Kokkolan kohdalla matkaa on taitettu 320 kilometriä. Viimeistään silloin hymy tulee pirkkalalaisen Miikka Karjaluodon, 44, huulille. Alkaa tuntua lomalta.

– Yleensä joko minä tai vaimoni Molla teemme vielä autossa viimeisiä töitä ennen lomaa, mutta Kokkolassa hymy on jo korvilla. Ja Yppärissä paistaa mennessämme aina aurinko.

Yppäri on kylä Pyhäjoen kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Siellä Miikka Karjaluoto on käynyt jokaisena 44 kesänään. Mukana ovat nykyään vaimon lisäksi myös lapset Okko, 11, ja Immi, 12.

– Lapsuuden kesäni täällä olivat ikuisia ja päättymättömiä. Myöhemmin kävin aina mökillä jossain vaiheessa, vaikka oli kesätyötä ja muuta. Nyt katson, kun poikani tekee mökillä samoja juttuja kuin minä lapsena, vaikka en ole niitä erikseen näyttänyt, Miikka Karjaluoto kertoo.

Loma kotona vai matkalla?

Kannattaako lomalla jäädä kotiin lepäämään vai palautuuko töistä paremmin, jos lähtee heti reissuun?

Matkailumainokset perustuvat siihen, että ihminen rentoutuu matkalla ja pää tyhjenee stressistä. Turismi rakentuu mielikuviin huolettomasta kesäpäivästä rannalla.

Matkailun rentouttavaa vaikutusta ei ole kuitenkaan tieteellisesti kunnolla tutkittu, huomasivat Tampereen yliopiston tutkijat Jessica de Bloom, Ulla Kinnunen ja Kalevi Korpela. Yhdessä kansainvälisen tutkimusryhmän kanssa tehty artikkeli on julkaistu kansainvälisessä julkaisussa kaksi vuotta sitten, mutta se on saanut Suomessa vähän huomiota.

Tutkimusryhmä seurasi 24:ää hollantilaista työntekijää viiden viikon ajan. Työntekijöitä seurattiin työpäivän jälkeen illalla, viikonloppuna ja kotimaan lomamatkan aikana. Kotimaan lomamatka oli pidennetty viikonloppu hollantilaisessa lomapuistossa, jossa voi urheilla ja rentoutua.

Tampereen yliopiston professori Ulla Kinnunen sanoo, että tavoissa rentoutua oli selkeitä eroja. Tutkijat seurasivat muun muassa työntekijän unen ja liikkumisen määrää sekä tunteita ja väsymisen määrää.

– Tuossa tutkimuksessa kotimaan loma oli huomattavasti palauttavampi kuin illat työpäivän jälkeen ja jonkin verran palauttavampi kuin loma kotona, Kinnunen sanoo.

Ilman aikatauluja

Karjaluodot viettävät Yppärissä kolmesta viiteen viikkoa kesällä. Samassa miljöössä lomailevat myös Miikka Karjaluodon vanhemmat ja veljen nelihenkinen perhe. Tuorein mökkeilijä on veljen puolivuotias vauva.

Karjaluoto kiittää vanhempiaan siitä, että nämä ovat laajentaneet mökkiä ja hankkineet sinne veden sekä sähkön. Nyt jokainen perhe voi viettää lomaa rauhassa omassa sopessa, mutta silti nauttia yhdessäolosta.

– Kysyimme lapsilta, mikä mökillä on mukavinta. Oli vähän yllättävää, että myös he vastasivat, että yhdessäolo. Koska täällä on aina porukkaa, taakka tulee jaettua kunkin suosikkitekemisen mukaan. Pappa kalastaa, joku tykkää laittaa ruokaa ja joku taas käydä kaupassa.

Yhteisöllisyyden lisäksi tärkeintä on kiireettömyys. Lomalla voi nukkua myöhään, eikä ole aikatauluja. Aluejohtajana työskentelevä Karjaluoto vilkaisee välillä työsähköposteja, mutta ei koe sen kuormittavan.

– Jollekin tällainen mökkeily voi kuulostaa tylsältä, mutta on eri tapoja viettää lomaa. Täällä on lunki meininki ja kiireetöntä. Minulle mökki merkitsee on-off-kytkentää lomalle. Viimeistään kun lämmitän saunan ja ryhdyn soittamaan kitaraa, rentoudun. En voi keksiä itselleni parempaa tapaa palautua töistä.

Myös lapset odottavat mökkilomaa. Mökillä käy tuttuja ja välillä tehdään retkiä vaikka kiipeilypuistoon. Tylsätkään hetket eivät haittaa, koska ne voivat auttaa keksimään uutta tekemistä.

Vähemmän murehtimista, enemmän lepoa

Tutkimuksen mukaan etenkin työasioiden vatvominen väheni viikonloppumatkalla verrattuna kotiviikonloppuun. Näin se edistää palautumista työstä.

Matkan aikana työntekijät nukkuivat enemmän, liikkuivat enemmän ja olivat sosiaalisempia sekä hoitivat vähemmän pakottavia velvollisuuksia kuin töiden jälkeen vapaa-aikana. Ihmiset miettivät myös enemmän omaa hyvinvointiaan ja murehtivat vähemmän ongelmiaan matkalla kuin kotona työviikolla.

Sen sijaan erot loman viettämisessä kotona ja lomakeskuksessa olivat pieniä. Silti loma muualla antaa tutkijoiden mukaan hyvää etäisyyttä jokapäiväisiin huoliin.

– Sanoisin, että lomasta kannattaisi olla ainakin osa pois kotoa. Uusi ympäristö auttaa irrottautumaan työstä, mikä puolestaan auttaa hyvin palautumaan työstä. Tällainen jakso voisi olla joko loman alussa, jos silloin on voimia lomailuun, tai sitten kun voimat ovat palautuneet sille tasolle, että pystyy nauttimaan lomailusta muualla. Matkailu vaati usein jokin verran energiaa ja voimia, Kinnunen sanoo.

Matkan ei tarvitse suuntautua kauas. Tutkijoiden mukaan matkaaminen esimerkiksi junalla tai pyörällä voi tuoda tunteen matkaamisesta kauemmas kuin oikeasti on. Kotonakin voi tutkimuksen mukaan hyvin rentoutua esimerkiksi pitämällä työtietokoneen poissa silmistä ja nauttimalla tutusta ympäristöstä.

Ulkomaan matka erilaista rentoutumista

Miikka Karjaluoto uskoo, ettei rentoutuisi kotona niin hyvin kuin mökillä.

– Kotona on aina arjen askareita, joita täytyy tehdä. Onhan mökilläkin paljon tekemistä. Ne eivät kuitenkaan tunnu työltä, vaan vapaaehtoiselta puuhastelulta, hän kuvaa.

Karjaluodon perhe käy ulkomailla yleensä syyslomalla tai hiihtolomalla. Se on erilaista rentoutumista.

– Ulkomaille lähtö on enemmän kokemuksen hakemista ja suorittamista. Siihen liittyy enemmän odotusarvoja kuin mökkeilyyn. Saatan tulla väsyneempänä pois kuin lähdin, Karjaluoto sanoo.

Humalainen veneilijä aiheutti pelastusoperaation keskiviikkoiltana Luodon saaristossa.

Kokkolan merivartioston partio ja useita pelastuslaitoksen yksiköitä hälytettiin iltaseitsemältä saaristoon, kun hätäkeskus sai ilmoituksen verkkoon takertuneesta veneestä. Veneilijä oli ilmoittanut poliisille menevänsä veteen irrottamaan venettä verkosta.

Pelastuslaitoksen alus löysi lopulta veneilijän ja kuljetti hänet rantaan. Veneilijä oli saanut rintaansa ruhjeita, joten hänet vietiin jatkohoitoon Pietarsaaren sairaalaan. Myös vene hinattiin rantaan.

Veneilijän epäillään ottaneen veneen käyttöönsä ilman lupaa. Häntä epäillään myös vesiliikennejuopumuksesta.

Puolustusvoimat jatkaa sittenkin sodanaikaisten räjähteiden raivauksia Kokkolan satamaväylältä. Töitä tehdään muutama viikko elokuussa.

Sukeltajat eivät ehtineet kuukaudessa raivaamaan kaikkia räjähteitä: merenpohjasta nostettiin yli 200 kiloa kranaatteja. Puolustusvoimien arvion mukaan noin 20 prosenttia räjähteistä jäi vielä keräämättä.

Kokkolan satamaväylältä kaivettavat räjähteet ovat 1940–70-luvuilta. Silloin ammuksia sai vielä hävittää merenpohjaan upottamalla.

Yli 60 miljoonan euron urakkaa tavoittelee neljä yritystä

Samaan aikaa räjähderaivausten kanssa aloitetaan myös vuosia odotettu Kokkolan satamaväylän ruoppaus. Kyse on aluksi valmistelevista töistä, jotka eivät haittaa räjähderaivauksia.

Reilun 60 miljoonan suurhankkeen toteuttaja valitaan ensi viikolla. Tarjouskilpailussa on mukana neljä yritystä, kaksi Suomesta sekä yritykset Hollannista ja Belgiasta. Ruoppaukset kestävät kolme vuotta, ja 13 metrin väylää syvennetään metrillä.

Syvennys mahdollistaa suurempien alusten kulkemisen satamaan täydessä lastissa. Sen uskotaan kasvattavan myös satamaan saapuvien laivojen määrää.

Suurhankkeesta vastaavat Kokkolan satama ja Liikennevirasto. Töiden ajan Liikennevirasto joutuu tarkkailemaan säännöllisesti vesistön tilaa, kalojen ja lintujen vointia sekä ammattikalastajille mahdollisesti aiheutuvia haittoja.

Ruoppausalueen läheisyydessä sijaitsee luonnon monimuotoisuutta suojaavia Natura-alueilta.

Lämmin kesä on suosinut lintujen pesintää ainakin Keski-Pohjanmaalla. Pesintäsaldo on todella hyvä monen vuoden tauon jälkeen. Lisäksi moni laji on saanut kaksi poikuetta, kertoo Marko Pohjoismäki Keski-Pohjanmaan lintutieteellisestä yhdistyksestä.

