maatilasta on jäljellä enää 50 000. Samalla tilojen koko, investointien määrä ja taloudelliset riskit kasvavat.
– Kun tiloja katoaa, ovat viljelijät yhä enemmän yksin. Vertaistuki saattaa puuttua, myöntää Pirjo Ristola Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta.
Ristola suosittelee luomaan oman tukiverkon.
– Yhteys toisiin viljelijöihin kannattaa säilyttää: lähteä mukaan vaikka yhdistykseen tai harrastukseen. Ja työterveyshuoltoon kannattaa liittyä!
Maitotilojen määrä puolittuu lähivuosina, kun tuotanto samaan aikaan jopa hieman kasvaa. Luonnonvarakeskuksen mukaan viime vuonna maidontuottajien määrä väheni koko maassa seitsemän prosenttia.
Keski-Pohjanmaan Kannuksesta, Himankatien varresta, löytyy viljelijöitä, jotka kasvattavat tuotantoaan. Siellä on rakennustyöt käynnissä ja tontille nousee kovaa kyytiä kahden robottiaseman navetta, johon mahtuu 140 lehmää.
Joillekin ainoa kriteeri on hinta, mutta sitten on kasvava enemmistö kuluttajia, joille on tärkeää, että ruoka on turvallista. maatalousyrittäjä Lea Haavisto
Lea Haavisto on yksi kuudesta osakkaasta. Hän tietää, että alan uhat säilyvät eli esimerkiksi ylituotantoa tulee olemaan edelleen. Silti hän uskaltaa ryhtyä isoon investointiin.
– Luotan kuluttajaan, joka sen ostospäätöksen tekee. Joillekin ainoa kriteeri on hinta, mutta sitten on kasvava enemmistö kuluttajia, joille on tärkeää, että ruoka on turvallista. Uskon, että he ovat valmiita maksamaan sen hinnan, mitä turvallinen ruuantuotanto vaatii. Tähän uskon ja luotan. Hyvän tuottaminen ilmaiseksi ei ole mahdollista.
MTK-Keski-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Jouni Jyrinki toteaa, että maatalousala on kurimuksessa. Tilojen määrä vähenee jopa maitomaakunnaksikin tituleeratulla Keski-Pohjanmaalla kuten muuallakin maassa. Venäjän vastapakotteet ovat olleet täsmäisku alalle.
Keski-Pohjanmaalla on ennusteen mukaan vuonna 2022 hieman yli 400 maitotilaa, kun niitä vuonna 2016 oli reilut 800.
Samaan aikaan navetoiden keskikoko kasvaa nykyisestä noin 35 lehmästä 70 eläimeen. Myös tuotantomäärät kasvavat hiukan. Vuonna 2016 maitoa tuotettiin Keski-Pohjanmaalla runsaat 261 miljoonaa litraa. Ennusteiden mukaan määrä on 2022 runsaat 278 miljoonaa litraa.
Kaikkialla kehityskaari ei ole kulkenut tähän suuntaan. Maatalousjohtaja Juha Lappalainen MTK:sta toteaa, että esimerkiksi Kaakkois-Suomessa maidontuotanto on vähentynyt useita kymmeniä miljoonia litroja viime vuosina.
Lappalaisen mukaan koko maassa ne viljelijät, jotka ovat päättäneet jatkaa alalla, ovat kasvattaneet investointejaan. Investoinnit ovat keskittyneet erityisesti Lounais-Suomeen ja Pohjanmaalle.
MTK Keski-Pohjanmaan Jouni Jyrinki uskoo, että Keski-Pohjanmaa pysyy siis vahvana maitomaakuntana.
Talousosaamisen myötä uskaltaa joskus lähteä vähän riskialttiimpaankin yritykseen. maatalousyrittäjä Lea Haavisto
– Tämä on nurmiviljelyvaltainen maakunta eli maaperä on sellaista, että heinä kasvaa parhaiten. Se antaa mahdollisuuden märehtijöiden pitämiseen. Ainakin ennusteen mukaan vuoteen 2020 saakka näyttäisi, että tuotetaan maitoa, naudanlihaa ja rannikon hietamultaisilla mailla perunaa.
Navettainvestoinnin juuri tehnyt kannuslainen Lea Haavisto miettii, että heidän vahvuutensa on vuosikymmeniä tilaa pitäneiden vankka kokemus sekä nuorten viljelijöiden innostus.
