Suomen teitä suolataan jatkossa selvästi enemmän kuin viime vuosina. Teiden suolausta lisätään koko maassa noin viidenneksellä lähivuosina.

Syynä on se, että valtio korotti useiden vilkasliikenteisten teiden hoitoluokkia hankalien talvisäiden takia.

– Talvihoito paranee jopa 11 000 tiekilometrillä. Suurin osa muutoksista nähdään pääteillä, kertoo sähköpostitse Väyläviraston ylitarkastaja Otto Kärki.

Lisäksi tarvittaessa suolattavia teitä on nyt 15 000 kilometriä eli 4 000 kilometriä aiempaa enemmän.

Esimerkiksi pohjalaismaakunnissa suolataan 600 uutta tiekilometriä tänä vuonna. Valtatie 8:lla urakoitsijat suolaavat nyt ahkerammin muun muassa Vaasan etelä- ja Kokkolan pohjoispuolella.

Liukkautta estetään nykyisin pääosin suolaliuoksella, joten tienpintoihin ei päädy yhtä paljon suolaa kuin vielä 90-luvulla. Silti osa suolasta päätyy ympäristöön.

Autoilijat kiittävät, luonto ei

Myös vaihtoehtoisia liukkaudentorjuntakeinoja on olemassa, mutta hinta jarruttaa niiden käyttämistä.

– Ympäristöystävällisempää kaliumformiaattia on käytetty Etelä-Suomen pohjavesialueilla jo vuosia. Myös Raippaluodon sillalla ja lentokentillä on käytössä formiaatteja, kertoo Otto Kärki.

Formiaattien etuna on se, että ne ehtivät hajota vedeksi ja hiilidioksiksi ennen pohjaveteen valumista.

Ylitarkastaja Kärjen mukaan monilla pohjavesialueilla voidaan siirtyä käyttämään vaihtoehtoisia aineita, kun urakat kilpailutetaan uudestaan. Mutta ei silti kaikkialla.

– Nämä aineet maksavat kymmenen kertaa enemmän kuin suolaliuos, joten joka tielle niitä ei voida käyttää.

Väylävirasto korottaa myös vilkkaiden ja keskivilkkaiden teiden hoitoluokkia. Liikenneturvallisuuden kannalta suunta on hyvä, mutta ympäristölle välttämättä ei.

– Pohjavesille lisäsuola on huono asia, vaikka pohjavesialueilta löytyykin suojauksia pohjalaismaakunnistakin hyvin. Suolahan esimerkiksi ruostuttaa vesiputkia, ja tutkimusten mukaan runsas määrä aiheuttaa esimerkiksi eliöille turvotusta, kertoo tienpidon suunnittelija Elina Granqvist Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.

Jos tänä talvena saadaan lähellä nollaa keikkuvat kelit, niin suolaa kuluu enemmän.

– Kunnon pakkastalvi säästäisi luontoa ja valtion rahojakin, toteaa Granqvist.

Kokkolan ruotsinkielisen lukion oppilaille järjestämä elokuvanäytös on poikinut kirjallisen kysymyksen eduskunnassa.

Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen paheksuu homoeroottisena pitämänsä elokuvan esittämistä lukiolaisille. Ruotsinkielisen lukion oppilaille näytettiin Oscar-palkittu draama Call Me by Your Name. Elokuvateattereissa se on luokiteltu kielletyksi alle 12-vuotiailta.

Hämeen vaalipiirin kansanedustaja Jari Ronkainen kysyy opetusministeriltä, mitä opetuksellisia tavoitteita eroottisten elokuvien näyttäminen ajaa. Lisäksi hän katsoo näytökseen osallistumiseen liittyyneen painostusta, koska koulu antoi korvaavia tehtäviä niille, jotka eivät näytökseen osallistuneet.

Ronkainen otti esille myös sen, että näytökseen ilmoittautuneiden, mutta sen väliin jättävien olisi pitänyt maksaa 10 euroa käyttämättömästä elokuvalipusta.

– Minulla henkilökohtaisesti ei ole mitään homoseksuaalisuutta vastaan, mutta miksi sitä nykyään nostetaan jalustalle niin kiivaasti? Kouluissa, mediassa ja viihteessä homoasiaa tuputetaan kansalle jatkuvasti. Minä koen, että aitoa tasa-arvoa on se, että ketään tai mitään ihmisryhmää tai seksuaalista suuntausta ei erikseen tuoda esiin, kirjoittaa Ronkainen tiedotteessaan.

Asia nousi keskusteluun, kun Svenska Yle kirjoitti, että jotkut oppilaat kokivat elokuvan epämukavana. Sittemmin aiheeseen tarttui myös Iltalehti.

Elokuvaa on esitetty Kokkolassa myös suomenkielisille lukiolaisille. Elokuva on esitetty muuallakin Suomessa osana Opetushallituksen rahoittamaa Matkalle vuoteen 2030 -kehittämishankketta, jonka aihepiirinä on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

25.1. klo 21.30: Keskustelu on suljettu kommentointiohjeen toistuvan rikkomisen vuoksi.

Keskipohjalaisissa kunnissa laiminlyödään yleisesti oikeuskanslerin ohjetta salaisesti käsiteltävien asioiden merkitsemisestä netissä julkaistaviin esityslistoihin.

Oikeuskanslerinvirasto ohjeisti kanteluun antamassaan ratkaisussa 2017, että verkkosivuilla julkaistavien esityslistojen salassa pidettäviin asiakohtiin tulisi merkitä kuvaus käsiteltävästä asiasta tai vähintäänkin lainkohta, johon salassapito perustuu.

Esimerkiksi Kokkolassa ja Vetelissä on ollut käytäntönä, että esityslistan asiakohdassa lukee otsikossa ainoastaan "salainen asia" tai "asia ei ole julkinen".

– Toki siinä on skarppaamisen varaa, että jokainen toimielin tekisi sen lyhyen merkinnän julkiseen pöytäkirjaan, myöntää Kokkolan hallintojohtaja Ben Weizmann.

Kokkolassa asia kohentuikin välittömästi Ylen yhteydenoton jälkeen. Jo seuraavassa kokouksessa oli pykälä, joka oli otsikoitu "salainen asia / tiedoksianto esitutkintaan lilttyen". Tekstissä viitataan myös aivan oikein julkisuuslain 24. pykälään ja kohtaan, jonka perusteella asia on salattu.

Salaisten asioiden taustalla usein yritysten toive

Salaisia asioita on viime vuosina käsitelty maakunnassa hallitustasolla eniten Kokkolassa ja Vetelissä.

Pietarsaaressa salaisia asioita on ollut vain kaksi tai kolme vuodessa. Vuosina 2014 ja 2015 niitä oli enemmän, koska kaupunginhallitus päätti aiemmin turvapaikanhakijoiden kuntapaikoista. Nyt asia on delegoitu viranhaltijoille.

Vetelin kunnanhallitus käsitteli viime vuonna netistä löytyvien pöytäkirjojen mukaan yhdeksän salaiseksi julistettua asiaa, toissavuonna niitä oli viisi.

– Koska meillä ei ole omaa kehitysyhtiötä, kunnanhallitus käsittelee paljon yritysten asioita. Salattavat pykälät liittyvät esimerkiksi liikesalaisuuksiin tai sellaiseen, ettei jollain yrityksellä ole varaa maksaa vuokraa kunnalle toimitiloistaan, kertoo kunnanjohtaja Hannu Jyrkkä.

Kokkolassakin salaisuudet selittyvät useimmiten liikeasioilla, ja etenkin kaupungin konsernirakenne selittää paljon, selvittää hallintojohtaja Ben Weizmann.

– Yleensä asia salataan, jos siihen liittyy jokin liikesalaisuus.

Salaamista toivoo silloin yleensä yhtiö.

Kokkolassa käsiteltiin kaupungin selvityksen mukaan kaupunginhallituksessa viime vuonna 10 salaista asiaa, esityslistojen nettihaun mukaan 14. Ero johtuu siitä, että samoja asioita on käsitelty useassa kokouksessa. Vuosikymmenen ensimmäisinä vuosina salaisia asioita oli noin neljä vuodessa.

Kaupungin liikelaitosten muuttaminen osakeyhtiöksi voi osaltaan selittää kehitystä. Aiemmin esimerkiksi sataman tai energialaitoksen hankintoja käsiteltiin avoimesti omissa lautakunnissaan, nyt ne tuodaan salaisina kaupunginhallituksen ja sitä ennen konserni- ja kaupunkikehitysjaoston pöydälle.

Joskus salattava asia on pieni

Salauspäätöksen tekee asian valmistelija tai esittelijä.

– Salaamiskynnys on hyvin korkea. Salaaminen ei ole itsetarkoitus,vaan lähtökohtana on, että kaikki asiat käsitellään julkisella listalla. Mutta jos niihin löytyy jonkinlainen julkisuuslaista suoraan tuleva peruste, niin silloin asia salataan, selvittää hallintojohtaja Weizmann Kokkolasta.

Weizmannin mukaan liikeasioiden lisäksi yleisiä ovat henkilösuojaan liittyvät asiat. Tällä vuosikymmenellä Kokkolassa on käsitelty salaisena lisäksi poliisin esitutkintaan ja oikeuskäsittelyyn liittyviä, onnettomuuksiin ja poikkeusoloihin varautumiseen sekä vaalirahoituksen tarkistamiseen liityviä asioita salaisena.

Läheskään aina ei ole kyse suurista salaisuuksista, esimerkiksi kunniamerkkien haku ja jakaminen voivat olla tällaisia. Kannuksesta kerrotaan, että heillä on vuosittain kaupunginhallituksen listalla ainoastaan yksi salainen asia: vuoden yrittäjäpalkinto. Sen myöntäminen halutaan luonnollisesti pitää pois julkisuudesta juhliin saakka.

Johannes Horila on opetellut ajamaan isänsä Taavi Horilan valvovan silmän alla jo puoli vuotta. Ajo-opetustunteja on tullut muun liikenteen mukana jo kymmeniä ja mittariin on kertynyt 5 000 kilometriä.

– Ensimmäiset kymmenen tuntia menivät ihan auton hallintalaitteisiin tutustuessa, sanoo Johannes Horila.

Hänellä on vielä yhdeksän kuukautta aikaa ajaa lisää kilometrejä ja kerätä varmuutta ennen inssiä. Horila on motivoitunut ajamaan paljon, jotta ajovarmuus kasvaa.

Syksyyn mennessä Johannes uskookin saavansa ajokokemusta lähes 10 000 kilometrin verran.

Isä Taavi Horila on tyytyväinen siihen, että opetuslupa mahdollistaa pitkän harjoittelujakson muun liikenteen joukossa. Hän ei olisi ollut valmis laittamaan poikaansa vielä kymmenen ajotunnin jälkeen inssiin, koska ajovarmuus oli tuossa vaiheessaniin olematonta

– Ajo-opetusluvalla opettamisessa on hyvää, että voidaan ajaa niin paljon. Tulee jo tietty rutiini, sanoo Taavi Horila.