– Toisen poikueen ovat tehneet muun muassa tiaiset, uunilinnut, peipot ja mustarastaat. Poikueet ovat myös suurempia viime vuosiin verrattuna. Esimerkiksi vesi- ja kanalinnut ovat saaneet jopa viidestä kymmeneen poikasta, Pohjoismäki myhäilee.

Hyönteisravintoa on tänä kesänä riittänyt. Sää on pysynyt läpi kesän tasaisen hyvänä, mikä on parantanut pesinnän onnistumista.

– Vaikka varhaisilla pesijöillä oli hyönteisiä tavallista vähemmän toukokuun alkupuolella, niin tilanne onneksi korjaantui nopeasti kuun lopulla.

Suuret harvinaisuudet eivät ole tänä kesänä Keski-Pohjanmaalla pesineet, mutta melko vähälukuiset nokkavarpuset saivat poikasia ainakin Pietarsaaren seudulla.

Nyt pesintä on jo loppusuoralla ja osalla syysmuuttokin on alkanut. Kesäkuun alussa lähtivät jo ensimmäiset kahlaajat. Elokuussa alkaa hyönteissyöjien muutto.

Carita Penttilän alakerran keittiöstä leijailee jo kauas puuron tuoksu. Hän on noussut ennen muita keittämään puuroa suuren kattilallisen, jotta sitä riittää kaikille festivaalimajoittujille.

– Haudutan puuroa kauan. Vieraat aina ihmettelevät, miten se maistuu niin hyvältä, kun ei se kotona maistu samalta. Mutta niin kuin kaikessa elämässä, kiire pilaa monta asiaa, Carita muistuttaa ja pyöräyttää kauhalla puurokattilaa pohjia myöten.

Kansanmusiikkijuhlat kerää Kaustiselle heinäkuussa viikon aikana noin 50 000 kävijää. Pienessä kunnassa pitkänmatkalaisten majoittaminen on melkoinen haaste, mutta avuksi ovat tulleet tavalliset kaustislaiset. Moni majoittaa festivaalivieraita koteihinsa maksusta. Carita Penttilä on yksi heistä.

Carita hymyilee, kun hän muistelee eilisiltaa: kansanmusiikifestivaaleille tulleet vieraat tanssivat iltamyöhään Caritan pihamaalla ja vanhempi pariskunta pulahti uimaan vieressä virtaavaan Perhonjokeen. Caritan talo on täynnä elämää viikon vuodessa.

– Tämä antaa minulle niin valtavasti! On todella ihanaa tutustua ihmisiin eri puolilta Suomesta ja Ruotsista, Amerikasta ja Englannista. Minulla on kaikki ne ihmiset täällä kirjan kansien välissä. Sitä me perheen kanssa talvella luetaan ja muistellaan mukavia hetkiä. Täällä on ollut soittoa ja laulua, iloa ja surua.

"Vuodessa on jo 51 hiljaista viikkoa"

Pikkuhiljaa huoneista alkaa kuulua heräämisen ääniä: kuiskutusta ja vaatekaapin kolinaa. Sitten ensimmäinen festivaalimajoittuja avaa huoneen oven. Hartolalainen Heikki Pelkonen siristelee silmiään:

– Huomenta.

Carita vastaa iloisena huomenet takaisin. Hän on majoittanut kotiinsa kansanmusiikkifestivaalien kävijöitä nyt jo yhdeksänä kesänä. Joka kerta hän miettii, ottaisiko vieraita enää ensi kesänä ja aina päätyy samaan vastaukseen:

– Viimeistään talvella rupeaa jo kaipaamaan näitä ihmisiä ja vilinää. Vuodessa kun on 51 hiljaista viikkoa, hän vitsailee.

Parhaimmillaan tai pahimmillaan Caritan katon alla on yöpynyt samaan aikaan yli 30 ihmistä. Silloin lattiat ovat olleet patjojen peittämät. Vieraiden kestitseminen vaatii organisointia, varsinkin kun Carita ja hänen tyttärensä esiintyvät itsekin joka vuosi kansanmusiikkijuhlilla. Carita soittaa kannelta, tytär tanhuaa ja soittaa viulua.

– Täytyy sanoa, että minussa herää näin heinäkuussa pieni opettaja kesälomallakin: lukujärjestys täytyy tehdä. Usein sitten vielä majoittujat vaihtuvat useaan kertaan viikon aikana, Carita sanoo.

Häntä kiire ei näytä kuitenkaan haittaavan, päinvastoin.

Kaustisella perhemajoituspaikkoja on tänä kesänä kolmisenkymmentä. Monella on vuokralla kaksi huonetta, osalla neljäkin. Muutama vuokraa koko asuntonsa festivaalivieraille ja lähtee itse pois alta. Suurin osa kuitenkin haluaa isännöidä vieraita.

Majoituksen hinta määräytyy etäisyyden mukaan. Alle kilometrin päässä festivaalialueesta kahden hengen huone maksaa 90 euroa yöltä. Halvimmillaan huoneen saa yli kolmen kilometrin päästä 70 eurolla.

Aamiaispöydässä voi vaikka pistää lauluksi

Aamupalapöydän ääreen on istuutunut nyt koko porukka. Kuusi uutta tuttavuutta ja kaksi vakiovierasta. Helsinkiläiset Ismo Räävi ja tytär Iida ovat Caritalla jo kuudetta kertaa.

– Eihän tästä enää mihinkään voi vaihtaa, eikä haluakaan. Kaustisen festivaali on minun mielestäni ainutlaatuinen täällä Suomessa: koko paikkakunta on yhtä pientä perhettä, ja siihen perhemajoitus sopii kuin nenä päähän, Ismo veistelee.

Heikki Pelkonen nousee ylös tuolista.

– Minä ajattelin laulaa teille kappaleen, jonka minä ja vaimoni Ulla olemme tehneet. Se on Kaamasen kaipuu mutta vaihdoin siihen sanat Kaustisen kunniaksi.

Pelkonen aloittaa matalalla äänellä:

– Kaipuuni tie, Kaustiselle vie, siellä mun on elo niin huoleton. Täällä mä taas kokea saan, musiikin parhaimmillaan.

Tämänkaltaiset spontaanit esitykset kuuluvat kotimajoitukseen. Caritakin innostuu ja lupaa soittaa jotain kanteleellaan. Kaikki hiljentyvät kuuntelemaan Aila Rauhalan Valssi tytöille -kappaletta.

– Joskus meinaa aivan unohtua lähteä festivaalialueelle, kun täällä on niin paljon esityksiä, Carita nauraa.

Joskus voi löytää jopa sukulaisensa

Erään kerran Penttilöiden taloon tuli festivaaliyöpyjäksi pariskunta Amerikasta. Nainen kertoi keskipohjalaisista sukujuuristaan ja muutamien tiedustelujen jälkeen selvisi, että hän ja Caritan aviomies ovat kaukaista sukua keskenään.

Tässä hommassa voi tulla vastaan yllättäviäkin tuttavuuksia, sen Carita on ainakin oppinut.

Kaustisella perhemajoitus on festivaalien aikaan suosittua, ja paikat varataan usein loppuun jo ennen tapahtuman alkua.

Helsinkiläinen Ismo Räävi varaa Caritan majoituksen heti alkuvuodesta, viimeistään maaliskuussa, jotta pääsee varmasti Caritan puurokattilan luo. Yhden kerran hän on joutunut yöpymään muualla yhden yön, joten nykyään Ismo osaa ennakoida.

Perhemajoituksen viehätys on kodinomaisuudessa mutta samalla kuulee myös paikalliset kuulumiset.

– Kyllähän tämä festivaali elää mielessä koko vuoden, ja talvella odottaa jo seuraavaa kertaa. Sitten kun tänne tullaan, päivitetään kaikki se, mitä siinä välillä on tapahtunut – ja nautitaan Caritan vieraanvaraisuudesta, Ismo Räävi hymyilee.

Hätänumeroon 112 soitettaessa saattaa esiintyä häiriöitä Inarin kunnassa Näätämön ja Sevettijärven alueella. Hätätilanteen sattuessa hakeudu häiriöalueen ulkopuolelle tai Inarin/Ivalon paloasemille, Ivalon poliisiasemalle tai Ivalon terveysasemalle.

Hätäkeskuslaitos

Varningsmeddelande

Det kan förekomma störningar i Enare, Näätämö och Sevettijärvi område, då man ringer 112. I händelse av nödsituation, sök er utanför störningsområdet eller till brandstationerna i Enare/Ivalo, Ivalo polisstation eller Ivalo hälsostation. Nödcentralsverket.

Viime viikolla järjestetyt Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ylsi hyvään kävijämäärään. Festivaaleilla vieraili kuuden päivän aikana reilut 47 000 kävijää, ja pelimanneja nähtiin lavoilla yli 4 000.

Viime vuoden 50-vuotisjuhlan ennätyskävijämäärä oli yli 55 000, mutta tuolloin ohjelmapäiviä oli seitsemän, joten luvut eivät ole verrannollisia. Tasainen kasvu näkyy, jos verrataan kesän lukuja vuoteen 2016, jolloin Kaustisella kävi lähes 43 000 vierasta.

Festivaalien kävijämäärä onkin noussut joka vuosi Pro Kaustinen yhdistyksen alaisuudessa. Yhdistys otti vetovastuun juhlista vuonna 2012.

– Todella positiivinen yllätys. Meillä oli varovaiset odotukset juhlavuoden jälkeen, koska se oli niin suuri menestys, kuvailee Pro Kaustinen yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan Sirpa Lahti.

Säällä oli varmasti jonkinlainen merkitys kävijämäärään, myöntää Lahti.

– Helteet vaikuttivat tunnelmaan ja leppoisuus oli katossa. Mutta sään merkitystä en lähtisi silti ylikorostamaan, sanoo Lahti.

Yksi syy kävijämäärän kasvuun on Lahden mukaan pelimannien määrän jokavuotinen lisäys eli paluu tiukemmin juurille.

– Kun palvellaan omaa tiivistä kansanmusiikki- ja tanssiyhteisöä, niin se kannattaa.

Ensi vuonna kansamusiikkijuhlia vietetään 8.–14.7. Teema on silloin rytmi ja maakuntateema Savo.

