Penkkareiden vastainen yö on suuri juttu Kaustisella. Silloin Musiikkilukion abit eivät nuku, vaan kokoontuvat valvomaan ja tekemään perinteistä penkkarinäytelmää. Se esitetään penkinpainaijaispäivän aluksi oppilaille ja opiskelijoille.

Torstaiaamuna yöpaikassa pörrää yllättävän pirteitä abiturientteja. Osa kertoo valvoneensa koko yön, osa ummistaneensa silmänsä korkeintaan puoleksi tunniksi. Porukka vakuuttaa virtaa riittävän koko päiväksi, koska yöperinteestä ei luovuta.

Uutta on vain se, että yöpaikaksi on koulun sijaan vaihtunut vuonna 2020 Kaustisen vanha Kino.

Entinen rehtori, kouluneuvos Taina Lehtonen muistelee, että erikoinen perinne alkoi jo kymmeniä vuosia sitten, ja todennäköisesti olosuhteiden pakosta vähän vahingossa.

Koulun penkinpainajaistapoihin oli jo 1980-luvun alkumetreillä syntynyt näytelmäperinne.

Lehtonen uskoo käyneeni niin, että näytelmän teko jäi jonakin vuonna liian myöhälle.

– Silloiset abit varmaan tajusivat, etteivät ehdi saada sitä valmiiksi, elleivät jää tekemään porukalla koko yöksi.

Muuta ei tarvittu. Yö koululla -perinne oli syntynyt, ja porskuttaa voimissaan edelleen.

Hauska ja haikea yö

Idea on kuitenkin edelleen sama. Yön aikana on saatava aikaan näytelmä, joka hassuttelee lempeästi karrikoiden koulun opettajilla ja oppilailla.

Taina Lehtonen kiittelee, että koulun yhteisöllisyys on aina näkynyt penkkarinäytelmässä. Oppilaiden ja opettajien ei ole tarvinnut jännittää, että kuinkahan ilkeää pilkkaa sieltä tuleekaan.

Samoilla linjoilla ovat myös vuoden 2020 abit.

– Paljon on inside-läppää ja paljon huumoria. Kaikki varmaan tykkäävät!

Lehtonen kertoo, että abien yö ei ole koskaan aiheuttanut minkäänlaista järjesteyshäiriötä tai muuta ongelmaa.

– Se on erikoinen yö. Yhtä aikaa hauska ja haikea. Silloin ollaan viimeistä kertaa porukalla koolla. Sitten alkaa lukuloma ja kirjoitukset.

Samasta fiiliksestä puhuvat myös omaan penkkaripäiväänsä valvotun yön jälkeen valmistautuneet abiturientit.

Kukaan ei tunnusta, että väsyttäisi, koska penkkaripäivän riemuihin tarvittava energia puserretaan esiin vaikka väkisin.

2017 rehtorin virasta eläkkeelle jääneelle Taina Lehtoselle aamuyö oli haikea.

– Ensimmäistä kertaa yötä valvovat abit eivät tulleet oveni taakse. Tähän asti minut on aina herätetty jossakin vaiheessa yötä laulamalla.

Tämän vuoden viimeinen penkkariajelu tapahtui tänään torstaina, kun eri puolilla Suomea abien rekat kurvasivat pitkin katuja. Ensimmäistä kertaa penkkarit ajoittuivat useammalle päivälle, esimerkiksi viime viikon torstaina osa abeista juhlisti penkinpainajaisia esimerkiksi Tampereella ja Turussa.

Tuolloin lakanoissa näkyivät muun muassa Greta Thunberg, Muumit ja Simpsonit. Teemoina olivat niin huumori, elokuvat, kannanotot kuin stressikin.

Samoja teemoja nähtiin myös tänään penkkariautojen kyljissä. Kokosimme tähän juttuun lakanakuvia eri puolilta Suomea.

Yle näytti tänään suorana rekka-ajelun Espoosta, Sipoosta ja Kemistä. Viime torstaina puolestaan Ylen suora nähtiin Turusta.

Korjattu 13.2.2020 klo 13.39: Korjattu useampaa kohtaa, sillä penkkareita on vietetty tänä vuonna useampana kuin kahtena päivänä. Aiemmin jutussa luki, että niitä olisi vietetty vain kahtena päivänä.

Pohjanmaan käräjäoikeus on hylännyt taksinkuljettajan syytteen kehitysvammaisen lapsen heitteillepanosta Kokkolassa. Heitteillepano on rangaistava vain tahallisena, eikä oikeus nähnyt riittävää näyttöä tahallisuudesta.

Mies on myöntänyt toimineensa huolimattomasti.

Hän oli jättänyt kaksi vuotta sitten helmikuussa 6-vuotiaan lapsen tämän kotitalon pihaan luovuttamatta lasta huoltajalle, kuten olisi pitänyt. Juuri tuolla kertaa lapsi olisi pitänyt viedä kodin sijaan hoitopaikkaan.

Vastaaja on kuljettanut samaa lasta kymmeniä kertoja päiväkodista kotiin ja toisin päin. Hän myöntää, ettei ollut kyseisellä kerralla lukenut ajomääräystä kunnolla eikä siis ollut vienyt lasta hoitopaikkaan, vaan toiminut vanhan rutiinin mukaan. Hän ei ollut aiemmin vienyt lasta hoitopaikkaan.

Käytäntö on ollut, että kuljettaja vie lapsen kotipihaan ja tämä on juossut nopeasti sisälle. Taksikuski on luottanut siihen, että talossa on aikuinen paikalla. Vanhemmat kertoivat oikeudessa, että lapsi on yleensä tullut yksin sisään, ja taksista on näkynyt vain takavalot.

Tällä kertaa lapsi joutui odottamaan yksin kolme tuntia. Hän oli päässyt sisälle taloon, mutta myöhemmin on käynyt ilmi, että hän oli pyörinyt pitkään pihalla.

Käräjäoikeus katsoo, että vastaaja on toiminut huolimattomasti ja se on ollut jopa törkeää. Oikeuden mukaan kuljetuksissa on vuosien aikana melko yleisesti menetelty vastoin sopimusta, kun lasta ei ole luovutettu aikuiselle. Kukaan ei ole ilmeisesti puuttunut käytäntöön.

Tahallisuudesta ei kuitenkaan ole esitetty riittävää näyttöä. Vastaaja on oikeuden mukaan toiminut kuten aiemminkin, jolloin ongelmia ei ole ilmennyt.

Käräjäoikeus viittasi myös Turun hovioikeuden viimevuotiseen tuomioon, jossa syyte heitteillepanosta on hylätty tahallisuuden puuttumisen perusteella. Olosuhteet eivät ole aivan verrattavissa, mutta myös Turun tapauksessa koulutaksin kuljattaja oli jättänyt kehitysvammaisen lapsen ilman, että aikuinen henkilö oli vastaanottamassa tätä.

Hovioikeus on myöntänyt apulaisvaltakunnansyyttäjälle jatkokäsittelyluvan Raaseporin tasoristeysonnettomuutta koskevassa oikeusjutussa.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus hylkäsi puolustusvoimien ajoneuvoa kuljettaneen varusmiehen syytteet viime syksynä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe haki hovioikeudelta jatkokäsittelylupaa, koska syytteiden hylkäämisperusteet eivät olleet hänen mielestään hyväksyttävät.

Jatkokäsittelyä vastustava adressi keräsi viime vuoden puolella 12 000 allekirjoitusta.

Seuraavaksi hovioikeus varaa vastaajalle eli puolustusvoimien ajoneuvon kuljettajalle tilaisuuden vastata valitukseen kirjallisesti. Hovioikeus arvioi sen jälkeen, että onko asiassa toimitettava pääkäsittely vai ratkaistaanko se esittelystä.

Onnettomuus tapahtui Skogbyn kylässä Länsi-Uudellamaalla lokakuussa 2017.

Puolustusvoimien miehistönkuljetusajoneuvo ja VR:n kiskobussi törmäsivät toisiinsa vartioimattomassa tasoristeyksessä.

Onnettomuudessa kuoli kolme ja loukkaantui viisi varusmiestä. Myös kuljettajana toiminut varusmies sai vakavat vammat.

Tasoristeys poistettiin käytöstä pian onnettomuuden jälkeen.

6.38 Miten sosiaaliturvaa pitäisi uudistaa?

6.56 Turvallisuusuhat puhuttavat Münchenissa

7.12 Lähiöitä laitetaan kuntoon isolla rahalla - mitkä ovat parhaat keinot?

7.25 Suomen talvisota puhuttaa nyt Uruguayssa

7.44 Jälkiviisaat

8.12 Näin Kaustisilla valmistaudutaan vanhojentansseihin

8.50 Heinähattua ja Vilttitossua esittävät Emelia ja Matilda

Juontajina Milla Madetoja ja Nicklas Wancke

Kansainvälinen turkishuutokauppayhtiö Saga Furs siirtää maaliskuun huutokauppaa vajaalla kuukaudella koronaepidemian takia. Suuri osa asiakkaista ei pääse matkustamaan maaliskuussa matkustusrajoitteiden ja lentoyhtiöiden tekemien muutosten takia.