Ajokorttilaki uudistui puoli vuotta sitten. Uudistus muun muassa pienensi pakollisen ajo-opetuksen määrää: opetusta pitää olla minimissään kymmenen tuntia. Autokoulut ovat jo tuoreeltaan huolissaan muutoksen vaikutuksista.

Kuljettajatutkintoihin onkin tullut uudistuksen jälkeen autokouluista kokelaita, jotka eivät ole olleet valmiita muun liikenteen joukkoon.

– He ovat sitten yrittäneet kuusi tai seitsemän kertaa ilman lisäopetusta päästä läpi ajokokeesta, sanoo kuljettajatutkintojen vastaanottaja Lars Suomela Kokkolasta.

Pakollisen kymmenen ajotunnin jälkeen nuorilla kuljettajilla on yleensä vielä puutteita auton käsittelyssä, liikenteen ennakoinnissa ja havainnoinnissa. Lisäksi tilannenopeudet risteyksissä ovat liian kovia.

Paljon kilometrejä ajanut kuljettaja saa rutiinia ja on kaikin puolin varmempi kuljettaja. Tottumaton ja tottunut kuski havainnoivat liikennettä eri tavoin.

Tottunut katsoo kokonaisuutta, kun taas tottumattomalle tulee kaikki yllättäen, sanoo Lars Suomela.

Opetuslupa mahdollistaa ajo-opetuksen osana perheen normaalia elämää. Ajetaan ne ajot, jotka muutenkin ajettaisiin eikä opetuksesta tehdä suurta numeroa.

Johannes Horila ajaa joka aamu 20 kilometrin koulumatkan ja muut perheen arkiajot. Lisäksi hän on ratissa kaikki pidemmät matkat, esimerkiksi lomamatkat Suomessa.

– Nyt voi jo keskittyä liikenteeseen, sanoo Johannes Horila.

Ajo-opetus osana perheen arkea tuo säästöjä: erillisiä bensakuluja ei tule muusta kuin liukkaan kelin ajon opettelusta.

– Kun ensimmäiset liukkaat tulivat, harjoiteltiin sitä, miten auto lähtee lapasesta, sanoo Taavi Horila.

Ajo-opetus vanhemman ja lapsen kesken on myös kasvatuksellinen tapahtuma. Siksi on tärkeää, että kemia vanhemman ja nuoren välillä toimii, sillä uusia, yllättäviä tilanteita tulee vastaan koko ajan.

– Tämä on tosi hyvä systeemi, koska saa opetella sellaisen ihminen kanssa jonka tuntee ja johon voi luottaa. Se tuo varmuutta, sanoo Johannes Horila.

Ja jos päättää opettaa jälkikasvunsa ajamaan, on hyvä ajattaa tällä muutama tunti ammattilaisten kanssa ennen inssiä. Niin nuori saa ajamisesta laajemman näkemyksen.

– Muutoksen tarkoitus on ollut, että opetusluvalla opetteleva ottaisi myös muutaman ajotunnin ammattilaiselta, sanoo Lars Suomela.

Ajo-opetukseen opetusluvalla ei kannata ryhtyä, jos vanhemman ja nuoren välit ovat tulehtuneet niin, ettei nuori kunnioita ja kuuntele vanhempaansa.

Vanha hirsirakennus Kokkolan museokorttelissa syttyi tuleen tiistain vastaisena yöllä. Automaattihälytys asiasta tuli kello 3. Palossa tuhoutui pahoin Pitkänsillankadun ja Itäisen Kirkkokadun kulmauksessa oleva 300-neliöinen puurakennus.

Rakennuksessa oli muun muassa Armas Järvelän perhoskokoelma, jossa on 30 000 yksilöä sekä Kiepin varastotiloja. Varastossa on myös esimerkiksi Veikko Salkion arkistoja.

Kyseessä on noin 300-neliöinen hirsirunkoinen talo. Talon kattorakenteet ovat tuhoutuneet. Palo on saanut alkunsa sisätiloista, mutta sen syytä ei vielä tiedetä. Poliisi aloittaa palonsyyn tutkinnan, kun rakennukseen on turvallista mennä.

Ylimmän kerroksen purku on jo meneillään, sillä palopesäkkeisiin ei muuten päästäisi käsiksi. Rakennuksen hirsirunko pyritään säästämään.

Päivystävä palomestari Joni Kontio kuvailee paloa hitaaksi ja hankalaksi sammuttaa.

– Kyseessä on vanha rakennus, hirsipohjainen ja välipohjassa paljon tavaraa. Siitä löytyi esimerkiksi kaksi päällekkäistä kattoa: sammutustyö oli varsin hankalaa.

Kyseessä oli hidas kytöpalo, ei voimakas avopalo. Ihmishenkiä ei ollut uhattuna.

Päivystävä palopäällikkö Kari Paavola sanoo kuitenkin, että yleissyttyminen oli lähellä. Pelastusviranomaiset saivat avattua rakenteita viime tingassa niin, että liekit eivät leimahtaneet laajemmalle. Ne olisivat uhanneet Vohvelikahvilan rakennusta. Seuraavana museokorttelissa on pedagogio, joka on tiettävästi vanhin Suomessa kaupunkiympäristössä sijaitseva profaani puurakennus.

Sammutustöissä on ollut väkeä usealta palolaitokselta. Pakkanen on haitannut sammutustöitä.

Kieppi on kaupungin käyntikortteja

Museoassistentti Merja Passoja arvioi, että uudella puolella olevat kokoelmat ovat säästyneet. Siellä ovat Veikko Salkion luontokokoelma sekä Viljo Nissisen mineraalikokoelma. Myös palavasta rakennuksesta on saatu turvaan paljon esineitä.

– Paljon on saatu evakuoitua, mutta varmasti jotain vintiltä on mennyt. Pääosan arkistosta pitäisi olla turvassa. Ja perhoset on pelastettu, sanoo Passoja.

Myöhemmin selviää, mitä kaikkea lopulta tuhoutui. Lisäksi vesi- ja savuvahinkojen laajuus on vielä hahmottumatta. Uudessa osassa vesi velloo lattioilla, ja sekin joudutaan evakuoimaan.

– Lattiallahan siellä ei ole mitään, toivotaan että vitriinit ovat tiiviit. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Kulttuuritoimenjohtaja Sampo Purontaus luonnehtii Kieppiä kaupungille keskeiseksi käyntikortiksi. Se on palvellut kokkolalaisia ja kiinnostanut vieraita jo vuosikymmeniä.

– Se on yksi näyttävimpiä ja hienoimpi luonnontieteellisiä kokoelmia maassa, sanoo Purontaus.

Purontaus ja kaupunginjohtaja Stina Mattila olivat palopaikalla jo varhain tiistaiaamuna.

Sammutustyöt haittaavat keskustan liikennettä ja paljon kortteleita on suljettu.

Turkistarhalla on tammikuussa hiljaista. Nahoituskausi on ohi ja varjotaloja asuttavat siitoseläimet. Uudessakaarlepyyssä tarhoja omistava Rainer Sjöholm pysähtyy paukkupakkasessa valkoisten minkkien luo ja möyhii vähän niiden olkipesiä.

– Kun minkinnahkojen hinnat kääntyvät nousuun, uskon että näissä valkoisissa hintojen nousu näkyy vielä selvemmin, sanoo Sjöholm.

Uudenkaarlepyyn kaupunginjohtaja Mats Brandt kuuntelee kiinnostuneena. Kaupungin verotuloista turkistarhauksesta tulee suurempi osa kuin missään muussa kunnassa.

7500 asukkaan kaupungin riippuvuus turkiselinkeinosta on sitä luokkaa, että jos tarhoilla menee huonosti, ei kaupungillakaan mene hyvin.

– Tarhauksen merkitys paikalliseen talouselämään on erittäin suuri. Edellisellä myyntikaudella myynnin arvo oli noin 40 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 tehdyn laskelman mukaan 14 prosenttia kaupungin verotuloista tuli turkisalalta, huomauttaa Brandt.

Pitkä alamäki

Turkisalalla huippuvuosi oli 2013, mutta siitä alkoikin sitten alamäki. Tarhoilla on tehty tappiota useana vuotena ja se on rasittanut kuntien taloutta seuduilla, missä turkistarhoja on paljon.

Uudessakaarlepyyssä turkislaman vaikutus näkyy selvästi esimerkiksi siinä, että enimmillään vuonna 2015 kaupunki sai 4,7 miljoonaa euroa yhteisöveroina, mutta kaksi vuotta myöhemmin enää vain 3,4 miljoonaa euroa.

– Turkisalan lama vaikuttaa kaupungin yleiseen vireyteen, toteaa kaupunginjohtaja Brandt.

Brandtin mukaan suurin haaste tällä hetkellä onkin se, miten saadaan tulevaisuudenusko ihmisillä säilymään. Nyt jo on näkyvissä, että uudisrakentaminen on hiipunut ja väestökato kiihtynyt.

Palveluiden karsimisen tielle Uudessakaarlepyyssä ei ole kuitenkaan jouduttu. Akuutissa tilanteessa Uudenkaarlepyyn niinkuin muidenkin turkislamasta kärsivien kuntien pelastukseksi on tullut valtionosuuksien tasausjärjestelmä.

– Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus toimii viiveellä, mutta se on auttanut tämän vuoden talousarviossa miljoonan euron verran, selvittää Brandt.

Uudessakaarlepyyssä tilannetta helpottaa myös se, että kaupungissa on teollisuutta, jolla menee tällä hetkellä hyvin.

– Täällä on opittu siihen, että laskusuhdanteen jälkeen tulee noususuhdanne.

Valoa tunnelin päässä

Sekä kaupunginjohtaja että turkistarhaaja odottavat kuitenkin kuumeisesti parempia aikoja. Vaikka nahkojen hinnat ovat pohjalukemissa, näkee Rainer Sjöholm jo vähän valoa tunnelin päässä.

Saga Fursin hallituksessa istuva Sjöholm uskaltaa ennustaa, että minkkien kohdalla käänne parempaan tapahtuu vuoden sisällä. Ylituotantoa ei enää ole. Huippuvuodesta minkinnahkojen tuotanto on supistunut kolmannekseen.

– Ongelma on ollut se, että ylituotannon takia varastot ovat olleet suuret ja niiden purkamiseen on mennyt aikaa. Nyt tuotanto alkaa olla oikealla tasolla tai jopa alle kulutuksen.

– Täytyy vain uskoa ja toivoa, että käänne tulee. Ja tuleehan se, niin paljon on maailman tuotanto tullut alas.

Uudessakaarlepyyssä tarhaajien kantti on kestänyt odottaa noususuhdannetta. Vain muutama kaupungin tarhaajista on pannut pillit lopullisesti pussiin.

– Tuotantoa on supistettu ja varmasti työntekijöitäkin on jouduttu irtisanomaan, mutta lopettamisia täällä on ollut vähemmän kuin kuulemani mukaan esimerkiksi Vaasan eteläpuolella, selvittää Sjöholm.

Imagohaaste

Mats Brandt on ollut Uudenkaarlepyyn kaupunginjohtajana vasta muutaman kuukauden. Pipo ei ole vielä vaihtunut turkislakkiin, mutta kaupungin imagoon paremmin sopiva päähine on jo etsinnässä, tunnustaa Brandt.

