Pohjalaismiehet käyttävät eniten isyysvapaata koko maassa. Maakuntien välisessä vertailussa Pohjanmaa loistaa ykkösenä ja toiseksi yltävät Keski-Pohjanmaan miehet. Kelan tilastoissa Pohjanmaan lapsiperheiden miehistä lähes 83 prosenttia hyödynsi isyysvapaata.
Myös Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan miehet olivat isyysvapaalla maan keskiarvoa ahkerammin. Pohjalaisten väliin kiilaa tilastossa Ahvenanmaa. Koko maassa keskimäärin 75 prosenttia isistä käyttää isyysvapaata. Tilaston hännillä ovat Lapin miehet 70 prosentilla.
– Pohjalaisten selvä kärki on mielenkiintoinen ilmiö. Kyse on pidemmän ajan ilmiöstä. Pohjalaismiehet ovat olleet pitkään Kelan tilastojen kärkisijoilla isyysvapaan käytössä, tuumaa suunnittelija Siru Keskinen Kansaneläkelaitokselta.
Kelan isyysvapaata koskevat tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2015, koska tilastoinnissa ei tarkastella kalenterivuotta, vaan koko vanhempainpäivärahakautta. Siksi tilastot saadaan pienellä viiveellä.
Pisimmät lomat ja äidin kanssa eri aikaan
Isät voivat saada yhdeksän viikkoa eli 54 arkipäivää isyyslomaa, josta kolme viikkoa voi pitää samaan aikaan äidin kanssa. Muutaman vuoden takaisen isyysvapaauudistuksen mukaan isät voivat jäädä isyyslomalle siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta.
Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla miehet myös ovat pisimpään isyyslomalla ja käyttävät merkittävän osan vapaasta eri aikaan äidin kanssa. Kun koko maassa miehet ovat isyyslomalla keskimäärin 36 päivää, ahvenanmaalaiset käyttävät oikeuttaan 45 ja Pohjanmaan maakunnan miehet 38 päivää.
Kelan suunnittelija Siru Keskinen arvioi varovasti, että Pohjanmaan ja Ahvenanmaan korkeita lukuja saattaa selittää ruotsinkielinen kulttuuri.
– Ruotsissa miehet hyödyntävät isyysvapaan paremmin kuin Suomessa.
Isyysvapaiden suosio on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana tasaisesti.
– Vuosi 2015 oli ennätysvuosi koko maassa. Isyysvapaauudistus oli tullut voimaan pari vuotta aiemmin ja tuolloin 2015 isät hyödynsivät viime tipassa mahdollisuuttaan olla kotona alle kaksivuotiaan lapsen kanssa, Siru Keskinen selvittää.
– Syntyvyys laskee kaiken aikaa, joten jossain vaiheessa se heijastuu tietysti myös isyysvapaiden määrään.
Jaakko hyödyntää koko isyysvapaan
Jalasjärveläinen musiikinopettaja Jaakko Laakso on kolmen pojan isä. Nuorimmainen syntyi kaksi kuukautta sitten. Jaakko uskoo käyttävänsä koko isyysvapaan.
– Luultavasti käytän isyysvapaan ihan täysmääräisenä. Meidän perheessä Iisakki on nyt kolmas vauva, ja meillä vanhemmilla on jo sen verran ikää, että luultavasti hän on myös perheen viimeinen vauva. Keskimmäisen pojan syntyessä hyödynsin myös täysmääräisenä vapaat. Se oli oikein kiva kokemus.
Jaakko Laakso on tyytyväinen suomalaiseen isyysvapaajärjestelmään.
– Se on aika hyvä. Kokemukseni mukaan työnantajat suhtautuvat myöteisesti siihen ja nykyään pidetään ihan luonnollisena sitä, että isät pitävät vanhempainvapaansa.
Jaakko Laakso on myös tyytyväinen isyysvapaan määrään ja periaatteessa myös siitä saatavaan korvaukseen, vaikka myöntääkin isyysvapaan tekevän loven perheen budjettiin.
– Lähtökohtaisesti korvaus on oikein hyvä. Se on hienoa, että perheenisälle mahdollistetaan tämä ja yhteiskunta maksaa sen loman. Toisaalta kyllähän se aika ison loven perheen budjettiin tekee eli euromääräinen tappio palkassa on aika merkittävä. Kyllä siinä joutuu etukäteen miettimään, että mistä loput rahat kaivaa lainanhoitoihin ja muihin vastaaviin kiinteihin kuluihin.
Yhdellä isällä 2,25 lasta
Tilastokeskuksen mukaan ammatissa toimineista vanhempainpäivärahaa saaneista isistä 41 prosenttia toimi työntekijäammatissa, 37 prosenttia asiantuntija-ammatissa ja 7 prosenttia oli yrittäjiä.
– Työntekijäisät käyttävät yleensä isyysvapaan yhtä aikaa äidin kanssa, kun taas ylemmät toimihenkilöt pitävät isyyslomaa myös äidin loman jälkeen, tietää Siru Keskinen Kelalta.
Tilastokeskus on selvittänyt, että Suomessa on yli 1,2 miljoonaa isää. Iältään 15−81-vuotiaista miehistä yli puolella, noin 57 prosentilla, on lapsia. Suomalaiset miehet tulevat isäksi nykyään keskimäärin 31-vuotiaina ja yhdellä isällä on keskimäärin 2,25 lasta.
Sininen tulevaisuus aikoo perustaa Vaasan vaalipiiriin vain yhden piirijärjestön, sanoo Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo.
Entinen perussuomalainen ja Sinisen tulevaisuuden kannattajakortteja kerännyt Alpo Ylitalo Kokkolasta haluaisi Keski-Pohjanmaalle oman piirijärjestön. Hän on tyrmistynyt siitä, että päätös Vaasan vaalipiirin kokoisesta piirijärjestöstä on tehty kuulematta maakuntia.
Eteläpohjalaiset eivät tue keskipohjalaisten tavoitteita, eivätkä täkäläiset tue eteläpohjalaisten toiveita Alpo Ylitalo
Alpo Ylitalon mielestä Keski-Pohjanmaa tarvitsee ehdottomasti oman piirinsä.
– Me olemme niin erilaisia ihmisiä jo luonteeltakin. Eteläpohjalaiset eivät tue keskipohjalaisten tavoitteita, eivätkä täkäläiset tue eteläpohjalaisten toiveita.
Simon Elon mukaan häneen ei ole oltu yhteydessä piirin perustamisesta Keski-Pohjanmaalle ja aiemmin on pohjalaisten kanssa sovittu Vaasan vaalipiirin kokoisesta piirijärjestöstä. Esimerkiksi vimpeliläinen kansanedustaja Reijo Hongisto on yhden Vaasan vaalipiirin kokoisen piirijärjestön kannalla.
Alpo Ylitalo.Juha Kemppainen / Yle
Alpo Ylitalon mukaan Sinisellä tulevaisuudella on Keski-Pohjanmaalla kymmeniä kannattajia. Kannattajakortteja kerättiin sata ympäri maakuntaa, pääosin Kokkolasta.
Kannattajakortin täyttäneiltä kysyttiin, liittyisivätkö he myös puolueen jäseniksi.
– Suurin osa sanoi, että kun puolue on rekisteröity, mitään estettä jäsenyydelle ei ole, Ylitalo kertoo.
Alpo Ylitalo laittaa toiveensa Sinisen tulevaisuuden puoluekokoukseen, jota on Ylitalon mukaan suunniteltu pidettäväksi joulukuussa. Hän toivoo, että Keski-Pohjanmaa voisi siellä vielä neuvotella omasta vaalipiiristä.
Puolueeksi pyrkivä Sininen tulevaisuus -yhdistys toimitti 5000 kannattajakorttia oikeusministeriöön kuukausi sitten. Ne tarvitaan, jotta ryhmä voi rekisteröityä puolueeksi.
Pietarsaaressa paljastui alkuvuodesta surma, jossa paikkakuntalainen mies oli surmattu ja paloiteltu. Surma paljastui, kun Permon kaupunginosassa löytyi jäteastiasta uhrin ruumiinosia.
Käräjäoikeus tuomitsi tapauksesta pedersöreläismiehen kymmeneksi vuodeksi vankeuteen taposta ja hautarauhan rikkomisesta.
Tapahtumissa mukana ollut nainen tuomittiin puoleksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen hautarauhan rikkomisesta.
Uhrin omaiset hakevat tuomitulle miehelle pitempää vankeustuomiota. Ehdolliseen vankeuteen tuomittu nainen taas kiistää osallistuneensa paloitteluun, joten häntä ei asianajajansa mukaan voida siis tuomita hautarauhan rikkomisesta.
Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijaelin, Valtion ravitsemusneuvottelukunta, on laatinut monta ruokasuositusta suuntaviivoiksi väestön terveyttä edistävälle syömiselle.
Tuorein julkistettiin tammikuussa 2017, kun kouluruokailuun annettiin ruokailusuositukset. Nyt julkisesti kommentoitavana olevat varhaiskasvatuksen ruokailusuositukset julkaistaan vuoden 2018 alussa. Viitteelliset eri ikäryhmien ravitsemus- ja ruokasuositukset sekä lautasmallit auttavat hahmottamaan aterioiden kokoamista.
