Pohjanmaan Siniset on saanut alueelleen uuden paikallisyhdistyksen. Seinäjoen Sinisten perustava kokous pidettiin torstaina. Seinäjoen Sinisten puheenjohtajaksi valittiin Juhani Kaukosalo ja varapuheenjohtajaksi Esa Nurmela. Yhdistyksen sihteerinä toimii Anneli Manninen.

Pohjanmaan Sinisten alueella on tähän mennessä toiminut vain vuodenvaihteessa perustettu Alajärven Sinisten paikallisyhdistys. Piirijärjestön puheenjohtaja Reijo Hongiston mukaan lähikuukausina pohjalaismaakuntiin syntyy useita uusia yhdistyksiä.

– Paikallisyhdistyksiä ollaan perustamassa Vimpeliin, Kokkolaan, Laihialle sekä Kauhavan ja Härmänmaan alueelle, Reijo Hongisto luettelee.

Paikallisyhdistykset vakauttavat uutta puoluetta

Reijo Hongiston mukaan paikallisyhdistysten perustaminen on tärkeää, että uusi puolue saa vakautettua toimintansa puolueena. Paikallisyhdistykset ovat tärkeitä Siniselle Tulevaisuudelle myös esimerkiksi lähestyvien maakuntavaalien vuoksi.

– Aivan jokaiselle paikkakunnalle ei ole tarkoituksenmukaista perustaa omaa yhdistystä, mutta jokaisella alueella pitäisi toimia oma yhdistys, Reijo Hongisto jatkaa.

Sinisillä on koko maassa 13 piirijärjestöä ja vasta vajaa parikymmentä paikallisyhdistystä.

Hannele Kaskinen tietää, että jätelautat seilaavat Tyynellämerellä ja että ihmisten takia veteen päätyy tonneittain mikromuovia. Hän ei kuitenkaan ajattele, että maailman roskaantuminen olisi väistämätön kehitys.

– Kaikki lähtee ihan tavallisen ihmisen arkisista valinnoista. Jos minä en osta muovipussia, etkä sinä osta sitä tai jos minä parsin sukat ja sinä parsit sukat, niin se on siinä.

– Jos ajattelemme, ettei kannata tehdä mitään, kun kukaan muukaan ei tee, silloinhan ei koskaan tapahdu mitään, sanoo Kaskinen.

Kauppaan harvoin ja vatsa täynnä

Jätteen minimointi alkaa kulutuksesta eli kaupasta.

– Kaikki roskiin menevä on itse ostettu kaupasta, omalla rahalla. Miksi ostaa kaupasta sellaista, jonka heittää roskiin? En näe siinä mitään järkeä, sanoo Hannele Kaskinen.

Hän käy kaupassa vain kerran viikossa. Reissuun valmistaudutaan huolella muun muassa syömällä hyvin. Nälkäinen voisi tehdä harkitsemattomia heräteostoksia. Ruokalista on mielessä ja tarkka ostoslista mukana.

Jos me ajattelemme, että minun ei kannata tehdä mitään, kun kukaan muukaan ei niin tee, silloinhan ei koskaan tapahdu mitään. Hannele Kaskinen

– Me suunnittelemme viikon ruokalistan etukäteen ja mietimme, miten ruokaa ei mene hukkaan. Ylijääneet makaronit päätyvät seuraavana päivänä salaattiin ja kotona tehtyä ruokaa otetaan töihin myös evääksi. Teen kauppareissusta nautinnollisen hetken, jolloin ostan harkiten ja ajatuksella, sanoo Hannele Kaskinen.

Perheen ostosreissut saattavat näyttää melkoisilta, varsinkin juhlapyhien alla. Tavaraa voi olla kaksi kärryllistä ja mukana on kestokassit koko ostosmäärälle.

Harkittu ostaminen ja pyrkimys isoihin pakkauskokoihin tuntuvat kannattavan. Hannele Kaskinen laskee, että kahden aikuisen ja yhden teinin ruokaostokset maksavat viikossa vain noin 60 euroa. Silti ei tarvitse nuukailla.

– Tykkään gourmet-ruuasta, kokolihasta, kalasta, puhtaista kasviksista ja aidosta ruuasta.

Ei banaaneja muovipussiin

Kaupasta Kaskinen ei osta moneen muoviin pakattua tavaraa, vaan irtotuotteita. Muoviin pakattu kurkku ei tarvitse enää pussia. Banaanitertut voi hyvin viedä kotiin ilman muovipussia.

Monesti edullisin ja vähemmän pakkausjätettä sisältävä vaihtoehto tarkoittaa enemmän vaivannäköä. Hannele Kaskinen ei osta erikseen juustoraastetta ja juustoviipaleita, vaan ison kimpaleen juustoa, jonka hän raastaa ja viipaloi kotona.

Jos tarjolla on popcornin jyväpussi ja valmiita popcorneja, säästäväinen kuluttaja ostaa jyvät. Liha ostetaan isoina paloina joko irtonaisena tai vakuumiin pakattuna.

Mehuhyllyllä valinta ei osu muovipulloon, vaan pahvipakkaukseen. Pahvisesta mehupakkauksesta saa pesemällä hyvän linnunruoka-automaatin tai siementen idätysastian. Käytetyistä maitopurkeista on aikanaan tehty Kaskisten lasten nukkekodin kalusteet.

Hannele Kaskinen ei välttele muovia täysin. Kaupasta lähtee viikossa mukaan kaksi hedelmäpussia, sillä niistä tehdään perheen jätepussit. Niitä tarvitaan tasan kaksi. Niin vähän jätettä perheessä syntyy. Kaksi pussia tarvitaan myös biojätteisiin, sillä Kaskiset asuvat alueella, jossa bio- ja poltettava jäte kerätään eri pusseihin.

Isoja kovamuovisia pakkauksia Kaskiset sen sijaan kaihtavat. Ne vievät paljon tilaa jätteinä ja ovat ongelmallisia hävittää.

– Muoveja on niin monia eri laatuja. Polttolaitoksissa lämpötilojen pitää olla hyvin korkeita, että ne palavat. Muovijätettä joudutaan kuljettamaan paikasta toiseen ja järjestämään niille keräyspisteitä. Ihmiset vievät muovijätteet keräyspisteisiin, joista ne haetaan ja kuljetetaan käsiteltäväksi. Valtava määrä energia menee muovijätteen käsittelyyn.

Etelänmatkan verran rahaa muovikasseista

Hannele Kaskinen ei ole ostanut kaupan muovikassia 20 vuoteen. Tähän mennessä on säästynyt laskennallisesti 5000 muovikassia. Laskelmat on tehty viidelle muovikassille viikossa. Vuodessa niitä säästyy 280 ja kymmenessä vuodessa 2800. Rahat ovat säästyneet, eivätkä pussit ole päätyneet roskaksi.

– Nuo ovat vain yhden kotitalouden säästöt. Jos mukaan lähtee lisää ihmisiä, säästöt ovat valtavia. Niillä rahoilla minä olisin voinut tehdä kaksi etelänmatkaa, mutta minä käytän säästön autoon.

Miksi luontoa ajatteleva ihminen käyttää autoa? Vastaus löytyy maantieteestä. Perhe asuu pienessä kylässä Pohjanmaalla Pedersören kunnassa. Työpaikalle Pietarsaareen on yli puolen tunnin ajomatka, eikä julkisia kulkuneuvoja ole.

Mitä enemmän sinulla menee kauppaan rahaa, sitä enemmän ostat asioita, jotka päätyvät roskaksi. Hannele Kaskinen

Monella työpaikalla syödään lounaaksi valmiiksi pakattuja salaattiannoksia. Hannele Kaskisen työpaikalla mietittiin, miten lounasruokailussa voisi luopua näistä pakkauksista. Päätettiin valmistaa kerran viikossa iso määrä keittoa, jota kaikki voivat syödä halutessaan.

Soppalounaalla viiden hengen porukka säästää Hannelen laskelmien mukaan kymmenen muovirasiaa viikossa. Vuodessa rasioita säästyy viitisensataa.

– Jos muutkin työporukat miettivät samalla tavalla, niin jätteisiin päätyy äkkiä monta tuhatta rasiaa vähemmän vuodessa.

Tässäkin jätteen vähentäminen kulkee käsi kädessä rahan säästön kanssa.

– Mitä enemmän sinulla menee kauppaan rahaa, sitä enemmän ostat asioita, jotka päätyvät roskaksi. Se on aivan fakta.

Parsimalla eroon sukkajätteestä

Kotona jätettä kertyy vähemmän kierrättämällä ja huoltamalla. Jos jotain on hankittu, sitä käytetään mahdollisimman kauan ja siitä huolehditaan hyvin.

Hannele Kaskinen on laskenut, että jätteeksi päätyisi vuodessa kymmeniätuhansia pyykkikoneita nykyistä vähemmän, jos jokainen puhdistaisi koneestaan kalkit ja muut saostumat säännöllisesti.

– Suurin osa ihmisistä ei tee näitä huoltopesuja. Jos tekisi, kone kestäisi kolmanneksen kauemmin kuin nyt.

Ehkä toisiin perheisiin nähden meidän arjessamme erilaista on, että me kierrätämme, emmekä osta ylimääräistä tai juurikaan kertakäyttöistä. Hannele Kaskinen

Kotitalouksien sukkakuluissa ja jätteeksi päätyneissä sukissa säästettäisiin sillä, että sukkia parsittaisiin. Jos miljoona kotitaloutta parsii vuodessa yhdet sukat, roskiin lentää kaksi miljoona sukkaa vähemmän vuodessa. Kymmenessä vuodessa säästö olisi kymmenen miljoonaa paria.

– Miljoona paria on valtava määrä. Parsimiseen menee kaksi minuuttia eli todella pienellä vaivalla saisi suuren säästön. Tämä on ihan tavallista matematiikkaa. Kun puhutaan isoista ihmismääristä, säästöt tai jätemäärät kertaantuvat.

Jotain ihan muuta pyykkäykseen

Tiedonhaluisena ihmisenä Hannele Kaskinen on tutustunut uuteen tapaan pestä pyykkejä. Hän ei käytä zeoliitteja tai fosfaatteja, vaan probiootteja. Probiootit ovat yleisimmin tunnettuja vatsan hyvinvoinnista puhuttaessa. Pyykinpesussa ne ovat tuore ilmiö.

– Tämä on Keski-Euroopasta tullut menetelmä, jolla pystyy pesemään pyykkiä hyvin pienellä määrällä pesuainetta ja alhaisissa lämpötiloissa. Tarvitaan korkeintaan kaksi teelusikallista per koneellinen. Lisäksi käytetään pesupalloa, joka tappaa bakteereita ja pitää pyykin pehmeänä.

Kaskinen tilaa pesuaineensa netistä. Kotiin tulee vajaan litran pullo, joka riittää pitkään. Hannele ei halua kuljettaa kaupasta kotiin monta kiloa painavia pesunestepakkauksia, joiden sisältöä tarvitaan pesukoneellista kohti jopa desilitra.

– Näissä kaupan nesteissä on suurimmaksi osaksi vettä. Jos koneeseen täytyy laittaa enemmän kuin yksi tai kaksi lusikallista pesuainetta, silloin laitat sinne jotain muutakin kuin pesuainetta.

Perhe voi säästää myös käsienpesunesteen käytössä käyttämällä vaahdottavaa pumppupulloa ja täyttöpusseja. Saippua kaadetaan vaahdottavaan pumppupulloon, johon lisätään vettä. Ravistettaessa saippua vaahdottuu ja riittää pitkään. Kaskisen kokemuksen mukaan yksi täyttöpussi riittää vuoden verran.

Roskaaminen on rahanmenoa

Hannele Kaskinen tutustui aikanaan jäteasioihin opiskellessaan ympäristöalan yrittäjyyttä. Ajatukset jäivät pyörimään mielessä. Vähitellen ne mullistivat naisen elämäntyylin kokonaan. Hän ei halua testamentata lapsilleen roskia.

– Mitä me näille jätteille tehdään? En minä halua jättää omille lapsille kaatopaikkoja ja muoviroskaa. Eihän roskaamisesta ole kenellekään mitään iloa, pelkää rahanmenoa vain.

Hannele Kaskinen ei halua tuomita kenenkään ajatusmaailmaa. Hän vain toivoo, että ihmiset pysähtyisivät hetkeksi ajattelemaan. Ja vaikka perheenäiti on sitä mieltä, että tavallinen ihminen voi vaikuttaa asioihin, silti isompiakin hartioita tarvittaisiin. Kaskisen mielestä teollisuuden pitäisi tehdä vihreät valinnat kuluttajalle nykyistä helpommiksi.

– Me kuljetamme ja varastoimme pelkkää ilmaa valtavia määriä vuodessa elintarvikepakkauksissa. Pakkaukset voisivat olla pienempiä ja toisenlaista materiaalia. Siinä on iso sarka, johon pitäisi puuttua lainsäädännöllä. Jätevero pitäisi laittaa osittain pakkausteollisuuden harteille. Kuluttajan pitäisi voida nähdä, kuinka paljon kustakin pakkauksesta maksetaan veroa ja hän voisi sitten valita.