Brandt sanoo, että kaupunki haluaa ja aikoo jatkossakin olla johtava turkistuottaja Suomessa. Se tavoite on kirjattu kaupungin tarhastrategiaan eikä siitä tavoitteesta tingitä piirunkaan vertaa.

– Kyllä se näkyy poliittisessa työskentelyssä ja omassakin työskentelyssäni, että työtä turkiselinkeinon eteen halutaan tehdä

Paitsi ylituotannosta on tarhauselinkeino kärsinyt viime vuosina yleisestä keskustelusta, jossa on kyseenalaistettu koko alan tulevaisuus eettisiin ja eläinsuojelullisiin syihin vedoten. Muun muassa turkisvälittäjä Saga Furs selitti viime vuoden tappiotaan osaksi alan kohtaamilla imagohaasteilla.

Uudessakaarlepyyssä ei keskustelulta ole ummistettu korvia, sanoo Brandt.

– Sitä keskustelua on käyty vilkkaasti myös täällä.

Brandt arvioi kuitenkin, että yleinen mielipide on tarhaajien puolella. Elinkeinon tärkeys ja merkitys maaseudulle ymmärretään.

– Tämä on kuitenkin ala, jossa tehdään rehtiä ja rehellistä työtä. Uskon, että ihmisille on tullut yleisesti sellainen vaikutelma, että tarhaajat tekevät parhaansa. Siksi uskon, että alalla on tulevaisuutta.

Kokkolassa sattunut museokorttelin tulipalo sulkee luonnontieteellisen museon Kiepin kuukausiksi. Museossa käy vuosittain 7 000 – 8 000 vierasta.

Rakennus on suojeltu, ja nyt mietitään, mitä sille tehdään. Ylin kerros on jouduttu purkamaan palopesäkkeiden sammuttamiseksi. Hirsikehikko pyritään kuitenkin turvaamaan.

Museokorttelissa sijaitsevat myös Pedagogio (vuodelta 1696), Lassanderin talo (1748) ja Näyttelyhalli (1818). Pedagogio on tiettävästi vanhin Suomessa kaupunkiympäristössä sijaitseva profaani puurakennus.

Kokoelmat kärsivät ainakin savusta ja vedestä

Vanhasta rakennuksesta saatiin pelastettua 30 000 perhosen kokoelma ja myös Veikko Salkion arkistot on saatu talteen. Salkion kokoelma ja Nissisen mineraalikokoelma taas sijaitsevat uudessa osassa, joka sekin kärsi vesivahinkoja.

Kokoelmien kunnosta ei kuitenkaan ole vielä tarkkaa tietoa.

Palo aiheutti mittavat vahingot. Myös Kiepin uusi osa on kärsinyt savu- ja vesivahinkoja. Vakuutus korvaa taloudelliset vahingot ja museon kiinni olemisen aiheuttamat menetykset.

Museotoimenjohtaja Kristina Ahmas luonnehtii tapahtunutta kauhuskenaarioksi, joka toteutui. Päällimmäiset tunteet ovat suru, kauhu ja paniikki.

– Olen pelännyt pitkään että jotain tällaista voi sattua. Tämä on niin tiiviisti rakennettu kortteli, ja siinä on niin korvaamattomia rakennuksia, että jos jollekin tapahtuu jotain, se on aivan katastrofi.

Ahmas on onnellinen sitä, että palo saatiin rajattua.

Päivystävä palopäällikkö Kari Paavola sanoi aiemmin, että yleissyttyminen oli lähellä. Pelastusviranomaiset saivat avattua rakenteita viime tingassa niin, että liekit eivät leimahtaneet laajemmalle. Ne olisivat uhanneet seuraavaksi Vohvelikahvilan rakennusta.

Kaupunginjohtaja Stina Mattila pitää paloa suurena menetyksenä kaupungille. Hän kertoi jo aiemmin aamulla, että kaupunki käy läpi kiinteistöjensä paloilmaisimet ja sähkölaitteet. Ensin huolehditaan kuitenkin kriisiavusta museon henkilökunnalle sekä museon kokoelmista.

Kohteessa oli automaattinen palohälytin, joka hälytti aamulla kolmen aikaan. Palo oli tuolloin kuitenkin ehtinyt levitä. Palonilmaisinta ei ollut lähellä paikkaa, josta palo sai alkunsa. Tarkka paikka tai syttymissyy eivät ole tiedossa.

Poikkeuksellisen laajasta salametsästystapauksesta on nostettu syytteet kolmea henkilöä vastaan.

Rikokset tehtiin Pietarsaaressa vuoden 2016 elokuusta toukokuuhun 2017. Alun perin salametsästyksestä epäiltiin kuutta nuorehkoa miestä ja naista. Kaikki ovat kotoisin Pietarsaaren seudulta.

Kahta henkilöä syytetään törkeästä metsästysrikoksesta ja luonnonsuojelurikoksesta. Heidän epäillään salametsästäneen 20 rusakkoa, 15 metsäkaurista, kolme valkohäntäpeuraa ja yhden ketun. Toinen syytetyistä oli tekohetkellä alaikäinen.

Luonnonsuojelurikossyyte liittyy noin 40 kalalokin metsästykseen. Kalalokki on rauhoitettu laji.

Kolmas syytetty oli syyttäjän mukaan mukana kolmen kauriin ja muutaman rusakon metsästyksessä. Hänen epäillään syyllistyneen salametsästykseen vuoden 2016 aikana.

Juttua korjattu 29.1.2019 13:05: Täsmennetty luonnonsuojelurikossyytettä. Syyte koskee kalalokkien metsästystä, ei salametsästystä.

Kuuden nuoren epäillään ampuneen auton ikkunasta noin 50 eläintä Pohjanmaalla – laaja salametsästystapaus eteni syyttäjälle Kymmeniä eläimiä salametsästettiin auton ikkunasta – metsästysseurat voivat hakea korvauksia

Eläinten ammuskelussa Pietarsaaressa käytettiin apuna valonheitintä

"Poikkeuksellista ja järjetöntä" – eläinten huviammuskelu auton ikkunasta saa täystyrmäyksen

Liikuntaharrastus ei suojaa lapsia ja nuoria ryhtiongelmilta. Itse asiassa osa lajeista altistaa niille, jos samalla ei huolehdita siitä, että lihaksisto kehittyy tasapuolisesti.

Lasten ja nuorten fysioterapeutti Pauliina Malherbe Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitesta arvioi, että jopa puolet vastaanotolle tulijoista on siellä liikunnan aiheuttamien ongelmien tai epäilyjen vuoksi.

Samoin arvioi Lasten Fysioterapia ry:n puheenjohtaja Reetta Tuomisto: liikkumattomia ja liikaa liikkuvia on nuorissa asiakkaissa jotakuinkin saman verran.

Yksipuolisuus harrastamisessa on lisääntynyt. Toisaalta viime vuosina valmennuksessa on jo havahduttu siihen, että lapsi tai nuori tarvitsee lajiharjoittelun vastapainoksi muutakin, sanoo Tuomisto.

Epäsymmetria voi syntyä vaikka hiusmallista

Fysioterapeutti Pauliina Malherbe erottaa jo selästä, mitä nuori harrastaa ja kuinka usein: päivittäin vai kerran viikossa. Erot ovat selvät myös silloin, kun treenikertoja on saman verran, mutta toinen liikkuu aktiivisesti myös muuten ja toinen viettää muun ajan koneella.

Harrastukset luovat usein nuoreen kehoon toispuoleisuutta.

– Jokaisen pitäisi osata yhtä hyvin asiat molemmilla puolilla kehoa, oli sitten kyseessä kärrynpyörä tai pallon käsittely, sanoo Malherbe.

Erityinen haaste ovat lähtöjään toispuoleiset lajit, kuten jääkiekko, salibandy, pesäpallo tai vaikkapa viulun- tai huilunsoitto. Jatkuvasti toiseen suuntaan painottuva asento johtaa siihen, että lihaksisto kehittyy epätasaisesti ja selkä voi saada skolioottisia piirteitä. Seurauksena voi olla myös rasitusvammoja.

Tuoreen tutkimuksen mukaan urheiluseuroissa liikkuvilla nuorilla onkin ikätovereitaan enemmän vammoja. 60 prosenttia kertoi saaneensa vuoden aikana joko akuutin tai rasitusvamman. Tutkimuksessa oli nuoria kuudesta suomalaiskaupungista ja yleisimmistä liikuntalajeista.

Epäsymmetria voi syntyä pienemmästäkin. Malherbe on joskus kehottanut nuorta vaihtamaan jakauksen toiselle puolelle, kun silmillä roikkuva tukka tai oikeastaan sen toistuva heilauttaminen samalla tavalla on paljastunut niskavaivojen syyksi.

12-vuotias kokkolalainen Ava Nieminen on harrastanut joukkuevoimistelua neljä vuotta, hänen toinen lajinsa on maastopyöräily. Tytön mielestä lajit tukevat toisiaan: molemmissa kehittyvät ja auttavat tasapaino, kestävyys ja koordinaatio.

Harjoituksissa muistutetaan siitä, että molempia kehon puolia pitää työllistää: esimerkiksi kärrynpyörää heittää sekä oikea että vasen käsi edellä.

– Onhan parempi puoli aina olemassa, mutta pyrin siihen, että teen molemmin puolin, sanoo Ava Nieminen.

Äiti Mari Nieminen sanoo, että vammat ja loukkaantumiset ovat käyneet mielessä monestikin. Vanhemmat seuraavat tilannetta jatkuvasti ja ovat herkästi yhteydessä valmentajaan. Lasta itseään pitää jututtaa ja olla asiassa mukana, jotta vaivat eivät jää kertomatta.

Toistaiseksi Avalla on ollut vain pientä lonkkavammaa ja jalkapöytä on ottanut lajissa osumaa. Mari Nieminen onkin luottavainen harrastuksen suhteen.

– Meillä on onni, että on osaavat valmentajat. Se antaa turvallisuuden tunteen.

Ava Nieminen harjoittelee voimistelua viikossa kymmenisen tuntia. Koululiikunta ja muu touhu tekevät äidin mielestä paketista riittävän ja hyvän. Muita lajeja ei tarvita, sillä lepopäiväkin on tarpeen. Venytellä pitää kotonakin, mutta onneksi sitäkin voi tehdä vaikka pikkusiskon tai kavereiden kanssa.

Monipuolisuus, monipuolisuus ja monipuolisuus

Riippuu myös perimästä, kuinka rasitus vaikuttaa: kaikille se ei välttämättä aiheuta mitään. Toisilla jo pienikin rasitus ja kierto voi nopeuttaa kehittymässä olevan skolioosin kehittymistä.

Asiaan vaikuttaa se, mitä muuta nuori arjessaan tekee.

– Mutta se, että esimerkiksi säbän pelaaja pelaa myös jääkiekkoa, ei ole tässä mielessä monipuolista harrastamista, havainnollistaa Malherbe.

Olennaista on fysioterapeutti Pauliina Malherben mukaan monipuolisuus. Pelkkä lajiharjoittelu ei riitä, vaan mukana pitää olla pienestä asti fysiikkaharjoitteita.

