Suomen satavuotispäivänä muistetaan toisen maailmansodan sankarivainajia pysähdyttävällä tavalla. Useassa Suomen kaupungissa järjestetään kunniavartiosto, jossa jokaisella haudalla vartioi sen ikäinen henkilö kuin sankarivainaja oli kaatuessaan.

Tällaisia kunniavartiostoja järjestetään ainakin Vantaalla, Oulussa, Kuopiossa ja Tampereella, Lappeenrannassa, Salossa, Kälviällä ja Kaustisella. Myös muita paikkakuntia osallistuu tähän valtakunnalliseen tapahtumaan, mutta Suomi 100 -sihteeristö ei halua vielä paljastaa yksityiskohtia paikkakuntien nimistä eikä niiden määrästä.

Vantaa hakee kaikkiaan 167:ää miestä, joiden iät vaihtelevat 16:sta 44 vuoteen. Suurin joukko on noin 20-vuotiaita. Tampereella kunniavartiostoon tarvitaan peräti 749 henkilöä. Joillain paikkakunnilla kunniavartiostoon osallistuu myös naisia.

– Tapahtuma on otettu hyvin innostuneesti vastaan, ja se on herättänyt hyvin paljon kiinnostusta. Onhan tämä hyvin koskettava tapa muistaa kaatuneita, sanoo Vantaan Suomi 100 -aluekoordinaattori Neetta Eriksson.

"Kaatuneet käsittämättömän nuoria"

– Minua itseäni koskettaa erityisesti se, että suurin osa kaatuneista on niin käsittämättömän nuoria. Kuolema on vaikuttanut perheiden ja läheisten elämään. Sitä voi vaan yrittää kuvitella miten järkyttävää tämä on ollut. Vainaja voisi olla kenen tahansa poika, poikaystävä tai työntekijä, Neetta Eriksson pohtii.

Hän uskoo, että Vantaalla saadaan tarvittava miesjoukko kasaan ja että tapahtuma kerää paljon yleisöä Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.

– Toivon, että paikalle tullaan muistamaan sodassa kaatuneita kunnioituksella eikä millään omalla viestillä. Luulisin, että ihmiset ymmärtävät, että itsenäisyyspäivä on meidän kaikkien juhla. Niin uusien suomalaisten kuin kantasuomalaistenkin.

Kunniavartioiden järjestäminen on syntynyt tamperelaisen Kalervo Sipin aloitteesta.

– Ajatus oli mielessäni monta vuotta. Olemme saaneet mukaan seurakuntia, partiolaisia, oppilaitoksia ja puolustusvoimat, ja uskomme, että hieno yhteinen hetki onnistuu, Kalervo Sipi kertoo.

Haku kunniavartiostoon on avoin kaikille.

Ullavalaiset ovat huolissaan asutuksen ja kirkonkylän koulun lähellä liikkuvasta susilaumasta. Metsästäjien mukaan laumassa on kuutisen sutta, lisäksi alueella liikkuu muutamia yksittäisiä susia tai susipareja. Myös riistakeskukselle on tullut tänä syksynä poikkeuksellisen paljon susihavaintoja Ullavasta ja Kannuksesta. Metsästäjät toivovat suden pyyntiin useampia poikkeuslupia.

Havaintoja on tullut Kokkolaan kuuluvan Ullavan alueelta enemmän kuin vuosi sitten: jälkiä on nähty esimerkiksi talojen läheisyydessä ja kuntoradan varrella. Vielä joitain vuosia sitten Ullavassa ei tehty lainkaan susihavaintoja.

Varmaa tietoa alueella liikkuvien susien määrästä ei ole. Riistapäällikkö Mikael Luoman mukaan vielä ei voida arvioida, liikkuuko alueella yksi vai kaksi laumaa. Tuorein virallinen jälkilaskenta on viime keväältä.

Liikuntatunneilla suunnistetaan lähimaastossa

Veikko Vionojan koulun rehtori Maila Koivumäki on myös huolissaan jälkihavainnoista kilometrin sisällä koulusta. Lapsille Koivumäki ei ole puhunut, mutta esimerkiksi suunnistus on hoidettu suppeammalla alueella kuin ennen.

– Ihan tähän lähimaastoon olen laittanut rasteja, mutta en ole niin kauas vienyt kuin tavallisesti.

Perinteisesti koulusta on myös tehty retki vähän kauemmas Rumankivenkankaalle, mutta se on jätetty nyt väliin.

Koivumäki sanoo, että joillain lapsista on yli kilometrin kävelymatka bussipysäkille. Perheet maksavatkin itse muutamalle lapselle kyydityksen kouluun.

Susi liikkuu toki aika laajalla alueella, mutta näyttää, että jostain syystä lauman liikkuminen on keskittynyt tähän lähelle kyliä Ullavan Urheilumetsästäjien puheenjohtaja Ari Kankkonen

Viime keväänä kaupunki kustansi osalle lapsista niin sanotut susikyydit pimeimmän kauden ajan. Samaa harkitaan nyt.

Rehtori pitää susikyytejä tarpeellisina:

– Nyt näyttää tilanne siltä, että enemmän on havaintoja ihan selvästi. Toivotaan, että jotain tehtäisiin asialle.

Lupia halutaan niin riistakeskuksesta kuin poliisilta

Ullavan Urheilumetsästäjien puheenjohtaja Ari Kankkonen arvioi, että 3–5 kilometrin säteellä liikkuu kymmenkunta sutta: kuuden suden lauma ja muutama yksilö läpikulkumatkalla. Lumen tultua jälkihavainnot ovat päivittäisiä.

– Susi liikkuu toki aika laajalla alueella, mutta näyttää, että jostain syystä lauman liikkuminen on keskittynyt tähän lähelle kyliä, sanoo Kankkonen.

Susia on nyt Kankkosen mukaan selvästi aiempaa enemmän. Sitä hän pitää kasvaneen peurakannan syynä.

Kankkosen mukaan huoli rajoittaa ihmisten liikkumista. Metsästäjät pelkäävät myös koiriensa puolesta. Kankkonenkin on etsinyt metsästysmaastot kauempaa:

– Kyllä minä lähden ihan muille alueille, mistä ei susia löydy.

Viime talvena alueelle saatiin kaksi sudenkaatolupaa, mutta ne jäivät käyttämättä huonojen lumiolosuhteiden takia. Nyt Kankkonen toivoo riistakeskukselta nopeasti neljää, jopa viittä poikkeuslupaa. Myös poliisiin kohdistuu toiveita:

– Poliisilla on oikeus myöntää lupia pihasusien poistamiseen.

Kokkolan poliisiautokolarin tutkinnassa on selvinnyt, että poliisi ei käyttänyt hälytysajossa sireeniä, kertoo tapauksen tutkinnanjohtaja Olli Sulkonen Sisä-Suomen syyttäjänvirastosta.

Pari viikkoa sitten poliisiauto ja henkilöauto törmäsivät rajusti yhteen Jyväskyläntien ja Kaustarintien risteyksessä. Poliisiauto oli tutkinnanjohtajan mukaan kiireellisessä hälytysajossa ja ajoi päin punaisia Jyväskyläntien valoristeyksessä. Poliisi saa ajaa hälytystehtävässä päin punaisia, kunhan noudattaa riittävää varovaisuutta.

Epäselvää on vielä, olivatko poliisiauton hälytysvalot käytössä. Tutkinnanjohtaja Olli Sulkosen mukaan poliisi myöntää ajaneensa ylinopeutta, koska oli matkalla kiireelliseen hälytystehtävään. Sekä henkilöauton että poliisiauton kuljettaja kiistävät syyllistyneensä huolimattomuuteen.

Tapauksen tutkinnassa on varmistettu, että näkyvyys on risteyksessä riittävän hyvä. Autojen reitit ajettiin jälkikäteen uusiksi ja videoitiin. Näkyvyyttä haittaavia esteitä ei havaittu.

Tutkinta valmistuu todennäköisesti muutamassa viikossa. Sen jälkeen tiedetään, siirtyykö tapaus syyteharkintaan.

Törmäyksen jälkeen poliisiauto pyöri useita kertoja ympäri ja jäi katolleen. Henkilöauto rusentui pahasti. Poliisiauton kyydissä oli kolme poliisia ja henkilöautossa mies ja nainen. Kolarin rajuudesta huolimatta kukaan ei loukkaantunut vakavasti.

Kotona asuvien vanhusten ruokahuolto on uudistunut ja puhuttaa Keski-Pohjanmaalla. Oman kunnan väki ei enää välttämättä tuo ateriaa lämpimänä kotiin, vaan ruoka tulee kauempaa kylmänä. Uudistus herättää toisissa närää.

Yleisönosastokirjoittaja lataa lehden mielipidepalstalla, että nyt tarjottiin "viimeinen lämmin ateria vanhuksille". Hän paheksuu sitä, että omassa maakunnassa yhä harvemman ikäihmisen kotiin tuodaan enää lämmintä lounasta oman kunnan keittiöltä.

Mielipahaa aiheuttaa sekin, että vanhus jätetään kamppailemaan hankalien muovipakkausten ja suojakaasujen kanssa.

Sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite päätti keskittää kotiaterioiden valmistuksen maakunnassa vain yhteen keittiöön. Siellä ateriat valmistetaan, jäähdytetään ja kuljetetaan ikäihmisten koteihin kaksi kertaa viikossa.

Vaikka annoksia viedään nyt kunnasta toiseen, tarkoitus on säästää kuljetuskustannuksissa. Ruokaa ei tarvitse valmistaa joka kunnassa, eikä kuljetusauto suihki kylän raitilla kuutena päivänä viikossa. Talous- ja hallintojohtaja Minna Korkiakoski-Västi laskee, että kuljetuksiin on aiemmin uponnut vuodessa 230 000 euroa, ja nyt kustannukset jopa puolittuvat.

Kritiikki ei tunnu hyvältä

Kotiateriauudistus on tuonut lisää työtä ja vipinää Vetelin Tunkkarin keittiöön. Siellä valmistuu oman kunnan lasten, vanhusten ja terveyskeskusväen aterioiden lisäksi nyt päivittäin suurin piirtein satakunta ikäihmisten ateriaa.

Toivoisin kuitenkin, että otettaisiin selvää, mistä on kyse, eikä esitettäisi ennakkoluuloja ilman faktoja. Niina Leppävuori, vs. ruoka- ja siivouspalveluesimies

Tunkkarilla on seurattu ateriauudistuksen saamaa kritiikkiä murhemielin.

– Eihän se kritiikki hyvältä tunnu. Me ymmärrämme, että iso uudistus huolestuttaa ja herättää ennakkoluuloja. Toivoisin kuitenkin, että otettaisiin selvää, mistä on kyse, eikä esitettäisi ennakkoluuloja ilman faktoja, huokaa Vetelin vs. ruoka- ja siivouspalveluesimies Niina Leppävuori.

Vetelin ruokahuollolla on aiempaa kokemusta isoista muutoksista. Omassa kunnassa siirryttiin kylmien aterioiden jakeluun vanhuksille jo neljä vuotta sitten.

– Kun muutoksen jälkeen tehtiin ensimmäinen kysely, vastaukset jännittivät. Silti suurimpina kommentteina muistan sen, että vanhojen ihmisten oli hankala avata näitä mikropakkauksia. Myöhemmin on tullut hyvää palautetta värikkäistä salaateista ja lempiruuista. Toisaalta joku toivoo aina enemmän mausteita ja joku vähemmän. Ihan hyvää palautetta on tullut, kertaa Leppävuori.

Uskon, että kun tästä muutoksesta päästään, niin me voimme puhua niistä todellisista asioista eli jos on parannettavaa tai muutostarvetta. Niina Leppävuori, vs. ruoka- ja siivouspalveluesimies

Ruuanvalmistuksen keskittäminen on iso muutos, ja erilainen ateria hämmentää vanhusta varmasti. Kunnan ruokahuoltoa luotsaava toivoo silti, että muutostilanteesta päästäisiin eteenpäin, hedelmällisempiin keskusteluihin.