Kolme palloa päällekkäin, kädet, silmät ja suu. Tai nykyään mitä vain pötköttelevistä ja päällään seisovista ihmishahmoista satuolentoihin.

Suomen Latu täyttää 80 vuotta ja aloittaa sen kunniaksi lumiukkojen kuusiviikkoisen rakentamishaasteen. Tavoitteena on innostaa ihmisiä talviulkoiluun, mutta myös kiinnittää huomiota siihen, että lumiset päivät vähenevät ilmastonmuutoksen myötä etenkin Länsi- ja Etelä-Suomessa.

Kampanjan avauspäivänä, presidentinvaalisunnuntaina, isot starttitapahtumat järjestetään kahdeksalla paikkakunnalla: Espoossa, Heinolassa, Säkylässä, Hämeenlinnassa, Kauhajoella, Kuopiossa, Kalajoella ja Torniossa.

Vetoapua saadaan kunnilta: esimerkiksi Kalajoella ja lumen vähyydestä kärsivässä Espoossa kaupungit tuovat paikalle aurauslunta. Pakkaslumi ei toisaalta ole paras mahdollinen aine lumirakentamiseen, mutta ukon teko onnistuu siitäkin, neuvoo Suomen Latu.

– Lunta laitetaan pahvilaatikkoon, sankoon tai vastaavaan ja sitä tiivistetään polkemalla aina välillä. Kun lunta on riittävästi, sen annetaan olla mielellään puoli tuntia tai vähintään kahvikupillisen juomisen verran, ennen kuin laatikko poistetaan, neuvoo tapahtumasuunnittelija Hanna Laakso Suomen Ladusta.

Ukon silminä kiiluvat nyt luumut

Kalajoella lumiukkokampanjaan varauduttiin tekemällä jo edellisviikonloppuna aihioita valmiiksi kymmenittäin: isoilla pahvimuoteilla syntyi viitisenkymmentä ja saaveilla 120 aihiota, ja ämpäreillä tehtiin vielä päävärkkejä.

Väliin sattui tosin torstain poikkeuskeli, joka ei ollut paras sää pellolla odotelleille ukonaluille:

– Vettä tuli taivaan täydeltä, osa aihioista sortui ja osa on vähän kallellaan ja kiikallaan. Mutta nythän ne ovat vain persoonallisempia, nauraa Virpi Lastikka Kalajoen Ladusta.

Vettä saaneita ja pakastuneita paloja yritetään saada muotoiltua esimerkiksi hiekkalaatikkolapioilla ja puutarhavälineillä. Lastikka odottaa lasten mielikuvituksen pääsevän valloilleen, ja aineksia ukkojen luomiseen löytyy niin luonnosta kuin kaapista.

Luumut ovat nykyään suosittuja silminä, partaa ja tukkaa taas voi kehitellä vaikka kävyistä, risuista ja havuista.

Tapahtumasuunnittelija Hanna Laakso Suomen Ladusta varautui kampanjaan tekemällä joululomalla jo useamman lumiukon.

Hän muistuttaa, että tärkeintä on saada ihmiset liikkumaan talviluontoon mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Jos lumiolot tekevät ukkojen teosta mahdotonta, voi aina ottaa käyttöön lumiukkoaiheiset talvileikki- tai talviolympialaisvinkit.

Lumettomuus vaatii mielikuvitusta, vahvistaa myös Virpi Lastikka:

– Sitähän se nykytalvi on.

Ylivieskaan rakennetaan moderni kivikirkko. Havainnekuvista poiketen siihen tulee myös korkea kellotorni. Kirkkovaltuusto valitsi Trinitas-nimisen ehdotuksen jatkosuunnittelun pohjaksi ja antoi kirkon suunnittelun ehdotuksen tekijälle eli helsinkiläiselle arkkitehtitoimisto K2S:lle.

Päätös syntyi äänin 18–7.

Vähemmistöön jääneet eivät varsinaisesti vastustaneet Trinitas-ehdotusta, vaan halusivat päätökseen reunaehtoja esimerkiksi kattorakenteesta ja ikkunoiden sijoittamisesta. Nämä toiveet sisällytettiin kuitenkin toivomusponteen, joka annetaan neuvostolle huomioon otettavaksi.

– Valtuutetut kantoivat huolta kirkkorakennuksen kestävyydestä ja turvallisuudesta. Ne ovat tärkeitä asioita, jotka otetaan huomioon jatkosuunnittelussa, lupaa kirkkoherra Timo Määttä.

Trinitas sijoittuu kirkkopuistoon, kuten suunnittelukilpailu jo ohjasi. Ylivieskassa on ollut myös halua saada uusi kirkko vanhan raunioille, mutta se vaihtoehto on poissuljettu.

Kirkkoherra Määttä muistuttaa, että päätös tarkoittaa vasta varsinaisen suunnittelun aloittamista. Hän toivoo myös, ettei havainnekuvista vedettäisi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

– Ehdotus esittää idean, se ei sisällä vielä ollenkaan yksityiskohtia. Jatkosuunnittelu tapahtuu tiiviissä yhteistyössä tilaajan kanssa ja myöhemmin mukaan tulee muita suunnittelijoita. Tämä on aihio, josta lähdetään liikkeelle.

Esimerkiksi korkeaa tornia on vaadittu vahvasti, ja suunnittelija onkin sen jo luvannut.

Tavoitteena on päästä aloittamaan rakennustyöt vuonna 2019, jolloin kirkko voisi olla käytössä 2020. Määtän mielessä siintää kirkon käyttöönotto uuden kirkkovuoden alkaessa adventtina 2020.

Kirkon kustannusarvio on 10 miljoonaa euroa.

"Keskustelu kertoo tärkeydestä"

Ylivieskan tuleva kirkko on herättänyt jo suunnitteluvaiheessa paljon keskustelua ja kiinnostusta. Esimerkiksi kilpailuehdotuksia ennakkoon esittelevässä näyttelyssä kävi yli 1700 henkeä. Sekä valtuutetut että kirkkoherra Timo Määttä näkevät vilkkaan keskustelun kertovan kirkon tärkeydestä ylivieskalaisille.

Yle kysyi Ylivieskan kirkkovaltuutetuilta heidän näkemyksiään tulevasta kirkosta sekä heidän saamastaan evästyksestä. Vain pieni osa valtuutetuista vastasi. Heistä moni kertoi saaneensa paljon neuvoja ja näkemyksiä päätöksenteon tueksi. Seurakuntalaiset ovat kertoneet toiveitaan niin kirkon materiaalista ja sijainnista kuin yksityiskohdista aina rännejä ja penkkejä myöten.

Valtuutetut korostavat rakennuksen käytettävyyttä ja ratkaisujen kestävyyttä: kaupunkiin halutaan aikaa ja säitä kestävä rakennus.

– On kiinnitettävä erityistä huomiota rakennuksen elinkaarikustannuksiin ja todelliseen tilantarpeeseen. Tulee tarkkaan miettiä ja kiinnittää huomiota, paljonko kirkkorakennuksen ylläpito tulevaisuudessa maksaa ja mikä on maksupohja näille kuluille, kirjoittaa eräs valtuutettu kyselyyn vastatessaan.

Toinen haluaa hänkin kestävän, terveen ja helposti huollettavan kirkkorakennuksen. Hänellä on toiveita myös rakennuksen ilmapiiristä ja monikäyttöisyydestä:

– Haluan kirkon, joka kestää sukupolvelta toiselle ja jonka edessä rippikoululaiset ja vihkiparit haluavat tulla valokuvatuiksi. Kirkkosalin valaisee katosta heijastuva luonnonvalo, alttariseinää koristaa puhutteleva kirkkotaide, kirkon holvissa kaikuu runsaana musiikki, seurakuntasalit muuntuvat raamattupiirien kokoontumisista vanhusten ruokailuun ja nuorten bändi-illoista keskustelupiireihin. Kirkon läheisyydessä olevassa korkeassa kellotornissa soivat kutsuvina kirkonkellot, valtuutettu visioi.

Siinä missä yksi valtuutettu myöntää, että 10 miljoonaa on iso raha, mutta kirkko rakennetaan harvoin, seuraava toivoo, että kustannuksista nipistettäisiin.

– Ylivieskan kirkon tulisi olla yksinkertaisen kaunis, ei turhia tiloja eikä monumenttia. Kirkkoon mennään rauhoittumaan ja hiljentymään, siksi siitä ei tarvitse tehdä jotain suurta toimintakeskusta.

Valtuutettu uskoo, että kirkko voitaisiin tehdä huomattavasti halvemmalla ja säästää rahaa toimintaan.

– Kaunis näkymä alttariseinältä ulos, pohja suorakaiteen muotoinen, kappelin takaosassa pieni parvi. Toki hieman isompana, mutta perusratkaisultaan juuri sitä, mitä kirkolta halutaan tänä päivänä - syvä rauha ja hiljaisuus, levollinen tunnelma, kuvailee yksi valtuutettu.

Myös toinen valtuutettu nostaa esiin hankkeen kalleuden ja väläyttää aikalisää suunnitteluun. Hän toivoo kaupunkiin monen sukupolven ajan kestävää sakraalirakennusta, jota kosteusongelmat eivät kiusaa.

– Kirkko rakennetaan vastuullisesti asenteella "niin kuin omilla rahoilla järkevästi rakentaisi".

Yhden on taivuttava moneen

Suunnittelukilpailuun tuli viime vuonna kaikkiaan yli 200 ehdotusta eri puolelta Eurooppaa. Helsinkiläisen arkkitehtitoimisto K2S:n Trinitas sai ensimmäisen palkinnon ja 30 000 euroa. Kolmannen sijan jakoivat työt Silta ja Kooda. Kaikkiaan lunastettiin kuusi työtä.

Arkkitehti Kimmo Lintula K2S.stä kertoi viime vuonna kisan ratkettua Trinitaksen syntyneen pitkän prosessin kautta. Tekijät alkoivat hakea paikkaan nojautuen uudenlaista hahmoa perinteiselle kirkolle. Lopulta saatiin yhdistettyä kaikki elementit eli kirkkosali, aula ja seurakuntasali.

– Yksi on kolme ja kolme on yksi, niin että jokainen kolmesta on kiinteä osa tätä yhtä ja toisaalta osat näyttäytyvät yhtenä rakennuksen kaupunkikuvassa, luonnehtii Lintula.

Myös lautakunta piti vaikeimpana koko hankkeessa kaikkien tarpeiden yhteensovittamista: kokonaisuus pitää sisällään kirkon ja seurakuntasalin, mutta myös esimerkiksi keittiötilat. Rakennuksesta halutaan maamerkki, joka istuu maisemaan ja on käytännöllinen ja toimiva.

Tuhopoltosta pian kaksi vuotta

Ylivieskan yli 200-vuotias puukirkko tuhoutui tulipalossa pääsiäisenä 2016. Palosta aiheutui noin 7 miljoonan euron vahingot.

30-vuotias mies tunnusti syyllisyytensä, hänet todettiin käräjäoikeudessa syyntakeettomaksi ja määrättiin pakkohoitoon. Teko katsottiin törkeäksi vahingonteoksi.

– Tilastot saavat minut ja meidät voimaan huonosti. Kukaan ei saa alistua hyväksikäytölle, kaikkein vähiten lapset, todetaan aloitteessa, jonka ovat allekirjoittaneet kaikki pohjalaisen Luodon kunnan valtuutetut.

Poliisiammattikorkeakoulun tilastot kertovat, että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä on paljastunut Luodossa 2010-luvulla asukaslukuun suhteutettuna toiseksi eniten koko maassa. Synkän tilaston ykkösenä on Juupajoki.

Tilanne vaihtelee hyvin paljon vuosittain: Luodossa tapauksia paljastui paljon vuosina 2010 ja 2015. 2010-luvulle mahtuu myös vuosia, jolloin tapauksia ei ole ollut lainkaan.

Koko vuosikymmenellä poliisin tietoon tuli Luodossa 32 seksuaalirikosta, joista 27:ssä uhrina oli lapsi.

Kaikkien on tiedettävä, miten toimia

Kaikkien valtuutettujen allekirjoittamassa aloitteessa vaaditaan toimintasuunnitelmaa lasten hyväksikäyttöön puuttumisesta laajalla rintamalla. Aloitteen alkuunpanija on RKP:n valtuutettu Åsa Björkman, jota uutiset tilastoista järkyttivät:

– Oli järkyttävää lukea, että noin moni luotolainen lapsi on kohdannut hyväksikäyttöä.

Hänen tavoitteenaan oli saada kaikki valtuutetut mukaan ja niin kävikin:

– Se osoittaa myös kaikkien olevan sitä mieltä, että tällaista ei voida sietää. Ja että haluamme tehdä kaiken mitä voidaan, jotta kaikki tapaukset tulevat esiin ja hyväksikäyttö loppuu siihen.

Björkmanin mukaan vastuu on yhteinen, ja kaikkien jotka ovat tekemisissä lasten kanssa on tiedettävä miten kohdata tilanne ja mitä tehdä, jos jokin näyttää olevan väärin. Askelen avun luokse pitää olla lyhyt ja ohjeita tilanteeseen saatavilla.