Uusien yhteistyökumppaneiden löytäminen pohjoisen Pride-tapahtumiin on aiempaa helpompaa, mutta ennakkoluuloja esiintyy järjestäjien mukaan yhä.
Oulun Pride-tapahtuman tuottaja Martu Väisänen kertoo, että yhteistyökumppaneita on saatu mukaan ihan hyvin, mutta myös arkuutta on ollut näkyvissä. Väisäsen mukaan vanha 70–80-luvun ajattelumaailma on ollut näkyvissä.
– Ensin puhutaan, että ollaan mukana, mutta sitten ei kuitenkaan uskalleta. Leimaantumisen pelko on niin voimakas. Pelätään sitä, miten suuri yleisö reagoi.

Oulussa Pride-tapahtuma järjestetään tänä kesänä kuuden vuoden hiljaiselon jälkeen. Uusien yhteistyökumppaneiden löytäminen on ollut nyt helpompaa kuin kuusi vuotta sitten, Väisänen kertoo.

Torniossa ja Haaparannassa järjestettävässä Border Pride-tapahtumassa on ollut myös ongelmia yhteistyökumppaneiden saamisessa sekä radikaalimpaa vastustusta tapahtumaa kohtaan. Border Priden tuottaja Jenny Rosberg myöntää että arkailua on vielä havaittavissa, mutta tukea on tullut enemmän kuin viime vuonna.

Kesäkuussa Yle uutisoi, että myös Kokkolassa tunnistetaan sama ongelma. Useat yritykset ja kulttuurilliset tahot vetosivat neutraaliin suhtautumiseen ja kieltäytyivät siten tukemasta sen toimintaan. Myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja vetosi neutraaliin suhtautumiseen Pridea kohtaan.

Kainuussa ja Napapiirillä yritykset ovat lähteneet innolla mukaan

Pohjois-Suomessa Prideja on järjestetty yhteensä viidessä eri kaupungissa. Kainuu Pride-tapahtuman idean äiti Mira Haataja puolestaan kertoo, että yritykset ovat olleet todella hyvin lähestyttävissä ja lähteneet toimintaan mukaan myönteisellä asenteella. Lukuisten yritysten tuki osoittaa, että ajatusmaailma on muuttumassa.

– Yrityksissä oltiin jo odotettu puhelua meiltä. Oli yllättävää, että monessa paikkassa oli suunniteltu omia toimia tapahtumaa varten ennen meidän yhteydenottoa.

Ensin puhutaan, että ollaan mukana, mutta sitten ei kuitenkaan uskalleta. Martu Väisänen

Myös Rovaniemellä tapahtuma on ollut menestys. Artic Pride on järjestetty jo kuusi kertaa, ja jokaisella kerralla ihmiset ovat lähteneet mukaan entistä sankemmin joukoin. Tapahtuman tuottaja Mari Mäen mukaan opiskelijakaupunki toimii eräänlaisena kulttuurillisena sulatusuunina.

– Mutta hylkyjäkin on tullut. Yleisin selitys on ollut, ettei haluta ottaa kantaa Pride-liikkeeseen siksi, että kannanotto saattaisi vaikuttaa asiakkaiden mielipiteisiin.

Mäen mukaan rahallista tukea antavien yhteistyökumppaneiden määrä on kuitenkin kasvanut kahden viime vuoden aikana.

– Tämän ajattelen johtuvan siitä, että uusia ja ennakkoluulottomia yrityksiä on tullut Rovaniemelle. Sekin voi vaikuttaa että Arctic Pride on jo tuttu konsepti Rovaniemellä monille, Mäki pohtii.

Tavoitteena yhdenvertaiset oikeudet

Oulun Pridea järjestävä Martu Väisänen kertoo, että Oulun Pride-tapahtumissa ollaan tähän asti vältytty vahingonteoilta. Väestöstä aina löytyy kuitenkin huutelijoita ja mielensäpahoittajia. Väisäsen mukaan nämä kommentit johtuvat usein tietämättömyydestä ja siitä, että oma tieto perustetaan huhupuheisiin ja väärään tietoon.

– Ei ole kysymys siitä, että me haluaisimme erityisoikeuksia tai jotain ekstraa, vaan kysymys on siitä, että me haluamme yhdenvertaiset oikeudet olla olemassa, Väisänen muistuttaa.

Oulun Pride alkaa keskiviikkona 18. heinäkuuta ja kestää sunnuntaihin 22. heinäkuuta saakka.

Pride-tapahtumissa pyritään tasa-arvoon ja siihen, että nuoret sekä vanhat uskaltaisivat tulla kaapista. Koko Suomessa on järjestetty jo 20 Pride-tapahtumaa, ja Pohjois-Suomessakin on herätty tapahtumien järjestämiseen.

Shetlanninlammaskoirauros tuijottaa kerkeämättä omistajaansa. Koko olemus on innokkaan jännittynyt. Kun Jonna Keskitalon vihdoin antaa luvan, Kuura ryntää tuhatta ja sataa agilityradalle. Koira näyttää todella nauttivan hurjasta menosta ja radan tarjoamista tehtävistä.

Viisi- ja puolivuotiaalta Kuuralta saattaa kulua kisaradan suorittamiseen alle puoli minuuttia. Kokkolan leirintäalueelle rakennettu harjoitusratakin on käyty läpi hetkessä.

Kokkolalainen Jonna Keskitalo on kilpaillut Kuuran kanssa arvokisoissa vuodesta 2015. Menestystä on tullut, maajoukkuepaikkoja ja esimerkiksi SM-voitto medikokoisten koirien luokassa. Nyt kaksikko on jälleen mukana Suomen maajoukkueessa ja elokuussa osallistutaan Pohjoismaiden mestaruuskisoihin.

Kuuran rinnalla Keskitalolla on agilityharrastukseen kasvamassa toinenkin shetlanninlammaskoira, parivuotias narttu Hile.

Miksi agility viehättää?

Agility tuli Suomeen 1980-luvulla. Silloin lajin otti omakseen 30 seuraa. Nyt niitä on liki 260.

Kennelliiton mukaan agility on yksi suosituimmista koiraharrastuksista Suomessa. Sen parissa liikkuu virallisesti ainakin 13 500 ihmistä. Miksihän? Lajia pitkään harrastanut Jonna Keskitalo löytää monta syytä.

– Tässä tehdään yhteistyötä koiran kanssa. Tämä sopii ihan kaiken ikäisille lapsista vanhempiin ihmisiin asti. Se on varmaan osasyy.

Agilityssä myös omistajalla tai ohjaajalla on tärkeä rooli, eikä se ole kentän laidalla seisominen.

Ohjaaja juoksee koiran kanssa radalla. Mitä nopeampi koira on, sen vauhdikkaammin ohjaajankin onhyvä liikkua. Se sopii Jonna Keskitalolle loistavasti.

– Ohjaajan hyvä kunto auttaa varmasti tässä. Itselläni on urheilutausta, ja kun vauhdikkaassa lajissa pääsee ohjaajakin urheilemaan, niin tämä on minun juttuni ehdottomasti.

Myös koiralta vaaditaan hyvää kuntoa agilityssä.

– Koirat antavat kisoissa aina kaikkensa ja ne tekevät parhaansa. Omistajan täytyykin huolehtia siitä, että koira on terve ja hyväkuntoinen.

Harjoitustilat kunnossa

Agilityliiton toiminnanjohtaja Sirpa Sippola pohtii lajin suosiota. Hän toteaa, että eri puolilla Suomea toimivat seurat ovat pikku hiljaa saaneet harrastustilat kuntoon, mikä helpottaa lajia talvella ja houkuttelee mukaan uusia ihmisiä koirineen.

Ohjaajan hyvä kunto auttaa varmasti tässä. Itselläni on urheilutausta, ja kun vauhdikkaassa lajissa pääsee ohjaajakin urheilemaan, niin tämä on minun juttuni ehdottomasti. Jonna Keskitalo

Esimerkiksi Seinäjoella ja Kokkolassa voidaan harrastaa ympärivuotisesti. Kokkolassa toimivan Keski-Pohjanmaan Koitakilta ry on joitakin vuosia sitten saanut rakennettua lämpimän hallin ja siihen uuden tekonurmen.

Sen sijaan esimerkiksi Vaasan seudun lukuisat agilityseurat ovat vielä koiraurheiluhallia vailla. Vaasan Agilityseuran puheenjohtaja Pia-Kristiina Mietty kertoo, että rahanhankinta noin 400 000 euroa maksavan hallin rakentamiseksi on käynnistynyt.

Agilityn houkuttavuutta saattaa lisätä se, että laji on luokiteltu oikein virallisella taholla urheiluksi, eikä miksikään puuhasteluksi. Suomen Agilityliitto hyväksyttiin vuonna 2016 Suomen Olympiakomitean jäseneksi.

Säännöt helpottavat hyppyjä

Koirien harjoittaminen esteradalla saattaa saada uusia ystäviä myös tämänvuotisen sääntömuutoksen ansiosta.

Agilityssä on koirille nyt viisi säkäkorkeusluokkaa, kun niitä aiemmin oli vain kolme.

Jäsensihteeri Tiina Aspegrén Keski-Pohjanmaan Koirakillasta selventää, että minien, medien ja maxien lisäksi kilpailussa on nyt myös pikkuminit ja pikkumaxit. Se helpottaa esimerkiksi alle 28 senttimetriä korkeiden koirien estehyppyjä, koska nyt niiden tarvitsee ponnistaa enää 35-senttisten esteiden yli.

– Aiemmin todella pienille koirille on voinut olla hankalaa päästä hyppyesteiden yli. Nyt niille taataan matalampi hyppykorkeus, jolloin esteet eivät vaadi koiralta enää niin hirveästi fyysisesti. Me toivomme, että tämä uudistus houkuttaa kilpailemaan. Se kisakaverin terveys ja ilo tekemiseen on tärkeintä tässä lajissa.

Sääntöuudistus pätee Suomessa. Ruotsissa se on ollut voimassa jo aiemmin. Kansainvälisillä kentillä voimassa on edelleen kolme säkäkorkeusluokkaa.

Kilpailussa oltava nopea

Jonna Keskitalon koirat käyvät tällä kertaa läpi rataa, jossa on putkia, hyppyesteitä, A-este, rengas ja pujottelu. Näistä rasteista enemmän harjoittelua voi vaatia keppirivistö.