– Ennakkoluulot aiheesta kylmä ruoka vastaan lämmin ruoka korostuvat nyt. Uskon, että kun tästä muutoksesta päästään, niin me voimme puhua niistä todellisista asioista eli siitä, jos on parannettavaa tai muutostarvetta.

Kylmä vastaan lämmin

Miksi sitten ruuan on oltava kylmää?

Vs. ruoka- ja siivouspalveluesimies Niina Leppävuori selventää, että kyse on turvallisuudesta. Ruuat kulkevat pitkiäkin matkoja, jolloin lämpimän ruuan lämpötilan säilyminen elintarvikelainsäädännön mukaisena vaarantuisi.

– Lämpötilat pysyvät asiallisempina näin kuin että ruoka kuljetetaan lämpimänä. Lämpimänä pysyminen matkalla on kyseenalaisempaa. Se on suurelta osin turvallisuuskysymys ja myös laatukysymys.

Suurtalouskokki Laura Nisula ottaa isoja annosastiallisia jälkiruokakiisseliä ulos Tunkkarin keittiön jäähdytyskaapista.

Hän ammentaa plus kuuteen asteeseen jäähtyneen kiisselin muovisiin annosastioihin ja kärrää ne kylmähuoneeseen. Siellä hän laittaa pakkaukset kaasupakkauslaitteeseen, josta tulee ulos elintarvikekaasuun pakattuja ja muovitettuja ateria-annoksia. Lopuksi päälle liimataan tuoteseloste- ja päiväysetiketti.

Se on suurelta osin turvallisuuskysymys ja laatukysymyskin. Niina Leppävuori, vs. ruoka- ja siivouspalveluesimies

Kun annokset lähetetään ikäihmisten koteihin, ne pakataan vielä styroksipakkauksiin, joissa kylmä pysyy sisällä jäisten kylmämattojen avulla.

Kotona asiakas lämmittää ruokansa silloin, kun se hänelle sopii. Tarvittaessa hänelle tarjotaan lämmitykseen apua.

– Yhteistyö kotihoidon kanssa on hyvin tiivistä ja perustuu asiakkaan ammatillisesti arvioituihin tarpeisiin. Jokaiselle asiakkaalle räätälöidään omannäköinen tapa kotiateriointiin. Keskeinen tavoite on huolehtia ravitsemuksesta ja turvata asiakkaan kotona asumista, selventää Soiten palvelualuejohtaja Hanna Saarinen.

"Lämmin ruoka läheltä vanhuksille"

Kaikki keskipohjalaiskunnat eivät ole halunneet lähteä mukaan oman sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymän kotiateriapalveluun. Soiten talous- ja hallintojohtaja Minna Korkiakoski-Västi sanoo, että näin kuntien kanssa on sovittukin. Kunnat saavat halutessaan myös itse järjestää kotona asuvien ikäihmisten aterioinnin.

Kunnanhallituksessa päätettiin yksimielisesti, että me haluamme viedä vanhuksille ruuan, joka on lämmin ja heti nautittavissa lounasaikaan. Esko Ahonen, kunnanjohtaja

Esimerkiksi Lestijärven kunta päätti, että lestijärviset vanhukset saavat omassa kunnassa valmistetun lämpimän aterian kotiinsa kuusi kertaa viikossa. Ruuan lämmityspuuhiin joudutaan kodeissa vain sunnuntaisin.

– Kunnanhallituksessa päätettiin yksimielisesti, että me haluamme viedä vanhuksille ruuan, joka on lämmin ja heti nautittavissa lounasaikaan. Se tuodaan läheltä palvelukeskus Kotipirtin keskuskeittiöstä. Näinhän meillä on tehty jo monen vuoden ajan, kertoo kunnanjohtaja Esko Ahonen.

Noin 800 asukkaan kunnassa on viitisentoista ikäihmistä, jotka ovat oikeutettuja kotiin asti tuotuun ruokaan. Kuljetettavaa on siis vähän, eivätkä välimatkat ole pitkiä. Sama kuljetusyrittäjä vie ruuat ikäihmisille, kouluihin ja päiväkoteihin.

– Yrittäjä tekee nuo oman kunnan reissut varmasti kustannustehokkaammin kuin että ruuat tuotaisiin kaksi kertaa viikossa Vetelistä. Se on samalla vähän niin kuin terapiakuljetusta, kun kuljetusyrittäjä voi vaikka tarvittaessa hiekoittaa vanhuksen pihamaata, myhäilee kunnanjohtaja.

Suomen 1–6-vuotiaista lapsista reilut 68 prosenttia osallistui viime vuonna varhaiskasvatukseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tilaston mukaan vähäisintä osallistuminen oli Keski-Pohjanmaalla, jossa joka toinen lapsi jäi kotihoitoon. Korkeimmat varhaiskasvatuksen osallistumisluvut olivat sen sijaan Ahvenanmaalla, jossa lähes 80 prosenttia lapsista vietiin hoitoon. Manner-Suomessa suurin osallistumisaste oli Uudellamaalla, lähes 73 prosenttia.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ei ole lukuihin lähellekään tyytyväinen.

– Varhaiskasvatuksen osallistumisaste on Suomessa reilusti alle kansainvälisen keskiarvon. Suomi jää jälkeen myös muista Pohjoismaista. Tästä on syytä olla huolissaan, koska 4–5-vuotiaana kielellisen ja muun kehittymisen kausi on päällä, Olli Luukkainen huomauttaa.

Varhaiskasvatuksen osallistumisaste on kuitenkin ollut Suomessa vuosi vuodelta hienoisessa kasvussa.

Kohti maksutonta varhaiskasvatusta

Olli Luukkainen toivoo maksuttoman varhaiskasvatuksen yleistyvän Suomessa.

– Nythän Suomessa on viisaasti muutettu varhaiskasvatuslakia ja toivottavasti sitä edelleenkin muutetaan siihen suuntaan, että oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen perustuva pedagoginen varhaiskasvatus vahvistuu, Olli Luukkainen pohtii.

– Osa-aikaista, maksutonta varhaiskasvatusta täytyy saada koko ikäluokalle enemmän kuin mitä sitä tällä hetkellä on. Siinä on hyvä lähteä esiopetuksesta alaspäin, ensin 5-vuotiaille, sitten 4-vuotiaille ja jopa siitäkin alaspäin aina 3-vuotiaille saakka.

Vaikka Olli Luukkainen puhuu varhaiskasvatuksen puolesta, hän nostaa tärkeälle jalustalle kotihoidon.

– Varhaiskasvatuksen osallistumisastetta on syytä lisätä. Tämä ei mielestäni mitenkään ole ristiriidassa sen ison ja tärkeän periaatteen kanssa, että vanhemmilla aina on ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan, Olli Luukkainen painottaa.

Suurissa perheissä lapsia on totuttu hoitamaan kotona

Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla alle kouluikäisten lasten varhaiskavatuksen osallistumisaste oli viime vuonna alle maan keskiarvon eli 62,5 prosenttia. Maakunnan alhaisimmat luvut kirjattiin Alajärvellä, Lapualla ja Vimpelissä. Alajärvellä vain reilu kolmannes lapsista oli kunnan kustantamassa päivähoidossa, Lapualla ja Vimpelissä reilusti alle puolet lapsista.

Siihen, miksi lapset jäävät pois kunnan kustantamasta päivähoidosta, on monia syitä.

– Näitä lukuja selittävät suureet perheet ja perinteet siitä, että lapsia on totuttu hoitamaan kotona. Kotihoidon suosiota selittää myös se, että osa kunnista tukee kotona tapahtuvaa hoitoa, selvittää OAJ Pohjanmaan puheenjohtaja Kari Nieminen.

Kotihoidon kuntalisän suosio yllätti Lapualla

Lapualla päättyy tämän vuoden lopussa puolitoistavuotinen kokeilu, jonka aikana kaupunki on maksanut maan suurinta kotihoidon kuntalisää. Kaupunki on maksanut kuukaudessa 300 euroa perheen alle kolmevuotiaasta, kotihoidossa olevasta lapsesta. Sisaruslisää on saanut sata euroa muista alle kouluikäisistä lapsista.

– Ryhdyimme maksamaan kuntalisää, koska kaupungilla ei ollut tarpeeksi päivähoitopaikkoja. Sama ongelma meillä on edelleenkin, joten päätimme jatkaa kuntalisän maksamista toistaiseksi. Seuraamme vuosittain, kuinka paljon sitä haetaan ja käytetään ja teemme päätökset jatkosta sen mukaan, selvittää Lapuan sivistyslautakunnan puheenjohtaja Ilpo Ulvinen.

– Kuntalisän suosio on ollut yllättävän suurta, Ulvinen jatkaa.

Lapsen kotihoidon tuki koostuu Kelan maksamasta osuudesta ja mahdollisesta kuntaosasta. Kelan maksama kotihoidon tuki koostuu hoitorahasta ja tulosidonnaisesta hoitolisästä. Tämän päälle jokainen kunta tai kaupunki voi halutessaan maksaa kuntalisää.

– Bra Jonatan! huutaa kuusivuotias kokkolalainen Jesper Lindqvist ja hakkaa käsiään yhteen. Hän on katsomassa suuren idolinsa, velipuoli Jonatanin, jääkiekkoharjoituksia.

Jesper rakastaa jääkiekkoa, mutta lajin riskien takia hän ei voi sitä itse harrastaa. Jesperillä todettiin kahden päivän ikäisenä synnynnäinen munuaissairaus, suomalaistyyppinen nefroosi. Vanhemmille kerrottiin, että pojalle munuaissiirto oli ainoa vaihtoehto.

– Sehän oli todellinen shokki, äiti Nina Lindqvist muistelee.

Vielä vaikeammat ajat olivat kuitenkin edessä: kahden kuukauden iässä Jesper sairastui RS-virukseen ja hinkuyskään, mikä vei pojan teho-osastolle ja hengityskoneeseen. Vaikka ennuste oli huono, kuukauden tehohoidon jälkeen Jesper selvisi.

Mutta pian perheellä oli taas vastassaan uusi takaisku. Jesperin elimistöön alkoi kertyä nestettä.

– Oli juhannus ja me oltiin päätetty, että nyt ollaan mökillä, saunotaan ja otetaan ihan iisisti. Sitten tuli soitto lastenosastolta: Jesperin keuhkoihin oli tullut nestettä, ja tunnin päästä olisi lähtö ambulanssilla Helsinkiin.

Siellä selvisi, että Jesperillä oli sappitiekysta, ja se poistettiin. Vasta kun näistä vaikeuksista oli selvitty, tuli munuaisensiirto ajankohtaiseksi.

Äidin munuainen muutti kaiken

Jesperin äidille Nina Lindqvistille oli itsestäänselvää, että hän luovuttaa munuaisensa pienelle ja hyvin sairaalle pojalleen.

– En harkinnut sitä ollenkaan. Jos minun munuaiseni sopisi Jesperille, niin totta kai antaisin sen hänelle – olisin antanut vaikka molemmat munuaiseni.

Jesper ehti olla dialyysi- eli keinomunuaishoidossa seitsemän kuukautta, vaikka luovuttaja löytyikin lähipiiristä. Dialyysihoito veti pojan heikoksi.

– Jesper ei syönyt itse ollenkaan, vaan kaikki ravinto meni nenä–mahaletkun kautta. Hän oksensi 10–20 kertaa päivässä. Jesperin elämä oli erittäin rajoittunutta, koska hän joutui olemaan pääosin sairaalassa. Kotonakin olimme vain kotona, äiti Nina kertoo.