Aloitteessa todetaan valtuutettujen olevan velvollisia reagoimaan ja tekemään kaikkensa turvallisten kasvuolojen puolesta.

Pallo heitetään laajalle kysymällä millaisia valmiuksia ja keinoja asiaan puuttumiseen on pelastustoimessa, perhe- ja sosiaalityössä, varhaiskasvatuksessa, kouluissa, kerhoissa ja yhdistyksissä.

– Mitä voitaisiin tehdä toisin, paremmin?

Vaieta ei saa

Lasten laajaa hyväksikäyttöä paljastui alueella kymmisen vuotta sitten. Viime vuosina Luodossa on Björkmanin mukaan puhuttu aiheesta vain vähän. Aiheesta ei silti saa vaieta:

– Se ei saa unohtua! Siitä pitää puhua ja siksi on tärkeää nostaa asia esille, kun tilastot julkaistiin.

Pietarsaaren seudun perhepalvelukeskuksen yksikön päällikkö Pia Kotanen sanoo, että avainasemassa on yhä moniammatillinen yhteistyö. Hän ei ole tutkinut tilastoja tarkemmin, mutta sanoo, että jokainen tapaus on tietenkin liikaa.

Yhteistyötä tehdään ja parannetaan entisestään muun muassa poliisin kanssa.

Lastensuojelussa ollaan ajan hermolla myös syventämällä osaamista. Lähiaikoina muutama työntekijä saa koulutusta juuri seksuaali- ja pahoinpitelyepäilyjen hoitamiseen. Päätös koulutuksesta on tehty jo ennen tuoreita tilastojulkistuksia.

Luodon kunnanhallitus ottaa aloitteen aikanaan käsittelyyn, ja sittemmin nähdään, kenen vastuulle jää jonkinlaisen toimintasuunnitelman laatiminen.

Aloitteesta kertoi ensimmäisenä Österbottens Tidning. Lue myös Svenska Ylen juttu aiheesta.

Kokkola on aloittamassa keväällä kolmivuotista kokeilua, jossa muistisairaiden liikkumista palveluasunnossa seurataan liiketunnistimilla.

40 vanhuksen asuntoon asennetaan liiketunnistin jokaiseen huoneeseen ja ulko-oveen. Esimerkiksi kaksiossa sensoreita on ulko-oven lisäksi neljästä viiteen kappaletta.

Järjestelmää on pilotoitu jo kolme vuotta Kokkolan Kuusikummun senioritalossa, jossa ei ole ympärivuorokautista hoitajaa ja yöt ovat olleet muistisairaille hankalia. Tulokset ovat rohkaisevia:

– Tunnistimet ovat tuoneet lisätietoa yön ajan tapahtumista, ja kuudessa tapauksessa seitsemästä on saatu varmuus, että asukkaat voivat jatkaa asumista siellä, sanoo tutkija Jukka Määttälä.

Öinen vaeltelu kesällä yleisempää

Tarkoitus on kerätä tietoa, miten hyvin muistisairas pärjää yksin etenkin yöaikana ja milloin on tarve vaihtaa hoitomuotoa. Haaveena on levittää liiketunnistinvalvontaa myös Soiten kotihoidon yksiköihin.

Tunnistimet kertovat, milloin vanhus heräilee, alkaa liikkua ja missä hän liikkuu. Samoin nähdään, jos hän poistuu asunnosta ja kauanko hän viettää aikaa asunnon ulkopuolella.

Kokeilussa on huomattu, että valoisaan aikaan kesällä öinen kuljeksiminen on yleisempää, talvella taas on rauhallisempaa.

– Yön ajan seikkaileminen ja vaelteleminen saadaan paremmin kiinni. Niistä halutaan tietoa hoitajille. Hoitokäynnit ovat monesti lyhyitä, ja paljon jää aikaa niiden ulkopuolelle, sanoo Määttälä.

Kaatumista tunnistin ei vielä havaitse, mutta järjestelmää voidaan laajentaa. Myös sänkyyn voidaan liittää paineantureita, mutta niitä ei vielä ole otettu mukaan kokeiluun.

Omaisille turvaa, muistisairaalle tuttuutta

Tutkija Jukka Määttälä muistuttaa, että ympäristön tuttuus on muistisairaalle tärkeää. Uusi miljöö tuottaa aina hankaluuksia, joten mitä kauemmin ihminen pystyy asumaan tutussa paikassa, sitä parempi. Muistisairaalle valvontajärjestelmän toivotaankin tuovan parannusta elämän laatuun:

– Voidaan ehkä pidentää kotona ja tutussa ympäristössä asumista, jolloin elämisen laatu ja itse päättämisen ajatus säilyy.

Omaisille ja hoitajille se taas tuo turvaa: järjestelmän avulla nähdään, kuinka muistisairas pärjää kotona ja myös se, milloin tarvitaan järeämpää hoitomuotoa.

Määttälä toteaa, ettei liiketunnistin tietenkään korvaa ihmiskontaktia, mutta tuo hoitajille lisätietoa arjen sujumisesta, sillä hoitokerrat eivät kata 24 tuntia.

Kokeilu suunnattu hoitotyöhön

Vastaavantapaisia kokeiluja on tutkija Jukka Määttälän mukaan tehty tai niitä on meneillään muuallakin Suomessa. Ne kohdistuvat kuitenkin lähinnä yksittäisiin henkilöihin. Kokkolassa keskitytään kehittämään järjestelmää, joka soveltuu hoitotyöhön, ja sitä kehitetäänkin yhdessä hoitajien kanssa.

– Monet markkinoilla olevat laitteet on suunnattu omaisten käyttöön eivätkä ne niin hyvin sovellu hoitajien arkeen, sanoo Määttälä.

Kokeilu on laajenemassa Kuusikummun palvelutalosta Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymän Soiten erikoishoitoyksiköihin, jos rahoitus järjestyy. Kolmivuotisen hankkeen kokonaiskustannukset ovat 400 000 euroa. Kokeilua vetää yliopistokeskus Chydenius.

Järjestelmästä odotetaan siis hyötyä muistisairaille, omaisille ja hoitajille, mutta sen lasketaan tuovan myös säästöä:

– Jos vanhus voi tällaisen systeemin avulla viettää vuoden kotona, puhutaan jopa 30 000 euron säästöstä ihmistä kohti, sanoo Jukka Määttälä.

Jos kaikki sujuu suunnitellusti, Kokkolassa on biokaasutankkausasema maaliskuun loppuun mennessä. Siihen mennessä kaupungin tiettävästi ainoan biokaasuautoilijan, Jan-Ove Nymanin, on päätettävä, mitä hän varaamalleen tontille tekee.

Yksityinen yrittäjä toivoo, että mahdollisimman moni kokkolalainen tai lähialueella asuva hankkisi itselleen biokaasulla toimivan auton, sillä silloin tankkausaseman pystyttäminen paikkakunnalle kannattaisi.

Nyman itse on ajanut kaasuautolla pari vuotta. Tällä hetkellä ongelmana on auton tankkaus. Lähin tankkauspiste on noin viidenkymmenen kilometrin päässä Uudenkaarlepyyn Jepualla. Seuraavaksi lähimmät kaasupisteet löytyvät Vaasasta ja Oulusta.

Suurin osa Suomessa tällä hetkellä olevista vajaasta 40 biokaasutankkauspisteestä on Etelä-Suomessa. Runsaat 30 niistä on energiayhtiö Gasumin ylläpitämiä.

Kotimaisuus sydäntä lähellä

Jan-Ove Nyman toivoo, että autojen määrä varsinkin Kokkolassa kasvaisi nykyisestä yhdestä huomattavasti. Jos tarpeeksi moni innostuisi biokaasusta, Nyman visioi, että Kokkolan suurteollisuusalueen tuntumassa voisi sijaita kaupungin toinen tankkauspiste.

– Biokaasun tankkausasema on kevytrakenteinen. Sen voi rakentaa konttiin, jota on helppo liikuttaa. Kaasua siihen saataisiin joko Jeppo Biogasilta Jepualta, Stormossenilta Vaasasta tai Gasumilta Oulusta.

Biokaasua valmistetaan esimerkiksi yhdyskuntajätteestä, kuten Vaasassa, tai vaikkapa maatalouden lietteestä ja teurasjätteistä, kuten Jepualla. Kokkolassa biokaasua syntyy jätteestä, mutta kaasu käytetään sähkön ja lämmön tuottoon.

Miksi Kokkolassa asuva mies on hankkinut auton, jolla on ajettava puolensataa kilometriä, ennen kuin siihen saa polttoainetta?

– Kävin aiemmin töissä Vaasassa, jossa on tankkausasema. Pystyin myös tankkaamaan auton ohiajaessani Jepualla. Alun perin halusin auton, jonka tankissa on sataprosenttisesti kotimaista polttoainetta. Kaasuautolla ajaminen on myös edullista ja ympäristöystävällistä. Tuo kotimaisuus on minulle kuitenkin tärkein asia.

Suomessa on liikenteessä vielä suhteellisen vähän biokaasuautoja, arvioiden mukaan kolmisen tuhatta, kun niitä Ruotsissa on noin 55 000.

Kaasuautosta säästöjä

Jan-Ove Nymanin oma auto pystyy käyttämään polttoaineena myös bensaa, jos kaasu jostain syystä loppuu. Mies on laskenut, että ensimmäisenä ajovuotena hän ajoi autollaan runsaat 40 000 kilometriä ja kulutus oli tuolloin 4,34 kiloa kaasua sataa kilometriä kohden. Myös hiukan bensaa kului.

– Olen laskenut, että kaasulla ajaessani saan säästöä 30–40 prosenttia bensa-autoon verrattuna. Myös dieseliin verrattuna säästöjä tulee, mutta vähemmän.

Jos kaasuautoilu kiinnostaa, kaasuautoja löytyy monelta eri automerkiltä. Myös vanhan bensiinikäyttöisen auton voi vaihtaa kaasukäyttöiseksi. Nymanin mukaan kustannukset ovat noin 3000 euroa, johon saa valtiolta tuhat euroa muutostukea. Kaasuauton kustannuksiin lisätään vielä vuosittainen käyttövoimavero, noin 200 euroa.

Miksi nykyistä useampi autoilija ei sitten aja biokaasulla kulkevalla autolla? Harva tankkausverkosto saattaa olla yksi este. Jan-Ove Nyman on huomannut, että vaikka kaasuauton hankkiminen ei ole juuri kalliimpaa kuin bensa-auton, uudehkoa asiaa vierastetaan.

– Moni kysyy, että pystyykö tällä ajamaan talvella. Kyllä pystyy, sillä bensiinin pakkasraja on miinus 60 astetta ja dieselin miinus 35. Sen sijaan biokaasu muuttuu nestemäiseksi vasta miinus 160 asteessa eli siinä on sen pakkasraja.

Kokkolalaisella Tom Stenmanilla meni lujaa. Kaverin kanssa oli ryypätty päiväkausia. Kapakkaan kömmittiin heti, kun ovet avautuivat ja kurkusta kulautettiin väkeviä ja kaljaa.

– Kyllä me ainakin viikko oltiin ryypätty, Stenman muistelee.

Kolmikymppinen Stenman oli tietämättään kehittämässä itselleen hyvää kyytiä delirium tremensiä eli kansan suussa juoppohulluutta. Vaikea alkoholin aiheuttama vieroitusoireyhtymä saa aivosolut ja hermoston sekaisin. Se vaatii syntyäkseen pitkäaikaisen ja usein myös runsaan alkoholin käytön.

A-klinikkasäätiön Länsi- ja Sisä-Suomen palvelualueiden ylilääkäri Markus Partasen mukaan sen voi joskus saada myös miedompien juomien tissuttelusta, jos juominen on jatkuvaa ja määrät suurenevat koko ajan.

Delirium voi kehittyä jo juomisen aikana, jos annosmäärä vähenee. Yleisimmin se kuitenkin iskee 1–3 päivää juomisen loppumisen jälkeen.

Esimerkiksi 2000-luvun alussa Suomessa tilastoitiin vuosittain 1500– 2000 sairaalajaksoa ja kymmenkunta kuolemantapausta, joissa ensisijaisena diagnoosina oli alkoholidelirium. Tyypillinen deliriumin vuoksi hoidettava on nelikymppinen mies.

”Olin kauhuissani”

Juoppohulluus iski Tom Stenmaniin ryyppyputken lopussa. Mies oli juomassa kaverin kanssa kämpillään lähes valmista kotiviiniä, kun ystävä alkoi muuttua Stenmanin silmissä aivan oudoksi.

– En ikinä unohda sitä näkyä. Kaverin naama meni ihan mustaksi ja puhe muuttui römeäksi. Naaman ympärille ilmestyi pyörimään keltaisia ja punaisia spiraaleja, Stenman kertoo.

Mieheen iski järjetön pelko.

– Muistan, että olin kauhuissani ja aivan varma, että siinä istuu piru tai itse saatana, josta piti äkkiä päästä eroon!