Ainahan sitä jännittää, minkälaisen radan tuomari on rakentanut! Jonna Keskitalo

– Pujottelu saattaa noista olla haasteellisin. Koiran pitää osata aloittaa oikeasta välistä ja pujotella jokainen 12 pujottelukeppiä loppuun saakka.

Kilpailuissa ohjaaja saa useimmiten vain viisi minuuttia aikaa tutustua rataan. Sinä aikana hänen pitää suunnitella, miten ohjata koira niin, että rata ja esteet tulee suoritettua numerojärjestyksessä.

– Ainahan sitä jännittää, minkälaisen radan tuomari on rakentanut! rata on joka kerta erilainen.

Koiraa ohjataan radalla ohjaajan liikkeen avulla, omalla sijainnilla suhteessa koiraan, ohjaajan kontaktilla koiraan, ohjaajan rintamasuunnalla, jalkaterien suunnalla, käsien liikkeillä ja suullisilla käskyillä. Kilpailuissa yhteistyön pitää olla niin saumatonta, että tuntematon rata sujuu virheettömästi ja nopeasti.

Seuraava ison jännityksen paikka Jonna Keskitalolla ja Kuuralla on elokuussa, Vantaalla pidettävissä PM-kilpailuissa.

Pitkä hellejakso on alkanut ruuhkauttaa päivystyksiä ja tuonut lisäkiirettä ensihoitoon. Lisäksi ainakin Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä on viime päivinä sattunut muutamia kuolemantapauksia, joissa syynä ovat olleet kuumuus ja kuivuus.

Tilanne on pahentunut nopeasti viime päivinä. Ensihoidon ylilääkäri, päivystysalueen vs. ylilääkäri Mikko Lintu sanoo, että vanhukset alkavat nyt kärsiä lämmöstä vakavasti. Vanhuspotilaiden määrä päivystyksessä on lähes tuplaantunut, ja päivittäin hoidetaan pariakymmentä kuumuudesta kärsivää.

– Vanhukset ja perussairaat alkavat mennä huonoon kuntoon. Tulee ensihoitotehtäviä, päivystyskäyntejä ja joudutaan osastolle, kuvaa Lintu.

Iso osa potilaista saa riittävän avun nesteytyksestä ja piristyy jopa tunneissa. Lintu muistuttaa, että poppakonsteja tilanteeseen ei ole: nestettä on juotava tarpeeksi.

– Mitä pidempään helle jatkuu, sitä raskaammaksi se käy vanhuksille.

Pitkittynyt helle aiheuttaa kymmeniä lisäkuolemia viikossa

Suomalainen tutkimus osoittaa, että pitkään jatkunut helle lisää vanhusten kuolleisuutta noin 20 prosenttia.

– Kun tukala tai erittäin tukala helle jatkuu pitkään, ennenaikaisia kuolemia tulee viikossa vajaat sata, laskee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ympäristöterveysyksikön ylilääkäri Raimo O. Salonen.

Riski on helteellä suurimmillaan hoitolaitoksissa, missä ovat huonokuntoisimmat ikäihmiset. Ongelmia on monia: sydänsairailla sydän ei kestä helteen tuomaa lisärasitusta. Jos ihmisen nestetasapaino horjuu, veren hyytymistaipumus voi kasvaa ja esimerkiksi aivoveritulppariski suurenee. Jos taas käytetään nesteenpoistolääkkeitä turvotuksen ehkäisemiseksi, seurauksena voi olla verenpaineen lasku ja kaatumisriski.

Vuonna 2010 hellettä kesti 28 vuorokautta ja vuonna 2003 21 vuorokautta. Nyt kuumuuden on ennustettu jatkuvan vielä jopa useita viikkoja. Salosen mukaan on mahdollista, että kuolemantapausten määrä kasvaa kumulatiivisesti, kun helle pitkittyy.

– Toisaalta varautumisesta on viime vuosina tiedotettu aiempaa paremmin, ja näiden helteiden päätyttyä nähdään, onko kuumuuden torjunnassa onnistuttu, pohtii Salonen.

On vaikea arvioida, paljonko lisäkuolemista voitaisiin ehkäistä tekemällä kaikki mahdollinen asuntojen viilennyksestä riittävään nesteytykseen. Ylilääkäri Raimo Salonen THL:stä uskoo silti, että ainakin joitakin kymmeniä ihmishenkiä säästyisi.

Juomisen lisäksi pitää muistaa syödäkin

Vanhukset eivät aina tunne janoa tai suostu juomaan tarpeeksi. Osa pitää kiusallisena jatkuvaa vessassa ramppaamista, vaikka se olisi tavoitetila:

– Se että virtsaa tulee, kertoo riittävästä nesteytyksestä. Ilman sitä ihmisellä on nestevajausta. Se on näin yksinkertaista, vauvasta vaariin, tiivistää Salonen.

Hänen mukaansa vähemmän puhutaan ruuan merkityksestä, mutta syödäkin pitäisi. Hedelmät ovat helteellä hyvästä, ja myös vaikkapa kinkkuleipä tai uudet perunat ja silli kannattaa pitää ruokalistalla.

– Keittoruuat ovat erinomaisia, niistä tulee sekä energiaa että nesteitä. Kesäkeitto on mainio ruoka jo nimensä pohjalta. Siihen leipä ja lasi maitoa, siinä on jo mainio lounas, kannustaa Salonen.

Hän kehottaakin omaisia pitämään silmällä ikäihmisiä ja vähintään soittelemalla tarkkailemaan, ovatko nämä kunnossa.

Oulussa ja Kokkolassa helleoireita

Keski-Pohjanmaan keskussairaalan yhteispäivystyksessä Kokkolassa kiire lisääntyi viikonloppuna. Potilaat kärsivät ripulista, oksentelusta, huimauksesta, kuivumisesta, syömättömyydestä ja juomattomuudesta.

– Kyllä hellejakson pituus alkaa näkyä potilaiden voinnissa, kommentoi päivystys- ja diagnostiikkapalvelujen palvelualuejohtaja Kaija-Riitta Suonsyrjä Soitesta.

Oulun seudun yhteispäivystyksessä on hoidettu parin viikon aikana jo useita kymmeniä huimauksesta, uupumuksesta ja nestehukasta kärsineitä ihmisiä. Päivystykseen on tullut tai tuotu sekä ikäihmisiä että perusterveitä aikuisia, jotka ovat olleet huonossa kunnossa. Syynä oireisiin pidetään tukalaa hellettä.

Helsingissä ja Tampereella ei ruuhkaa

Myös Helsingissä Malmin ja Haartmanin sairaaloiden päivystyksessä potilasmäärät ovat kasvaneet, mutta ruuhkasta ei vielä voi puhua, sanoo päivystystoiminnasta vastaava apulaisylilääkäri Lea Lappeteläinen.

Hoidettavana on pääasiassa vanhuksia ja perussairaita, jotka kärsivät kuivumisesta, sydämen vajaatoiminnasta ja yleisestä heikkoudesta. Potilaat on saatu hoidettua tavanomaisin keinoin, vaikka toipuminen voikin osalla kestää tavanomaista pidempään.

Tampereella Tays Ensiapu Acutassa helle ei ole lisännyt potilaiden määrää, mutta tavallista useamman tulijan oireiden syynä on kuumuus. Helleväsymys- ja sydänoireisia potilaita on paljon.

– Heikoimmat kärsivät, eivät niinkään lapset ja työikäiset, summaa päivystyksen vastuualuejohtaja, ylilääkäri Tuuli Löfgren.

Etelä-Karjalan keskussairaala kertoi jo perjantaina, että päivystys on ruuhkautunut muun muassa helteen takia. Iäkkäitä potilaita ei voi kotiuttaa, joten kuormitus osastoilla kasvaa. Henkilökuntaa on lisätty ja vähemmän kiireellistä hoitoa joutuu odottamaan pidempään. Ruuhkan ennakoidaan jatkuvan.

Myös Kokkolassa, Jyväskylässä ja Helsingissä on turvauduttu päivystyksessä ruuhkanpurkujärjestelmään eli kutsuttu lisää lääkäreitä töihin.

On ollut tehtäviä, jotka on hoidettu vesipullolla. Kenttäjohtaja Toni Rikala ensihoitokeskuksesta Kokkolasta

Keski-Pohjanmaalla apua ja ohjausta on annettu myös puhelimessa tavallista enemmän. Soittajat ovat valittaneet epämääräistä huonoa oloa, väsymystä sekä pää- ja vatsaoireita. Nekin viittaavat Soiten palvelualuejohtaja Kaija-Riitta Suonsyrjän mukaan liian vähäiseen juomiseen.

Ensihoidossa taas on jouduttu hoitamaan auringonpistoksista ja lämpöuupumuksesta kärsiviä, mitä ei ole tapahtunut moneen vuoteen. Iäkkäät kärsivät lämmöstä, joka myös pahentaa perussairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja.

– Oireita on laidasta laitaan. Hengenahdistusta, rintakipua. Huimausta, vetämätöntä oloa, huonovointisuutta, luettelee kenttäjohtaja Toni Rikala ensihoitokeskuksesta.

Joskus ongelmat hoituvat helposti.

– On ollut tehtäviä, jotka on hoidettu vesipullolla. On tarjottu vettä ja annettu mukaankin. Se on sinänsä aika poikkeuksellista, sanoo Rikala.

Rikala sanoo, että vedellä pärjää pitkälle, mutta kivennäisvesien mukana saa nestetasapainoa tukevia elektrolyyttejä. Alkoholi taas kuivattaa elimistöä, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen.

Hätänumeroon 112 soitettaessa saattaa esiintyä häiriöitä Inarin kunnassa Kaamanen, Partakko, Sevettijärvi ja Näätämön alueella. Hätätilanteen sattuessa hakeudu häiriöalueen ulkopuolelle tai Inarin/Ivalon paloasemille, Ivalon poliisiasemalle tai Ivalon terveysasemalle. Hätäkeskuslaitos

Varningsmeddelande

Det kan förekomma störningar i Enare, Kaamanen, Partakko, Sevettijärvi och Näätämö område, då man ringer 112. I händelse av nödsituation, sök er utanför störningsområdet eller till brandstationerna i Enare/Ivalo, Ivalo polisstation eller Ivalo hälsostation. Nödcentralsverket.