Nykyään Jesper on reipas ja pirteä kuusivuotias. Hän pääsi munuaisensiirtoleikkaukseen 1 vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä, koska hänen äitinsä sopi luovuttajaksi.

Kaikille munuaissairaille ei käy yhtä hyvin. Useimmat joutuvat jonottamaan uutta munuaista vuosia. Sopivista siirrännäisistä on jatkuvasti pulaa siitäkin huolimatta, että munuaissiirtoja tehtiin Suomessa viime vuonna ennätyksellisen paljon, 262 siirtoa. Jonossa on kuitenkin noin 400 munuaissairasta potilasta.

Ongelma on se, ettei munuaisia juuri saada eläviltä, vaan yli 90 prosenttia siirrännäisistä tulee aivokuolleilta luovuttajilta.

Lääkärit toivovat, että siirrot omaisilta lisääntyisivät, koska niissä munuaisen ennuste on huomattavasti parempi kuin aivokuolleen luovuttajan tapauksessa.

Ninan munuainen rupesi toimimaan Jesperillä heti leikkauksen jälkeen erinomaisesti. Se hetki oli tunteellinen, ja vieläkin Ninan silmäkulmaan tulee kyynel, kun hän ajattelee asiaa.

– Olihan se kauan odotettu hetki ja herkistää minut vieläkin.

Hän ei haluaisi, että Jesper joutuisi enää koskaan dialyysihoitoon, mutta sekin saattaa olla vielä edessä.

Kaikki on hyvin, mutta täysin terve Jesper ei ole

Lindqvistin perhe on onnellinen ja kiitollinen siitä, missä nyt ollaan. Äiti Nina sanoo monen kuvitelleen, että munuaisensiirron jälkeen Jesper olisi täysin terve. Näin ei kuitenkaan ole, sillä pojalla on elinikäinen lääkitys ja säännöllisillä laboratorio- ja lääkärikäynneillä seurataan, että munuainen toimii.

Mahdollista on, että Jesperillä on vielä edessään uusi munuaisensiirto. Lääkärit eivät ole antaa munuaisen toiminnasta minkäänlaisia ennusteita.

– He ovat sanoneet, että siinä voi mennä vuosi, kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Vaikka munuainen toimii nyt hyvin, kukaan ei tiedä, kauanko Jesper sillä pärjää, sanoo äiti Nina Lindqvist.

– Onhan se hetkittäin rankkaa elää epävarmuuden kanssa, mutta sillä tavalla pärjää, ettei ajattele asiaa, Nina hymyilee.

Ylivieskan kirkon arkkitehtuurikilpailu on ratkennut. Palkintolautakunta esitteli maanantaina seitsemän parhaaksi katsomaansa työtä ja valitsi niistä parhaan. Seuraavaksi asia siirtyy kirkkovaltuustolle, joka päättää lopullisesti tulevan kirkon ulkomuodosta.

Ensimmäisen palkinnon ja 30 000 euroa sai Trinitas (pääkuva, yllä havainnekuva sisältä). Palkintolautakunta totesi, että se on julkisivultaan yksinkertainen ja muistuttaa vanhoja harmaakivikirkkoja, mutta on moderni. Trinitaksen tekijä on helsinkiläinen arkkitehtitoimisto K2S.

Arkkitehti Kimmo Lintula K2S.stä kertoo Trinitaksen syntyneen pitkän prosessin kautta. Tekijät alkoivat hakea paikkaan tukeutuen uudenlaista hahmoa perinteiselle kirkolle. Lintula kuvaa työtä haastavaksi, mutta lopulta kaikki elementit – kirkkosali, aula ja seurakuntasali – saatiin yhdistettyä:

– Yksi on kolme ja kolme on yksi, niin että jokainen kolmesta on kiinteä osa tätä yhtä ja toisaalta osat näyttäytyvät yhtenä rakennuksen kaupunkikuvassa, luonnehtii Lintula.

Jaetulle kolmannelle sijalle tulivat Silta ja Kooda, niistä kummastakin maksettiin 12 000 euroa.

Silta-ehdotus puhutteli lautakuntaa paljon. Sen ongelmaksi nähdään kalleus ja asemakaava. Suhde kirkonraunioihin olisi sen sijaan erinomainen ja ratkaisisi monta asiaa.

Kooda (yllä).

Kaikkiaan lunastettiin kuusi työtä. Muista lunastetuista maksettiin 7 000 euroa kappaleelta. Emilia (yllä) lunastettiin.

Trias (yllä) lunastettiin myös.

Myös Ristit (yllä) lunastettiin.

Minä olen tie (yllä) sai kunniamaininnan.

Korkeatasoiseksi luonnehdittuun kilpailuun tuli eri puolilta Eurooppaa 214 työtä, joista 22 valittiin jatkokäsittelyyn. Muutkin ehdotukset olivat silti kilpailussa mukana loppuun asti. Suuri osa jatkoon päässeistä suunnitelmista oli moderneja.

Perusratkaisultaan ehdotukset jakautuivat lautakunnan mukaan viiteen ryhmään: vanhan kirkon muotoja mukaileviin tai niistä innoituksensa saaneisiin ristikirkkoihin, Ylivieskan vaakunaa muistuttaviin kolmiosaisiin pohjapiirustuksiin, neliömäisiin tai venytetyn suorakaiteen muotoisiin pohjiin, erilaisista symboleista innoituksensa saaneisiin pohjiin ja vapaamuotoisiin pohjiin.

Valittuihin ehdokkaisiin pääsi tutustumaan viime kesällä näyttelyssä, jossa kävikin iso joukko ihmisiä. Palautteessa monia suunnitelmia moitittiin liian uudenaikaisiksi.

– Monella oli mielessä vanha tuttu ja rakas kirkko, sanoi tuolloin palkintolautakunnan puheenjohtaja, kirkkoherra Timo Määttä.

Määtän mukaan lautakunta kävi ehdotuksia läpi monelta kannalta. Käytännön toimivuuden lisäksi punnittiin esimerkiksi sitä, miten hyvin rakennus istuu maisemaan.

Koko kilpailussa vaikeinta oli lautakunnan mukaan tarpeiden yhteensovittaminen: rakennuksen on oltava yhdistelmä kirkkoa ja seurakuntasaleja ja sisältää myös keittiötilat. Silti siitä halutaan maamerkki ja pääkirkko.

Lopputulokseen voi kasvaa, toivoo kirkkoherra

Parhaan ehdotuksen valinta päätti ensimmäisen vaiheen uuden kirkon suunnittelussa. Seuraavaksi Ylivieskan kirkkovaltuusto tekee lopullisen päätöksen tulevan kirkon ulkomuodosta. Päätös on tarkoitus tehdä loppuvuoden aikana.

Rakennustyöt pääsevät käyntiin aikaisintaan vuonna 2019. Tavoitteena on ollut, että uusi kirkko olisi käytössä vuonna 2020.

Kirkkoherra Timo Määttä kirjoittaa seurakunnan nettisivuilla, ettei lopputulos välttämättä tyydytä täydellisesti kaikkia – tämä on hänen mukaansa koettu monta kertaa uutta kirkkoa rakennettaessa. Hän kehottaa silti miettimään, voisiko ihminen kasvaa näkemään tulevassa kirkossa oman uuden kotikirkkonsa.

Ylivieskan yli 200-vuotias puukirkko tuhoutui tulipalossa pääsiäisenä 2016. Kirkon ja irtaimiston palosta aiheutui noin 7 miljoonan euron vahingot. Tekijä oli 30-vuotias mies, joka tunnusti syyllisyytensä. Hänet todettiin käräjäoikeudessa syyntakeettomaksi ja määrättiin pakkohoitoon. Teko katsottiin törkeäksi vahingonteoksi.

Vähäiseltä vaikuttavan ilkivallan seuraukset voivat yllättää tekijän ja lähipiirinsä. Riski oli ilmassa, kun joukko nuoria rikkoi irtaimistoa ja aiheutti tulipalon alun Kokkolassa sunnuntaina.

Alle 15-vuotiasta ei lain mukaan voi tuomita rangaistukseen teoistaan. Vahingonkorvaukset ovat eri asia.

Vahingonkorvauslain mukaan alle 18-vuotias on velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi. Kohtuullisuuteen vaikuttavat tekijän ikä, kehitystaso, teon laatu ja varallisuusolot.

– Asiaa mitataan tavallaan tekijän yleisen elämänkokemuksen mukaan. Eikö tekijä ymmärtänyt ollenkaan, että palavan ulkotulen heitto on tulipaloriski, vai ymmärsikö mutta ei välittänyt? sanoo rikoskomisario Anders Åfors Pohjanmaan poliisista.

Ilkivallalla voi olla vuosikymmenten seuraukset

Jos lapsi tuhoaa muiden omaisuutta, vanhemmat joutuvat maksumiehiksi vain, jos heidän katsotaan laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Kun alaikäinen tuomitaan vahingonkorvauksiin, maksu lankeaa hoidettavaksi lapsen tai nuoren aikuistuttua. Pieneltä näyttävä ilkivalta voi johtaa isoihin seurauksiin, joita joutuu hoitamaan joskus pitkäänkin aikuisena.

– Ei käy mielessä, että sitten, kun on tulevaisuudessa ansiotyössä, korvauksia peritään ulosottona palkasta, Åfors sanoo.

Vakuutukset korvaavat vahinkoja, mutta jos teko on selkeästi tahallinen, vakuutuksesta ei lähtökohtaisesti makseta mitään.

Alaikäisten vahingonkorvauksissa käytetään myös sovittelua, jolloin yritetään sovitellen päätyä kohtuullisen summan korvaamiseen.

Jokamiehen kiinniotto-oikeus

Kokkolalaiskodissa selvittiin nuorten päähänpistosta säikähdyksellä ja kynnysmaton kärvennyksellä. Talossa oltiin kotona, havahduttiin kolahdukseen ja saatiin ulkotulen sytyttämä kynnysmatto nopeasti sammumaan.

Poliisi epäilee, että sama porukka oli purkanut ylimääräistä energiaa jo pitkin sunnuntai-iltapäivää ja iltaa. Samalla alueella oli heitetty pikkulapsen polkupyörä ojaan ja urheiluhallin pukukopissa kasteltu vaatteita, rikottu juomapullo ja syljetty kenkiin.

Sosiaalisessa mediassa ilkivallalle vaadittiin heti loppua ja mietittiin, mitä porukalle tehdään, jos se sattuu omalle nurkalle riehumaan.

Rikoskomisario Anders Åfors muistuttaa, että laki sallii yleisen kiinniotto-oikeuden, mutta millä voimakkuudella se tehdään, on tulkinnanvarainen asia, joka saattaa myöhemmin tuoda kiinniottajallekin syytteet.

Lain mukaan yksityinen kansalainen saa ottaa verekseltään tavoitetun tai pakenemassa olevan tekijän kiinni, jos poliisi ei ole vielä ehtinyt paikalle. Kansalainen saa pitää tekijää kiinni, jos teko on näpistys, lievä pahoinpitely, lievä kavallus, lievä luvaton moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä luvaton käyttö, lievä vahingonteko tai rikos, josta saattaa seurata vankeutta.

Åfors suosittelee jättämään kiinnioton mieluiten poliisille.

– Ilkivallasta ja rikoksesta kannattaa ilmoittaa poliisille. Ja jos vaikkapa näkee ilkivaltaa, voi ihan hyvin ojentaa tekijöitä suusanallisesti, Åfors sanoo.

Pohjanmaan poliisilaitoksen alueella on kirjattu tänä vuonna noin 70 tapausta, jossa poliisiksi esittäytynyt on yrittänyt kalastella uhrilta verkkopankkitunnuksia.

Suurin osa on jäänyt yrityksiksi, mutta 5–10 tapauksessa valepoliisi on pystynyt anastamaan rahaa uhrin tililtä. Yksittäiset tilisiirrot ovat olleet jopa kymmeniä tuhansia euroja.