Pelokkuus ja ahdistuneisuus kuuluvat delirium-tilaan. Tajunnan taso hämärtyy. Ihminen muuttuu sekavaksi ja menettää ajan- ja paikantajunsa.

Kuulo- ja näköharhat ovat ahdistavia, koska ihminen kokee ne täysin todellisina. Kroppa reagoi yhdessä mielen kanssa. Iholla voi olla tuntoharhoja, sydän tykyttää, hiki puskee pintaan.

”Kaveri on tappaja, se pitää saada täältä nopeasti pois”

Tom Stenman muistaa ajatelleensa, että nyt häneltä lähtee henki.

– Ex-vaimon mukaan olin soperrellut, että kaveri on tappaja ja se on saatava täältä nopeasti pois. Rupesin tappelemaan. Leipäveitsikin oli jossakin vaiheessa kädessä, mutta onneksi en tehnyt sillä mitään, Stenman sanoo.

Juoppohulluuskohtauksen kourissa olevan kokemukset ovat poikkeuksetta kauhua herättäviä.

– Peloissaan oleva ihminen voi yrittää vahingoittaa toisia tai itseään. Hän voi toimia esimerkiksi kuulemiensa ääniharhojen mukaan. Potilas pitäisi saada mahdollisimman pian juomisputken loputtua hoitoon. Ehdottomasti viimeistään silloin, kun alkaa tulla harhaisuutta, painottaa ylilääkäri Markus Partanen.

Tom Stenman oli sammunut tappelun jälkeen. Hän muistaa, että seuraavana aamuna kauhu tuntui edelleen väkevänä mielessä.

– Olin todella peloissani, kun heräsin. Jotenkin tajusin, että olin ehkä nähnyt harhoja, mutta ajattelin koko ajan, että kaveri on saatava täältä äkkiä pois, ettei vaan mitään pääse tapahtumaan.

Delirium voi olla hengenvarallinen

Juoppohulluuteen voi kuolla. Potilas tarvitsee sairaalahoitoa, lääkkeitä ja tarkkailua.

– Yliaktiivinen hermosto ja aivot on saatava rauhoitettua. Ihmisen pitää päästä nukkumaan. Hoidon kivijalkana ovat rauhoittavat lääkkeet ja perushoito nesteytyksineen. Usein tarvitaan B1-vitamiinia, koska hermosto tarvitsee sitä sokeriaineenvaihduntaansa varten, kertoo ylilääkäri Markus Partanen A-klinikkasäätiöstä.

Hänen mukaansa ilman hoitoa delium tremensiin menehtyy noin 15–20 prosenttia kohtauksen saaneista.

– Aina hoidollakaan ei pystytä estämään kaikkia kuolemia. Yksittäistä kuolemaan johtavaa syytä on hankala sanoa. Voi tulla esimerkiksi tappava rytmihäiriö. Vaikea vieroitusoireisto, esimerkiksi kouristuskohtaukset, yhdistettynä huonoon ravitsemustilaan ja mahdollisiin infektioihin tekevät yhdessä menehtymisriskin.

Pahimmat oireet kestävät keskimäärin pari, kolme vuorokautta. Lievempiä oireita voi olla huomattavasti pidempään.

– Viikonkin verran voi olla harhaisuutta. Vaikka lääkehoito auttaisi muuten elimistöä, aivojen toipuminen rankasta juomisesta kestää jopa puoli vuotta. On myös hyvin tavallista, että ahdistuneisuus, levottomuus ja alakulo jatkuvat vähintään neljä viikkoa rankan alkoholinkäytön jälkeen, kertoo A-klinikkasäätiön Länsi- ja Sisä-Suomen palvelualueiden ylilääkäri Markus Partanen.

Joskus kauhua herättävä juoppohulluus on pohjakosketus, joka saa ihmisen lopettamaan rankat ryyppyputket.

– Säikähdin sen verran kokemaani, että laitoin juomisessa jarrut päälle. Mutta kun olo parani, sitä oli taas voimiensa tunnossa ja ajatteli, että voisihan sitä vähän ottaa, sanoo Tom Stenman, joka nykyisin on kiertänyt korkin kiinni.

Halsuan kunta aikoo tehdä valituksen keskipohjalaisteiden kunnosta. Kunnassa ollaan huolissaan siitä, että tiet ovat vaarallisessa kunnossa jo toisena talvena peräkkäin.

– Tämä ei ole mikään äkkinäinen tulkinta, vaan asialla on pitkä historia. Jo viime talvena oli tapauksia, että kouluautot eivät päässeet liukkauden takia liikenteeseen. Tänä talvena tilanne jatkuu. Mitta on täysi. Siksi halusimme, että kunta tarttuu asiaan, Halsuan kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Pärkkä toteaa.

Peilijää vaihtui äkkivääriksi polanteiksi

Viikko sitten keskipohjalaisteillä oli niin liukasta, että autot joutuivat etenemään neljääkymppiä ja raskas liikenne keskeytyi täysin. Pohjanmaan poliisilaitoksen alueella sattui tuolloin toistakymmentä onnettomuutta, joissa oli osallisena raskas ajoneuvo.

– Nuo liukkaat kelit olivat viimeinen piste, jolloin ihmiset rupesivat puuttumaan asiaan, Halsuan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Jarmo Pollari sanoo.

Pollarin mukaan ihmisiä mietityttää, miksi tienpito ei varautunut liukkauteen ajoissa, sillä sääennusteet varoittivat siitä hyvissä ajoin.

Myös jälkihoito puhuttaa. Teissä on nyt heittoja ja polanteita niin paljon, että auto lähtee herkästi luisuun suorallakin tieosuudella.

"Tienhoitoon ryhtiliike"

Huolta teiden kunnosta on ollut jo pitkään.

– Keskipohjalainen luonne vain on sellainen, ettei heti valiteta joka asiasta. Nyt rupesi kuitenkin tulemaan niin paljon viestiä, että tähän pitää puuttua, Jarmo Pollari sanoo.

Nyt Halsuan kunnanvaltuusto toivoo, että tienhoitoon tulee ryhtiliike ja ajoväylät saadaan turvallisiksi.

Valtuusto antoi keskiviikkona Halsuan kunnanjohtajan selvitettäväksi, mihin kunta voi tienpidosta valittaa ja saadaanko asian taakse myös muita alueen kuntia.

Halsuan kunnanjohtaja Jari Penttilä kertoo, että tavoitteena on koota valituksen taakse useita keskipohjalaiskuntia, koska teiden kunto koskettaa laajasti Halsuan ulkopuolellakin.

Kello soittaa 5.30. Sisätautilääkäri Arto Nieminen herää Ylivieskassa ja lähtee aamutoimien jälkeen ajamaan 130 kilometrin työmatkaa Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Hän tekee normaalin työpäivän ja jatkaa päivystysvuorolla, joka päättyy seuraavana aamuna kello 8.

Kone pysyy käynnissä yli vuorokauden valvomisrumbassa energiajuomalla.

– Tuo vaatii kolme puolen litran pulloa, Nieminen laskeskelee.

Mies ei todellakaan ole ainoa, joka pysyttelee skarppina yön tunteina energiajuomilla. Niemisen näppituntuman mukaan erittäin moni kollega sinnittelee raskaat päivystysvuorot kofeiinilla: moni energiajuomilla tai kahvilla, osa kofeiinitableteilla.

Sisätautilääkäriä pännii energiajuomien demonisoiminen. Juomat pelittävät hänen mielestään loistavasti juuri siinä tarkoituksessa, johon ne on tehty.

– Kohtuukäytössä tällaisesta piristeestä ei ole mitään haittaa, varsinkin jos juo sokeritonta, Nieminen sanoo.

Monet päivystyspisteet ovat niin kiireisiä, ettei niihin voi siirtää enää yhtään lisää työtä. Tätä ei ole mietitty, kun päivystyksiä on keskitetty. Ylilääkäri Tuula Rajaniemi, Lääkäriliiton hallituksen jäsen

Erikoistutkija Heli Kuusipalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta komppaa Niemistä.

– Terveelle aikuiselle kohtuullisesta energiajuomien juomisesta ei ole haittaa. Viralliset suositukset koskevat vain lapsia ja nuoria sekä raskaana olevia. Lasten ja nuorten elimistö on aikuisia kofeiiniherkempi, Kuusipalo kertoo

Joko Arto Nieminen on kofeiinikoukussa ja riippuvainen energiajuomista?

– Energiajuomat maistuvat niin työltä, ettei niitä huvikseen juo, mies nauraa.

Kentältä viestiä väsymisestä

Lääkäriliiton hallituksessa istuva kokkolalainen anestesian ja tehohoidon ylilääkäri Tuula Rajaniemi tietää lääkäreiden paineet ja kuormituksen. Keski-Pohjanmaan sote-alue Soiten anestesia- ja leikkaustoiminnan, tehon ja dialyysin vastuualuejohtaja kuuntelee herkällä korvalla tuntoja ympäri Suomen.

– Kentältä tulee viestiä, että useimmissa paikoissa päivystykset ovat tulleet vuosi vuodelta raskaammiksi. Lääketieteelliset ja teknologiset vaatimukset ovat kasvaneet. Avustavaa henkilökuntaa on vähemmän. Tietojärjestelmät eivät tue päätöksentekoa ja ovat hitaita ja kömpelöitä käyttää, Rajaniemi listaa.

Kun tähän lisää vielä päivystyksen yllätyksellisyyden, hektisyyden ja vaativuuden, ei ihme, että stressikäyrä alkaa nousta.

– On myös päällekkäisten työtehtävien takia koko ajan priorisoitava, mikä asia on hoidettava ensin. Nuorten päivystäjien tuki on osassa paikoissa liian vähäistä. Päivystämisen voi oppia vain päivystämällä, nuorella painetta lisää myös jännittäminen, kertoo Rajaniemi.

Yhteispäivystykset ovat kasanneet kiireet tietyille paikoille, mikä tuntuu jaksamisessa. Rajaniemen mukaan yhteispäivystyksessä näkyy alueen perusterveydenhoidon saatavuuden riittämättömyys.

– Varsinaisten päivystyspotilaiden joukkoon tulee heitä, jotka eivät ole päässeet lääkärille perusterveydenhuoltoon. Monet päivystyspisteet ovat niin kiireisiä, ettei niihin voi siirtää enää yhtään lisää työtä. Tätä ei ole mietitty, kun päivystyksiä on keskitetty, Rajaniemi sanoo.

Päivystysinto hiipumassa

Sisätautilääkäri Arto Niemisen mukaan hektisissä päivystysvuoroissa on vain jotenkin kehitettävä oma selviytymiskeinonsa.

– Kyllähän meissä jokaisessa asuu yöllä neljän aikaan pieni kissanpentu, joka vain haluaisi käpertyä nukkumaan, mutta kun korkkaa energiajuoman, jaksaa taas painaa duunia iloisena ja pirteänä, Nieminen heittää.

Yötyö kasvattaa metabolisen oireyhtymän ja kakkostyypin diabeteksen riskiä. Moni kärsii univajeesta, vatsavaivoista, väsymyksestä ja stressistä. Pitkään jatkunut huonolaatuinen uni voi johtaa masennukseen. Sosiaalinen elämä kärsii, ja mitä väsyneempi työntekijä on, sitä suuremmaksi kasvaa virheiden mahdollisuus.

Jokaiselle päivälle on löydettävä päivystäjä. Lääkärit saavat esittää omia toivomuksiaan. Viikonloppu- ja juhlapyhävuoroja yritetään jakaa tasapuolisesti. Päivystäminen on silti monelle pakkopullaa, vaikka näkyykin täyttä työaikaa tekevän kukkarossa viikonpäivän ja kellonajan mukaan määräytyvinä päivystyskorvauksina.

Lääkäriliiton vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan noin joka kolmas sairaalassa työskentelevä lääkäri ja yli reilusti yli puolet terveyskeskuslääkäreistä eivät halunneet päivystää ollenkaan.

– Väittäisin, että päivystysinnostus hiipuu lääkärikunnassa. Perheen ja muun elämän merkitys on entistä suurempi koko yhteiskunnassa, myös lääkäreillä. Tämä näkyy Lääkäri 2013 tutkimuksessa, kertoo ylilääkäri Tuula Rajaniemi.

Vain päivystystä tarvitsevat päivystykseen

Yleensä yöpaikkapäivystys on ympärivuorokautista tai osittaista, jolloin lääkärin on oltava paikalla koko ajan. Käytössä on myös vapaamuotoinen malli, jossa riittää, että lääkäri on tavoitettavissa puhelimitse ja tulee paikalle välittömästi, jos tarve vaatii.

– Erilaisiin kokeiluihin on kannustettu, mutta kovin suuria variaatioita ei voi olla, koska käytettävissä on vain rajallinen määrä asiantuntijoita. Esimerkiksi erikoissairaanhoidossa elinsiirtokirurgien, neurokirurgien ja muiden erityisosaajien vuosittaiset sallitut työajat ovat äärirajoilla, kertoo Rajaniemi.

Osavuorokautisessa päivystyksessä jaksaa kenties paremmin, mutta kolikon toinen puoli on määrä.