VÁRALAŠVUOĐADIEĐÁHUS

Heahtenummár 112-nummárii riŋgedettiin sáhttet leat hehttehusat Anára Gámas, Bárttet, Čeavetjávri ja Njávdán guovllus. Jus heahtedilli šatta, ohcal hehttehusguovllu olggobeallái dahje lagamus dearvvašvuođaguovddážii, buollinstašuvdnii dahje bolesstašuvdnii. Heahteguovddášlágádus.

VAARÂTIÄĐÁTTÂS

Jis suáittá etinummeer 112:tán täst pyehtih leđe vádisvuođah, Aanaar Kaamâs, Päärtih, Čevetjävri já Njiävđám kuávlust. Jis puátá eeti, moonâ kuávlu ulguubel já suáti tobbeen iše, teikkâ moonâ aldemuu tiervâsvuođâ-, puálu-, teikkâ poolis kuávdášân. Etikuávdášlájádâs.

Vaarteâđtõs

Jieʹttnââmra 112 soiʹttjeeʹl vuäiʹtte leeʹd stamldõõzz Aanar Kaamanen, Partakko, Če´vetjäu´rr da Njauddâm vuuʹdest. Jieʹttvueʹjjest ooʒʒõõđ stamldõsvuuʹd åålǥbeälla leʹbe ââldmõs tiõrvâsvuõtt-, čackkeem- leʹbe pååʹlespõʹrtte. Jieʹttkõõskõs-stroiʹttel

Helle aiheuttaa terveyshaittoja monissa terveyden ja sosiaalihuollon laitoksissa, kertoo tuore kysely. Vuodeosastoilla ja palvelutaloissa kuumuus lisää väsymistä, huonovointisuutta, sekavuutta ja esimerkiksi virtsatieinfektioita. Oireet ovat johtaneet myös päivystyskäynteihin.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto päätti selvittää asiaa saatuaan yhteydenottoja, joissa kannettiin huolta niin asukkaiden kuin työntekijöiden jaksamisesta. Vastauksia tuli pohjalaiskunnista ja Pirkanmaalta yli 450. Haitoista raportoi lähes puolet. Vastanneissa yksiköissä on yli 15 000 ihmistä. Valtaosa on tehostetun palveluasumisen yksiköitä, loput vuodeosastoja ja vanhainkoteja.

Vastausten mukaan kolmanneksessa taloista on koneellinen ilmastointi, mutta jäähdyttävä ilmanvaihto puuttuu aluehallintoviraston mukaan valitettavan monesta. Tuulettimia käytetään myös, mutta niitä ei riitä kaikkiin tiloihin.

Joka neljännessä paikassa seurataan lämpötilaa säännöllisesti. Korkeimmillaan elohopea kipuaa huoneissa 28–34 asteeseen.

Lähes kaikki avin kyselyyn vastanneet kertoivat myös aloittaneensa työt lämpöongelman selättämiseksi. Ikkunoita pidetään päivisin kiinni ja peitettyinä, ja iltaisin tuuletetaan kunnolla. Vaatetusta ja vuodevaatteita on kevennetty, ja kasvanut nesteen tarve on otettu huomioon.

Lääkehuoneet vaikea pitää tarpeeksi viileinä

Keski-Pohjanmaan laitoksista vastaava Soiten palvelualuejohtaja Minna Mäkitalo-Rauma sanoo, että asukkaiden tilojen kanssa on pärjätty toistaiseksi hyvin. Viilentimet ovat tehokkaita ja ilmanvaihto pääosin hyvä. Tosin viilentimet ovat loppuneet, eivätkä kaikki vanhukset halua tuulettimia hurisemaan.

Haasteita on tullut tiloissa, joiden isoihin ikkunoihin aurinko pääsee paistamaan. Silloin ihmisiä on siirretty ja tiloja viilennetty vastaavasti yöllä. Sen sijaan terveyskeskuksiin tai sairaaloihin ei asukkaita ole Keski-Pohjanmaalla Mäkitalo-Rauman mukaan jouduttu siirtämään.

Ongelmia on ollut myös siinä, että lääkehuoneet saadaan pidettyä tarpeeksi viileinä. Lääkkeet pilaantuvat, jos lämpötila nousee liikaa. Suositus on 24 asteen tienoilla. Apua on toistaiseksi saatu tarvittaessa nopeastikin: esimerkiksi Kaustisella kunta hankki viilentimen yhteen lääkehuoneeseen ja vanhainkotiyhdistys toiseen.

Pitkät helteet heikentävät asukkaiden ruokahalua, ja unen laatu kärsii. Myös kotihoidosta on tullut yhteydenottoja, joiden mukaan asukkaat väsyvät kodeissaan pitkään lämpöjaksoon. Toisaalta aina on heitäkin, joiden mielestä helteelläkään ei ole liian kuuma. Usein huolissaan ovat Mäkitalo-Rauman mukaan omaiset.

Honkaharjun miehiä ei kuuma haittaa

Kokkolassa Honkaharjussa asuva Voitto Isokoski kuuluu niihin ikäihmisiin, joita kuumuus ei haittaa. Hän on työskennellyt tehtailla eristäjänä ja tottunut lämpöön.

– Ei vaivaa kuumuus mitenkään, ei tipan tippaa. Saisi olla vaikka viidessäkympissä, sanoo Isokoski.

Kahvi maistuu. Kotona sitä on kulunut öisinkin, termospullosta. Tuuletinta hän ei tarvitse.

Matti Tervasmäkeenkään kuumuus ei vaikuta. Päinvastoin: päivä saisi lämmetä aikaisemmin. Tuuletin pitää huoneen lämpötilan 27–30 asteen välillä.

– Minusta se ei ole liikaa, mutta jos on tottunut matalaan lämpöön, se on liikaa tietysti. Se on tottumiskysymys.

Kokkolassa Honkaharjun tehostetun palveluasumisen yksikössä lämpötiloja tarkkaillaan ja tukalaa oloa pystytään tarvittaessa helpottamaan, kertoo palveluesimies Petra Lågland.

– Toistaiseksi on pärjätty ihan hyvin. Ilmastointi pitää sisälämpötilan sopivana, ja sitä seurataan koko ajan.

Murheenkryyni on erillisessä siivessä oleva intervallihoitopaikka Vaiho, jossa ei ole viilennintä aulassa. Kaupunkiin on oltu yhteydessä, mutta ilmalämpöpumppu ei ehtine näille helteille.

Juomakärrystä ylimääräistä juotavaa

Lämpötilaa hillitään myös täällä pitämällä sälekaihtimia kiinni ja lamppuja sammuksissa. Osaston päässä on terassi, jonka ovista saadaan ilma vaihtumaan. Osin katetulla ja puiden varjostamalla terassilla vanhukset voivat myös istua vilvoittelemassa silloin, kun päivä ei ole kuumimmillaan. Öisin tilanne helpottuu hieman, ja silloin tilat yritetäänkin saada mahdollisimman viileiksi.

Siirrettäviä tuulettimia ei riitä kaikille, ja osalle omaiset ovat tuoneet oman.

Erityistä huomiota on kiinnitetty nesteytykseen: juomakärry kiertää tarjoamassa ylimääräistä juotavaa. Myös syömisestä on pitänyt välillä muistutella. Osa ikäihmisistä on käytetty suihkussa tavallista tiuhempaan.

Toini Anttiroikon huoneessa on tuuletin, ja yhteisissä tiloissa mukavan viileää. Kuumuus väsyttää, mutta onneksi Anttiroiko saa nukuttua öisin. Ulkona olisi mukava olla, mutta siihen viileämpi sää olisi parempi.

– Voi kauhia! kommentoi Anttiroiko, kun kuulee päivän lämpötilaennusteen: 30 astetta.

– Hyvä lämpötila olisi 20 astetta!

Jalat käyvät tasaista tahtia, kun Barcelona-paitaan pukeutunut poika taittaa taivalta. Hänellä on käsissään fysioterapeutin lainaama puhelin, ja siinä SuperCatista menossa taas uusi taso.

Jalkoihin 9-vuotiaan Eemi Laurilan ei tarvitse katsella, sillä hän ei ole vaarassa törmätä mihinkään. Alustana on kävelymatto, ja poika on tukivaljaissa, jaloissaan liikesensoreilla varustetut tuet.

50 minuutin matkassa kävelyrobotissa tärkeintä ei todellakaan ole määränpää, vaan itse matka, sillä jokaisen askelen tarkoitus on muistuttaa pojalle, mistä kävelyssä on kysymys.

Jaloille olisi tarvetta, sillä Eemi Laurilan lempiaine koulussa on liikunta. Futiksessa poika on maalivahti, ja keväällä koulujenvälisessä turnauksessa hän nappasi Fair Play -kortin. Lisäksi hän harrastaa ratakelausta ja uintia, mutta kaikkein rakkain laji on koripallo.

Kun Eemi Laurila oli neljä, häneltä löydettiin kasvain selkäytimestä. Leikkauksen riski arvioitiin alunperin liian suureksi. Vanhemmat etsivät kuitenkin lääkärin, joka suostui leikkaamaan, sillä kasvaimen jättäminen paikalleen kasvamaan olisi ollut lääkärin arvion mukaan vielä pahempi vaihtoehto.

Poika halvautui navasta alaspäin, koska kasvain oli painanut selkäytimestä lähteviä hermoja. Kuntoutusvaihtoehtoja etsivä äiti löysi ensin Virosta ja sitten kotimaasta kävelyrobotin, jonka avulla kuntoutustyötä on tehty nyt pian pari vuotta.

Kerran viikossa Eemi Laurila matkustaa kotoaan 150 kilometriä Kannukseen. Muutaman kerran vuodessa pidetään tehosessioita, joiden aikana hän viettää putkeen useamman päivän kävelyrobotin kanssa.

Tapasimme Eemin puolitoista vuotta sitten. Mitä hänelle kuuluu nyt?

Urakkaa on vaikeutettu koko ajan: matkaa on kasvatettu, maton vauhtia lisätty ja painokevennystä vähennetty. Kun poika alussa kävelytti omaa painoaan 20 kiloa kevyempää massaa, nyt kevennystä on enää viisi kiloa. 50 minuutin aikana hän kävelee nyt 1400 metriä.