Rannikon Turkistarhaajien puheenjohtaja Arto Isopahkala luonnehtii huutokaupan siirtoa tuottajille katastrofiksi. Tuottajat ovat huolissaan myös siitä, paraneeko koronatilanne muutamassa viikossa.

– Ihan karmea tilanne suomalaiselle tuottajalle. Huono hintataso on jatkunut niin pitkään, että muutenkin eletään kädestä suuhun.

Valtaosa Suomen turkiksista tuotetaan pohjalaismaakunnissa.

Tuottajat tarvitsevat Isopahkalan mukaan jatkuvan tulon uuden kauden aloittamista varten. Nyt heillä ei ole tietoa, millainen hintataso on ja mitä seuraavalla kaudella kannattaisi tuottaa.

Hintataso ja kysyntä jää arvoitukseksi

Minkin hinnan nousua odotetaan, sillä ylituotannon jälkeen tuotanto on kääntynyt laskuun, mikä yleensä ennakoi hinnannousua. Hintojen määrittämiseen tarvitaan kuitenkin kauppaa.

Minkintuottajat ehtivät myös parittaa koko tuotannon ennen myyntiä; yleensä huutokauppa pidetään paritusajan alla, jotta nähdään, mitä seuraavalle kaudelle kannattaa tuottaa ja mille on kysyntää.

Tilanne heijastelee myös esimerkiksi rehusektoriin, sillä ensi kauden raaka-ainetta pitäisi ruveta ostamaan varastoon. Yleensä huutokauppa auttaa määrittämään tarvetta, mutta nyt tilanne seisoo.

Isopahkalan mukaan puhelimet ovatkin soineet jatkuvasti siirtouutisen tultua perjantaina iltapäivällä. Tuottajat olisivat toivoneet verkkohuutokauppaan turvautumista siirtämisen sijasta.

– Luotto lajitteluun on niin luja, että kauppa olisi varmasti käynyt verkossakin, sanoo Isopahkala.

Karkit maistuvat suomalaisille. Keskosta kerrotaan, että arjen makeita nautintoja suodaan itselle entiseen malliin, vaikka muuten kiinnitettäisiin yhä enemmän huomiota terveellisempiin valintoihin.

Myös S-ryhmässä makeisten myynti on ollut tasaisessa kasvussa viimeisen viiden vuoden ajan. Muutaman vuoden makeisverokaan ei tahtia hillinnyt.

Uutta on yhä kasvava kiinnostus vegaanisiin karkkeihin. Tarjonta on lisääntynyt. Esimerkiksi moni tuttu tuote on saatu vegaaniseksi reseptiä muuttamalla.

Täydellinen makeisista kieltäytyminen herättää karkkisuopeassa ilmapiirissä hämmennystä. Jo 16 vuotta karkkilakossa ollut Satu Koivumäki joutuu edelleen selittämään ja perustelemaan, miksi ei syö makeisia.

– Minua pidetään aivan outona. Osa kauhistelee, että miten sä noin oot, hän nauraa.

Karkeista kieltäytyvälle tuputetaan: ota nyt, maista edes, ei yksi haittaa. Joskus tutut yrittävät myös tehdä jäynää ja huijata Koivumäen syömään karkkeja.

Hän on kuitenkin ehdoton, koska ei halua enää makeiskierteeseen.

Satu Koivumäellä oli lapsena lauantaisin karkkipäivä. Lapualaisen karkinhimo repsahti jokapäiväiseksi vasta aikuisena.

Koivumäki tunnustaa olleensa riippuvainen tai ainakin pahasti koukussa huonoon tapaan. Kotona odotti kulho, josta tuli naposteltua makeisia joka päivä.

– Kauppareissulla pyörin aina enemmän karkkihyllyillä kuin ruokapuolella. Oli tärkeämpää miettiä, mitä karkkeja ostaisin kuin mitä ruokaa.

Karkit kuuluivat myös tupakkataukoon. Kun Koivumäki lähti savuille, oli tupakan lomassa napsittava myös makeaa.

Ei yhtään sortumista

Eräänä päivänä hän mietti päiväkodissa työkaverinsa kanssa, pystyisikö mitenkään olemaan muutamaa päivää ilman karkkeja.

Pakko oli kokeilla, kun yritystä pönkitettiin vielä pienellä vedonlyönnillä.

– Sanoin, että yritän olla viisi päivää.

Viisi venyi kymmeneksi. Sitten kuukaudeksi, sen jälkeen 50 päiväksi. Sadan karkittoman vuorokauden jälkeen Koivumäki ajatteli, että ehkä lakkoa pystyisi jatkamaan kokonaisen vuoden.

Täysin karkiton elämäntapa on jatkunut nyt keskeytyksettä 16 vuotta. Myös tupakka on historiaa. Koivumäki tumppasi viimeisen savukkeensa kymmenen vuotta sitten.

Hän ei tiedä, johtaisiko yksi suklaanpala entiseen elämään, eikä halua edes kokeilla. Myös tupakka-aski saa jäädä kauppaan.

– Siinä olisi varmasti suurempi vaara. Jos polttaisin yhden, tekisin todennäköisesti samoin myös seuraavana päivänä.

Hän vakuuttaa, ettei ole sortunut kertaakaan karkkeihin, eikä usko enää koskaan elämänsä aikana syövänsä makeisia.

– En ainakaan tiedostaen. Se on sitten eri asia, jos saan muistisairauden, enkä muista olevani ikuisessa karkkilakossa.

Napostelunhimoon pähkinöitä ja rusinoita

Ensimmäiset karkittomat viikot tekivät tuskaa. Tiukka lakkoilija antoi sen verran periksi makeannälälleen, että osti kotiin keksejä.

– Niitä napsin pahimpaan himooni, vaikka en ole koskaan ollut mikään pullan ja keksien syöjä.

Parin kuukauden jälkeen myös keksit saivat jäädä. Nykyään Koivumäki suo itselleen naposteluhalussaan kuivattuja luomumangoja, pähkinöitä ja rusinoita.

Hän pystyy jo helposti kävelemään markettien pitkien irtokarkkihyllyjen ohi. Makea tuoksu ei enää nosta vettä kielelle, vaikka hän vieläkin mielikuvissaan makustelee, miltä suklaa, lakritsa tai ykköslemppari salmiakki maistuivat.

– Vaikka kahmin karkkeja aikoinaan kaksin käsin, en muista, että niistä luopuminen olisi näkynyt mitenkään olossani. Eniten ehkä kukkarossa säästönä, hän miettii.

Ostetuin on suklaalevy

Satu Koivumäki tunnustaa joskus muistelevansa fiilistä, joka syntyi, kun mutusteli suklaata sohvan nurkassa villasukat jalassa.

Koivumäen fiilis on arkea monelle suomalaiselle. Sekä S-ryhmästä että Keskosta kerrotaan, että 200 gramman Fazerin sininen maitosuklaalevy on vuodesta toiseen ostetuimpien kärjessä.

Myös suklaapatukat säilyttävät suosionsa. Myydyimpien karkkien listaan mahtuu irtokarkkeja, makeispusseja ja purukumejakin.

– Nykyinen hyvinvointi- ja tervellisyystrendi näkyvät myös makeisissa. Monia kiinnostaa luonnollisista raaka-aineista tehdyt tuoteet. Tärkein ostoskriteeri on kuitenkin edelleen maku, sanoo valikoimapäällikkö Juhani Haara S-ryhmästä.

Johtava ylilääkäri Ismo Anttila selaa vähän ihmeissään uuden työpaikkansa, Lapuan terveyskeskuksen, toiminnasta kertovia tilastoja ja asiapapereita. Missä ovat kantelut, valitukset ja muistutukset?

– Niitä tulee hyvin vähän. Ihmisten täytyy olla sitten tyytyväisiä. Jos suomalaiset eivät valita, he ovat tyytyväisiä, Ismo Anttila päättelee.

Anttila aloitti työt Lapuan terveyskeskuksessa Etelä-Pohjanmaalla syyskuussa.

– Täytyy sanoa, että kyllä tämä toimii: lääkäriin pääsee. Meillä on hyvä asiantuntijatilanne lääkäreiden puolella. Ehkä hoitajista on vähän pulaa.

Valtio kannusti ja velvoitti 2000-luvulla kuntia muodostamaan yhteistoiminta-alueita, jotta sote-palvelut saataisiin tuotettua kustannustehokkaasti. Lapuallakin puntaroitiin tarkasti, millaiseen porukkaan kaupungin kannattaisi liittyä.

Vaihtoehtoina olivat lähinnä Kauhavan suunta ja Seinäjoen seutu. Kaupunki arvioi, että tehokkainta on järjestää palvelut itse. Tällä päätöksellä Lapua halusi myös turvata kuntalaisten lähipalvelut.

– Näin jälkikäteen voi sanoa, että olemme tyytyväisiä, vaikka parannettavaa silti aina riittää, toteaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Panu Lahdensuo, kok. Hän toimi kaupungin luottamushenkilöjohdossa myös sote-päätösten aikana.