– Viisi päivystyskertaa kuukaudessa tarkoittaa kahtia jaettuna kymmentä vuoroa kuukaudessa.

Työvire pysyy yllä pienillä välipaloilla. Lämmin ateria, esimerkiksi mikropuuro, on yöllä kylmää ruokaa parempi vaihtoehto. Tärkeintä on kuitenkin syödä. Erikoistutkija Heli Kuusipalo, THL

Lääkäreiden uupumus huolettaa. Tuula Rajaniemi siteeraa tutkimusta, jonka mukaan lääkäreiden jaksamisen kannalta työpaikkapäivystys vaatisi 10–12 lääkäriä.

– Päivystystyö on erilaista kuin normaali vuoro, myös siksi, että apuna ei ole virka-ajan konsultaatiopalveluita ja kollegatukea. Miten tämä ratkaistaisiin? Kaikkein keskeisintä olisi, että päivystyksessä hoidettaisiin vain päivystyspotilaita. Kiireellisen ja kiireettömän hoidon pitäisi olla hyvin organisoitua ja resurssoitua.

Työvire syömällä

Ylilääkäri Tuula Rajaniemi tekee Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa anestesiologian päivystysvuoroja.

– Olemme jakaneet työkaverien kanssa toisinaan töitä niin, että viikonloppuun tulee kaksi noin kahdentoista tunnin vuoroa. Olen esimerkiksi töissä perjantaina työpäivän jälkeen klo 21:een ja sitten lauantain ja sunnuntain välisen yön. Kokemukseni mukaan näistä toipuu paljon helpommin, Rajaniemi sanoo.

Hän ei lämpene energiajuomille, vaan selättää väsymystä muilla keinoilla.

– Olen hyvä nukkumaan ja päivystäjä saa torkahtaa, jos siihen on mahdollisuus. 15–30 minuutin torkut piristävät. Käytän myös toimenpiteissä rutiineja eli teen asiat tietyssä järjestyksessä. Syön riittävästi, koska ajatukseni eivät kulje, jos olen nälkäinen.

Myös THL:n erikoistutkija Heli Kuusipalo muistuttaa, että pelkällä kahvilla tai energiajuomalla ei pitkälle pötkitä.

– Työvire pysyy yllä pienillä välipaloilla. Lämmin ateria, esimerkiksi mikropuuro, on yöllä kylmää ruokaa parempi vaihtoehto. Tärkeintä on kuitenkin syödä, Kuusipalo muistuttaa.

Sisätautilääkäri Arto Nieminen aikoo jatkossakin pakata energiajuomat mukaan päivystykseen.

– Muutama energiajuoma on vatsaystävällisempää kuin monen kahvikupin juominen. Siinä saa myös nestettä, ja ärhäkkä makukin on jotenkin piristävä yöllä, Nieminen sanoo.

Hän myös iloitsee, kun oma työnantaja päätti hiljattain, että ympärivuorokautisen vuoron pystyy halutessaan puolittamaan.

– Se on tykätty uudistus, itsekin teen mieluummin niitä. 24 tunnin päivystysvuorot eivät ole enää tätä päivää.

Sanotaan, että jokainen maailman ihminen koskee muoviin kerran päivässä. Ja että nykyisellä muovimäärällä voisi pyöräyttää koko maapallon tiukasti kelmuun.

Muovia on kaikkialla: kosmetiikassa, vaatteissa, elektroniikassa, huonekaluissa, autoissa, leluissa, pakkauksissa, asuntojen rakenteissa, keittiötarvikkeissa, työkaluissa, toimistotavaraoissa. Luettelo on loputon.

Kemisti, professori Ulla Lassi Kokkolan yliopistokeskuksesta neuvoo muovijalanjäljestään huolestuneita hillitsemään ostamista, tekemään valintoja ja kierrättämään. Kiireisenä perheenäitinä hän myöntää, että aina se ei ole helppoa, usein jopa mahdotonta.

Moni kuitenkin yrittää, kertoo Ylen kysely, johon tuli lähes kolmensadan ihmisen kertomuksia siitä, miten muovin välttely tai vähentäminen arjessa onnistuu.

Kartonkia, lasia ja isoja pakkauksia

Hokkuspokkus-keinoja vastauksissa ei tarjoilla, mutta selvä linja muovin välttelyssä on: tärkeäksi nähdään ylipäänsä kulutuksen vähentäminen. Se, mitä ostetaan, pyritään ostamaan ilman muovipakkauksia, -kääreitä tai -pusseja.

Muovia karttava valitsee esimerkiksi kartonkipakkauksen muovin sijasta jugurttiostoksilla ja lasipurkissa olevan tuotteen muoviin pakatun sijasta.

Myös pakkauskoot korostuvat: jos tuotetta ei ole pakkaamattomana, valitaan ennemmin isoja pakkauksia koska pakkausmateriaalia on silloin suhteessa vähemmän.

Moni vastaaja on tehnyt muutoksia myös pesuaine- ja kosmetiikkavalikoimaansa: palasaippua ja -shampoo ovat korvanneet muovipullomallit. Hammasharja on vaihtunut bambuiseen, kertakäyttöiset kuukautissuojat kuukuppiin, ja pesuaineet ostetaan jauheena pahvipakkauksessa eikä nesteenä muovissa.

Omat ostoskassit ja hedelmäpussit, mahdollisimman paljon pakkaamattomia tuotteita, kuljetan omaa lusikkaa ja kahvikuppia (tai lasipurkkia) mukana jos tiedän meneväni paikkaan, missä saatan törmätä kertakäyttöastioihin, en käytä muovikelmua, en käytä shampoota ja hyvin vähän muuta kosmetiikkaa (palasaippua on monikäyttöinen!), keittiössä muoviastiat korvattu lasilla/metallilla/puulla...

Polyeteeni

Jokainen meistä on pidellyt PE-LD tai PE-HD muovia eli korkea- tai matalatiheyksistä polyeteeniä kädessään ja kantanut sillä tavaroita. Muovipussi on tyypillinen polyeteenituote. Polyeteeni on värikästä tai sameaa, sitkeää muovia, jonka pinta on usein vahamaista.

– Kankainen kestokassi on parempi valinta kuin joka kauppakerralla ostettava muovipussi. Osta myös hedelmät ja vihannekset sellaisenaan, kestopussissa tai biohajoavassa, sanoo Ulla Lassi.

Lassin sanoo huomanneensa, että ihmisiltä menevät iloisesti sekaisin biopohjainen ja biohajoava muovi.

– Ne eivät ole synonyymi. Biopohjainen valmistetaan biomassasta, ei maaöljystä. Lopputuote on kuitenkin samanlaista muovia. Biohajoava on muovia, joka nimensä mukaisesti hajoaa ja maatuu.

Polyteenimuovista puristetusta granulaatista eli muovirakeista valmistetaan myös supersuosittu tuorekelmu, joka löytyy lähes jokaisen keittiöstä. Kelmun kulutusta voi vähentää laittamalla ruuanjämät jääkaappiin kannellisissa lasi- tai keramiikka-astioissa.

Elintarvikkeita voi myös kääräistä mehiläisvahakääreisiin, joiden tekemiseen käytetään mehiläisvahan lisäksi esimerkiksi luomupuuvillaa ja hamppua.

– Markettien hyllyiltä niitä voi olla vielä vaikea löytää, mutta verkkokaupoissa mehiläisvahakääreitä on tarjolla, Lassi kertoo.

Muovipussittomuus on jo monen arkea

Mehiläisvahakin on löydetty osassa kotikeittiöitä. Muovikassien ostamisesta luopuminen oli kuitenkin nettikyselyyn vastanneiden yleisin tapa vähentää muovia: yhä useampi käyttää kaupassa kangaskassia tai koria.

Myös pikkupussien käyttöä on vähennetty, sillä hintalapun voi usein kiinnittää suoraan tuotteeseen. Muita korvaajia ovat kestohedelmäpussit ja joissakin kaupoissa olevat biopussit.

En ole hankkinut yli vuoteen muovikasseja. Hankin leivät mieluiten paperipussissa ja elintarvikkeissa suosin mahdollisimman vähän käsiteltyjä tuotteita, eli ostan vihannekset raakoina ja ilman pussia.

Ei muovikasseja eikä hedelmäpusseja, vaan kunnon kauppakasseja ja kestäviä hedelmäpusseja - jos niitä edes tarvitaan, esim banaanit ei tarvitse kääreitä.

En tuo sitä kotiin kaupasta = kestokassit ja -pussit mukana ruoka- ja vaatekaupassa. Katson pakkauksia.

Moni muistuttaa tuottajan ja kaupan vastuusta.

Tuottajien vastuulla on muovin tuoton vähentäminen koska kuluttaja ei tuotteita ostaessaan voi vaikuttaa siihen, miten tuote on pakattu.

Tuote voi myös jäädä kauppaan pakkauksensa takia:

Jos kaupassa ei ole hedelmä- ja vihannesosastolla muoviin pakkaamatonta vaihtoehtoa, en yksinkertaisesti osta tuotetta.

Valitsen kaupassa samantyyppisistä tuotteista sen vaihtoehdon, joka on pakattu muovin sijasta esim. paperiin tai kartonkiin.

Hedelmät,vihannekset ekopusseihin, valitsen kaupasta sen tuotteen missä vähiten pakkausmateriaaleja, ostan suurpakkauksia tai valitsen lasisen/pahvisen vaihtoehdon

Polypropeeni

Kaupan paistopiste on vaihtoehto muoviin pakatuille leipomotuotteille. Irtomyynnissä olevat leivät ja pullat voi pakata paperipussiin.

Muovittomuuteen pyrkivä ei valitse "ikkunallisia" paperipusseja , koska läpinäkyvä osa on yleensä PP-muovia eli polypropeenia. Samaa sitkeää ja kestävää muovia löytyy esimerkiksi sipsipusseista, karkkipapereista ja keksien kääreistä.

Lihatiski on vaihtoehto muoviin pakatuille lihoille. Ostokset voi pyytää omaan mehiläisvahakääreeseen tai omaan astiaan, jos kauppias siihen suostuu.

– Jokainen kaupassa käyvä tietää, että lähes kaikki on pakattu muoviin. Välillä on vain mahdotonta löytää vaihtoehtoa, koska se ainoa vaihtoehtokin voi olla vaan toisenlaista muovia, Ulla Lassi toteaa.

Uskomattominta on että kaupat ostavat sisään näitä pakattuja tuotteita vaikka pakkaamattomiakin olisi, ja joskus on tarjolla molempia. Olenkin ajatellut että alan avata muovit kaupassa ennen punnitusta, niin kauppa saa hoitaa omat jätteensä, nehän sen ovat tilanneetkin. Jos kaikki tekisivät niin varmaan turha pakkaaminen loppuisi aika äkkiä!

Kysymykseen siitä, missä muovin välttäminen on kaikkein vaikeinta, tulikin runsaasti mainintoja elintarvikepakkauksista. Läheskään kaikissa kaupoissa ei ole lihatiskejä ja pakasteet ovat isolta osin muovissa, vaikka vahapintaista kartonkiakin altaasta löytyy. Kuluttaja kaipaa myös irtojuustoa muovimeren sijasta ja yhä useampaa leipää muuhun kääreeseen kuin muoviin.

Ei ruoka ole ydinjätettä joka pitäisi pakata moneen muovikerrokseen

Polyeteenitereftalaatti

Ulla Lassi arvelee, että PET on kuluttajille yksi tutuimmista muovimerkinnöistä. Se löytyy esimerkiksi virvoitusjuomista ja muista pulloista. Polyeteenitereftalaatti on kirkasta, kovaa ja kestää kemikaaleja.

Myös uuninkestävät valmisruokapakkaukset ovat usein PET-muovia.

– PET-pullojen pantti ja kierrätys on hyvä ja toimiva konsepti. Nykyään PET-muovillekin haetaan kovasti biomassapohjaista korviketta, Lassi kertoo.

Silti kyselyssä moni kertoo hankkineensa hiilihapotuslaitteen päästäkseen eroon limsojen ja kivennäisvesien ostosta.

Polykarbonaatti

Muovijalanjälkeään voi myös pienentää valitsemalla keittiöön muovikulhojen tilalle terästä, keramiikkaa, lasia ja puuta. Muovisen leikkuulaudan ja kauhat voi vaihtaa puisiin. Pakastaminen on oma haasteensa. Yleensä tarjolla on vain muovisia pakastepusseja ja –rasioita.

Jotkut Ylen kyselyyn vastanneista pakastavat esimerkiksi leviterasioihin, jolloin muovirasia saa vielä uutta käyttöä. Keittiössä muovia korvataan mahdollisuuksien mukaan muilla materiaaleilla.

Muovisten säilytysrasioiden ja laatikoiden sijaan pyrin valitsemaan esim. lasisia, metallisia, kankaisia tai puisia käyttötarkoituksesta riippuen. Muovikelmun korvaamiseksi olen nyt hankkinut mehiläisvahakääreitä (bee's wrap), joilla voi suojata ne ruoat, joita ei esim. koon vuoksi voi laittaa kannelliseen rasiaan.