Se ei tarkoita lihastreeniä samoilla liikkeillä kuin aikuiset tekevät, vaan kehonpainolla ja ikään sopivalla tavalla: kuperkeikkoja, hyppyjä, reaktiolähtöjä, tasapainoharjoituksia.

– Esimerkiksi karhunkävely treenaa käsiä ja vatsalihaksia ikätasoisesti.

Tilanne on hankala sikäli, että juniorijoukkueissa valmentajat ovat esimerkiksi vanhempia eli vapaaehtoisia, joilla voi olla oma lajitausta, mutta ei välttämättä koulutusta tai riittävää taustatukea.

Ymmärrys asiasta on viime vuosina lisääntynyt, mutta juniorivalmentajat ovat usein itsekin nuoria oman lajinsa taitajia, muistuttaa Reetta Tuomisto. Fysioterapeutteja on kaivattu myös urheiluseuroihin, mutta tuo työ on Tuomiston mukaan vasta lapsenkengissä.

Vastuu kokonaisvaltaisesta valmennuksesta onkin seuroilla.

– On myös seuran etu, jos lajivalmennuksessa ymmärretään mitä hyötyä on siitä, että nuori treenaa kehoonsa nähden mahdollisimman oikein, sanoo Tuomisto.

Kyse on myös asenteista. Monessa lajissa fysiikkatreeniä kutsutaan jumpaksi ja silloin Pauliina Malherben mukaan moni jää pois – usein ne, jotka treeniä eniten tarvitsisivat.

Paljon harrastavat saattavat liikkua muita vähemmän

Ongelmiin auttavat harjoitteet ja työnteko. Urheilijalapset ja -nuoret ovatkin usein kiinnostuneita asiasta ja halukkaita korjausliikkeisiin.

– Valtava ongelma ovat ne, jotka eivät liiku ollenkaan, muistuttaa Malherbe.

Liikuntaa harrastavien riskiaikaa on ala- ja yläkoulujen taite, kun arkiliikunta vähenee, mutta nuoret alkavat keskittyä valitsemaansa lajiin vakavammin.

– Joskus paljon harrastavat liikkuvat vähemmän kuin muut, kun arkiliikunta jää pois, sanoo Lasten Fysioterapia ry:n puheenjohtaja Reetta Tuomisto.

Fysioterapeuttien työn keskiössä on ennaltaehkäisy ja kasvun ja kehityksen tukeminen. Puolierot, alaraajojen pituuserot ja muut tunnusmerkit pyritään saamaan haaviin hyvissä ajoin.

Pauliina Malherbe on voimistellut lapsesta saakka, lukioaikanaan maajoukkuetasolla. Hän aloitti valmentamisen 18-vuotiaana ja on sekä Kokkolan Jymyn joukkuevoimistelijoiden valmentaja että juniorijalkapalloilijoiden fysiikkavalmentaja.

Voimistelussa fysiikka ja symmetrian vaatimukset otetaan Malherben mukaan huomioon melko hyvin, mutta ei aina siinäkään.

– Mieluummin sen kärrynpyörän tai siltakaadon usein tekee helpommalla puolella, samoin kuin jalkapalloilija mieluummin potkaisee vahvemmallaan.

Kokkolalaisen marketin kassa-alueella on keskellä päivää hiljaista. Kassoilta kuuluu piippausta, kun kassatyöntekijät käsittelevät ostoksia. Itsepalvelukassat seisovat hiljaisina.

Äkkiä syntyy liikettä, kun mies työntää ostoskärrynsä itsepalvelukassan ääreen. Esa Annala alkaa skannata ostoksia. Viivakoodien etsintä käy näppärästi, ja ostokset on hoidettu minuuteissa.

– Minä käytän näitä välttääkseni ruuhkia. Olen käyttänyt heti alusta asti eli rutiinillahan tämä sujuu.

Kerttu Komu pyörittelee maitopurkkien ja vihannespakkausten viivakoodit esiin tottuneesti. Maksukortti sujahtaa lukijaan ja kuitti syöksähtää kassapäätteestä.

– Minä tykkään tästä. Tämä on helppoa ja nopeaa, varsinkin jos palvelukassoilla on jonoa.

Vastauksissa kiteytyy itsepalvelukassojen tämänhetkinen etu Kokkolassa, missä itsepalvelua on ollut tarjolla puolisentoista vuotta: moni ei uskaltaudu niihin, joten jonoa ei ole.

Myös Mari Pöyhönen valitsee itsepalvelukassan, kun ostoksia on vähän.

– Tämä on kätevää ja nopeaa.

Isot ketjut edellä, osa pienemmistä odottaa vielä

S-ryhmä ja Kesko aloittivat itsepalvelukassojen kokeilemisen 2010-luvun alkupuolella. Itsepalvelukassat ovat yleistyneet kuitenkin vasta vuodesta 2016 alkaen.

Nyt Keskolla on itsepalvelukassoja 140 K-ruokakaupassa. S-ryhmällä niitä on vajaassa 100 myymälässä. Konsepti on levinnyt ja kassojen määrä on kasvanut nopeasti viime keväästä (Tekniikka ja talous 19.4. 2018).

Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla itsepalvelukassoja on ollut K-Citymarketeissa vuodesta 2017 lähtien. Osuuskauppa KPO otti ensimmäiset itsepalvelukassat käyttöön viime vuonna.

Myös Minimani-ketjun hypermarketeihin asennettiin itsepalvelukassat Vaasaan ja Kokkolaan vuonna 2018.

Osa liikkeistä odottelee vielä. HalpaHalli-ketju tarkkailee nyt kilpailijoiden kokemuksia. Toimitusjohtaja Janne Ylinen kommentoi, että jos asiakkaat alkavat jossain vaiheessa valita kauppapaikkansa sen mukaan, missä pääsevät asioimaan itsepalvelukassalla, investointia harkitaan.

Lidl taas testaa itsepalvelukassoja ulkomailla. Operatiivisen johtajan Nicholas Pennasen mukaan Lidl on valmis tuomaan itsepalvelukassoja Suomen-myymälöihin, jos niiden avulla parannetaan asiakaspalvelua.

Miten asiakas pärjää?

Kokkolalaisen Minimani-marketin itsepalvelualueen keskellä kassatyöntekijä Mira Ojala houkuttelee asiakkaita uuden palvelun pariin ja samalla opastaa heitä.

– Ensin painetaan näytöllä kielenvalintaa. Sitten voi alkaa piipata ostoksia.

Liikkeeseen tuli neljä itsepalvelukassaa pari kuukautta sitten. Kaikki asiakkaat eivät ole vielä edes uskaltautuneet kokeilemaan.

– Toivoisin, että mahdollisimman moni tulisi yrittämään. Apua on kuitenkin koko ajan tarjolla.

K-Citymarketissa itsepalvelukassat ovat olleet jo puolitoista vuotta, mutta sisäänheittäjää tarvitaan vielä, sanoo asiakaspalveluneuvoja Outi Haasala.

– Koko ajan enemmän ja enemmän asiakkaita käyttää näitä kassoja. Varsinkin palvelua kokeilleet tulevat aina uudestaan. Helppous ja nopeus kiinnostavat.

Itsepalvelukassan nopeudessa ei ole kyse siitä, että asiakas harjaantuisi skannauksessa paremmaksi kuin kokenut kassatyöntekijä. Jos laitettaisiin asiakas ja kassatyöntekijä kilpasille, työntekijä voittaisi kirkkaasti, myöntää Minimani-johtaja Markus Anttila.

– Se ei olekaan pointti, vaan asiakkaan valinnanvapaus.

Tilanhallintajohtaja Veera Vuorinen SOK Vähittäiskaupasta kertoo, että asiakkaat olivat pitkään toivoneet mahdollisuutta kassatapahtumien hoitamiseen itsepalveluna, minkä vuoksi S-ryhmä satsasi uudentyyppisiin kassapäätteisiin. Samaa sanoo kehityspäällikkö Ari Mäkelä Keskosta.

Itsepalvelukassat ovat parhaimmillaan silloin, kun asiakkaalla on pieni määrä ostoksia. Suuren tavaramäärän kanssa vastaan tulevat jo itsepalvelukassojen pienet tavaroiden laskutilat.

– Me olemme saaneet tosi paljon hyvää palautetta siitä, että ip-kassat ovat helpot, nopeat ja näppärät erityisesti pienten ostosten kanssa. Jos asiakkaat rahastavat pienet ostosmäärät itse, niin silloin itsepalvelukassat helpottavat myös asiakasjonojen kanssa painivien kassatyöntekijöiden työtä, sanoo tavaratalopäällikkö Anu Leppänen K-Citymarketista Kokkolasta.

Sekä Minimani-ketjussa että K-ruokakaupoissa on joitakin suurempia itsepalvelukassoja, joissa on kokonainen kassahihna ja palvelukassoilta tuttu isokokoinen pakkaamisalue. Silloin asiakas mahtuu käsittelemään myös ostoskärryllisen verran ostoksia.

Valvontaa ja apua

Itsepalvelukassoilla on rajoituksensa. Niissä voi maksaa ainoastaan kortilla, eikä niiden kautta voi ostaa tupakkatuotteita.

Suomessa asiakas ei pysty operoimaan itsepalvelukassalla täysin omatoimisesti, jos hän ostaa ikärajavalvottuja tuotteita tai vaikkapa vaatteita. Alkoholilaki vaatii, että ostajan ikä ja muu ostokelpoisuus tarkistetaan, joten valvova myyjä käy kuittaamassa alkoholijuomaostokset. Myyjä myös poistaa tuotehälyttimet.

Asiakaspalvelupäällikkö Outi Haasala K-Citymarketista Kokkolasta kertoo, että asiakas tarvitsee apua varsinkin ensimmäisellä ostoskerralla.

– Apua tarvitaan siinä, että päästään aloittamaan ostotapahtuma, ja usein vielä sitten maksutilanteessa. Hälyttimien poisto ja alennusten antaminen tulevat myös.

Kauppaliikkeiden itsepalvelujärjestelmät poikkeavat toistaan, mikä voi hämmentää asiakkaita. Esimerkiksi Minimanin itsepalvelualueelta pääsee poistumaan vasta, kun asiakas näyttää viivakoodinlukijaan maksukuittia.

Viekö tekniikka työpaikat?

Outi Haasala, Mira Ojala ja moni muu kassatyötä tekevä on sitä mieltä, että itsepalvelukassan valvominen tuo kaivattua vaihtelua palvelukassatyöhön.

Mutta onko asialla toinenkin puoli eli viekö tekniikan kehitys lopulta kaupan alan työpaikat?

Kehityspäällikkö Ari Mäkelä Keskosta toteaa, että alalla tarvitaan kassahenkilöitä vielä pitkään: matkaa täysin automaattisiin kassoihin ruokakaupoissa on vielä paljon. SOK:n tilanhallintajohtaja Veera Vuorinen toteaa, että pikakassojen tulo ei ole vähentänyt myymälähenkilökuntaa S-ryhmässä.