– Kevennystä on voitu vähentää koko ajan, kun Eemin kunto on noussut ja jaksaminen parantunut, sanoo fysioterapeutti Riina Puutio Kitinkannuksesta.

Robotti auttaa muun muassa säilyttämään askelrytmin. Se myös ohjaa jalat pysymään suorassa linjassa sen sijaan, että ne heittelehtisivät sivuille. Valtaosan ajasta pyörätuolissa istuvalle pojalle myös pelkän pystyasennon säilyminen on tärkeää, sillä elimistö joutuu tekemään paljon lisätyötä, kun ihminen on pystyssä:

– Sydämen pitää pumpata verta varpaista päähän asti. Aineenvaihdunnan on tehtävä enemmän töitä. Kun aina seisoo normaalisti, ei edes tule ajatelleeksi, että vitsit: kyllä kroppa tekeekin tosi paljon työtä, kun on pystyasennossa! muistuttaa Puutio.

Laurila on saanut fysioterapeuttinsa mukaan askelrytmin säilymään hienosti ja tietää, milloin pitää siirtää paino jalalta toiselle, jotta ei kaadu.

Keväällä poika sai kotiin mittatilaustyönä tehdyt ortoosit eli jalkatuet, ja harjoittelee nyt kävelyä sielläkin. Kotona kaikki liike pitää tuottaa itse, ja harjoittelumatkat ovatkin aluksi parista metristä muutamaan kymmeneen metriin.

Myös ulkoinen tuki tarvitaan, sillä pojan tasapaino ei ole vielä niin hyvä, että matka taittuisi ilman apukäsiä tai vaikka rollaattoria.

– Matkat varmasti kasvavat kesän aikana, kun pääsee pihalle treenaamaan, uskoo Riina Puutio.

Kun aina seisoo normaalisti, ei edes tule ajatelleeksi, että vitsit: kyllä kroppa tekeekin tosi paljon työtä, kun on pystyasennossa! Fysioterapeutti Riina Puutio

Kuntoutus on ollut jatkuvaa pientä kehitystä. Takapakkia ei ole tullut, mutta kehitys on aaltoillut: huippuhetkiä voi seurata lievä taantuma, kun keho herättelee itseään sopeutumaan muutokseen ja kehitykseen.

Nuoruus tuo etulyöntiaseman kuntoutumiseen, sillä kehossa on vielä paljon kapasiteettia. Puutio on tyytyväinen siihen, missä nyt ollaan, sillä alussa ei voinut ennustaa kehitystä puolentoista vuoden päähän.

Seuraavaankaan saumaan ei näe. Työtä on tehtävä sinnikkäästi:

– Jos olisi ihmenappi tai poppakonsti, totta kai sitä olisi jo käytetty, sanoo fysioterapeutti Riina Puutio.

Kävely on vain osa kuntoutumista. Eemi Laurila ui paljon, mikä kehittää vartalon hallintaa ja hahmottamista. Kotipaikkakunnalla hän tekee myös lihaskuntoa fysioterapeutin kanssa, jotta vartalossa pysyy voima ja liikkuvuus.

Toisaalta kävelyrobotissa työssä ovat monet osa-alueet: aivot, hermosto, lihakset ja kestävyys. Yhtä ei voi sammuttaa, kun treenaa toisia.

Kuntoutuminen onkin kakkosluokan lopettaneelle Eemi Laurilalle kovaa hommaa. Kuin toinen työ koulun jälkeen, määrittelee fysioterapeutti Riina Puutio.

– Se on raakaa työtä, sitä pitää jaksaa sinnikkäästi tehdä. Mutta Eemi on sisäistänyt sen hyvin.

Välillä yksitoikkoisilta tuntuvia kävelysessioita piristetään yhteisillä touhuilla. Fysioterapeutti on tarvittaessa myös matikkakilpailun osapuoli, päässälaskukone tai tietovisailija. Viimeksi oli fysioterapeutin vuoro hävitä matikassa. Välillä pallotellaan ilmapalloilla tai potkitaan keiloja.

Tsemppaamisessa auttavat pojan omat tavoitteet ja toiveet.

– Jalkapallo on Eemin lempiharrastuksia. Se motivoi, kun huomaa, että saa vasemmalla jalalla potkaistua paremmin kuin vaikka kaksi kuukautta sitten, sanoo Puutio.

Keski-Pohjanmaalla Kannuksen Rättyässä syttyi illansuussa kolmen hehtaarin laajuinen maastopalo. Se levisi hakkuuaukealta metsään, mutta palomiehet onnistuivat estämään sen leviämisen pidemmälle. Palokunta on kuitenkin joutunut sammuttamaan maastopaloa vaikeakulkuisella alueella.

Iltakymmeneen mennessä paloalue on saatu rajattua ja siellä on jo jälkisammutustyöt käynnissä. Puolustusvoimien helikopteri avustaa palomiehiä sammutustöissä.

– Ensivaiheessa liekkejä oli sammuttamassa pelastuslaitokselta 15 yksikköä ja 40 palomiestä, päivystävä päällikkö Jukka Kangasvieri Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta kertoo.

Jälkisammutustyöt jatkuvat maastopaloalueella ainakin lauantaihin aamupäivään saakka.

Aamulla sakastin lämpömittari näyttää lähes 28 astetta. Kokkolan kaupunginkirkossa 30 asteen raja on ylittynyt tänä kesänä monesti. Jopa 500 henkeä konfirmaatiota seuraamassa tuo oman lisänsä lämpötilaan.

– Jokainen on kuin pieni lämpöpatteri. Kyllä porukasta näkee, että olo on tosi tukala, sanoo suntio Ilkka Vasalampi

Helpotusta on haettu ovien pitämisestä auki, mutta osa kirkkoväestä on joutunut lähtemään välillä vilvoittelemaan ulos. Suntio on kuullut osansa ihmettelystä, eikö rakennuksessa ole kunnon ilmastointia.

Vastaus on ei. Kirkkorakentamisessa ei ole varauduttu tämän kaltaisiin kesiin. Kokkolan kirkossa on vain poistoilmajärjestelmä, eikä näillä teknisillä ratkaisuilla pystytä enempään.

– Lattiassa menee kyllä kaukolämpöputket, joissa kulkee talvella lämmintä vettä. Olen miettinyt, voisiko niissä kulkea kesällä kylmää. Mutta jossain se pitäisi lauhduttaa, ja se vaatii rahaa ja tekniikkaa, pohtii Vasalampi.

Tuulettamisessakin on ongelmansa: osa kärsii vedosta ja ulkoa kantautuu meteliä. Ja niinkin on käynyt, että tuulenpuuska pöläyttää virsinumerot taululta alttarin eteen ja suntio saa juosta niitä noukkimassa.

Ikkunoita Kokkolan kirkossa on paljon. Isoissa yläikkunoissa on savunpoistoluukut, mutta ne aukeavat vasta tulipalon sattuessa, ja muut ikkunat taas ovat umpioita.

Myös Kälviän kirkossa avattavia ikkunoita on vähän, ja lämpötila lähellä 30:a astetta. Tuulettaminen on pääasiassa oven varassa.

Kirkkopukeutuminen on kirjoittamaton säännöstö

Vasalampi suunnittelee vesipisteiden laittamista kirkon aulaankin; toistaiseksi vain vessoihin on kasattu mukeja muistuttamaan juomisen tärkeydestä. Suntio uskoo, etttä ihmiset arastelevat omien vesipullojen tuomista kirkkoon, mutta aivan turhaan.

– Ei tämä nyt niin pyhä paikka ole! Ettei oma terveys ja jaksaminen vaarantuisi.

Oma lukunsa on pukeutuminen: esimerkiksi rippijuhliin tullaan kesälläkin yleensä puku päällä. Suntio kannustaa jättämään rohkeasti takin pois ja tulemaan lyhythihaisessa paidassa. Naisilla valinnanvaraa on enemmän, ja tilanne sikäli helpompi.

Kirkkoon pukeutumista säätelee lähinnä kirjoittamaton etiketti. Pääosin pukeutuminen on hyvää, mutta joskus nuorten valinnat ottavat silmään, sanoo suntio Ilkka Vasalampi

– Joskus tekisi mieli sanoa, että jatka hametta kymmenellä sentillä. Mutta ei täältä ketään ulos lähdetä ajamaan.

Kivikirkot pysyvät viileinä pidempään. Vanha Kaarlelan kirkko Kokkolassa oli vielä alkukesästä suorastaan viileä, mutta nyt senkin lämpötila on noussut. Yhä se on silti kaupunginkirkkoa kylmempi.

– Kevytrakenteista Kokkolan kirkkoa voisi verrata kevyttakkaan: se tulee nopeasti lämpimäksi, mutta myös jäähtyy äkkiä. Kaarlelan kirkkoa taas voi verrata varaavaan takkaan: sen kun saat lämpimäksi, tulee leuto talvi Kirkonmäelle, nauraa suntio Ilkka Vasalampi.

Kokkolan kirkkoon mahtuisi hänen mukaansa kuutiotilavuudeltaan lähes kaksi Kaarlelan kirkkoa, joka taas painaa kaksi kertaa kaupungin kirkon verran. Massan lämpeneminen kestää puolestaan kauan.

Jos kuumia kesiä tulee enemmänkin, Vasalammin mukaan on pakko alkaa tehdä teknisiä muutoksia.

– Ei yksi pääsky kesää tee. Näitä pitäisi varmaan tulla niin monta peräkkäin, että alkaisi päättäjäporukallakin tulla hiki, virnistää Vasalampi.

Toimitusjohtaja Joona Alestalon olo on yhtä aikaa haikea ja helpottunut. Yli 40 vuotta Lahdessa toiminut Alestalon kangasmyymälä pisti pillit pussiin kolmen rankasti tappiollisen vuoden jälkeen.

Perinteisestä kangaskaupasta tuli riippakivi mattokutomoa, kangastukkua ja tekstiiliteollisuuden raaka-aineiden myyntiä pyörittävälle firmalle.

Erikoismyymälästään haluaa eroon myös Halpa-Halli. HHkangas lopettaa Kokkolassa kesän jälkeen. Samoihin aikoihin kaupungista katoaa myös Eurokankaan liike. Tapiolan myymälänsä Eurokangas ennätti sulkea jo kesäkuussa.