Yllättävän moni kunta kantaa taakan yksin

Lapuan kaupunki on pohjalaismaakuntien eli Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan sote-kartoilla kummajainen. Kaikki muut kunnat ovat muodostaneet kuntayhtymiä tai toimivat vastuukunta-periaatteella.

Koko Suomen sote-kartalta yksittäisiä kuntia palvelujen järjestäjinä löytyy kuitenkin yllättävän paljon, etenkin Pohjois-Suomesta.

Suomen Kuntaliiton vuoden 2019 tilastojen mukaan Manner-Suomessa sote-palvelut järjesti itse 74 kuntaa, joista peräti 51 on alle 20 000 asukkaan kuntaa. Loput Manner-Suomen kunnista kuuluivat yhteistoiminta-alueisiin.

– Yksin järjestelyvastuun kantavien kuntien joukossa on tietysti isoja kaupunkeja, joilla on tarpeeksi isot hartiat. Pohjoisessa yksin jäämistä selittävät pinta-alaltaan laajojen paikkakuntien pitkät välimatkat, selvittää Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioista vastaava johtaja Tarja Myllärinen.

Mukaan pääsee mutta irrottautua ei voi

Myllärinen muistuttaa Paras-puitelaista, joka velvoitti aikanaan kunnat muodostamaan 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueita. Lapualla asukkaita oli tuolloin 15 000, mutta se ja moni muu vieläkin pienempi kunta vältti velvoitteen.

Kuntaliiton mukaan monilla sotensa kanssa yksin jääneillä kunnilla on tällä hetkellä vaikeuksia tuottaa tarpeeksi laadukkaita palveluita.

– Heikoimmin pärjäävät ne kunnat, jotka sijaitsevat haja-asutusalueilla kaukana keskustoista. Mutta myös kaukana keskuksista sijaitsevilla yhteistoiminta-alueilla on vaikeuksia saada riittävästi osaavaa henkilökuntaa, Tarja Myllärinen huomauttaa.

Entä onko yksin sotensa kanssa jääneillä kunnilla ollut myöhemmin pyrkyä mukaan yhteistoiminta-alueisiin?

– Jokunen taitaa olla ja siihen lainsäätäjällä ei ole poikkipuolista sanaa, päinvastoin, Myllärinen sanoo.

Sen sijaan yhteistoiminta-alueesta irrottautuminen ei ole mahdollista. Sen estää niin sanottu rajoituslaki, joka rajoittaa muun muassa kuntien investointeja ja pitkäaikaisia sopimuksia yksityisten palveluntuottajien kanssa.

“Suuruuden ekonomia ei toimi kaikessa”

Panu Lahdensuo arvioi, että hänen kotikaupungillaan on hyvä maine sote-palveluiden tuottajana.

– Olemme saaneet hyvin osaavaa työvoimaa, esimerkiksi lääkäreiden virat ovat täynnä ja palvelut toimivat. Kun maakunnassa on mitattu asiakastyytyväisyyttä, Lapualla kuntalaiset ovat olleet erittäin tyytyväisiä palveluihin.

Miten tämä on mahdollista Lapualla, mutta ei monessa muussa kunnassa?

– Ehkä meillä on kompakti kokonaisuus ja hyvä sijainti. Eihän Lapua nyt ihan pieni ole. Meillä on vajaat 15 000 asukasta tiiviillä alueella. Tässä ympärillä on 20 000 asukkaan sote-alueita, mutta ne ovat hajallaan.

Panu Lahdensuo muistuttaa, että suuruuden ekonomia ei toimi kaikessa. Hän toivoo, että tämä asia muistettaisiin myös valtakunnallisia sote-päätöksiä linjattaessa.

Sote-menot karsivat muita palveluita

Vaikka Lapualla hyräillään tyytyväisyyttä, palveluiden tuottaminen omin hartioin ei ole syntynyt kivutta. Lahdensuo muistaa, että vajaa pari vuosikymmentä sitten kaupungin sote-menoihin riitti puolet budjetista. Nyt sote lohkaisee budjetista jo lähes 65 prosenttia.

– Kustannusten nousu on haaste kaikkialla Suomessa. Lapualla olemme pystyneet järjestämään palvelut kustannustehokkaasti ja halvemmalla mitä moni yhteistoiminta-alue, Panu Lahdensuo sanoo.

Sote-kustannusten kasvu vaikuttaa kuitenkin kaupungin muuhun palvelutuotantoon.

– Kyllä se sivistystoimen ja teknisen puolen palveluista on poissa, Panu Lahdensuo myöntää.

Pohjalaiset ovat itsenäisten toimijoiden maineessa. Panu Lahdensuo huomauttaa, että omat sote-palvelut eivät ole Lapualla mikään itsetarkoitus.

– Ei todellakaan. Teemme yhteistyötä asioissa, joiden tuottamisessa tarvitaan leveämpiä hartioita, kuten esimerkiksi lastensuojelun erityispalveluissa, tietyissä sosiaalipalveluissa ja erilaisissa hankinnoissa.

“Tässä kaupungissa on Lapua-henki päällä”

Johtava ylilääkäri Ismo Anttila jatkaa tilastojen parissa. Hän huomaa, että lapualaiset tarvitsivat viime vuonna maakunnan yhteisen päivystyskeskuksen palveluita vähemmän kuin sairaanhoitopiirin jäsenkunnat keskimäärin. Lapuan terveyskeskuksessa päivystetään arkisin iltakahdeksaan ja viikonloppuisin kello 18:aan saakka. Yöpäivystys on Seinäjoella yhteisessä päivystyskeskuksessa.

– Lapualla halutaan, että perheet ja kodit saavat lähipalveluita, Anttila ynnää.

Tuliko johtava ylilääkäri itse Lapualle jäädäkseen?

– Ei tämä nyt ehkä eläkevirka ole, mutta innostava työyhteisö ja kaupungin johdon tuki vievät mennessään. Tässä kaupungissa on Lapua-henki päällä, Ismo Anttila kuvaa.

Pohjalaisten turkistarhaajien ostotarjous kiinalaistarhaajan siniketuista ei ole johtanut kauppoihin Kokkolassa.

Kiinalaisomisteinen tarha nousi kohun keskiöön kuukausi sitten, kun se aikoi kuljettaa 2 500 siitoskettua Kokkolasta Kiinaan.

Pohjalaistarhaajat järjestivät laajat protestit kuljetuksia vastaan tarhan läheisyydessä. Lopulta operaatio peruuntui, eikä syytä vieläkään tiedetä.

Tarhan ketuista kirjallisen ostotarjouksen teki kolme pohjalaista turkisalan yhdistystä.

Rannikon Turkistarhaajien puheenjohtajan Arto Isopahkalan mukaan kaupat ovat toistaiseksi jäissä, koska kiinalaistarhaaja ei suostu kertomaan eläinten alkuperää.

Hän on kuitenkin valmis myymään ketut.

– Halusimme tietää, miltä suomalaistarhoilta eläimiä on kiinalaistilalle myyty. Samalla saisimme tietää, mitkä tilat ovat rikkoneet alan sertifikaattisääntöjä myytyään eläimiä ilman laatutodistusta toimivalle tilalle, kertoo Isopahkala.

Myös hinta on esteenä kauppojen synnylle. Isopahkalan mukaan pyyntihinta on liian korkea.

– Kiinalaisomistaja pyysi yhdestä eläimestä 300 euroa. Tällä hetkellä sinikettujen hintataso on uroksista noin 150 euroa ja naaraista noin 40 euroa, sanoo Isopahkala.

Kiinalaistarhalla ei ole turkisalan laatutodistusta, minkä vuoksi rehutoimitukset tarhalle lakkasivat reilu viikko sitten. Normaalikäytännön mukaan tila on nyt valvontaeläinlääkärien valvonnassa. He seuraavat, että eläimet hoidetaan asianmukaisesti ja ne saavat ruokaa.

Kokkolassa sijaitsevalla kiinalaistarhalla on myös ruokaviraston lupa valmistaa itse rehua.

Lue myös:

Pohjalaiset jättivät kiinalaistarhaajalle ostotarjouksen kohun keskelle joutuneista siniketuista

Kruunupyyläinen rehuvalmistaja lakkaa toimittamasta ruokaa kiinalaisomistajan turkistarhalle Kokkolaan

Turkiseläinten vienti ulkomaille jakaa alueen kansanedustajia: iso osa kieltäisi, mutta tunnistaa vaikeudet

Eläviä kettuja on viety säännöllisesti Kiinaan koko 2000-luvun ajan – yhteistyö pahimman kilpailijan kanssa on turkisalalle kipeä ja kimurantti asia

Sinikettujen kuljetusautot lähtivät tyhjinä kokkolalaistarhalta – kettujen vientiä Kiinaan protestoineet tarhaajat: "Eivät ketut täältä ihan helpolla lähde"

Vasaran pauke ja tuulettimen humina täyttää korjaamohallin. Hallinosturi piippaa.