Valepoliisit ovat udelleet verkkopankkitunnuksia uhreilta puhelimitse. Soitoissa toistuu sama kaava.

– Soittaja on esittäytynyt vakuuttavasti poliisina ja vedonnut kiiretilanteeseen, jossa soittaja pyrkii pelastamaan uhrin rahat vaatimalla verkkopankkitunnusten antamista välittömästi, Pohjanmaan poliisin rikoskomisario Vesa Ojanperä kertoo.

Tililtä viedyt rahat voi saada takaisin, jos toimii nopeasti

Tapauksia alkoi esiintyä viime vuonna, mutta niiden määrä kasvoi loppukesällä ja alkusyksyllä. Nyt Pohjanmaan poliisille tulee viikossa yhdestä kahteen ilmoitusta valepoliiseista. Vesa Ojanperän mukaan poliisi epäilee soitoista useita tekijöitä.

Uhrien valinnassa näkyy selvä suunnitelmallisuus.

– Uhrit ovat vanhempia ihmisiä. Pääasiassa tapauksia on ilmennyt Etelä-Pohjanmaan pitäjissä, jossa asuu vanhempaa väkeä, Ojanperä sanoo.

Rikosilmoituksia on tullut etenkin Lapualta, Alavudelta sekä Kauhajoelta mutta myös Vaasan ja Kokkolan alueilta.

Poliisi toivoo, että omaiset ja esimerkiksi palveluammateissa toimivat ottaisivat asian esille iäkkäiden ihmisten kanssa.

Joissakin tapauksissa poliisi on pystynyt vielä palauttamaan uhrin tililtä viedyt rahat, mutta se vaatii nopeaa reagointia, eli uhrin pitäisi olla välittömästi yhteydessä omaan pankkiinsa ja poliisiin.

Vesa Ojanperä muistuttaa myös, että pankkitunnusten tietoja ei saa koskaan luovuttaa ulkopuolisille puhelimessa.

Pietarsaaressa Pohjanmaalla lukiot suunnittelevat siirtymistä sähköiseen kulunvalvontaan. Koko maan kouluissa kulunvalvontaa käytetään vielä harvakseltaan.

Pietarsaaressa asia nostettiin esille, koska ulkoinen väkivallan uhka on lisääntynyt kouluissa. Lisäksi halutaan estää ei-toivottujen, ulkopuolisten pääsy kouluun.

– Meillä on sellaisia kokemuksia, että kouluun on tullut ulkopuolisia. Jonkin verran on myös opiskelijoiden ja henkilökunnan omaisuuteen kohdistuvia anastuksia, Pietarsaaren lukion rehtori Hannu Sulkakoski kertoo.

Pietarsaaressa kulunvalvonta aiotaan järjestää niin, että lukiolaiselle annetaan kulkukortti. Ulko-ovet ovat aina lukossa, ja opiskelija pääsee sisälle omalla kortillaan. Se voidaan ohjelmoida avaamaan ovet vain tiettynä aikana. Esimerkiksi lukiolaisilla olisi pääsy koulun tiloihin pääosin kello 8:n ja 16:n välillä.

Lukitut ovet tuovat turvallisuutta

Tarkkaa tietoa sähköisen kulunvalvonnan yleisyydestä suomalaiskouluissa ei ole. Opetushallituksen mukaan kulunvalvonta tekee kuitenkin tuloaan kouluihin.

Opetustoimen ylitarkastaja Mikko Helasvuo Lounais-Suomen aluehallintovirastosta pitää kulunvalvonnan lisääntymistä hyvänä kehityksenä. Yhdessä lukittujen ulko-ovien kanssa se lisää turvallisuutta.

– Sitä voisi olla enemmänkin. Ainakin toisen asteen oppilaitoksissa kulunvalvonta olisi hyvin luontevaa, miksei yläkoulussakin ja päiväkodeissakin. Päiväkodeissa vanhemmilla voisi olla lätkät, että he pääsevät sisälle päiväkotiin tuomaan ja hakemaan lapset tiettyinä aikoina.

Helasvuon mielestä uudet oppilaitokset pitäisi rakentaa niin, että ovet saa pidettyä lukossa. Hän painottaa, että näin pitäisi toimia myös pienissä kunnissa, sillä turvallisuusongelmia voi syntyä missä tahansa.

Valtaosa haluaa kulunvalvonnan

Pietarsaaressa kulunvalvonnan hankkimista on valmisteltu jo pitkään. Kaupungissa haluttiin kysyä myös henkilökunnan, opiskelijoiden ja huoltajien mielipiteitä asiasta.

Siksi viime vuoden tammi–helmikuussa tehtiin henkilökunnalle, opiskelijoille ja huoltajille laaja kysely.

– Kokonaistulos oli selkeä: vanhemmat, opiskelijat ja henkilökunta olivat sitä mieltä, että kulunvalvontasysteemiin siirrytään, Pietarsaaren lukion rehtori Hannu Sulkakoski sanoo.

Yksi opiskelijoille hankittava kulkukortti maksaa seitsemän euroa. Oppilaita Pietarsaaren suomen- ja ruotsinkielisissä lukioissa on noin 400.

Pietarsaaressa asiasta päättää sivistyslautakunta torstaina. Jos lautakunta hyväksyy ehdotuksen, kulunvalvonta voidaan saada käyttöön lukiossa hyvinkin nopeasti.

Pohjanmaan poliisin vanhempaa konstaapelia syytetään lievästä dopingrikoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Syyttäjä sanoo konstaapelin tuoneen kevättalvella maahan 20 ampullia, jotka sisälsivät testosteronia. Poliisi tilasi syytteen mukaan aineet postitse ulkomailta, mutta lähetys pysähtyi postitulliin. Poliisi on myöntänyt tämän.

Syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta koskee poliisin tietojärjestelmähakuja. Syytteen mukaan kyseinen poliisi haki järjestelmästä kaksi kertaa tietoja omalla nimellään. Hänen tavoitteenaan oli syyttäjän mukaan etsiä tietoa siitä, onko hän jäänyt kiinni dopingrikoksesta. Hän ei löytänyt tietoa, sillä se kirjattiin järjestelmään vasta hakujen jälkeen.

Vanhempi konstaapeli on tunnustanut keväällä 2017 tehdyt haut ja kertonut, että ne liittyivät virkatehtävien hoitamiseen. Hän kiistää syyllistyneensä asiassa rikokseen.

Syyttäjä vaatii poliisille sakkorangaistusta. Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus käsittelee asiaa keskiviikkona.

Keskipohjalainen Lestijärven kunta pitää huipputasoa olevan lapsilahjansa ennallaan, päätti kunnanvaltuusto. Lestijärvi on ollut maan suurin syntymän tukija maksaessaan 10 000 euron vauvarahaa. Vauva saa rahat kymmenen vuoden aikana eli tuhat euroa vuodessa, mikäli kotikuntana pysyy Lestijärvi.

Lestijärvi on maksanut vauvarahaa vuodesta 2012. Tuolloin kunnassa syntyi vain yksi lapsi, mutta seuraavana jo 14. Kolmena seuraavana vuonna lapsia syntyi yhteensä 28 eli selvästi enemmän kuin aiempina vuosina. Kunta tulkitsikin vauvarahan pysäyttäneen väestökadon.

Halsuan kunta taas aikoo palkita ensi vuonna syntyvät vauvat normaalin vauvarahan lisäksi ylimääräisellä 500 euron rahalahjalla. Bonus annetaan, jos kuntaan syntyy vuoden 2018 aikana vähintään 18 lasta. Kunnanhallitus esittää valtuustolle ajatusta Suomi 100 -vuoden hengessä.

Varsinainen vauvaraha säilyy esityksen mukaan ennallaan: jokaiselle Halsualla syntyvälle lapselle annetaan yhteensä 3000 euroa kolmen vuoden aikana. Ehtona on, että lapsi on joka vuoden alussa kirjoilla kunnassa.

Halsualla on syntynyt vuosittain kymmenkunta lasta, mutta tänä vuonna päivänvalon nähnee 15 uutta halsualaista. Kunnanjohtaja Jari Penttilä ei pidä 18 vauvan tavoitetta ensi vuonna mahdottomana.

– Minulla on sellainen kutina, että se voi vaikka toteutua, sanoo Penttilä.

Halsua on maksanut vauvarahaa vuodesta 2009. Nyt esitetään myös, että lapsilahjasta tehtäisiin pysyvä käytäntö, joka lakkautetaan tarvittaessa. Tähän asti valtuusto on päättänyt joka vuodesta erikseen.

Tuttirahoista sairaalan maksuihin

Kuntaliitto ei ole vuoden 2012 jälkeen kartoittanut vauvarahan tilannetta Suomessa. Erityisasiantuntija Jarkko Lahtinen Kuntaliitosta arvioi, ettei kokonaiskuvaa asiasta ole nyt missään.

Lahtinen toteaa, että tällaiset tuet ovat kunnissa usein määräaikaisia, ja niiden tilannetta tarkastellaan ja muutellaan säännöllisesti.

Viisi vuotta vanhasta selvityksestä käy ilmi, että 66 kuntaa antoi perheelle jonkinlaisen lahjan lapsen syntymästä. 27 kunnassa puhuttiin vauvarahasta, muita nimiä olivat kunnallinen lapsilisä, lapsilahja, vauvalahjakortti, kunnan lapsiraha, haikararaha, rotinakori, rotinaraha, vauvabonus, vaipparaha, pirttilahja, hammasraha ja tuttiraha.

Muita tapoja muistaa perheitä olivat esimerkiksi lampaantaljat, aterimet ja vauvajuhlat. Jossain kunnassa annettiin omenapuun taimi, toisaalla juotiin rotinakahvit. Kunnat ovat antaneet myös käytännöllisiä lahjoja kuten muutaman tunnin perhetyön palvelua veloituksetta tai sairaalan hoitopäivämaksun synnyttäneille äideille.

Ylen kysely: Keskustan kenttäväeltä vahva tuki Sipilän jatkokaudelle

Keskustan kenttäväki antaa vahvan tuen puolueen puheenjohtajalle Juha Sipilälle. Ylen puoluevaltuuston jäsenille tekemässä kyselyssä yksikään vastanneista ei ilmoittanut suoralta kädeltä haluavansa vaihtaa puheenjohtajaa ensi kesän puoluekokouksessa. Kouluarvosanaksi Sipilä saa 8,5.

Autojen CO2-päästöt nousevat oudosti ensi syksynä

Autojen päästömittaus muuttuu. Uusi mittaustapa voi kasvattaa joidenkin autojen CO2-päästölukemia jopa 30 prosenttia. Mittaustapa on niin vaikea, että sitä on vaikea edes ymmärtää.

Vielä on epäselvää, miten CO2-päästöjen kasvu vaikuttaa Suomessa uusien autojen hintaan.

Trump: Pohjois-Korean kriisiin on ratkaisu

Kiinan ja Yhdysvaltain presidentit ovat tavanneet Pekingissä. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi tapaamisen yhteydessä uskovansa, että Pohjois-Korean kriisiin on olemassa ratkaisu. Kiinan johtaja Xi Jinping vakuutti, että maa on halukas kansainväliseen yhteistyöhön. Xin mukaan Kiinan ja Yhdysvaltain väliset suhteet ovat "historiallisessa lähtöpisteessä".

Lestijärvi jatkaa 10 000 euron vauvarahan maksamista vuosina

Keskipohjalainen Lestijärven kunta maksaa myös ensi vuonna syntyville lapsille 10 000 euroa kymmenen vuoden aikana, kunhan nämä pysyvät kirjoilla kunnassa.

Suurta tukea on maksettu vuodesta 2012, jolloin kunnassa syntyi vain yksi lapsi. Seuraavana vuonna lapsia syntyi jo 14.