Yhtäkkiä sulla on 500 metriä pöllökuosia tai joku väri, jota kukaan ei enää haluakaan. Toimitusjohtaja Joona Alestalo

Että menestyisi, on oltava siellä missä kuluttajat ovat. 47 700 asukkaan Kokkolan asiakasvolyymi osoittautui Eurokankaalle liian pieneksi.

Pääkaupunkiseudulla Tapiolan Heikintori puolestaan jäi vetovoimaisempien kauppakeskusten jalkoihin.

– Seuraamme ja ennakoimme kuluttajavirtoja. Olemme avanneet myymälät Vantaan Porttipuistossa ja Espoon Isossa Omenassa, Eurokankaan toimitusjohtaja Daniel Ward sanoo.

Halpa-Hallin toimitusjohtaja Janne Ylinen puolestaan kertoo ketjun keskittyvän jatkossa vain tavaratalotoimintaansa. Siksi myös HHSportit ovat saaneet lopettamispäätöksen.

Käsityöbuumi ei näy kankaiden menekkinä

Lahtelainen Alestalon kangaskauppa yritti toimitusjohtajan sanoin kääntää kaikki kivet ja männynkävyt, mutta ei onnistunut muuttumaan kuluttajan silmissä houkuttelevaksi ostospaikaksi.

Alestalon mukaan kuluttajalle pitäisi nykyään pystyä tarjoamaan koko ajan uutta ja isolla valikoimalla. Trendiväri tai -kuosi on hetkessä vanha.

– Yhtäkkiä sinulla on 500 metriä pöllökuosia tai joku väri, jota kukaan ei enää haluakaan. Siitä on kuitenkin pakko päästä eroon, ennen kuin voi ostaa uutta.

Toimitusjohtajat Alestalo, Ward ja Ylinen puhuvat maailman ja kuluttajan muuttumisesta.

Vielä 1970-luvulla ostettiin kangasta ja tehtiin tai teetettiin vaatteita. Nyt konetta surruuttavat vain innokkaimmat ja he, jotka haluavat peroonallisuutta itse tehdyillä vaatteilla.

Suuri massa ei ompele vaatteita, liinavaatteita tai sisustustuotteita, vaan ostaa kaiken valmiina.

– Kuinka moni edes omistaa ompelukoneen, saati ennättää käyttää sitä? Et sinä kiireittesi keskellä mitään ompeluhommaa rupea opettelemaan, kun on paljon helpompaa ostaa valmis vaate tai kodin sisustusjuttu, Joona Alestalo miettii.

Jos pysyt mielenkiintoisena ja pystyt vastaamaan asiakkaan tuote- ja palvelutarpeisiin, pysyt hengissä bisneksessä. Toimitusjohtaja Daniel Ward

Yli 30 liikkeen Eurokankaan toimitusjohtaja Daniel Ward ei usko ompelutaidon ja –harrastuksen katoavan.

– Aina löytyy heitä, jotka haluavat tehdä uniikkeja juttuja ja toteuttaa itseään. Euroopassa tällaisen trendin vahvistumisesta on jo merkkejä. Trendit tulevat ja menevät, niin se menee tässäkin.

Joona Alestalon mielestä Suomessa paljon puhuttu käsityöbuumi näkyy enemmän neulonta- ja virkkauslankojen myynnissä. Kankaissa lasten joustokankaat ovat suosittuja. Yleisesti kankaiden kokonaismenekki kuitenkin laskee tasaisesti.

– Villasukkia tehdään, mutta ompelevien himoharrastajien joukko on pieni.

Kokkolan vihaiset naiset

Kokkolassa joukko ompelutaitoisia naisia aloitti kesäkuussa nimenkeruukampanjan HHkankaan myymälän säilymisen puolesta.

– Ajattelimme, ettemme voi vaikuttaa Eurokankaaseen, mutta Halpa-Hallin kohdalla voimme yrittää, kertoo Taina Lamminen.

Toimitusjohtaja Janne Ylinen on ehdoton. Halpa-Halli ei aio pyörtää päätöstään. Kangaskauppa on tullut tiensä päähän laajan konsernin toimintana.

Taina Lamminen ja moni ompelutaitoinen kokkolalainen on pahoillaan. Viimeisten varsinaisten kangasliikkeiden lähteminen on iso menetys. Lamminen uskoo, että moni kangas jää ostamatta, jos on lähdettävä kauas kankaan takia. Verkkokauppa ei houkuta kaikkia.

Lahtelainen toimitusjohtaja Joona Alestalo ymmärtää hyvin kokkolalaisten tunnot. Samoja fiiliksiä heräsi Lahdessakin myymälän sulkemisuutisen jälkeen. Moni haluaa taistella sydäntä lähellä olevan harrastuksensa puolesta.

– Se on vähän kuin joku lakkauttaisi jäähallin ja seuraava halli olisi 100 kilometrin päässä. Tottahan sitä yrittäisi, että saisi lähihallin pidettyä, Alestalo miettii.

Pärjätäkseen on löydettävä oma juttu

Halpa-Hallin toimitusjohtaja Janne Ylinen uskoo, että Kokkolassa olisi mahdollisuuksia yrittäjävetoiselle kangaskaupalle.

Lahtelainen toimitusjohtaja Joona Alestalo näkee alan tulevaisuuden synkkänä. Näkemys perustuu firman harjoittamaan kankaiden tukkumyyntiin, tukkuasiakkailta kuultuihin tietoihin ja oman liikkeen kohtaloon. Kaupan liitto ei esimerkiksi tilastoi alaa ollenkaan.

– Aikaisemmin myimme kangasta valehtelematta sadoille kaupoille. Nyt liikkeitä on huomattavasti vähemmän ja niistäkin moni tuntuu olevan henkitoreissaan. Ostomäärät ovat pienentyneet ja maksu-ajat pidentyneet, Alestalo kertoo.

Eurokankaan toimitusjohtaja Danield Ward ei näe tilannetta yhtä synkkänä. Hän peräänkuuluttaa ketteryyttä ja reagoivuutta. Ne pärjäävät, jotka pystyvät mukautumaan nopeimmin muutokseen ja trendeihin.

– Jos pysyt mielenkiintoisena ja pystyt vastaamaan asiakkaan tuote- ja palvelutarpeisiin, pysyt hengissä bisneksessä, Ward toteaa.

Pelkkä kankaan myyminen tiskiltä metreittäin ei enää riitä. On löydettävä oma juttu. Eurokankaalla se on esimerkiksi laajentuminen kaihdin- ja ikkunaripustamisen puolelle ”avaimet käteen”- periaatteella. Kuluttaja tilaa tuotteen, joka valmistetaan mittojen mukaan ja tullaan asentamaan paikoilleen.

– Laajentamisen kautta perinteinen kangaskauppa pystyy oikeuttamaan olemassaoloaan tulevaisuudessakin, Ward sanoo.

"Todellinen kilpailu tulee halpatuotantojen alueilta"

Toimitusjohtajat eivät usko, että perinteinen kangaskauppa kompastuisi hintoihin. Kuluttaja on valmis maksamaan haluamastaan.

He eivät myöskään usko kivijalkakauppojen murentuvan verkkokaupan vyöryssä. Kaupan alalla tällä hetkellä tapahtuvat muutokset liittyvät isoon kokonaisuuteen.

– Satojen tuhansien ihmisten yhteinen käyttäytyminen ympäri maailmaa muuttaa asioita joka paikassa, sanovat Joona Alestalo ja Janne Ylinen.

Daniel Ward puolestaan uskoo, että yritys, joka toimii verkossa ja kivijalassa, pärjää kombinaatiolla paremmin kuin yhdellä jalalla.

– Suomalaisliikkeitäkin uhkaava todellinen kilpailu tulee Kaukoidästä tai muualta halpatuotannon alueilta, missä yhteiskunnalliset olosuhteet ovat kuitenkin aivan toisella tolalla kuin meillä.

Joona Alestalo ennustaa, että kymmenen vuoden jälkeen Suomessa on enää muutama erikoistunut kangasmyymälä. Nekin keskittyvät hänen arvionsa mukaan pääkaupunkiseudulle.

Vesibussi upposi torstaina Pietarsaaren edustalla Vanhansataman ja läheisen Mässkärin saaren välillä, Ådön kalasataman pohjoispuolella. Hälytys onnettomuudesta tuli ennen kello yhtä iltapäivällä.

Kaikki vesibussissa olleet 27 henkilöä pelastettiin, apua siihen saatiin veneilijöiltä.

Onnettomuusalus on M/s Mässkär, joka liikennöi joka päivä Pietarsaaren vanhansataman ja pienen Mässkärin saaren väliä, runsaan kymmenen kilometrin matkaa. Vesibussiin mahtuu 22 matkustajaa.

Toimintaa pyörittävän yhdistyksen Mässkärs Sjöservice Ab hallituksen puheenjohtaja Karl-Anders Boström arvioi, että onnettomuuden syynä on inhimillinen virhe eli että jäähdytysvesihana on jäänyt avaamatta.

Edellinen kapteeni sulkee hanan matkan päätteeksi, ja jos sitä ei ole avattu seuraavalla kerralla, ylikuumeneminen on voinut polttaa letkun poikki ja vesi on päässyt valumaan veneeseen.

Järjestelmä uusittiin kokonaisuudessaan viime vuonna, ja Boströmin mukaan tieto hanan avaamisen tarpeesta ei ole tavoittanut kaikkia vaihtuvia kippareita.

Onnettomuusaluksessa oli 25 matkustajaa ja 2 miehistön jäsentä eli kaksi ihmistä liikaa, mutta sillä Boström ei usko olleen vaikutusta. Kyseessä on Kulkuri 34 -tyyppinen, täysin katettu vene, jota on Boströmin mukaan hoidettu ja huollettu hyvin.

– Se on kulkenut kuin kissa koko ajan, ei ole ollut ongelmia. Veneestä ei löydy syytä onnettomuuteen, sanoo Boström.

Kaikki veneessä olleet on evakuoitu kuivina.

– Shokki on tietysti ihan valtava aina kun tällaista tapahtuu, sanoo Boström.