Autoinsinööri Terhi Takkinen astelee hallin läpi, avaa oven ja menee siistiin työpisteeseensä, joka sijaitsee uusien myytävien autojen kanssa samassa tilassa.

Asiakas tuo auton kolarikorjaukseen.

– Haaveilin teknisestä alasta jo nuorena. Halusin automaalariksi, kertoo korjaamon työnjohtajana työskentelevä Takkinen.

Valmistuvien naisinsinöörien määrä on pysynyt vakiona pitkään. Tänä päivänä viisitoista prosenttia valmistuneista insinööreistä on naisia.

Insinööriliitossa on käsitys, että ne kodit, joissa vanhemmilla ei ole teknisen alan taustaa, eivät tue tyttöjään tekniselle alalle. Lisäksi varhaiskasvatus, koulutus ja opinto-ohjaus eivät suosi naisten tekniselle alalle suuntautumista.

– Tällaista viestiä olemme saanett meille opiskelemaan tulleilta naisilta. Ja, kun olemme jutelleet opinto-ohjaajien kanssa, niin he eivät tiedä paljoa teknisistä aloista, kertoo insinööriliiton puheenjohtaja Samu Salo.

Oman alan etsimistä

Terhi Takkinen muistaa, että peruskoulussa opinto-ohjaaja ehdotti hänelle hoitoalaan tutustumista, mutta teknisestä alasta ei puhuttu mitään.

Peruskoulun jälkeen Takkinen opiskelikin matkailua, kokeili henkilökohtaisena avustajana oloa ja työskenteli hampurilaisravintolan siivoojana. Oman alan etsimistä kesti viisi vuotta.

– Tajusin, että olen matemaattisesti lahjakas ja lähdin opiskelemaan insinööriksi. Autoalan valitsin, koska olen aina pitänyt autoista. Jo peruskoulussa haaveilin teknisestä alasta, Takkinen sanoo.

Opinto-ohjausta on viime vuosina vahvistettu. Jatko-opintoja käydään läpi kaikilta aloilta ja opiskelijoille pyritään tarjoamaan todentuntuinen kuva kaikista aloista. Tasa-arvo on opinto-ohjauksen perusta.

Ohjauksessa pyritään huomioimaan jokaisen yksilölliset toiveet ja rakentamaan oma yksilöllinen polku.

– Opetussuunnitelma velvoittaa kertomaan kaikista aloista tasapuolisesti. Joskus asiat ovat olleet toisin. Tänä päivänä resurssit myös vaihtelevat eri oppilaitoksissa ja se voi osaltaan selittää tunnetta ohjauksen riittämättömyydestä, kertoo Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja Anni Nurmi.

Kaikki aloja esitellään ja opiskelija itse päättää mikä suunnan valitsee.

– Jokaisella pitää olla mahdollisuus koulutettuun opinto-ohjaajaan, Nurmi sanoo.

Joskus opinto-ohjaajaa ei tarvita. Kokkolalainen lähihoitaja Matti Markkanen löysi ammatin perhepiiristä.

– Se oli kohtuullisen helppo valinta. Halusin tehdä samaa kuin äiti, kertoo Markkanen.

Kaikilla nuorilla ei ammatti löydy näin helposti. Silloin opinto-ohjaukselle on tarvetta.

Koko ammattien kirjo

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan opinto-ohjausta pitäisi tehostaa siinä mielessä, että kaikki alat ovat tärkeitä. Lisäksi oppilaita pitäisi opettaa löytämään omat vahvuudet.

– On ollut kurjaa kuunnella, kun omien lukiossa olevien lasten lasten mielestä vain juristi, ekonomi ja lääkäri ovat vain mahdollisia aloja, ja niistä käydään keskustelua. Pitäisi opettaa näkemään koko ammattien kirjo, sanoo Silja Paavola.

Lähihoitaja Matti Markkasen opinto-ohjaaja osasi vahvistaa hänen omaa näkemystä oikeaan suuntaan.

– Olen niin sosiaalinen, että ala on just oikea minulle.

Stereotyyppinen sukupuolijärjestelmä

Työelämän tasa-arvoa on tutkittu vuosikymmenet, sanoo tasa-arvosta väitellyt professori Kristiina Brunila Helsingin Yliopistosta.

Tulokset kertovat, että lapsia aletaan kasvattaa ja ohjata hyvin varhain stereotyyppisesti, tiettyyn sukupuolijärjestelmään.

– Esimerkiksi päiväkotien käytäntöjä on videoitu ja osoitettu, miten jo varhaiskasvattajat ohjaavat tyttöjä ja poikia hyvin eri tavoin, erilaiseen toimintaan, Brunila sanoo.

Kuvattujen videoiden katseleminen yhdessä kasvattajien kanssa on auttanut huomaamaan, että he ovat toimineet kulttuurissa valitsevien juurtuneiden käsitysten varassa ja toiminta on ollut tiedostamatonta.

Ei saa puhua enää suolakaivoksesta

SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola on samoilla linjoilla, miesten ja naisten alat ovat kulttuurisidonnainen ja sukupuolittunut asia. Sen huomaa hoitoalalla, kun asiaa tarkastellaan vähän laajemmin.

– Ranskassa Englannissa ja Kreikassa mieshoitajien määrä yhdestätoista kolmeentoista prosenttia työvoimasta. Suomessa se on parin prosentin luokkaa, sanoo Silja Paavola.

Lähihoitaja Matti Markkanen on kokenut, että ala on rakas, vaikka etenemismahdollisuudet ovat lähes olemattomat ilman lisäkoulutusta.

– Toivon, että palkkatasa-arvo tulisi vielä joskus hoitoalalle, sanoo Markkanen.

Silja Paavola toivoo, että tilanne muuttuu meilläkin tulevaisuudessa

– Työnkuvaa pitää selkeyttää ja imagoa kirkastaa. Lähihoitajien työtä ei saa enää verrata suolakaivokseen, Paavola sanoo.

Asia ja näkemys edellä

Terhi Takkisen työpaikka Autoliike Pörhö Oy on edelläkävijänä murtamassa näitä sukupuolirajoja.

Paikallisjohtaja Martti Kumpulainen kertoo, että kolarikorjaamon työnjohtaja Takkinen meni normaalin rekryprosessin läpi muiden hakijoiden kanssa.

– Asia edellä mentiin ja kokonaisnäkemys alasta ja koulutus tekivät vaikutuksen, Kumpulainen sanoo.

Takkinen on tuonut miesvaltaiselle alalle uudenlaista dynamiikkaa. Rikkomalla totuttuja raja-aitoja.

Muutos on jo näkyvissä monella alalla, esimerkiksi arkkitehdit, astrologit sekä taide- ja kulttuurialan asiantuntijat ovat nyt naisvaltaisempia aloja kuin aiemmin.

Työhön pitää saada imua

Professori Kristiina Brunilan mukaan koulutusjärjestelmässä ja työpaikoilla näkyy vahvasti, että nykyisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja ei välttämättä noudateta.

– Esimerkiksi opettajat eivät saa koulutusta siitä, mitä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö merkitsee eivätkä työpaikat ymmärrä huomioida tasa-arvosuunnittelua konkreettisena tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistamisen työvälineenä, sanoo Brunila.

SuPerin puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan työhön pitää saada imua.

– Työhön ohjautumisen pitää ja perustua vapaaehtoisuuteen, Paavola sanoo.

– Pitää saada tehdä sitä, mitä haluaa, sanoo myös Terhi Takkinen.

Kokkolassa sinkkitehdas Bolidenilla on sattunut tiistaiyönä vakava vika tuotantoprosessissa. Kuumaa sinkkiä pääsi valumaan varoaltaaseen kymmeniä tonneja valimon uunin vuorauksen petettyä.

Kukaan ei ole loukkaantunut onnettomuudessa.

Bolidenin toimitusjohtaja Antti Kontiainen kertoo, että vahinkojen rahallista suuruutta ei osata vielä arvioida. Sinkin lopputuotteen valmistukseen tulee kuitenkin viivästyksiä. Tehtaalla on käytössä toinen valimouuni, jossa valmistus jatkuu normaalisti, kun toista uunia korjataan.

Vastaanlaisia onnettomuuksia sattuu sinkkitehtaalla harvoin.

Onnettomuudesta ei aiheutunut vaaraa suurteollisuusalueelle tai ympäristöön. Siinä ei ollut mukana vaarallisia kemikaaleja.

Siitä, miten jähmettynyt sinkki poistetaan varoaltaasta, ei Kontiaisella ole vielä tarkkaa tietoa.

Pelastuslaitoksen päivystävän palomestarin Joonas Nuoliojan mukaan sinkkiä ehti valua pidemmän aikaa, mikä aiheutti pienen tulipalon, kun kaapelit kärysivät varoaltaassa. Palo on saatiin tiloissa nopeasti hallintaan, eikä leviämisvaara ollut.

Paloa oli sammuttamassa Kokkolan pelastuslaitoksen yksiköitä sekä teollisuusalueen tehdaspalokunta.

Kokkolan Bolidenin tehdas on Euroopan toiseksi suurin sinkkitehdas. Vuonna 2018 tehdas tuotti sinkkiä noin 295 000 tonnia.