Torstai on tuulinen ja epävakainen

Lounaasta virtaa kosteaa ja lämmintä ilmaa. Samalla pilvisyys lisääntyy ja tuuli voimistuu, kertoo meteorologi Kerttu Kotakorpi. Lappiin leviää lumisateita, maan etelä- ja keskiosissa sataa paikoin vähän vettä tai tihkua. Lue lisää säästä osoitteessa yle.fi/saa.

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus on tuominnut Pohjanmaan poliisin vanhemman konstaapelin lievästä dopingrikoksesta sakkoihin. Oikeus sen sijaan hylkäsi syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Konstaapeli toi kevättalvella maahan 20 ampullia, jotka sisälsivät testosteronia. Hän tilasi aineet postitse ulkomailta, mutta lähetys pysähtyi postitulliin. Poliisi myönsi tämän.

Käräjäoikeus määräsi poliisille lievästä dopingrikoksesta 252 euron sakot. Työnantaja pidätti poliisin teon vuoksi virasta kahdeksi kuukaudeksi.

Poliisi voi hakea tietoja omalla nimellä

Syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta koski poliisin tietojärjestelmähakuja.

Syytteen mukaan kyseinen poliisi haki järjestelmästä kaksi kertaa tietoja omalla nimellään. Hänen tavoitteenaan oli syyttäjän mukaan etsiä tietoa siitä, onko hän jäänyt kiinni dopingrikoksesta.

Vanhempi konstaapeli tunnusti haut. Hän kuitenkin sanoi, että haut liittyivät virkatehtävien hoitamiseen ja kiisti syyllistyneensä asiassa rikokseen.

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus katsoi, että poliisi ei syyllistynyt asiassa virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Poliisi voi hakea tietojärjestelmästä tapahtumia omalla nimellään myös silloin, kun hän hoitaa työtehtäviään. Omalla nimellä hakiessa poliisi löytää esimerkiksi tapaukset, joissa hän on ollut rikosilmoitusten vastaanottajana. Siksi poliisia ei voitu tuomita virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Päijänteen rannassa käy melkoinen kuhina. Meneillään on Ilmasotakoulun järjestämä suuri yhteistoimintaharjoitus Vesistö 17.

Harjoitustehtävä etenee tilanteesta, jossa Ilmavoimien Vinka-harjoituskone ilmoittaa joutuneensa pakkolaskuun Kaipolan itäpuolella. Jyväskylän lennonjohdosta tulee lisätieto: koneesta on annettu mayday, mayday -hätäilmoitus.

Lentopelastuskeskus johtaa aina ilmasta tapahtuvaa etsintää, kun kone on kateissa ja poliisi johtaa maastotehtävää. Yhteistoiminnan pitää sujua.

– Jos lentäjä on loukkaantunut, se siirtyy pelastusviranomaisen tehtäväksi. Ilmavoimilla on aina tukeva rooli asiantuntijana ja se tarjoaa myös resursseja ja kalustoa etsintään, kuvailee kapteeni Marko Salo Ilmavoimista.

Että tässä kello tikittää. Marko Salo

Keskinen Suomi on vilkasta sotilasilmailualuetta ja onnettomuuden riski on aina läsnä. Edellinen hävittäjälentäjän kuolemaan johtanut turma sattui marraskuussa 2013 Keski-Pohjanmaalla, kun kaksi Hawk -harjoitushävittäjää törmäsi toisiinsa.

– Siitä on nyt reilu neljä vuotta. Sotilasilmailuonnettomuus tapahtuu keskimäärin reilun kahden vuoden välein. Että tässä kello tikittää, miettii Salo.

Harjoittelu kehittää saumatonta yhteistyötä

Suuronnettomuudet vaativat viranomaisilta saumatonta yhteistoimintaa. Kriisitilanteet iskevät harvoin, joten aktiivisen harjoittelun merkitys korostuu.

Poliisi, pelastuslaitos ja Järvipelastajat harjoittelivat neljä päivää Päijänteellä Ilmavoimien johdolla yhteisen suuroperaation varalta. Oppia oli saamassa pari sataa ammattilaista.

Alkuvaiheen tavoitteena oli oppia tuntemaan toistemme resurssit. Marko Salo

Pohjoisella Päijänteellä risteili 20 alusta etsintätehtävissä. Harjoituksessa käytettiin maalinkuvaukseen laskuvarjoja, pelastuslauttoja, valaisinvälineitä ja maalihenkilöitä. Harjoitukseen kuuluivat myös etsintälennot alueella.

– Alkuvaiheen tavoitteena oli oppia tuntemaan toistemme resurssit. Esimerkiksi järvipelastajien venekalusto tuli tutuksi poliisille, joka johtaa pelastusta. Näin osataan lähettää juuri oikea ja nopea vene paikalle eikä väärää kalustoa, kertoo Marko Salo.

Yhtenä pääharjoituskohteena oli sotilaskoneen katoaminen ja sen lentäjien pelastautuminen heittoistuimilla. Turman uhreja etsittiin maastossa, vesillä ja veteen upotettuun hylkyyn sukeltaen.

– Itse olen oppinut paljon ja toivon, että pelastustoiminnan johtajillekin on tullut viranomaisyhteistyö tutuksi. Sosiaalinen kanssakäyminen muiden viranomaisten kanssa on erittäin tärkeää, korostaa paloesimies Janne Luoma-Aho Keski-Suomen pelastuslaitoksesta.

Pohjalaismaakunnissa on tänä syksynä erityisen paljon hirviä.

Pohjanmaan Riistakeskuksen riistapäällikkö Mikael Luoma onkin kirjelmöinyt erikseen alueen metsästäjille, että kaikki hirvenpyyntiin myönnetyt kaatoluvat pitää tänä syksynä käyttää.

– Tämäntyyppistä suositusta ei ole aiemmin tarvinnut antaa varsinkaan näin vahvasti. Toivon, että metsästysseurat ottavat tämän vakavasti ja pyrkivät käyttämään luvat, Luoma sanoo.

Tällä hetkellä hirviluvista on Pohjanmaan Riistakeskuksen alueella käytetty noin puolet, kun hirvenmetsästyskausi on kohta puolivälissä.

Uusi palvelu tuottaa tietoa hirvikannoista

Tiedot suuresta hirvikannasta ovat peräisin uudesta riistahavaintopalvelusta.

Viime vuonna käyttöön otettiin sähköinen hirvitietojärjestelmä, johon metsästäjät kirjaavat kaatojen lisäksi havainnot.

– Tänä syksynä ihan uutta on se, että Luonnonvarakeskus julkaisee näistä hirvihavainnoista kantaennustetta, joka päivittyy aina yöllä, kertoo Mikael Luoma.

Riistahavainnot.fi-palvelussa voi siis seurata lähes reaaliajassa, missä päin Suomea hirvet liikkuvat.

Mikael Luoman mukaan pohjalaismaakuntien hirvikanta on osoittautumassa jopa keväällä arvioitua vahvemmaksi.

Erityisen paljon hirviä on pohjalaismaakuntien rannikkokunnissa ja esimerkiksi kasitien ympäristössä. Hirvikolareiden kannalta valtatie 8 on alueen pahin.

– Kasitiellä tapahtuu eniten hirvikolareita. Hämäräaikaan siellä saa olla tarkkana, Luoma muistuttaa.

Kokkolassa työskennellyttä hoitajaa syytetään kipulääkkeiden varastamisesta saattohoidossa olleelta lapselta kaksi vuotta sitten. Syytetty oli yksi 3-vuotiaan kotisairaanhoitajista.

Hänen epäillään vaihtaneen lapsen kivunlievitykseen määrätyn morfiinin tilalle vettä ja käyttäneen morfiinin itse. Näin epäillään tapahtuneen ainakin kymmenen kertaa kahden kuukauden aikana.

Lisäksi hoitajaa syytetään huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeiden sekä unitablettien varastamisesta.

Syytetty on myöntänyt vieneensä lääkkeitä ja vaihtaneensa morfiinin veteen. Hän myös myöntää pahoinpitelyn.

Syyttäjä: Erityisen julma rikos

Syyttäjän mukaan rikos on tehty erityisen julmalla tavalla, koska hoitoalan ammattilaisena vastuussa ollut hoitaja on aiheuttanut liikuntakyvyttömälle ja kuolemansairaalle lapselle tarpeetonta kipua ja kärsimystä. Lapsi kärsi voimakkaista kivuista ja lihaskouristuksista, lisäksi hänen hengittämisensä vaikeutui.

Syyttäjän mukaan rikos oli törkeä, sillä lapsi altistui hengenvaarallisille vieroitusoireille lääkityksen vähentämisen takia.

Hoitajalle luettiin perjantaina syytteet Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudessa muun muassa törkeästä pahoinpitelystä, huumausaineen käyttörikoksesta ja varkaudesta. Lisäksi häntä syytetään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja rattijuopumuksesta. Syyttäjä vaatii hoitajalle vähintään yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdollista vankeutta.

Asiasta uutisoivat ensin KP24 ja MTV.

Kun Matti Kaivosoja oli pieni, hänen isänsä vei pojan hyvän ystävänsä kymmenlapsiseen perheeseen viikoksi, jotta poika kesyyntyisi ja oma perhe saisi hengähtää.

– Ehkä olin aika jukuripää. Toisaalta aika kiltti, mutta ehdoton, pohtii Kaivosoja nyt.

Vierailu auttoi: ison katraan keskellä poika joutui kaivamaan itsestään lisää sopeutumiskykyä. Sittemmin sovittelevuudelle on ollut käyttöä työelämässäkin: Kaivosojasta tuli lastenpsykiatri ja perheterapeutti, Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymän ylilääkäri ja perheiden palveluiden toimialuejohtaja. Hän myös opettaa Turun yliopistossa.

Laatikko on kasvanut hyvässä ja pahassa

Maailma on muuttunut pikku-Matin ajoista. Kaivosojan mielestä suurin muutos hänen lapsuudestaan näihin päiviin on siinä, että kasvun ympyrät olivat tuolloin tarkemmin rajatut kuin nykyään. Vaikka hän muutti lapsena monta kertaa, asettuminen ja johonkin kuuluminen oli helppoa ja selkeää. Harrastukset olivat lähellä, eikä lapsia kuljetettu ympäriinsä.

– Verkostot olivat lähelle kuulumista. Nyt pitää osata kuulua niin monella tasolla erilaisiin asioihin, että se alkaa repiä jo 10-vuotiasta.

Vanhempien tehtävä onkin pitää huoli siitä, ettei homma hajoa liikaa. Kaivosoja sanoo, että valtaosalla lapsista menee todella hyvin. Toisaalta aiempaa vaikeampaa on niillä, joilla on luottamus- tai keskittymisvaikeuksia tai ongelmia tunteiden hallinnassa.

Lomia suunnitellaan ja niistä haaveillaan, mutta kannattaisi käyttää aikaa oman arkensa haaveiluun: miten haluaisin päiväni kuluvan ja arkeni sujuvan Matti Kaivosoja

– Nyt odotetaan niin monessa kerroksessa osaamista yhtä aikaa. Oli turvallisempaa, kun se laatikko oli pikkuisen rajatumpi, sanoo Kaivosoja.

Perustarpeet eivät sen sijaan juuri ole muuttuneet: lapsi tarvitsee huolenpitoa, johonkin kuulumista ja mahdollisuuksia samaistua ja onnistua.

Moni asia on toki myös parantunut, kun "laatikko" on kasvanut. Terveydenhuolto, varhaiskasvatus ja koulutus ovat harpponeet eteenpäin, eikä yhteiskunta rajoita lapsen mahdollisuuksia kuten ennen.

– Jos olit syntynyt paikkaan, jossa sinusta pitää tulla kirvesmies, vaikka olet sormiltasi viulisti… Nyt annetaan enemmän mahdollisuuksia.