Palvelualojen ammattiliitto PAMin työympäristöasiantuntija Erika Kähärä tietää, että osa jäsenistöstä on huolissaan työpaikoistaan.

– Tietysti me PAMissa nyt seurataan, miltä näyttää se mahdollinen vapautuva työresurssi. Toivon mukaan se suuntautuu muihin kaupan töihin, joissa onkin ollut aikamoinen kiire ja vipinä tässä muutaman vuoden. Sinänsä valvontatyö tuo positiivista vaihtelua kassatyöhön, joka on yksi kaupan kuormittavimmista töistä.

Kähärä muistuttaa, että Suomessa itsepalvelukonsepti on niin sanotusti avusteinen eli valvottu malli. Paikalle tarvitaan aina valvoja eli työntekijän työpanosta tarvitaan.

Valvoja on paikalla, vaikka liikkeessä ei myytäisi alkoholiakaan. Valvonta vähentää hävikkiä eli varastelua, joka ulkomailla on ollut itsepalvelukassojen ongelma.

– Tekniikka kehittyy harppauksin ja me seuraamme sitä, mutta en usko, että Suomessa edes täysautomaattikassoissa päästään tilanteeseen, jossa sitä palvelevaa henkilöä ei tarvittaisi.

Kokkolan museokorttelin eilinen tuhoisa tulipalo sai alkunsa sähkökaapista. Poliisi ei epäile asiassa rikosta.

Palossa vaurioitui pahasti luonnontieteellisen museon vanha osa. 1800-luvulla rakennettu hirsirakennus tuhoutui lähes hirsikehikkoon asti: vain ulkoseinät jäivät pystyyn.

Palossa oli ainekset laajempaankin tuhoon, koska vanha rakennus sijaitsee museokorttelissa, jossa on useita arvokkaita puutaloja.

Kokoelmat selvisivät, mutta niiden kunto selviää myöhemmin

Kiepin museon tulipalosta pelastettu, kymmenien tuhansien perhosten kokoelma siirrettiin tänään kaupungintalon arkistoon. Vasta tämän jälkeen päästään tutkimaan tarkemmin, missä kunnossa kokoelma on. Perhosten säilymistä edesauttoi se, että ne oli remontin takia pakattu tiiviisiin puulaatikoihin.

Myös Veikko Salkion täytettyjen eläimien kokoelma näyttäisi säilyneen pääosin kunnossa. Kokoelmaa ei toistaiseksi siirretä museosta mihinkään, ja niiden mahdollisia savuvahinkoja päästään tutkimaan vasta myöhemmin.

Kiepin toimintaa tullaan jatkamaan, mutta tulipalon takia se on toistaiseksi suljettu.

Kokkolan kaupungin vuotuisen yritystutkimuksen teki tänä vuonna robotti. Se soitti keskiviikkoiltana tunnin aikana kaikkiin alueen yritysrekisteriin merkittyihin yrityksiin.

– Robotti aloittaa yhden puhelun joka sekunti ja puhuu satoja puheluita samanaikaisesti. Kun se on valjastettu yhteen osaamiseen ja opetettu siihen mahdollisimman hyvin, näihin lukemiin voi päästä, sanoo asiantuntija Matias Nygård kyselyn toteuttavasta On-Time Research Solutions Oy:stä.

Yrittäjille kerrottiin etukäteen, miten kysely tällä kertaa toteutetaan. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä tunnin soittokierroksella robotille vastasi vain 90 yrittäjää. Yleensä yrityskyselyn vastausprosentti on ollut 14, nyt tavoitteena on 20. Robotti soittaa uuden kierroksen torstaina.

En halua olla väärässä paikassa kiltti tyttö. Siinä voi olla kyse koko elannosta Valokuvaaja Anne Yrjänä

Valokuvaaja Anne Yrjänä on yksi uudenlaisen yrityskyselyn saaneista. Puhelin soi, kun Yrjänä oli matkalla Etelä-Suomeen. Kuuluvuus oli kummallinen ja johdanto yrittäjästä outo, joten Yrjänä katkaisi puhelun.

Hän on oppinut varovaiseksi outojen numeroiden kanssa. Myöskään automatiikan anonyymiys ei puhutellut.

– Meillekin on tullut englanninkielisiä soittoja, joissa pyritään saamaan vastaaja sanomaan yes, ja se katsotaan kaupanteoksi. Muutenkin tulee koko ajan erilaisia varoituksia, enkä halua olla väärässä paikassa kiltti tyttö. Siinä voi olla kyse koko elannosta, Yrjänä perustelee.

Ennakkotieto kyselystä ei ollut tavoittanut häntä. Sinänsä Yrjänä ei koe kaupungin yrityskyselyä omalta osaltaan kovin tärkeäksi, sillä esimerkiksi kaavoituslinjaukset eivät koske häntä. Yhteistyöhön kaupungin kanssa hän on tyytyväinen.

Asiakkuus- ja viestintäpäällikkö Nina Niemi Keski-Pohjanmaan Yrittäjistä vahvistaa varovaisuuden: oudot numerot eivät innosta vastaamaan. Epäilyttävistä yhteydenotoista varoitellaan tiuhaan.

– Moni yrittäjä on polttanut näppinsä niiden kanssa.

Kaupungin yrityskyselystä Niemelle ei ole tullut ihmettelyjä, mutta hän uskoo, että uuden systeemin läpilyönti vie aikaa ja vaatii paljon ennakkotiedottamista.

Kyselyn voi tehdä vaikka julkkiksen äänellä

Automatisoidussa puhelinkyselyssä käytetään VOIP-järjestelmää, jota käyttävät myös call centerit. Tässä se on valjastettu ulossoittoon vastaamisen sijaan.

Soittajarobotti kysyy juuri ne kysymykset, jotka tilaaja haluaa. Se on kätevimmillään kysymyksissä, joissa on vaihtoehtoja, kuten tyytyväisyys asteikolla yhdestä viiteen. Ideana onkin, että robotti kerää kvantitatiivisen tiedon tehokkaasti, ja ihmisille jäävät analysointi ja laadulliset kysymykset.

Suomessa automatisoituja kyselyjä käytetään vielä vähän, ja Kokkolan kaupunki on Nygårdin mukaan edelläkävijöitä. Muualla tekniikka on jo tutumpaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa soitetaan kuukausittain jopa 5 miljardia robottipuhelua.

Kokkolan tutkimus hoitui asiantuntija Matias Nygårdin äänellä, mutta automatiikan voisi valjastaa käyttämään vaikka jonkun tutun kaupungin edustajan ääntä. Urheiluseurat ovat turvautuneet tunnettuihin pelaajiin, ja soittajarobotit ovat puhuneet maailmalla myös artistien ja muiden julkkisten äänellä.

Kokkolassa kyselyllä selvitettiin yrittäjien näkemyksiä kaupungin elinkeinopolitiikasta ja siitä, miten se vastaa yrittäjien tarpeisiin. Aihealueita ovat muun muassa kaavoitus, toimitilat, liikenneyhteydet ja yritysneuvonnan tila.

Kaupunkia automatiikassa houkutti nopeus: koko yrittäjäjoukolle saatiin soitettua tunnin aikana, kertoo strategiapäällikkö Piia Isosaari. Tuloksena on ristiintaulukointia, yhteenvetoja ja muuta dataa, joita tilaaja pääsee jatkotyöstämään.

Muutosjohtaja Dan Andersson kävelee tottuneesti veneiden valmistushalliin, vilkaisee ympärilleen ja kysyy kuulumisia. Finnmaster Boatsilla tuotanto elää ja sykkii ja Andersson haluaa tietää, missä mennään. Jos suunnitelma ja todellisuus eivät kohtaa, mies ei huuda tai käskytä.

– Haluan kuulla viivästyksen takana olevan storyn. Työkaveri oli kipeä, lasikuitulanka loppui ja lisää lankaa saatiin vasta aamulla.

Anderssonia kiehtoo kaikki uusi ja erityisesti se, miten nuoret saa mukaan työelämään ja pysymään työpaikassaan. Tämä on tärkeää muun muassa venealalla, jossa on työntekijäpula.

24-vuotias Joona Vuoti tuli Finnmasterille harjoittelijaksi kesällä 2018. Nyt hänellä on vakituinen työpaikka.

– Minulle tärkeää on se, että työssä on sen verran haasteita, että joutuu kehittämään itseään ja pystyy tekemään työnsä mahdollisimman hyvin. Tärkeää on myös inspiroiva työyhteisö.

EU:n työvoima-asiantuntijat arvioivat, että nyt työelämään tulevalla nuorella on 10–14 työpaikkaa ennen kuin hän täyttää 38 vuotta. Kokkolan toimipisteessä Finnmasterin työntekijöiden keski-ikä on noin 35 vuotta. Nuoria, 1980–2000-luvuilla syntyneitä y- ja z-sukupolven työntekijöitä on kolmannes.

– Nuoret aikuiset eivät ymmärrä tasajalkahyppimistä eivätkä minun sukupolvelleni tyypillistä käskyttämistä. Heille arvot ja kaverit ovat tärkeitä ja johtaja pikemminkin valmentaja, sanoo Andersson.

Dan Andersson työskentelee eri puolilla maailmaa toimivassa konsulttifirma EY:ssä (Ernst & Young Oy). Hän tulee paikalle, kun yrityksessä tarvitaan muutosta tai vaikka väliaikaista toimitusjohtajaa. Finnmasterilla mies aloitti elokuussa 2018.

Anderssonin mukaan työnantajan pitää luoda sellaiset olot, että nuori työntekijä viihtyy ja kehittyy. Muuten hän lopettaa.

– Työssä pitää olla jotakin, mikä kiinnostaa niin paljon, ettei voi jäädä kotiin, vaan on pakko päästä töihin. Se keksitään yleensä yhdessä työyhteisön kanssa, Dan Andersson kertoo.

Andersson luo kiinnostusta kertomalla työpaikan arvoista ja mahdollisuuksista sekä siitä, että nuori on osa suurempaa kokonaisuutta. Että hänen tekemisillään on merkitystä.

Kannattaa tervehtiä päivittäin ja jutella: osoittaa kiinnostusta ja kysyä, mitä nuori on oppinut sinä päivänä. Se tuo fiiliksen, että nuoret ovat mukana.

Jo alussa on tärkeää, että nuoret työntekijät voivat näyttää kavereille, että kantavat kortensa kekoon. Se, että on nuori, ei tarkoita sitä, ettei saa vastuuta.

– He ovat tottuneet selviämään monesta tilanteesta. Se on uutta, että ottaa vastuuta muista. Voi kokeilla, miten se toimii, Andersson ehdottaa.

Myös esimies-coachilta tuleva palaute ja läpinäkyvyys on olennaista.

– Johtajan ei kannata piilotella eikä jättää asioita sanomatta, koska kaikki selviää verkossa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.

Anderssonin mukaan nuorilla on tuoreita ideoita, he ovat nopeita oppimaan ja verkostoitumaan. Tuolloin tietoa saadaan nopeasti.

– Työntekijät tulevat yleensä kysymään minulta neuvoa, miten tätä järjestelmää käytetään, Joona Vuoti kertoo.