Täydennetty ja tarkennettu uutista Bolidenin toimitusjohtajan Antti Kontiaisen tiedoilla 18.2.2020 klo 7:23

Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg on ilmoittanut irtisanoutuvansa tehtävästään, hän sanoo siirtyvänsä uuden työnantajan palvelukseen. Keliberiä vuodesta 2016 johtanut Lamberg ei vielä halua kertoa uutta työnantajaansa. Keliberin hallitus on nimittänyt DI Hannu Hautalan yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi. Hautala aloittaa tehtävässään viimeistään 1.4.2020.

– Tässä on tarkoitus tehdä pehmeä siirtymä, että seuraajani pääsee hyvin hommiin käsiksi. Mitään päivämäärä ei ole edes lyöty lukkoon, milloin lopetan Keliberillä. Litiumprojektin siirtyessä kohti rakennus- ja tuotantovaihetta koen, että on aika siirtää vastuu projektin luotsaamisesta seuraajalleni, kertoo Lamberg.

– Haluan kiittää Pertti Lambergia väsymättömästä ja ansiokkaasta työpanoksesta Keliberin litiumprojektin eteen. Vuonna 2019 litiumprojektissa saavutettiin Pertin johdolla useita merkittäviä askelia, ja toivotan hänelleäin kaikkea hyvää tuleviin tehtäviin, sanoo Keliberin hallituksen puheenjohtaja Mika Seitovirta yhtiön tiedotteessa.

Uusi johtaja Hannu Hautala on syntynyt vuonna 1965. Hän on toiminut aikaisemmin muun muassa Nordkalkin toimitusjohtajana. Hautala jätti liki tuhat ihmistä työllistävän yhtiön vuosi sitten. Hautalan aiempia työnantajia ovat muun muassa Outokumpu, Flextronics, Elcoteq and SSAB.

– Olen ylpeä päästessäni mukaan tähän Suomen kannalta merkittävään projektiin, jolla on tärkeä rooli myös ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Toteutettavuusselvitykset sekä viimeisimpänä pilot-mittakaavan testitulokset ovat osoittaneet hankkeen kannattavuuden. Pertti Lambergin ja Keliberin tiimin rakentamalta vankalta pohjalta on hyvä jatkaa kohti hankkeen toteutusta”, kertoo Hautala.

Lue lisää:

Keliber tyytyväinen litiumin tuotantokokeeseen – onnistunut testi mahdollistaa yksityiskohtaisen jatkosuunnittelun

Kaivosyhtiö Keliberin suuri litium-hanke viivästyy vuosia aiemmin arvioidusta – Tuotanto pyritään käynnistämään vuonna 2024

Pertti Lamberg torjuu ilmastonmuutosta ja avaa litiumkaivosta Pohjanmaalle – Tarmo Mård pelkää lapsuuden jokensa menevän pilalle

Veneilijöiden käyttämät merikartat ja vesiväylätiedot uudistuvat vaiheittain lähivuosina. Koska väylien nimellissyvyydet paikoin mataloituvat, voi muutos yllättää ainakin kotivesien ulkopuolella seilaavat.

Uusi N2000-nimellä kulkeva korkeusjärjestelmä huomioi entistä paremmin esimerkiksi maankohouman vaikutuksen merikartalla oleviin veden syvyystietoihin. Erityisesti Perämerellä vuotuinen maan kohoaminen muuttaa syvyystietoja, varsinkin pitkän ajan kuluessa.

– Tämän hetkinen keskivesijärjestelmä on teoreettinen ja laskennallinen. Uusi N2000-järjestelmä on sen sijaan sidottu maankuoreen, joten maannousema tulee jatkossa huomioiduksi Ilmatieteenlaitoksen ilmoittamissa vedenkorkeustiedoissa. Näin merikartan tieto pysyy ajantasaisena, selvittää Traficomin tiiminvetäjä Janina Tapia Cotrino.

Muutos tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi merikarttoihin merkityt vesiväylien kulkusyvyydet muuttuvat paikoin matalammiksi, mikä voi aiheuttaa veneilijöissä aluksi hämmennystä.

Navigointitaitoja veneilijöille opettava Risto Esko tähdentää, että merellä liikkuvien on syytä perehtyä uuteen järjestelmään huolellisesti ja muistaa tarkistaa päivittäinen vedenkorkeus Ilmatieteenlaitokselta.

– Tämä saattaa säikäyttää, kun menee oudolle alueelle, jossa lukema on niin pieni, että oma vene voisi siinä vaikka pohjaan kolistella. Mutta kun on tiedostanut tilanteen, niin siinä ei ole veneilijöillä minkäänlaista ongelmaa, Esko sanoo.

Yhtenäinen järjestelmä Ruotsin kanssa

Veden määrä väylällä ei kuitenkaan muutu, vaan vesisyvyys saadaan jatkossa yhdistämällä merikartan syvyystieto Ilmatieteenlaitoksen päivittäin ilmoittamaan vedenkorkeustietoon.

Kokenut kokkolalainen purjeveneilijä Johan Nyberg pitää uudistuksen aiheuttamaa muutosta veneilijän kannalta pienenä.

– Sen merkitys ei käytännön veneilyssä ole kovin suuri. Missä se näkyy on se, että vedenkorkeudet mitataan nyt yhtenäisellä järjestelmällä, Nyberg sanoo.

Varsinkin Perämerellä moni veneilee myös Ruotsin puolella. Ruotsi on jo ehtinyt aloittaa siirtymisen uuteen Itämeren yhteiseen korkeusjärjestelmään viime kesänä. Siellä ilmoitetaan vedenkorkeus myös uuden järjestelmän mukaisesti, joten Suomen siirtyessä samaan systeemiin ovat merkinnät molemmissa maissa yhteneväiset.

Uudistuksen myötä vesiväylien syvyystiedot madaltuvat nykyiseen verrattuna enimmillään 20 senttimetriä. Väylien ulkopuolisilla vesialueilla muutos voi olla paikoin 30–50 senttimetriä ja joissain harvoissa paikoissa jopa 70 senttimetriä.

Muutokset ovat isoja juuri Perämerellä, jossa maa kohoaa vajaan senttimetrin vuodessa. Koska osa syvyysmittauksista on erittäin vanhoja, tietoja on päivitetty vastaamaan nykytasoa.

Merikarttauudistus alkaa tämän vuoden lopulla Perämereltä. Se etenee Trafin suunnitelmien mukaan meri- ja vesialueittain vuoteen 2026 saakka. Sisävesillä liikkuville uudistus ei juuri tuo käytännön muutoksia.

Lue myös:

"Merellä on tilaa kaikenlaiselle liikkumiselle" – Airiston tuhoisa turma nosti somessa kiivaan ristiaallokon, ulapalla oikeasti tyynempää

Ensi- ja turvakotiyhdistyksen kolmatta vuotta vetämille lasten eroryhmille on suuri kysyntä Kokkolan seudulla.

Suosion vuoksi yhdistyksen väkivalta- ja kriisiyksikkö päätyi keväällä järjestämään kaksi vertaisryhmää alakouluikäisille lapsille, joiden vanhemmat ovat eronneet. Ensimmäinen ryhmä täyttyi kahdessa päivässä.

– Ryhmä oli jo täynnä ja halukkaita ilmoittautui lisää. Tuntui pahalle, kun oli tarjota pelkkää eioota. Laitettiin toinenkin ryhmä pystyyn, kertoo toinen ryhmän ohjaajista, Jatta Silván.

Tänä keväänä 7–9-vuotiaille on tarjolla kaksi eroryhmää. Syksyisin järjestetään vertaisryhmä 10–12-vuotiaille. Joka ryhmään mahtuu maksimissaan seitsemän lasta, ja ohjaajia on kaksi. Näin jokaisella lapselle jää aikaa ilmaista itseään.

Tarkoituksena on kääntää muuttunut perhearki lapselle voimavaraksi ja näyttää, ettei lapsi ole tunteiden kanssa yksin.

– Keskitytään siihen, mikä tuo lapselle turvaa ja hyvää oloa. Siellä saa puuskuttaa pahaa oloaankin. Eroprosessissa on tärkeää antaa lapselle joka päivä vahvistusta, että häntä rakastetaan. Lapsen ei tarvitse miettiä vanhempien eroon johtaneita syitä tai riitoja, muistuttaa Silván.

Lapsen mieleen voi nousta surua, vihaa tai syyllisyyttä

Katri Pahkala puhuu selviytymiskeinoista. Myös hän ohjaa ryhmiä.

– Täällä tarjotaan keinoja ilmaista ja purkaa tunteitaan. Ero on osa elämää ja siitä voi seurata vaikeita aikoja, mutta on hyviäkin asioita: On läheisiä perheenjäseniä. Hyvien asioiden avulla mennään eteenpäin.

Ryhmässä lapsi saa käsitellä eroa ilman vanhempia, näin tunteet saattavat tulla helpommin ulos. Usein esille nousee lapsen ikävä toiseen vanhempaan, surua, vihaa tai syyllisyyttä.