– Onko kasviksia ja kuitua riittävästi? Mikä on kovan rasvan määrä, entä välttämättömien rasvojen lähteet ja riittävyys? Suolan, sokerin ja energian määrä, luettelee Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen.
Kokko: Ärsyttää, kun kaikki ängetään yhteen putkeen
Hyvinvointivalmentaja, personal trainer Tomi Kokko iloitsee, jos virallisten suositusten kannattama maito saa sosiaalisessa mediassa huutia. Viljalla ja maidolla kasvatettu mies käy blogaten, vlogaten ja luennoiden yhden miehen kamppailua virallisia suosituksia ja prosessoitua maitoa vastaan.
Raila Paavola / Yle
Kokon mielestä suomalaiset ängetään vauvasta vaariin ahtaaseen putkeen, jossa viranomaiset määrittelevät, miten jokaisen kuuluu syödä ja mikä on terveellistä.
– Otetaan massasta jonkinlainen keskivertoihminen, jota ei oikeasti ole olemassakaan ja laaditaan suositukset. Missään vaiheessa ei oteta huomioon, ettei yksi malli suinkaan käy kaikille, Kokko kritisoi.
Väestötason suositukset soveltuvat ryhmätasolle
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen tyrmää väitteen yhden mallin totuudesta.
– Ruokasuositukset on ymmärretty väärin, jos näin väitetään. Virallinen, kansallinen "Terveyttä ruoasta" -suositus ja ikäryhmäkohtaiset suositukset sisältävät useita vaihtoehtoja siihen, miten hyvän ja ravitsemuksellisesti riittävän ruokavalion voi koota.
Lyytikäisen mukaan kohteena ei ole yksittäinen, kuviteltu keskivertoihminen. Viralliset ravitsemussuositukset laaditaan väestötasolle, ja niillä kuvataan väestöjen ja ihmisryhmien energian ja ravintoaineiden tarvetta tai suositeltavaa saantia.
– Väestötason suositukset soveltuvat vain ryhmätasolle. Niitä käytetään esimerkiksi ruokapalvelujen suunnitteluun, tuotekehitykseen, ohjaukseen ja vertailuarvoiksi tutkimustarkoituksiin, Lyytikäinen kertoo.
Lyytikäinen: Lautasmallikin ymmärretty väärin
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen muistuttaa, että ravitsemussuositukset ovat yksittäisille ihmisille vain suuntaa antavia. Niiden tarkoitus on herättää ajatuksia siitä, miten omaa syömistään voi viilata sellaiseen suuntaan, että ateriat ovat ravitsevia, täysipainoisia ja terveyttä edistäviä.
– Tavoitteena on myös vähentää yleisten kansantautiemme vaaraa. Näitä ovat lihavuus, valtimotaudit, kakkostyypin diabetes, hammaskaries, osteoporoosi ja eräät syöpätaudit. Suosituksilla pyritään turvaamaan hyvinvointi ja terveys, lapsilla kasvu ja kehitys ja aikuisilla toimintakyvyn ylläpito ja edistäminen kaikissa ikävaiheissa.
Lyytikäisen mielestä lautasmallitkin on ymmärretty väärin, jos ei ole huomattu, että niihin kaikkiin sisältyy viesti monista toteuttamisen mahdollisuuksista.
– Hyvä ruokavalio voi olla lihaa sisältävä sekaruokavalio tai semivegetaarinen eli ainakin joskus kalaa ja vaaleaa lihaa sisältävä. Se voi olla lakto-ovovegetaarinen, laktovegetaarinen tai vegaaninen. Suositukset antavat tukea siihen, kuinka jokainen voi koostaa lautasensa ravitsemuksellisesti riittäväksi.
Kokko vastustaa maitoa ja sen aikaansaamaa ”maitosumua”
Treenattu, kovakuntoinen Kokko sopisi perisuomalaisen näköisenä pellavapäänä loistavasti maitomainokseen. Paitsi, että ei sopisi. Mies ei sulata sitä, että virallisissa ravitsemussuosituksissa maito on mukana vuosikymmenestä toiseen.
Kokko syyttää maitoa nuoruutensa sairastelukierteestä ja väsymyksestä, vuosien "maitosumusta". Olo parani vasta, kun mies jätti lääkärin kehotuksesta maitotuotteet pois.
– Aivan kuin kropassa olisi laitettu valot päälle! Pääsin pois "maitosumusta", olosta jossa tuntuu, että veto on pois ja aivot eivät toimi kunnolla.
Vuosia myöhemmin Kokko teki itselleen 30 päivän ihmiskokeen. Hän söi taas virallisten ravitsemussuositusten mukaisesti ja joi rasvatonta maitoa.
– Vireystasoni romahti olemattomiin siitä, mihin olin tottunut. Tuli heti samat "maitosumuiset" fiilikset kuin nuorena.
Lyytikäinen: maito on mukana monesta syystä
Väestötason ruokasuosituksissa suositellaan rasvatonta, D-vitaminoitua maitoa osana ruokavaliota. Rasvattomuuden suosiminen johtuu maidon luontaisesti kovista rasvoista.
– Kova, tyydyttynyt rasva vaikuttaa epäedullisesti veren rasva-arvoihin, se esimerkiksi nostaa haitallisen kolesterolin määrää veressä, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Lyytikäinen sanoo.
Maidon rinnalla ovat vaihtoehtoina muutkin rasvattomat ja vähärasvaiset maitovalmisteet, esimerkiksi piimät, viilit ja jogurtit.
– Kannattaa myös huomioida, että väestötason suosituksissa sanotaan, että nestemäiset maitovalmisteet voi korvata kasviperäisillä, kalsiumilla ja D-vitamiinilla täydennetyillä elintarvikkeilla, esimerkiksi soija- ja kaurajuomalla, sanoo Arja Lyytikäinen.
Maito on Arja Lyytikäisen mukaan ruokasuosituksissa myös kalsiumin, B2- ja B12-vitamiinien, jodin, sinkin ja proteiinin takia. Kulttuurillakin on merkityksensä.
– Ruokasuosituksissa huomioidaan aina ruokakulttuuri eli mitä ravintoaineen lähteitä on käytössä kansallisessa ruokavarannossa. Siksi maito on ollut suosituksissa mukana vuosikymmenet.
Lihottaako lautasmalli?
Tomi Kokko söi 30 päivää virallisten ravitsemussuositusten mukaisesti ja teki kokeilustaan dokumenttielokuvan. Kokon mukaan hänen painonsa nousi kuukaudessa 6 kiloa.
Arja Lyytikäinen alleviivaa, ettei virallinen lautasmalli ole ohje yksilölliseen ruokamäärään, vaan se kuvaa ruoka-aineiden osuuksia syötävässä ateriassa.
– Virallinen lautasmalli ei lihota ihmistä. Energian tarve vaihtelee iän ja kulutuksen myötä. On eri asia, onko kevyttä tai raskasta työtä tekevä. Tai onko työkseen treenaava urheilija. Lautasmalli ohjaa valintoihin, mutta jokaisen on kuunneltava oman kehonsa viestiä nälästä ja kylläisyydestä.
Lautasmalli ei toimi, jos välipalat ovat kaloripommeja.Niko Mannonen / Yle
Virallisia ruokasuosituksia vastustavan Tomi Kokon omassa lautasmallissa energian lähde on 60-prosenttisesti rasva: voi, oliiviöljy ja kookosöljystä eristetty mct-öljy. Muuten lautanen koostuu kasviksista, kalasta, punaisesta tai valkoisesta lihasta, marjoista ja hedelmistä. Viljat ja maito loistavat poissaolollaan.
Kokon aterioinnissa kiteytyy koko hänen filosofiansa.
– Kysyn aina itseltäni, miksi käytän tätä ruoka-ainetta. Edistääkö se terveyttäni? Tuleeko tästä hyvä olo? Onko tässä jotakin sellaista terveydelle tärkeää, jota en saa mistään muualta? Maidosta en ole aikoihin saanut positiivisia vastauksia.
Lautasmalli ei toimi, jos sitä ei noudata
Osa suomalaisista uskoo virallisiin ruokasuosituksiin, osa ei. Lyytikäisen mukaan vastassa ovat tutkimus- ja kokemustieto. Viralliset suositukset koetaan nollatutkimuksiksi, jos trendit ja kaveripiiri sanovat muuta.
Lautasmallikaan ei toimi, jos sen noudattaminen jää puolitiehen tai lautasmallin lisäksi napsitaan kaikkea muutakin. Lyytikäisen mukaan tärkeää on katsoa myös, mitä välipaloilla syö. Ruokavalio on aina kokonaisuus.
Tomi Kokko ei lämpene suosituksille ja haluaa herättää keskustelua. Mies elää oppiensa mukaan, muttei vaadi sitä muilta. Vaikka mies pohtii tarkasti syömisiään, koneeseen uppoaa välillä burgeria ja olutta.