Sebastian Höglund oli tulossa kalasatamasta, kun näki veneen kulkevan tavallista matalammalla. Höglund oli ensimmäisenä paikalla. Ensin turvaan autettiin lapset ja vanhemmat ihmiset. Matkustajat olivat Hölundin mukaan pääasiassa rauhallisia, lapset tosin hieman hädissään.

Nimettömänä pysyttelevä naismatkustaja kertoi, ettei tilanne pelottanut häntä, sillä hän tiesi jaksavansa tarvittaessa kellua jonkin aikaa.

– On sitäpaitsi tärkeää pysytellä rauhallisena lasten takia.

Nainen kertoi myös matkustajien itse heiluttaneen muille veneilijöille avun saamiseksi ja jakaneen pelastusliivejä.

Merivartiosto vastasi pelastustöistä. Pelastajat pyysivät siviiliveneilijöitä antamaan pelastusyksiköille työrauhan ja pitämään etäisyyttä. Vesiliikennettä alueella rajoitettiin pelastustoimien turvaamiseksi.

Lopulta pelastuslaitos tarkasti onnettomuusaluksen sukeltamalla. Alus pyritään nostamaan vielä torstai-iltana.

M/s Mässkär on liikennöinyt koko kesän ajan päivittäin. Jäljellä oleville tilausajoille järjestetään korvaava kalusto. Päivittäinen liikennöinti olisi loppunut joka tapauksessa sunnuntaina.

Uponnut alus pyritään saamaan uudelleen käyttöön kunhan se on kuivatettu ja tarkastettu.

Lähetä uutiskuva

Olitko tapahtumapaikalla? Otitko uutistapahtumasta kuvan tai videon? Lähetä se meille täältä.

Ilmatieteen laitoksen mukaan kesän kovimmat ukkoskuurot ovat piiskanneet iltapäivän ja illan aikana Etelä- ja Keski-Pohjanmaata. Muun muassa Lapualla rankkasade on jo tulvinut teollisuushalliin. Teollisuushallin lattiasta noin 3 000 neliöä joutui veden varaan. Vettä nousi lattialle keskimäärin muutamien senttien korkeudelle.

Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta arvioidaan, että vettä pääsi sisätiloihin, koska viemäriverkostossa saattoi olla tukos ja viemärit lähtivät vetämään väärin päin. Asiantuntija tutkii paikan päällä parhaillaan viemäriverkoston rakennetta. Pelastuslaitokselta arvioidaan, että vettä on voinut lainehtia sisään myös pelkästään siksi, että sadekuuro oli rankka.

Pelastuslaitos sai pumpattua veden hallin lattialta ja kuivattua tiloja.

Teollisuushallissa valmistetaan huonekaluja. Pelastuslaitoksen mukaan sadevesi ei ennättänyt kastella hallissa olleita materiaaleja, eikä yrityksen tuotanto ole keskeytynyt.

Ukkoskuurot toivat rakeita

Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan ukkoskuurot ovat tuoneet tulleessaan myös raekuuroja. Ilmatieteen laitos arvioi aiemmin iltapäivällä, että rakeet ovat 2–5 senttiä halkaisijaltaan.

Varoitus rajusta ukonilmasta kestää aina kello 21:een saakka.

Suksi, suksi ei luista mihinkään, kaikui takavuosina koulun diskossa.

Ja sitten tuli se jännin kohta: Ja nyt jätkä se kuokka tänne tai käy niin kuin Kälviällä.

Popedan vuonna 1984 julkaistun Sukset-kappaleen sanonta Käy niin kuin Kälviällä herättää jatkuvasti kysymyksiä sosiaalisessa mediassa.

Mitä tämä tarkoittaa? Mitä siellä Kälviällä oikein kävi?

Tai Käläviällä, kuten paikalliset sanovat.

Popeda-yhtye juhlii 40 vuottaan lauantaina Tampereen Ratinan stadionilla. Vuonna 1977 perustetun tamperelaisbändin historiikki julkistettiin jo viime syksynä, mutta juhlakonsertti siirtyi tähän vuoteen. Konsertissa kuullaan todennäköisesti myös Sukset-biisi.

Mikä Kälviä?

Kälviä on pieni vajaan 5 000 asukkaan kylä Keski-Pohjanmaalla. Nykyään se kuuluu Kokkolaan. Sanonta on todennäköisesti tunnetuin asia, mikä Kälviästä tiedetään. Ellei sitten lasketa edesmennyttä kansanedustaja Lucina Hagmania. Tai no, kummastakaan ei valtaosa suomalaisista ole todennäköisesti kuullut.

Keskustelupalstat tietävät kuitenkin kertoa, että Popeda-yhtye on ajanut kolarin Kälviällä. Olisiko se syy sanoitukseen?

Popedan keulakuva Pate Mustajärvi on perjantaina kiireinen valmistellesssaan keikkaa.

Hän viestittää lyhyesti, ettei sanoituksella ole mitään tekemistä kolarin kanssa. Kolari sattui laulun julkaisun jälkeen.

– Kyseessä on härski vitsi 1970-luvulta, Mustajärvi viestittää, ja on taas jo menossa.

Taustalla tarina

Tästä tarinasta on useita variaatioita. Yleensä niissä on piika ja renki.

Helsingin kaupunginkirjastolla on verkkotietopalvelu iGS, jolle voi lähettää kysymyksen aiheesta kuin aiheesta. Palvelu rakennettiin Bill ja Melinda Gatesin rahoilla.

Tietopalvelulta kysyttiin jo vuonna 2002, mistä sanonta Käy niin kuin Kälviällä juontaa juurensa.

Helsingin kaupunginkirjaston vastauksen mukaan perustarina menee suurin piirtein näin:

– Renki oli ihastunut samassa talossa olevaan piikaan ja eräänä iltana päätti rohkaista hurjaa luontoaan ja vähän neuvoa-antavaa otettuaan uskaltautui tunkeutua aittaan, jossa piika nukkui. Lyhyen sananvaihdon jälkeen rengin mahdollisuudet alkoivat näyttää varsin vähäisiltä, joten hän tarrautui viimeiseen oljenkorteen ja ärähti piialle: Jos et anna, niin käy niin kuin Kälviällä, kaupunginkirjasto kirjoittaa.

– Mitä siellä Kälviällä sitten kävi? piika kysyi seuraavana aamuna.

Renki pälyili ympärilleen, naurahti hieman ja tokaisi:

–En saanut.

Kaupunginkirjaston mukaan kyseessä onkin tavallaan kompa. Kälviällä ei ollutkaan tapahtunut mitään, vaan renki käytti lausetta luodakseen vaikutelman uhkaavasta tilanteesta.

Sanonta on niin vanha ja hämärä, että osa tarkoittaa sillä arkikielessä myös sitä, etteivät asiat mene suunnitelmien mukaan.

Toimittaja on syntynyt ja asunut 18 vuotta Kälviällä.

Lue myös:

Manserockin äijäosasto Popeda juhlii nelikymppisiään – lapsilta mykistynyt reaktio yhdestä bändin suosituimmasta laulusta

Pate Mustajärvi sateenkaari-logosta ennen Ratinan-keikkaa: “Me olemme niin äijiä, että sateenkaaret, rakkaus tai ponipiirrokset eivät machoutta hetkauta”

"Olen maailman toiseksi huonoin laulaja!" Ja silti fanit laulavat tunteella Popedan Kuumaa kesää – video

Popedan 40 vuotta mahtuu 600 sivuun – "Jos joku tulisi takahuoneeseen ennen keikkaa, varmaan yllättyisi"

Pietarsaaren edustalla uponneen vesibussin kapteeni myöntää, että uppoamiseen johti inhimillinen virhe. Hän sanoo Yle Österbottenin haastattelussa, ettei ollut tarkistanut, onko jäähdytysjärjestelmän hana auki.

– Jos olisin tehnyt niin, mitään ei olisi sattunut. Inhimillinen tekijä, sanoo kapteeni Daniel Sjö ja muistuttaa, että jälkiviisaus on helppoa.

M/s Mässkär hörppäsi vettä ja upposi varsin nopeasti torstaina puolivälissä matkaansa Pietarsaaren vanhastasatamasta läheiseen Mässkärin saareen.

Veneessä oli 27 ihmistä, jotka kaikki pelastettiin alueella veneilleiden avulla.

Vesibussin jäähdytysjärjestelmä uusittiin kokonaan viime vuonna, ja yhdistyksen edustajan mukaan kaikki vaihtuvat kapteenit eivät ilmeisesti olleet tietoisia siitä, pitääkö hanaa enää avata ja sulkea matkan alussa ja lopussa.

Daniel Sjön mukaan oli sovittu, että hana jätetään aina auki. Nyt se oli suljettu.

Kun hana oli kiinni, se johti ylikuumenemiseen ja poltti lopulta 15-senttiseen reiän veneen perään. Alus nostettiin vielä onnettomuusiltana, ja se on nyt kuivumassa. Liikennöintiin siitä ei enää tällä kaudella ole.

Vesibussissa oli kaksi henkeä liikaa. Kapteeni Daniel Sjö myöntää, ettei halunnut jättää kyydistä kolmea pikkutyttöä, jotka olivat ostaneet lipun ennakkoon.

Jotkut matkustajista ovat kertoneet julkisuudessa, ettei kapteeni kertonut heille, mitä tapahtui. Sjö sanoo, että muutaman minuutin ajassa täytyy keskittyä olennaisimpaan. Hän ei myöskään heti ymmärtänyt veneen olevan uppoamassa, ennen kuin näki, kuinka paljon vettä tuli sisään.

Sjö sanoo olevansa luonnollisesti huojentunut siitä, että henkilövahingoilta vältyttiin. Hän aikoo jatkaa vesillä.

– Olen ollut merillä 60 vuotta ja ajattelin jatkaakin.

M/s Mässkär nostettiin heti torstaina, mutta se ei jatkane yhdistyksen käytössä. Stefan Bredbacka, yksi omistajista, sanoo ettei vene ole alun alkaenkaan ollut paras mahdollinen tähän käyttöön. Bredbacka näkisi reitillä ennemmin aluksen, jonka kannelle mahtuu enemmän ihmisiä nauttimaan merinäkymästä. Myös vesibussin maine on kärsinyt kolauksen.

– Jotkut voivat välttää venettä, joka on uponnut kerran.