Huvi- ja urheiluveneitä valmistavalla Finnmasterilla aloitettiin yt-neuvottelut loppukesästä 2018. Yhdeksän ylempää toimihenkilöä tai toimihenkilöä irtisanottiin. Sen jälkeen lähti vielä kaksi työntekijää.

Andersson nimitti tilalle nuoria esimiehiksi ja tiiminvetäjiksi. Sen ansiosta firma on saanut some-näkyvyyttä, tilaukset ovat lisääntyneet neljänneksen ja työilmapiiri on parantunut. Osalle vanhemmista työntekijöistä muutos on ollut vaikea ymmärtää.

– He muistavat oman nuoruutensa, kun esimiestä kunnioitettiin ja olettavat, että kaikki ovat samanlaisia kuin he. Heidän kanssaan pitää keskustella enemmän. Siitä se lähtee pikkuhiljaa, Andersson kertoo.

Hän sanoo, että tullessaan Finnmasterille Kokkolan-yksikössä häntä vastassa oli epävarmuutta, huhuja ja laimea vauhti. Nyt kuuluu jo aika paljon naurua. Asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Kulttuuri ei kuitenkaan muutu hetkessä, vaan työ vie vuosia.

Andersson pitää vanhempia työntekijöitä arvokkaina yrityksille. Kun luodaan tiimejä, tarvitaan tarpeeksi kokemusta, tarpeeksi prosessia ja tarpeeksi intoa. Parhaimmillaan kokeneet työntekijät ovat mentoreita, jotka kertovat nuoremmille, mitä on tehty, mikä on toiminut hyvin ja mikä meni metsään.

– Ja sitten kysymys, miten tästä pääsisi vielä pidemmälle.

Nuorempien tehtävänä on keksiä se.

Yli 35 liikkeen kauppaketju HalpaHalli haluaa kaikkien työntekijöidensä suostuvan sunnuntaityöhön. Yritys aloitti perjantaina yt-neuvottelut viiden sunnuntaityöstä kieltäytyneen työntekijän kanssa. Asiasta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

Kristillisiin arvoihin nojaava ketju pyhitti aiemmin sunnuntait lepopäiviksi 50 vuoden ajan ja piti kaupat tuolloin suljettuna. Muuttuneiden kulutustapojen edessä ketju siirtyi sunnuntaikauppaan viime marraskuussa.

Henkilöstöjohtaja Janne Syri myöntää, että kieltäytyjiä voi uhata irtisanominen, vaikka Palvelualojen ammattiliiton kanta on, että sunnuntaityöstä kieltäytyminen ei voi olla työehtosopimuksen mukaan irtisanomisperuste.

– Kieltäytyminen ei ole suoraviivainen asia suuntaan tai toiseen. Siinä laitetaan nämä asiat vaakakuppiin. Käymme lakimiesten kanssa sopimusta läpi, ja päätös tehdään vasta neuvottelujen jälkeen. Toivottavasti moni muuttaa mielensä, kommentoi Syri.

"Työehtosopimus ei velvoita"

Pohjois-Suomen aluepäällikkö ja PAMin järjestöjohtaja Risto Kalliorinne sanoo, ettei kaupan työehtosopimuksesta löydy sunnuntaityöhön velvoittavaa kohtaa.

– Ei kieltäytyjille voi potkuja antaa. Siellä lukee, että sunnuntaityöstä pitää sopia erikseen. Se on verrattain uusia ilmiö kaupan alalla, eikä mikään ikivanha käytäntö, kuten esimerkiksi teollisuudessa, huomauttaa Kalliorinne.

Henkilöstöjohtaja Janne Syrin mukaan henkilöstön edustajat toivoivat, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti ja jokaisen pitäisi antaa suostumuksensa sunnuntaityöhön.

Toistatuhatta työntekijää antoi jo suostumuksensa syksyllä. Viiden ihmisen kanssa käydään nyt toinen yt-kierros.

– En lähde tarkemmin erittelemään kieltäytyneiden syitä tai missä he työskentelevät, sanoo henkilöstöjohtaja.

Päätökset mahdollisista irtisanomisista HalpaHalli tekee vasta yhteistoiminta-neuvottelujen jälkeen eli kuuden viikon päästä.

Ketju työllistää yhteensä 1 500 työntekijää.

Tammikuun tunku alkaa harventua kuntosaleilla, kun vuodenvaihteen päätös terveellisemmästä ja liikunnallisemmasta elämästä repsahtaa. Sohva vetää puoleensa enemmän kuin päivittäinen lenkki ja joka toiselle päivälle suunniteltu kuntosalitreeni.

Yleensä into kaatuu liian suureen harppaukseen.

Kokkolalaiset personal trainerit Jenni Tuikkanen ja Atte Lindberg neuvovat palastelemaan tavoitteensa: Jos kunto on nolla, ensin kerran, pari viikossa kävelylle. Kun lenkit eivät enää tunnu pakkopullalta, on aika lisätä lilikuntaa.

Molemmat myös patistavat sohvaperunoita ottamaan kaiken hyödyn arkiliikunnasta irti.

Imuroi ja lankuta, nosta syke raivauksella

Tuikkasen ja Lindbergin neuvoilla kodin siivoamisesta tulee pienimuotoinen treeni.

– Kannattaa kokeilla intervallia. Sykeen saa mukavasti ylös, kun kerää lattialla lojuvat lelut ja muut tavarat 20-30 sekunnin tehokkaalla kyykkyhyppelyllä. Sitten rauhallisempaa siivoilua ja taas sykkeen nostatusta, Lindberg sanoo.

Tuikkanen yhdistää imuroinnin ja lankutuksen. Sohvan ja sänkyjen alustat hoituvat, kun makaa kyynerpäät ja varpaat lattiassa, keskivartalo tiukkana ja selkä suorana. Vatsalihakset ja selkä saavat treeniä.

– Mahdollisimman tiukka ja suora lankku, ja samalla imurin letku sängyn alle. Sitten vaan siirtyminen seuraavan kohtaan ja sama uudelleen.

Lattioiden moppaamisesta puolestaan saa tehokkaampaa, jos kiinnittää nilkkapainot jalkaan, laittaa musan soimaan ja pyörähtelee ja tanssii siivotessa.

– Jos kotona on portaikko, kannattaa tehdä porrastreeniä. Siivouksen lomassa voi käydä punnertamassa portaita vasten. Jos on vietävä yläkertaan tavaraa, voi harppoa astumalla vaan joka toiselle portaalle, Tuikkanen miettii.

Lindberg lisää vielä erilaiset kyykyt, joita voi kokeilla.

– Varovasti kuitenkin portaissa, ettei tule vahinkoa.

Dippaa ja punnerra päiväkävelyllä

Pienten lasten vanhemmilla oma aika on kortilla ja liikunta voi jäädä vähälle. Jos lapsi on tottunut nukahtamaan päiväunille vaunuissa, Tuikkanen neuvoo tekemään päivittäisestä kärryttelylenkistä treenin.

– Reitti kannattaa kiertää tempoa vahtelemalla. Välillä reipasta kävelyä, välillä hitaampaa, voi myös juosta muutaman pätkän. Nilkkapainot tehostavat lenkkeilyä. Lenkin lomassa voi tehdä myös askelkyykkyjä.

Askelkyykky kehittää jalkalihaksia, tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Kyykkäyksessä on tärkeää muistaa pitää selkä suorana, keskivartalo tiukkana ja polvi-varvaslinja samansuuntaisena.

– Kun lapsi on nukahtanut, voi pysähtyä tekemään puiston penkillä punnerruksia ja dippejä.

Dippaukseen ei tarvita paljon tilaa. Kädet vain taakse puistonpenkin etureunaan ja jalat yhdessä eteenpäin. Sitten dippaus eli kyykistys kohti maata niin että ylävartalo pysyy suorana. Tehoa saa irti vielä enemmän, jos dippaa jalat suorina.

– Samat vinkit käyvät myös muillekin kävelylle lähteville, Tuikkanen muistuttaa.

Tehosta lumitöitä kyykyillä

Lumikolan rivakka työntely tuo hien pintaan. Ison pihan auraus käy liikunnasta.

– Pohjelihakset, taka- ja etureisi ja pakaralihas joutuvat töihin. Lumen lapioinnissa kiertoliike tekee hyvää vinoille vatsalihaksille, Tuikkanen luettelee.

Lindberg lisää lumitöihin lihasten lämmittelyn. Ensin ripeä kävelylenkki ja päälle lumityöt.

Pystyykö pelkällä lumikuormien punnauksella muokkaamaan itselleen täydellisen takapuolen?

– Ei pysty, pakarat ovat niin suuri lihasryhmä, että ne vaativat enemmän töitä, Lindberg naurahtaa.

– Pientä muutosta voi yrittää, kun ottaa askelkyykyt mukaan. Eli iso kuorma lunta kolaan, ja lumen työntämisen lomaan riittävästi kyykkyjä, Tuikkanen miettii.

Lumesta kannattaa muutenkin ottaa kaikki hyöty irti. Jos hiihtäminen ei innosta, Lindberg ja Tuikkanen kehottavat vanhempia ja isovanhempia lähtemään pikkulasten kanssa pulkkamäkeen.

– Eikä sitten seisoskelua alhaalla odottamassa. Jos ei halua itse laskea, kannattaa kävellä rinnettä ylös ja alas. Tehokasta ja hyvää lenkkeilyä.

Valitse portaat, kävele ja pyöräile

Tutkimusten mukaan puoli tuntia reipasta arkiliikuntaa päivittäin, esimerkiksi työmatkan reipas kävely tai pyöräily, edistää terveyttä, ylläpitää kuntoa ja auttaa painonhallinnassa.

– Arkiliikunta on hyvä alku, jos kunto on nollassa, mutta pitkän päälle se ei riitä. Keho vaatii vastusta enemmän, kertoo Atte Lindberg.

Jenni Tuikkanen tsemppaa vaihtamaan hissin portaisiin ja auton kävelyyn tai pyöräilyyn aina, kun mahdollista. Lumityöt ja siivoaminen tarvitsevat kuitenkin rinnalleen kestävyyskunnon kohennusta.

– Pelkkä lumikolan työntäminen ei riitä, jos on tavoitteena kova kunto ja esimerkiksi lihasmassan kasvattaminen.

Jos alkuvuoden kuntoiluinto näyttää lopahtamisen merkkejä, kannattaa Tuikkasen mielestä kysyä itseltään, mikä tökkii. Ja vastata itselleen rehellisesti. Samalla voi myös miettiä, miksi lupasi tsempata kuntoilussa. Jos halusi muutosta siksi, että jaksaisi paremmin, kannattaa ensin katsoa syöminen kuntoon. Kun energia lisääntyy, jaksaa myös liikkua paremmin.

– Jos lenkkeily tökkii, ei tarvitse lenkkeillä. Eikä salille ole pakko mennä vain sen takia, kun kaikki menevät. Kannattaa mieluummin muistella, millaisesta liikunnasta piti lapsena tai nuorena. Kipinä voi löytyä sieltä, Tuikkanen sanoo.