– On jokaisen oma asia mitä syö. Omani on 80/20-sääntö. Yritän syödä valtaosan mahdollisimman luonnollista, puhdasta ruokaa, joka tekee elimistölleni hyvän olon. Loput 20 prosenttia on sitten mitä on, ihan sen takia, ettei hommasta tule liian neuroottista, Kokko nauraa.
Miten ravitsemussuositukset syntyvät?
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteerin Arja Lyytikäisen mukaan kansalliset ravitsemussuositukset perustuvat yhteispohjoismaisiin suosituksiin. Niiden taustalla on kansainvälisen tiedeyhteisön usean vuoden mittainen ja yli sadan tieteellisen asiantuntijan työ.
Suositusten laatimisen rahoittaa Pohjoismaiden ministerineuvosto. Suomessa kansallisista suosituksista vastaava Valtion ravitsemusneuvottelukunta toimii Lyytikäisen mukaan asiantuntijaelimenä ilman palkkiota.
Lyytikäisen mukaan tutkijat ja työryhmät käyvät laajasti läpi tutkimustietoa ja arvioivat sekä tieteellistä luotettavuutta että tutkimusten laatua. Yksittäisen tutkimuksen tai yksittäisen tutkijan osuus jää kokonaisuudessa pieneksi.
– Vakuuttava tieteellinen näyttö edellyttää useita laadukkaita tutkimuksia. Yleensä edellytetään vielä eri tutkimusmenetelmin saavutettuja samansuuntaisia tuloksia, että näyttö voisi johtaa suositusten uudelleen arviointiin ja muuttamiseen, kertoo Arja Lyytikäinen.
Suunnitelmallisesta salametsästyksestä epäillään viittä nuorehkoa miestä ja naista Pietarsaaren Vestersundinkylässä ja lähialueella, vyyhti alkoi paljastua kesällä. Epäillyt ovat 17–27-vuotiaita ja asuvat Pietarsaaren seudulla.
Poliisin mukaan he ampuivat viitisenkymmentä eläintä: metsäkauriita, jäniksiä ja valkohäntäpeuroja. Pääosin eläimet ammuttiin auton ikkunasta – osa jätettiin luontoon haavoittuneena. Metsästyksessä käytettiin apuna myös valonheittimiä.
Kahta miestä epäillään ainakin törkeästä metsästysrikoksesta, osaa taas metsästys- tai eläinsuojelurikoksista. Metsästysseurat voivat vaatia korvauksia tapetuista eläimistä. Korvaussummat ovat vielä auki.
Jos epäillyt tuomitaan, he joutuvat maksamaan korvauksia luvattomasta metsästyksestä. Esimerkiksi metsäkauriista korvaussumma on 300 euroa ja valkohäntäpeurasta on maksettava 600–800 euroa.
Salametsästys oli alkanut ilmeisesti yli vuosi sitten syksyllä.
Vaasan hätäkeskuksen hätäpuheluliikenne on siirretty varajärjestelmällä Poriin. Vaasan järjestelmissä todettiin aiemmin iltapäivällä tekninen vika, jolla on vaikutusta hätäilmoitusten käsittelyyn.
– Olemme olleet jo jonkin aikaa varajärjestelmän varassa. Pääasia on se, että hätäpuhelut ohjautuvat nyt Porin hätäkeskukseen valmisteltaviksi. Hätäpuhelut saadaan käsiteltyä asianmukaisesti, mutta toki jonkinlaisia viiveitä tulee, kun varajärjestelmillä ollaan matkassa, selvittää Vaasan hätäkeskuksen päällikkö Kari Pastuhov.
Vaasasta ollaan parhaillaan siirtämässä myös päivystäjiä Poriin. Lisäksi Porin hätäkeskus on hälyttänyt omaa henkilöstöään töihin.
Vian aiheuttajasta ei ole toistaiseksi mitään tietoa.
Keski-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla päivystetään paloasemilla
Vaasan hätäkeskusalueeseen kuuluu pohjalaismaakuntien lisäksi Keski-Suomi. Keski-Suomen pelastuslaitokselta tiedotetaan, että Keski-Suomessa varayhteytenä käytetään myös Keski-Suomen pelastuslaitoksen päivystävien palomestareiden puhelimia.
– Keski-Suomen maakunnan paloasemat pyritään miehittämään varotoimena viestin välittämiseksi ja avun antamiseksi hätätilanteisiin, kertoo päivystävä päällikkö Tapio Viitanen.
Myös Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos on miehittänyt toimialueensa paloasemat Eskolan kyläpaloasemaa lukuunottamatta. Keski-Pohjanmaalla ja Pietarsaaressa avunpyynnön voi välittää myös päivystävälle palomestarille numeroon 040-735 2911.
Pohjanmaan pelastuslaitoksissa seurataan tilannetta
Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksilla ei ole siirrytty Keski-Suomen tapaan lisätoimiin ja miehittämään kuntien paloasemia varotoimena.
– Luonnollisesti seuraamme tilannetta koko ajan, sanoo pelastusjohtaja Harri Setälä Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta.
Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi muistetaan talvi- ja sisällissodassa kaatuneita poikkeuksellisilla kunniavartioilla itsenäisyyspäivänä, mutta osa kunnista on päättänyt poiketa alkuperäisideasta, jotta vartiosto saataisiin kasaan.
Ainakin kolmessakymmenessä kunnassa sankarihaudoille etsitään samanikäistä ja samaa sukupuolta olevaa vartioon eli lähes poikkeuksetta miestä. Ehdotuksen toteutustavan on määritellyt Suomi 100 -juhlavuoden sihteeristö ja se on herättänyt närää osassa kuntia.
Keski-Pohjanmaalla Lohtajan ja Himangan lisäksi myös Veteli kapinoi ohjeistusta vastaan ja päästää naisetkin sankarihaudoille. Vapaaehtoisia Vetelissä keräävä Karoliina Tunkkari pitää asiaa itsestäänselvänä.
Naisetkin taistelivat ja kuolivat itsenäisyyden puolesta, kuka missäkin tehtävässä. Valtaosa piti kotirintamaa pystyssä. Ja eikö maan jälleenrakennuskin ollut yhteinen ponnistus? Karoliina Tunkkari, Veteli
– Naisetkin taistelivat ja kuolivat itsenäisyyden puolesta, kuka missäkin tehtävässä. Valtaosa piti kotirintamaa pystyssä. Ja eikö maan jälleenrakennuskin ollut yhteinen ponnistus? Sama oikeus naisellakin on haudalla seistä, pohtii Tunkkari.
Suomen 100-vuotisjuhlavuoden pääsihteeri Pekka Timonen toivottaa naiset tervetulleiksi vartioon, mutta muistuttaa alkuperäisestä ideasta.
– Kunniavartiolla halutaan kuvastaa, kuinka kokonainen sukupolvi kaatui sodassa, ja sellaisena autenttisena kuin se siellä haudoissa makaa. Mutta on täysin ymmärrettävää, että ikäluokkien pienuuden takia jokaisella paikkakunnalla haetaan myös omia tapoja kunnianosoituksiin. Jokainen vartio on arvokas ja toivottu, tarkentaa Timonen.
Esimerkiksi noin 3 300 asukkaan Vetelissä sankarihaudoissa makaa 103 miestä ja yksi nainen. Vartioon on ilmoittautunut 30 vapaaehtoista. Neljä heistä on naisia.
– Ei tuota määrää varmasti saataisi kasaan pelkästään miehistä, sekin on yksi syy, miksi ohjeistusta venytettiin, perustelee Tunkkari.
Keskipohjalaiskunnassa Lohtajalla jo viitisentoista naista on ilmoittautunut vartiostoon. Ilmoittautumisia vastaanottavan Päivi Sorjosen mukaan esimerkiksi sukulaisensa haudalle seisomaan pääsevät ovat iloinneet mahdollisuudesta.
– Tässä lähdettiin ihan tasa-arvonäkökulmasta. Lisäksi Lohtajan yläkoululaisetkin haluavat mukaan, joten ikäraja laskettiin meillä 15 ikävuoteen, kertoo Sorjonen.
"Ehdotusta olisi voitu miettiä"
Naisten kelpuuttamiseen kunniavartiostoon pääsihteeri Pekka Timonen suhtautuu ymmärtäväisesti. Alunperin vartiossa seisovien iäksi määriteltiin 16–44 vuotta. Senkin venyttäminen muutamalla vuodella on Timosen mielestä ymmärrettävää.
Nykyään naisten ja miesten välinen tasa-arvo on toista kuin sota-aikoina, ja naisetkin voivat käydä armeijan. Eikö kunniavartion kriteeristöä olisi voinut pohtia tasa-arvon näkökulmasta uusiksi ja tarjota naisillekin mahdollisuus kunnioittaa tällä tavalla sodassa kaatuneita?
– Totta kai näinkin voi ajatella. Tässä lähdettiin kuitenkin siitä, että kunniavartio kertoisi siitä sotien ajan nuoresta sukupolvesta, joka kaatui, perustelee Timonen.