Hyvä arki on tavoittelemisen arvoista

Kaivosojan mielestä on tärkeää oppia arvostamaan arkea – ei pyrkiä siitä pois tai saada siihen poikkeuksia. Arjesta huolta pitäminen tarkoittaa perusasioita nukkumisesta palautumiseen.

Niinpä lastenpsykiatri ei puhuisikaan laatuajasta, vaan panostaisi siihen, mitä tavallisina päivinä tapahtuu.

– Lomia suunnitellaan ja niistä haaveillaan, mutta kannattaisi käyttää aikaa oman arkensa haaveiluun: miten haluaisin päiväni kuluvan ja arkeni sujuvan.

Lapsista hän on huolissaan: esimerkiksi sosiaalinen media vie lapsilta ja nuorilta aikaa, jolloin he eivät ole varattuja mihinkään. Silloin voisi ehtiä miettiä, mitä oman pään sisällä liikkuu.

Kaivosoja haluaisi mediakasvatukseen ujutettavaksi ajatuksen siitä, ettei aina tarvitse olla tavoitettavissa. Rauhoittumisen puute ja siitä johtuva krooninen väsymys voivat näkyä stressioireina ja levottomuutena niin yksilöillä kuin porukassa.

– Peruskoululuokat olisivat aika paljon rauhallisempia, jos lapset osaisivat edellisiltana rauhoittua paremmin ja antaa aikaa itselleen. Me ehkä huomaamattamme hyväksymme sen: tällaistahan tämä on.

Kaivosoja kannustaa tarvittaessa vaikka pyjamapäiviin tai lautapeli-iltoihin, jolloin kukaan ei tule kylään eikä perhe mene mihinkään: silloin ollaan kotona ja toisiaan varten.

Koulu on lapselle mahdollisuus sosiaalistua

Koulu on lastenpsykiatri Matti Kaivosojan mielestä valtava mahdollisuus: koulu ja päiväkoti ovat paikkoja, joissa lapset ja nuoret luontevasti ovat.

Lapsen tarvetta kuulua yhteisöön ja löytää samankaltaisuutta ei pidä väheksyä, ei myöskään koulun mahdollisuutta tarjota sille areena. Peruskoulu on paikka, jossa lapsesta tulee ryhmän jäsen – tai hänet tuupataan siitä ulos, sanoo Kaivosoja.

– Se on jokaisen mahdollisuus kuulua ryhmään ja sosiaalistua. Nuorta ei voida sosiaalistaa väkisin: että sosiaalistu näin, sanoo Kaivosoja.

Hän myöntää, ettei makrotasolla voi ratkoa mikrotasolla tapahtuvia asioita eli mikään ministeriö ei voi määrätä lapsia hyväksymään toiset porukkaan. Kaivosojan mielestä jo hallinnossa pitää kuitenkin huolehtia siitä, ettei Suomeen rakennu malli, jossa pienen lapsen tarpeet jäävät huomioimatta.

Monissa valtakunnallisissa hankkeissa vaikuttanut Kaivosoja on asiantuntijana sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilöryhmässä, joka kartoittaa sivistys- ja sote-palveluiden yhdyspintoja. Se tarkoittaa huolehtimista siitä, ettei sote-uudistuksessa panna eri budjetteihin asioita, jotka kuuluvat sekä kouluun että lapsen muuhun hyvinvointiin ja yritetä siirtää vastuuta toiselle taholle.

– Tiedämme terveydenhuollosta, että välillä arvotaan, kuuluuko asia Kelan vai sairaanhoitopiirin budjettiin: onko esimerkiksi koulupsykologin työ koulun vai terveydenhuollon työtä. Pitäisi päästä siitä, ettei ensimmäisenä mietittäisi, kenelle se nakitetaan vaan että nähdään, kuinka tärkeää se työ on.

Ensin edellytykset, sitten vaatimukset

Kaivosoja kaipaa joustavuutta aikuisilta ja yhteiskunnalta; lapset ovat hänen mukaansa kyllä joustavia luonnostaan. He voivat kuitenkin jäädä esimerkiksi yhä vain aiemmin vastaan tulevien vaatimusten jyräämiksi.

Eräs tutkimus kertoo, että loppuvuodesta syntyneet saavat tarkkaavaisuushäiriödiagnoosin todennäköisemmin kuin alkuvuonna syntyneet. Tämä kertoo Kaivosojan mielestä siitä, että vaatimukset asetetaan kalenterin, ei lapsen kehityksen mukaan.

– En minä oikein usko, että loppuvuodesta syntyminen aiheuttaisi ihmisen päähän jotain. Kyllähän se on järjestelmässä.

Toinen tutkimus taas osoittaa, että Ruotsissa urheilun joukkuelajien huippuyksilöt ovat pääosin tammi–maaliskuussa syntyneitä. Nämä tutkimukset piirtävät Kaivosojan mielestä pelottavaa kuvaa siitä, kuinka lapsiin kohdistetaan muotin mukaisia odotuksia sen sijaan, että heidät nähtäisiin yksilöinä.

Aina voi ajatella, ettei tee mitään kuten vanhempansa tai tekee sen paremmin. On toinen juttu, kuinka kauas laatikosta pystyy astumaan Matti Kaivosoja

– Niitä jotka ovat vahvoja, tuetaan löytämään löytämään vahvuutensa. Jos taas kärjistetysti sanoen loppuvuonna syntyneet saavat vähitellen häirikön roolin ja muita suurempi osa heistä saa ADHD-diagnoosin, niin kyllä se kertoo, ettemme mukauta vaatimuksia lapsen kehitykseen vaan omiin odotuksiimme. Ja ne taas kulkevat esimerkiksi kalenterin mukana.

Kaivosoja toivookin, että varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa voitaisiin panostaa siihen, että ensimmäiseksi tutustutaan lapsen kehitysedellytyksiin, ominaispiirteisiin ja esimerkiksi temperamenttiin, joka ohjaa kehittymistä.

Omasta taustastaan ei voi hypätä loputtoman kauas

Kaivosojan äiti teki perhetyötä kotiavustajana ja isänsä oli kasvatusasioista kiinnostunut rakennusmestari.

Nuoren Matin kasvuun heijastui se, että isän ja äidin kodeista perintönä tulivat erilaiset perhemyytit: isän kotitaustan elämänkatsomuksen mukaan saattaa kuitenkin käydä huonosti, vaikka kuinka koettaisi elää oikein. Äidin suvussa taas oli vastoinkäymisistä huolimatta suurempi usko siihen, että hyvin kaikki lopulta käy. Itse Kaivosoja kokee kulkevansa pikemminkin äidin jalanjäljissä.

Hänen vanhempansa edustivat myös eri herätysliikkeitä.

– Se johti tietynlaiseen jännitteeseen ja rajalla kasvamiseen. Se sai miettimään, mitä on ihmiseksi tuleminen ja ihmisenä oleminen joukossa.

"Rajalla kasvaminen" on vaikuttanut myös siihen, millaisen kodin Kaivosoja on halunnut luoda omille lapsilleen. Toisaalta hän sanoo, että on aina rajallista, kuinka kauas voi hypätä omasta kasvualustastaan. Lastenpsykiatri ajattelee asioita kolmen sukupolven mitassa: yhdessä sukupolvessa asiat eivät koskaan täysin muutu.

– Aina voi ajatella, ettei tee mitään kuten vanhempansa tai tekee sen paremmin. On toinen juttu, kuinka kauas laatikosta pystyy astumaan, Kaivosoja pohtii.

Jokainen on vanhempi omista lähtökohdistaan

– Ja sinunko pitäisi olla lastenpsykiatri! on yksi lapsista tokaissut tiukkana hetkenä isälleen.

Seitsemän lapsen isä ja viiden lapsen vaari on antanut itselleen luvan olla isä niistä lähtökohdista, jotka hänellä on.

– Tietysti minulla on oma temperamenttini ja oma tapani olla. En arvota sitä niin, että se on hyvä tai huono. En voi olla vanhempi itseni ulkopuolelta, olen sitä mitä olen.

Se tarkoittaa tarvittaessa myös anteeksipyytämistä lapsilta silloin kun tulee mokattua tai vaikkapa jätettyä kuuntelematta. Kaivosoja on tehnyt uravalintoja perhettä ajatellen ja jättänyt suostumatta moneen valtakunnalliseen työhön, jotka olisivat syöneet perheen arkea.

Työstään hän sanoo kuitenkin aina innostuneensa liikaakin. Kun perheen pojista kaksi oli pieniä, he kysyivät isältään, milloin tämän väitöskirja valmistuu.

– Aloin selittää esitarkastajia, professoria ja tiedekuntaneuvostoa. Sitten hoksasin kysyä, miksi he sitä kysyvät. "Milloin sää taas kuulet, kun sulle puhuu?" vastasivat pojat.

Tuulivoimaloiden vilkkuvat valot näkyvät kirkkaina Kalajoen kuuluisille hiekkasärkille. Iso joukko vieri viereen rakennettuja voimaloita halkoo ilmaa vain kivenheiton päässä hotellista ja rannasta.

Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Kalajoki tunnetaan paitsi dyyneistään myös tuulivoimasta. Jos kaikki vireillä olevat tuulivoimala-alueet toteutuvat, pikkukaupungissa on tulevaisuudessa noin yksi tuulivoimala sataa asukasta kohden.

Monen mielestä se on liikaa. Osa kuntalaisista on noussut kapinaan, koska voimaloita rakennetaan jo liian lähelle ihmisten koteja.

Tuulivoimayhtiöt haluavat hiljentää kritiikin. Ne tarjoavat tuulivoimala-alueiden asukkaille rahaa ja muita etuja sekä lobbaavat paikallispoliitikkoja tavoilla, joita oikeusoppineet pitävät kyseenalaisina.

Adressi ei masentanut, tuuliyhtiö nousi vaikeuksista voittoon

Kalajoen keskustasta parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Torvenkylä. Tänne ja naapurikyliin on tarkoitus rakentaa seitsemän voimalan tuulivoima-alue.

Se on Kalajoen uusin hanke ja kovassa vastatuulessa kyläläisten kapinoinnin vuoksi. Tuulivoimalat sijoitettaisiin lähelle viittä kylää, joissa asuu satoja ihmisiä. Yli sata kyläläistä allekirjoitti adressin, joka vaatii voimaloiden torppaamista.

Vaikea on kuvitella makkaranpaistoretkeä tuulimyllyn huminaan ja välkkeeseen. Siinä luontokokemus kärsii.

Alkuvuodesta kaupungin virkamiehet totesivat, etteivät he voi edistää kaavoitusta adressin takia.

Voimaloita kaupunkiin ajavat tuulivoimayhtiöt eivät antaneet periksi, vaan ryhtyivät entistä kovempaan lobbaukseen. Lopputulos oli se, että lokakuussa Kalajoen kaupunginhallitus hyväksyi kaavan yksimielisesti.

Miten yhtiöt sen tekivät?

Maanomistajat lobbareiksi: “Soita tai lähetä sähköpostia päättäjille”

Voimaloita haluavat rakentaa suomalainen tuulivoimayhtiö Smartwind ja saksalainen energiayhtiö Energiequelle. Suomalaiset myivät projektin saksalaisille kesällä, mutta ovat jatkaneet käytännön asioiden hoitamista Kalajoella.

Smartwind vuokrasi tarvittavat maa-alueet voimaloille jo vuosia sitten, kuten tapana on. Maanomistajat vuokraavat yleensä hehtaareitaan mielellään tuulivoimayhtiöille, koska saavat siitä kelpo korvauksen.

Kun tämä vaihe on ohi, projektia on helpompi myydä kuntapäättäjille. Kalajoella tähän ei välttämättä olisi tarvetta, koska poliitikot yleisesti liputtavat tuulivoiman puolesta.