– Se ammattiosaamisen tunne on yksi noja. Ja toinen, jota en lakkaa korostamasta, on se talousosaaminen. Sitä pitää tilalta löytyä ja se korostuu näinä aikoina aina vain enemmän. Jos sen ulkoistaa, tila on äkkiä itsekin ulkona. Talousosaamisen myötä uskaltaa joskus lähteä vähän riskialttiimpaankin yritykseen, puntaroi Haavisto.
Hän arvioi, että suuri yksikkö luo tietyllä tapaa turvallisuutta ja auttaa lomituksen järjestämisessä.
– Tila ei heti piiputa, jos toinen sairastuu. Lomituksessahan on myös aikamoisia haasteita yleensä, mutta tässä ne hoituvat työvuorojärjestelyillä paremmin. Se tuo turvaa, mutta vaatii sitä, että osataan sopia keskenämme näitä asioita.
Yli 30 vuotta elämästään sauhutellut Karhu aloitti tupakkalakon helmikuun alussa Irti tupakasta -ryhmässä. Edellisen kerran hän oli tupakkalakossa vuonna 2014 – silloin lopetuspäätös piti kaksi kuukautta. Nyt hän uskoo selättävänsä riippuvuutensa.
– 12 askeleen ohjelman avulla, jolla olen päässyt muistakin riippuvuuksista eroon, pystyn selättämään tupakan. Opetellaan elämään toisin. Kun riippuvuus on napannut kiinni, sen on piilottanut myös itseltään, Virpi Karhu perustelee.
Ensimmäisen kerran, kun Virpi Karhu päätti aloittaa tupakoinnin, hän oli 12-vuotias.
– Se oli oikeastaan jonkinlainen riitti, joka liittyi yläkouluun siirtymiseen.
Painelin Oulussa radan varteen tupakalle. Fiilis oli mahtava. Mä poltan tupakkaa. Ja siitä se sitten lähti. Virpi Karhu
Virpi Karhu osti kaveriltaan tupakan 12 pennillä, piilotti sen pyöränsarveen ja nappasi tulitikkuaskin kotoa, heti kun vanhempien silmä vältti.
– Painelin Oulussa radan varteen tupakalle. Fiilis oli mahtava. Mä poltan tupakkaa. Ja siitä se sitten lähti.
Siitä lähtien Virpi Karhu on poltellut enemmän ja vähemmän. Uuden vuoden lupauksena tehdyt lopettamispäätökset ovat kestäneet hänellä 10 minuuttia. Kolmen raskauden aikana tupakkalakot ovat pitäneet.
– Oikeastaan lähes koko 50-vuotisen elämäni aikana on vain yksi 10 vuoden pätkä, jolloin poltin vain silloin tällöin. Tuolloin hyllyssä ollut tupakka-aski ei edes häirinnyt kauheasti. Se oli enemmän seurapolttamista.
Liftasin Ylivieskaan ja kävin ostamassa askin. Siitä se taas lähti. Virpi Karhu
Toinen tupakanpolton aloittamispäätös syntyi keväällä 1986 Ylivieskan Raudaskylässä. Kevätaurinko oli lämmittänyt pihaan nurmipälven, jota katsellessa Virpi Karhulle tuli ensimmäisenä mieleen tupakka.
– Liftasin Ylivieskaan ja kävin ostamassa askin. Siitä se taas lähti. Ei siihen ole sen kummempaa koskaan tarvittu, Virpi Karhu kertaa 30 kilometrin edestakaista röökinostoreissuaan.
Samalla tavalla tupakointi alkoi muutama vuosi sitten uudestaan – hetken mielijohteesta. Työmatkalla Virpi Karhu pummasi työkaveriltaan sikarin.
– Siitä se sitten taas lähti. Eikä taukoja tuota kahden kuukauden pätkää lukuun ottamatta ole ollut.
Nyt Karhu on tehnyt päätöksensä ja uskoo lopettamispäätöksensä pitävän. Hän sanoo lokeroineensa tupakoinnin aikaisemmin johonkin aivosopukkaan, jossa se on pysynyt mukavasti piilossa.
– Kahden kuukauden lakon aikana nuorin lapsistani sanoi, että ”äiti, sua on paljon mukavampi halata kun et haise sikarilta". Senkin olen ikävästi painanut villaisella jonnekin aivosopukaan. Taas äiti haisee sikarilta.