Kunniavartiostoja järjestävien kuntien määrä kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä niitä pidetään ainakin kolmellakymmenellä paikkakunnalla, mukana ovat muun muassa Tampere, Oulu, Lahti, Kälviä ja Kaustinen. Timosen tiedossa ei ole, millä tavoin eri paikkakunnilla naisia on mukana vartiossa.
Vaasan hätäkeskuksen poikkeustilanne jatkuu. Asiakkaiden kannalta tilanne on normalisoitu eilisen hätäpuheluliikenteeseen vaikuttaneen teknisen vian jälkeen ja päivystystoiminta hätäpuheluiden osalta toimii normaalisti.
Hätäkeskuksen päivystäjät tekevät kuitenkin työvuoronsa Porin hätäkeskuksesta.
– Yksi vuoro on ollut siellä yön töissä ja hätäpuhelut Vaasan yhteistoiminta-alueelta on käsitelty samojen päivystäjien toimesta, jotka olisivat olleeet töissä täälläkin, sanoo Vaasan hätäkeskuksen päällikkö Kari Pastuhov.
– Sain aamulla raportin, että yö on mennyt ihan hyvin. [Poikkeustilanteen] ei pitäisi näkyä mitenkään avun tarvitsijoille.
Aamulla Vaasasta lähdettiin päivävuoroon Poriin ja yövuoron tehneet päivystäjät majoittuivat Poriin odottelemaan tietoa, tekevätkö seuraavan vuoronsa Porista vai Vaasasta.
– He saavat iltapäivällä tiedon, ovatko siellä ensi yön. Toiveena on, että tilanne palautuu normaaliksi mahdollisimman pian. Jos kaikki menee hyvin, toiminta on jo ensi yönä palautettu Vaasaan, mutta ei oteta riskiä.
Sähköjärjestelmää korjataan
Hätäpuhelupäivystyksen siirtäminen toiseen hätäkeskukseen tapahtui ennakkoon tehtyjen varasuunnitelmien mukaisesti. Vaasan päivystäjien siirtymisellä Porin hätäkeskukseen saatiin lisättyä yön ajan töissä ollutta päivystysmiehitystä.
– Olisi työvoiman haaskausta istuttaa päivystäjiä täällä tyhjän panttina, kun toimintaa ei voi pyörittää. Tietysti myös ruotsin kielen osaajia löytyy ylivoimaisesti eniten Vaasan hätäkeskuksesta eli saimme senkin puolen turvattua, Kari Pastuhov sanoo.
Kari Pastuhovin mukaan keskiviikkona iltapäivällä alkanutta vikaa on selvitelty yöllä ja korjaamistoimia aloiteltu. Vika liittynee sähköjärjestelmiin.
Tiedotetaan, kun korjattu
Vaasan hätäkeskuksen teknisestä viasta annettua hätätiedotetta ei ole vielä purettu. Vaasan hätäkeskus tiedottaa, kun vika on saatu korjattua ja hätäpuhelut ohjattu takaisin Vaasaan.
Vaasan hätäkeskuksen puheluihin vaikuttanut tekninen vika on saatu korjattua. Poikkeusjärjestely eli puheluiden siirto Porin hätäkeskukseen pidetään kuitenkin edelleen voimassa, sillä järjestelmän toimivuus halutaan varmistaa huolella. Hätäpuhelut Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakunnista ohjataan Poriin vielä tämän yön ajan. Puhelimet alkavat soida Vaasassa taas huomenna perjantaina aamupäivän aikana.
Hätäkeskuspäivystäjiä siirrettiin pian vian ilmettyä tekemään työvuoronsa Vaasan sijasta Porin hätäkeskuksessa. He työskentelevät siellä niin kauan kuin poikkeusjärjestely on voimassa. Hätänumero 112 toimii normaalisti.
Häiriö Vaasan hätäkeskuksessa johtui varmennetun sähkönsyöttöjärjestelmän pettämisestä. Järjestelmän sulakkeet paloivat täysin.
Häiriö aiheutti enimmillään noin tunnin katkoksen puheluissa 112-numeroon ennen kuin kaikki puhelut saatiin ohjattua Poriin. Katkoksen pituus vaihteli operaattorista riippuen.
Hätäkeskuslaitos on ilmoittanut selvittävänsä katkoksen aikana tapahtuneiden onnettomuuksien määrän ja katkoksen seuraukset lähipäivinä.
Hätäkeskuspalvelut on palautettu onnistuneesti Vaasan hätäkeskukseen tänään klo 8:00 ja toiminnassa on palauduttu normaalitilaan. Tiedote koskee Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueita.
Faran över
17.11.2017 kl. 08.21.
Nödcentralstjänsterna har återkopplats till Vasa Nödcentral i dag kl 8:00 och verksamheten fortlöper som normalt. Meddelandet berör Södra Österbottens, Österbottens, Mellersta Österbottens och Mellersta Finlands områden.
Lohtajalainen Johannes Karhula onnistui tallentamaan Keski-Pohjanmaalla videolle torstai-iltaisen valoilmiön, jota luultiin ensin lento-onnettomuudeksi. Avaruusfysiikan dosentti Jyrki Manninen arvioi sittemmin, että kyseessä on meteori tai mahdollisesti satelliitin osa .
Karhula sanoo vaatimattomasti, ettei hänellä ole onnistuneeseen taltiointiin suurestikaan osaa eikä arpaa.
– Omistan kameran, joka sen on kuvannut, Karhula tiivistää.
Ilmiön tarttuminen videolle on sekin sattumaa: Karhula käänsi kameraa alkuillasta pohjoiseen päin revontulien toivossa – sitä ennen kameran suunta oli itään. Kamera tallentaa kerralla noin 100 asteen aluetta, mutta se on käännettävissä 360 astetta.
Se näytti tavalliselta valopallolta, mutta en ole noin kirkasta ennen nähnyt Johannes Karhula
Kamera kuvaa maston nokassa jatkuvasti, ja Karhula tarkisti tallenteet illalla kaverinsa hoksautuksesta.
– En olisi osannut kuvitella, että siitä syntyy näin suuri mediamylläkkä. Se näytti tavalliselta valopallolta, mutta en ole noin kirkasta ennen nähnyt.
Karhula latasi pätkän videosta Youtubeen ja paikalliseen Lohtaja-ryhmään Facebookissa. Se lähti leviämään myös Iltalehden, Aamulehden ja Ylen kautta aina Englantiin asti. Perjantaiaamuun mennessä yhteydenottoja oli tullut kymmenkunta.
Aamulehdessä Karhula kertoo ajatelleensa ensin, että kyseessä oli Lohtajan harjoitusalueella syntynyt valoilmiö. Suunta ei kuitenkaan aivan täsmännyt.
Aiemmin Karhula on tallentanut muun muassa Lohtajan Vattajan ja Ohtakarin kauneutta ja revontulia.
Hengitys huuruaa alkutalven pikkupakkasessa, kun kokkolalaiset urheilijasiskokset Henriikka ja Matleena Parpala aloittelevat harjoitustaan. Auton valot valaisevat pimeää, lumetonta iltaa, ja valmentajaisä antaa lisävaloa taskulampulla.
Heikki Parpala teki syksyllä päätöksen, että harjoituksia vedetään ulkona mahdollisimman pitkään. Ulos treeni siirtyi jo keväällä.
Henriikka ja Matleena ovat aiemmin harjoitelleet Kokkolan urheilutalon maapohjahallissa. Sairastelu alkoi 3–4 vuotta sitten: näillä alkoi olla flunssaa, astmaoireita ja pääkipua – samoin valmentajalla. Nyt molemmilla tytöillä on astma. Heikki Parpala myöntää, ettei kukaan osaa nimetä yhtä syytä.
– Se tiedetään, että tytöt ovat paljon terveempiä nyt. On ollut paljon mukavampi, kun on saanut harjoitella terveiden urheilijoiden kanssa.
Seurat karsineet urheilutalon käyttöä
Parpalat eivät ole ainoita, jotka ovat joutuneet miettimään uusia keinoja urheilutalon sisäilmaongelmien vuoksi. Urheiluseuroista ainakin Kokkolan Veikot ja Gamlakarleby IF käyttävät urheilutaloa mahdollisimman vähän, koska osa urheilijoista oireilee tiloissa erittäin voimakkaasti. Joidenkin oireet ovat niin pahat, etteivät he pysty olemaan tiloissa ollenkaan.
Kokkolan Veikot käyttää maapohjahallia enää kerran viikossa entisen kolmen sijaan. Myös GIF on vähentänyt sisätreenejä kolmesta kahteen kertaan viikossa. Silloinkin treeni aloitetaan ulkona, mutta vedot tehdään sisällä – ovet auki.
Seurat ovat pattitilanteessa, sillä kaupungilla ei ole antaa korvaavia tiloja.
Molemmista seuroista kerrotaan, että osa junnuista on lopettanut tai vaihtanut lajia, koska yleisurheilulle ei ole tällä hetkellä kaupungissa sopivia harjoittelutiloja.