He toivovat yhdessä kokkaamista, tyynysotaa, leikkejä tai lautapelejä. Kaivataan aikuisen huomiota ja läheisyyttä. Nälkä toisesta vanhemmasta on suuri. Jatta Silván, lasten eroryhmän ohjaaja

– Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen. Jos vanhempi on läsnä, saattaa lasten olla vaikea kertoa tunteistaan, koska he pelkäävät loukkaavansa. Kun he tulevat ilman vanhempia ja paikalla on saman kokeneita, he voivat avoimesti puhua tuntemuksistaan, kertoo Jatta Silván.

Osalla lapsista nousee pintaan myös helpotus, kertoo Pahkala.

– Tajutaan, että nyt ei enää riidellä ja kotona on rauhallisempaa.

Keskiössä lapset, myös vanhemmille kotitehtäviä

Eroapua tarjoavan Kasper-ryhmän vetäjät ovat käyneet työhönsä koulutuksen, ja eroryhmiä on testattu eri puolilla Suomea jo vuosia. Keski-Pohjanmaalla yhteistyötä eroavussa tehdään myös perheneuvolan, seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksen ja Keski-Pohjanmaalla terveyspalveluista vastaavan Soiten kanssa.

Auttamiseen on kehitetty oma sapluuna, jossa pääosassa ovat lapset.

Myös vanhemmat pidetään ajan tasalla, mistä aiheista puhutaan.

– Jokaisen kokoontumisen jälkeen vanhemmat saavat sähköpostia siitä, mitä aiheita on käsitelty. Heille lähetetään myös kotitehtäviä eroon ja lasten turvallisuuden tunteeseen liittyen.

Eroryhmiä vetäneen Silvánin mukaan tapoja käsitellä eroa on yhtä monta kuin lastakin.

– Toiset puhuvat tunteistaan suoraan ja rehellisesti. He sanovat, että ero oli parempi , ettei riitoja ole enää. Toiset taas eivät puhu mitään tai puhuvat vasta vuosien päästä.

Terveisiä kotiin: lisää tekemistä yhdessä!

Ohjaajaakin vavahduttava hetki on, kun lapset saavat ryhmässä lähettää terveisiä kotiin.

Silloin toistuu yksi toive yli muiden.

– Yhdessä tekeminen. He toivovat yhdessä kokkaamista, tyynysotaa, leikkejä tai lautapelejä. Kaivataan aikuisen huomiota ja läheisyyttä. Nälkä toisesta vanhemmasta on suuri, sanoo Silván.

Erossa oma kriisi vie usein vanhemman voimavarat, ja lapsi voi jäädä tunteidensa kanssa yksin.

– Moni vanhempi on kiitellyt, että vertaistuki tuli todella tarpeeseen. Samalla huoli eron vaikutuksesta lapseen on myös vähentynyt, kertoo ohjaaja Jatta Silván.

Suosituksena on, että lapset tulevat eroryhmään vasta, kun vanhemmat ovat asuneet erillään noin puoli vuotta. Eroa käsitellään ryhmissä keskustelujen lisäksi leikkien, tarinoiden ja piirtäen.

Keski-Pohjanmaalla eroryhmiä on ajatuksena laajentaa jossain vaiheessa Lesti- ja Perhonjokilaaksoon.

Voit keskustella aiheesta 21.2. kello 23:een asti.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta kuuli tänään kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps.) liittyen hänen eduskunnassa esittämiinsä vieraslajipuheisiin. Eduskunnan täysistunnossa pitämässään puheenvuorossa Mäenpää rinnasti turvapaikanhakijat ja vieraslajien torjunnan.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on pyytänyt eduskunnalta suostumusta saada asettaa Mäenpää syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Perustuslakivaliokunta kuuli Toiviaista viime viikolla. Tänään valiokunta kuuli Mäenpään oman näkemyksen salikäyttäytymisestään. Kuulemisessa Mäenpäätä avusti oikeustieteen tohtori Kari Uoti.

– Kansanedustajalla on lähtökohtaisesti laaja sanan- ja mielipiteenilmaisun vapaus, mutta tässä kulkee raja, että ihmisoikeutta ei saa silti loukata, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) sanoi kokoukseen mennessään.

Mäenpää itse ei kommentoi kuulemisen sisältöä tarkemmin, mutta keskustelua käytiin hänen mukaansa hyvässä hengessä.

Mäenpää kiistää syyllistyneensä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

– En ole mielestäni loukannut mitään ryhmää, enkä maininnut mitään kansanryhmää puheessani, Mäenpää sanoi Ylelle kuulemisen jälkeen.

Miksi puheessa rinnastettiin turvapaikanhakijat ja vieraslajit?

– Spontaanissa keskustelussa saattaa joskus nähdä jonkin asian, joka tukee omaa näkemystä ja poliittista retoriikkaa. Joku on nähnyt asian aivan eri sfääreissä kuin missä minä sen näen, Mäenpää sanoi.

Mäenpään mielestä asia on paisunut liian suureksi ja hänen puheensa merkityksestä on tehty liian pitkälle meneviä tulkintoja.

Mäenpään kuulemisen jälkeen perustuslakivaliokunta kuulee asiantuntijoita ja muodostaa kantansa syytelupapyyntöön.

Ojala-Niemelän mukaan käsittelyssä menee vielä viikkoja. Perustuslakivaliokunnan kanta ei sido eduskuntaa, kun asiasta äänestetään. Vaikka eduskunta antaisi suostumuksensa syytteen nostamiseen, Mäenpäätä ei välttämättä asetettaisi syytteeseen.

Perustuslain mukaan kansanedustajan saa asettaa syytteeseen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden johdosta vain, jos viisi kuudesosaa eduskunnasta antaa sille suostumuksen.

Perussuomalaiset ovat ilmoittaneet puolueen vastustavan syytesuojan murtamista. Perussuomalaisten äänet riittäisivät torppaamaan valtakunnansyyttäjän pyynnön.

Voit keskustella aiheesta 21.2. kello 23:een asti.

* Korjaus klo 15.50. Uoti ei ole asianajaja, toisin kuin jutussa aiemmin kirjoitettiin.

Lisää aiheesta:

Analyysi: Valtakunnansyyttäjä Toiviainen ja kansanedustajan syytesuoja – perustuslakitulkinnat herättävät ihmetystä

Kansanedustaja Juha Mäenpään syyteasia suoraan perustuslakivaliokuntaan – eduskuntaryhmät halusivat monimutkaiseen oikeusasiaan valiokunnan kannan

Kokkolalaisen JP Turkiksen omistaja, Pan Jiaping on pettynyt mies. Hän kertoo Yle Österbottenin haastattelussa joutuneensa pakkoratkaisun eteen. Kettujen lopettaminen on aloitettu tarhalla viime maanantaina 17.2.2020.

– Emme enää pysty ruokkimaan kettuja, koska kukaan ei halua myydä meille rehua, Pan Jianping sanoo.

Alunperin 2500 siniketun oli määrä lähteä elävinä siitoseläimiksi miehen Kiinan tarhalle tammikuussa 2020.

Kolme suomalaista turkiseläinten kasvattajayhdistystä sai viennistä vihiä ja päätyi järjestämään protestin. Yhdistysten mukaan siitoskettujen viennillä tuhotaan satojen vuosien kasvatustyö Suomessa, ja heikennetään alan jo ennestään heikkoa kannattavuutta.

Satakunta turkistarhaajaa ja iso kohu eivät estäneet kettujen lähtöä. Eläinten kuljettaminen latvialaisrekistereissä olevilla autoilla Helsinki-Vantaan kentälle peruuntui EU:n kuljetussäännön vuoksi. Ulkomaiset rekat eivät saa tulla tyhjinä Suomeen tekemään ajokeikkaa.

Ketut jäivät Kokkolan Vittsariin.

Kiinalaiset kokevat, että heitä syrjitään

Pian kuljetusselkkauksen jälkeen kruunupyyläinen turkisrehun valmistaja Terjärv Frys irtisanoi rehusopimuksen JP Turkiksen kanssa. Rehuvalmistaja perusteli irtisanomista sillä, että kiinalaistarhaaja ei ole saanut Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton sertifikaattia hakemuksestaan huolimatta.

Kun tarha ja rehuyritys solmivat sopimuksen vuosi sitten, kiinalaistarhaaja oli juuri hakemassa sertifikaattia. Sen myöntävä Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liitto vastustaa myös elävien kettujen vientiä maasta.

Rehutoimitukset päättyivät kiinalaisomisteiselle tarhalle 7.2.2020. Pan Jianpingin mukaan yhteydenotot muihin rehukeittiöihin eivät auttaneet asiaa. Viimeinen rehuerä loppui maanantaina. Ruokaa ei enää ole, joten ketut lopetetaan.

Pan Jianping ja JP Turkiksen hallituksen puheenjohtaja Hui Zheng kokevat, että heitä syrjitään kansallisuuden takia. He kertovat hakeneensa jäsenyyttä Pohjois-Suomen Turkiseläinten Kasvattajien yhdityksestä, mutta hakemus hylättiin.