Smartwind piti Energiequellen mandaatilla aktiivisesti yhteyttä päättäjiin. Mutta sen lisäksi yhtiö kosiskeli sinnikkäästi myös paikallisia kyläyhdistyksiä ja maanomistajia.

Yle sai haltuunsa kirjeen, jolla Smartwind ja Energiequelle lähestyivät syyskuussa maanomistajia. Yhtiöt kerjäsivät omistajia ottamaan yhteyttä Kalajoen kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäseniin.

Poliittinen paine hankkeen puolustamiseen pitää olla suurempi kuin vastustajien. Tämän kirjeen mukana Kalajoen kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsenten yhteystiedot.

Soita tai lähetä sähköpostia päättäjille. Voitte käyttää vetoomusliitteen argumentteja siitä, mitä positiivisia vaikutuksia hanke toisi kaupungille ja sen asukkaille.

Tuuliyhtiöiden tavoitteena oli saada adressiinsa yli 300 nimeä, koska se olisi huomattavasti enemmän kuin vastustajien adressissa. Siksi maanomistajia kannustettiin keräämään listalle myös sukulaisten, ystävien ja naapurien nimet.

Tämä ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Maanomistajat eivät soittaneet kuntapäättäjien mukaan yhtään puhelua.

Tuuliyhtiöiden oma lobbaaminen sen sijaan luisti. Smartwind ja Energiequelle soittelivat esimerkiksi kaupunginhallituksen jäsenille. Ne esittelivät projektia myös valtuustoryhmille erikseen.Tätä yhtiöt perustelivat sillä, että pienemmässä porukassa syntyy paremmin keskustelua.

Kalajoen kaupunginjohtajan Jukka Puoskarin mukaan tuulivoimayhtiöiden suorat viestit päättäjille ovat yleistyneet viime aikoina.

– Varmasti meillä fiksut päätöksentekijät ymmärtävät, että se on tuulivoimatoimijan näkökulmasta esitettyä tietoa ja osaavat arvioida, mikä merkitys sillä on, Puoskari toteaa.

Hän lisää, että tuulivoiman vastustajat ovat lähestyneet päättäjiä vähintään yhtä paljon.

Oikeusoppineet: Soittelupyyntö poikkeuksellista vaikuttamista

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää ei ole aiemmin törmännyt yhtä suorasukaiseen lobbauskehotukseen. Mäenpään mukaan tuulivoimayhtiö yrittää luoda poliittista painetta kiertotietä.

– Se on harmaalla alueella tapahtuvaa vaikuttamista. Jos yhtiö haluaisi pelata avoimin ja puhtain kortein, vain se yksin ottaisi yhteyttä valtuutettuihin ja kunnanhallitukseen, Mäenpää sanoo.

Olemme nähneet, että kylänkehitysraha voi olla tulenarka aihe.

Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mielestä tilannetta voi tulkita niin, että tuulivoimayhtiöt maksavat maanomistajille korvausta, jotta he lobbaisivat tuulivoiman puolesta.

– Tietääkö kaupunginvaltuuston jäsen, kenen mandaatilla henkilö sitten näitä juttuja kuiskuttelee, ei välttämättä. Tämä on minusta ongelmallista, Tolvanen sanoo.

Tolvasen mielestä tällainen toimintatapa ei istu avoimeen hallintokulttuuriin.

Korruptiota tutkinut Vaasan yliopiston julkisjohtamisen emeritusprofessori Ari Salminen puolestaan epäilee, ettei tällainen lobbaaminen ole edes tehokasta. Maanomistajat saattavat kokea, että heitä käytetään välikäsinä.

Salmisen mukaan Kalajoen tapaus kokonaisuutena paljastaa, että tuulivoimayhtiö on vaikuttanut kuntapäättäjiin määrätietoisesti. Yhtiö yrittää rakentaa sellaisen vaikuttamismallin, jolle vastustajat eivät voi mitään.

Kyläyhdistys: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat

Soittelutalkoot olivat vain pieni näytös lobbausoperaatiossa.

Aika on rahaa, ja tuulivoimayhtiöt tietävät sen. Siksi ne tekivät kaikkensa saadakseen asukkaat puolelleen ja välttääkseen jopa vuosia kestävän valituskierteen.

Energiequelle tarjosi Smartwindin avustuksella kaikille viidelle tuulivoima-alueen kylälle rahalahjoitusta, jota se kutsuu kylänkehitysrahaksi.

Ylen haltuunsa saaman laskelman mukaan saksalaisyhtiö oli valmis maksamaan tukea yhdelle kyläyhdistykselle jopa 10 000 euroa vuodessa.

Tukea kertyisi siis yhdelle kylälle jopa satoja tuhansia euroja tuulivoimalan elinkaaren aikana. Tuulivoimala tuottaa sähköä yleensä 25 vuotta.

Tämä tarkoittaa, että Energiequelle oli valmis antamaan rahaa kylien elinvoimaisuuteen yhteensä jopa lähes miljoona euroa.

Yhtiöiden mukaan kyläläisiltä ei odoteta mitään vastineeksi rahasta. Kyläyhdistyksille lähetetyssä sopimusluonnoksessa ei mainita, että kehitysrahan hyväksyminen tarkoittaisi valituksista luopumista.

Kyläyhdistysten puheenjohtajien mielestä tukeen sisältyy kuitenkin oletus siitä, että jos ottaa rahaa vastaan, ei asetu tuulivoiman tielle.

– Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Tulee tunne, että jos hyväksymme kehitysrahan, kätemme ovat sidotut, emmekä voi enää valittaa kaavoista, sanoo yksi kyläyhdistysten puheenjohtajista, torvenkyläläinen Jenni Ekoluoma.

Hänen mielestään kyläläiset yritetään ostaa hiljaiseksi.

– Vaikka kuinka hienoon sanaan sen muotoilee ja kuinka hieno rusetti sen rahasumman päälle laitetaan, siinä on kaiku, että se on ihan puhdasta lahjontaa.

Myös kahden muun kylän, Pöntiön ja Himankakylän, yhdistysten puheenjohtajat kertovat Ylelle pitävänsä rahatarjousta lahjontana.

Laki kieltää virkamiesten, kansanedustajien ja yritysten välisen lahjonnan. Kyläyhdistyksiä ei lasketa päättäjiksi, joten rahan tarjoaminen niille ei ole rikos.

Hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään mukaan sopimus vaikuttaa pyrkimykseltä ostaa myönteistä suhtautumista hankkeeseen, vaikka mitään toiveita ei siihen olisi kirjattukaan.

Väärää tietoa kylänkehitysrahan hyväksymisestä

Tuulivoimayhtiöt ovat väittäneet, että kyläyhdistykset ovat suostuneet ottamaan kehitysrahan vastaan.

Smartwind ja Energiequelle sanoivat näin syyskuussa maanomistajille lähettämässään kirjeessä.

Kyläyhdistysten puheenjohtajien kanssa on päästy yhteisymmärrykseen kylänkehitysrahan jakoperusteista. He ovat ilmoittaneet ottavansa ko. tuen vastaan, kun hankkeen kaavoitus on hyväksytty.

Kyläyhdistykset tyrmäävät väitteen.

– Tuohan on ihan puhdasta valetta. Saako nähdä punaista, Ekoluoma ärähtää.

Marraskuun alussa tuulivoimayhtiöt kuitenkin pyörsivät, että kylänkehitysraha olisi toistaiseksi tehnyt kauppansa. Tämä tuli ilmi yhtiöiden Kalajoen keskustalaisille kaupunginvaltuutetuille lähettämästä infokirjeestä.

Kehitysrahaa vieläpä kuntapäättäjän kylälle?

Kalajoen tapauksessa mielenkiintoista on se, että tuulivoimayhtiö on tarjonnut kehittämisrahaa kyläyhdistykselle, jonka johtaja istuu myös Kalajoen kaupunginvaltuustossa.

Torvenkylän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jenni Ekoluoma on samalla keskustan valtuutettu. Ja tuulivoimakaavasta päättää, kukapa muu kuin valtuusto, joka toimii keskustan komennossa.

Emeritusprofessori Ari Salmisen mukaan olisi eettisesti arveluttavaa, jos kuntapäättäjä samaan aikaan sekä hyväksyisi tuulivoimayhtiön kaavapäätöksen valtuustossa että ottaisi tuulivoimayhtiöltä rahaa kyläyhdistykselleen. Jenni Ekoluoman tapauksessa näin ei ollut, mutta pienissä kunnissa aktiiviset toimijat ovat helposti monessa mukana.

Professori Olli Mäenpään mukaan tapaus on kyseenalainen, vaikkei Ekoluoma olisikaan muodollisesti ollut esteellinen.

– Vaikuttaa siltä, että on pyritty rahalla vaikuttamaan kaupungin päätösvallan käyttöön. Se heikentää kunnallisen päätöksenteon uskottavuutta, Mäenpää sanoo.

Esteellisyys syntyy, jos virkamiehellä tai luottamushenkilöllä on kytköksiä käsiteltävään asiaan niin, että se saattaa vaarantaa hänen puolueettomuutensa asiassa.

Yle kävi tätä juttua varten läpi hallinto-oikeuksien tuulivoimapäätöksiä. Viime vuosina oikeus on pysäyttänyt ainakin puolenkymmenen tuulivoima-alueen rakentamissuunnitelmat esteellisen kuntapäättäjän vuoksi.

Tyypillisessä tilanteessa kuntapäättäjä tai tämän lähipiiriin kuuluva on omistanut maata tuulivoima-alueella.

Tuulivoimayhtiöt: Kannamme sosiaalista vastuuta

Tuuliyhtiöt perustelevat rahatukeaan kyläyhdistyksille sillä, että ne kantavat sosiaalista vastuuta tuulivoiman aiheuttamista epämukavuuksista.

Kotimaassaan Saksassa Energiequelle on jo tukenut taloudellisesti tuulivoima-alueiden lähiasukkaita. Yhtiö on kysynyt toiveita kyläläisten tarpeista.

– Olemme voineet esimerkiksi ostaa sähköpyöriä ja latauspisteitä, rahoittaa kylähuonetta tai turistikeskusta ja tarjota koulutusta uusiutuvasta energiasta, kertoo Energiequellen Suomen maajohtaja Nils Borstelmann.

Maanomistajille lähetetty vetoomuskirje oli Borstelmannin mukaan yritys aktivoida tuulivoimaa kannattavaa hiljaista enemmistöä. Häntä harmittaa, että vaikka tuulivoimaloita vastustaa pieni joukko, se pitää kovasti ääntä.

– Jos voimalaprojekti on kriittisessä vaiheessa ja voi mennä äänestykseen kunnanvaltuustossa, meidän pitää motivoida myös heitä, jotka eivät juokse kaduilla plakaatien kanssa, näyttämään tukensa poliitikoille.

Malli kopioitu ulkomailta – "Tulenarka aihe"

Kylänkehitysraha on tullut Suomeen ulkomailta. Ruotsissa valtiovalta kannusti jo vuosia sitten tuulivoimateollisuutta pohtimaan, millaisia korvauksia tuulivoimaloiden vaikutusalueella asuville voitaisiin antaa. Siihen saakka käytännöt olivat olleet niin kirjavia, että monet pitivät niitä epäreiluina.

Lopulta tuulivoimayhtiöt Ruotsissa kokosivat suosituksensa kyläläisten vapaaehtoiseksi tukemiseksi. Tuuliyhtiö voi esimerkiksi antaa liikevaihdostaan muutaman prosentin kymmenyksen kyläyhdistykselle.

Tanskassa on suosittu sitä, että kyläläiset saavat etuosto-oikeuden osaan tuulivoimayhtiön osakkeista.

Saksassa on käytössä molempia edellä mainittuja malleja. Tuulivoimayhtiöt voivat myös antaa kyläläisille alennusta sähköhinnoista.