Juha Kemppainen / Yle
Urheilutalon maapohjahallin ja yläsalin sisäilmasta on mitattu homeita ja sädesientä. Tiloja uhkaa vuoden vaihteessa käyttökielto, jos tarvittavia korjauksia ei ole tulossa. Muiden tilojen sisäilmatutkimukset valmistuvat marraskuun loppuun mennessä.
Pimeän riskit hirvittävät
Heikki Parpala alkoi pohtia tilannetta tarkemmin viime kauden jälkeen, kun Matleena ja Henriikka sairastelivat yhä enemmän. Hän mietti ensin, onko levon ja harjoituksen tasapaino kunnossa ja sujuuko koulu. Näissä asioissa ei tuntunut olevan ongelmia.
Muutosta lähdettiin hakemaan pala kerrallaan asioita muuttamalla, ja mukaan tuli lopulta myös eri tilojen kokeileminen. Ulkoharjoittelu on vähentänyt sairastelua.
Matleena ja Henriikka Parpala juoksevat pimeässä illassa.Juha Kemppainen / Yle
Siinä on kuitenkin omat riskinsä ja vaikeutensa: pimeässä treenataan muun muassa suunnistus- ja pyöränlamppujen avulla. Pohjiakin on testattu, mutta tasaisia ei ulkoa löydy.
– Kun juostaan lujaa, tulee monttuihin astumisia ja vammat pelottavat. Ne ovat täysin turhia ja niillä menetetään kallisarvoista harjoitusaikaa, sanoo Heikki Parpala.
Parin viikon päästä sää pakottaa taas sisäharjoituksiin. Se tarkoittaa ajamista Vaasaan tai Kuortaneelle eli yli 100 kilometrin päähän. Heikki Parpala laskee, että kun tytöt käyvät ensin 8-tuntisen koulupäivän, syövät, istuvat autossa, treenaavat ja matkaavat takaisin, kello on palatessa 00.30–01.
– Ennen pitkää kokonaisrasituksesta tulee liian suuri.
"Ei kuuta taivaalta, vaan juoksusuoraa terveessä ilmassa"
Heikki Parpala sanoo, että tytöt ovat iässä, jossa säännöllisellä harjoittelulla on suuri merkitys. Henriikka on nuorten maajoukkuevalmennettava pikamatkoilla ja ylitti viime kesänä kuusi metriä pituudessa. Matleena taas on pituushypyssä ikäluokkansa huippua, myös pikajuoksu on hänen vahva lajinsa.
Valmentajaisä pitääkin tilannetta epäreiluna. Kun tähtäin on Euroopan huipulla ja vielä kauempanakin, hyvät olosuhteet ovat tärkeät.
– Kyllähän sitä hyvinkin usein ajattelee, veronmaksajana muiden joukossa. Olen saanut itse kasvatuksen, jossa tärkeintä on kohdella kaikkia tasapuolisesti.
Parpala sanoo, etteivät yleisurheilijat toivo kuuta taivaalta, vaan konkreettisempaa: juoksusuoraa lämpimissä sisätiloissa ja terveellisessä hengitysilmassa omassa kaupungissa.
Hän muistuttaa, että pieniä liikkujia on kaupungissa satoja, ja Kokkolan kokoisessa paikassa pitäisi hänen mielestään olla kunnollinen sisäharjoituspaikka.
Valmentajaisä Heikki (kesk.) ja valmennettavat Henriikka (vas.) ja Matleena Parpala (oik.) tutkivat yhdessä harjoitteen sujumista.Juha Kemppainen / Yle
Henriikka Parpala sanoo, että ulkotreeni vaati aluksi totuttelemista, mutta tuntuu nyt jo mukavalta.
– On ihan eri ja hyvä treenata, kun pystyy tekemään ja saa hengitettyä.
Matleena Parpala sanoo, että tehoja saa irti nyt eri tavalla kuin urheilutalolla treenatessa. Tosin kylmä kangistaa juoksua, ja vedoissa pitää ottaa huomioon lämpötila: kovatehoisimpia vetoja ei voi tehdä ulkona.
Kilpailukautta kohti mentäessä olisi tärkeä päästä juoksemaan mahdollisimman paljon piikkareilla, ja se vaatii sisähallia eli käytännössä pitkää ajomatkaa. Se taas käy raskaaksi, sillä tytöt haluavat hoitaa myös koulun kunnialla.
Heilläkin on toiveensa yleisurheilijoiden puolesta: 80–100 metriä suoraa ja sen päässä pituushyppypaikka. Tällainen voisi tulla vaikka Kipparihalliin, ideoivat Parpalat.
– Olin 10–12-vuotias, kun aloin katsoa kenestä tytöstä tykkään. Jo silloin Mirjami valikoitui, kertoo Osmo Olli.
– Jo pallopeleissä kylän lasten porukassa vilkuiltiin, ja kun mentiin alakouluun, tehtiin mennessä lumienkeleitä hankeen, muistelee Mirjami suhteen alkua.
– Salassahan tämä tapahtui jo 10-vuotiaana, ei siitä naapurin tytöt ja pojat tienneet mitään. Meille se oli hirveän jännää.
Mirjami ja Olli asuivat naapureina Lappajärvellä Tarvalan kylässä. Myöhemmin he kuulivat, että siellä olivat aiemminkin naapurit löytäneet toisensa.
Vintti kutsui
Sitten tuli rippikoulun jälkeinen aika. Silloin Osmon reitti kulki Mirjamin vinttikamariin.
– Kyllä se jännitti. Oli se kyllä se ensimmäinen yö kun tavattiin..
Osmon äänestä kuulee vieläkin, että hetki oli suuri.
– Se oli niin ihmeellistä, että ei tarvinnut seuraavana päivänä nukkuakaan, vaikka oli valvonut.
Mirjamin kotona tavattiin mennä kesällä vintille nukkumaan, kuten monissa taloissa oli tuohon aikaan tapana.
– Me puhuttiin niitä lapsuusasioita. Ei siellä koskettu toiseen ollenkaan. Kenellekään ei kerrottu, että me oli nyt tehty tällainen siirto, että oli oltu yhteinen yö vintillä.
– Äiti oli tietysti haistanut jo, että tässä oli naapurin poika kyseessä, eikä siitä tullut moitteita eikä mitään, muistelee Mirjami.
Osmon siskokin uteli Mirjamilta, tietääkö tämä, minne Osmo illtaisin lähtee kylään. Mirjami pisti kulkemiset naapurin tytön syyksi.
– Kun seurustelusta tuli julkista, niin vähän jännitti, että mitä ihmiset sanoo, kun olen lähtenyt tyttöä näin likeltä katsomaan, muistelee Osmo.
Perhe-elämää kohti
Mirjamin isä kuoli heti sodan jälkeen siellä saamiinsa vammoihin.
– Näin isäni kahdesti sodan aikana. Sain silloin istua polvella, ja isä tarjosi taskustaan Figarolia. Kyllä minä isää kaipasin. Varsinkin, kun oltiin naapurin lasten kanssa leikkimässä ja toiset huusivat: isä tuli, isä toi, isä tule korjaamaan. Silloin minä lähdin aina kotiin.
Isättömänä varttuminen vaikutti niin, että Mirjam kertoo kaivanneensa suhteeltakin turvallisuutta ja tukea. Sitä Osmo oli valmis antamaan.
– Kiinnyin häneen, ei tarvinnut lähteä muualle katsomaan. Se oli varmasti oikea ja tarkoitettu minulle, muistelee Osmo tuntemuksiaan.
Naimisiin parikunta meni, kun Mirjami oli 17- ja Osmo 18-vuotias. Pariskunta vihittiin Lappajärven kirkossa. Perheeseen syntyi kaksi lasta.
Lasten synnyttyä vastuu siirtyi enemmän Mirjamille.
– Olin enemmän apulainen ja opettelin olemaan tukena, kertoo Osmo rehellisesti.
– Sitä on vissiin jatkunut 60 vuotta! jatkaa Mirjami ilkikurisesti.
– Mutta pääasia, että se on jatkunut sovussa.
Kinat ja niiden purku
– On siinä välillä ollut muttia matkassa ja suuremmat sairastumiset tuovat omat pulmansa, myöntelee kaksikko.
Yksi kotoa saatu neuvo on jäänyt Mirjamin mieleen, ja sen mukaan on eletty.
– Äiti aina opetti, että riitaa tulee, mutta yön yli niitä ei jätetä, vaan illalla on sovittava. Ei kenenkään avioliitto mene niin, etteikö jotain suurempaa ja pienempää tule välillä vastaan.
– Eihän maalla siihen aikaan erottu. Kun menit naimisiin, ei siitä lähdetty enää mihinkään pomppimaan, vaan ajateltiin, että kuolema aikanaan erottaa. Koskaan ei ole tarvinnut eroa miettiä, Ollit kertovat.
Mistä sitten välillä kiikastaa?
– Jotain on jäänyt laittamatta paikalleen tai ei ole suorassa, tietää Osmo heti kertoa. Sitten yhdessä niitä laitetaan.
Seuraavaksi pariskunta miettii, onko tuollainen sitten riitaa vai komennusta. Lopputulos on, että se on pientä kopua!