Yhdistyksen puheenjohtaja Esa Rantakangas kiistää syrjinnän.

– Meillä on paljon ulkomaalaisia jäseniä eli kyse ei ole kansallisuudesta. Syynä on se, ettei säännöissä olevia ehtoja täytetä, Rantakangas sanoo.

Yksi yhdistyksen ehdoista on, ettei eläimiä saa viedä maihin, jotka eivät noudata EU:n eläinten hyvinvointistandardeja. Eläviä kettuja on kuitenkin viety Suomesta säännöllisesti Kiinaan koko 2000 luvun ajan.

700 000 dollarin tappiot peruuntuneesta lennosta

Pan Jianpingin ketut päätyvät nyt nahkoina Kiinaan. Tarhuri odottaa saavansa 80 euroa ketulta.

– Myymme suoraan ostajille, koska saamme paremman hinnan ilman välittäjää.

Tarhuri arvioi tekevänsä kettukohussa kaikkiaan 1,5 miljoonan euron tappiot. Jo pelkästään peruuntunut rahtilento Suomesta Kiinaan teki lompakkoon 700 000 dollarin loven.

– Emme vielä tiedä, kuinka paljon voimme saada summasta takaisin, Pan Jianping sanoo.

Hän kertoo Hui Zhengin välityksellä, etteivät he olleet tietoisia EU:n kuljetuslaista. Asia selvisi vasta poliisien kertomana.

Pan Jianpingin mukaan heidän on ollut mahdotonta löytää kotimaisia kuljetusyrityksiä, jotka suostuisivat kuljettamaan eläviä kettuja. Siksi ajoon palkattiin liettualainen firma.

Kolme suomalaista tarhaajien yhdistystä halusi ostaa ketut elävinä, mutta kauppa kaatui hintaan. Suomalaisten mielestä 300 euroa ketusta oli liian paljon tämän hetken markkinatilanteessa.

JP Turkis jatkaa

Pan Jianping ei ole hankkiutumassa eroon Kokkolan tarhasta.

– Päinvastoin, voimme jopa laajentaa ensi vuonna, hän kertoo Yle Österbottenin haastattelussa.

Pan Jianping osti tilan Kokkolasta vuonna 2016. Mies omistaa kettutarhan myös Munsalassa Uudessakaarlepyyssä. Siellä on pieni rehukeittiö, jota on tarkoitus laajentaa kesällä 2020.

– Yritämme rakentaa, että voimme tehdä enemmän omaa rehua.

Tarhuri haluaisi yhteistyötä suomalaisten turkistarhaajien kanssa. Miestä kiinnostaa tyhjille jääneiden maatilojen vuokraaminen, sekä uusien jalostuskettujen hankinta.

– Kiinassa työvoimakustannukset ovat alhaiset ja Suomessa kettujen käsittely on hyvää. Siksi meidän pitäisi tehdä yhteistyötä. Toivomme parasta kaikille, sekä suomalaisille että kiinalaisile tarhaajille.

Artikkeli perustuu Yle Österbottenissa julkaistuun Anna Kurténin kirjoittamaan verkkojuttuun.

Kokkolalaislähtöisen HalpaHalli-ketjun Aasian-yksikön johtaja Rauli Ratasvuoren pitäisi olla toimistossaan Pekingissä. Hän olisi yhteyksissä Shanghain-konttoriin, matkustaisi tehtailla, tapaisi tavarantoimittajia ja etsisi tuotteita ketjun lähes 40 myymälään.

Sen sijaan hän seisoo ketjun pääkonttorissa Kokkolassa ja miettii, miten estää siivoustarvikkeiden loppuminen koronaviruksen takia. Tai mistä tulevat ensi syksyn reput ja penaalit.

Käyttötavarakauppiasta, kuntosalilaitevalmistajaa, hienokemikaalitehdasta ja autoliikettä yhdistää se, että koronavirusepidemia saattaa pitkittyessään vaikuttaa yrityksen toimintaan. Osalla vaikutuksia tuntuu jo.

Kiinasta tulee jopa 40 prosenttia käyttötavarasta

HalpaHallin toimitusjohtaja Janne Ylinen on ollut jo monen viikon ajan erittäin huolissaan. Kiina tuottaa paljon sekä käyttötavarasta että eri alojen tarvitsemista komponenteista.

– Korona vaikuttaa tavaravirtoihin paljon. Esimerkiksi kengistä kuusi prosenttia tehdään Kiinassa alueella, joka on eristetty, sanoo Ylinen.

Koristeista Kiina valmistaa globaalisti jopa 80 prosenttia.

HalpaHallin käyttötavaravalikoimista arviolta 30–40 prosenttia on kytköksissä Kiinaan, kun mukaan lasketaan yrityksen oma tuonti ja tavarantoimittajat.

– Tässä on isot vaaranmerkit ilmassa, sanoo Ylinen.

Koulunaloitussesonki on arvoitus

HalpaHallin omat tuotemerkit kulkevat Rauli Ratasvuoren kautta, ja moni tuote hyllyssä onkin tuttu omalta työpöydältä. Nyt Ratasvuori järjestelee uudelleen osaa tilauksista, jotka eivät ehdi Suomeen ajoissa. Vielä pula ei etukenon ansiosta näy.

– Kevään mittaan voi tulla jo pieniä vajauksia saatavuudessa, ja pitkittyessään tilanne näkynee kuluttajille enemmänkin, arvioi Ratasvuori.

Huoli koskee esimerkiksi siivoustuotteita ja taloustavaraa, joiden menekki on kova.

Sesongit varmistellaan hyvissä ajoin: piha- ja puutarhakauden tuotteet ovat tulossa tai jo Suomessa. Alkusyksy on arvoitus.

– Koulun aloitus on ensimmäinen sesonki, jossa tuotteista voi tulla pulaa, jos tilanne ei parane.

Ongelma voi olla yhteinen

Kaikkea ei toki tuoda Kiinasta, ja esimerkiksi siivousvälineitä valmistetaan vielä Suomessakin. Jos kalliimpien tavaroiden osuus hyllyssä kasvaa, kannattavuus laskee.

Toisaalta kaikki Kiinan ulkopuolella valmistetut tavaratkaan eivät ole turvassa koronan vaikutukselta: nekin voivat odottaa komponentteja tehtaalta, joka on suljettuna Kiinassa.

Ja jos tuontitavarasta tulee pulaa, ongelma ei ole vain HalpaHallin, vaan alkaa näkyä kaikilla.

– Samat huolet on uskoakseni muillakin, olivat ne tukkureita tai keskusliikkeitä, sanoo Ratasvuori.

Kaupan näkökulmasta tilanteen paheneminen tarkoittaisi paitsi toimitusvaikeuksien jatkumista, myös viennin tökkimistä. Se taas heikentäisi ostovoimaa.

Ratasvuori ei silti halua usko pahimpaan skenaarioon: viruksen leviämiseen koko maailmaan tai edes tilanteen pitkittymiseen. Nyt näkyy jo merkkejä siitä, että tehtaat saattavat käynnistellä tuotantoaan lähiviikkoina.

Kiina on valtava maa, jonka kaikkia alueita korona ei suuresti kosketa. Karanteenisäännösten jälkeen toiminta voi normalisoitua maassa nopeastikin.

Maassa odotetaan myös lämpenevän kevään vaikutuksia.

– Kaikki toivovat, että taudille kävisi kuin sarsille aikanaan: lämmin ilma hyydytti sen.

Koti on kaukana

Ratasvuori oli itse kiinalaisen uudenvuoden poissa maasta lomailemassa. Kotiin Kiinaan ei enää ollutkaan paluuta. Nyt hän on perheineen Suomessa – toistaiseksi.

HalpaHalli on päättänyt kieltää turvallisuussyistä henkilökunnaltaan matkat Manner-Kiinaan ainakin kesään asti. Se koskee myös Ratasvuorta.

– Onneksi on selvät sävelet sen suhteen, mitä päivisin tehdään. Tuntuu silti oudolta, ettei voi palata kotiin. Kyllä se pikku hiljaa alkaa mieltä painaa.

Syksyn kausituotteet voivat olla vaarassa koronaviruksen takia – Kiinan pysähtyminen näkyy kaupoissa viiveellä

Stora Enso kielsi kokonaan työmatkojen tekemisen lentämällä Wuhanin koronaviruksen vuoksi

Koronaviruksen uhriluku jatkaa kasvuaan Kiinassa, mutta sairastuneiden määrän kasvu taittui – THL: Mahdollisuus laajemmalle leviämiselle jatkuu pitkään

Ihminen putosi keskussairaalan ikkunasta Kokkolassa Keski-Pohjanmaalla perjantaina aamuyöllä.

Sairaalan mukaan potilas putosi tuuletusikkunasta toisen kerroksen ikkunasta yhden kerrosvälin alaspäin välitasanteelle. Potilasta hoidetaan keskussairaalassa ja tilanteen tapahtumia selvitetään.

Putoamiseen ei tämänhetkisen tiedon mukaan liity muita ihmisiä.