– Jos olisi pakko, vastaa hyrynsalmelainen Martti Iija kysymykseen, olisiko hän valmis lähtemään leikkaukseen Kajaania kauemmaksi.

Hänet on leikattu kerran Kainuun keskussairaalassa, ja leikkaus sujui hienosti.

Vuodenvaihteessa Kajaaniin muuttanut Satu Rinnetmäki on samoilla linjoilla. Hän ei koe hyvänä sitä, että leikkauksen perässä pitäisi matkustaa muualle.

– Tämä on kuitenkin kaupunki ja maakunnassa asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä, Rinnetmäki perustelee.

Keskustelu leikkausten keskittämisestä käy Kainuussa kiivaana. Etenkin rintasyöpäleikkausten mahdollinen siirtyminen Ouluun on herättänyt tunteikkaita kommentteja mielipidepalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Oman sävynsä keskusteluun tuovat myös kevään eduskuntavaalit.

Mistä keskustelussa on kyse? Viime vuoden alussa voimaan astunut erikoissairaanhoidon työnjakoasetus määrää tietyille kirurgisille leikkauksille sairaalakohtaiset lukumäärät. Esimerkiksi lonkan ja polven tekonivelleikkauksia pitäisi olla vuodessa 600 kappaletta ja rintasyöpäleikkauksia vähintään 150.

Jos potilas joutuu menemään isoon ja outoon sairaalaan yksin, se ei ole enää inhimillistä. Marja-Leena Tuhkanen

Tämän takia pohjoisen viisi sairaanhoitopiiriä suunnittelevat yhteistä osuuskuntaa, joka jakaisi asetuksen listaamat leikkaukset sairaaloiden kesken. Lukumäärät täyttyvät Oulun yliopistollisessa sairaalassa, mutta eivät läheskään kaikissa Pohjois-Suomen keskussairaaloissa.

Jos mitään ei tehdä, keskussairaaloiden leikkausvalikoima uhkaa kaventua ja päivystys heikentyä.

– Meidän tulee kyetä ohjaamaan potilasvirtoja yli maakunta- ja sairaanhoitopiirien rajojen, jotta myös pienimmissä sairaanhoitopiireissä saavutettaisiin asetuksen edellyttämät lukumäärävaatimukset, sanoo Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma.

Rintasyövän hoitotulokset maan kärkeä – entä jatkossa?

Potilaalla on terveydenhoitolain mukainen oikeus valita julkisista sairaaloista hoitopaikka, kun hoidon tarve on todettu ja perusteltu. Myös osuuskunnassa potilasvirtojen ohjaaminen perustuisi vapaaehtoisuuteen.

Tähän liittyy myös riski – mikä saisi esimerkiksi kajaanilaisen potilaan hakeutumaan vapaaehtoisesti leikkaukseen Ouluun tai vastavuoroisesti oululaisen potilaan Kajaaniin?

– Yhtenä kannustimena on nopeampi hoitoon pääsy. Jo nyt potilaat ovat olleet valmiita liikkumaan esimerkiksi Oulaskankaan ja Oulun yliopistollisen sairaalan välillä, kun he tietävät, että hoidon laatu on sama riippumatta leikkauspaikasta, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma kertoo.

Suunnitelman mukaan Kainuun keskussairaala luopuu rintasyöpä- ja paksusuolensyöpäleikkauksista (Kainuun Sanomat). Viime vuonna Kainuussa tehtiin 66 rintasyöpäleikkausta. Paksusuolensyöpäleikkauksia tehtiin 12 kappaletta, kun niitä pitäisi asetuksen mukaan tehdä vähintään noin 70 vuodessa. Molemmat syövät leikattaisiin jatkossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

– Emme haluaisi luopua mistään, mutta lukumäärät eivät täyty. Tarvitsisimme muilta alueilta 84 rintasyöpäleikkausta lisää vuodessa. Sellaista ei ole osuuskuntavalmistelussa ainakaan vielä luvattu, Kainuun sote-kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto sanoo.

Kainuulaisten huoli on suuri. Tästä kertoo muun muassa se, että Pohjois-Suomen Syöpäyhdistyksen Kajaanin osasto sai lyhyessä ajassa lähes 1 300 nimeä (Kainuun Sanomat) adressiin, jolla vaaditaan rintasyöpäleikkausten säilymistä Kainuun keskussairaalassa. Asetuksen kohtuullistamista vaativaan adressiin on kertynyt nimiä huomattavasti vähemmän: 77 allekirjoitusta.

– Rintasyöpäpotilaita on paljon, mutta hoito uhkaa pirstoutua. Kainuun keskussairaalassa hoito on hyvää ja tulokset ovat maan kärkeä, sanoo Kajaanin osaston puheenjohtaja Marja-Leena Tuhkanen.

Yhtenä kannustimena on nopeampi hoitoon pääsy. Ilkka Luoma

Kainuussa rintasyövän hoidon laatujärjestelmää on hiottu parikymmentä vuotta. Asetus ei vaikuta potilaiden hoitoon, ainoastaan leikkaus tapahtuisi toisessa sairaalassa.

– Toivomme, että hoitoketju ei katkea. Osaajiemme on mahdollista käydä hoitamassa potilaitaan myös muissa sairaaloissa, eli sama lääkäri kävisi leikkaamassa asiakkaan toisessa sairaalassa osuuskunnan kautta, Maire Ahopelto sanoo.

Marja-Leena Tuhkanen korostaa, että leikkaustapahtuma on syöpäpotilaalle rankka. Välimatkan takia omaiset eivät välttämättä pääsisi potilaan tueksi sairaalaan.

– Jos potilas joutuu menemään isoon ja outoon sairaalaan yksin, se ei ole enää inhimillistä, Tuhkanen toteaa.

Jokainen sairaala luopuisi jostakin toisen hyväksi

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma sanoo ymmärtävänsä kainuulaisten huolen ja harmituksen. Kysymys ei ole siitä, etteikö rintasyöpäleikkausten laatu olisi Kainuussa asianmukaisella tasolla. Leikkauksia ei yksinkertaisesti riitä Pohjois-Suomessa useampaan kuin kolmeen sairaalaan.

– Sairaaloiden välinen työnjako ja roolittaminen edellyttävät sitä, että jokainen sairaala joutuu luopumaan jostakin toisen sairaalan hyväksi. Muutoin vastassa olisi massiivinen leikkausten keskittyminen Pohjois-Pohjanmaalle, Luoma sanoo.

Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla Kokkolan keskussairaala ei tekisi jatkossa paksusuolensyövän leikkauksia. Rovaniemellä Lapin keskussairaala joutuisi puolestaan luopumaan muun muassa lonkan ja polven tekonivelten uusintaleikkauksista sekä munuaissyövän leikkauksista.

– Tässä työnjaossa Kainuussa olisi säilymässä lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäleikkaukset, jotka eivät jatkuisi ilman sairaaloiden roolittamista ja osuuskunnan ohjausvaikutusta, Luoma sanoo.

Samalla tavalla esimerkiksi Lapin keskussairaalassa pyrittäisiin lisäämään rintasyövän sekä paksusuolisyövän leikkauksia, jotta asetuksen vaatimukset täyttyisivät. Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa puolestaan lisättäisiin rintasyöpäleikkausten lisäksi lonkan ja polven tekonivelleikkauksia.

Kainuun keskussairaalassa tehdään vuosittain lähes 6 000 leikkausta. Ilman työnjakoa KAKS menettäisi asetuksen piirissä olevat noin 730 leikkausta vuodessa.

– Joistakin asioista täytyy pyrkiä sopimaan. Emme menettäisi kaikkea, vaan saisimme pitää omat lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäleikkaukset, ja saisimme niitä mahdollisesti jonkin verran myös lisää, sanoo Kainuun sote-johtaja Maire Ahopelto.

Enää ei voi jahkailla

Kajaanilaiset Ritva ja Osmo Korhonen ovat seuranneet leikkausten ympärillä käytävää keskustelua. Heidän mielestään kainuulaiset tulisi hoitaa lähellä, Kajaanissa. Toisaalta, jos keskittäminen toisi Kajaaniin lisää leikkauksia, olisi se myös hyvä asia.

– Käyttöä pitää olla, tänne tulisi lääkäreitä ja hoitoon olisi mahdollista päästä ilman pitkää odottamista, Ritva Korhonen sanoo.

Puoliso Osmo Korhosen mielestä tärkeintä on, että paikalla on ammattitaitoinen henkilökunta.

– Se on iso tekijä, onnistuuko leikkaus vai tuleeko siinä jokin ikävä häiriö, Korhonen sanoo.

Pohjois-Suomen sairaanhoitopiirit ovat sitoutuneet esittämään työnjakoa hallituksilleen helmikuussa, ja valtuustot päättäisivät asiasta mahdollisesti maaliskuussa. Luoma arvioi Lääkärilehdelle aikaisemmin, että osuuskunta voisi olla toiminnassa huhtikuussa.

Selvää on, että pohjoisen sairaanhoitopiirien on ratkaistava asia nopeasti, sillä asetuksen siirtymäaika päättyi viime heinäkuussa.

Maire Ahopellon mukaan asetus on hyvin yksiselitteinen, eikä siihen ole luvassa muutoksia. Tosin sosiaali- ja terveysministeriö on jo käynnistänyt selvityksen siitä, miten asetus on vaikuttanut keskussairaaloiden päivystystoimintaan koko maassa.

– Sen pohjalta voidaan tehdä johtopäätöksiä, onko asetus vaikuttanut toimintoihin positiivisesti vai negatiivisesti, tai mahdollisesti kustannuksiin. Toivottavasti selvityksen valmistuttua asiaa voidaan tarkastella, Ahopelto sanoo.

Lue lisää:

Pienet sairaalat on pakotettu kilpailemaan tekonivelpotilaista – samalla leikkausten määrä on alkanut kasvaa huomiota herättävästi

"Ei erivapauksia" – vaativat hoidot keskitetään, vaikka osa sairaaloista kapinoi loppuun asti

Tulipalossa osittain tuhoutunut luontomuseo Kiepin vanha osa on sortumisvaarassa Kokkolassa. Tuli tuhosi 1833 rakennetun hirsitalon kantavia rakenteita, ja nyt jäljellä on lähinnä julkisivu ja hirsikehikko. Rakennus on epävakaa erityisesti yläosasta.

Kadullakulkijoita neuvotaan turvallisuussyistä välttämään Kiepin vieressä liikkumista. Rakennuksen vierelle Pitkänsillankadulle ja Itäiselle Kirkkokadulle on tuotu puomit, jotta väki kiertäisi rakennuksen kauempaa. Lisäksi museokorttelin pihapiiri on turvallisuussyistä suojeltu aidoin.

Tukeminen alkaa pian

Rakennuksen tukeminen alkaa tällä viikolla. Tammikuun lopulla syttyneen tulipalon tuhoja päästään tutkimaan vasta tukemistöiden jälkeen. Esimerkiksi vakuutusyhtiö ei ole vielä päässyt tutustumaan kohteeseen.

Rakennusmestari Jaakko Kukkola kaupungin tilapalveluista kertoo, että tulipalopaikkaa on tarkkailtu yläilmoista pelastuslaitoksen dronen avulla, mutta muuten palon tuhoja on päästy arvioimaan vasta karkeasti.