Useat muoviset kulutustuotteet ovat polykarbonaattia. Sen tärkein rakennusaine on yksi eniten valmistetuista kemikaaleista eli bisfenoli A (BPA).

– Bisfenoli A:n on todettu liukenevan muovista esimerkiksi elintarvikkeisiin. Sen käyttö kiellettiin tuttipulloissa ja tuteissa, sanoo professori Ulla Lassi.

BPA:n epäillään vaikuttavan ihmisen hormonitoimintaan. Sitä voi vapautua muovituotteista esimerkiksi lämmön, UV-säteilyn ja happojen tai emästen vaikutuksesta. Kemikaalia voi siirtyä ruokaan mikrokuumennuksen aikana. Siirtymistä tapahtuu myös, jos muovituotetta säilytetään suorassa auringonvalossa tai jos siinä säilytetään happamia juomia.

– Minulla ja monella työkaverilla on töissä vesipullona kehikossa oleva lasinen pullo. Se on varsin kestävä ja täysin bisfenoli A –vapaa, Ulla Lassi kertoo.

Hän on työskennellyt tutkijana Suomen Akatemian hankkeessa, jossa on tutkittu muun muassa bisfenoli A:n poistamista esimerkiksi vedestä. Lassin mukaan tutkimuksen ensimmäisiä julkaisuja ollaan kohta julkaisemassa.

Polyvinyylikloridi

Ulla Lassin mukaan PVC eli polyvinyylikloridi on kierrätyksen näkökulmasta yksi haastavimmista muoveista, koska sen rakennusaineena käytetään myös klooria. PVC:tä löytyy putkista, letkuista ja rakennusaineista. Sitä voi olla myös leluissa ja vaikkapa pankki- ja luottokorteissa.

– Sitä käytetään tuotteissa, joilla ajatellaan olevan melko pitkä elinkaari. Esimerkiksi sadevesiputkistojen oletetaan kestävän kymmeniä vuosia. Koska sitä on käytössä myös lelujen valmistuksessa, paras vinkki on, että vähemmälläkin lelumäärällä pärjää. Osta vähemmän, jolloin muovijätettäkin tulee vähemmän, Ulla Lassi sanoo.

Pyrin valitsemaan kaupassa tuotteita, joita ei ole pakattu muoviin tai joiden pakkauksessa on käytetty vähemmän muovia. ---- Limsoja, kivennäisvesiä ja mehuja en juurikaan osta vaan käytän hiilihapotinta. Jos valittavana on isompi pakkauskoko, otan sen, sillä siinä on vähemmän pakkausmateriaalia kuin monessa pienessä pakkauksessa. Suihkussa käytän palashampoota ja -saippuaa, joista roskiin jää vain käärepaperi/-pahvi ja muovisen pesusienen sijaan käytän pellavahanskaa. Käsien pesuun käytettävää nestesaippuaa ja käsitiskiainetta olen lantrannut vaahdottaviin pumppupulloihin --- Tiettyjä tuotteita, kuten salaatinkastikkeet, pyrin ostamisen sijaan tekemään itse, jotta tyhjiä muovipulloja ei kertyisi ihan niin paljoa.

Kursivoidut otteet Ylen kyselyyn tulleista vastauksista.

Lue lisää:

Hannele Kaskinen ei usko, että maapallon on pakko hukkua roskaan: "Kaikki lähtee ihan tavallisen ihmisen arkisista valinnoista" Näin suomalaisyritykset pelastavat maailman meriä muovilta: kelmujen gore-tex ja 5 muuta innovaatiota

Kuorintavoiteista ja suihkugeeleistä päätyy miljardeja muovihelmiä maailman meriin – Yhä useampi maa kieltää kosmetiikan mikromuovit Tutkija: Paras tapa pienentää omaa muovijalanjälkeä on välttää muovia – kierrätys ontuu, koska muovimassaa voi olla mahdoton erotella

Riistakeskus on antanut kielteisiä päätöksiä viime viikkoina susien metsästyksen poikkeuslupahakemuksiin Etelä-Pohjanmaan eteläosissa ja Pohjanmaan rannikolla. Riistakeskus on katsonut, että sudet eivät ole aiheuttaneet vahinkoa alueella. Asukkaat ovat kuitenkin huolissaan, sillä susihavainnot pihapiirien lähellä ovat lisääntyneet.

Metsästysseurat Jalasjärvellä, Kurikassa, Kauhajoella ja Karviassa ovat tehneet jälleen uuden poikkeuslupahakemuksen ja nyt se on tehty sosiaalisin perustein. Rannikolla puolestaan kunnat ovat vedonneet Rannikko-Pohjanmaan Riistakeskukseen lupien saamiseksi. Sen ovat allekirjoittaneet päättäjät seitsemästä kunnasta.

Kurikassa ryhdyttiin viikonloppuna keräämään nimiä kannanottoon susipolitiikan muuttamiseksi.

Susikannanotto lähtee eri tahoille

Kannanoton takana on kurikkalaisia perheenäitejä. Laura Kivimäki selittää, että tarkoitus on lähinnä informoida päättäjiä tilanteesta.

– Haluttiin ilmaista huolemme, kun kaatolupia ei ole tullut ja susia on paljon. Että tieto menee meiltä tavallisilta maaseudun perheiltä päättäjille asti, selittää Laura Kivimäki.

Kirje on lähdössä eduskuntaan, presidentille, maa- ja metsätalousministeriöön, sisäministeriöön, luonnonvarakeskukseeen ja riistakeskukseen. Nimiä oli koossa maanantaihin mennessä viitisensataa ja nimienkeruu jatkuu koko viikon.

Jos kaatoluvat eivät ole vaihtoehto, niin sitten pitäisi keksiä jotain muuta. Laura Kivimäki

– Tämä kaipaa asiallista keskustelua. Ei ääripäitä, jossa toiset haluavat kaataa kaiken ja toiset suojella kaiken. Susi kuuluu Suomen luontoon, mutta kyllä jokunen lupa tänne olisi ollut ihan paikallaan, pohtii Laura Kivimäki.

Kivimäki sanoo asuneensa parikymmentä vuotta sivukylillä ja tottuneensa vuosittaisiin susihavaintoihin.

– Aina on ollut susihavaintoja, mutta nyt rupeaa olemaan isoja laumoja, jotka tulevat pihoihin päiväsaikaankin. Sille asialle pitäisi voida tehdä jotain. Jos kaatoluvat eivät ole vaihtoehto, niin sitten pitäisi keksiä jotain muuta, sanoo Kivimäki.

Lakiin nojaten

Paine varmasti kasvaa myös viranomaisiin nähden, mutta Riistakeskus kertoo nojaavansa päätöksissään ainoastaan voimassaolevaan lakiin.

– Poikkeuslupa on aina hallinnollinen päätös, joka tehdään lainsäädäntöön nojaten. Päätösten pitää olla sellaisia, että ne kestävät myös oikeustarkastelun, sanoo Riistakeskus Pohjanmaan riistapäällikkö Mikael Luoma.

Riistakeskus on vastaanottanut eteläpohjalaisten uuden poikkeuslupahakemuksen ja tekee siitä päätöksen kuluvan viikon aikana. Keski-Pohjanmaalle viime viikolla myönnetyistä luvista toinen käytettiin viikonloppuna. Keski-Pohjanmaalla sudet ovat raadelleet useita koiria, mikä oli peruste poikkeuslupien myöntämiselle.

Näyttääkö paitsi ruoho vihreämmältä, myös tie paremmin hoidetulta naapurin puolella? Jokatalviseen kiukkuun teiden hoidosta liittyy usein myös väitteitä siitä, että tiestöä hoidetaan toisaalla paremmin kuin toisaalla.

Suomessa liikennevirasto ja ely-keskukset huolehtivat siitä, että tiet ovat liikennöitävässä kunnossa. Hoidon palvelutason määrittelee liikennevirasto. Koska kaikkia teitä ei voi hoitaa kuntoon välittömästi niin että kustannukset pysyisivät kohtuullisina, tiet on luokiteltu eri hoitoluokkiin.

Tiestö on myös jaettu 80 urakka-alueeseen, joita hoitavat Destia ja muut alueurakoitsijat. Katujen hoidosta taas vastaavat kunnat.

Ely-keskukset kilpailuttavat urakat, valitsevat urakoitsijat ja valvovat tienhoidon toteutumista. Tavoitteena on varmistaa, että saman hoitoluokan teitä hoidetaan samoin maan eri osissa.

Onko sinulla kuitenkin kokemusta siitä, että näin ei aina olisi? Onko tienpidossa eroja ely-keskusten alueiden välillä tai peräti urakointialueen vaihtuessa? Tiedätkö jo, mitä reittiä kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää, jos keli on hankala?

Näytä tilanne kuvilla, me kysymme syitä tiestön hoitajilta.

Lähetä meille kuva hyvin tai huonosti hoidetusta tiestä oheisen linkin kautta tai osoitteeseen kokkola@yle.fi. Voit myös käyttää Twitterissä tai Instagramissa tunnistetta #yletienpito.

Kirjoita kuvan yhteyteen tietoa siitä, miltä tieltä, paikkakunnalta ja maakunnassa kuva on otettu ja milloin. Kerro myös lyhyesti, millaisia ongelmia – tai kiitoksen aiheita – kyseisen tien hoitoon liittyy. Pitkää tekstiä sovellus ei näytä, joten sitä joudutaan muokkaamaan.

Ennen kuvan lähettämistä lue Ylen kuvajoukkoistusten pelisäännöt täältä.

Urheiluseurat suhtautuvat torjuvasti junnujen energiajuomien käyttöön. Viralliset linjaukset kuitenkin vaihtelevat: osa on laittanut juomat täyskieltoon, kun taas osa luottaa siihen, että nuoret urheilijat karttavat niitä luonnostaankin – tai vähintään valmentajien ohjeesta.

Yle Kokkola kysyi muutamalta alueen seuralta, miten niissä on linjattu energiajuomien käyttöä.

Salibandyseura Nibacoksella on asiaan seuratoiminnassa täyskielto, vaikka kirjallista ohjeistusta asiasta ei olekaan.

Aiheesta on keskusteltu valmentajien ja seuran tilaisuuksissa, ja valmentajat vastaavat siitä, että viesti kulkee vanhemmille.

Valmennuspäällikkö Jarkko Kallio pitää energiajuomien nostamista esiin aiheellisena. Hän uskoo silti, että juomia käyttävät enemmänkin ne, jotka eivät urheile.

– Varmasti löytyy urheileviakin nuoria, jotka vapaa-ajallaan käyttävät juomia. Uskomme kuitenkin, että urheilevat nuoret ovat saaneet keskimääräistä paremmin tietoa haittavaikutuksista, joten käyttö on toivottavasti vähäisempää.

Seuratoiminnassa energiajuomiin törmää Kallion mukaan harvoin eivätkä ne ole ongelma ainakaan toistaiseksi. Tilanteet on toistaiseksi hoidettu keskustelemalla.

Urheilijan elämää ympäri vuorokauden

Juniori-Hermeksen taitovalmentaja Jarmo Sainio toteaa, ettei energiajuomien kiellolle ole nähty jääkiekossa tarvetta. Edelliskausina asiaan ei ole hänen tietojensa mukaan jouduttu seurassa puuttumaan eikä rangaistuksia ole jouduttu miettimään. Energia- tai virvoitusjuomat näkyvät seuratoiminnan arjessa Sainion mukaan vähän.

Pelaajia ja vanhempia ohjeistetaan pitämään huolta urheilijalle sopivasta ruokavaliosta ja joukkueet pitävät kiinni seuran ohjeista myös välipaloissa.

Esimerkiksi pelireissuilla herkut kuuluvat kiellettyjen listalle, ja herkkuihin lasketaan myös energiajuoma. Sainio ei ryhdy arvailemaan, miten lapset ja nuoret käyttäytyvät toiminnan ulkopuolella, mutta toivoo, että energiajuomaton linja pitää:

– Urheilijan elämä käsittää 24 h vuorokaudesta, ja tätä viestimme seuramme pelaajille jatkuvasti.

"Nuorison keskuudessa iso ongelma"

Lentopallojuniorien keskuudessa Kokkolassa energiajuomiin on törmätty vain yksittäistapauksissa. Vaikka juomat eivät kuulu turnausreissuille, energiajuomien käytön yleisyys vapaa-ajalla heijastuu myös harrastuksiin, uskoo JunnuTiikerien hallituksen puheenjohtaja Katja Honkala. Hän on kokonaiskulutuksesta huolissaan.

– Energiajuomat ovat nuorison keskuudessa iso ongelma, ja henkilökohtaisesti koen, että siihen pitäisi puuttua niin lainsäädännöllä kuin perheissä, sanoo Honkala.

Seurana Tiikerit kannustaa hyviin valintoihin, eikä energiajuomia hyväksytä treeni- tai pelikäytössä.

Useiden lajien seuralla Kälviän Tarmolla ei ole johtokunnan linjausta energiajuomien käyttöön. Varapuheenjohtaja Mikko Nikkilä arvioi, että energiajuomat voivat olla yleisessä käytössä myös kentillä, jos käyttö noudattelee samaa linjaa kuin vapaa-ajalla.