Sairaalan henkilökunta havaitsi putoamisen normaalin kierron yhteydessä. Paasilan mukaan putoamisesta ei ehtinyt kulua pitkään, kunnes asia havaittiin.

– Me teemme sisäistä selvittelyä sen eteen, että vastaavaa ei pääsisi tapahtumaan, kertoo Soiten turvallisuuspäällikkö Pasi Paasila.

Hän kertoo, että muun muassa tuuletusikkunoiden lukitsemiset selvitetään. Tavallisesti ikkunoiden pitäisi olla lukittuina. Toistaiseksi ei ole varmistettu, olivatko ikkunat lukittuina viime yönä.

Potilas pelastettiin tasakatolta nostolavalla. Pelastuslaitos ei osannut aamulla kertoa tarkemmin tapahtumien kulusta tai pudonneen mahdollisista vammoista.

Hätäkeskus sai ilmoituksen pelastustehtävästä kello viiden aikoihin aamuyöllä.

Patrik Silfver ajeli valtatie kahdeksaa töihin Vaasaan kotoaan Maalahdesta, kun silmiin osui epätavallinen näky: 20 hirveä koolla samassa paikassa.

Ensin Silfver luulikin nähneensä muutaman hirven ja joukon metsäkauriita, mutta noustessaan jaloilleen loputkin eläimet osoittautuivat hirviksi. Ne jäivät seisomaan pellolle, mutta eivät olleet siellä enää miehen palatessa töistä.

Silfver on kulkenut hirvimetsällä 90-luvun alkupuolelta asti ja ajaa samaa reittiä päivittäin, mutta ei ole nähnyt vastaavaa koskaan aiemmin. Enimmillään koolla on aiemmin ollut korkeintaan puoli tusinaa eläintä.

Facebookin jakamassaan videossa Silfver kirjoitti todistaneensa ilmeisesti hirvien vuosikokousta. Hän arvelee, että kokoontumisen syynä saattoi olla turvanhaku laumasta.

– Arvaukseni on, että lähettyvillä oli susia ja siksi hirvet liikkuivat laumassa. Ne ovat paremmassa turvassa isommassa porukassa.

Alueella on oltu aiemmin huolissaan susien liikkeistä. Toissa talvena Patrik Silfverkin bongasi kotiinsa johtavalla tienpätkällä sudenjäljet viidesti.

Selityksiä voi olla monia

Rannikko-Pohjanmaalla on nähty isoja laumoja ennenkin, mutta ei näin isoja. Tusinan hirven talvilaumat ovat yleisempi ilmiö, sanoo riistapäällikkö Stefan Pellas.

Syitä suureen määrään voi hänen mukaansa olla useita: hyvä ruoka-apaja, kahden lauman yhteenliittymä vaellusreitin solmukohdassa ja teoriassa myös suden uhka. Hirvet saattavat myös olla jo vaeltamassa kohti vasomisalueita.

Iso lauma helpottaa yleensä eläinten kulkemista syvässä lumessa, mutta poikkeuksellisen säätalven vaikutuksia eläimen käyttäytymiseen Pellas ei osaa arvioida.

Jutun pohjana on käytetty Svenska Ylen artikkelia "Älgarnas årsmöte" överraskade Malaxbo.

Toholampinen Aira Oravala saapuu reseptihoitajan pakeille pahentuneiden flunssaoireiden takia pienellä Kannuksen terveysasemalla Keski-Pohjanmaalla.

Yskä ja limaisuus vaivaavat, ja perussairaus astma vielä pahentaa oloa.

Kaksi vuotta laajemmin valmiuksin työskennellyt reseptihoitaja Sari Kukkohovi pystyy tutkimaan Oravalan koulutuksensa ansiosta tavallista tarkemmin. Samalla käynnillä Kukkohovi kuuntelee potilaan keuhkot, tarkistaa poskiontelot, korvat, nielun ja tulehdusarvot. Hän konsultoi myös lääkäriä antibioottien tarpeesta.

Oravala saa lopulta avun yhdellä käynnillä nopeasti, sekä lääkkeet ja hoito-ohjeet kotiin.

Hän säästyy myös parinkymmenen kilometrin lisälenkiltä.

– Tällainen palvelu on erittäin tärkeä, nyt ei tarvitse mennä lääkäriin. Ja onhan itselläni lyhyempi keikka tänne Kannukseen kuin Kokkolaan, kertoo Oravala huojentuneena.

Valtio avittaa sadan uuden hoitajan lisäkoulutusta

Koko maassa kuitenkin vasta noin 500 sairaanhoitajalla on oikeus määrä lääkkeitä rajatusti, vaikka hoitajien oikeuksia laajennettiin jo kymmenen vuotta sitten.

Reseptihoitajien määrä on yleistynyt melko hitaasti, vaikka viime vuonna määrä kasvoi. Muutosta on jarruttanut tuhansia euroja maksava koulutus. Tähän asti hoitajan 5 000 euron lisäkoulutus on mennyt osin työnantajan kukkarosta.

Nyt valtio toivoo lisäporkkanarahasta potkua ja on luvannut tänä vuonna maksaa koko maassa lisäkoulutuksen sadalle hoitajalle. Viime vuonna lisäkouluttautui noin 70 hoitajaa.

Moni sairaanhoitopiiri on innostunut valtion kädenojennuksesta ja myös Keski-Pohjanmaalla aiotaan tarttua siihen, kertoo sosiaali- ja terveyspalveluista Keski-Pohjanmaalla vastaavan Soiten johtava ylihoitaja Piia Kurikkala.

– Ehdottomasti ollaan kiinnostuneita lisäkouluttamaan hoitajia. Kokemukset heidän työpanoksesta ovat erittäin hyviä. Tälläkin hetkellä meillä on yksi hoitaja koulutuksessa. Toki työntekijän pitää olla itse motivoitunut, ja työnantajalla taas oltava selkeä tarve lisäosaamiselle, sanoo Kurikkala.

Lisää varmuutta potilaan tutkimiseen

Noin 1,5 vuotta ja 5 000 euroa maksava lisäkoulutus laajentaa sairaanhoitajan osaamista.

Yhtenä osiona koulutuksessa on rajattu oikeus määrätä lääkkeitä ja opinnoissa juuri lääkeaineopin osuus on suuri. Koulutus antaa myös selvästi laajemmat valmiudet potilaan hoidon tarpeen arviointiin ja tutkimiseen.

Etenkin silmä-, nielu-, virtsa- ja ylähengitystietulehdukset voivat hoitua yhdellä hoitajan käynnillä ja lievistä terveysongelmista kärsivät hyötyvätkin hoitajan koulutuksesta eniten.

Kannuksen terveysasemalla työskentelevä Sari Kukkohovi on tehnyt sairaanhoitajan työtä tavallista laajemmin jo pitkään. Hän on kouluttautunut sydänpotilaiden hoitajaksi, päivystäväksi sairaanhoitajaksi ja hankkinut myös reseptihoitajan lisäkoulutuksen.

Ehdottomasti ollaan kiinnostuneita lisäkouluttamaan hoitajia. Kokemukset heidän työpanoksesta ovat erittäin hyviä. Piia Kurikkala, johtava ylihoitaja

– Olen saanut varmuutta tutkia esimerkiksi poskionteloita ja silmätulehduksia. Osaan määrätä lääkkeitä taudin oireenmukaiseen hoitoon. Myös into tehdä työtä on kasvanut entisestään, kun pystyn auttamaan potilasta paremmin.

Keski-Pohjanmaalla työskentelee tällä hetkellä yli kymmenen reseptihoitajaa, valtaosa heistä sairaalan päivystyksessä, mutta reseptihoitajia on myös neuvola- ja kouluterveydenhuollossa sekä terveyskeskuksissa.

Reseptihoitajan laaja osaaminen auttaa koko työyhteisöä

Suurin apu lisäkoulutuksen saaneista on sosiaali- ja terveysministeriönkin mukaankin terveysasemilla. Reseptihoitajat ovat nopeuttaneet potilaiden hoitoa etenkin pienemmillä asemilla.

Hoitajan laajempi osaaminen auttaa koko työyhteisöä.

– On koko yhteisön etu, jos hoitaja voi omalla vastaanotollaan hoitaa enemmän potilaita ja vielä kokonaan loppuun saakka. Näin varsinkin, jos lääkäritilanne on heikko, kertoo johtava ylihoitaja Piia Kurikkala.

Tämän vuoden maaliskuussa sairaanhoitajien määrättävissä olevien lääkkeiden valikoimaa laajenee. Valikoimaan lisätään muun muassa allergia-, astma- ja diabeteslääkkeitä sekä sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa käytettäviä lääkkeitä.

Myös Sari Kukkohovi on tutkaillut jo laajennettua lääkelistaa. Kuitenkin jokaisessa sairaanhoitopiirissä reseptihoitajan lääkelista sovitaan erikseen työnantajan kanssa.

– Jatkossa saan todennäköisesti uusia laajemmin ainakin sydän- ja verenpainepotilaiden lääkkeitä. Eli taas yksi uusi keino, jolla voin auttaa potilasta.