– On vissiin oltu päiväkin puhumatta, mutta on sekin lopulta alkanut hymyilyttää, muistelee puolestaan Mirjami.
Osmo on perheen sovittelija ja sovun aloittaja. Mirjami myöntää, ettei tahtoisi aina antaa periksi kovin helposti, mutta vaikeat asiat hänkin katsoo järjellä läpi.
– Sitten kun minä alan oikein ärsyttää, niin Osmo lähtee pihalle. Hetken kuluttua se tulee takaisin ja sanoo iloisesti: Heippa! Siitä se taas rupeaa lutviutumaan.
– Jos itse huomaan, että nyt menee turhan kireäksi, olen vähän aikaa hiljaa, yritän sitten sovitella sanoin tai hyväillen. Kyllä se sitten aika äkkiä leppyy.
– Kaikkiin pikkuasioihin ei pidä toisessa puuttua, myöntelevät Ollit yhteistuumin. Meillä on helpotuksena se, että lapsena jo totuttiin niihin pikkuasioihin ja nythän toinen on niin tuttu, ettei voi edes valehdella, senkin näkee heti naamasta.
Osmo jäi aiemmin pois töistä, ja samalla jäivät sen vaiheen kotityöt hänen kontolleen. Mitään kyllästymistä toiseen ei tullut sittenkään, kun molemmat jäivät kotiin.
– Avioliitto on toisen palvelemista, sanovat molemmat yli 60 vuoden kokemuksella.
Ruuhka raiteilla on lisääntynyt: erityisesti perjantain ja sunnuntain suosituimmat vuorot täyttyvät äärimmilleen, eikä viime tipassa junaan pyrkiville löydy paikkoja etenkään Pendolinoista.
Eniten ruuhkaa on ollut Pohjanmaan radalla Helsingistä Tampereen kautta Seinäjoelle ja Vaasaan. Pohjoiseen mentäessä paikkatilanne helpottaa Seinäjoen jälkeen. VR:n mukaan matkustajamäärät ovat kasvaneet esimerkiksi Seinäjoelle 10 prosenttia ja Vaasaan 15 prosenttia tammi–lokakuun välisenä aikana edellisvuodesta.
– Matkustajamäärät ovat olleet selvässä kasvussa tänä vuonna. Tämä johtuu lippujen hinnanalennuksista, ja nopeammat aikataulut ovat tuoneet meille lisää matkustajia. Nämä ovat johtaneet siihen, että useampi juna on ollut täydempi kuin aikaisemmin, sanoo kaukoliikenteen suunnittelujohtaja Juho Hannukainen.
Kasvua on ollut kaikilla rataosuuksilla, ja esimerkiksi Oulussakin matkustajamäärät ovat hyvässä nousussa. Myös Kokkolassa on ollut matkustajamäärissä kasvua, kuten suuressa osassa muistakin pääradan asemista.
Vanhat vaunut apuun
VR lisäsi viime kesänä junavuoroja Vaasasta Seinäjoelle ja Tampereelle. Lisää vaunuja tarvitaan pian, sillä uudet tilatut vaunut saadaan käyttöön vasta myöhemmin. Tilapäistä apua saadaan kun lokakuussa 2015 "eläkkeelle" siirretyt vanhemmat, yksikerroksiset intercity-vaunut otetaan helpottamaan ruuhkavuoroja.
– Saimme vielä syksylläkin lisää kapasiteettia, kun viimeisetkin, aikaisemmin tilatut ohjausvaunut saatiin liikkeelle. Matkustajamäärät ovat kasvaneet niin paljon, että olemme tilanneet 20 uutta kaksikerrosvaunua, jotka saamme käyttöön 2019.
Tutkimme jatkuvasti, että voimmeko muuttaa liikennerakennetta niin että suosituimmat vuorot ajetaan isommalla ic-kalustolla Juho Hannukainen
Pendolinojunat ovat omia junayksiköitä, eikä niihin voida liittää lisää vaunuja. Pendolinot liikkuvat maksimissaan kahtena liitettynä junayksikkönä. Ruuhka-aikoina kaikki Pendolinot ovat jo käytössä. Apua haetaankin nyt intercity-junista, joihin vaunuja voidaan liittää lisää kysynnän mukaan.
– Olemme päättäneet, että otamme keväällä käyttöön 18 liikenteestä poistettua yksikerroksista vaunua, jotka tulevat esimerkiksi yöjuniin. Näin saamme vapautettua uudempia kaksikerroksisia vaunuja nopeille vuoroille, jolloin voimme pitää maksiminopeudet. Vanhat vaunut pitää huoltaa ensin ja ne otetaan asteittain käyttöön maaliskuusta alkaen. Viimeiset vanhoista vaunuista tulevat syyskuussa, jatkaa Juho Hannukainen.
Petri Aaltonen / Yle
Pohdinnassa on, voidaanko vuoroja vaihtaa niin, että suosituimmat vuorot vaihdetaan isompiin ic-juniin.
– Tutkimme jatkuvasti, voimmeko muuttaa liikennerakennetta niin että suosituimmat vuorot ajetaan isommalla ic-kalustolla eikä pienemmillä Pendolinoilla. Yksi tällainen hetki voisi muutokselle olla ensi kesäkuussa kun aikatauluihin tehdään tarvittaessa muutoksia. Kyllä tämä suunnittelupöydällä on, mutta mitään varmaan en voi tässä vaiheessa luvata, sanoo Hannukainen.
Haamupaikkoja?
Konduktööri myy edelleen lippuja junassa. Rajattomasti ei täyteen junaan voi matkustajia ottaa. Joskus näyttää siltä, että varattaessa juna on viimeistä paikkaa myöten varattu, mutta vapaita paikkoja onkin vielä muutamia. Ovatko nämä haamupaikkoja?
– Joissakin junavuoroissa on osa paikoista kysynnän mukaan varattu kausilippulaisille, joilla ei ole mahdollisuutta paikan varaukseen. Esimerkiksi työmatka-ajan junissa osa paikoista on varattu juuri kausilippulaisille.
Vaikka osa junista on täynnä, niin Juho Hannukainen on tyytyväinen siihen, että kilpailu matkustajista jatkuu.
– Kilpailutilanne on päällä koko ajan bussi- ja lentoyhtiöiden kanssa. Hintakilpailu on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa. Näyttää siltä, että emme ole huonossa tilanteessa kilpailun suhteen.
Vaasan hätäkeskukselta jäi vastaamatta satoihin puheluihin viime viikkoisen häiriön vuoksi. Katkos hätäpuheluissa kesti Vaasan hätäkeskuksen alueella puhelinoperaattorista riippuen noin tunnin ajan.
Osa soittajista oli saanut viestinsä perille esimerkiksi pyytämällä toisella alueella asuvaa sukulaistaan soittamaan hätänumeroon.
Vastaamattomia puheluita kirjautui 404. Niistä suuri osa oli samoista puhelinnumeroista soitettuja puheluja, joilla yritettiin päästä läpi uudemman kerran. Vaasan hätäkeskus vastaanottaa tavallisesti noin 800 puhelua vuorokaudessa.
Hätäkeskuslaitos ei ole vielä päättänyt, selvitetäänkö vastaamattomien puheluiden taustalla olleet mahdolliset hätätilanteet.
Viime vuosina osa suomalaiskunnista on innostunut liukuesteiden hankkimisesta ikäihmisille. THL suhtautuu asiaan suopeasti.
– Tutkimusten mukaan liukuesteet vähentävät kaatumisia talvikeleillä, joten niiden hankkiminen on perusteltua, iäkkäiden toimintakykyyn ja turvallisuuteen perehtynyt THL:n kehittämispäällikkö Satu Havulinna toteaa.
Kaatuminen on tavallisin tapaturmaisen kuoleman syy yli 65-vuotiailla. Liukastumiset aiheuttavat herkästi myös erilaisia murtumia ja päävammoja.
– Kun nurin mennään, niin aina vanhemmalla on suurempi riski saada murtuma kuin nuorella. Iän kertyessä tulee tasapainoheikkoutta ja toimintakyky huononee, Satu Havulinna kertoo.
Liukuesteet eivät poista ongelmaa, vaan ensisijaista olisi tarjota iäkkäämmille ryhmille liikuntapalveluita, joiden avulla toimintakykyä pidetään kunnossa. Satu Havulinna
Vaikka liukuesteet olisivat käytössä, pitäisi iän karttuessa pitää huolta myös kunnosta. Kunnat voisivatkin tarjota ikäihmisilleen liukuesteiden lisäksi mahdollisuuksia liikkua.
– Liukuesteet eivät poista ongelmaa, vaan ensisijaista olisi tarjota iäkkäämmille ryhmille liikuntapalveluita, joiden avulla toimintakykyä pidetään kunnossa, Havulinna vinkkaa.
On arvioitu, että jopa kolmannes vakavista lonkkamurtumista voitaisiin estää, jos ikäihmiset liikkuisivat reippaasti 3-4 tuntia viikossa.