On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään. Virpi Karhu
Tupakoinnin haittapuoliksi Virpi Karhu listaa myös jatkuvan flunssaisen olon ja äänen käheyden. Myös sosiaalinen paine ja moraaliset syyt painavat vaakakupissa lopettamispäätöksen puolesta.
– On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään. Raha on myös iso asia, sanoo Virpi Karhu, ja laskee polttamiensa sikareiden maksavan pari sataa euroa kuukaudessa.
– Se on aika iso summa yksinhuoltajaperheessä, ja myös iso moraalinen asia; laittaako rahaa tupakkaan vai käyttääkö sen koko perheen iloksi?
Nyt kun Virpi Karhu ei enää polta, hän on huomannut, että aamut ovat hankalia.
– Herään viiden aikaan ja menen kuudeksi salille. Aamurutiineihini on kuulunut kahvi ja sitten ulos tupakalle, mikä tuntuu nyt ihan hullulta. Järki on pitänyt ottaa käteen ja hokea itselleni, että kyllä minä tämän selätän ja pääsen tästä yli. Pystyn siihen!
Tiedän, että retkahdus on vain yhden tupakan takana. Virpi Karhu
Avominnen vastaavana päihde- ja läheisohjaajana toimiva Virpi Karhu tsemppaa itseään myös onnistumisen tunteilla.
– Kun näen jonkun ulkona pakkasessa ja viimassa tupakoimassa, voin olla tyytyväinen itseeni, että minun ei tarvitse. Tupakka on toki mielessä, onhan se ollut seuralaisena 40 vuotta, mutta ei ole tullut sellaista tunnetta, että pitäisi polttaa.
Virpi Karhu myöntää, että tupakan himon iskiessä on ollut pakko laskea sekunteja ja minuutteja. Fyysisiä vieroitusoireita hän ei ole tuntenut.
– Mutta ilman ryhmän tukea olisi ollut vielä vaikeampaa.
Vinkiksi riippuvuudesta eroon kamppaileville Virpi Karhu antaa rutiinien rikkomisen ja vaikeaan hetkeen keskittymisen.
– Kahvit minimiin. Vältä tilanteita, joissa tekee eniten mieli tupakkaa. Hyödynnä toisten tuki. Kannattaa tehdä töitä jo ennen lopettamista ja motivoida itsensä pysymään päätöksessä. Tiedän, että retkahdus on vain yhden tupakan takana.
Suomalaisista 20–64-vuotiaista noin 17 prosenttia tupakoi päivittäin vuonna 2015. Tilastot kertovat, että suomalaisten tupakointi on vähentynyt reippaasti viime vuosina.
Virpi Karhu sai apua tupakoinnin lopettamiseen yksityiseltä riippuvuusklinikalta. Vieroitukseen saa apua myös esimerkiksi syöpäyhdistysten kursseilta, työterveydestä ja terveyskeskuksista.
Asiantuntija Otto Ruokolainen terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on sitä mieltä, että Suomessa lopettamisen tukeminen ei ole parhaalla mahdollisella tasolla eli julkista rahoitusta ei ole riittävästi.
– Rajoitusten lisäksi tarvittaisiin pehmeämpiä keinoja eli lopettavien tukemista. Suomessa rahoitetaan aika vähän tätä työtä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Aiemmin tupakkaverosta osa oli korvamerkitty tupakoinnin ehkäisyyn, mutta se poistui 2009. Ray tosin tukee erilaisia järjestöjä, jotka tekevät tupakoinnin ehkäisytyötä.
Ruokolaisen mukaan kunnat päättävät itse, kuinka paljon rahoitetaan esimerkiksi tupakasta vieroituskursseja. Rahoitus siis vaihtelee paljon eri puolilla Suomea.
– Suomessa ei ole moneen vuoteen ollut suurta kansallista kampanjaa aiheesta. Ne kyllä herättävät keskusteluja ja vaikuttavat mielipiteisiin, mutta ovat kalliita toteuttaa,” toteaa THL:n asiantuntija.
Metsäjäniksiä on näkynyt varsinkin Etelä-Suomessa aiempaa vähemmän viime vuosina. Lumijälkilaskennat kertovat, että kanta vaihtelee paljon eri puolilla Suomea.
Esimerkiksi Pohjanmaan riistakeskuksen alueella viimeisten viiden vuoden aikana metsäjäniksien jälkiä on havaittu liki puolet vähemmän kuin aiemmin, kertoo riistapäällikkö Mikael Luoma.