Yksilölajeissa hän ei sen sijaan ole juuri havainnut energiajuomien käyttöä.

Muutama prosentti 8.–9.-luokkalaisista juo päivittäin

Tuorein kouluterveyskysely kertoo, että Suomen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista 5 prosenttia juo energiajuomia lähes päivittäin. 3–5 päivänä viikossa niitä juo 8 prosenttia. Se tarkoittaa, että yli 9300 tuon ikäistä juo energiajuomia useammin kuin kolmena päivänä viikossa.

22 prosenttia kasi–ysiluokkalaisista hörppii energiajuomia kerran, pari viikossa. Vastaavasti 66 prosenttia ei juo niitä ollenkaan.

Ammatillisissa oppilaitoksissa energiajuomia kuluu tiuhempaan, ja vain vähän yli puolet ei juo niitä lainkaan. Lukioissa tas peräti 79 prosenttia kertoo, ettei käytä energiajuomia. Lähes päivittäisessä käytössä ne ovat vain yhdellä prosentilla.

Alueellisesti käytössä on eroja: energiajuomia käytetään manner-Suomessa kaikkein vähiten Keski-Pohjanmaalla. Eniten energiajuomia kuluttavat nuoret Kymenlaaksossa, missä liikakäyttö on vienyt monia jopa sairaalaan. Suuri määrä kofeiinia voi aiheuttaa rytmihäiriön ja johtaa sydänvaivoihin. Suomessa kukaan ei ole tiettävästi kuollut energiajuomien takia.

Lasten energiajuomien käyttöä on yritetty suitsia asettamalla niiden myynnille 15 vuoden suositusikäraja. Kaikki kauppiaat eivät kuitenkaan noudata suositusta.

Satamia koskevassa työriidassa on annettu sovintoesitys, kertoi valtakunnansovittelija Minna Helle keskiviikkoiltana.

Osapuolet vastaavat esitykseen torstaina kello 14 mennessä. Sitä ennen sen sisällöstä ei kerrota julkisuuteen.

Työriita on koskenut Turun, Naantalin, Rauman, Kokkolan ja Oulun satamissa työskenteleviä nosturinkuljettajia ja satamavalvojia.

Jos työriitaa ei saada sovittua, satamia uhkaavat lakot ensi maanantaina 12. helmikuuta.

Lakot oli suunniteltu tammikuulle, mutta työministeri Jari Lindström (sin.) siirsi niitä kahdella viikolla.

Lain mukaan työ- ja elinkeinoministeriö voi määrätä enintään kahden viikon lykkäyksen työnseisaukseen tai sen laajentamiseen, jos työriidan katsotaan kohdistuvan yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin tai huomattavasti vahingoittavan yleistä etua.

Lue myös:

Satamalakot mahdollisia vasta helmikuussa – työministeri siirsi lakkoja kahdella viikolla

Työtaistelu sulkemassa viisi satamaa

Kalastajien talvi on ollut erittäin haastava länsirannikolla. Harmaahylkeet ja norpat ovat syöneet kalastajien verkoista yli puolet saaliista, kertoo Österbottens Fiskarförbundin kalastuskonsulentti Leif Kaarto. Hän arvelee, että kyseessä voi olla pahin talvi tähän asti.

Rikotuista verkoista maksetaan kalastajille ennätysmäärä korvauksia, mutta ne eivät korvaa menetettyjä saaliita. Moni kalastaja on joutunut etsimään muita töitä talviajaksi.

Vuonna 2016 Kristiinankaupunki-Kokkola –välillä maksettiin yli 50 000 euroa korvauksina rikotuista verkoista. Kaarto laskee, että summa kasvaa joka vuosi 5–6 prosenttia.

– Korvaukset ovat vain pisara meressä. Kaikki eivät edes pysty hakemaan niitä, sillä korvauksia saadakseen on oltava 10 000 euron liikevaihto. Siihen on nykyään vaikea päästä, Kaarto sanoo.

Saaliina vain yksittäisiä kaloja

Pahin tilanne on Merenkurkussa, Luodossa ja tänä talvena myös Kokkolassa, jossa on liikkunut paljon itämerennorppia.

– Norpat ovat vallanneet koko rannikkoseudun. Ne uivat pitkälle jään alla ja syövät kalat verkoista. Harmaahylkeet ovat suurempi ongelma avovedessä, kertoo Kaarto.

Kaarto on saanut paljon ikäviä viestejä kalastajilta talven aikana. Kalastajien elinkeino vaikuttaa entistä uhatummalta joka vuosi. Hän vertaa tilannetta parinkymmenen vuoden taakse, jolloin meneillään olevan talven kaltainen päiväsaalis oli 50–100 kiloa. Nyt puhutaan yksittäisistä kaloista.

– Ei kannata viedä verkkoja veteen ja tulla takaisin rikottujen pyydyksien kanssa. Pari päivää sitten kalastaja vei Uudessakaarlepyyssä 20 verkkoa ja sai yhden kalan. Maksamaalta, jossa on perinteisesti saatu hyvin madetta, kerrotaan, ettei sitäkään enää tule. Hylkeet syövät kaiken, mitä vedessä on.

– Tilanne pahenee jatkuvasti kasvavan hyljekannan vuoksi. Ne syövät jo yli puolet kalastajien saaliista. Pelkästään Mustasaaren kunnassa oli 15 vuotta sitten noin 110 ammattikalastajaa. Nykyään on kolme.

Hylkeitä saa metsästää vain omaan käyttöön

Perämeren ja Merenkurkun alueilla saa metsästää 633 harmaahyljettä ja 200 itämerennorppaa vuodessa. Rannikolla liikkuvaa norppaa on onnistuttu saalistamaan lähes kiintiön mukainen määrä, mutta harmaahyljekannan harventaminen on ollut haastavampaa.

– Harmaahylkeiden osalta ei ole päästy lähellekään kiintiömäärää, kertoo Rannikko-Pohjanmaan riistapäällikkö Stefan Pellas.

Pellaksen mukaan suurin ongelma on EU:n muutama vuosi sitten asettama kauppakielto. Harmaahylkeen lihaa tai siitä tehtyjä muita tuotteita ei saa myydä, joten metsästäjät voivat pyytää sitä vain omaan käyttöönsä.

– Jos 3–4 äijää lähtee pyytämään harmaahylkeitä, niin he ampuvat maksimissaan 5–6 hyljettä. Jos he ampuisivat enemmän, niin se ei olisi metsästystä, vaan hävittämistä, Pellas toteaa.

Lisäksi sääolosuhteet tekevät pyynnistä erittäin haastavaa.

Maailma vanhenee. Suomessa yli 60-vuotiaiden osuus kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Missä he asuvat ja pärjäävät? Yhä useammin kotona, sanoo geriatrian dosentti ja tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri.

– Mutta päämäärä ei ole asua kotona mahdollisimman pitkään, vaan voida, pärjätä ja viihtyä niin hyvin, että kotona asuminen onnistuu.

Ensin pitää miettiä, miten ihminen pääsee palveluiden äärelle. Jos se ei onnistu, mietitään, miten palvelut saadaan hänen luokseen.

Finne-Soverin mielestä kyse ei siis ole vain sosiaali- ja terveyspuolen asiasta, vaan muutoksia pitää tapahtua niin kaupoissa, liikenteessä kuin postin jakelussa ja poliisin työssä.

Hän sanoo, ettei muutos välttämättä ole hoitohenkilökunnan mieleen: jatkossa tarvitaan enemmän 24/7-palvelua: lääkärien jatkuvaa päivystystä ja hoitajien liikkumista. Siksi ammattiliitotkin olisi saatava mukaan muutostyöhön ja työhyvinvointiin kiinnitettävä huomiota.

Finne-Soveri on nimetty vahvistamaan kotihoidon ja omaishoidon maakunnallista muutostyötä. Hänen mukaansa sote-uudistuksessa avautuu loistava tilaisuus korjata kaikki se, mikä on jäänyt korjaamatta vuosien varrella. Roolissaan Finne-Soveri kiertää sosiaali- ja terveysministeriön lähettiläänä maata kartoittamassa tilannetta. Hän toimii yhä myös Helsingin kaupungin kotihoidon ylilääkärinä.

Ihmiset erilaisia, palvelut vain paria sorttia

Muistisairauksien lisääntyminen on yksi seuraus väestön ikääntymisestä. Muistisairaudet ja muu toimintakyvyn aleneminen siirtyvät kuitenkin yhä suuremmilta osin myöhempään ikään. Kehitys on samansuuntaista kuin on ollut sydänvaivoissa: niistä yhä suurempi osa tulee yhä vanhempana.

Sukupuolijakauma tasoittuu, sillä miehet kirivät naisia eliniässä. Toisaalta ikäihmisten lapsetkin alkavat olla “vanhoja”.

Ikääntyvien tarpeet monimuotoistuvat, sillä eri ihmiset vanhenevat eri tavoin. Siinä missä kasikymppisellä voi olla joiltain osin kaksikymppisen toimintakyky, toinen voi 60–70-vuotiaana tarvita päivittäistä apua.

Silti palveluita on nykyään tarjolla kolmea sorttia: kotihoitoa, palveluasumista ja sairaalahoitao.

– Pientä uusien palvelujen ryömimistä sekaan on tapahtunut, esimerkkinä kotisairaala. Se on silti pientä, sanoo Harriet Finne-Soveri.

Lähtökohta on kuitenkin rohkaiseva: muistisairaita osataan hoitaa kotiin Suomessa yhä paremmin.

Voisiko omaishoidon tuuraus tulla kotiin?

Siitä, että Suomessa yhä suurempi joukko vanhuksia asuu kotona, saa Finne-Soverin mukaan kiittää omaishoitajia suuremmalta osin kuin yhteiskunnan rakenteita. Nyt pitäisi miettiä, mitä palveluita järjestetään kotona asuvien hyväksi.

Tarve kasvaa, sillä kynnys viedä omainen kotoa edes vapaapäivien ajaksi on usein korkea. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla 400 omaishoitajaa vastasi heille osoitettuun kyselyyn. Vastanneista 65 prosenttia ei käytä vapaitaan.

Pääsyitä on kaksi: omainen ei halua lähteä väliaikaishoitopaikkaan tai hoitaja ei raaski häntä sinne esimerkiksi huonojen kokemusten vuoksi laittaa.

– On todella iso tarve sille, että palvelu tulisi kotiin – se on suuri haaste, sanoo muutosagentti Liisa Ahonen Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitesta.

Käytännössä se tarkoittaa kiertävää hoitoa tai perhekoteja, siis paikkaa, jossa vanhuksen toimintakyky säilyy sellaisena kuin se normaalistikin on.

– Usein kuulee omaishoitajan pettyvän väliaikaishoitoon: ei siellä ollutkaan kuntoutusta tai vanhus vietti vain aikansa sängyssä. Jos katsoo vanhuksen näkökulmasta, niin intervallihoito ei ole samantasoista kuin omaishoito, sanoo Finne-Soveri.

Pesupäivä taidekurssin ajaksi

Hän kaipaa maalaisjärkisiä ratkaisuja ja joustavuutta. Omaishoitajaa voisi auttaa jo se, että hän pääsisi säännöllisesti harrastukseensa. Finne-Soverin isän vaimo pääsi aikanaan kerran viikossa taidekurssille, koska kotihoito keksi järjestää tuoksi ajaksi pesupalvelun. Muulla perusteella parin tunnin vapaa ei olisi järjestynyt.

– Isä oli kyllä tosi puhdas viimeisinä aikoinaankin, nauraa Finne-Soveri, mutta vakavoituu.

– Toivon, ettei luotaisi toimintaa, jolla on hölmöt rajat.

Vuode tekee vuodepotilaan?

40 vuotta lääkärin työtä tehneelle Finne-Soverille kymmenen vuoden työrupeama laitoksissa opetti aikanaan, että potilas tulee sairaalaan, joutuu petiin ja muuttuu sänkypotilaaksi.

Kun hän myöhemmin vaihtoi työpaikkaa, koko käsitys muuttui: kun potilasta ei kaadettu sänkyyn, ei tämä sinne kaatunutkaan.

– Tuloksena oli vanhus, joka tykkäsi elää ihan tavallisesti ja katsoa leffoja. Heräsi kysymys, miksi tämä siis on laitoksessa.

Siitä Finne-Soveri onkin iloinen, että ympärivuorokautista hoitoa laitoksissa ja tehostetussa palveluasumisessa saavien määrä on nykyisin jopa hieman pienempi kuin hänen aloittaessaan väitöskirjatyönsä eli 50 000. Näin siitä huolimatta, että ikääntyneiden määrä on nyt paljon suurempi. Terveyskeskusosastoilla olevien joukko on pienentynyt samassa ajassa huomattavasti.

Pelivara käy vähiin

Kotihoidon ja omaishoidon tukeminen on Finne-Soverin mielestä ainoa mahdollisuus. Nyt on pantava palikat kuntoon, jotta nopeaa kaistaa pääsevät petiin ne, jotka sitä todella tarvitsevat. Kun huoltosuhde heikkenee, on mietittävä tarkasti, mihin työtä tekevien työ oikein suunnataan.