Ihmisen keho alkaa rappeutua 30-vuotiaana ja keskimäärin riskialttein aika alkaa 75-vuotiaana. Toki toimintakyky on aina yksilöllinen: toiset pysyvät pitempään paremmassa kunnossa, kun toisten kunto heikkenee jo nuorena.
Terho Paavola tietää liukuesteiden hyödyt. Kaikkein vaarallisin paikka on hänestä usein oma piha.Kalle Niskala / Yle
Keski-Pohjanmaalla Kaustisella kunta lahjoittaa tulevalle talvelle kaikille yli 70-vuotiaille kuntalaisille liukuesteet. Kenkiin laitettavat esteet jaetaan tilaisuudessa, jossa paikalla ovat myös lääkäri ja fysioterapeutti. He jakavat neuvoja liukuesteiden käyttämisen lisäksi toimintakyvyn ylläpitämisestä.
Kaustisella kunnan lahjoitus saa iäkkäämmiltä myönteistä palautetta.
Sitten kun talvella tulee lunta, joka sulaa ja jäätyy, sulaa ja jäätyy, se on se pahin keli. Terho Paavola
Esimerkiksi kaustislainen Terho Paavola on käyttänyt liukuesteitä jo useita vuosia. Nastakenkien tai liukuesteiden lisäksi Paavola ottaa kävelylle mukaan piikkikärkiset sauvat.
– Kyllä nastat estävät kaatumista ihan oikeasti. Ne ovat välttämättömät, vanhemmille ihmisille ennen kaikkea.
Paavola on huomannut, että oma piha voi talvikeleillä olla kaikkein vaarallisin paikka.
– Tämä oma piha on ihan se pahin mahdollinen. Se on hiukan viettävä. Sitten kun talvella tulee lunta, joka sulaa ja jäätyy, sulaa ja jäätyy, se on se pahin keli.
Rautatietoimintojen turvallisuuspäällikkö Marko Tuominen Liikennevirastosta uskoo, että helmikuussa 2017 lanseerattu 200 tykkäystä. Vain yksi elämä -kampanja on purrut nuoriin ja vähentänyt älyvapaita tempauksia ratakiskoilla.
Kampanja muistuttaa, että selfie raiteilla voi tappaa. Juna on nopea ja äänetön, ja radalla kulkeminen voi viedä hetkessä hengen.
– Syksy 2017 on ollut melko rauhallista, toivottavasti jatkuukin sellaisena. Joitakin tapauksia on valitettavasti ollut, tuorein Kokkolassa, missä nuorisoporukat ovat alkaneet oikaista ratapihan kautta, Tuominen sanoo.
Ratapihat vilkkaita ja vaarallisia
Tuominen muistuttaa, että ratapihoilla liikkuminen on sivullisilta kielletty turvallisuussyistä. Saapuvien ja lähtevien junien lisäksi pihoilla järjestellään, lastataan ja puretaan vaunuja sekä vaihdetaan vetureita.
Esimerkiksi Kokkolan ratapihan kautta kulkevat pääradan kuljetukset Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä, joten liikennettä riittää ympäri vuorokauden.
– Nuorten oikotiet eivät ole vain Kokkolan ongelma. Jos rautatie on taajaman keskellä, syntyy houkutus oikaista puolelta toiselle ratojen yli, Marko Tuominen kertoo.
Liikennevirasto on joutunut tänä vuonna ottamaan muutamilla paikkakunnilla kouluihin yhteyttä ja pyytämään jakamaan Wilma-viesteillä tietoa nuorille ja vanhemmille vaarallisista radan yli oikomisista.
Veturinkuljettajat huolissaan
Veturinkuljettajat ilmoittavat vaarallisista tilanteista Liikennevirastolle. Kokkolassa ei vielä ole jouduttu hätäjarrutuksiin, mutta veturinkuljettajat ovat erittäin huolissaan nuorten reiteistä.
Junan pysähtymismatka on häräjarrutuksessa lyhimmilläänkin joitain satoja metrejä. Suurissa huippunopeuksissa jopa 1,5 kilometriä.
Rautatietoimintojen turvallisuuspäällikkö Marko Tuominen Liikennevirastosta on tyytyväinen, ettei viime aikoina ole ollut havaintoja raiteilla leikkivistä lapsista.
– Ilkivaltaa on edelleen. Esimerkiksi kivet tai esteet junaradalla ovat erittäin huolestuttava asia. Junan pyörän alle jäävä kivi lähtee kuin luoti. Siinä ovat silloin sivulliset ja tekijät vaarassa.
Selkeys, siisteys ja johtaminen. Muun muassa nämä asiat korostuivat, kun sadat Ylivieskan seudun yritykset ja organisaatiot etsivät kolmen vuoden aikana tapoja parantaa työhyvinvointia.
Kehitettävää löytyi niin fyysisen kuin henkisen työhyvinvoinnin puolelta. Selkeys ja siistiys osuivat molempiin: sotkukin lisää kiireen tunnetta, kun taas siivo työympäristö tuntuu hallittavammalta, sanoo projektipäällikkö Pirjo Jylhä-Ollila Ylivieskan seutukunnasta.
– Jos työkalut ovat siellä sun täällä ja työpisteessä ylimääräistä, se tuo hämmennystä ja voi jopa aiheuttaa ristiriitoja työntekijöiden välille, Jylhä-Ollila konkretisoi.
Työolosuhteissa ja -järjestelyissä päästiin usein eteenpäin pienillä muutoksilla, kuten työkierrolla tai ergonomiaan satsaamalla. Joskus taas selkeys vaatii isompia investointeja. Mukana ollut Vieskan Elementti hakee konkretiaa tuotantohallista: miten materiaali virtaa, miten työpisteet on järkevä sijoittaa. Suunnitellut muutokset pannaan täytäntöön vuodenvaihteessa, kertoo toimitusjohtaja Johanna Rautakoski.
Henkisellä puolella selkeyttä vaativat työasiat: vastuut ja velvollisuudet.
– Mitä selkeämpi on työsarka, sitä vähemmän painetta tulee häslingistä, sanoo Jylhä-Ollilla.
Yli 50-vuotiaat eivät olleetkaan huonokuntoisia
Tuottava työ -hankkeessa oli mukana satoja työntekijöitä lähes 90 yrityksestä ja organisaatiosta Ylivieskan seudulla. Mukana oli niin kunnan yksiköitä kuin palvelualan yrityksiä ja tuotannollisia firmoja. Lievä enemmistö mukana olleista oli miehiä.
Hankkeen lähtöajatus oli ryhtyä etsimään keinoja pidentää työuria. Projektipäällikkö Jylhä-Ollilan yllätti se, että pääkohderyhmäksi ajatellut yli 50-vuotiaat olivatkin jopa paremmassa kunnossa kuin nuoremmat. Niinpä työyhteisöjä vietiin eteenpäin kokonaisuuksina.
Tuottava työ -hankkeen päätöstilaisuudessa pääsi muun muassa testaamaan, millainen oma puristusvoima on keskiarvoon verrattuna.Pirjo Jylhä-Ollila
Hanke vahvisti ajatusta siitä, että fyysinen kunto on tärkeä ja siihen satsaaminen kannattaa. Työntekijät saivat myös hyvinvointivalmennusta, ja testit näyttävät, että sekä aerobinen että lihaskunto paranivat hankkeen aikana.
Osassa yrityksiä myös ilmapiirin parani, sairauspoissaolot vähenivät ja tuotanto tehostui.
Hyvä johtaminen vaatii jaksavan esimiehen
Työhyvinvoinnille tärkeitä ovat selkeyden lisäksi johtaminen ja esimiestaidot. Työntekijät kaipaavat oikeudenmukaisuutta, toimivaa tiedonkulkua ja pelisääntöjä sekä palautetta.
Esimiehellä taas pitää olla riittävät voimavarat, jotta hän voi vastata näihin odotuksiin, sanoo Vieskan Elementin toimitusjohtaja Johanna Rautakoski.
Hänen lähtökohtansa oli, että työntekijöiden hyvinvointi perustuu hyvään johtamiseen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa omaa työtään koskeviin asioihin. Rautakoski pääsi hankkeessa toimitusjohtajien vertaisryhmään, josta kokee saaneensa paljon uutta. Hän on myös järjestänyt firman sisällä esimiehille tilaisuuksia, jossa pohdittiin johtamista.
Työpaikan ilmapiiriä taas tutkittiin kyselyllä, jossa kysyttiin asioita laidasta laitaan. Tulosten tultua istuttiin alas ja mietittiin porukalla, mitä kolmelle huonoimmaksi koetulle asialle voisi tehdä.
– Itsellä voi loppua mielikuvitus, miten asioita lähdetään parantamaan. Nyt työntekijät miettivät itse, kuinka asiat pitäisi hoitaa. Siitä saa hyvän tiekartan, sanoo Rautakoski.
Hän uskoo, että työntekijöille tärkeää onkin nähdä asioiden kääntyvän konkretiaksi pelkän kyselyn sijasta. Seuraava kysely tehdään jo vuoden päästä, ja Rautakoski odottaa innolla, mihin suuntaan työhyvinvointi on silloin kehittynyt. Hanketta hän pitää erittäin hyvänä.