Metsäjänis on parhaimmilllaan korkeiden hankien ja nietosten talvena, jolloin sen valkoinen turkki antaa hyvän suojavärin.
Kun lunta on heikosti tai ei lainkaan, muuttuu tilanne metsäjäniksen ja sen luontaisen vihollisen – ketun kanssa epätasaiseksi kilvoitteluksi.
Mitä enemmän lunta on, sitä paremmin metsäjänis voi. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Helle
– Mitä enemmän lunta on, sitä paremmin metsäjänis voi. Tihenevät vähälumiset talvet, jolloin vähäkin lumi on kovaa, tai kun lunta ei ole ollenkaan, ovat metsäjäniksen kannalta huonoja, erikoistutkija Pekka Helle Luonnonvarakeskuksesta huomioi.
Paikka paikon metsäjäniksen jälkiä on havaittu tänä talvena normaalia vähemmän.
– Esimerkiksi rannikolla aina Etelä-Pohjanmaalta Perämeren pohjukkaan asti ulottuvalla alueella ja siitä vähän sisämaahan päin jälkihavaintoja on ollut niukasti, Pekka Helle vahvistaa.
Maaliskuun lopulla asiaan saadaan tarkempia tietoja, kun parhaillaan meneillään olevat vuosittaiset riistakolmio- ja lumijälkilaskennat valmistuvat.
Genetiikan tutkija Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopistosta näkee vähälumisessa ja leudossa talvissa myös etuja jänikselle.
– Ravinnonsaanti paranee ja lisääntymisaika pitenee. Mutta ongelma on lumipeitteen keston lyheneminen.
On ilmiselvää, että metsäjäniksen valkoisesta talviturkista on tullut lumettomilla alueilla haitta. genetiikan tutkija Jaakko Pohjoismäki
– Luken lumijälkilaskentatilastoissa trendi on havaittavissa. On ilmiselvää, että metsäjäniksen valkoisesta talviturkista on tullut lumettomilla alueilla haitta, mutta siitä, kuinka paljon lumen puute vaikuttaa metsäjäniksen kuolleisuuteen tietyn ajan sisällä, ei ole systemaattista tietoa.
Tutkija muistuttaa, että koska jäniseläimet lisääntyvät tehokkaasti, pari hyvää vuotta korjaa heikentyneen kannan nopeasti.
– Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on ollut melko normaali talvi, joten jänisten paikallinen kato johtunee muista ilmiöistä.
Tutkijoiden mukaan on jo näkyvissä merkkejä siitä, että metsäjänis siirtyy pohjoisemmaksi, lumivarmemmille alueille. Esimerkiksi Etelä-Ruotsista metsäjänis on jo kadonnut kokonaan.
– Jos ilmastonmuutos jatkuu tähän suuntaan, niin jänis tulee vetäytymään. Lounais-Suomessa on alue, missä jo selvästi näkee metsäjäniskantojen vähentyneen 30 vuodessa jopa alle puoleen, Helle sanoo.
Myös vuosi 2015 oli melko lailla paha jänisruttovuosi. erikoistutkija Marja Isomursu
Lauhoihin säihin sopeutunut rusakko on myös täyttämässä alueita, joissa metsäjänis asuu.
Jäniksiä verottavat myös eläintaudit.
Viime vuonna Evira tilastoi Suomessa yli 30 jänisruttoon kuollutta metsäjänistä. Yleensä tautitapauksia kirjataan noin 10–30 vuodessa.
– Myös vuosi 2015 oli melko lailla paha jänisruttovuosi. Sitä edeltävät pari vuotta olivat myös poikkeuksellisia, sillä jänisruttoa ei tavattu Suomessa lainkaan, Eviran erikoistutkija Marja Isomursu sanoo.
Jänisruttoa esiintyy yleensä aina samoilla alueilla eli Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosissa sekä Oulun seudulla.
– Mutta myös Keski-Suomessa ja varsinkin viime kesänä Kaakkois-Suomesta löytyi paljon tautitapauksia, kun taas Kainuu ja Pohjois-Karjala ovat alueita, joissa ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole tullut esiin yhtään jänisruttotapausta, Isomursu lisää.
Vielä viime vuonna makeisten valmisteveroa pulitettiin Suomessa 95 senttiä kiloa kohden. Tänä vuonna vero poistui.