Meidän pitää motivoida myös heitä, jotka eivät juokse kaduilla plakaatien kanssa.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen ei osaa sanoa, kuinka yleisesti kylänkehitysrahaa käytetään Suomessa.

Tuulivoimayhdistys ei vastusta kehitysrahan jakamista, mutta ei ole myöskään suositellut sitä.

– Olemme nähneet, että tämä voi olla tulenarka aihe, Mikkonen sanoo.

Ilmaista rahaa tarjolla eri puolilla Suomea

Muutkin tuulivoimayhtiöt ovat tarjonneet kylänkehitysrahaa Suomessa. Esimerkiksi Hartolassa Päijät-Hämeessä tuuliyhtiö Ilmatar teki pari vuotta sitten sopimuksen kehitysrahasta paikallisen kyläyhdistyksen kanssa.

Ilmatar ei lopulta maksanut kyläyhdistykselle mitään, koska voimaloita ei ikinä rakennettu. Yhtiö luopui hankkeesta, koska kesken projektin voimaan tulleet tuulivoiman melumääräykset olivat liian tiukat.

Ilmatar tyrkytti kylänkehitysrahaa myös Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla. Lähialueen kyläyhdistys kuitenkin torjui tuen.

Ilmatar meni Alajärvellä vielä pidemmälle. Yhtiö yritti ostaa paikallisia vetämään valituksensa pois hallinto-oikeudesta. Suurimmat summat olivat 30 000 euroa, mutta tarjoukset eivät tehonneet valittajiin. Tästä tapauksesta on kertonut aiemmin Ylen MOT-ohjelma.

Ilmatar Windpowerin toimitusjohtaja Erkka Saario kertoo Ylelle, ettei yhtiö ole tehnyt kyläyhdistysten kehitysrahasopimuksia sitten Hartolan.

Pelätyt valitukset tuulivoimakaavasta kaatuivat tänä kesänä, ja Ilmatar aikoo päästä rakentamaan tuulivoimaa Alajärvelle kahden vuoden sisällä.

Sähköpyöriä ja suofutisturnauksen sponsorointia

Tuulivoimayhtiöt pyrkivät saamaan paikallisia myötämielisiksi myös erilaisilla lahjoituksilla ja sponsoroinnilla.

Esimerkkejä on ympäri Suomea. Kainuussa Hyrynsalmella saksalainen tuulivoimayhtiö Abo Wind on ollut paikallisen suopotkupalloturnauksen sponsori. Yhtiön kahdeksan voimalan projekti on kaavoitusvaiheessa.

Pohjois-Pohjanmaalla suomalainen tuuliyhtiö Intercon Energy tarjoutui maksamaan satojen tuhansien arvoisen pyörätien Revonlahdelle, jos yhtiön hankkeista tehdyt valitukset olisi vedetty pois hallinto-oikeudesta.

Toinen hankkeista kaatui lopulta korkeimmassa oikeudessa, mutta toinen tuulivoima-alue rakennettiin.

Vastaavia sponsorointiesimerkkejä on muualtakin kuin tuulivoimasta. Venäläinen ydinvoimayhtiö Rosatom järjesti viime kesänä Kalajoella kansainvälisen kesäleirin lapsille. Yhtiö on myös tehnyt sponsorisopimuksia jääkiekkoseurojen kanssa.

Suomalaisyhtiö sponsoroi poropannat paliskunnalle

Tuuliyhtiöt eivät yleensä kerro julkisesti jakamistaan tukisummista. Suomen suurin tuuliyhtiö Tuuliwatti on poikkeus. Se listaa sponsorointikohteensa nettisivuillaan.

– Johtavana tuulivoimatoimijana omalla esimerkillämme voimme kannustaa tähän, Tuuliwatin toimitusjohtaja Jari Suominen sanoo.

Tuuliwatti kertoo nettisivuillaan kustantaneensa esimerkiksi hirvitorneja metsästysseuralle, poropantoja paliskunnalle ja stipendejä koululaisille.

Tuuliwatti antaa rahaa vain tarkasti määriteltyihin kohteisiin. Toimitusjohtaja Suominen pitää kylänkehitystukea epämääräisenä, koska yhtiö ei tiedä, mihin kylä lopulta rahasumman käyttää.

Yrityksen taloudellinen tuki kuntalaisille ei ole uusi ilmiö. Teollisuuspaikkakunnilla ison yrityksen ja päättäjien välit ovat perinteisesti tiiviit. Yritys tarvitsee kuntaa ja kunta yritystä.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan tilanne on kuitenkin eri, jos yhtiö tekee vasta tuloa kuntaan. Tolvasen mukaan on arveluttavaa, jos sponsoroinnin tarkoitus on saada hyväksyntää kiistanalaiselle hankkeelle.

– Seurojen takana on aina ihmisiä, Tolvanen sanoo.

Metsästäjä: Ei makkaranpaistolle tuulivoimalan välkkeessä

Palataan vielä Kalajoelle. Torvenkylän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jenni Ekoluoma kertoo, että täällä tuuliyhtiöt ovat ehdottaneet hankkivansa kyläläisille tuulisähköllä ladattavia sähköpyöriä.

Yhtiöt lupasivat myös varmistaa netti- ja antenni-tv-yhteyksien toimimisen, koska tuulivoimalat häiritsevät usein signaaleja.

Pohjanpään Metsästysseuran puheenjohtajan Aimo Koskisen mukaan tuuliyhtiöt väläyttivät hänen metsästäjätutulleen parin uuden laavun rakentamista.

Koskinen kertoo, että lähin uusista voimaloista tulisi parin sadan metrin päähän seuran metsästysmajasta ja laavusta.

– Hyvin vaikea on kuvitella perheen makkaranpaistoretkeä tuulimyllyn juurelle, huminaan ja välkkeeseen. Siinä vähän luontokokemus kärsii, Koskinen virkkoo.

Uusia tuulivoimaloita vastustavat kyläläiset pelkäävät, että tuulivoiman melu- ja näköhaitat ankeuttavat asumista ja luonnossa samoilua. Heidän mukaansa myös linnut ja eläimet kärsivät.

Siksi kyläläiset ovat ehdottaneet, että voimaloista olisi matkaa lähimpään asutukseen vähintään kaksi kilometriä.

Tällaista suojarajaa käytetään ainakin Porissa ja Raahessa. Mutta Kalajoella ei, eikä laki sellaista tällä hetkellä vaadi.

Jenni Ekoluoman mielestä tuuliyhtiöiden ja päättäjien pitäisi huomioida, että kyläläiset olivat alueella ennen tuulivoimaa.

– Vaikka tuulivoima-aluetta sanotaan hienosti tuulipuistoksi, se on aika kaukana puistosta. Se on suurteollisuusalue.

Ekoluoma tietää, että hänen taistelunsa tyylimyllyjä vastaan päättyy luultavasti tappioon, koska tuulivoimakriitikot ovat pahasti alakynnessä.

Näin myös käy. Parin viikon päästä Ekoluoman haastattelun jälkeen, marraskuun alussa, Kalajoen kaupunginvaltuusto hyväksyy uuden tuulivoimakaavan äänin 18–15.

Se tarkoittaa, että Kalajoelle voi nousta taas pian rykelmä uusia tuulivoimaloita.

Tuulivoimaa on Suomessa vielä vähän

• Suomessa tuulivoiman osuus koko sähköntuotannosta oli viime vuonna alle 5 prosenttia. Virossa tuulivoiman osuus oli 7, Ruotsissa 11 ja Tanskassa 37 prosenttia.
• Suomen tavoitteena on, että uusiutuvan energian osuus kokonaiskulutuksesta on yli 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
• Hallitus laittaa tuulivoiman tukijärjestelmää parhaillaan uusiksi. Vuodesta 2011 käytössä ollut syöttötariffijärjestelmä loppui lokakuussa.
• Vuoden sisällä uudistettavassa uudessa tukijärjestelmässä tuulivoima joutuu kilpailemaan tukirahoista muiden uusiutuvien energiamuotojen kanssa.
• Vanha syöttötariffi on ollut monelle tuulivoimayhtiölle rahasampo. Siinä tuulisähkölle määriteltiin markkinahinnoista riippumaton takuuhinta. Siitä tuli liian antelias, koska sähkön hinnan kehitys arvioitiin pieleen.
• Energiequellen ja Smartwindin tuulivoimahankkeeseen syöttötariffi ei enää vaikuta, sillä vanhaan tukijärjestelmään ei oteta enää uusia hankkeita.

LUE LISÄÄ:

Tuulivoimahankkeilla edessä kova pudotuspeli – verotus kiristyy ja metsäteollisuus kiilaa tukiapajille https://yle.fi/uutiset/3-9886642

Suomeen rakennetaan tänä vuonna parisataa tuulivoimalaa – Video: Näin voimala nousee https://yle.fi/uutiset/3-9866100

Uusi tutkimus selvittää tuulivoiman infraäänten vaikutuksia sisätiloissa – oireita kokeneet halutaan mukaan https://yle.fi/uutiset/3-9757741

Näin tuulivoimaloita vastaan lobataan – perussuomalaisille tukea MTK:lta ja keskustavaikuttajalta https://yle.fi/uutiset/3-9314448

Suomen kunnissa piilee kova korruptioriski – "Kaikki tuntevat toisensa ja edut menevät sekaisin" https://yle.fi/uutiset/3-9684849

Kuukauden toiminut lastenpäivystys on nopeuttanut lasten hoitoon pääsyä Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa. Valtion rahalla toteutettava kolmen kuukauden kokeilu on vetänyt heti alkukuukautena yllättävän paljon potilaita, kertoo lasten- ja nuortensairaalan palvelualuejohtaja Heidi Pettersson.

– Lapsia on hoidettu selvästi odotettua enemmän. Kuukaudessa vastaanotolla on käynyt 750 lasta ja soittoja on tullut yli 800.

Aiemmin lapset joutuivat jonottamaan muiden päivystyspotilaiden joukossa, mutta kokeilu tarjoaa lapsille oman päivystyksen, jossa on paikalla aina lastenlääkäri. Pilotti on kerännyt runsaasti myönteistä palautetta.

– Vanhemmat ovat kiitelleet sitä, että sairaan lapsen kanssa saa tulla vastaanotolle, missä kaikki ovat erikoistuneet lapsiin. Myös lyhyeen jonottamiseen ollaan tyytyväisiä, kertoo Heidi Pettersson.

Suurin osa ympärivuorokautiseen päivystykseen tulleista on päässyt hoitajalle tai lääkärille alle tunnissa, ja suuremmilta jonoilta on säästytty. Aiemmin yhteispäivystyksessä on joutunut odottamaan keskimäärin kolme tuntia.

Käytävätiloihin toivotaan muutosta

Myös kehitettävää toiminnasta löytyy. Lastensairaalan käytävälle sijoitetuista odotustiloista on tullut noottia. Siihen on luvassa korjaus lähiaikoina.

– Käytävän odotustiloja on sanottu kylmiksi ja meluisiksi. Toiminta polkaistiin käyntiin niin vauhdilla, että tilat piti löytää jostain, sanoo palvelualuejohtaja Heidi Pettersson.

Kuukauden aikana lastenpäivystyksessä on hoidettu muun muassa pitkittyneitä flunssatapauksia sekä vatsatauti- ja tapaturmapotilaita. Eniten lapsia on tullut Kokkolasta, mutta myös Pietarsaaren seudulta ja Kalajokilaakson kunnista. Päivystykseen voi tulla ilman lähetettä ja kotikunnasta riippumatta.

Yhtä laajaa lastenpäivystystä ei ole missään muussa keskussairaalassa. Ainoastaan HYKSin lastenklinikalla on toistaiseksi ollut laaja lastenpäivystys.

Keski-Pohjanmaan kuntayhtymä Soite päättää kokeilun jatkosta jo marraskuussa.