Myös projektipäällikkö on tyytyväinen kolmen vuoden tuloksiin, vaikka suoranaisia yllätyksiä hanke ei paljastanutkaan. Pirjo Jylhä-Ollila uskoo, että nyt yrityksillä on työkalupakki, jonka avulla ongelmiin tartutaan jatkossa herkemmin.
Eduskunta on hyväksynyt käräjäoikeusuudistuksen, joka merkitsee seitsemän käräjäoikeuden lakkauttamista vuoden kuluttua.
Jäljelle jää 20 käräjäoikeutta, joihin lakkautettavien käräjäoikeuksien tehtävät yhdistetään. Käräjäoikeudet lakkautetaan Hyvinkäältä, Järvenpäästä, Kemistä, Kokkolasta, Porvoosta, Raaseporista ja Ylivieskasta.
Samalla vähennetään myös käräjäoikeuksien kanslioiden ja istuntopaikkojen määrää niin, että käräjäoikeusverkkoon jää 36 istuntopaikkakuntaa. Lakkautettavista käräjäoikeuspaikkakunnista Hyvinkäälle, Kemiin, Kokkolaan ja Ylivieskaan jää kuitenkin käräjäoikeuden kanslia ja esimerkiksi Porvooseen ja Raaseporiin jää käräjäoikeuden istuntopaikka.
Hallituksen esitys meni eduskunnassa läpi äänin 95–77.
Lakiesityksen hylkäämistä esittäneet opposition kansanedustajat epäilivät uudistuksen heikentävän kansalaisten asioiden hoitamista, oikeusturvaa ja kielellisten oikeuksien toteutumista. Hylkäysesityksessä pidettiin myös uudistuksen perustana olleita säästöjä epävarmoina ja mahdollisesti ylimitoitettuina.
Joona Visuri on paiskinut muutaman kuukauden töitä rakennustyömaalla Kokkolassa. Palkka juoksee, ja samalla tulee opittua tutkintoa varten. Rakennusalalla on perinteisesti ollut myös oppisopimusopiskelijoita.
– Koulun penkillä ei opi sellaisia työmaajuttuja, mitä täällä oppii, Visuri sanoo.
Arki täyttyy työstä ja jääkiekkotreeneistä. Rakennusala tuntuu omalta, ja nuori mies on valintaansa tyytyväinen, vaikka päivät ovatkin välillä raskaita.
Työelämää palvelevaa tehokasta täsmäopiskelua
Suomessa opiskeli viime vuonna vajaa 49 000 oppisopimusopiskelijaa. Määrä on ollut hienoisessa kasvussa notkahduksen jälkeen. Nelisen vuotta sitten tehty valtionrahoituksen leikkaus tuntui heti oppisopimuspaikkojen ja -opiskelijoiden määrässä.
Seuraava muutos on jo ovella, kun koko ammattikoulutus uudistuu siirtymäaikoineen vuoden 2018 alusta. Muutoksen avainsanoja ovat yksilöllisyys, yhtenäisyys ja tehokkuus. Oppisopimuskoulutuksenkin tavoitteena on entistä yksilöllisempi ja paremmin työelämän tarpeita palveleva oppimispolku.
Opetusneuvos Mari Pastila-Eklund opetus- ja kulttuuriministeriöstä arvelee, että vaikka nopeampi valmistuminen on yksi uudistuksen tavoitteista, osalla tutkintopolku voi venyä myös entistä pidemmäksi.
– Riippuu siitä, kuinka paljon tukea ja ohjausta kukin tarvitsee. Tärkeintä on, että opiskelija saa tehtyä tutkinnon tai saavuttaa tavoitteena olevan osaamisen, eikä keskeytä tai jää pudokkaaksi, Pastila-Eklund sanoo.
Osa tarvitsee enemmän tukea kuin toiset. Kokkolalaisella rakennustyömaalla tiedetään, että joillekin nuorille joutuu neuvomaan myös elämäntaidollisia asioita.
– Pitää opettaa, että töihin tullaan joka päivä maanantaista perjantaihin ja ollaan koko aika seitsemästä puoli neljään. Töitä on tehtävä, kun saa palkkaakin, sanoo vastaava mestari Timo Korvela.
Kalle Niskala / Yle
Mikä oppisopimusopiskelussa muuttuu?
Jatkossa oppisopimuskoulutuksessakin opiskellaan vain sitä, mitä ei vielä osata. Opinnot räätälöidään yksilöllisesti ja opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen kelpuutetaan osaksi opintoja entistä joustavammin.
– Uudistuksen myötä ei enää määritetä maksimia tai minimiä sille kuinka monta osaamispistettä työssäoppimisessa pitää tehdä työpaikalla. Opiskelijan ja yrityksen tarpeet ja toiveet ovat pohjana sille mitä ja missä tehdään, sanoo opetusneuvos Mari Pastila-Eklund.
Opiskelija voi hankkia oppisopimuksella koko tutkinnon tai osia siitä. Tutkinnon osaan tähtäävä oppisopimus on jatkossa käytettävissä aina, kun yrityksellä on siihen tarve eli yritysten näkökulmasta oppisopimuskoulutusta on jatkossa helpompi kohdentaa yritysten ja työelämän tarpeiden mukaan.
– Työelämä ja yhteiskunta eivät ole viime vuosina saaneet välttämättä riittävästi sellaista osaamista, mitä olisivat tarvinneet. Miten uudistunut oppisopimuskoulutus pystyy vastaamaan tarpeisiin, on kiinni siitä miten koulutuksen järjestäjät saavat asian toteutettua, sanoo Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry:n puheenjohtaja Tarmo Välikoski.
Oppisopimuksen rinnalle koulutussopimus
Oppisopimusopiskelija on jatkossakin yrityksessä työsuhteessa ja saa palkkaa. Rinnalle tulee myös uusi vaihtoehto, koulutussopimus, joka ei perustu työsopimukseen.
– Koulutussopimuksella työpaikalla oppimassa oleva on koulutuksen järjestäjän kirjoilla ja päätoiminen opiskelija. Hän ei saa palkkaa, mutta on oikeutettu opiskelijoille tarkoitettuihin tukiin ja etuuksiin, selventää opetusneuvos Mari Pastila-Eklund.
Hänen mielestään yritykset voivat esimerkiksi hyödyntää koulutussopimusta eräänlaisena oppisopimuksen ennakkojaksona. Koulutussopimusta ei ole rajattu ajallisesti, mutta siitä sovitaan tutkinnon osa kerrallaan.
Ammattijärjestöjä on huolettanut, tuleeko koulutussopimuksesta yrityksille keino käyttää ilmaista työvoimaa.
– Kaikuja huolesta on kuulunut, mutta aika näyttää miten käy. Voihan olla, että joitakin väärinkäytös houkuttelee, mutta toisaalta yritykset ovat aika vastuullisia. Uskon, että jos tyypissä nähdään potentiaalia, kyllä hänet palkataan, arvelee puheenjohtaja Tarmo Välikoski.
Ei enää korvamerkittyä rahaa
Ammatillisen koulutuksen rahoitusuudistus tuo euroja oppilaitokselle opiskelijan valmistumisesta ja työllistymisestä. Tulevaisuudessa 35 prosenttia rahoituksesta tulee suoritettujen tutkintojen tai tutkinnon osien mukaan ja 15 prosenttia työllistymisen tai jatko-opintoihin siirtymisen perusteella.
Uudella mallilla kannustetaan parantamaan koulutuksen vaikuttavuutta ja laatua. Korvamerkittyjä euroja ei jatkossa ole, vaan koulutuksen tarjoajat päättävät mihin koulutusmuotoon rahat käytetään.
– Kuinka paljon oppisopimuskoulutukseen halutaan satsata? Ei pidä maalata piruja seinille, vaan toivoa, että viisaat päätöksentekijät tekevät jatkossakin oikeita ratkaisuja, toteaa Tarmo Välikoski.
Tutkintotehtailun riski?
Rahoitusuudistus ohjaa suuntaamaan koulutusta tutkinnoista ja koulutuksen osista, joilla on työelämässä kysyntää.
– Osaamistarve voi vaihtua nykymaailmassa nopeastikin. Globaalit syyt ja esimerkiksi robotiikan haasteet voivat kadottaa vanhoja tuttuja aloja ja ammatteja, sanoo Pastila-Eklund.
Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry:n puheenjohtaja Tarmo Välikoski uskoo, että uusi rahoitusjärjestelmä kannustaa nopeampaan valmistumiseen. Toisaalta häntä mietityttää, kasvaako tutkintotehtailun riski perusrahoituksen vähentyessä.
Joustavuuden lisääntyminen on Välikosken mukaan tervetullut asia.
– Opiskelijoiden siirtyminen koulutusmuodosta toiseen on ollut vaikeaa. Yhtenä syynä on ollut rahoitus, joka toisessa koulutusmuodossa on ollut 100 prosenttia ja toisessa reilut 60. Rahoitus on ohjannut, eikä opiskelijan ole annettu siirtyä tarpeen mukaan vapaasti, Välikoski sanoo.