Kukkolan mukaan näyttäisi siltä, että Kiepin vanhassa osassa viisitoista prosenttia kantavista kattorakenteista on poissa pelistä, ja kolmasosa alakatosta on tuhoutunut sammutustöissä. Irtonaiset osat poistetaan ja tilalle tuodaan väliaikaisia tukia pikimmiten. Sen jälkeen rakennus saa suojakseen tilapäisen sääkatteen.

Säilyykö rakennus?

Kaupungin vs. kiinteistöpäällikkö Anssi Loukon mukaan tällä hetkellä näyttää siltä, että suojeltu rakennus pystytään vaurioista huolimatta säilyttämään.

Jos rakennus olisi palanut kokonaan, tilalle olisi pitänyt suojelumääräysten mukaan rakentaa vastaava uusi. Hirsikehikko näyttäisi lähinnä hiiltyneen eli saattaa olla korjattavissa.

Asiasta ei kuitenkaan ole tehty vielä päätöksiä.

Luonnontieteellisen museon vuonna 1982 rakennettu uudempi osa ei vaurioitunut tulipalossa, mutta sai rytäkässä savu-, noki- ja vesivaurioita. Suurin osa museon näyttelyesineistä oli uudessa osassa. Heti palon jälkeen museoassistentti Merja Passoja arvioi, että palavasta rakennuksesta saatiin turvaan paljon esineitä.

Cannesissa palkittu Juho Kuosmanen ohjaa elokuvan Finlandia-palkitusta romaanista Hytti nro 6.

Kyseessä on kokkolalaislähtöisen Kuosmasen toinen pitkä elokuva. Kirjailija Rosa Liksomin teos Hytti nro 6 voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2011.

Kirja kuvaa junamatkaa halki Siperian 1980-luvulla. Matkalla suomalainen opiskelijatyttö ja venäläismies jakavat ahtaan hytin: mies juo viinaa ja tarinoi karusta elämästään, eikä kaksikko pääse toisiaan pakoon.

Elokuvan tuottaa elokuvayhtiö Aamu. Sen kuvaukset alkavat kevättalvella 2020. Kuosmasen uusin elokuvahanke on esillä myös torstaina alkavilla Berliinin elokuvajuhlilla. Sen yhteydessä järjestettävässä ammattilaisten tapahtumaan valittiin tänä vuonna mukaan 22 hanketta, Hytti nro 6 mukaan lukien.

Festivaali on yksi maailman suurimmista elokuva-alan tapahtumista.

Kuosmasen ensimmäinen pitkä elokuva, Hymyilevä mies voitti Cannesissa Un Certain Regard -sarjan eli kakkossarjan pääpalkinnon vuonna 2016. Se on festivaalin toiseksi tärkein kilpailu. Hän voitti festivaalin opiskelijasarjan vuonna 2010 lyhytelokuvallaan Taulukauppiaat.

Hymyilevä mies -elokuva keräsi laajaa kansainvälistä kiinnostusta voittonsa jälkeen. Sen elokuvateatteri- ja digitaaliset oikeudet myytiin muun maussa Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Irlantiin.

Henkilökorttia haluava joutuu odottamaan pahimmillaan kaksi kuukautta, sillä valtaosa poliisin lupapalveluista on edelleen pahasti ruuhkautunut.

Taustalla on vuodenvaihteessa tapahtunut uudistus, jonka jälkeen ajokortilla ei voi todistaa henkilöllisyyttä uutta passia anottaessa tai pankkitunnuksia ja teleoperaattoreiden mobiilivarmennetta hankittaessa.

Uudistus aiheutti yllättävän korttien hakuryntäyksen, myöntää Poliisihallituksen ylitarkastaja Juhani Ruutu. Tammikuussa jo 60 000 suomalaista on hakenut henkilökorttia, kun esimerkiksi viime marraskuussa hakijamäärä oli reilut 20 000.

– Viesti ei mennyt kunnolla perille, että mikä muuttuu ja kuka kortin tarvitsee. Osittain tässä on väärinymmärrystäkin, kun jossain medioissa on kirjoitettu aika suoraviivaisesti, että ajokortti ei enää kelpaa. Niinpä sellaisetkin säntäsivät kortin hakemaan, jotka eivät sitä vielä tarvitse, toteaa Ruutu.

Viesti ei mennyt kunnolla perille, että mikä muuttuu ja kuka kortin tarvitsee. Poliisihallituksen ylitarkastaja Juhani Ruutu

Esimerkiksi Pohjanmaalla henkilökortteja on haettu niin innokkaasti, että poliisin kaikki lupapalvelut maakunnassa ovat pahasti tukossa. Korttihakemuksia on tullut jokaiselle pohjalaisasemalle yli tuplasti normaaliin verrattuna.

– Ensimmäinen vapaa-aika löytyy vasta kolmen viikon päästä. Jonotus ilman ajanvarausta kestää pari tuntia eli pelkästään hakemuksen jättämistä joutuu jo jonottamaan, kertoo Pohjanmaan poliisilaitoksen lupaesimies Laura Kallio.

Lupapalveluista muistutetaankin, että passi on yhtä vahva henkilöllisyyden todistamisväline kuin henkilökorttikin. Ajokortti käy edelleen, kun nostaa pankista rahaa tai noutaa postista paketin.

Valmistaja ei kykene vastaamaan suureen kysyntään

Lisäksi henkilökorttien valmistaja ei pysty vastamaan valtavaan kysyntään.

Viikon sijaan korttia joutuu odottamaan valmistajalta nyt jopa kuukauden. Pohjanmaan poliisilaitoksen lupaesimiehen Laura Kallion mukaan näin suuri menekki tuli yllätyksenä.

– Tähän ei osattu lainkaan varautua. Toisaalta ruuhka on myös huonon tiedonvälityksen tulosta. Kenenkään ei ole pakko hankkia itselleen henkilökorttia jos ei sitä tarvitse, muistuttaa Kallio.

Päivittäisessä asioinnissa ajokortti ajaa edelleen lupaesimies Kallion mukaan asiansa. Se osoittaa ajo-oikeuden, käy kaupassa ja postissakin.

Henkilökortin tarvitsee, jos noutaa pankista verkkopankkitunnukset tai passia haettaessa. Lisäksi kortilla voi matkustaa Schengen-alueella.

Korttihakemuksen voi jättää myös netin kautta poliisin verkkopalvelussa. Näin voi toimia, jos on korkeintaan alle kuusi vuotta sitten myönnetty passi tai henkilökortti ja eikä nimi ole muuttunut. Silloin poliisiasemalla käyntiä ei vaadita.

Henkilökorttiruuhkat eivät vaikuta passeihin eli niitä saa edelleen normaalilla toimitusnopeudella.

Kolme vuotta uinumassa olleet suunnitelmat suuren tuulivoimapuiston rakentamiseksi Halsualle on kaivettu uudelleen esille. Projekti käynnistyi uudelleen, kun tuulipuistohanke siirtyi paikallisvoimin perustetulta osakeyhtiöltä ruotsalaisen OX2-yhtiön haltuun syksyllä.

– Halsua on loistava kohde tuulivoimalle. Siellä on paljon tilaa rakentaa, tuulisuus on hyvällä tasolla ja tarkoitus on hyödyntää Lestijärven tuulivoimapuistolle rakennettavaa sähkönsiirtolinjaa Alajärvelle. Eli siellä on mahdollisuus toteuttaa iso puisto rakentamatta uusia voimalinjoja, kertoo OX2:n maajohtaja Teemu Loikkanen.

OX2 päivittää parhaillaan aiempia suunnitelmia. Aiemmin valmisteltiin noin 85 voimalan rakentamista, mutta nyt määrä tippuu noin 60 tuulivoimalaan. Vastaavasti kaavaillut voimalat ovat tehokkaampia kuin yva-ohjelmaan merkityt 3,3 MW:n voimalat. Kokonaisteholtaan puisto olisi 350–400 megawatin luokkaa eli kyseessä olisi satojen miljoonien eurojen investointi.

Halsuan tuulivoimapuistostasta ehdittiin aloittaa vuonna 2014 kaavoitus- ja yva-prosessit. Kaavoitus eteni osallistumis- ja arviointisuunitelmaan. Hankkeen ympäristönvaikutusten arviointiohjelma on hyväksytty, seuraavaksi tehdään varsinainen ympäristövaikutusten arviointi.

Loikkanen arvioi, että luvituksen ja kaavoituksen loppuuvieminen vie ainakin vuoden verran. Tämän jälkeen vuorossa olisi hankkeen kilpailutus, johon kuuluisi rakentaminen, infratyöt, rahoitus ja sähkönostosopimukset eli käytännön töihin päästään aikaisintaan muutaman vuoden päästä.

OX2 aikoo toteuttaa puiston ilman veronmaksajien rahoja

OX2 rakentaa parhaillaan neljää tuulipuistoa markkinaehtoisesti eli ilman yhteiskunnan tukea. IKEA Suomi ostaa tuulipuistot niiden valmistuttua.

Tuulivoimalat nousevat Pohjanmaalle Maalahdessa Långmossaan ja Ribäckeniin, Etelä-Pohjanmaalle Kurikan Ponsivuoreen sekä Varsinais-Suomessa Verhonkulmaan Marttilassa. Pohjanmaalle tuuliturbiineja valmistuu 19 ja Varsinais-Suomeen rakennetaan kuusi tuuliturbiinia.

– Saimme lokakuussa investointipäätöksen yli sadan megawatin tuulivoimapuistolle, joka tehdään Ikealle ilman mitään tukea. Tarkoitus on jatkaa samalla linjalla. Tekniikan kehityksen myötä näyttää siltä, että hankkeita pystytään toteuttamaan ilman yhteiskunnan tukea ihan markkinaehtoisilla ratkaisuilla tekemällä yritysten kanssa suoraan sähkösopimuksia myymällä puiston tuotto niille, kertoo Loikkanen.

Keski-Pohjanmaan Halsualle suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu Halsuan ja Lestijärven taajamien väliin seitsemän kilometriä Halsuan keskustaajamasta itään. Pohjoisessa se ulottuisi Hankasalmenkankaalle ja etelässä likimain Penninkijoelle saakka. Lestijärven keskusta sijaitsee alueelta noin 15 kilometriä koiliseen, Perho noin 16 kilometriä etelään ja Veteli noin 25 kilometriä länteen.

OX2 järjestää ensi viikolla maanomistajille infotilaisuuden hankkeesta. Yhtiöllä on jo hallussaan runsaasti maanvuokrasopimuksia puistoa varten.

OX2 työllistää noin 100 työntekijää Ruotsissa ja Suomessa. Yhtiö kertoo nettisivuillaan, että sen tuulivoimahankkeisiin on investoitu noin 1,8 miljardia euroa.

Juttua korjattu 8.2.2019 klo 14.13: Artikkelissa kerrottiin aiemmin, että tuulipuistojen tuottama sähkö myytäisiin Ikealle. Puistot siirtyvät kuitenkin kokonaisuudessaan Ikea Suomen omistukseen niiden valmistuttua.