K- ja S-ryhmien, Halpa-Halli - sekä Minimani-ketjujen mukaan veron poisto ohjattiin heti hintoihin.
Makeisten myynti onkin ollut kasvussa. Esimerkiksi osto- ja myyntijohtaja Aki Erkkilä Keskosta raportoi, että makeisten myynti on alkuvuodesta lähtien ollut yli kymmenen prosentin kasvussa.
SOK:n valikoimapäällikkö Juhani Haaran mukaan tammi-helmikuussa makeisten myyntimäärä on kasvanut noin kolme prosenttia viime vuoden vastaavan ajan lukuihin verrattuna.
Siinä missä K- ja S-ryhmissä viitataan makeismyynnin olleen kasvu-uralla jo viime vuonna ja jopa aiemmin, Minimani-ketjussa ohjataan kiitokset veronpoiston piikkiin.
Kokkolan Minimanin johtaja Markus Anttila:
– Kyllähän veron poistaminen on näkynyt positiivisesti ostokäyttäytymisessä. Makeiskilojen myynti on kasvanut jopa 20–30 prosenttia alkuvuodesta, laskee Anttila.
Parhaiten veron poisto on näkynyt kuluttajalle kilohinnoin myytävissä makeisissa eli irtokarkeissa, koska juuri painoperusteinen vero poistui. Keskon osto- ja myyntijohtaja Aki Erkkilä:
– Kuluttajat huomioivat uudet hinnat hyvin ja varsinkin kampanjamyynti uusilla hintapisteillä on kasvussa. Irtomakeisten myynti nousee merkittävästi kampanjan aikana ja niillä tehdyt kampanjat kiinnostavat kuluttajia selvästi.
Kyllä irtokarkit ovat nousseet sisäänheittotuotteeksi ihan kahvin rinnalle top viitoseen. Kokkolan Minimanin johtaja Markus Anttila
Halpa-Halli -ketjun ostopäällikkö Markus Flinck vahvistaa, että suurin muutos menekissä on tapahtunut nimenomaan irtomakeisten kaupassa.
– Uusi hinta tuntuu konkreettisemmin, kun irtomakeisten hinta ajatellaan kilohintana.
Minimani-ketjussa on satsattu erityisesti irtomakeisten esille panoon. Esimerkiksi Kokkolassa "irtiksiä" myydään monen metrin levyisestä lokerohyllystä.
Irtokarkit ovat enemmän esillä, mutta myös tärkeä tarjoustuote.
– Sitä on vaikea tulkita, mutta jos irtokarkki on tarjouksessa, asiakasmäärä kasvaa 10–20 prosenttia sinä viikonloppuna. Kyllä irtokarkit ovat nousseet sisäänheittotuotteeksi ihan kahvin rinnalle top viitoseen, vahvistaa Anttila.
Tiistaisessa tulipalossa tuhoutui Malerin varastohallin kattoa reilun tuhannen neliön verran sekä myös valmiita listoja.
Suurpalo oli lähellä, sillä parin kilometrin päässä Ylivieskan keskustasta sijaitseva varastohalli on yli 20 000 neliön kokoinen. Pelastuslaitos sai palon kuitenkin rajattua nopeasti, myös katolla ollut lumi hidasti tulen leviämistä.
– Säikähdyksellä selvittiin. Onneksi halli on jaettu osastoihin, mikä esti tulen leviämisen joka suuntaan, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Jani Oikari.
Yrityksen tuotantoon palo ei juuri vaikuttanut, eikä kukaan loukkaantunut palossa. Tiistaina tuotanto katkesi arviolta viideksi tunniksi. Heti iltapäivällä, kun palo saatiin sammumaan, pyörähti myös tuotanto käyntiin.
Säikähdyksellä selvittiin. Onneksi halli on jaettu osastoihin, mikä esti tulen leviämisen joka suuntaan. toimitusjohtaja Jani Oikari
Palon syttymissyytä vielä tutkitaan, mutta yksi todennäköisin vaihtoehto on sähkövika. Alkunsa palo sai kattorakenteista.
Maler on yksi Pohjoismaiden suurimpia sisustuslistojen ja -paneelien valmistajia. Sen liikevaihto oli viime vuonna 17 miljoonaa euroa. Työntekijöitä yrityksellä on vajaat 70.
Yrityksellä on tuotantotehdas Ylivieskassa ja kompotenttitehdas Suolahdessa.