– Toisaalta yhä isomman joukon on myös tultava toimeen omillaan.

Keski-Pohjanmaalla kyselyyn vastanneista 400 omaishoitajasta 85 prosenttia kertoi jaksavansa vielä hyvin tai melko hyvin. Muutosagentti Liisa Ahonen on tyytyväinen lukuun, mutta muistuttaa, että 15 prosenttia ei siis tahdo jaksaa.

Palvelujen luomisella on kiire. Pelivaraa on vielä, mutta ei paljon, sanoo Finne-Soveri.

Tutkimusprofessorin sanoma on kuitenkin lohdullinen: vanhuus ei ole vaikeus. Vanhuus on sitä, millaiseksi se tehdään.

Suomalaisten rokotusasenteita aletaan selvittää tutkimuksella, jollaista ei ole aiemmin tehty missään muualla. Asialla ovat Åbo Akademin teologian ja Turun yliopiston psykologian laitokset.

Tutkimusta johtava teologian professori Mikael Lindfelt Åbo Akademista kertoo, että tutkimuksen pontimena on kasvussa ollut rokotevastaisuus – niin muualla maailmassa kuin Suomessakin.

– Vastustajat eivät ole kuitenkaan tärkein kohde. Tutkimme eri asenteita rokotuksiin: myös myönteistä, epäröivää ja kyseenalaistavaa. Haluamme ymmärtää, miksi rokotukset herättävät ihmisissä niin vahvoja tunnetiloja.

Haluamme avoimesti ymmärtää, miksi ihmiset tuohtuvat niin paljon tämän kysymyksen äärellä Professori Mikael Lindfelt

Tutkijatohtori Anna Soveri Turun yliopiston psykologian laitokselta sanoo, että tutkimuksen avulla halutaan parantaa terveydenhuollon ammattilaisten ja tavallisten ihmisen välistä keskustelua.

– Keskustelu on ollut aika tulehtunutta. Puhutaan paljon niistä, jotka kokonaan kieltäytyvät rokotteista ja sitten toisesta ääripäästä eli niistä, jotka eivät missään nimessä kieltäytyisi rokotteeista. Siinä välissä on ihmisiä, jotka miettivät päätöstä pitkään. Me haluamme ymmärtää näitä taustatekijöitä.

Kolmiosainen tutkimus alkaa ensi viikolla. Tuolloin sairaanhoitopiireihin lähtee rokotekysely, jolla tavoitellaan noin 20 000:ta hoitoalan ammattilaista. Myöhemmin keväällä tutkijat lähestyvät toisella kyselylomakkeella lapsiperheitä Turussa, Turunmaalla ja Ahvenanmaalla.

Voiko ihmisellä olla rokotevakaumus?

Tutkimuksen viimeinen osuus suuntautuu rajatulle alueelle, Pietarsaaren seudulle, jossa asuu paljon ruotsinkielisiä ja lestadiolaisia. Alue on tunnettu siitä, että siellä suhtaudutaan rokotuksiin penseämmin kuin muualla maassa. Tosin

Professori Mikael Lindfeltin mukaan Pietarsaaren seudulla rokoteasenteisiin on tarkoitus paneutua syvemmin ja erilaisilla menetelmillä kuin muualla maassa. Siellä halutaan selvittää muun muassa sitä, onko uskonnolla ja rokotevastaisuudella jotain tekemistä toistensa kanssa.

– Lähdemme ymmärtämään näitä ihmisiä, joilla on erilaisia asenteita rokotteita vastaan: Voiko tätä nähdä vakaumuksena ja mitä se tarkoittaa? Minkälainen tämä rokotevakaumus on ja miten se näkyy muissa elämänvalinnoissa?

Pietarsaaren seudun asukkailla on paljon yhteyksiä Ruotsiin, ja rokotevastaisuuden onkin arveltu osin kantautuvan aueelle sieltä. Lindfelt sanoo, että myös Ruotsin vaikutusta selvitetään tutkimuksessa.

– Se on selvää, että Ruotsista tulee Pohjanmaalle ja ruotsinkieliselle alueelle paljon vaikutteita. Uskomme, että enemmän on kuitenkin merkitystä sillä, miten netti toimii nykypäivän yhteiskunnassa.

Tutkijatohtori Anna Soverin mukaan tutkimuksen yhtenä tavoitteena onkin selvittää, millä tavalla rokotuksista puhutaan ja mitä lähteitä pidetään tärkeimpinä.

– Onko se Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) saatu tieto, naapurin kertomukset siitä, mitä on tapahtunut vai netin keskustelupalstalla ollut tieto. Tuoreessa muistissa ovat narkolepsia-tapaukset, jotka voivat vaikuttaa päätöksiin tai lisätä ihmisten huolta siitä, että uskaltaako rokotuksen ottaa.

Lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Tea Nieminen on aiemmin todennut, että rokotevastaisuus voi johtua myös tietämättömyydestä.

Yksilön vastuuta vai yhteisöllisyyttä?

Rokotusten ottaminen on monelle hyvin henkilökohtainen ja jopa arka asia. Professori Mikael Lindfelt toivoo, että tästä huolimatta ihmiset suhtautuvat tutkimukseen avoimesti ja haluavat keskustella rokottamisesta. Hän tähdentää, että tutkijat ovat liikkeellä ilman kytköksiä viranomaisiin. Tutkimuksen tehtävänä ei ole lisätä ihmisten luottamusta rokotuksiin.

– Haluamme avoimesti ymmärtää, miksi ihmiset tuohtuvat niin paljon tämän kysymyksen äärellä.

Lindfelt pitää rokotekysymyksessä mielenkiintoisena yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden mittelöä.

– Yhteiskunnassa yleensä haetaan yksilöllisyyttä. Ne, jotka epäröivät rokotusten suhteen, viittaavat omaan vastuuseen itsestään ja perheestään. Rokotekysymyksessä tätä ei koeta hyvänä: joukkoimmuniteetti on koko rokotteen idea. Se perustuu siihen, että toimitaan yhteisöllisesti. Tämä on mielenkiintoinen asia filosofisena kysymyksenä, vakaumuskysymyksenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä.

Rokotetutkimuksen alkamisesta kertoi Keskipohjanmaa-lehti.

Satamia edustava Avainta ry on hylännyt sovittelija Jukka Ahtelan antaman sovintoesityksen satamia koskevaan työriitaan. Asiasta kertoo tiedotteessaan Rauman Satama Oy.

Työriita koskee Turun, Naantalin, Rauman, Kokkolan ja Oulun satamissa työskenteleviä nosturinkuljettajia ja satamavalvojia. Neuvotteluosapuolina ovat Avainta sekä työntekijäpuolelta Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja Suomen Merimies-Unioni.

Jos työriitaa ei saada sovittua, satamia uhkaavat lakot ensi maanantaina 12. helmikuuta. Lakkoja oli suunniteltu alun perin tammikuulle, mutta työministeri Jari Lindström (sin.) siirsi niitä kahdella viikolla.

Kiista sopimuksista

Työnantajien mukaan lakkoon osallistuvia työntekijöitä olisi noin 25–40.

Kiistassa on kyse siitä, että työntekijäpuoli haluaa saada tälle ryhmälle oman työehtosopimuksen. Nyt kaikkiin työntekijöihin sovelletaan Avainta ry:n työehtosopimusta, jossa AKT ja Merimies-Unioni eivät ole osapuolina.

Työnantajapuolen mukaan lakko uhkaa vakavasti suomalaisia vientiyrityksiä. Sovittelu jatkuu työtaistelun estämiseksi.

17:24 täsmennetty noudatettua työehtosopimusta.

Keski-Pohjanmaan sote-yhtymä Soite on päättänyt Suomen kuntayhtymistä ensimmäisenä tarjota koko maakunnan nuorille ilmaista ehkäisyä. Sen saavat kaikki alle 20-vuotiaat.

– Kuulostaa erinomaiselta, ihan siltä, mitä Väestöliitto on reilut vuosikymmenen tavoitellut, Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen kiittelee.

Väestöliitto on ajanut maksutonta ehkäisyä nuorille jo vuodesta 2006, jolloin asia kirjattiin seksuaalipoliittiseen ohjelmaan. Ehkäisy halutaan mahdollisimman monen nuoren saataville. Näin annetaan nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet pitää itsestään huolta.

Hidas kehitys

Myös kansallinen Käypä hoito -suositus kannattaa alle 20-vuotiaiden ilmaista ehkäisyä.

Tällä hetkellä Suomessa on kuitenkin vain joitakin kymmeniä kuntia, joissa on tavalla tai toisella järjestetty nuorille ilmainen ehkäisy. Sitä toteutetaan kunnissa vaihtelevasti: toiset kunnat antavat ehkäisyn ilmaiseksi alle 20-vuotiaille, osa myös 20–25-vuotiaille.

Ilmainen ehkäisy on yleistynyt hitaasti, vaikka sen puolesta on puhuttu jo kauan. Asiaa ovat Väestöliiton lisäksi vieneet eteenpäin useat kansalaisjärjestöt ja esimerkiksi poliittiset nuorisojärjestöt.

Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen näkee, että nyt asiassa on kuitenkin tapahtunut käänne ja ilmainen ehkäisy alkaa lyödä läpi. Pääkaupunki Helsinki toimii suunnannäyttäjänä, sillä se päätti muutama viikko sitten tarjota nuorille ilmaista ehkäisyä.

– Tuo päätös on dominoreaktion käynnistäjä, ja muutkin kunnat voivat lähteä Helsingin peesiin, Halonen arvioi.

Raskaudenkeskeytykset vähenevät

Ilmaisen ehkäisyn puolesta alettiin kampanjoida, koska siitä saatiin hyviä kokemuksia Norjassa. Siellä ryhdyttiin tarjoamaan nuorille ilmaista ehkäisyä yli kymmenen vuotta sitten, ja sen ansiosta raskaudenkeskeytykset vähenivät nopeasti.

– Abortit ja teinivanhemmuus näyttävät keskittyvän nuorille, joilla on muutenkin vaikea elämäntilanne. Tähän haluttiin puuttua, Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen kertoo.

Suomessakin ilmainen ehkäisy on vähentänyt raskaudenkeskeytyksiä. Näin on käynyt esimerkiksi Raumalla, joka oli ensimmäisten joukossa tarjoamassa nuorille ehkäisyä ilmaiseksi. Raumalla myös seksitautien määrä laski.

Abortit ja teinivanhemmuus näyttävät keskittyvän nuorille, joilla on muutenkin vaikea elämäntilanne. Tähän haluttiin puuttua. Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen

Halosen mukaan myös Vantaalta saatiin viime vuonna hyviä uutisia, kun nuorten maksuttoman ehkäisyn tarjontaa laajennettiin: raskaudenkeskeytykset vähenivät nopeasti.

Keski-Pohjanmaallakin odotetaan, että ilmainen ehkäisy parantaa nuorten seksuaaliterveyttä. Soite on halunnut tehdä ehkäisyneuvolaan tulosta mahdollisimman helppoa. Siksi käyttöön on otettu esimerkiksi sähköinen ajanvaraus.

– Toivon, että nuoret löytävät meidät. Keskustelemaan saa tulla, vaikka ei ehkäisyä ottaisikaan, kannustaa terveyskeskuslääkäri Kaarina Röning.

Hintalappua on vaikea määritellä

Keski-Pohjanmaalla Soite tarjoaa helmikuusta lähtien alle 20-vuotiaille ehkäisyn laajasta valikoimasta. Nuori voi valita ehkäisypillerit, -renkaan, kierukan, implantin tai kondomit.

Ilmaisen ehkäisyn hintaa on vaikea arvioida, koska se osittain myös maksaa itseään takaisin. Esimerkiksi Soite on arvioinut, että maksuton ehkäisy pienentää terveydenhuollon kustannuksia, kun muun muassa raskaudenkeskeytykset ja seksitaudit vähenevät.

Taloudellinen hyöty ei kuitenkaan näy heti.

– Me maksuttoman ehkäisyn puolustajat ajattelemme myös, että hyöty tulee jälkijunassa, sanoo Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen.

Joissakin kunnissa ilmainen ehkäisy on tuonut painetta lisätä ehkäisyneuvoloiden henkilökuntaa, mikä voi tuoda terveydenhuollolle lisäkustannuksia.

Villiintyvätkö nuoret?

Puhe ilmaisesta ehkäisystä aiheuttaa usein vanhemmissa huolta nuorten seksikäyttäytymisen höllentymisestä.

– Se saattaa kanavoitua sellaisena puheena, että pelätään nuorten villiintyvän ja alkavan käyttäytyä riskaabelisti. Mikään tutkimus tai näyttö ei kuitenkaan tue tällaista ennakkoluuloa, Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen vakuuttaa.

Halonen sanoo, että ilmainen ehkäisy toimii päinvastoin nuorten hyväksi: ylipäänsä seksiä harrastavat nuoret tekevät sitä suojatusti, jos ehkäisy on helposti saatavilla.